” My dear Frodo, you asked me once if I had told you everything there was to know about my adventures. Well, I can honestly say I’ve told you the truth, I may not have told you all of it…”
Tällä tavoin alkaa legendaarinen, kauan odotettu Hobitti – Odottamaton matka. Hobitti on filmatisoitu tunnetusta J.R.R. Tolkienin kirjasta ja se sijoittuu aivan kuten LOTR –elokuvasarjakin, Keski-Maahan. Yritin pysyä mahdollisimman neutraalina ja ennakkoluulottomana ennen elokuviin menoa, koska tätä elokuvaa on todellakin tullut odotettua vuosi jos toinenkin ja en halunnut ennakkoluulojeni vaikuttaa arvostelukykyyni. Luulen onnistuneeni tässä melko hyvin.
Hobitti sijoittuu aikaan 60 vuotta ennen LOTR –elokuvien tapahtumia ja sen tarinan päähenkilönä on vanha tuttu, Bilbo Reppuli (Martin Freeman). Eräänä aurinkoisena aamuna Bilbo tapaa Gandalf-velhon (Ian McKellen), joka tulee etsimään matkaseuraa seikkailulleen kohti Yksinäistä vuorta mukanaan 13 kääpiötä, jonka johtajana on Thorin Tammikilpi, ”kuningas ilman kuningaskuntaa”. Ja näin alkaa suuri, odottamaton ja jännittävä seikkailu Keski-Maan halki.
Hobitin hahmot ovat monin paikoin tuttuja LOTR-elokuvista. Löytyy Gandalf, Bilbo, Elrond, Saruman, Galadriel kuin Klonkkukin. Mutta uudet hahmot, joita on kuitenkin useita, koostuvat lähinnä näistä 13 kääpiöstä, jotka ovat lähteneet seikkailuun mukaan. On Balin, Bofur, Dwalin, Kili, Fili… Hahmoja on niin paljon, että vain harvan nimen muistaa. Ainoa, josta kerrotaan laajemmin on Thorin Tammikilpi. Tämä on harmi, koska olisin mieluusti halunnut kuulla enemmän muistakin kääpiöhahmoista. Hahmot ovat hauskoja, mukavia ja omaperäisiä. Thorin on, kuten aiemmin jo mainitsin, kuningas ilman kuningaskuntaa. Tämä kuningaskunta tuhottiin satoja vuosia sitten ennen Thorinin syntymää Smaug-nimisen lohikäärmeen johdosta. Tämän retken tarkoituksena on siis lunastaa takaisin kääpiöiden oma valtakunta, heidän kotinsa, joka on Yksinäisellä vuorella.
”Bilbo Baggins, I’m looking for someone to share in an adventure…”
Hobitti on täynnä toimintaa, joka on erittäin taidokkaasti ja huolella tehtyä. Elokuvan retkue kohtaa mitä erilaisinpia otuksia matkallaan kohti vuorta. Löytyy niin peikkoja kuin tavallisia örkkejäkin. Toimintaa on ahdettu elokuvaan melkein liiankin paljon. Elokuvassa ei ole monia levähdystaukoja, joissa voitaisiin syventyä enemmän hahmoihin. Visuaaliset tehosteet ovat todella näyttäviä ja lähes todennäköisiä. Elokuva on kuvattu suoraan 3D:ksi ja se sopiikin melko hyvin ja se toimii mainiosti, lähes moitteetta. Itse en pahemmin ole mikään 3D:n fani, koska lasit tuppaavat ärsyttämään ja aiheuttamaan pääkipua, mutta tässä elokuvassa siitä ei ole mitään moittimista.
Hobitin maisemat ovat suorastaan ällistyttäviä ja todella kauniita. Onneksi ohjaaja Peter Jackson oli päättänyt kuvata elokuvan Uudessa-Seelannissa aivan kuten LOTR-elokuvatkin. Jylhät vuoret ja kauniit metsät ja alavat viheriöt ovat todella mykistäviä, lähes kuin dokumenttielokuvasta. Hobitin lavastus on sanomattakin selvää hyvin yksityiskohtaista ja huolellisesti toteutettua. Ja maskeeraus on erittäin onnistunutta, ainakin kääpiöiden kohdalla. Puvustuksesta mainitsisin sen verran, että siihen on upotettu varmasti todella paljon aikaa. Kaikille hahmoille on täytynyt keksiä omanlainen tyyli. On pakko onnitella heitä todella onnistuneista valinnoista. Elokuvan kuvaus on todellakin hyvin Peter Jacksonmäistä. Kuvataan todella monia otoksia yläilmoista, helikopterista, näyttäen kokonaiskuvaa maisemista ja tapahtumista.
Elokuvan musiikki on lähes yhtä loistavaa kuin LOTR-elokuvissa johtuen tietenkin siitä, että asialla on ollut sama maestro, Howard Shore. Shore on onnistunut luomaan mahtipontista ja synkähköäkin musiikkia. Soundtrackista löytyy monia samoja sävelmiä kuin mitä LOTReissakin oli ja ne sopivat kohtauksiin erittäin hyvin. Soundtrackissa on myös epätavallisen paljon erilaisia lauluja, mikä ei tietenkään ole mikään huono asia, päinvastoin.
Näyttelijät tekivät kaikki erittäin hienoja suorituksia. Ian McKellen teki varmaa ja todella taidokasta näyttelyä Gandalfina. Martin Freeman oli todella nappi valinta Bilboksi. Hän osaa näytellä erilaisia tunnetiloja erittäin monipuolisesti ja taidokkaasti. Kääpiöistä Thorinin näyttelijä Richard Armitage erottui joukosta johtajana ja kaikkein voimakkaimpana hahmona. Myös Klonkun näyttelijä Andy Serkis loisti taas. Hän osaa todella hyvin omistautua hahmolleen skitsona Klonkkuna. Kaiken kaikkiaan nappisuorituksia näyttelijävalinnoissa.
Hobitti on juuri sellainen kuin olisi voinut ajatellakin: vauhdikas, mahtipontinen ja kunnianhimoinen. Jopa liiankin kunnianhimoinen, sanoisin. Tuntuu, että Jackson on yrittänyt kurkotella liiankin korkealle, jonka seurauksena jotkut osa-alueet ovat kärsineet. Elokuva on tosi viihdyttävä ja tyydyttävä. Huomaa, että elokuvan teosta on nautittu oikein olan takaa. Shoren musiikit ja taistelukohtaukset takaavat lähes täydellisiä yksittäisiä kohtauksia. Tosin jotkut taistelukohdat on kyllä kuvattu ehkä hiukan sekavastikin. Hobitti ei ole vuoden paras elokuva, mutta tyydyttää varmasti fanien toiveet. Jos Oscareita pitäisi tälle elokuvalle povata, sanoisin että niitä tulee puvustuksesta, visuaalisista efekteistä, lavastuksesta ja musiikista, eli lähes pelkästään teknisiä palkintoja. Hobitti kun ei loista tarinallisesti edukseen. Pelkkänä viihteenä se on ällistyttävän hyvä! Pituuttakin olisi voinut karsia ehkä 10-15 minuuttia pois. Minua kyllä vain ihmetyttää, miksi pitää tehdä parisataasivuisesta kirjasta kokonainen trilogia, ei kai vain rahanhimosta? Toivon koko sydämestäni, että se ei ole syynä.
