CorporalCauliflower

CorporalCauliflower

Käyttäjä, 8 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (59)

29.04.2010 klo 17:20

Onnellisten aika

Äh, nyt täytyy todeta, että odotin elokuvalta paljon enemmän. Terrence Malickin estetiikan taju on hämmästyttävä ja miehellä on vähintäänkin omalaatuinen tapa kuljettaa tarinaa, mutta henkilöhahmoihin tai tarinaan en saanut minkäännäköistä tunnekontaktia. Virkeystila ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, mutta mutta... Pääanniksi jäi lähinnä kauniit maisemat, ei niinkään tunne, että on kokenut jotain mullistavaa.

rating 70,000

28.03.2010 klo 11:53

Vuohia tuijottavat miehet

Hulvaton idea, joka olisi ollut omiaan esim. Coenin veljesten maagisissa näppysissä. Nykyisellä "kokoonpanolla" toteutus jäi kovasti vajaaksi. Elokuvan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu Peter Straughanin käsikirjoituksen puutteellisuus. Tähtikaarti hoitaa hommansa mallikkaasti ja yleisön viihtyvyyteen on selkeästi panostettu, mutta siinä samassa unohdettu kietaista tarina pätevän kehyksen ympärille. Vuohia tuijottavat miehet on poliittinen satiiri ilman sanomaa, komedia ilman älyllistä piikikkyyttä, kiehtova idea ilman tarvittavaa suuntaa. Elokuvan päätyttyä päällimmäiseksi ajatukseksi jäi: mikä helvetti tämän kaiken pointti oli? Hukattua potentiaalia.

rating 60,000

27.03.2010 klo 22:04

The Descent - Loukussa

Mikähän tarve tähänkin oli ympätä mukaan näitä Klonkun ja Uruk-Hain risteytyksiä? Mielestäni naisten sisäisten ristiriitojen selvittely syvällä klaustrofobisessa luolastossa olisi ollut aivan riittävä jännitteen luoja, mutta ohjaaja koki asiat toisin. Toisen puoliskon splatterfestiksi yltyvä mässäily luo minussa aivan päinvastaisen reaktion kuin mitä tekijät luultavasti hakivat: olo on turtunut, turhautunut ja lievästi tylsistynyt. Tämä on jo nähty niin moneen kertaan... Pointsit hyvästä alkupuoliskosta.

rating 50,000

25.03.2010 klo 18:46

Casablanca

Vaikka kaikki työttömänä lojuvat harmaat aivosoluni liittoutuisivat hetkellisesti pohtimaan tätä elokuvaa, en varmastikaan keksisi mitään originellia sanottavaa. Lisäilenpä siis jonninjoutavia täytesanoja, jotta näyttäisi siltä, että olen miettinyt tätä pidempäänkin. Klassikko. Ansaitusti.


rating 80,000

25.03.2010 klo 18:43

Kesä Monikan kanssa

Ehkä olen vain vainoharhainen, mutta ajoittain tuntuu, että tietyt korkean profiilin omaavat ohjaajat päästetään paljon helpommalla kuin maineeltaan vähäpätöisemmät veijarit. Mikä tässäkin nyt on niin poikkeuksellisen hienoa? Kontrasti Bergmanin suurimpiin klassikoihin on valtaisa - dialogi on Bergmanille tavattoman keskinkertaista, tarina nähty sataan kertaan hiukan eri versioina ja visuaalinen ilmekin ankeahko. Suomeksi käännettynä: tylsä elokuva. Höh!

rating 50,000

25.03.2010 klo 18:42

Lainkuuliainen kansalainen

Olipas pirullisen keskinkertainen leffa. Ammattimainen tuote, jonka kaikki osa-alueet ovat ihan komeasti balanssissa, mutta jo alkuteksteistä lähtien on selvää, ettei yksikään tekijöistä ole suhtautunut elokuvaan erityisen intohimoisesti. Sama kohtalo odottaa myös katsojaa. Kyllä tämä nyt kerran viihdyttää, mutta ei tulisi mieleenikään katsoa tätä enää uudestaan. Tuttua ja turvallista Hollyhuttua.

rating 40,000

07.02.2010 klo 02:21

Takeshis'

Kitano goes surreal. Tähän asti olen nauttinut suuresti jokaisesta näkemästäni Kitano -elokuvasta, mutta Takeshis' jättää tähän tilastoon loven. Se tuntuu pitkälti irralliselta kokoelmalta erinäisiä kohtauksia, joissa Kitano hemmottelee egoaan kierolla huumorintajullaan. Välillä heilutellaan pyssyjä, välillä pyöritään komedian puolella totaalisen absurdeissa sielunmaisemissa, mutta kaikkia näitä voisin ihastella myös Youtuben välityksellä katsomalla pätkiä hänen muista elokuvistaan. Minkäänlaista järjellistä kokonaisuutta tästä ei pysty parsimaan kasaan, mutta jos haluaa hihittää muutamille hauskoille oivalluksille odottamatta mitään "tarkoitusta", Takeshis' voi olla ihan kelpo valinta.

rating 50,000

07.02.2010 klo 01:53

Lihan värinä

Plaah, ei tästä oikeasti keksi mitään sanottavaa. Almodóvar osaa hommansa, mutta mies on turhan haluton poistumaan rakastamaltaan mukavuusalueelta. Ei Lihan värinässä ole varsinaisesti mitään vialla, se kierrättää Almodóvarin turvalliseksi todettuja teemoja itsevarmalla otteella, mutta jotenkin kokonaisuus jää tunnelmaltaan kovin laihaksi. Juoni säntäilee taas sinne tänne ja henkilöhahmot jäävät kovin etäisiksi meikäläiselle. Ei tätä huonoksi voi laskea mitenkään, ennalta-arvattavaksi kyllä.


rating 60,000

07.02.2010 klo 01:34

Musta Pekka

Niin kovin sympaattinen elokuva. Näistä Milos Formanin 60-luvun töistä on hankala löytää järjellistä sanottavaa. Ne eivät ole erityisen visuaalisesti silmiinpistäviä, tarinaltaan loistokkaita tai näyttelijätöiltään merkittäviä (toki tärkeitä suunnannäyttäjiä omana aikanaan), mutta niistä huokuu Formanin harvinaislaatuinen ymmärrys etenkin nuorten ihmisten sielunmaailmaa kohtaan. Tavallisten pulliaisten tuskallisen tavanomaisia ongelmia, lempeän ironisesti kuvattuna. Herkullista.

rating 70,000

05.02.2010 klo 00:54

Tieto

No voe helvettär, mitähän sitä tuli taas tuijotettua? Ensimmäinen tunti kului ihan passelisti viihtyisän sci-fi -mysteerin parissa, mutta tässä kohtaa käsikirjoittajien kahviin ilmeisesti ujutettiin roppakaupalla hallusinogenisiä huumausaineita ja lopetus kaikkine skientologisine viittauksineen saavuttikin melodramaattisessa typeryydessään ennennäkemättömiä tasoja elokuvan saralla. Nicolas Cage näyttelee yhtä eloisasti kuin lahonnut puu, mutta tästä huolimatta intensiteettiä onnistuttiin nostattamaan ihan taidokkaasti tiettyyn pisteeseen saakka. Siksi olikin harmi, että kohtalaisen mielenkiintoisena alkanut tarina koki todellisen rimanalituksen päätepisteeseen saapuessaan. Säälittävää.

rating 30,000

03.02.2010 klo 00:25

Dead Snow

Höhö. Sisäinen pikkupoika alkaa väkisinkin heräilemään talvihorroksestaan elokuvan luvatessa hillittömän nopeita natsizombeja ja niihin kohdistuvia mielikuvituksellisia lahtauskekkereitä. Dead Snown premissistä ei kuitenkaan onnistuta luomaan mitään kovin omaperäistä tai edes jännittävää. Natsizombeja ei osata hyödyntää tarinassa millään tavalla ja kyseisiä herrasmiehiä ei erotakaan tavallisesta zombiesta kuin sotavarusteista. Elokuvan alussa pörrätään ainakin näennäisen vakavina, mutta tämänkaltaiseen tarinankerrontaan ei ohjaajan rahkeet riitä. Dead Snow pääseekin kunnolla vauhtiin vasta puolivälissä järjen lentäessä romukoppaan, mutta sen jälkeen splatteria kaipaavat tuskin pettyvät. Vanhoja kauhuklassikoita muistetaan kunnioittaa ja elokuva tarjoilee muutamia hauskoja irto(raaja?)vitsejä, mutta mutta... olisi tästä paremmankin voinut saada. Sattuneesta syystä, "todellinen" kauhuelementti on aika nollassa ja huumoripuolta olisi kaivattu lisää - etenkin alkuun. Tästä kaikesta huolimatta, ihan siedettävä leffa.

rating 40,000

26.01.2010 klo 15:17

The Isle - saari

Kolkko, ehkä tarpeettomankin provokatiivinen, mutta silti puhdistavan kaunis kokemus. Kim Ki-Dukilla on hämmästyttävä kyky yhdistellä ihmisyyden inhottavimpia puolia tunnelmaltaan ja visuualisuudeltaan kauniisiin kuvastoihin. Tämä kontrasti luokin varsin omalaatuisen elokuvakokemuksen ja olo on vähintäänkin hämmentynyt kaiken näkemänsä jälkeen. Kiehtovaa. Ei silti parasta Kim Ki-Dukia, mutta laatutavaraa yhtä kaikki.

rating 80,000

26.01.2010 klo 00:19

Brokeback Mountain

Brokeback Mountainista on varmastikin sanottu kaikki mahdollinen, joten todettakoon vain, että minuun leffan lämpimän pelkistetty, pienimuotoinen charmi puri. En nyt viitsisi viljellä mielikuvituksettomia tusinakliseitä, mutta adjektiivit "kaunis" ja "koskettava" oikeasti kuvaavat tuntemuksiani varsin hyvin.

rating 90,000

25.01.2010 klo 23:58

Kika

Kaikella kunnioituksella herra Almodóvaria kohtaan, tämä farssi tuskin päätyy aikakirjoihin kovinkaan relevanttina teoksena miehen tuotannossa. Tarina on jotain käsittämätöntä, absurdia sekametelisoppaa, miehen valtoimenaan rehottava saippuaoopperafetissi lähinnä vain vaivaannuttaa tällä erää, eikä kokonaisuudesta tunnu saavan minkäänlaista otetta. Paljon tapahtuu - seksiä, murhia, tirkistelyä ja raiskauskin - mutta mikään ei liikuta suuntaan tai toiseen. Keskivertoa heikompi, jopa pitkästyttävä elokuva Almodóvarilta.

rating 50,000

23.01.2010 klo 21:45

Varastettuja suudelmia

400 kepposta on epäilemättä klassikkostatuksensa ansainnut, mutta täysin subjektiivisella tasolla pidän enemmän tästä ilmavammasta ja humoristisemmasta jatko-osasta. Jean-Pierre Léaud ja Claude Jade ovat hurmaavan persoonallisia rooleissaan ja koko leffaa ympäröi kaihoisa, mutta positiivinen aura. Truffaut'n parhaita kokonaisuuksia ja erinomainen "feel-good" -leffa.

rating 80,000

23.01.2010 klo 13:01

JCVD

Tjaa, Jean-Claude Van Damme osaakin näytellä. Siinä se elokuvan anti pitkälti olikin. Leffa alkaa pirteän itseironisesti, mutta tarinan edetessä satiirinen pohjavire muuntautuu tarpeettomasti synkähköksi panttivankidraamaksi. Van Dammea lukuunottamatta, kaikki hahmot jäävät täysin epäuskottaviksi kliseekimpuiksi, eikä visuaalisiksi tehokeinoiksi tarkoitetut harmaat sävytkään jaksa miellyttää silmää. Van Dammen tilitysmonologi on varsin vaikuttava, mutta pieni pettymyshän JCVD lopulta oli. Taidokkaamman ohjaajan käsissä aiheesta olisi varmasti saatu enemmän irti.

rating 50,000

23.01.2010 klo 13:00

X-Men Origins: Wolverine

Kieltämättä viihdyttävä, mutta ei tämä viimeisin X-Men installaatio kykene tuomaan mitään uutta hiukan väljähtäneeseen genreensä. Vastaavanlaisia kostotarinoita löytyy 12 tusinasta ja kaikki elementit tuntuvat niin pirun "käytetyiltä". Jos hakee elokuvilta pelkkää viihdykettä sunnuntaipäiville, voisi sitä huonompiakin valintoja tehdä, mutta tuskinpa tästä muistaa juuri mitään parin viikon kuluessa.

rating 50,000

18.01.2010 klo 11:09

Kaikki äidistäni

Taattua, laadukasta Almodóvaria. Temaattisesti aika standardikuvioita Pedrolta - transseksuaaleja, äitejä, poikia, isiä, tyttäriä, melodraamaa, värikästä huumoria, monimutkaisia juonikuvioita jne. Koko satsi on kasassa. Ei minulle tosin täysin selvinnyt millä ansioilla tämä tekele on nostettu jalustalle muiden - usein aivan yhtä hyvien - Almodóvar -leffojen jäädessä kohtuullisen vähälle huomiolle.

rating 80,000

18.01.2010 klo 11:05

Night at the Museum - Yö museossa

Noh, ei tämä nyt NIIN katastrofaalinen ole elokuvana. Lapsena seikkailullista tarinaa olisi varmaan tapittanut fiilikset katossa, mutta 22-vuotiaana on vain todettava kohdeyleisön olevan jossain aivan muualla kuin minun päässäni. Vähän kyseenalaisia moraaliarvoja tuputetaan taas katsojalle (työtön isä ei voi olla hyvä isä?), mutta tämä taitaa olla pikemminkin normi kuin poikkeus perhekeskeisissä jenkkikomedioissa.

rating 30,000

18.01.2010 klo 01:41

Krokotiili

Kim Ki-Duk on epäilemättä Aasian lahjakkaimpia ohjaajia, mutta miehen debyytissä tämän harvinaislaatuinen taidokkuus ei olekaan vielä aivan niin ilmiselvää. Mies vetää toki omaa linjaansa alusta lähtien, mutta hän on kierrättänyt näitä samoja teemoja paljon vakuuttavamminkin myöhemmissä teoksissaan. Teknisesti totaalinen raakile, eikä kokonaisuutta voi - ehkä tyylikästä lopetusta lukuunottamatta - kutsua kovin harkituksi. Yltiöväkivaltainen, nihilistinen, pointiton leffa. Maybe that's the point?

rating 40,000

18.01.2010 klo 00:16

Vaaleanpunainen pantteri 2

Peter Sellersin Clouseau -leffat kuuluvat olennaisesti lapsuudenmuistoihini. Miehen käsittämättömiä toilailuja tuli naurettua vuosi jos toinenkin, ja laskisinkin pari keskeisintä Clouseau -elokuvaa komediaelokuvan riemastuttavimpiin klassikoihin. Lähtökohdan ollessa näin armoton, minun olisi pitänyt ymmärtää, että tämä Steve Martinin kammottava uudelleenlämmittely aiheuttaisi lähinnä myötähäpeän ja ankarien vilunväristysten (ei hyvässä mielessä) aaltoja minussa. Kaikki roolitukset on vedetty aivan päin haitaria, näyttelijöiden aksentit about yhtä hauskoja kuin Tsernobylin ydinonnettomuus ja ne parit lievästi humoristiset tilanteet onnistuttu tunaroimaan törkeällä ylinäyttelemisellä. Plaah, todella ala-arvoinen tekele! Lisää tähdenpuolikas jos et tiedä paremmasta.

rating 20,000

17.01.2010 klo 20:20

Nöyrin palvelijanne

Japanilaisen työetiikan varjopuoliin pureudutaan oikein kunnolla, mutta ehkä aihe olisi paremmin soveltunut dokumentiksi. Sylvie Testud on sopivan vässykkä rooliinsa, mutta kokonaisuutena elokuva on jotenkin laimea ja tylsähkö. Elokuva palloilee draaman ja komedian harmaassa välimaastossa osaamatta oikein olla kumpaakaan - sähäkkyyttä lisää! Muuten ihan OK...

rating 60,000

17.01.2010 klo 20:10

Paholaisen silmä

Mukavan hilpeää meininkiä paikoittain, mutta leffa ei ole tarpeeksi komediapainotteinen tuottaakseen hymynkaretta kummoisempaa reaktiota katsojassa, eikä toisaalta tarpeeksi "syvällinen" sanoakseen jotain oleellista aihepiiristään. Kevyempää, tunnelmaltaan lämpimämpää Bergmania, mutta kyllähän tämä kalpenee miehen parhaiden töiden rinnalla. Ihan jees.

rating 60,000

13.01.2010 klo 18:49

The Nines

The Nines on kolme näennäisen erillistä tarinaa yhteen nitova episodielokuva, jonka pääosassa toikkaroi enemmän komediapuolelta tuttu Ryan Reynolds. Mediamaailman eri osa-alueita seurataan Reynoldsin esittämien hahmojen välityksellä - rooleihin kuuluvat Hollywood -näyttelijä, ohjaaja sekä pelisuunnittelija. Katsojalle tuntemattomasta syystä, miesten urien keskipisteessä pyörii myös kaksi mystistä naista, jotka välillä antavat vihiä siitä, että kaikki ei ehkä olekaan aivan niin kuin voisi kuvitella. Mysteerin verhoa pidetään tunnelmallisesti yllä, mutta tämänkaltaisissa elokuvissa - joiden koko olemassaolo perustuu siihen kaikenkattavaan lopputwistiin - olisi syytä varmistaa, että valittu ratkaisu ei tunnu katsojia aliarvioivalta huijaukselta. Monimutkaisille tapahtumille annetaan aivan liian heppoinen ja korni vastaus - tästä johtuen muuten kelvollisesta elokuvasta jää tarpeettoman ikävä jälkimaku. Ei näin.

rating 50,000

09.01.2010 klo 23:24

Kohtalokkaat numerot

Rrrriiight. Olipas todella erikoista meininkiä. Peter Greenaway on nimenä ollut tuttu jo vuosia, mutta vasta nyt tuli tutustuttua miehen tuotantoon. Ei taida ukkelista uutta messiasta minulle muodostua, mutta ei käy myöskään kieltäminen miehen harvinaisen uniikkia visiota. Minulle ehkä turhankin erikoisuudentavoitteluun keskittyvä (en koe termiä erityisen negatiivisena, tässä tapauksessa näkisin vain että ohjaajan ja minun ns. intressit eivät täysin kohdanneet). Ristiriitainen kokemus kaiken kaikkiaan - positiivisia aspekteja oli siltikin huomattavasti enemmän. Lukekaa Tapion arvostelu!

rating 70,000

09.01.2010 klo 22:56

Uhma

Selviytymistarinana kiehtova ja muutenkin ihan muodollisesti pätevä, mutta en nyt ihan yhtyisi tähän Leffatykin ylistyskuoroon. Edward Zwick ei ole erityisen näkemyksellinen ohjaaja ja elokuva etenee juurikin niitä kaikista käytetyimpiä polkuja tarinankuljetuksen kannalta. Pari todella kliseistä kohtausta (Craig pitää puhetta "joukoilleen" valkoisen hevosensa selässä - ugh!), näyttelijöiden venäläisaksentit ovat paikoitellen hupaisia eikä dialogi muutenkaan pureudu juuri pintaa syvemmälle. Verrattuna genrensä merkkiteoksiin, kaikki jää kovin ontoksi ja pintapuoliseksi. Viihdyttävä silti. Äh, Uhma painukoon "ihan kiva" -kansioon.

rating 60,000

02.01.2010 klo 17:43

Koelaulu

Milos Formanin debyyttiohjaus on pseudo-dokumentin muotoon puettu pienimuotoinen ja sympaattinen kuvaus kahdesta erilaisesta musiikkitilaisuudesta. Ensimmäisessä osiossa seurataan kahta eri orkesteria heidän valmistautuessaan kilpailuun, toisessa seurataan hiukan Idols -henkistä koelaulutilaisuutta. Minkäänlaista juonta tai suurempaa "tarkoitusta" elokuvasta ei löydy, Koelaulu toimiikin lähinnä vain oman aikansa kuvana. Nostalgisen kauniita kappaleita, 60-lukulaista elämäniloa ja hyvää meininkiä riittää jaettavaksi, mutta elokuvallisilta arvoiltaan tämä debyytti jää vielä hiukan köykäiseksi. Sympaattinen, mutta ei erityisen muistettava elokuva.

rating 50,000

29.11.2009 klo 23:52

Silent Hill

Moderneissa kauhuelokuvissa törmää jatkuvasti samaan dilemmaan; ei tajuta sitä simppeliä tosiasiaa, että näkymätön uhka on psykologisesti huomattavasti ahdistavampaa kuin selkeä, konkretisoitunut uhka. Elokuvan alkumetreillä jännitettä rakennetaankin taidokkaasti - täysin tyhjä, harmaa ja tuhkaa pursuava aavekaupunki karmii selkäpiitä. Jännite säilyy tasan siihen pisteeseen saakka kun tehostemöhkäleet tekevät ensiesiintymisensä. Vastaavanlaisia öttimöntiäisiä on tullut vastaan joka tuutista jo vuosia, enkä yksinkertaisesti osaa ahdistua niistä enää. Toki tunnelmallista tarinaa seuraa ihan mielellään senkin jälkeen, mutta kauhuaspekti tippuu nollaan. Silent Hillin perustuessa peliin, syytökseni ovat ehkä epäolennaisia, mutta kritiikkini onkin suunnattu ihan yleisesti modernia kauhuelokuvaa kohtaan. Radha Mitchell on naurettavan huono kärsivän äidin roolissaan, mutta muuten Silent Hillin mysteerikauhuilu jaksaa viihdyttää.

rating 60,000

25.11.2009 klo 12:51

Primer

Kääk. Primer oli meikäläisen vaatimattomalle aivokapasiteetille ylivoimainen vastus. En tipahtanut, vaan suoraan sanottuna romahdin vauhdikkaasti kärryiltä elokuvan loppua kohden. Aikamatkustuksen problematiikkaan keskittyvä teos ei totisesti tarjoa valmiiksi pureskeltuja ratkaisumalleja. Minimibudjetilla tehty leffa onnistuu kuitenkin tehtävässään - naurettavan monimutkainen juonikuvio kiehtoo varmasti kaltaisiani aivopähkinöitä rakastavia hörhöjä. On oikeastaan yhdentekevää löytyykö kaikelle selitystä, sillä päämäärä on jo saavutettu kun katsoja jää epätoivoisesti pohtimaan tapahtumien herättämiä kysymyksiä. Varaudu katsomaan ainakin kahdesti, itse jouduin palauttamaan leffan kirjastoon vain kertaalleen nähtynä ja siitä asti leffa on vaivannut minua. Help!

rating 70,000

25.11.2009 klo 11:57

Ilmiantaja!

Hilpeän humoristinen tositarina miehestä, joka painostuksen edessä päättää käräyttää moraalisesti arveluttavan työnantajansa elintarvikealan kartellista. Matt Damon tekee kenties uransa monipuolisimman roolin hiukan yksinkertaisen kuvan itsestään antavana, mutta kuitenkin ilmeisen älykkäänä Mark Whitacrena. Mies sekoittaa pakkaa ihan tosissaan FBI:n ja työnantajan ihmetellessä erikoisia käänteitä. Soderberghille tyypilliseen tapaan, viihdearvot ovat kunnossa (ainakin jos on yhtään kiinnostusta aihepiiriä kohtaan) ja kerronnallisesti edetään sopivassa tahdissa päätepisteeseen saakka. Ei Ilmiantaja! välttämättä klassikkoainesta ole, mutta kyllä tällä Soderberghin tuotannon kärkipäähän mahdutaan.

rating 70,000

17.11.2009 klo 01:15

Dead or Alive

Dead or Aliven alku on energisyydessään tehokas ja lopetus kaikessa mielipuolisuudessaan jopa nerokas, mutta kaikki siltä väliltä on jokseenkin keskinkertaista ja turruttavaa draaman ja actionin välimaastoa. Tiedä sitten mitä tämä kertoo minusta, mutta ei DOA ollut läheskään niin häiriintynyt kuin mitä kuvittelin. Pointsit alusta ja lopusta.

rating 50,000

16.11.2009 klo 22:40

Still Walking

Vahvasti Yasujiro Ozun jalanjäljissä kulkevaa perhekuvausta. Tietyssä määrin elokuvaa voisi jopa kuvailla modernisoiduksi versioksi Ozun Tokyo Storysta - temaattisesti liikutaan pitkälti samoilla vesillä. Still Walking kuvaa erään japanilaisen perheen harvinaista jälleennäkemistä kun aikuiset lapset perheineen saapuvat vanhempiensa luokse muistelemaan vanhimman sisaruksensa kuolemaa. Elokuvan keskiössä ovat ihmiset. Varsinaiset tapahtumat jäävät toissijaisiksi, päämerkityksensä elokuva löytää henkilöhahmojen välisistä keskusteluista - siitä, mitä sanotaan ja (ennen kaikkea) mitä jätetään sanomatta. Jotain poikkeuksellisen rehellistä ja syvän inhimillistä on Koreedan luomissa hahmoissa; kaikki erehtyväisiä, osa ylpeytensä sokaisemia, mutta myös omalla tavallaan hyvin rakastettavia. Kaunis, pohdiskelevan rauhallinen elokuva perhesuhteista.

rating 80,000

16.11.2009 klo 22:01

Star Trek

En tiedä onko minusta oikeasti tulossa joku fakkiintunut taide-elokuvahörhö, mutta en tästäkään erikoistehosterymistelystä saanut samanlaisia kiksejä kuin (näköjään) suurin osa muista. Kyllä, teatterissa katsottuna elokuva on varsin hauskaa katsottavaa, mutta en voi rehellisesti pisteyttää elokuvaa kovin korkealle kun puoli vuotta katselemisen jälkeen ainoat muistikuvat alkavat olla luokkaa: "Niin, olihan siinä aikamatkustusta, se yksi Heroes -veijari Spockina ja ihan kivoja räjähdyksiä." En tiedä syyttääkö muistiani, elokuvan mitäänsanomattomuutta vai mahdollisesti olematonta menneisyyttäni Star Trek -franchisen kanssa, mutta lopputulos on kaksi ja puoli tähteä.

rating 50,000

16.11.2009 klo 17:25

Hiljaisuus

Hiljaisuus oli ensimmäinen näkemäni Bergman. Valitettavasti elokuva täytyy laskea teoksiin, joita kunnioitan suuresti, mutta joiden näkeminen ei tuottanut mitenkään erityisen suurta mielihyvää. En oikein osaa pukea tuntemuksiani sanoiksi - laatutavaraahan tämä on kaikilta merkittäviltä osa-alueiltaan; ohjaus, visuaalinen ilme ja näyttelijätyöt huippuluokkaa, mutta jotenkin elokuvan emotionaalinen kylmyys jäädyttää omatkin tuntemukset. En oppinut välittämään yhdestäkään hahmosta ja tästä johtuen useat rankatkin kohtaukset tuntuvat kovin etäisiltä. Bergman -entusiasteille varmasti upea elokuva, minua tämä ei erityisesti puhutellut.

rating 60,000

16.11.2009 klo 00:03

Seitsemän elämää

On todella harmillista, että elokuvan juonessa on niin monta jo pelkästään maalaisjärkeenkin liittyvää ongelmakohtaa, sillä muuten kyseessä on todella laadukas tekele. Seitsemän elämää on parhaimmillaan Will Smithin ja Rosario Dawsonin välisissä kohtauksissa, jotka oikeasti tavoittavat Hollywood -elokuville harvinaisen koskettavuuden tason. Alun hienovaraisen melankolinen tunnelma sössitään lopussa turhalla yleisöä kosiskelevalla melodraamalla, mutta kyllä tässä selvästi voiton puolelle jäädään kuitenkin. Kaunis, mutta vajavainen leffa.

rating 70,000

14.11.2009 klo 01:32

Musta kissa, valkoinen kissa

Aivan yhtä mielipuolisen kahjo kuin edeltäjänsä Underground! Erona ehkä se, että paketti pysyy paremmin kasassa (on toki hyvä huomioida, että Kusturican maailmassa tämä on kovin suhteellista - eikä edes kovin olennaista). Ihan täyttä pilveähän tämä on, mutta enpä muista koska viimeksi elokuva olisi napannut näin täysin mukaansa. Yltiörationaaliselle keskivertosuomalaiselle elokuvan elämänmakuinen säheltäminen saattaa tuntua vieraalta, minulle Kusturican leffat ovat elintärkeitä muistutuksia (näin kliseitä viljelläkseni) hetkessä elämisestä. Joskus tämä riskaabeli säntäily ja tunteella eläminen johdattaa sinut todella erikoisiin tilanteisiin, mutta näin se kuuluukin mennä. Kädet vaan yhteen ja jalalla koreasti eteenpäin! Mestariteos!

rating 100,000

13.11.2009 klo 19:35

Metropolis

Millä kriteereillä arvostella elokuvaa, jonka ensi-illasta on jo yli 80 vuotta? Oman aikakautensa standardeilla kyseessä on ehdoton mestariteos, mutta kyseisen statuksen jakeleminen pelkästään historiallisilla meriiteillä on ajatuksena ongelmallinen. Metropoliksen tulevaisuudenkuva on edelleen kiehtovan ajankohtainen ja minua miellyttää suuresti elokuvan komea visuaalinen puoli, mutta siinäpä se. En voi väittää kokeneeni jotain hillitöntä euforiaa nähtyäni tämän klassikon. Modernista näkökulmasta näyttelytyö on paikoitellen koomista ja alituisesti yliampuvaa, juoni säntäilee paniikinomaisesti sinne tänne, hahmoihin samaistuminen on lähestulkoon mahdotonta jne. Täysin subjektiivisella tasolla jakaisin elokuvalle kolmisen tähteä viidestä, mutta yksi lisäpiste tulkoon historiallisesta merkittävyydestä.

rating 80,000

12.11.2009 klo 12:16

Uskomatonta

Täysipäiväisenä ateistina minun kai pitäisi ylistää dokumenttia sen rajoja rikkovasta uskaliaisuudesta, mutta en aio päästää Bill Maheria niin helpolla - odotukseni olivat huomattavasti korkeammalla. On harmillista, että Maher tyytyy valikoimaan helppoja höynäytettäviä haastateltavikseen ja näiden uunojen perusteella tekee todella yleistäviä ja ennakkoluuloisia päätelmiä uskontojen - ja uskovaisten - sielunelämästä. Olisi ollut huomattavasti hedelmällisempää ja mielenkiintoisempaa nähdä älyllisesti stimuloivaa keskustelua eri näkemyksien hiukan vapaamielisemmiltä edustajilta, eikä alentua helppoihin ratkaisuihin puhumalla aivokääpiöfundamentalisteilta jauhot suuhun. On tämä silti häpeilemättömän viihdyttävää katsottavaa (ateistin silmin), mutta niin kovin yksipuolista ja rajoittunutta. Religulous on dokumenttina hauska, mutta ei kovin syvällinen, aihepiirin pintaa tuskin edes raapaistaan.

rating 70,000

04.11.2009 klo 20:33

Naked

Käsittämättömän intensiteetin omaava eksistentiaalinen draama poikkeuksellisen älykkäästä Johnnysta, joka raiskattuaan naisen Manchesterissa, pakenee Lontooseen entisen tyttöystävänsä luokse. Lopulta mies päätyy kodittomana Lontoon öisille kaduille, jossa hän profeetan lailla saarnaa vastaantuleville maailmanlopusta ja muista mieltäylentävistä aiheista. David Thewlis tekee aivan uskomattoman roolisuorituksen piinallisen angstisena Johnnyna - olikin suorastaan huutava vääryys ettei miestä huomioitu edes Oscar -ehdokkuudella. Cannesissa sentään napsahti parhaan miespääosan pysti. Hypnoottinen, tummaakin tummempi, kylmän nihilistinen mestariteos.

rating 100,000

01.11.2009 klo 00:52

Perjantai 13.

Genrensä edelläkävijänä ihan relevantti teos, mutta siihen ne elokuvalliset ansiot taitavat jäädäkin. Ajan hammas on syönyt elokuvan shokkiarvoa aika perusteellisesti ja tässä tapauksessa jälkipolvi päihittääkin esi-isänsä varsin kirkkaasti. Kauhugenreen perusteellisemmin vihkiytyneet saattavat saada enemmän kiksejä filmin hiukan vanhanaikaisesta viehätysvoimasta. Taidan muuten olla ainoa, jonka mielestä elokuvan tappaja on karmivampi kuin jatko-osissa nähtävä Jason Voorhees. Aloittelijat kääntykööt aikansa toisen merkkiteoksen, huomattavasti ahdistavamman Halloweenin puoleen.

rating 40,000

01.11.2009 klo 00:13

Kikujiron kesä

Kenties jopa oma henkilökohtainen suosikkini Kitanolta. Äitiään etsivästä pojasta ja epäonnistuneesta pikkugangsterista kertova tarina on lievästä ylisentimentaalisuudestaan huolimatta varsin koskettava ja Kitanon valloittava komiikan taju jaksaa riemastuttaa ensihetkistä lähtien. Elokuvan tietoisen hidas kerrontatyyli saattaa karkoittaa Hollywood -intoilijat ja keskivaiheilla tarina laahaakin turhan pitkään paikoillaan, mutta nämä ovat vain pieniä kauneusvirheitä muuten symmetrisessä kokonaisuudessa. Malliesimerkki siitä, miten ohjaajan artistiset ambitiotkin täyttävä elokuva voi olla poikkeuksellisen hauska. Käsikirjoituksellisesti erittäin kekseliäs!

rating 90,000

30.10.2009 klo 09:58

Saw

Potentiaalia tässä oli mielettömästi, mutta heikko ohjaus- ja näyttelijätyö tuhoaa kokemuksen lähes täydellisesti. Erityisesti Cary Elwesin dramaattinen elehdintä loppua kohden teki elokuvan uskottavuudelle pahasti hallaa - nauroimme siskoni kanssa ihan kippurassa harmaaksi valahtaneelle Elwesille. Harmillista sinänsä, sillä esim. David Fincherin käsissä elokuvasta oltaisiin varmasti saatu aivan yhtä rankka, mutta ilman tahattomia komediallisia elementtejä.

rating 50,000

22.10.2009 klo 15:27

Air Doll

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä elokuva pumpattavasta seksinukesta, joka eräänä päivänä herää eloon omistajansa tietämättä. Nukelle/naiselle kehittyy sydän ja pian hän löytääkin ystäviä ja työpaikan läheisestä videovuokraamosta. Du-na Bae tekee erinomaisen roolin aluksi ihmiselämän mahdollisuuksista haltioituneena, mutta lopulta tavallisen tallustajan kyynisyyteen taipuvaisena nukkena. Air Doll alkaa toiveikkaana ja sympaattisena, mutta muuttuu loppua kohden surulliseksi ja tarpeettoman kyyniseksikin kuvaukseksi modernin elämän tyhjyydestä. Tämä kaksijakoisuus jättääkin hiukan erikoisen jälkimaun. Aasialaisen art-house meiningin ystäville.

rating 70,000

22.10.2009 klo 14:38

Jätesäkkimurhat

Lähinnä Se7eniä avuttomasti apinoiva trilleri kauhuvivahtein. Jätesäkkimurhat (hitto mikä suomennos!) jää odotetusti esikuvastaan kaikilla osa-alueilla. Sunnuntain laiskoille hetkille elokuva sopii jotenkuten, mutta tämän lajityypin trillereitä löytyy niin paljon parempiakin, etten nyt ihan heti keksi miksi kukaan haluaisi investoida arvokkaat kolikkonsa tähän armottoman keskinkertaiseen pökkelöön.

rating 40,000

22.10.2009 klo 14:06

Gomorra

Päällimmäinen tunne elokuvan nähtyäni oli pienoinen pettymys. Gomorra on tehty rautaisella ammattiotteella, mutta ohjaaja Garronen valitsema kerrontatyyli aiheutti allekirjoittaneelle harmaita hiuksia. Joskus vähemmän on todella enemmän - viiden eri tarinan nitominen tasapainoiseen ja mieleenpainuvaan muotoon on todella haastava tehtävä, eikä siinä tällä kertaa onnistuttu täysin. Tarinat jäävät irrallisiksi, kasvottomiksi ja hankalasti hahmotettaviksi. Pääasiallinen viesti jymähtää ruutuun ilmiselvänä, mutta elokuvana Gomorra ei ole aivan niin kiehtova kuin käsittelemänsä aihepiiri. Hyvä elokuva on silti kyseessä.

rating 70,000

22.10.2009 klo 13:38

Failan

Puuh, mitähän tästä nyt sanoisi. Ilahduttavan erikoinen juonikuvio (ns. romanttiselle draamalle), josta ei kuitenkaan onnistuta ottamaan kaikkea irti. Tarinaa oltaisiin voitu pohjustaa enemmänkin, nykymuodossaan Cecilia Cheungin hahmo jää kovin etäiseksi, persoonattomaksi marttyyrihahmoksi. Min-Sik Choin tehtäväksi jää kannatella elokuvaa roolisuorituksellaan ja vaikka mies siinä pitkälti onnistuukin, hahmon henkinen metamorfoosi jää oikeastaan ainoaksi merkittäväksi tapahtumaksi elokuvassa. Sydämellinen, tunteikas elokuva, joka vahvistaa käsityksiäni Etelä-Koreasta erinomaisena elokuvamaana, mutta parempaakin on maalla tarjota!

rating 60,000

22.10.2009 klo 13:07

Fragile - pahuuden ovi

Ihan katsottava, joskin (kerronnallisesti) turhankin turvallisia polkuja etenevä kauhutrilleri. Elokuvan epäjohdonmukaisuus ei missään vaiheessa päässyt pahasti hiertämään, mutta ei tästä mitään modernin kauhuelokuvan riemuvoittoa saada leivotuksi. Ohjaaja Jaume Balaguerón vuoden 2007 tuotos "[Rec]" onkin jo astetta painostavampi ja onnistuneempi teos kauhun saralla.

rating 50,000

20.10.2009 klo 13:00

Underground

Hulvattoman absurdi, mutta surumielinen kuvaus intohimoisesta kolmiodraamasta ja entisen Jugoslavian vaiheista 1900-luvulla. Ei olisi mitenkään liioiteltua kutsua elokuvaa mestariteokseksi, mutta olen varma että tietyt nyanssit aukenevat vain alueen historian asiantuntijoille. 170 minuutin muodossaan elokuva jää jopa hiukan sillisalaattimaiseksi, olisi ehdottoman mielenkiintoista nähdä olemassaoleva viiden tunnin director's cut. Underground pulppuaa liioitellun eläväisiä henkilöhahmoja, kieron humoristisia ja myös traagisia tapahtumia, slaavilaista intohimoa ja draamaa, upeaa musiikkia (Goran Bregovic ylittää itsensä!) - tarjoten kokonaisen elämän pienoiskoossa. Järjen perään ei kannata kuitenkaan kysellä, kyseessä on elokuva joka täytyy tuntea ytimissään, analyyttinen järkeily jätettäköön muille tahoille.

rating 90,000

05.10.2009 klo 00:17

District 9

Annoin erehdyksessä IMDB -arvosanan vaikuttaa odotuksiini ja huonostihan siinä kävi. Ei District 9 mikään katastrofi ole, mutta en nyt ihan tajua mikä tässä on niin vallankumouksellista. Pätevä idea, ihan katsottava toteutus, mutta alun dokumentaarisuutta lukuunottamatta, täysin tavanomainen 2000-luvun scifi/action-pläjäys. Pääosaa vetävä Sharlto Copley on liian kiireinen toistaessaan monotonisesti: "fuck, I'll kill you all" kaikille vastaantuleville vaivatakseen itseään kunnollisella näyttelijätyöllä. Elokuvaa on ylistetty sen 'hienovaraisista' apartheid -viittauksista, mutta kun tätä aspektia ei seurata juuri alkua pidemmälle, ei sille jää juuri muuta kuin kuriositeettiarvoa. Viihtyvyysarvo on ihan hyvä ainakin teatterissa katsottuna, mutta ei tästä paljoa käteen jäänyt.

rating 50,000

04.10.2009 klo 23:47

Milk

Peruskelpo draama tärkeästä aiheesta, mutta Hollywood -nyyhkytarinoiden konventioita mukaileva pohjavire jätti jokseenkin tasapaksun ja laskelmoidun sivumaun. Sean Penn tekee hyvän roolisuorituksen (Oscar olisi kylläkin kuulunut Rourkelle), eikä Milkistä oikein löydä 'todellista' moitittavaa, mutta elokuvasta puuttuu identiteetti, persoonallisuus, se tarvittava "palo" aihepiiriä kohtaan. Ei päässyt takapuoli turtumaan parituntisen aikana, mutta eipä tämä myöskään eroa kovin radikaalisti muista elämäkertaelokuvista.

rating 70,000

Edellinen sivu | 1 2 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat