Chadagun

Chadagun

Käyttäjä, 29 fania

Favorites

1

Kuutio (1997)

Jäin jo pelkästään idean ja huhujen vangiksi, ja elokuva itsessään lukitsi minut yhä tiukemmin paikoilleni.Jo pelkästään sille, että Kuutio onnistuu tällä uskomattomalla tavalla kiehtomaan jopa Saw-sukupolven elokuvaharrastajaa, täytyy nostaa hattua. Sen loisto ei mitä ilmeisimmin ole hiipunut vuosien saatossa lainkaan.Kuutio on audiovisuaalisesti upea ja uniikki. Leikkaus, kuvaus ja editointi ovat ehdottoman hyvällä tavalla poikkeavia, mikä osaltaan luo sille ominaisen, äärimmäisen vinoutuneen tunnelman. Vaikka elokuva ilmeisesti onkin tehty pienellä budjetilla, sen huomaa korkeintaan yhdessä hyvin lyhyessä kohtauksessa - jos siinäkään.Puoli tähteä elokuva menettää ärsyttävän loppuratkaisun takia, joka jättää kuution ulkopuolen kirjaimellisesti avoimeksi. Tosin, se lisää turhautuneisuuden ja epätoivon tunnetta, mikä saattaa olla hyväkin asia. Ovathan liian onnelliset loput aina liian onnellisia loppuja.Tämä elokuva on pakko nähdä ja kokea itse. Se on varmasti unohtumaton matka helvetillisen suuren kuution ja ihmismielen syövereihin. Se on mestariteos pienistä "vioistaan" huolimatta.

Kuutio rating 3,84

2

Hannibal (2001)

Kolmannen katselukerran jälkeen minulle valkeni, että hetkinen, enhän minä ymmärrä juonesta puoliakaan. En tiedä johtuuko se puhtaasti älyn puutteesta vai voiko kärryiltä totaalisesti tippumisen selittää sekavuudella.Ymmärsin kuitenkin sen, että Hannibal pysyy, toisin kuin edeltäjänsä Uhrilampaat, kasassa jopa täysin Lecterin ja Starlingin välille onnistuneesti luodun kemian avulla. Lisäksi itse Hannibal Lecterin hahmo on niin kerta kaikkisen hurmaava, että osa juonen mahdollisista aukoista(?) täyttyy tämän uskomattomalla karismalla. On jopa hieman hälyttävää, että niinkin eläimellinen mies voi samaan aikaan olla niin sivistynyt ja hienostunut. Lecter on hienoimpia murhaajia koskaan.Vaikka Uhrilampaat on Hannibalia selvästi parempi elokuva, ei jatko-osa ole missään nimessä huono tai pitkäveteinen. Minun pitäisi kuitenkin katsoa elokuva vielä pariin kertaan ja täydellä ajatuksella, jotta saisin juonesta enemmän tolkkua. Hahmot ovat Hannibalin koukku, ja Moore muuten onnistuu roolissaan Starlingina todella hyvin, eikä näyttelijän vaihtaminen haittaa oikeastaan lainkaan.

Hannibal rating 3,34

3

American Beauty (1999)

Onneksi isäni jaksoi vaatia minua katsomaan American Beautyn, koska jokaisen elokuvaharrastajan on nähtävä se vähintään kerran. Se ei ole mikään tyhjänpäiväinen taideroska, vaan ihan aidoista ja jokapäiväisistä aineksista yhteen sekoitettu herkullinen soppa, joka herättää väistämättä tunteita. Elokuva on toisaalta kirpaisevan todentuntuinen ja säälimätön, toisaalta taas hersyvän hauska, näennäisen huoleton ja hyväntuulinen. Moni leffa päättyy surkeasti, mutta harvan surkean lopun jälkeen on yhtä hyvä olo kuin tämän. Huumori, hahmot, musiikki ja ruusun terälehdet lyövät mestariteokseen uniikin leiman. Henkilöhahmoista paras on (säälittävästä ihastumisen kohteesta huolimatta) tietenkin Lester. Parempia näpäytyksiä saa elokuvadialogeista oikein etsimällä etsiä.Turha tässä on enää toistaa jo monesti sanottuja ja kehuttuja aspekteja. American Beauty on yksinkertaisen loistava teos.

American Beauty rating 4,09

4

Harry Potter ja viisasten kivi (2001)

Nähdessäni ensimmäisen Potter-elokuvan kymmenisen vuotta sitten ollessani vielä aivan kakara lumouduin täysin ja olin vahvasti sitä mieltä, että tällainen sen elokuvasovituksen tulisikin olla. Näkemykseni ei luonnollisestikaan ollut järin kriittinen.Olen kuitenkin lähes samaa mieltä nytkin. Katsoin elokuvan pitkän tauon jälkeen uudelleen ja uusin silmin. En löydä siitä mitään suurempaa vikaa. Lapsinäyttelijät nyt ovat mitä ovat, mutta tässä elokuvasarjassa he hoitavat hommansa pääosin mallikkaasti. Toki välillä joutuu vähän myötähäpeän valtaan - mutta tosiaan vain vähän.Efektit ovat aidon näköisiä ja ihan 2000-luvulle kelvollisia. Juoni noudattaa todella uskollisesti kirjan kuvioita, ja se on hyvä, sillä Potter-sarja on yhä lapsuuden jälkeenkin fantasiakirjasarjasuosikkini. Näyttelijät on naamioitu rooleihinsa todella hienosti, varsinkin (niin sanotusti) alkuperäinen Dumbledore on aivan kuin suoraan kirjasta temmattu.Sekä kirjoilla että leffoilla on vihaajansa, ja sanoisin, että tämä heijastuu selvästi tähtimäärään. Ensimmäinen Potter on hieno, sydämellinen ja dramaattinenkin aloitus sarjalle. En osaa täysin varmasti sanoa, onko se paras, mutta ainakin se on painunut mieleen kaikkein syvimmin.

Harry Potter ja viisasten kivi rating 3,46

5

Uhrilampaat (1991)

Uhrilampaat rating 4,22

6

Tähtien sota (1977)

Tähtien sota rating 4,16

7

Imperiumin vastaisku rating 4,24

8

Jedin paluu (1983)

Jedin paluu rating 4,19

9

Naapurini Totoro rating 4,19

10

Saksikäsi Edward rating 4,26

11

Mies vailla menneisyyttä (2002)

Entuudestaan täysin tuntematon teos yllätti enemmän kuin positiivisesti. Suomalaiseen tyyliin vaatimaton, tönköhkö, mutta karulla tavalla todella hauska ja sympaattinen. Huumori kolahti täydellisesti, ja töksähtelevä ja sarkasmia pursuava dialogi on nerokas. Elokuva on todella kauniisti kuvattu ja onnistuu jotenkin näyttämään täysin ajattomalta. En olisi ikinä arvannut, että julkaisuvuosi on tämän vuosituhannen puolella. Isänmaallisuuden värittämä hyvä olo valtaa mielen tätä katsoessa - teos kun on vain niin perin pohjin suomalainen. Suomalaisuus on hienoa.

Mies vailla menneisyyttä rating 3,76

12

Ring (2002)

Naurettavaa arvostella kauhuelokuva huonoksi vain veren puutteen takia. Näyttäisi vähän siltä, että jotkut ovat tehneet niin...Kauhuelokuvaharrastukseni lähti oikeastaan Ringistä, mikä on sinänsä hieman outoa ottaen huomioon jenkkiversion ilmestymisvuoden. Ring lukeutuu kuitenkin edelleenkin näiden monien vuosien jälkeenkin suosikkeihini. Häpeäkseni en ole alkuperäisiä japanilaisia Ringuja nähnyt, mutta remake-Ring on niin hyvä, etten välttämättä vertauskohdetta tarvitsekaan (The Grudgen kohdalla alkuperäisversio oli jenkki-remaken jälkeen pettymys).

Ring rating 3,47

13

Tappajahai (1975)

Legenda

Tappajahai rating 4,11

14

Titanic (1997)

Titanic rating 3,88

15

Basic Instinct - Vaiston varassa rating 3,57

16

Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous rating 4,19

17

Piina (1990)

Aivan erilainen kauhuelokuva, jossa ahdistus syntyy realistisuudesta ja Annie-hahmon arvaamattomuudesta. Caan ja Bates tekevät loistavat roolisuoritukset. Kirjailijan ahdinko ja turhautuminen on käsin kosketeltavaa, ja varsinkin kohtaus, jossa Sheldon joutuu polttamaan alkuperäisen nimettömän manuskriptinsa on raivostuttavalla tavalla järkyttävä. Todella hyvä leffa, joka on loppua lukuunottamatta virkistävän kliseetön ja uudenlainen, vaikka onkin jo vanha.

Piina rating 3,99

18

Tulikärpästen hauta rating 4,31

19

Kolmetoista (2003)

Kolmetoista rating 3,77

20

Texasin moottorisahamurhat rating 3,66

21

Lost in Translation (2003)

Millään muulla ei ole väliä, kun ihmiskaksikko on tarpeeksi tympääntynyt elämäänsä. Päivien tuomaa suurta tyhjyyttä - ja pieniä iloja. Täysin erilaiset ihmiset löytävät toisistaan väliaikaiset sielunkumppanit, ja harmaa päivämassa saa hetkeksi värit. Ainakaan herra Harrisin maailmassa raha ei tuo onnea - onni on jossain muualla, sitä on vaikea saada kiinni. Elokuva onnistuu tavoittamaan pienten asioiden ja hetkien kauneuden kaikessa yksinkertaisuudessaan.Vaikka puitteet ovat ylelliset, tapahtumat ovat arkisia. Huumori on sydämellisen aitoa, ja nykyelämään tyytymättömiin hahmoihin on enemmän kuin helppo samastua. Kohtaukset ovat koskettavia olematta kliseisiä. Ne ovat lähes käsinkosketeltavan aidontuntuisia.Kaiken lisäksi elokuva tarjoaa monipuolisen, joskin hieman kärjistetyn, kuvauksen aina yhtä mielenkiintoisesta japanilaisesta kulttuurista. Japanin infrastruktuuri ja upea arkkitehtuuri kruunaavat koko teoksen. Ainoana miinuksena mainitsisin DVD-version tekstitysten, ajoittain jopa surkean, laadun (ellei sitten ollut tarkoitus kirjoittaa kanpain sijasta kum pai, voihan se niinkin olla).

Lost in Translation rating 4,06

22

Three... Extremes: Dumplings (2004)

Varsinaiseksi kauhuelokuvaksi tätä ei voi sanoa, mutta jännitysdraamana Dumplings on mainio. Oletinkin jotain tällaista, enkä pettynyt lainkaan. Se on mielenkiintoinen katsaus turhamaiseen yhteiskuntaan ja ihmismielen synkkiin syövereihin. Ling Bai Mei-tädin roolissa on mahtava. Nainen on samalla niin näennäisen normaali ja kuitenkin täysin kieroutunut selittäessään eri-ikäisten sikiöiden ravintoarvoista - niin tai sitten hänen puheissaan ei ole mitään outoa, yhteiskunta on vain saanut meidät ajansaatossa pitämään kannibalismia tabuna. Dumplings ei ole karmaiseva, mutta hyytävä kylläkin. Sikiöt ovat todella aidon näköisiä ja ruuan valmistusprosessi saa ihon kananlihalle. Elokuva on kuitenkin enemmän pilkallinen kuin pelottavaksi tarkoitettu. Se saa miettimään, mitä kaikkea olisi itse valmis tekemään ikuisen nuoruuden ja kauneuden eteen. Jäin kaipaamaan vain olennaisempaa eroa lihakääryleitä syöneen rouva Leen ja niitä syömättömän välille.

Three... Extremes: Dumplings rating 2,63

23

Veren vangit (1994)

Veren vangit rating 3,69

24

Saw (2004)

Loistavan kauhuelokuvasarjan paras osa. Saw on hyytävä, nerokas, laadukas ja ehdottomasti ansaitsee saamansa kehut. Vaikutteita on poimittu sieltä täältä (esim. jo mainitusta Kuutiosta), mutta idea tappavista peleistä ja pienten yksityiskohtien kautta yhteen nivoutuvasta kokonaisjuonesta on aivan omaa luokkaansa. Parhaita kauhuelokuvia ikinä.

Saw rating 4,09

25

Kauna (2004)

Kauna rating 3,06

26

Alfie (2004)

Alfie rating 2,90

27

The Addams Family - Perhe Addams rating 3,53

28

Panttivanki (2005)

Loistava elokuva, joka oli pakko ostaa omaksi. Mainiot roolisuoritukset (mainitsemisenarvoista se, että lapsinäyttelijä ei onnistu ärsyttämään, jes) ja tunnelma on koko ajan katossa. Juoni on mielenkiintoinen ja kiinnostava alusta loppuun. Parhaita toimintatrillereitä, jonka olen ikinä nähnyt. Suosittelen ehdottomasti.

Panttivanki rating 3,50

29

The Island (2005)

The Island rating 3,47

30

Hostel (2005)

Hostel on elokuva, joka vaikuttaa alkuun hivenen hämärältä pillujahtielokuvalta, jolle kalastellaan katsojia paljaalla pinnalla ja biletyskohtauksilla. Sitä se ei kuitenkaan ole. Interreilaavien miesten taivaalliseen matkaan aletaan hiljalleen ripotella yhä häiritsevämpää materiaalia, joiden kirjossa väkivaltaiset katulapset ovat se pienin murhe.Koko juoni perustuu äärimmäisen karulle ajatukselle, ja se on toteutettu karmivan hyvin. Näkymättömissä toimiva Elite Hunting Club, joka kaappaa (kauniita) ihmisiä ja huutokauppaa heitä rikkaille eläviksi räsynukeiksi, on nerokas visio, joka ei ikävä kyllä tunnu mitenkään oudolta. Tämä tietynlainen realistisuus ja äärimmäinen visuaalisuus ovat tunnelman ohella Hostelin voittoisat ässät hihassa. Hostel-sarjan ensimmäinen osa on laadukasta gorea, joka paranee entisestään loistavilla roolisuorituksilla ja mielenkiintoisella perusidealla, joka kiehtoo myös kakkososassa.

Hostel rating 3,16

31

Kummelin Jackpot (2006)

Tämä tuli kaveriporukan kestosuosikkina katsottua ja nauroin muistaakseni jopa kyyneleet silmissä. Onhan siinä niitä tylsiäkin kohtia, mutta päällimmäisenä tästä jää kyllä se hauskuus mieleen, ei tylsyys. Jaksaisi varmasti huvittaa vielä kolmannellakin kerralla, jos vielä tulisi katsottua.

Kummelin Jackpot rating 3,33

32

Geishan muistelmat (2005)

Lumoavan kaunis mestariteos.

Geishan muistelmat rating 3,80

33

V niin kuin verikosto (2005)

Todella Vangitseva ja Vakuuttava teos isolla V-kirjaimella. Karismaattisen ja mystisen V:n ja, jopa siilitukkaisena, häikäisevän kauniin Natalie Portmanin hahmon Eveyn välinen kemia, lain kylmä koura ja nerokas tarinankuljetus ilotulituksesta vallankumoukseen pitävät katsojan tiukasti aloillaan koko kaksituntisen ajan. Dystopisen yhteiskunnan yksityiskohdat ovat toisaalta kaukaisen tuntuisia, mutta toisaalta myös kaikin puolin mahdollisia. V for Vendetta on upea kansan kasvutarina pelosta ja alistumisesta toiveikkuuteen ja uuteen alkuun, mutta samalla pelottavan realistinen visio tulevaisuudesta.Hienon juonikuvion lisäksi näyttelijätyö on loistavaa: Portman luopui roolinsa takia jopa pitkistä hiuksistaan, ja Weaving vakuuttaa eleillään ja puheellaan, vaikka tämän kasvoja ei näytetä hetkeäkään ilman Guy Fawkes -naamiota. Matrixmaiset taistelukohtaukset ovat ilo silmälle ja niitä on ripoteltu sekaan juuri sopivasti eikä yhtään liikaa. Kokonaisuus pysyy koko kestonsa ajan eheänä, eikä lähde rönsyilemään sekavuuden puolelle kuin korkeintaan V:n lennokkaassa puheenparressa.Kaiken kaikkiaan V for Vendetta on pieni mestariteos.

V niin kuin verikosto rating 4,02

34

Basic Instinct 2 (2006)

Itse pidän leffasta kovasti. Hyvän leffan jälkeen on unenomainen fiilis ja sellainen tulee tämän jälkeen. Ei tietenkään yhtä hyvä kuin ykkönen, mutta suotta tallottu pohjamutiin. Tunnelma on koko elokuvan ajan kohdallaan, näyttelijät mainioita ja loppuratkaisu jättää juonen mukavasti hieman avoimeksi.Tosin hienoinen pettymys oli se, miten päähenkilöiden välille rakennettu jännite laukaistaan surkean ja liian lyhyen seksikohtauksen voimin. Siinä ei ole läheskään tarpeeksi intohimoa verrattuna ykkösosaan.

Basic Instinct 2 rating 2,00

35

Silent Hill (2006)

Silent Hill -ykköspelin omistin joskus kakarana. Isäni ei antanut pelata sitä. Sittemmin olen törmännyt satunnaisesti Pyramid Headiin ja Nurseihin, mutten kuitenkaan ymmärrä Silent Hillistä mitään. Leffa sai minutkin vihdoin näiden vuosien jälkeen kiinnostumaan.Katsoin leffan itse asiassa kaksi kertaa lähes putkeen. Ensimmäisen kerran ja sitten uudelleen parin päivän päästä. Harmikseni se ei auennut siltikään tarpeeksi hyvin (avaisikohan peli sitä paremmin?). Leffahan on tehty ensimmäisen pelin pohjalta. Ensimmäisen katselukerran jälkeen aloin surffata Silent Hillin "Wikipediaa" ja katsoin sitten leffan uudelleen. Harkitsen vakavasti DVD:n ostamista.Musiikki ja visuaalisuus ovat elokuvan vahvimmat koukut. Mielestäni alemmalle sijalle jäävät roolisuoritukset (lukuunottamatta hirviöitä - varsinkin sarjan tavaramerkit, Hoitsut PH, oli näytelty "täydellisesti" pelin mallia kunnioittaen). Hienoista miinusta tulee myös pienestä sekavuudesta ja loppuratkaisusta. Jostain luinkin, etteivät SH-pelitkään suosi järin onnellisia loppuratkaisuja. Lisäksi lopun visuaaliskauhupainotteinen gore-mättö oli ehkä turhankin väkivaltainen (älkää käsittäkö väärin; rakastan kyllä gorea). Kaiken kaikkiaan ehdottoman virkistävä leffakokemus. Tämän ansiosta sain vastauksen kysymykseen "minkä pelin ostaisin seuraavaksi?".2012-editti: Tähän mennessä olen katsonut Silent Hill -elokuvan ainakin viiteen kertaan, enkä ole kyllästynyt vieläkään. Pelattuani peleistä kakkosen ja kolmosen on todella mielenkiintoista bongata pieniä tuttuja yksityiskohtia elokuvasta. Musiikkikin tuo aivan toisenlaisen säväyksen, kun ne on ensin kuullut pelissä, sitten elokuvassa. Pelien jälkeen juonikaan ei tunnu yhtään sekavalta, vaikka siltä tuntui aiemmin kommentoidessani.Silent Hill on todennäköisesti paras lisenssielokuva koskaan.

Silent Hill rating 3,17

36

Epämiellyttävä totuus (2006)

Dramaattinen, vaikuttava, ajatuksia herättävä ja erittäin mielenkiintoinen. Onneksi en asu Jenkeissä, ei tarvitse tuntea niin suuria tunnontuskia. Köh.

Epämiellyttävä totuus rating 3,49

37

Babel (2006)

Kertomus kulttuurieroista, kommunikaatio-ongelmista, globalisaatiosta ja erilaisista ihmisistä eripuolilla maailmaa. Todella mielenkiintoinen draama, joka monesta tarinasta ja nopeista näkökulman vaihdoksista huolimatta nivoutuu lopussa eheäksi ja erityisen mieleenpainuvaksi kokonaisuudeksi. Kauniisti kuvattuja kohtauksia korostaa entisestään upea musiikki, ja näyttelijät loistavat rooleissaan. Hahmotkin ovat eläviä ja aitoja, eikä päähenkilöiden suuri lukumäärä haittaa lainkaan.Baabel-tornin myytin voi jättää sivuun, elokuva herättää joka tapauksessa ajatuksia ja tunteita. Itse pohdin elokuvan pohjalta stereotypioita, ennakkoluuloja ja kuiluja eri kulttuurien välillä. Maailmaan vain yksinkertaisesti kaivataan lisää suvaitsevaisuutta. Ps. Fuck the police.

Babel rating 3,76

38

Parfyymi (2006)

Parfyymi rating 3,55

39

Crank (2006)

Helvetin hyvä ja hauska. Kerrankin tapahtumarikkaus ja pysähtymätön toiminta iskivät minuunkin. Statham vetää roolinsa loistavasti. Voi ehdottomasti suositella actionin ystäville ja muillekin.

Crank rating 3,82

40

Rottatouille (2007)

Moderni, herkullinen ja kaunis animaatio, joka on loistavaa viihdettä myös vanhemmalle katsojakunnalle. Erilainen teema ja hahmot ovat myös suuri plussa.

Rottatouille rating 3,76

41

Hostel: Part II (2007)

Hostel-sarjan toinen osa yltää (ehkä hieman yllätävästikin) lähes samalle tasolle todella hyvän edeltäjänsä kanssa. Metsästyskerhon toiminnasta paljastetaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, ja toiminta on jopa entistä verisempää ja armottomampaa. Kakkosessa ei turhia jaaritella vaan asiaan eli kiduttamiseen edetään verrattain nopeasti. Sama uniikki tunnelma ja karuus ovat tallella. Kakkososan erityisansioita ovat ainakin yllättävähkö lopputwisti ja äärimmäinen gore. Kaiken kaikkiaan onnistunut jatko-osa, jota voi ehdottomasti suositella ykkösestä pitäneille.

Hostel: Part II rating 2,75

42

Orpokoti (2007)

Orpokoti rating 3,74

43

Yön ritari (2008)

Yön ritari rating 4,25

44

Juno (2007)

Juno rating 3,53

45

Ruohometsän kansa (1978)

Tästä jäi ikuiset traumat! No okei, ei, mutta painui mieleen erittäin syvästi. Ei todellakaan sovellu pikkulapsille, jo alku on pelottava. En muista, minkä ikäisenä näin tämän ekan kerran, mutta liian nuorena. Ymmärsin kuitenkin jo silloin katsovani loistavaa elokuvaa ja sellainenhan se onkin. Yksi vaikuttavimmista animaatioista, jonka olen ikinä nähnyt. Harmittaa kun tämä ei ole enää tallessa missään. Haluaisin ehdottomasti katsoa taas uudelleen. Luulen, että jaksaisi järkyttää edelleen, vaikka Hostelit ja muut on jo katsottu ongelmitta.

Ruohometsän kansa rating 3,45

46

Paprika (2006)

Paprika on ehkäpä kaikkien aikojen suosikkini anime-elokuvista. Jostain kumman syystä se teki minuun suuremman vaikutuksen kuin Miyazakin mestariteokset, jotka nekin ovat häikäisevän kauniisti piirretty.Paprika ei ole sekava tai outo. Sitä outona pitävät eivät ole luultavastikaan ymmärtäneet koko elokuvan ideaa. Eksentrisyys johtuu unien ja oikean maailman sekoittumisesta toisiinsa. Mielenkiintoista, jos Paprikasta on tosiaan lainattu ajatuksia Inceptioniin. Jostain syystä en itse nähnyt yhteneväisyyksiä muun kuin uniteeman saralla. Paprika on niin värikäs ja muutenkin tunnelmaltaan täysin erilainen kuin huippuhienojen efektien ja dramaattisen musiikin siivittämä Inception. Molemmat ovat kuitenkin ansainneet paikkansa suosikkilistallani.Olen tyytyväinen siihen, että Paprika oli ensimmäinen elokuva, jonka näin Satoshi Konilta. Se on todella kaunis, erilainen ja sen hahmot ovat mieleenpainuvia. Suosikkini on tietenkin Paprika (tai vaihtoehtoisesti Atsuko). Paprika is simply a masterpiece.

Paprika rating 3,79

47

Tyttö joka leikki tulella rating 3,65

48

Pilvilinna joka romahti rating 3,69

49

I Was Here (2008)

Hetken mielijohteesta päädyin tämän lainaamaan kirjastosta ja totesin heti alkuun, että kyllä se kannatti.Hahmot ovat aitoja ja uskottavia. Musiikki on loistavaa ja luo hyvin oikeanlaisen tunnelman (halusin ladata leffan soundtrackin, mutten jostain syystä onnistunut löytämään sitä). Ma olin siin on samalla karu, mutta paikoittain myös hyvin kaunis. Plussaa myös yllättävästä lopusta. Ainoaksi miinukseksi mainitsisin sen, että Viron kieli tosiaan häiritsee alussa, koska se muistuttaa niin paljon suomea, mutta ei sitten kuitenkaan yhtään. Välillä luulee kuulleensa jotain tiettyä, mutta teksteissä lukeekin sitten jotain ihan muuta. Oli kuitenkin virkistävää katsoa virolainen leffa, kun en ole ennen sellaista nähnyt.

I Was Here rating 3,42

50

Antichrist (2009)

Äärimmäisen synkkä, ahdistava, visuaalisesti upea, raaka, monitasoinen ja ajatuksia herättävä. Ohjaaja-käsikirjoittaja on ammentanut omasta depressiostaan käsinkosketeltavaa epätoivoa. Gainsbourgin upea, syystä palkittu roolisuoritus vain lisää teoksen voimaa.

Antichrist rating 3,50

51

Gamer (2009)

Osui ja upposi varsinkin minuun pelifanaatikkona. Erottuu edukseen muista trillereistä, ja roolisuoritukset ovat mukiinmeneviä. En ymmärrä alhaisia tähtimääriä.

Gamer rating 2,79

52

The Killing Room (2009)

Psykologinen näkökulma kiehtoo jälleen. Killing Room on jännittävä, tunnelmallinen, laadukas ja yllättävä sekä turhan aliarvostettu trilleri.Yhtäläisyydet Cubeen (ja siinä samalla Cube Zeroon) ymmärrän, mutta vertaaminen Saw-sarjaan on täysin turhaa. Ei jokaista elokuvaa, jossa pelataan pelejä elämästä ja kuolemasta tarvitse automaattisesti syyttää Saw-kopioksi. Sitä Killing Room ei nimittäin missään nimessä ole.Kuvittelin koko elokuvan keston ajan tietäväni, mitä tuleman pitää. Olin väärässä. En arvannut kokeiden tarkoitusperää tai pelin voittajaa. Loppuessaan leffa jätti vaikuttuneen ja pöllämystyneen olon, se on hyvä.It's a sick world we live in.

The Killing Room rating 2,83

53

Ottolapsi (2009)

Tämä kannatti kyllä ehdottomasti katsoa. Osoittautui jopa odotuksia (jotka olivat Tykin kommenttien perusteella suht. korkealla) paremmaksi. Loistavat näyttelijät (sekä lapset että aikuiset, varsinkin Fuhrman), tiivis tunnelma alusta loppuun, mielenkiintoisia juonikäänteitä ja mieleenpainuva loppuratkaisu. Itse en ymmärrä kuvaustekniikoista mitään, mutta sen verran voin ehkä sanoa, että Ottolapsi on taitava ja jopa erikoinen. Niin ja leffan lopputekstit muistuttavat enemmän taidepätkää kuin lopputekstejä. Periaatteessa olisin voinut antaa 4,5 tähteä, mutta muutamista ennalta-arvattavuuksista ja pienestä epäaitoisuudesta lähtee se puolikas. Epäaitona en siis pidä sitä, miten Estherin toiminta selitettään (se on outo ja erilainen ratkaisu, mutta yllättävän uskottava), vaan esimerkiksi sitä, että kaiken saa muka meikillä peitettyä. But hey anyway, paras kauhutrilleri/psykologinen trilleri, jonka olen vähään aikaan katsonut.

Ottolapsi rating 3,61

54

Inception (2010)

Loistavat näyttelijät, visuaalisesti huikean hieno, juoneltaan uudenlainen ja suhteellisen kliseetön. Ei mitään huonoa ja jaksaa katsoa vielä ainakin pari kertaa uudelleen. Tämä oli pakko ostaa omaksikin.

Inception rating 4,14

55

The Runaways (2010)

Itse en ennen elokuvan katsomista tiennyt bändistä mitään, mutta kiinnostavan näyttelijäkokoonpanon takia halusin ehdottomasti nähdä tämän, ja kyllähän se kannatti. En tiedä kuinka totuutta vastaavasti bändi(e)n edesottamuksia kuvataan, mutta ainakin se viihdyttää aivan loppuun asti.Soundtrack on taatun hieno, ja se osaltaan luo elokuvaan erityiset vibat ja tunnelman. Fanning ja Stewart yllättivät roolisuorituksillaan erittäin positiivisesti. Stewart todisti ainakin minulle olevansa muutakin kuin puulla päähän lyöty Twilight-Bella (she didn't even bite her lip!). Nuoret naiset myös vetävät biisit loistavasti. Vertailin tuossa alkuperäisiä ja elokuvaversioita ja totesin (fanien kauhuksi) pitäväni näistä uusista enemmän. Myös sivuosaroolit ovat hyviä, ja varsinkin Shannon naurattaa.Kaiken kaikkiaan toimiva paketti, joka tosin tuntuu loppuvan hieman seinään, ja voisi siten olla jopa hieman pitempi.

The Runaways rating 3,15

56

Sisko tahtoisin jäädä (2010)

Paras suomalainen teinikuvaus ja myös ulkomaalaisiin teoksiin verrattuna ilahduttavan onnistunut elokuva. Hahmot, tunnelma ja musiikki toimivat. Näyttely on välillä ikävän teennäistä, mutta tämä heikkous unohtuu hetkessä tottumuksen myötä. Uudet nuoret kasvot virkistävät kotimaisten elokuvien usein hyvin rajalliselta tuntuvaa näyttelijäkokoonpanoa.Sisko tahtoisin jäädä tarjoaa kärjistetyn kuvan äärimmäisyyksiin menevän teinikaksikon elämästä, ja se saattaa tietyissä kohdin tuntua epärealistiselta, mutta on muistettava, että jonkun nuoruus on taatusti ollut tällainen - tai riehakkaampi. Tiettyjä samankaltaisuuksia ruotsalaisiin teinileffoihin ja jenkkiläiseen Thirteeniin on havaittavissa, mutta elokuva tuntuu silti perinpohjin suomalaiselta.

Sisko tahtoisin jäädä rating 2,92

57

Scott Pilgrim vastaan maailma (2010)

Rakastuin tähän elokuvaan niin syvästi ja todennäköisesti erittäin pysyvästi, että olen katsonut tämän viimeisen kuukauden sisään jo päälle viiteen kertaan, eikä se kyllästytä vieläkään. Hymyilen edelleen tyhmänä itsekseni samoille nerokkaille vitseille ja ihastelen uniikkeja erikoisefektejä. Scott Pilgrim vastaan maailma yhdistää yhdet elämäni tärkeimmistä asioista yhdeksi lähes kaksituntiseksi mestariteokseksi. Jokaisen joka rakastaa musiikkia ja harrastaa konsoli- ja/tai tietokonepelaamista, tulisi ehdottomasti nähdä tämä. Turha tiukkapipoisuus ja hiekkapilluisuus tulee ehdottomasti unohtaa. Leffa saattaa nimittäin hyvinkin vaatia tietynlaista suhtautumistapaa - tai sitten ihan vain huumorintajua. Elokuva hivelee sekä korvia että silmiä. Ja ei, se että vihaa Ceraa ei ole mikään syy jättää tätä katsomatta.Voi olla äärimmäisen ja todella outoa, että tämä sinkosi heti kaikkien aikojen suosikkiteoksieni pitkähköön listaan ja vieläpä ihan kärkisijoille, mutta näin kävi. Listan järjestäminen on mahdotonta, koska tätä ei voi verrata mihinkään muuhun, koska Scott Pilgrim vs. the World on jotain aivan muuta. Se on napakymppi, täyskäsi, hole-in-one ja kaikkea muuta hienoa. Jo mainittu adjektiivi "random" on sellaisenaan osuva kuvaus - sillä ehdottoman positiivisella latauksella siis. Se ei vain saata olla vuoden 2010 paras elokuva, vaan minun mielestäni se myös on sitä.

Scott Pilgrim vastaan maailma rating 3,51

58

Chloe (2009)

Chloe rating 2,82

59

Black Swan (2010)

Black Swan rating 4,01

60

Veijarit (2010)

Veijarit on hauskimpia ja parhaita suomalaisia komedioita, ja huumori päihittää kaikessa aitoudessaan ja suoruudessaan myös monien ulkomaalaisten elokuvien hauskuuden. Elokuva on ihmissuhdeongelmista huolimatta kepeä ja hyväntuulinen sortumatta peruskliseisiin. Se saa samaan aikaan hymyn huulille ja herättää ajatuksia. Leffan jälkeen tekee mieli lähteä kavereiden kera baariin nauttimaan illasta (opetukset sikseen).

Veijarit rating 2,93

61

Rajaton (2011)

Rajaton rating 3,47

62

Welcome to the Rileys (2010)

Myönnän, etten olisi välttämättä katsonut koko elokuvaa, ellei Stewart olisi esittänyt yhtä kolmesta päähenkilöstä. Hieman häiritsee se, että nuori nainen tuntuu aina esittävän tietyllä tavalla samankaltaista, hieman jätkämäistä ja sisäänpäin kääntynyttä tyttöä (puupää-Bellan roolia ei nyt lasketa). Mutta hei, hän väläytti ainakin yhden ihan aidon hymyn eikä purrut huultaan kovin montaa kertaa! Ja omasta mielestänihän se ikuinen "awkwardness" on viehättävää ja tuo kivaa särmää, ja pidän näyttelijästä todella paljon (taidan olla ihastunut, köh).Asiaan. Tykkäsin myös itse elokuvasta. Juoni nyt on mitä on, eli hivenen ennalta-arvattava eikä hahmoihin perehdytä kovinkaan syvällisesti, mutta yksinkertainen tarina on silti uskottava, koskettava ja sydämellinen. Jotain aitoa rosoa olisi ehkä kuitenkin kaivannut. Kiitoksen arvoinen on myös ei-disneymäinen lopetus, joka jää hieman avoimeksi, eikä ole turhan imelä ja siirappinen. Roolisuoritukset ovat totutun kehuttavia. Doug Riley (Gandolfini) on sympaattinen nallekarhuisä (jolla tosin on paheensa), ja Allison (Stewart) on mukavan erilainen strippari. Palloilin hetken kolmen puolen ja neljän tähden välillä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska jostain syystä tämä hieman vähäeleinenkin elokuva jää mieleen. Ehkäpä juuri aitoutensa vuoksi.

Welcome to the Rileys rating 3,33

63

Trust (2010)

Uskoin olevani jo täysin turtunut raiskausta käsitteleviin teinielokuviin, mutta olin väärässä.Vaikka Schwimmerin Trust kulkee samoissa jalanjäljissä aikaisempien teemaltaan samanlaisten teosten kanssa, se onnistuu jostain syystä olemaan niitä järkyttävämpi, vaikka asiaa sinänsä ei kaunistella. Asioita vain jätetään näyttämättä ja sanomatta. Luottamuksesta puuttuu siis tietynlainen, esimerkiksi ruotsalaisille elokuville ominainen, raakuus. Silti se on sydäntäsärkevä kuvaus siitä, miten nuoren tytön halu tulla hyväksytyksi ja saada rakkautta voi repiä koko perheen riekaleiksi, ja se järkytti minua tavalla, jolla en kuvitellut tämän kaltaisen elokuvan voivan järkyttää. Liberato tulkitsee valheiden ja hyväksikäytön uhria riipaisevan hyvin, mutta myös elokuvan aikuisten roolisuorituksia on kehuttava. Tuskaansa itkevä isä tai äiti on aina yhtä syvältä koskettava näky, joka tuo väistämättä kyyneliä ainakin minun silmiini. Trust on erittäin vaikuttava lajityyppinsä edustaja, jonka ainoa miinus on totuttuihin juonenkäänteisiin sortuminen. Elokuvasta löytyy itse raiskauksen lisäksi koulujuoruja ja itsemurhayrityskin. Toisaalta se on realistista, joten aidoksi huonoksi puoleksi sitä ei aivan välttämättä voi laskea.

Trust rating 3,68

64

Yön ritarin paluu (2012)

Joku on ilmeisesti ottanut hienoisen varaslähdön tän pisteytyksen kanssa.

Yön ritarin paluu rating 3,91

65

The Amazing Spider-Man (2012)

Kun on tottunut johonkin, epäilykset heräävät usein, kun tuttua lähdetään muuttamaan. Spider-Manin kohdalla muutos, tai ehkä paremminkin paluu alkuperäiseen, kannatti. The Amazing Spider-Mania saattaisi nimittäin hyvinkin osuvasti kuvailla juurikin adjektiivi amazing.En ole ikinä ollut mikään kovemman luokan supersankarifani, mutta Hämähäkkimies, toisin kuin vaikkapa Lepakkomies, on tuttu jo ihan lapsuudesta. Ei ihan sarjakuvista asti, mutta niihin pohjautuvaa piirrossarjaa katsoin innoissani. Lisäksi PS1-lisenssipelit olivat ihan ykkösiä ja oli niitä action-lelufiguureitakin oltava. Animaatiosarjasta ei puhuta, se on kuraa. Luonnollisesti pidän myös aikaisemmista Raimin elokuvista, mutta uskaltaisin melkein sanoa, että tämä uusin on joko vähintään yhtä hyvä tai jopa parempi.The Amazing Spider-Man on taattu kahden tunnin viihdepläjäys. Se on hahmolle uskollinen, eikä verkkosankari tunnu lainkaan oudolta, vaikka näyttelijä ei olekaan enää Tobey Maguire. Mary Jane Watsonin puuttuminen ei haittaa, sillä aina yhtä ihana Emma Stone hurmaa vaaleakutrisena Gwen Stacyna. Elokuva on edeltäjiensä tavoin visuaalisesti hieno - kolmiulotteisena varmasti vieläkin vaikuttavampi. Jouduin "tyytymään" teräväpiirtokuvaan. Lisäksi elokuva on sekä huvittava (lentävät lauseet kunniaan), jännittävä että koskettava.Tämän jälkeen on ilo jäädä odottamaan mahdollista ja todennäköistä jatko-osaa, joka on toivottavasti vähän kuin Nolanin Batmanit: Aina vain paranee loppuhuipentumaa kohti ja viimeinen osa kruunaa kaiken. Mikään ei silti vielä ole päihittänyt uusimpia Batmaneja, vaikka päädyin antamaan tälle saman tähtimäärän kuin Batman Beginsille.

The Amazing Spider-Man rating 3,19

66

Iho jossa elän (2011)

Puoliväliin asti elokuva herättää runsaasti kysymyksiä, jotka jäävät vastausta vailla ilmaan leijumaan. Tapahtumatkin tuntuvat jollain lailla toisistaan irrallisilta. Lopulta kysymysmerkit kuitenkin katoavat ja sattumat nivoutuvat yhteen mitä kieroutuneimmaksi sarjaksi. Suurin paljastus on aivan sairas, eksentrinen ja absurdi, mutta todenteolla kiehtova.La piel que habito on sillä hieman orpokotimaisella mutta enemmän melancholiamaisella tavalla karmaisevan kaunis. Se ei ole jännittävä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta mieli myllertää rauhattomasti koko kaksituntisen ajan. Se tarjoaa kourakaupalla mielettömiä ajatuksia, jotka katsoja hyväksyy yllättyneenä tuijottaen.Elokuva on huolella hiottu timantti. Kaikki osa-alueet toimivat lähes täydellisesti.

Iho jossa elän rating 3,90

67

Twilight - Aamunkoi, osa 1 (2011)

Kriitikoiden sana ei ole laki, eikä tiettyjen leffojen lyttääminen huonoin perustein ole coolia, vaan pelkästään tyhmää haluttuun muottiin asettumista. Eriäviä mielipiteitä on hyväksyttävä - puolin ja toisin. Se osoittaa objektiivisuutta ja kypsyyttä. Kaikesta saa toki olla pitämättä, mutta perustelut ovat aina kohdallaan.En ymmärrä, miksi Twilightia vihaavat ihmiset edes vaivautuvat katsomaan uudempia osia. Niin no, vastaus on yksinkertainen: saadakseen talloa ne maahan, siitä läpi ja oikein pohjaveteen saakka. Itse "uskallan" olla eri mieltä. Asetun turvalliseen välimaastoon sanoen, etten ole fani, mutten missään nimessä vihaajakaan.Itse en kokisi kuuluvani niihin stereotyyppisiin romantiikannälkäisiin teinityttöihin, jotka katselevat enimmäkseen hömppäkomedioita, mutta Twilight on jättänyt jälkensä - ajoittain runsaastakin naiiviudestaan, kliseisyydestään ja naurettavuudestaankin huolimatta.Päästäksemme vihdoin asiaan eli Aamunkoin ykkösosaan: se on paras Twilight tähän mennessä (ensimmäisistä osista en niinkään perustanut). Se on koskettava, järkyttävä, ajoittain jopa aidosti hauska, kaunis, näyttävä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen (niistä vihaajista ei nyt sitten puhuta). Puhuvat sudet -kohtakaan ei ole enää kirjat luettuani naurettava. Tämän jälkeen ei jaksaisi millään odottaa kakkososaa (hitto, kun tässäkin piti päätyä samaan rahastusmetodiin kuin viimoisen Potterin kohdalla).Ps. Vihaan Twilight-kirjoja, eikä Meyer osaa mielestäni edes kirjoittaa. Tykästyminen leffoihin johtuu osin ihanasta Kristen Stewartista (katsokaapa ihmiset muitakin elokuvia, arvioikaa sitten), osin sitten siitä, että ne viihdyttävät.

Twilight - Aamunkoi, osa 1 rating 2,33

68

50/50 (2011)

Edellinen käyttäjä tiivisti osuvasti sen, mitä aioin kirjoittaa.50/50 on todella onnistunut draaman ja komedian yhdistelmä, joka ei kuitenkaan tunnu väkisin väännetyltä. Se on elokuva, joka onnistui todella pitkästä aikaa naurattamaan aidosti huumorilla, eikä esimerkiksi aivan järkyttävän huonoilla juonenkäänteillä, joille usein joutuu epäuskoisena tyrskähtelemään. Nauroin siis aidosti ja vieläpä monta minuuttia putkeen.Mainitsemisen arvoista on myös virkistävä näyttelijäkaarti ja mukavan henkevät hahmot. Gordon-Levitt luo jälleen uuden, aidon ja aivan erilaisen hahmon (verrattuna näin lonkalta vaikkapa Inceptioniin ja Hesheriin). Myös sivuosaroolit toimivat mutkattomasti, vaikka tietysti hahmoja on hieman kärjistetty suuntaan taikka toiseen. Elokuva on vakavasta aiheesta huolimatta hyvin lämminhenkinen, oudon onnellinen ja katsojalleen armollinen. Lopulta Fifty-Fiftystä jää hyvä mieli ja niin tahtoessaan myös ajattelemisen aihetta.

50/50 rating 3,62

69

Nälkäpeli (2012)

Odotukseni ensimmäisen Nälkäpeli-filmatisoinnin suhteen olivat melkoisen korkealla, vaikken kirjoja ole lukenutkaan. Sarjan ensimmäinen elokuvaosa ylitti asettamani riman onnistuneesti.Vallitsevasta ideasta löytyy muutamia yhteneväisyyksiä esimerkiksi Battle Royaleen ja Gameriin, mutta The Hunger Games tuntuu silti joltain aivan uudelta ja varsinkin siksi kiehtovalta. Pahinta on, että ajatusta ei voi vain sysätä syrjään mahdottomana, sillä mistä sitä tietää, vaikka yhteiskuntamme olisikin menossa johonkin elokuvan ja kirjan osoittamaan alamäkeen. Näkemys on melkoisen jäätävä.Visuaalisesta puolesta voi olla montaa mieltä, ja on pakko myöntää, että reilusti heiluvalla kameralla kuvattuja taistelukohtauksia on vaikea seurata, mutta se luo kohtauksiin realismia. Niin sanotusti tarkat kuvaukset ja hidastukset olisivat vieneet kohtauksista maun. Hahmoihin en varsinaisesti ihastunut, mutta suosikeikseni nousivat Rue ja symppis-Cinna. Näyttelijäkaarti on täynnä lahjakkaita nuoria, joille voi ehdottomasti antaa aplodit. Lawrencen repliikittömät kohtaukset jättävät tosin hieman kylmäksi.Vakavia haittoja en onnistu löytämään, sillä elokuva ei ollut missään vaiheessa huono, puiseva tai pitkäveteinen. Rauhallisemmat ja adrenaliinintäyteiset kohdat on jaettu tasaisesti, mikä on hyvä, sillä Nälkäpeli on oikeasti äärimmäisen jännittävä. Asiaan vaikutti varmasti myös elokuvateatterimiljöö, mutta elokuva oli aika ajoin jännittävämpi kuin moni kauhu- ja jännityselokuva koskaan, ja se jos mikä on saavutus. Onnistuneen jännityksen lisäksi The Hunger Games myös koskettaa. Itselläni oli vaikeuksia olla itkemättä, mutta en halunnut sotkea rajauksiani (joo).Olen todella tyytyväinen siihen, että kävin katsomassa tämän. Nyt on taas jokin kirjaan pohjautuva sarja, jonka seuraavia osia odottaa innolla. En tosin usko, että enää tässä iässä hypetän mitään samalla lailla kuin Pottereita silloin vuosia sitten.

Nälkäpeli rating 3,24

70

Dark Shadows (2012)

Varsinaisten Burton-fanien todennäköiseksi kauhuksi on todettava heti alkuun, että tämä on miehen elokuvista suosikkini. Vähän kyllä huvittaa se, miten kaavoihin kangistuneita tuotokset ovat: avopuoliso löytyy yli viidestä niistä ja melko ihastunut Burton tuntuu olevan myös Johnny Deppiin. Ei siinä mitään, kumpaakin katsoo mielellään. Deppiä tietysti vielä mieluummin. Sisällöt vaihtelevat, mutta synkkyys ja tietty vinksahtaneisuus ovat tuttujen kasvojen lisäksi useimmiten läsnä. Sen lisäksi että Deppin ikinuorta tai vähintäänkin komeaa naamaa tapittaa helposti sen puolitoistatuntisen Dark Shadows on tietysti muutenkin hyvä. Lavasteet ovat burtonmaiseen tyyliin sopivasti upeita ja sopivan tummanpuhuvia, hahmot mieleenpainuvia ja äänimaailma hieno. Huumori perustuu pääasiassa herra Collinsin ihmetykselle ja vanhalle puhetavalle. Osa vitseistä on myös, suureksi yllätyksekseni, härskejä. Ikärajoitus tuntui melkeimpä liian alhaiselta välillä. Tosin, mikäpä maailman menoon turtuneita, seksielämän kymmenvuotiaana (kärjistys) aloittavia nuoria enää hetkauttaisi? Dark Shadows on siis todella hauska, mutta huumorista saa trailerin perusteella jotenkin vääränlaisen kuvan. Hahmojen kirjossa on sen tyypillisen yhden sijasta montakin tähteä. Barnabas on tietysti selvä ykkönen, mutta esimerkiksi erityistarkkailuun päässeen, uuden teinitähden Chloë Moretzin suorasanainen ja melodramaattinen ihmissusityttö on aikas hurmaavan välinpitämätön. Ryyppäripsykiatri nauratti myös. Pää"pahis"noita on ennen kaikkea creepy. Se hymy, hrrr, mutta onneksi tissit ovat se pääasia. Hieman mietitytti se, voiko joku olla oikeasti yhtä naiivi kuin tämä platinablondi, mutta kyllä niitä varsinaisia ruudinkeksijöitä löytyy ihan oikeastakin maailmasta...Sweeney Toddin lopetuksen jälkeen odotin myös tämän uusimman leffan kohdalla sitä pahinta ja karuinta mahdollista ratkaisua, vaikkei se olisikaan oikein sopinut juonenkulkuun. Loppu oli toisaalta arvattavissa, toisaalta se kuitenkin yllätti. Se on myös toisaalta turhan kiltti ja imelä, mutta se sopii hyvin Dark Shadowsin kaltaisen elokuvan päätökseksi. Ei se voisi olla muunlainen. Olen ehkä puolen tähden verran turhan avokätinen, mutta pidin ja pidän elokuvasta yksinkertaisesti todella paljon.

Dark Shadows rating 3,14

71

Toinen maailma (2011)

Another Earth jättää loppuessaan sanattomaksi. Olo on pöllämystynyt, vaikuttunut ja jopa hivenen ahdistunut. Kaikessa vähäeleisyydessään siihen on onnistuttu taltioimaan suurta tunnetta ja vahva, uniikki tunnelma.Elokuva on sekoitus dokumenttityyppistä kuvaustapaa, asioiden epäselvyyttä, ihmissuhteiden ja elämän vaikeutta, filosofiaa ja häikäiseviä maisemakuvia. Se on melankolinen ja ajoittain jopa pelottava. Another Earth on aivan erilaista sci-fiä, joka kiehtoo myös tavallista draamaelokuvien ystävää.

Toinen maailma rating 3,44

72

Vuosaari (2012)

En osaa tältä istumalta nimetä muita näkemiäni Louhimiehen elokuvia, mutta omaa silmääni kuvakerronta ja leikkaus miellyttivät. Nopeat hyppelyt hahmokokonaisuudesta toiseen muistuttavat hieman mainoskatkoja. Eivät siis kiinnostavuudessaan, joka on mainosten kohdalla yleensä lähellä nollaa, vaan jännittävyydessään. Kohtaukset jäävät tavallaan kesken ja muodostavat koko ajan kiinnostavan jonon, josta ei tapahtumia puutu.Kerrankin suomalaisen elokuvan dialogi ei tunnu lainkaan teennäiseltä. Repliikit olivat koulukiusaajajonneja myöten täydellisesti suuhun sopivia. Hahmoja on laidasta laitaan, mutta nekään eivät tunnu varta vasten kirjoitetulta. Vuosaari on täynnä pieniä koskettavia ihmiskohtaloita ja aika surkeita sattumia. Suomalaiset elokuvat tuppaavat usein olemaan tummasävytteisiä, mutta Vuosaari ei ole ylilyönti. Se on aivan yhtä synkkä kuin elämä yleensä; välillä on auringonkin paistettava. Tämä pieni mestariteos nousi omalla suomalaisleffojen listallani vähintäänkin kärkikolmikkoon.

Vuosaari rating 3,21

73

Young Adult (2011)

Oikein yllätyin itsekin, kuinka kovasti ihastuin tähän pieneen elokuvaan! Theron esittää koulun edellistä kuningatarta osuvasti, ja hahmoon samastuminen onnistuu, vaikkei kyseisestä roolista olisi ikinä edes unelmoinut. Pientä heittäytymistä on myös havaittavissa, kun Theron esiintyy muutamassa kohtauksessa näennäisen minimaalisessa ehostuksessa. Tuolla naamalla ja kropalla sen luulisi tosin olevan helppoa. Young Adultin huumori on suomalaiseen tyyliin hivenen mustaa. Ei kuitenkaan niin sysimustaa, ettei se enää edes naurata, vaan elokuva on vielä oikeasti oudon huvittava. Sisältö on kuitenkin enemmän draamaa kuin komediaa, eikä se haittaa lainkaan. Loppukin on aika masentava, mutta jostain syystä siitä jää silti hyvä mieli. Realistisuus viehättää. Lisämaininnat vielä päähän jäävästä tunnuskappaleesta (siis siitä instrumentaalisesta).

Young Adult rating 2,95

74

The Vow (2012)

Minulle tämä on kyllä kaukana komediasta, koska itkin lähes koko leffan ajan. En edes ollut mitenkään herkällä tuulella, mutta silti jouduin jatkuvasti kuivaamaan silmiäni peittoon. Tarina pohjautuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä entistäkin koskettavamman. The Vow ei todellakaan ole mitään perushömppää. Itse asiassa se ei ole hömppää lainkaan, vaikka mieskatsojiin se mitä todennäköisimmin ei silti vetoa. Tatum ja McAdams tekevät aidoimmat ja tunteikkaimmat roolisuoritukset vähään aikaan. "Kamala, kun vieläkin itkettää", sanoo splatter-kauhun ja outojen elokuvien ystävä tämän jälkeen.

The Vow rating 3,03

75

Diktaattori (2012)

Aladeen motherfucker!Diktaattori on taattua Baron Cohenia: räävitön, ala-arvoinen, välillä jopa typerä ja törkeä, mutta niin hauska - ja tällä kertaa ilman piilokameraa.Nauroin. Viihdyin. Pilkka on aina yhtä hienoa.

Diktaattori rating 3,31

76

Project X (2012)

Kaksi sanaa: ihan hullu. Pelottavan realistinen ja järkyttävä kreisibailauspätkä. Elokuva on huolella tehty ja äärimmäisen viihdyttävä. Bileet menevät lievästi ilmaistuna täysin vituralleen, mutta jenkkibileissä ilmeisesti kaikki on mahdollista. Muut teinikännileffat kalpenevat kalkkilaivan kapteeneiksi Project X:n jaloissa. Ainoa huono puoli on melkoisen epärealistinen ja kaunistellulta vaikuttava loppu. Ilmeisesti kaikki menee niin perseelleen, että lopusta haluttiin tehdä sitten vähän kivempi. Ehkä ihan hyvä näin, jäipähän leffasta hyvä fiilis. Soundtrack on muuten myös mahtava.

Project X rating 3,25

77

Twilight - Aamunkoi, osa 2 (2012)

Luvassa romaani ja omaelämäkerta, teitä on varoitettu. En muista, miten koin ensikosketukseni Twilight-sarjan kanssa. Ilmeisesti satuin vain jonain elokuvailtana katsomaan ensimmäisen osan ja loput päädyinkin katsomaan ihan elokuvateatterissa. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, en ihastunut heti, vaan vasta Epäilyksen kohdalla tykästyin sarjaan. Osasyynä tähän oli se, että olin katsonut monia Kristen Stewartin elokuvia ja rakastunut tähän palavasti. Kristen (huomio, Kristen, ei Bella) onkin suurin syy siihen, miksi pidän Twilightista, mutta on sarjassa tietysti muutakin hyvää. Ei huonosta sarjasta voi pitää vain yhden näyttelijän takia.Ennen Aamunkoi-elokuvia päätin antaa kirjoillekin mahdollisuuden. Suuressa skeptisyydessäni en odottanut liikoja. Jouduinkin toteamaan, ettei Meyer osaa edes kirjoittaa. En tiedä johtuuko se suomenkielisestä käännöksestä, että teksti vaikuttaa yläasteikäisen kirjoittamalta, mutta kaipa naista on vähän kiitettävä; eihän elokuvia olisi, jos kirjoja ei olisi kirjoitettu. Aamunkoin luin loppuun, mutta aiempiin osiin en kirjamuodossa kyllä koske.Ja sitten jälleen kerran asiaan: juuri ennen Aamunkoi osa 2 -ensi-iltaa luin pika-arvion junan penkillä lojuvasta lehdestä. Arvostelija antoi tietysti kaksi tähteä (ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että kyseessä oli mies). Jätän arvion täysin omaan arvoonsa sanoessani, että osa kaksi täytti ja ylitti odotukseni. Eikä tarvitse edes olla tyttö tai nainen pitääkseen leffaa "todella viihdyttävänä" kuten poikaystäväni sanoi lopputekstien aikana. Ja ei, hän ei ollut yksi niistä lukemattomista paikalle pakotetuista poika- ja miesystävistä, vaan häntä oikeasti kiinnosti nähdä, mitä tapahtuu kun "se muijakin (Bella) on nyt vampyyri".Kerrankin Twilightien kohdalla salissa naurettiin paljon vain oikeasti hauskoiksi tarkoitetuissa kohdissa. Okei, paria pientä poikkeusta lukuunottamatta, mutta vieressämme istuineilla tytöillä oli selvästi ihan oma käsityksensä siitä mikä on hauskaa. Leffasta tuli ja jäi hyvä mieli. Elokuva on siis hauska.Kirjassa taisteluun kyllä valmistaudutaan, mutta sitä ei millään lailla käydä tai puida. Elokuvaan se on tuotu mukaan nerokkaan hämäävästi - ja järkyttävästi. Adrenaliini virtasi suoniin, ja tuijotin valkokangasta silmät suurina. Mietin, että hetkinen, dafuq just happened. Kohtauksen jälkeen sydän hakkasi lujempaa kuin yhdenkään kauhuelokuvan aikana koskaan. Jippo oli loistava, sillä kirjassa samat tapahtumat ovat todella laimeita. Elokuva on siis jännittävä ja yllättävä.Toisin kuin herra Macho (nimimerkki keksitty, oho) junassa lukemassani lehdessä väitti, viimeiseen osaan on kyllä panostettu aikaisempia enemmän. Maininnan arvoisia aspekteja ovat esimerkiksi upeat maisemakuvat, hienot erikoisefektit (Mackenzie Foyn pelottavan modattua naamaa ja kroppaa lukuun ottamatta) ja kaunis musiikki. Näyttelijäsuorituksetkin ovat lähes moitteettomia ja paljon parempia kuin ensimmäisissä osissa. Kristeniä tykätään kovasti mollata ilmeettömäksi. Silmä händyyn, hyvä (riemurasialais)yleisö: kasvot käyvät läpi koko tunneskaalan elokuvan aikana. Siinä naisessa on muutakin kuin kaunis ulkokuori.Twlightin loppu ei missään nimessä ole yhtä eeppinen kuin vaikkapa Harry Pottereiden, mutta omassa sarjassaan se on ykkösiä. On ollut ilo seurata elokuvasarjan kasvua vähän nolostuttavasta vaikuttavaan. Kyllä, Aamunkoi osa 2 on todella hyvä elokuva.

Twilight - Aamunkoi, osa 2 rating 2,40

78

Restless (2011)

Todella kummallisista lähtökohdista käyntiin rullaava elokuva, joka säilyttää erikoisen otteensa loppuun saakka. Ei sitä joka leffan päähenkilökaksikon toinen osapuoli kuoki syystä taikka toisesta hautajaisissa. Kysymykseen "miksi?" elokuva ei anna vastausta, mutta oh well. Aihe on kirpaiseva, mutta toteutus kepeä ja huoleton. Kaikki on ehkä vähän liiankin helppoa ennen loppua - ja oikeastaan loppukin on aika helppo, vaikkakin hirveän surullinen. Elokuva on täynnä hassua, mutta silti uskottavaa dialogia ja hauskoja pikkujippoja, kuten japanilainen itsemurhalentäjämielikuvitusystävä.

Restless rating 3,25

79

Räyhä-Ralf (2012)

Jep, Wreck-It Ralph on yksi parhaista animaatioista, jonka olen koskaan nähnyt. Toy Story menee ehkä himpun verran ohi, mutta se johtuukin lapsuuden nostalgiahuuruista. Tosin, yllättävää sinänsä, myös tässä on jo nyt vaikka mitä menneistä pelaajavuosista muistuttavaa.Elokuva on kaikin puolin mainio. Hahmot ovat monipuolisia, kiinnostavia, eläväisiä ja ne ovat kaiken lisäksi loistavasti ääninäytelty. Suomenkielisestä versiosta en osaa enkä halua sanoa mitään, koska katsoin hetkeäkään epäröimättä englanniksi. Hahmosuosikiksi nousi ehdottomasti kaikessa cooliudessaan ja huumorin kuivuudessaan kersantti Calhoun, ihana nainen. Musiikkiin en kiinnittänyt suurempaa huomiota, se sulautui muuhun elokuvaan sopivasti. Pelimaailma on huikaisevan hienosti rakennettu. Juonikaan ei ole sitä ihan perushöttöä, vaikka kaikki päättyykin lopulta onnellisesti. Kerrankin Disney-leffan masentavin kohta ei ollut kovinkaan masentava, virkistävää.Avaramielisen pelaajan on pakko nähdä Wreck-It Ralph. Eri peleistä tuttuja hahmoja, teemoja ja tilpehööriä on todella hauska bongailla. On Bowser, Mario-sieniä, Sonic, Pac-Man... Niin ja Skrillex, joskaan hänellä ei ole pelimaailman kanssa mitään tekemistä. Elokuva on todella palkitseva ja äärimmäisen viihdyttävä. Sitä voi helposti suositella ihan kaikenikäisille, ehkä jopa enemmän vähän vanhemmille lapsille, jotka jo ymmärtävät peleistä jotakin.Wreck-It Ralph on oodi pelaamisen menneille ja tuleville vuosille.

Räyhä-Ralf rating 3,48

80

Matkalla (2012)

Matkalla on aito, yksityiskohtainen, häpeilemätön ja tapahtumarikas kertomus ystävyydestä ja erilaisista nautinnoista - itse matkaa tietenkään unohtamatta. Elokuva on niin täynnä elämää, että se saa väkisinkin hymyn huulille. Oma hymyni oli suurimmilta osin huvittunut, kun naureskelin hiljaa päähenkilönuorukaistan toilailuille ja sanailuille, mutta osin myös haikea ja hieman jopa kadehtiva. Matka saattaa olla erilaisilla päihteillä kyllästetty, ja seksillä on siinä suuri rooli, mutta olennaisinta on siitä huokuva vapaus. Tylsälle yhteiskunnan normeihin kahliutuneelle perusihmiselle Matkalla on aivan erityinen elokuvahelmi. Se on mahdollisuus hetkellisesti hipaista sitä oman tahdon tasoa, jota ei elokuvan ulkopuolella ole muka mahdollista saavuttaa. Silti kenen tahansa elämä voisi olla kuvauksen kaltaista, jos niin vain haluaisi. Ero on vain siinä, että nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin moni asia tuntuu olevan jotenkin kuvattua monimutkaisempaa.Irtioton lisäksi elokuva miellyttää muutenkin. Mielenkiintoista on esimerkiksi tarkkailla onnistuneesti luotuja menneiden vuosikymmenien maisemia ja vaikkapa vaatemuotia. Myös näyttelijät onnistuivat mainiosti - myös ah-niin-vihattu, mutta niin ihana Kristen Stewart. Suurin syy elokuvan valitsemiseen oli siis jälleen Kristen, mutta olisin pitänyt matkan seuraamisesta joka tapauksessa. Oli kuitenkin iloinen yllätys, miten nainen kerrankin irtaantui poikatyttörooleistaan ja näyttää elokuvassa naisellisen (ja ylitse vuotavan seksuaalisen) puolensa. Hän on selvästi halunnut panostaa suosikkikirjansa hahmoon Marylouhun.

Matkalla rating 2,92

81

Juoppohullun päiväkirja (2012)

Podin hirvittävää viikon alun masista, kun aloin katsoa tätä mielen ylentäjää. Kyllä kannatti, elokuva on mahtava. Se on absurdi, epäuskottava ja liioiteltu, mutta niin hauska. Tällaista taidonnäytettä en ole suomalaisilta nähnyt aikoihin ainakaan draamakomedian saralla. Näyttelijöille propsit. Naapuri taitaa olla Rafikin ääninäyttelijä, ellen pahasti erehdy. Ei jaksa googlata. Musiikki on hienoa, ja visuaalisestikin elokuva vakuuttaa vahvalla otteellaan. Viinaa, (itse asiassa yllättävän vähän) seksiä, väkivaltaa, suomen kielen kauneimpia sanoja... Juoppohullun päiväkirja on nimensä veroinen. Naurun arvoisia kohtia on ihan liikaa lueteltavaksi, mutta "älä mun anna olla perseestä".Toisaalta Juha Bergin tarina on myös surullinen ja traaginen, se on monikerroksinen, mutta lopun oodi alkoholille jättää hölmön hymyn huulille.Kiitos tästä, iltani pelastui. Suosittelen ehdottomasti.

Juoppohullun päiväkirja rating 2,46

82

Ted (2012)

Wow-wee, suuresti ennakkoluuloinen minäni repeili teatterin penkillä jopa häiritsevän pahasti. Tedissä on paljon huonoa, ala-arvoista ja silti niin hyvää läppää. Läppä lentää myös niin jatkuvalla syötöllä, ettei välillä ehdi uudestaan nauramaan, vaan naurusta tulee älytön putki ja sitten vain hajoaa totaalisesti. C'mon, joku puhuva nalle, mutta naurattaa niin maan perkeleesti. Disneyn sensuroimana jäljelle jäisi pelkkä nalle, ystävyys ja rakkaustarina, koska Ted ei nyt oikein ole mikään lasten leffa. Se on aikuisten törttösatu, joka yhdistelee onnistuneesti eri aineksia ja naurattaa taatusti varsinkin miehiä. Neljän porukasta kolme nauroi katketakseen, yksi ei niinkään, mutta sen yhden voi jättää huomiotta. Taidan olla sittenkin vielä aika lapsi.

Ted rating 3,36

83

Detachment (2011)

Harva elokuva on näin inhorealistinen, mutta silti uskomattoman kaunis. Detachment on täynnä elämää. Se on karu, mutta harmaan onnellinen. Se koskettaa, shokeeraa, kiehtoo ja järkyttää. Se on pitkästä aikaa elokuva, joka saa oikeasti ajattelemaan tätä elämää tässä ja nyt. Elokuva kertoo vain ja ainoastaan totuuden, joka on koruton ja lohduton, mutta jonka katsoja hyväksyy hiljaa nyökyttäen. Se on ahaa-elämys ilman varsinaista valaistumista. Tiedämme siitä jo kaiken, mutta Detachment tuo sen meidän silmiemme alle. Katsokaa, tätä elämämme on. Tällaisia me olemme.Eikö olisi muutoksen aika?Detachment on hieno, upea elokuva, eikä minimaalinen ennalta-arvattavuus haittaa lainkaan.

Detachment rating 3,82

84

Elämäni seinäruusuna (2012)

Koskettava, aito ja elämän kauneutta korostava elokuva, vaikka päähenkilöiden elämässä onkin tapahtunut vastoinkäymisiä. Vaikka osa teemoista onkin rankkoja, The Perks of Being a Wallflower ei ryve surkeudessa ja alakulossa, vaan nostaa tärkeämmäksi eteenpäin pyrkimisen ja elämänilon löytämisen.Tunnistan menneiden vuosien itseni Charlie-hahmon muodossa. Hän on niin tottunut olemaan kaikin puolin näkymätön. Hän ei viittaa tunnilla, vaikka tietäisikin vastauksen, eikä hänellä ole montaa ystävää. On palkitsevaa ja lohduttavaa seurata Charlien kasvua täydellisestä hylkiöstä pienen kaveripiirin pysyväksi osaksi. Se antaa varmasti toivoa niille katsojille, jotka kokevat yhä olevansa yksin. Emma Watson on irtautunut Hermionen roolista hienosti. Hänet voi oikeasti nähdä muunakin kuin kaikkitietävänä noitana. Parhaiten mieleen painui silti Ezra Millerin hahmo Patrick, joka on ihanan teatraalinen ja värikäs persoona. Poikani Kevinin jälkeen tällainen rooli yllätti minut. Lerman on ehkä liikaa esittämänsä hahmon kaltainen oikeastikin, eikä siksi jää oikein mieleen, mutta ei se haittaa. Päähenkilö on lopultakin harvoin se tarinan kiinnostavin.Hahmojen kohtaamista vaikeuksista huolimatta Elämäni seinäruusuna on nuorisokuvaus, joka jättää jälkeensä kepeän olon. Se saa ajattelemaan hetkessä elämistä ja sitä, että ehkä joskus pitäisi vain olla ja rakastaa, eikä miettiä turhia. Miksi turhaan jämähtää yksinään seinälle, kun voi tehdä sitä yhdessä muiden samankaltaisten kanssa?

Elämäni seinäruusuna rating 3,69

85

Mama (2013)

Oli kova arvonta Evil Dead -remaken ja Maman välillä, jälkimmäinen veti lopulta pidemmän korren, vaikka kummatkin ovat ilmeisesti katsomisen arvoisia. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että käytin leffalippuni tähän. Lopputekstien jälkeen oli pakko kehaista ääneen.Juoni yhdistelee monia eri tarinoita. On susilapsia, jotain Kaunan ja muiden vastaavien tapaista ja kasvattiperhedraamaa. Erinäiset teemat eivät kuitenkaan missään keitä kokonaisuudesta sekametelisoppaa. Elokuva imee sisäänsä tehokkaasti ja antaa hengähdystauon vasta aivan lopussa, joka on kauhuelokuvalle hyvin epätyypillinen ja kaunis. Lopun lisäksi myös kuvaustyö on kaunista. Tarina on erilainen ja hyvin mielenkiintoinen. Päähenkilöiden kehitystä hahmoina on myös kiinnostava seurata. Äänimaailma on varsinkin elokuvateatteriympäristössä niin karmiva, että aika ajoin teki mieli painaa kädet korville. Säikäytyskohtia on useampi, osa geneerisiä, osa ei ihan niinkään. Pääosanesittäjät tekevät upeat roolit, erityisesti tietysti Chastain, Charpentier ja Nélisse. Itse Mamasta hahmona voi olla montaa mieltä. Alkuun, kun aavetta ei näytetty tarkasti eikä kokonaan, se oli kyllä pelottavampi. Elokuvan edetessä pelottavuus väheni olennaisesti ja lopussa katosi kokonaan. Jäätävän näköinen se kyllä on. Vedessä leijailevat hiukset on animoitu hienosti. Mama virkistää genreä onnistuneesti. Jännittävyyden lisäksi se on myös koskettava ja aidosti kiinnostava. Se on pakko katsoa loppuun saakka.

Mama rating 2,87

86

Rakkautta Detroitissa (2012)

Tämä on jälleen sellainen elokuva, jota kansikuvan perusteella luulisi perusturhaksi lässynlääkomediaksi tai vastaavaksi ajan tuhlaukseksi. Rakkautta Detroitissa, joka on muuten todella huono suomikäännös leffan nimelle, yllättää positiivisesti olemalla helposti samastuttava tarina ihmisistä, jotka tuntevat olevansa hukassa elämänsä kanssa. Lisäksi se on suomalaisen nimensä mukaisesti aito ja hymyilyttävä rakkaustarina. Juuri tällaiset elokuvat vangitsevat minut paikalleen.Sitä en vain ihan tajua, miksi Malin Åkermanin suuri pärstäkuva koristaa kantta, kun naisen esittämä raivostuttava sisko on sivuhenkilö. Kai ruotsalaiskauneuden oletetaan houkuttavan katsojia. Kansi hämää liikaa ja antaa elokuvasta vähän halvan vaikutelman. Esimerkiksi kuva Tim-hahmosta Mekaanisen miehen kostyymissä olisi huomattavasti kiinnostavampi.

Rakkautta Detroitissa rating 2,72

87

Halo 4: Forward Unto Dawn (2012)

Olen ollut harras Halo-fani siitä lähtien kun vähän Combat Evolvedin julkaisun jälkeen PS1 sai seuraa Boxista ja ensimmäinen Halo tuli samassa paketissa. Leffan suhteen olin siis äärimmäisen skeptinen ja tuntemukset ovat edelleen vähän ristiriitaiset.Fakta on se, että Forward Unto Dawn ei varsinaisesti tee oikeutta pelisarjalle, mutta elokuva ei missään nimessä ole huono. Siinä on sopivasti fanserviceä ja se on laadukkaan näköinen. Vain Hunterit näyttävät vähän omituisilta välillä, muutoin efektit ovat nättejä. Maisemat ovat upeita. Monta vuotta Halo-universumissa viettänyt ei voi olla hymyilemättä (tai vaihtoehtoisesti irvistelemättä(?)) yksityiskohdille.Spekuloin pitkään, kuka näyttelee Cortanaa. Elokuva loppuu siihen, mistä Halo 4 -peli alkaa, joten ei sillä sinänsä ole paljon väliä, mutta mielestäni leffan tekijät päättivät oikein käyttäessään nelosen animaatiomallia. Olin vähän pettynyt, kun Steve Downes ei olekaan Johnin ääni, mutta ei Puccinellikään onneksi huono ole.Leffassa on heikommatkin puolensa. Thomas Lasky päähenkilönä tuo tietysti uutta näkökantaa sarjaan, mutta Chiefiä kaipaisi ruudulle enemmän ja nopeammin. Suurin osa ruutuajasta myös hukataan pelkkään harjoitteluun, ja Johnin lisäksi Covenant jää vähälle. Faniuden sokaisemana on vaikea arvostella, sillä nautin leffasta puutteista huolimatta kovasti.

Halo 4: Forward Unto Dawn rating 3,27

Profiilin tiedot

TOP-listat