Chadagun

Chadagun

Käyttäjä, 29 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (292)

05.11.2013 klo 17:20

Salainen valtakunta

Voin vain kuvitella, miten vaikeaa on tehdä vanhempaa yleisöä miellyttävä, moderni animaatio. Niin monet ideat on jo kulutettu puhki ja itse kuvan täytyy olla huikaisevan kauniisti tehty vakuuttaakseen. Epicissä on paljon perinteistä, mutta myös joitain uudenlaisia ja piristäviä oivalluksia.

Miniatyyrimaailmaa voisi hyödyntää enemmän, mutta on se näinkin hauska. Hahmot ovat eläviä ja saavat hymyn huulille. Salaisen valtakunnan kuningatar ei ole perinteisen kankea vaan leikkisä ja vahva naishahmo. M.K. sen sijaan ei välttämättä ole vahva, mutta kekseliäs ja rohkea. Silti "prinssi" Nod joutuu pelastamaan tämän. Ehkä se fakta, että M.K. pelastaa lopulta kaiken auttaa kompensoimaan... Ronin on paras - ja etanat, varsinkin se läski.

Suomeksi puhutusta versiosta en tiedä, mutta englanniksi ääninäyttely on taidokasta, ja tähtikaarti mielenkiintoinen. Mary Katherinen äänenä loistaa ihana Amanda Seyfried. Muissa rooleissa kuullaan mm. Beyoncéta, Nälkäpelistä tuttua Josh Hutchersonia, Steven Tyleria ja Pitbullia. Curious, very curious, sanoo herra Ollivander.

Alkuun elokuva saattaa vaikuttaa tylsältä, mutta sille kannattaa antaa mahdollisuus. Se sai moneen otteeseen hymyilemään ja itkukin oli tulla. Vertaan tätä jostain syystä Braveen, vaikkei näillä ole oikeastaan muuta tekemistä keskenään kuin punatukkainen päähenkilötyttö. Braven animaation laatu saattaa olla parempaa kuin Epicin, mutta Epic on muutoin parempi.

rating 70,000

01.11.2013 klo 21:36

The Collection

Tykkäsin The Collectorista huomattavan paljon, joten jonkinlaisia odotuksia jatko-osan suhteen oli. Stewartin näyttelemän Arkinin siirtäminen ykkösestä kakkoseen oli ehdottoman hyvä valinta. Mies on rohkea ja fiksu toisin kuin moni kauhuelokuvan henkilöhahmo. I mean, kuinka moni viiltelee kättään saadakseen tietää olinpaikkansa?

Edeltäjänsä tavoin leffa on viihdyttävä, kutkuttava ja verinen. Sawin tekijöiden kädenjälki näkyy vahvana edelleen. Tunnelma ei silti ole sama kuin ykkösessä eikä tämä ole ehkä ihan niin raakakaan. En silti pettynyt ja voisin jopa suositella tätä The Collectorin nähneille ja siitä pitäneille. Loppu on niin, niin tyydyttävä.

rating 60,000

01.11.2013 klo 20:46

Evil Dead - Kauhun riivaamat

Olen ilmeisesti liian nuori arvostaakseni tätä kulttimaineeseen noussutta alkuperäisklassikkoa. Modernimman kauhun maailmassa varttuneena pidän Evil Deadia korkeintaan hieman ällöttävänä ja ennemmin surkuhupaisana kuin jännittävänä. Minusta se on vain malliesimerkki siitä, miksi en katso "vanhoja" kauhuelokuvia.

En tiedä kuinka uraa uurtava filkan juoni on ollut aikoinaan, mutta nyt se on ainakin niin peruspuuroa kuin vain voi. Näyttely on huonoa ja musiikki ja äänitehosteet ampuvat pahasti yli. Erikoisefektit ovat sentään mukavan oksettavia ja yllättävän hyvännäköisiä pieneen(?) budjettiin nähden.

Jotenkin on semmoinen kutina, että tulen tykkäämään re-makesta enemmän, jos siitäkään. Tätä en ainakaan katsoisi vapaaehtoisesti uudelleen. Ei kauhuelokuvan kuulu ainoastaan naurattaa tai tylsistyttää. Nimimerkki metalhead90: luit ajatukseni.

rating 40,000

01.11.2013 klo 20:40

Carrie

Pakko kommentoida tähän väliin, että elokuvan haukkuminen ennen sen katsomista on äärettömän typerää ja perusteetonta. Voitte tulla myöhemmin haukkumaan, mutta nyt saisitte vain hävetä. Joskus re-maket ovat nimittäin jopa onnistuneita.

01.11.2013 klo 20:33

Halo 4: Forward Unto Dawn

Olen ollut harras Halo-fani siitä lähtien kun vähän Combat Evolvedin julkaisun jälkeen PS1 sai seuraa Boxista ja ensimmäinen Halo tuli samassa paketissa. Leffan suhteen olin siis äärimmäisen skeptinen ja tuntemukset ovat edelleen vähän ristiriitaiset.

Fakta on se, että Forward Unto Dawn ei varsinaisesti tee oikeutta pelisarjalle, mutta elokuva ei missään nimessä ole huono. Siinä on sopivasti fanserviceä ja se on laadukkaan näköinen. Vain Hunterit näyttävät vähän omituisilta välillä, muutoin efektit ovat nättejä. Maisemat ovat upeita. Monta vuotta Halo-universumissa viettänyt ei voi olla hymyilemättä (tai vaihtoehtoisesti irvistelemättä(?)) yksityiskohdille.

Spekuloin pitkään, kuka näyttelee Cortanaa. Elokuva loppuu siihen, mistä Halo 4 -peli alkaa, joten ei sillä sinänsä ole paljon väliä, mutta mielestäni leffan tekijät päättivät oikein käyttäessään nelosen animaatiomallia. Olin vähän pettynyt, kun Steve Downes ei olekaan Johnin ääni, mutta ei Puccinellikään onneksi huono ole.

Leffassa on heikommatkin puolensa. Thomas Lasky päähenkilönä tuo tietysti uutta näkökantaa sarjaan, mutta Chiefiä kaipaisi ruudulle enemmän ja nopeammin. Suurin osa ruutuajasta myös hukataan pelkkään harjoitteluun, ja Johnin lisäksi Covenant jää vähälle. Faniuden sokaisemana on vaikea arvostella, sillä nautin leffasta puutteista huolimatta kovasti.

rating 80,000

01.11.2013 klo 20:01

Kirottu

Totaalisen yliarvostettu tekele.

Juonessa, efekteissä tai missään muussakaan osa-alueessa ei ole mitään genreä uudistavaa. Myönnän kyllä säpsähtäneeni pariin otteeseen ja poikaystävä kuvaili joitain kohtauksia "todella kuumottaviksi". Elokuvateatterin äänentoisto vaikuttaa pelottavuuteen paljon, kotona en varmasti olisi hätkähtänytkään. Naurahdin vahingossa monta kertaa ääneen vieressäni istuneille nuorille tytöille, jotka paniikissa painoivat käsiä silmille ja korville. En silti kironnut kallista leffalippua vaan lähdin salista ihan hyvillä mielin. Paljoa sanottavaa filkasta ei kyllä ollut.

The Conjuring on ihan ok. Näyttelijäsuoritukset ovat lapsia/nuoria myöten hyviä, äänimaailma ihan jees, musiikki vanhojen kauhuiluiden tapaan yliampuvaa, juoni perinteinen manaajastoori ja loppuratkaisu hyvin aavistettavissa. Osa kohdista on kyllä tehty taiten. Palloilen kovasti kahden ja kahden puolen välillä, mutta kyllä sen on näin oltava.

rating 50,000

02.09.2013 klo 12:51

Safe Haven

Njaa, kyllähän tämän katsoi, mutta hyvin mitäänsanomattomaksi ja keskinkertaiseksi Safe Haven jää. Odotin vähän enemmän, koska Jenkeissä leffa on tai oli melkoisen hypetetty ainakin sokerikuorrutteista rakkaustarinaa janoavien (teini)tyttöjen keskuudessa. Sinänsä en kyllä ihmettele miksi.

Elokuva on kielletty alle kaksitoistavuotiailta, koska siihen on jostain kumman syystä ympätty löyhästi trillerimäisiä osuuksia. Rakkaustarinan ja pakomatkan lisäksi siinä on simppeliä salapoliisitoimintaa. Draamana Safe Haven on ihan katsottava, mutta ennalta-arvattava ja melkoisen tylsä eikä se aiheuta oikeastaan minkäänlaisia tunteenpurkauksia. Loppupaljastus on ehkä yllättävä, mutta myös täysin turha ja omituinen veto.

rating 50,000

24.07.2013 klo 00:04

Warm Bodies

Warm Bodies tuo muoti-ilmiön lailla jyllänneeseen ihminen-yliluonnollinen olento -asetelmaan kaivattua raikkautta. Periaatteessa juoni on hyvin yksinkertainen, mutta silti koukuttava ja hyvin toteutettu. Hoult tekee R:stä sympaattisen, hauskan ja uskottavan, "lämpenevän" kuolleen. Myös hahmon bestis M saa virnistelemään. Kerrankin oli myös mukava huomata, että leffan ihmiset eivät ole niin tyhmiä kuin yleensä.

Takakannessa elokuvan genreksi on määritelty komedia ja kauhuromantiikka. Se onkin onnistunut ja viihdyttävän toiminnan, vähäisen kauhun, komedian ja draaman ristisiitos. Leffa on silti enemmän koskettava ja näyttävä, vain muutamissa kohdissa hauska, mutta se ei haittaa yhtään. Niin ja onhan se R kauhean söötti.

rating 70,000

18.07.2013 klo 02:13

Kerron sinulle kaiken

Todella kaunis, surullinen ja opettavainen elokuva, joka saa miettimään elämän monia eri puolia. Toisaalta miettii itseään ja ihmiskäsitystään, toisaalta ihmissuhteita ja niiden vaikeutta. Maarit, jota Kleimola esittää todella uskottavasti, on ihailtavan suoraselkäinen ja vahva naishahmo.

Kerron sinulle kaiken on ehdottomasti vuoden paras kotimainen ja yksi parhaista suomalaisista draamoista tähän mennessä. Se on audiovisuaalinen ilo, joka tuo kyyneleet silmiin ja hymyn huulille.

rating 80,000

23.06.2013 klo 19:00

The Human Centipede

Vihdoin ja viimein toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja katsoin tämän ihanuuden, joka sopi siis täydellisesti romanttiseen illanviettoon poikaystävän kanssa. Pariin otteeseen pohdittiin ääneen, että "why the fuck are we watching this", mutta ei se menoa haitannut.

Ihan alkuun elokuva vaikutti juuri niin huonolta kuin on annettu odottaa. Päähenkilöt ovat äärimmäisen urpoja ja näyttely kangistelee pahasti. Alku on myös hyvin ennalta-arvattava ja kliseinen. Hauskuutukset alkavat naisten päästyä saksalaisen herrasmiehen kämpille.

Tohtori Heiter on ehkä häröimmän näköinen ja häiriintynein pääjehu hetkeen, siitä propsit. Muidenkin hahmojen näyttely alkaa kursiutua kokoon (hih, joo) talossa. En tiedä, onko japanilaismiehestä yritetty tehdä hauskaa vai mitä, mutta ylinäyttely ja japanilaisuuden väärin korostaminen vain ärsyttää. Onneksi sitä älämölöä ei kuulu koko ajan.

Ihmistuhatjalkainen on yllättävän laadukas. Kuvittelin, että siinä on gorea hyvin minimaalisesti ja että kaikki näyttämisen arvoinen häivytetään pois. Onneksi näin ei ole, vaikka verta ja ällöttävyyksiä voisi tietysti olla enemmänkin. Ajattelin nauravani filkan huonoudelle, mutta yllätyin oudon positiivisesti. Viihdyin todella hyvin elokuvan parissa, vaikka olin lukenut juonitiivistelmänkin ennalta. Leffan aikana suusta pääsi sekä naurahduksia että "hyi saatana", vaikka olen katsonut lukuisia "järkyttäviä" leffoja pokerinaamalla. Medikaaliselta kannalta elokuva ei välttämättä ole kovin pätevä, mutta maallikolle kaikki näyttäisi olevan aivan mahdollista.

Hieman epäuskoisena itsekin sanon, että kyllä tämä kannatti ainakin kerran katsoa. En kadu yhtään. Nyt painun taka-alalle odottamaan paskamyrskyä.

Ps. Odotan innolla kakkosen ja kolmosen katsomista, ah.

rating 60,000

10.06.2013 klo 15:34

Räyhä-Ralf

Jep, Wreck-It Ralph on yksi parhaista animaatioista, jonka olen koskaan nähnyt. Toy Story menee ehkä himpun verran ohi, mutta se johtuukin lapsuuden nostalgiahuuruista. Tosin, yllättävää sinänsä, myös tässä on jo nyt vaikka mitä menneistä pelaajavuosista muistuttavaa.

Elokuva on kaikin puolin mainio. Hahmot ovat monipuolisia, kiinnostavia, eläväisiä ja ne ovat kaiken lisäksi loistavasti ääninäytelty. Suomenkielisestä versiosta en osaa enkä halua sanoa mitään, koska katsoin hetkeäkään epäröimättä englanniksi. Hahmosuosikiksi nousi ehdottomasti kaikessa cooliudessaan ja huumorin kuivuudessaan kersantti Calhoun, ihana nainen. Musiikkiin en kiinnittänyt suurempaa huomiota, se sulautui muuhun elokuvaan sopivasti. Pelimaailma on huikaisevan hienosti rakennettu. Juonikaan ei ole sitä ihan perushöttöä, vaikka kaikki päättyykin lopulta onnellisesti. Kerrankin Disney-leffan masentavin kohta ei ollut kovinkaan masentava, virkistävää.

Avaramielisen pelaajan on pakko nähdä Wreck-It Ralph. Eri peleistä tuttuja hahmoja, teemoja ja tilpehööriä on todella hauska bongailla. On Bowser, Mario-sieniä, Sonic, Pac-Man... Niin ja Skrillex, joskaan hänellä ei ole pelimaailman kanssa mitään tekemistä. Elokuva on todella palkitseva ja äärimmäisen viihdyttävä. Sitä voi helposti suositella ihan kaikenikäisille, ehkä jopa enemmän vähän vanhemmille lapsille, jotka jo ymmärtävät peleistä jotakin.

Wreck-It Ralph on oodi pelaamisen menneille ja tuleville vuosille.

rating 90,000

01.06.2013 klo 16:31

The Deaths of Ian Stone

Tämä onkin omituinen tapaus. Pienen budjetin kauhutrilleriksi elokuva on yllättävän jees, mutta toisaalta se ei ole kovin viihdyttävä tai jännittävä. Näyttely toimii, tarina on uudenlainen ja suhteellisen kliseetön, mutta kokonaisuus jää silti jotenkin sieluttomaksi.

Ensin Ianin seuraavaa kuolemaa on kutkuttava odottaa, mutta tavat ovat koko elokuvan läpi niin samankaltaisia, ettei sekään jaksa enää pitää jännitettä yllä. Kaiken lisäksi en yhtään tykännyt sielunsyöjien ulkonäöstä. Tuli liikaa mieleen Lordin jäsenet ja sitä kautta taas Dark Floors, jota en tosiaan muistele lämmöllä.

Haluaisin pitää tästä erilaisuuden takia enemmän, mutten vain pidä.

rating 50,000

01.06.2013 klo 00:08

Riivattu

Nyt on sellainen fiilis, että what the fuck had I heard and read. Insidious ei vastannut lainkaan, ei siis millään lailla, odotuksia. Jep, on typerää lähteä olettamaan yhtään mitään ja katsomaan elokuvaa tää on nyt hyvä -asenteella, muttei itselleen voi mitään. Elokuva on kyllä yllättävä naurettavuudessaan.

Alku on vielä lupaava ja jopa hieman kuumotteleva. Jäin odottelemaan, että päähenkilöpoitsu lähtee riivattuna hiippailemaan ympäri taloa ja tekemään outouksia. Petyin. Ensimmäisellä puoliskolla taisin vielä hieman jännittää ja pariin otteeseen pelästyäkin. Maanajamaisuus viehätti. Loppupuolisko vedetäänkin sitten totaaliseksi perseilyksi, joka saa nauramaan epäuskosta.

Astraaliprojektio on vielä sulatettavissa, mutta pääpahispiru ei. Se ei vain ole pelottava, vaan todella urpon näköinen. Tähän ynnättynä tavanomainen kauhujuoni, joka yhtäkkiä jakaantuu ihan turhaan kahdeksi(?), ja halvat efektit ei saada aikaan mitään hyväksi luokiteltavaa.

rating 40,000

31.05.2013 klo 23:55

21 tapaa pilata avioliitto

Ennakkoluulot olivat totuudenmukaiset; leffa on huoletonta viihdettä. Vähän huvitti alkuun se, että tähän on tungettu lähes koko Putous-gööri, mutta siitä viis. Huvittihan elokuva muutenkin välillä, mutta huutonaurukomediaksi siitä ei ole. Ihanan kesäinen se on ja helposti läpi kahlattavissa, muttei kovin erikoinen. Penkistä noustessa oli silti hyvä, keveä olo ja iltaa olisi mieluusti lähtenyt jatkamaan terassille. Suomalaisista elokuvista on harvoin hirveästi sanottavaa, syytä en tiedä.

rating 60,000

31.05.2013 klo 23:42

The Strangers

Odotin enemmän, mutten mitään maailmaa mullistavaa. Pohja tositapahtumissa antaa hyvän lähtökohdan ja näyttelijät hoitavat hommansa hyvin, mutta muuta hyvää en onnistu elokuvasta löytämään. Loppu on kyllä yllättävä, mutta ei hyvällä tavalla.

Elokuva on harmillisen ennalta-arvattava ja geneerinen. Säikäytyskohdat vain ärsyttävät mielikuvituksettomuudessaan. The Strangers ei tosiaan ole jännittävä saati sitten pelottava, vaan hyvin mitäänsanomaton kokemus.

Jo mainittu murhaajien motiivittomuus raivostuttaa. Syyksi ei vain yksinkertaisesti kelpaa "satuitte olemaan kotona". Nyt elokuva jää vain päättömäksi, ontoksi ja epäonnistuneeksi kissa- ja hiirileikiksi. Siksi lopullekin voi vain kohauttaa olkiaan ja siirtyä mielenkiintoisempien filkkojen pariin.

rating 40,000

21.05.2013 klo 14:09

Three... Extremes: Dumplings

Varsinaiseksi kauhuelokuvaksi tätä ei voi sanoa, mutta jännitysdraamana Dumplings on mainio. Oletinkin jotain tällaista, enkä pettynyt lainkaan. Se on mielenkiintoinen katsaus turhamaiseen yhteiskuntaan ja ihmismielen synkkiin syövereihin.

Ling Bai Mei-tädin roolissa on mahtava. Nainen on samalla niin näennäisen normaali ja kuitenkin täysin kieroutunut selittäessään eri-ikäisten sikiöiden ravintoarvoista - niin tai sitten hänen puheissaan ei ole mitään outoa, yhteiskunta on vain saanut meidät ajansaatossa pitämään kannibalismia tabuna.

Dumplings ei ole karmaiseva, mutta hyytävä kylläkin. Sikiöt ovat todella aidon näköisiä ja ruuan valmistusprosessi saa ihon kananlihalle. Elokuva on kuitenkin enemmän pilkallinen kuin pelottavaksi tarkoitettu. Se saa miettimään, mitä kaikkea olisi itse valmis tekemään ikuisen nuoruuden ja kauneuden eteen. Jäin kaipaamaan vain olennaisempaa eroa lihakääryleitä syöneen rouva Leen ja niitä syömättömän välille.

rating 70,000

16.05.2013 klo 00:49

Mama

Oli kova arvonta Evil Dead -remaken ja Maman välillä, jälkimmäinen veti lopulta pidemmän korren, vaikka kummatkin ovat ilmeisesti katsomisen arvoisia. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että käytin leffalippuni tähän. Lopputekstien jälkeen oli pakko kehaista ääneen.

Juoni yhdistelee monia eri tarinoita. On susilapsia, jotain Kaunan ja muiden vastaavien tapaista ja kasvattiperhedraamaa. Erinäiset teemat eivät kuitenkaan missään keitä kokonaisuudesta sekametelisoppaa. Elokuva imee sisäänsä tehokkaasti ja antaa hengähdystauon vasta aivan lopussa, joka on kauhuelokuvalle hyvin epätyypillinen ja kaunis.

Lopun lisäksi myös kuvaustyö on kaunista. Tarina on erilainen ja hyvin mielenkiintoinen. Päähenkilöiden kehitystä hahmoina on myös kiinnostava seurata. Äänimaailma on varsinkin elokuvateatteriympäristössä niin karmiva, että aika ajoin teki mieli painaa kädet korville. Säikäytyskohtia on useampi, osa geneerisiä, osa ei ihan niinkään. Pääosanesittäjät tekevät upeat roolit, erityisesti tietysti Chastain, Charpentier ja Nélisse.

Itse Mamasta hahmona voi olla montaa mieltä. Alkuun, kun aavetta ei näytetty tarkasti eikä kokonaan, se oli kyllä pelottavampi. Elokuvan edetessä pelottavuus väheni olennaisesti ja lopussa katosi kokonaan. Jäätävän näköinen se kyllä on. Vedessä leijailevat hiukset on animoitu hienosti.

Mama virkistää genreä onnistuneesti. Jännittävyyden lisäksi se on myös koskettava ja aidosti kiinnostava. Se on pakko katsoa loppuun saakka.

rating 90,000

10.05.2013 klo 23:55

Sinister

Epäilin kovasti elokuvan vakuuttavuutta, kun tietolähteenäni toimivat vain jotkut tuttavapiirini kauhuneitsyet. Pakko kuitenkin myöntää, että huhuissa oli perääkin. Sinister on miellyttävän hyytävä ja laadukas tulokas, enkä ainakaan joutunut pettymään. Se jos joku on jo saavutus näiden filmien kohdalla.

Vaikka kirjoitusharrastus on jo jäänyt vähemmälle enkä kirjoittele enää koulunkaan puolesta, kun en ole vuoteen opiskellut, kirjailijan hahmo on aina yhtä samastuttava. Siksi päähenkilö ilahdutti minua kovasti. Sinister on siinä mielessä hyvin geneerinen, että tavallinen tallaaja alkaa neuroottisesti selvittämään outoja tapahtumia ja pääsee liiankin lähelle totuutta erinäisten vihjeiden avulla. Tutkimusprosessi on silti hyvin jännittävä ja moni kohta nostaa aidosti karvat pystyyn. Muutama toimiva säikäytyskohtakin löytyy, vaikka ne jäävät nykyään usein jopa niin mielikuvituksettomiksi, ettei säpsähdystä tule.

Elokuva jää mieleen. Se ei ole millään osa-alueella huono. Se ei vain ole niin innovatiivinen kuin toivoisi. Toisaalta kauhuelokuvat, jotka yhdistävät onnistuneesti perinteisiä elementtejä ja ojentavat katsojalle jotakin tuttua ja jotakin uutta, ovat usein nykyään niitä onnistuneimpia. Tässä genressä on ilmeisen vaikeaa olla keksijä. Ehkä suurin ansio on se, että pääpahis on aidosti kuumottava.

rating 70,000

10.05.2013 klo 23:44

Juoppohullun päiväkirja

Podin hirvittävää viikon alun masista, kun aloin katsoa tätä mielen ylentäjää. Kyllä kannatti, elokuva on mahtava. Se on absurdi, epäuskottava ja liioiteltu, mutta niin hauska. Tällaista taidonnäytettä en ole suomalaisilta nähnyt aikoihin ainakaan draamakomedian saralla.

Näyttelijöille propsit. Naapuri taitaa olla Rafikin ääninäyttelijä, ellen pahasti erehdy. Ei jaksa googlata. Musiikki on hienoa, ja visuaalisestikin elokuva vakuuttaa vahvalla otteellaan.

Viinaa, (itse asiassa yllättävän vähän) seksiä, väkivaltaa, suomen kielen kauneimpia sanoja... Juoppohullun päiväkirja on nimensä veroinen. Naurun arvoisia kohtia on ihan liikaa lueteltavaksi, mutta "älä mun anna olla perseestä".Toisaalta Juha Bergin tarina on myös surullinen ja traaginen, se on monikerroksinen, mutta lopun oodi alkoholille jättää hölmön hymyn huulille.

Kiitos tästä, iltani pelastui. Suosittelen ehdottomasti.

rating 80,000

07.05.2013 klo 16:52

Fracture - murtumaton

Herra Hannibaliin ja tietysti Hopkinsiin itseensä tykästyneiden kannattaa ehdottomasti katsoa Fracture. Miksi ei muidenkin, mutta erityisesti heidän. Sinänsä on ehkä vähän pettymys, että Hopkins esittää jälleen aika samankaltaista hahmoa, mutta se on myös viihdyttävää. Miehellä on uskomaton taito esittää samaan aikaan näennäisen viatonta, mutta ah-niin-kieroutunutta ja ennen kaikkea viisasta ja järkevää hahmoa. Sitä on aina ilo seurata.

Elokuva itsessäänkin on fiksu. Tutkimuksia on kutkuttava seurata. Fracture muistuttaa kyllä erehdyttävästi Red Dragonia; jopa Tedin ja Willyn (Hopkins ja Gosling) suhde muistuttaa Willin ja Hannibalin suhdetta kaikessa outoudessaan. Ero on kuitenkin se, että tällä kertaa Hopkins on (taas) murhaaja.

Elokuvan paras puoli on kuitenkin fiksun juonen lisäksi todella tiivis tunnelma.

rating 70,000

07.05.2013 klo 16:33

Raakalaiset

Juoni kärsii yliampuvuudesta ja hienoisesta epäuskottavuudesta, mutta viihdyttävyydestä Raakalaiset saa silti pointsit. Vähän turhan pitkäksi leikki on silti vedetty, eivätkä hahmot ihastuta. Filkka onnistuu aika ajoin yllättämään, vaikka jotkin käänteet voi arvata ennalta.

Maisemista ja miljööstä tykkäsin kovasti. Leffa on lajityypin muihin edustajiin nähden mukavan värikäs ja lämminsävyinen, vaikka stoori ei mitään kevyttä katseltavaa varsinaisesti olekaan. Onhan se muutenkin laadukkaasti tehty, mutta se ei aina riitä.

Seksiä on liikaa. Tuntuu, että elokuvaa myydään juuri sillä - ja irvistelyä aiheuttavalla Blake Livelyllä. Savages on ihan jees illanviete. Uudelleen en silti katsoisi, enkä suosittelemaan lähtisi.

rating 60,000

17.04.2013 klo 20:12

rating 80,000

17.04.2013 klo 20:09

The Killing Room

Psykologinen näkökulma kiehtoo jälleen. Killing Room on jännittävä, tunnelmallinen, laadukas ja yllättävä sekä turhan aliarvostettu trilleri.

Yhtäläisyydet Cubeen (ja siinä samalla Cube Zeroon) ymmärrän, mutta vertaaminen Saw-sarjaan on täysin turhaa. Ei jokaista elokuvaa, jossa pelataan pelejä elämästä ja kuolemasta tarvitse automaattisesti syyttää Saw-kopioksi. Sitä Killing Room ei nimittäin missään nimessä ole.

Kuvittelin koko elokuvan keston ajan tietäväni, mitä tuleman pitää. Olin väärässä. En arvannut kokeiden tarkoitusperää tai pelin voittajaa. Loppuessaan leffa jätti vaikuttuneen ja pöllämystyneen olon, se on hyvä.

It's a sick world we live in.

rating 80,000

28.03.2013 klo 21:38

Robin

Sinänsä vähän kummaa, että Robinista tehtiin jo nyt elokuva, mutta kai se oli tehtävä vielä kun poika on pinnalla. Robin Packalen on saanut osakseen samanlaista vihaa kuin kanadalais"vastineensa" Justin Bieber, omasta mielestäni vielä täysin syyttä suotta. He ovat kumpikin sekä taitavia että urallaan hienosti edistyneitä nuoria lahjakkuuksia, jotka ovat menestyksensä ansainneet.

Jopa heidän dokumenttielokuviaan voi verrata ja huomata niissä tiettyjä samankaltaisuuksia. Suurin vastoinkäyminen on kummankin kohdalla äänenmurros, huvittavaa tai ei. Alussa näytetään videopätkiä ja kuvia lapsuudesta, sitten levyjen tekoprosesseista, lauluharkoista ja vapaa-ajalta. Soundtracki on tietysti omaa musiikkia ja keikkataltiointeja on seassa lukuisia.

Jos Robinin musiikkia tai häntä itseään ei vihaa tai inhoa, leffa on viihdyttävä ja mielenkiintoinenkin katsaus pojan elämään ja uraan. Huumoriakin löytyy ja dokkaria leimaa hyväntuulisuus. Itse en todellakaan jaksanut välittää kiroilusta, minusta se oli vain hauskaa. Kukkahattutätien ininää yhdestä hitto-sanasta oli todella palkitseva lukea Ilta-Sanomista. Herra Hiekkasestakin (tai Jimi Constantine/Pääkallosta) sai ihan eri kuvan tämän leffan perusteella.

Avaratkatseisuus kannatti jälleen. Olen katsonut tämän nyt suuremmalla tai pienemmällä aivoteholla jo nelisen kertaa. Robinin elokuvasta jää yksinkertaisesti hyvä mieli. Veljenikin kävi ensi-illassa ilmeisesti ainoana yli lapsi-ikäisenä poikana, eikä katunut lainkaan. Ainoa aito miinus on ärsyttävä kertojaääni, jonka läpät ovat väkinäisiä ja huonoja. Haters gonna hate, I'm gonna like, enkä ole edes hipsteri.

rating 70,000

28.03.2013 klo 21:21

Shelter

Olisin itsekin toivonut, että Shelter olisi ollut puhtaasti psykologinen elokuva, eikä nojaisi niin vahvasti yliluonnolliseen. Epäaitoisuuksista on aina helppo löytää ratkaisu.

Asettelusta tulee mieleen iänikuiset Ringit ja Kaunat. Shelterissä on jotain samaa ja samalla jotain uutta, joka pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Järin pelottava tai jännittävä elokuva ei omaan makuuni ole, mutta mielenkiintoinen kyllä. Äänimaailma ja tunnelma pelaavat. Loppu on ennalta-arvattava, mutta mukavan hyytävä.

Ehkä hieman yllättäen Rhys Meyers vetää rooleissa Moorea pidemmän korren. Mies onnistuu monen eri persoonan esittämisessä hienosti.

rating 60,000

28.03.2013 klo 21:12

Nightmare - Painajainen merellä

Virnistelin tyhmästi jo elokuvaa vuokratessani - ja virnistely ja ajoittainen typerä hörähtely jatkuivat koko katselunautinnon ajan. Ei tällaista elokuvaa voi lähteä vakavin mielin katsomaan, ellei tahdo kuorruttaa naamaansa palmuilla ja kiemurrella lattialla myötähäpeästä. Avoimin mielin matkaan siis!

Varsinainen laivamatka leffa onkin. Se on täynnä uskomattoman typeriä juonenkäänteitä, kaikki kauhun kliseet sullottuna samaan muottiin, vähän kökköä näyttelyä, pakollista varhaisaikuisdraamaa, vanhoilla hahmoilla väritettyä fanserviceä, awkwardia nuoleskelua ja hienon suomalaista laivameininkiä (karaoke vain puuttui). Joonatanista on muovattu stereotyyppinen soossiörveltäjä, joka toimii onnistuneena sidekickinä muutoin surkuhupaisan vakaviksi tarkoitetuissa tunnelmissa. Kiroilukohtaukset suomeksi rulaa.

Elokuva on äärimmäisen viihdyttävä, vaikka koko keston ajan onkin sellainen fiilis, että katsonpas tässä suomalaista parodiaa huonoista jenkkikauhuista. "Ongelma" on se, että tätä ei ilmeisesti ole kuitenkaan tarkoitettu parodiaksi. Itseironisena teini"trillerinä" se toimisi vieläkin paremmin kuin tahattomasti huvittavana, mutta kummin vain.

Nyt vähän harmittaa, että katsoin tämän yksin enkä isolla kaveriporukalla. Olisi varmasti ollut vieläkin hauskempi katselukokemus. Suosittelen komediana. Myös Salkkarit-faneille taattua viihdettä. Aijai. Tähtimäärästä voitte repiä johtopäätöksiä mielenne mukaan.

Ps. Sanpo (kuten demittäjät kirjoittavat) on ehdottoman uskottava päävihu.

rating 60,000

19.03.2013 klo 23:04

Looper

Looper on toinen varteenotettava aikamatkustuselokuva, jonka olen elämäni aikana nähnyt. I know, it's not much. Kokemukseni ovat siis rajalliset, mutta puolivälissä Looperia koin deja vu -ilmiön, kun en oikein taaskaan hiffannut kaikkia menneisyys-nykyisyys-monimuotoisuuksia. Samoin kävi siis pitkän listani ensimmäisen monia ulottuvuuksia käsittelevän elokuvan, Source Coden, kanssa. En osannut arvostaa sitä niin paljon kuin sitä ehkä pitäisi, koska en vain yksinkertaisesti pysynyt kärryillä.

Voi tietysti olla, että aivoni kulkevatkin elokuvan edellä ja kuvittelevat juonen olevan kompleksimpi kuin se todellisuudessa on. Tämä on huomattavasti lohdullisempi ajattelutapa.

Looperin alkuasetelma on hyvin mielenkiintoinen, mutta lopulta silti jotenkin simppelin oloinen. Todennäköisesti minulta vain puuttuu taas tärkeää informaatiota. YouTuben Everything Wrong With Looper In 3 Minutes Or Less -pilkkavideo kuvastaa aikalailla tuntemuksiani elokuvaa kohtaan. Pahinta on se, että näinkin hienoon ja kiinnostavaan leffaan on kuin väen vängällä tungettu Willis-faneille suunnattua fanservice-rymistelyä (,ja mikseivät ne vihut osaa ikinä tähdätä).

Kuten videon tekijästä myös minusta paranormaalien kykyjen ynnääminen Looperiin on omituinen ja turhahko veto. Se saa elokuvan sirpaloitumaan moneen toisiinsa sopimattomaan osaan. Lopusta nousee väkisinkin mieleen Omen, myös siksi, että se jää ärsyttävän avoimeksi.

Koska omassa ymmärryksessäni on ehkä puutteita ja koska elokuva kuitenkin on hyvin tehty ja näytelty, annan silti hieman korkeamman tähtimäärän kuin muuten. Gordon-Levittin meikintäyteinen naama tosin järkyttää loppuun saakka ja asiat olisi voinut tehdä toisinkin. Älkää vain kysykö miten. Source Codesta tykkään lopultakin enemmän, vaikka siinä paradoksit ovat aidosti läsnä.

rating 60,000

19.03.2013 klo 20:28

Zack & Miri puuhaa pornoo

Erilaisuudesta propsit, mutta elokuva ei silti nouse toivotulle tasolle. Kertakatselmukseksi vaikkapa illanviettäjäisissä se kelpaa ihan mallikkaasti, mutta mitään elämää suurempaa naurusessiota tai ahaa-elämystä se ei millään tasolla saa aikaiseksi. Loppu on juuri niin lässynlää kuin voi heti alkusekunneilla olettaa, mutta miksi hyvänmielen elokuvaan(?) olisi ankeaa loppua ängettykään.

Pornontekoteemasta viis, onanointimateriaalia leffa ei oikeastaan (joidenkin todennäköiseksi harmistukseksi) tarjoa. Känni-illan aloitteluihin se ei ole tarpeeksi typerä ja lapsellinen, mutta muuten se kyllä vähän on sitä. Dialogi on mukavan hersyvää, mutta läpät jäävät hiukan vähäisiksi.

rating 50,000

19.03.2013 klo 20:21

Elämäni seinäruusuna

Koskettava, aito ja elämän kauneutta korostava elokuva, vaikka päähenkilöiden elämässä onkin tapahtunut vastoinkäymisiä. Vaikka osa teemoista onkin rankkoja, The Perks of Being a Wallflower ei ryve surkeudessa ja alakulossa, vaan nostaa tärkeämmäksi eteenpäin pyrkimisen ja elämänilon löytämisen.

Tunnistan menneiden vuosien itseni Charlie-hahmon muodossa. Hän on niin tottunut olemaan kaikin puolin näkymätön. Hän ei viittaa tunnilla, vaikka tietäisikin vastauksen, eikä hänellä ole montaa ystävää. On palkitsevaa ja lohduttavaa seurata Charlien kasvua täydellisestä hylkiöstä pienen kaveripiirin pysyväksi osaksi. Se antaa varmasti toivoa niille katsojille, jotka kokevat yhä olevansa yksin.

Emma Watson on irtautunut Hermionen roolista hienosti. Hänet voi oikeasti nähdä muunakin kuin kaikkitietävänä noitana. Parhaiten mieleen painui silti Ezra Millerin hahmo Patrick, joka on ihanan teatraalinen ja värikäs persoona. Poikani Kevinin jälkeen tällainen rooli yllätti minut. Lerman on ehkä liikaa esittämänsä hahmon kaltainen oikeastikin, eikä siksi jää oikein mieleen, mutta ei se haittaa. Päähenkilö on lopultakin harvoin se tarinan kiinnostavin.

Hahmojen kohtaamista vaikeuksista huolimatta Elämäni seinäruusuna on nuorisokuvaus, joka jättää jälkeensä kepeän olon. Se saa ajattelemaan hetkessä elämistä ja sitä, että ehkä joskus pitäisi vain olla ja rakastaa, eikä miettiä turhia. Miksi turhaan jämähtää yksinään seinälle, kun voi tehdä sitä yhdessä muiden samankaltaisten kanssa?

rating 80,000

10.03.2013 klo 01:05

Blindness

Mielenkiintoinen, eikä lainkaan epäuskottava psykologinen trilleri, joka saa tosissaan miettimään sitä, miltä tuntuisi sokeutua yhtäkkisesti. Blindness kertoo toisaalta sokeusepidemian uhrien ja toisaalta ainoan näkönsä säilyttäneen tarinan. Julianne Moore muuten on vaikuttava näyttelijätär. Hänestä on hiljalleen kehketymässä yksi suosikeistani.

Kaikki tietävät sen olotilan, joka tulee sen jälkeen, kun on katsonut hyvän elokuvan. Blindness on sellainen elokuva. Se jättää jälkeensä unenomaisen fiiliksen ja paljon ajatuksia ihmismielestä ja ihmiskunnasta.

Kommenttini alkavat olla koko ajan suppeampia. Minulla on kommentoimatta noin viidentoista elokuvan lista. Pyrin ryhdistäytymään, odottakaa vain.

rating 80,000

17.02.2013 klo 15:44

Puhdistus

Puhdistus on vahva ja vakuuttava filmatisointi Sofi Oksasen alkuperäisteoksesta. Vertailukohdetta minulla ei onnekseni ole. Kokemuksesta tiedän, että voi olla hyvin häiritsevää katsoa kirjasta tehtyä elokuvaa. Olen kuitenkin yleensä pitänyt kovasti myös elokuvaversioista, joten kirjan lukeminen tuskin olisi tehnyt arvioon suurempaa eroa.

Näyttely on aitoa ja koskettavaa. Välillä kotimaisissa leffoissa repliikit kuulostavat luonnottomilta, mutta tässä eivät. Amanda Pilke on ponnahtanut Kielletystä hedelmästä hienosti suurempiin elokuviin ja rohkeampiin rooleihin. Puhdistuksen lisäksi hän on esiintynyt aiemmin alasti ainakin Vuosaaressa. En sitten tiedä, onko ne tissit pakko joka filmissä näyttää, mutta se ei ole pääasia. Uskallusta ei nuorelta naiselta puutu. Myös Birn antaa itsestään kaiken. Jokainen pääosanesittäjä tekee niin hyvää työtä, että on vaikea eritellä parasta suoritusta. Kosonen jättää kyllä kylmimmäksi, mutta ei hänen roolinsa kovin suuri olekaan.

En tiedä miten vahva tunnelma kirjassa vallitsee, mutta melankolia ja elämän vaikeus ovat koko ajan läsnä myös elokuvassa. Tapahtumia on lohduton seurata, eikä oikein mikään tunnu sujuvan. Tärkeimpänä tarina herättää kuitenkin vahvasti tunteita. Menneisyys on ollut armoton, mutta asiat eivät ole lopulta muuttuneet paljoakaan.

Puhdistus pitää katsojan penkissään koko kestonsa ajan. Sitä on syytetty turhasta raakuuden tavoittelusta, mutta eihän kaunistelussa olisi mitään järkeä. Mestariteoksen tasolle elokuva ei yllä, se nimike voidaan varmaankin jättää kirjalle, mutta vaikuttava kokemus se on.

rating 80,000

17.02.2013 klo 15:31

Julian silmät

Orpokodin tasolle ei tosiaankaan päästä. Yritystä on olevinaan kovasti, mutta Julian silmät taipuu lopulta kuitenkin ennalta-arvattavaksi ja liian armolliseksi.

Kiinnostus ei säily aivan loppuun saakka ja murhaaja on jo puolivälissä selvä. Sentään sokeuden teemalla leikitellään jotakuinkin monipuolisesti ja Rueda vakuuttaa pääosassa.

Odotin jotakin erikoisempaa. Elokuvaa taidetaan arvostaa vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on espanjalainen.

rating 60,000

03.02.2013 klo 00:32

House at the End of the Street

Jälleen lupaillaan paljon, mutta mitään ei anneta. Alkuun elokuva on turhaa teinidraamaa. On muutto, uusi miljöö ja uusia kavereita. So interesting! Sitten päähenkilötyttö tapaa voi-ei-niin-epäilyttävän naapurinpojan, eikä kuuntele muiden varoituksia, vaikka ehkä pitäisi.

Juoni on niin kliseisestä muotista valettu, että jo tässä vaiheessa haukotuttaa. Kun tähän lisätään laiska tunnelma, ärsyttävät erikoisefektit, geneeriset hahmot, täysin järjetön "twisti" ja moneen kertaan nähty loppuratkaisu, on perussurkean "kauhun" reseptiä noudatettu orjallisesti.

Sentään House at the End of the Street ei näytä yhtä kammottavalta kuin suurin osa lajitovereistaan. Edes kuuma Nälkäpeli-tähti Jennifer Lawrence ei pelasta sitä murska-arvioilta.

rating 40,000

03.02.2013 klo 00:22

Polttarittaret

Polttarittaret sai minut tuntemaan itseni tiukkapipoksi. Tuntuu, että se vaatii katsojaltaan tiettyä ilkeyttä ollakseen hauska. Huumori perustuu pilkkaan varsinkin Becky-hahmoa kohtaan ja todella epäonnisiin sattumuksiin. Rebel Wilson kykenee muuten isokokoisena naisena ihailtavaan itseironiaan.

Lopulta elokuva kuitenkin kääntää Bridesmaids-tyyliin kaiken päälaelleen ja muuttuukin kaiken sekoilukomedian keskellä jopa pohdiskelevaksi puolidraamaksi. Hahmot oppivat uutta itsestään ja kehittyvät tavalla tai toisella. Kehityksen myötä katsojallekin suodaan lepotauko jatkuvan alamäen seuraamisesta.

Polttarittaret ei siis ole mikään perinteinen komedia, eikä se naurattanut ainakaan minua. Juuri tämä seikka kuitenkin erottaa sen massasta. Tosin oikeasti katsoin sen vain Kirsten Dunstin takia, mutta se on sivuseikka.

rating 50,000

03.02.2013 klo 00:14

Hypnotisoija

Ruotsalaiset vain onnistuvat aina tekemään mukiinmenevää jännitysdraamaa. Suuria yllätyksiä ei useinkaan ole tarjolla, mutta mielenkiinto säilyy kyllä ihan viimeisille minuuteille saakka. Poikkeuksena kuitenkin Millennium-trilogia, joka on varsinainen mestariteos.

Lopulta elokuvalla on suhteellisen vähän tekemistä hypnoosin kanssa. Siltä saattaa odottaa jotakin oudompaa ja yliluonnollisempaa, mutta se onkin täysin realistinen dekkari. Minuun realistisuus puree lähes aina parhaiten.

Elokuvan parasta antia on rikoskomisario Joona Linna, koska olen isänmaallinen pelle. Väkisinkin hymyilyttää, kun Linna kiroaa kollegalleen suomeksi. Ruotsinsuomalaisuudestaan huolimatta Zilliacus on tehnyt Linnasta niin perin suomalaisen jokamiehen. Tuttuus viehättää. Olin tekee Simonena elokuvan koskettavimman roolin, mutta myös Persbrandt onnistuu ryytyneenä lääkärinä. Vaikka kauniit talvimaisemat tuntuvat vähän päälle liimatuilta, ne ovat silti kieltämättä kauniita.

Murhatutkimuksen rinnalle nousee myös hypnotisoijan ja tämän vaimon takkuileva avioliitto. Kokonaiskuva koostuu monesta osasta, mutta tarkennus ei ole yhdessäkään niistä. Lopputulos jää siis lopulta hieman sumeaksi. Hypnotisoija jää ikävälle ok-tasolle.

rating 60,000

02.02.2013 klo 23:54

Cosmopolis

Cosmopolis kuuluu siihen elokuvakategoriaan, joita moni ei jaksa katsoa loppuun asti. Se voi vaikuttaa liian suureelliselta, filosofiselta, vertauskuvalliselta ja tekotaiteelliselta. Omasta mielestäni se on enemmän tai vähemmän kaikkea tätä.

Elokuva loi aivoihini hämäriä mielikuvia ja tuntemuksia jostakin. Nyt luulen, että se muistuttaa minua joistain anime-sarjoista. Cosmopolisin tunnelma on verrattavissa 90-luvun mestariteokseen Serial Experiments Lainiin. Se on ahdistava, kun ei täysin ymmärrä mistä on kyse. Kaikki leijuu kuplassa maailman keskellä, mutta kuitenkin sen ulottumattomissa. Vertauskuva on hieman kaukaa haettu, myönnetään. Lainin ja Cosmopolisin ero on kuitenkin se, että toinen viihdyttää outoudesta ja unenomaisuudesta huolimatta, toinen ei. Cosmopolisista ymmärtää lopulta vain aivan perimmäisen juonen: Packer haluaa leikkauttaa hiuksensa ja kusee limusiinimatkallaan parturiin raha-asiansa totaalisesti.

Sinänsä Packerin hahmo on ihan mielenkiintoinen. Hän suhtautuu välinpitämättömästi kaikkeen ja haluaa omistaa kaiken vain omistaakseen kaiken. Ei hänen tarvitse edes tarvita omistamaansa, kunhan hänellä vain on. Jostain syystä naiset himoitsevat häntä, mutta häntä myös vihataan, koska hän ei välitä. Pattinson onnistuu kylmässä roolissaan ansiokkaasti, mutta pelkkä miljardöörin hahmo ei kannattele mielenkiintoa loppuun asti.

Elokuvan dialogi on sekundakatsojalle toisarvoinen, koska siitä ei välttämättä ymmärrä mitään. Toisaalta se on todella tärkeä osa elokuvaa kaikessa töksähteleväisyydessään, kaikkine kysymyksineen ja aukkoineen. Sitä on silti ärsyttävä seurata, kun jokaista lausetta pitäisi saada miettiä, mutta sille ei anneta aikaa.

Unenomaisuus ja yhteiskunnallinen kannanotto ovat Cosmopolisin valttikortit, mutta se ei ole katsojaystävällinen elokuva oikein millään muulla osa-alueella. En osaa tähdittää tätä, mutta tehdään nyt vaikka näin.

rating 70,000

02.02.2013 klo 23:36

Rakkautta Detroitissa

Tämä on jälleen sellainen elokuva, jota kansikuvan perusteella luulisi perusturhaksi lässynlääkomediaksi tai vastaavaksi ajan tuhlaukseksi. Rakkautta Detroitissa, joka on muuten todella huono suomikäännös leffan nimelle, yllättää positiivisesti olemalla helposti samastuttava tarina ihmisistä, jotka tuntevat olevansa hukassa elämänsä kanssa. Lisäksi se on suomalaisen nimensä mukaisesti aito ja hymyilyttävä rakkaustarina. Juuri tällaiset elokuvat vangitsevat minut paikalleen.

Sitä en vain ihan tajua, miksi Malin Åkermanin suuri pärstäkuva koristaa kantta, kun naisen esittämä raivostuttava sisko on sivuhenkilö. Kai ruotsalaiskauneuden oletetaan houkuttavan katsojia. Kansi hämää liikaa ja antaa elokuvasta vähän halvan vaikutelman. Esimerkiksi kuva Tim-hahmosta Mekaanisen miehen kostyymissä olisi huomattavasti kiinnostavampi.

rating 70,000

23.01.2013 klo 18:07

Step Up Revolution

Footloosen ja Honeyn kaltaisten tanssileffan irvikuvien jälkeen oli virkistävä katsoa niin sanotusti oikea tanssielokuva. Step Up -sarjan aiempia osia en ole nähnyt, mutta Revolution vakuutti yksinäänkin.

Juoni on tällaisissa elokuvissa aina toissijainen seikka. Tärkeintähän näyttävät koreografiat ja runsaat tanssikohtaukset. Revolutionissa on näitä kumpaakin. Flash mob -tanssiesitykset ovat todella hienoa katseltavaa, ja musiikki on mahtavaa. Päähenkilöiden romanssi ja tarinan päätös ovat itsestäänselviä, mutta ne eivät ole pois tanssista.

Uusin Step Up sisältää todella taidokasta ja näyttävää kahonhallintaa. Se aiheuttaa todennäköisesti alemmuuskompleksin, mutta viihdyttää yhtä kaikki.

rating 70,000

22.01.2013 klo 14:05

Punainen lohikäärme

Ensimmäisen katselukerran jälkeen pisteytin elokuvan kolmeen ja puoleen, mutta nyt toinen kerta sai minut ymmärtämään, että se ansaitsee enemmän. Nyt se yltää pistemäärässä jo Hannibalin tasolle.

Uhrilampaiden jatko- ja "edellis"osia verrataan liikaa sarjan ensimmäisenä tehtyyn osaan, eikä haluta välttämättä myöntää niidenkin olevan hyviä. Nuori Hannibal ei kuulu hyvien joukkoon, mutta sitä ei kai tarvitse edes erikseen mainita. Hannibalin juonta vaivaa tietty sekavuus, jota ei löydy Red Dragonista. Elokuva voi olla todella mielenkiintoinen, vaikka kaikkea ei jätetäkään arvailun varaan ja aivonystyröitä vaivata turhaan.

Ralph Fiennesin (joka on omassa mielessäni automaattisesti Voldemort) "Mr. D" Dolarhyde -pääjehua on häntäkin verrattu Uhrilampaiden Buffalo Billiin, kun hahmot voisi sen sijaan nähdä toisistaan riippumattomina yksilöinä. Kumpikin hahmo on omalla tavallaan kiehtova, mutta D vetoaa enemmän minuun. Anthony Hopkins loistaa yli muiden kuten aina. Mies on tehnyt Hannibal Lecteristä hienoimman murhaajan koskaan. Hahmon vetovoima ei ole vieläkään hälvennyt lainkaan. Lisäkiitoksen ansaitsee myös Emily Watson, joka esittää sokeaa niin hyvin, että luulin tämän olevan oikeasti näkökyvytön. Vaikka Edward Nortonin roolisuoritus ei herätä erityistä ihastusta, on hänen hahmonsa Will Grahamin aivoituksia palkitseva seurata. Lecterin ja Grahamin suhde on myös kutkuttava. Onneksi Hannibalin osuutta on lisätty elokuvaan enemmän kuin sitä on kirjassa.

Mielenkiintoisen juonen ja hahmojen lisäksi Red Dragon sisältää runsaasti visuaalisesti vaikuttavia otoksia. Faneja miellyttävä loppu ei ehkä vetoa Kurkkuharjaan, mutta omille kasvoilleni nousi typerä hymyn poikanen.

rating 80,000

17.01.2013 klo 18:29

Kidutettu

Kotelo epäilytti suuresti, kun on tottunut muka hyvien kauhuelokuvien todelliseen sisältöön. Kidutettu on siinä mielessä ihan mukava poikkeus, että se ei ole mikään sysipaska, eivätkä sen kuva tai kansiteksti edes pissi pahasti linssiin.

Näyttelijät ovat ihan jees. Christensen on aiemmin tuttu vain täysin pimentoon ja kesken jääneestä tv-sarjasta Kuuden ketju. On muuten hyvä sarja. Leffan näyttelyä voi oikeasti kutsua näyttelyksi, mikä on sinänsä jo ansio, kun kyseessä on tämäntyyppinen elokuva.

Pahiten Kidutettua vaivaa ehkä hienoinen pitkäveteisyys. Sinänsä en edes ymmärrä, mistä se johtuu, koska alkuasettelu on jopa kutkuttava. Ehkä odotin selvästi visuaalisempaa ja pidempää kidutusaktia. Lisäksi filkka on liian monessa kohtaa epäuskottava. Murhaajan kidnappaamisen luulisi olevan hieman vaikeampaa, samoin monen muun asian.

Lopun twisti tulee ihan puskista ja jättää jälkeensä vain kulmien kohotuksen ja epäuskoisen virnistyksen, kun tarkoituksena on melko varmasti järkyttäminen. Saw:n tekijätiimi olisi suosiolla voinut jättää jipot Saw-sarjaan, sinne ne sopivat ja kuuluvat.

rating 50,000

13.01.2013 klo 03:14

Älä pelkää pimeää

Elokuva olisi onnistuneempi perhedraamana kuin kauhuiluna. Silti kolmentoista vuoden ikäraja on elokuvan raakuuteen ja synkkyyteen nähden omituinen valinta. En ihan heti lähtisi pienille lapsille tätä näyttämään. Tunnenpa itseni vanhaksi...

Bailee Madison on selvästi elokuvan parasta antia. Tyttö ei ole mikään totutun söpö Hollywoodin posliininukkelapsi, mutta kauhistuneen esittämisen nuori näyttelijänalku hoitaa mallikkaasti. Madison ei silti pelasta paljon hehkutettua elokuvaa murska-arviolta.

Älä pelkää pimeää on tylsähkö ja hieman laahaava, liian perinteinen kauhutarina. "Maahiset" eivät ole pelottavia, vaan aika säälittäviä, vaikka kerran tai pari säpsähdinkin. Kartano on miljöönä hieno, mutta sitä ei hyödynnetä tarpeeksi. Äänimaailma ei paljon eroa tavallisesta kauhuaudiosta.

rating 50,000

13.01.2013 klo 02:59

Rabbit Hole - takaisin elämään

Tämän katselemiseen olisin ehdottomasti kaivannut omaa rauhaa. Katsoin leffan töissä asiakaspalvelun lomassa, joten tunnelma ei kehkeytynyt ihan parhaaksi mahdolliseksi.

Tästä syystä en osaa sanoa oikein mitään. Elokuvaa on poikkeuksellisen hankala arvioida tai kuvailla. Rabbit Hole on silti keskivertoa parempi draama, joka olisi koskettanut paljon syvemmin, jos olisin katsonut sen oikeassa mielentilassa. Ensimmäiset asiat, jotka pomppaavat muistellessa mieleen ovat Jason-hahmon upea sarjakuva ja Kidmanin täytetyltä näyttävät huulet.

Pikaisella silmäyksellä tarina ei näytä etenevän, mutta lopulta siinä päädytään anteeksiantoon, sovintoon, yhteisymmärrykseen ja uuteen alkuun. Se on aitoa, sillä läheisen kuolemasta selviää pienin askelin, päivä kerrallaan. Elokuva kuvaa hienosti ihmismielen välillä kummallistakin liikehdintää vaikeuksien virrassa.

Roolisuoritukset ovat vahvoja ja luovat pariskunnasta juuri sellaisen kuvan kuin niiden tuleekin; rikkinäinen perhe vailla yhteistä suuntaa tai pakopaikkaa. Ainoa suunta on eteenpäin ja sinne elokuva hitaasti eteneekin jättäen katsojan ja hahmot johonkin puolivälin paikkeille. Elokuvan loppu ei ole loppu, se on alku. Se on osasyy, miksi Rabbit Hole jää mieleen.

rating 80,000

13.01.2013 klo 02:49

That's My Boy

Olen virnistäen pudistanut päätäni jo Sandlerin uusimpien leffojen kansikuville, nimille ja takakansiteksteille, mutta silti päädyn aina katsomaan ne ihan loppuun saakka. Typeriä tai ei, kyllä mies viihdyttää osaa edelleen.

Minulle Adam Sandler tulee aina olemaan päähenkilö Klik!-elokuvasta. Siinä mies sekä naurattaa että koskettaa. Elokuva on mainio. Nykyään roolit ovat enemmän överipainotteisia ja hahmot vähintäänkin omituisia. Itse asiassa That's My Boy on kokonaisuudessaan överi ja omituinen, mutta jostain syystä se on myös ihan hauska. Olen syvästi pahoillani.

Elokuva noudattaa peruskomedian kaavaa. Välissä viljellään paljon seksivitsejä ja muuta ala-arvoista, mutta ei se menoa haittaa. Leighton Meesterin rooli sukurutsarina saa kulmakarvan kohoamaan huvittuneesti kaikkien melodramaattisten teinityttöroolien seassa. Kyllä tämä nyt ainakin Jack ja Jillin päihittää, hei.

rating 50,000

13.01.2013 klo 02:33

The Descent - Loukussa

The Descent on erilainen ja mielenkiintoinen sekä poikkeuksellisen pätevä klaustrofoobikon kirjaimellinen kauhu. Alun vitkuttelu ei pahemmin haittaa ja veri roiskuu mukavasti. Lisäksi plussaa siitä, ettei tämä ole taas yksi turha jenkkileffa, vaan vaihteeksi brittiläinen.

Omissa sfääreissäni elokuva ei silti yllä ihan klassikon tai mestariteoksen tasolle. Näyttely, erikoisefektit ja tarinankerronta pelaavat, mutta ainakin liian pienestä telkkarista, ja vielä hieman alaviistosta, katsottuna kuvat ovat välillä vähän liiankin sekavia ja hämyisiä. Pimeys ja epäselvyys tuovat luolastomiljööhön realistisuutta, mutta turha siristely muuttaa ahdistavuuden ärtyneisyydeksi. Hahmoihinkaan ei saa oikein toivottua kontaktia. Juno nousee silti naisista ykköseksi. Sarahin rinnalla hahmo on ainoa, joka jää kunnolla mieleen.

Varsinaisen pelottava The Descent ei ole, mutta se seikka ei yllätä eikä tuota pettymystä, koska melkein mikään ei pelota enää. Mietin väkisinkin, vaikuttaisivatkohan luolan örmöt pelottavammilta, jos ne eivät muistuttaisi todella erehdyttävästi Skyrimin Falmereita. Olen nimittäin raidannut sen verran monta luolastoa ja lahdannut niin paljon surkastuneita haltijoita, ettei enää jaksa oikein jänskättää. Luolamörmöjen tapaan Falmeritkin ovat sokeita ja niillä on suipot korvat. Nyt ollaan jännän äärellä. Säpsähdin silti parikin kertaa.

Anyways, jännittävyyden kannalta varsinkin leffan lopussa nojataan ehkä liikaa toiminnan puolelle. Vihoviimeinen loppuratkaisu on kuitenkin lyönti vasten kasvoja ja jättää asiat raivostuttavan avoimiksi. Lopputekstien rullatessa ruutuun on joka tapauksessa sellainen fiilis, että tuli katsottua astetta onnistuneempi kauhuelokuva.

rating 70,000

10.01.2013 klo 15:51

Mirrors

Mirrors on vaihteeksi virkistävän onnistunut kauhukokemus monien ala-arvoisten joukossa. Hauskaa sinänsä, miten kauhugenressä kolmen tähden elokuvat ovat keskivertoa parempia. Maailmassa nyt vain on aivan liian paljon huonoa kauhua.

Tarina itsessään ei ole erikoinen, mutta peiliteemaa on hyödynnetty mukavan monipuolisesti. Ostoskeskusmiljöö muistuttaa Silent Hill -kolmospelistä ja tarina hieman Kaunasta, mutta suoranaista plagiointia ei onneksi ole havaittavissa. Aivan loppuun saakka tarina ei kanna ja päätös on hieman överi, mutta päähenkilön kohtalo on hyvä vaihtoehto ällöonnellisille ratkaisuille, vaikka minkäänlaista järkevää selitystä en sille löydä. Elokuva ei ole pelottava, mutta suhteellisen jännittävä kyllä ja säpsähdin parikin kertaa.

Kiefer Sutherland tuntee roolinsa (ex-)rikostutkijanakyttänä kuin omat taskunsa. Muutoin henkilöhahmot ovat aika tylsiä eivätkä jää mieleen, mutta ei Mirrors hahmojen varassa roikukaan. Se on vahvasti visuaalinen elokuva niin kuolemakohtauksiltaan kuin yksityiskohdiltaan. Tulviva talo ja räjähtävät peilit on kuvattu hienosti. Ikärajoitus on ainakin unrated-versiossa enemmän kuin kohdallaan. Niissä tietyissä kohtauksissa olin lähellä sulkea silmäni. Oikein yllätyin niiden epämiellyttävyydestä.

Kakkonen on todennäköisesti surkea, mutta on kai sekin tarkastettava.

rating 60,000

06.01.2013 klo 17:07

Magic Mike

Voitte vain kuvitella kuinka nappiosuma tämä oli katseltavaksi tyttöjen illassa vähän hiprakassa. Ainoa huono puoli oli se, että viihdepaketti loppuu kuin seinään. Tähtimäärä perustuu tässä tapauksessa täysin viihdearvolle.

Vaikka tiesin jotain Tatumin taustasta, en ikinä olisi uskonut päälle kolmikymppisen lihaskimpun olevan noin vetreä ja sulavaliikkeinen.

Naiskauneutta leffassa ei ole tarpeeksi, mutta miehiä sitäkin enemmän. Niin no, eihän tätä nyt miehille olekaan suunnattu. Uskon silti, että Magic Mike viihdyttää miehiäkin, jos he uskaltavat myöntää sen.

rating 70,000

04.01.2013 klo 01:46

Virgin Suicides

Kiintoisaa, miten loppuratkaisu kerrotaan heti alussa, eikä sillä silti pilata mitään. Päinvastoin, jännittynyt kutkutus on koko elokuvan keston ajan läsnä, kun tietää miten karmea loppu näennäisen harmittomalla tarinalla on.

Virgin Suicides on pysäyttävä ja hämmentävä elokuva. Se kuitenkin ärsyttää, että tytöt ovat niin vanhempiensa tossun alla. Missä on nuoruuden kapinamielisyys ja oma järki? Ei kaikkea tarvitse tehdä niin kuin vanhemmat käskevät. Toisaalta juuri se, miten rajoitetussa ja suljetussa ympäristössä tytöt elävät ja pysyvät karuun loppuun asti, tekee elokuvasta niin erilaisen nuorisokertomuksen. Se ei todellakaan ole mikään perus känni- ja panosekoiluleffa, vaan jopa pieni taideteos.

Toiset elokuvat jäävät mieleen vaikuttavuudellaan, mutta Virgin Suicides siksi, että sen jälkeen ajatukset heittävät kärrynpyörää joka suuntaan. Hyvä mieli siitä ei jää, mutta kepeän filosofisesti pohdiskeleva olotila valtaa kehon. Coppola taitaa todella haldata homman.

Ps. Kirsten Dunst näyttää päälle kymmenen vuotta sittenkin ihan samalta kuin nyt. Miinus pari hassua ryppyä. Ja muotoja on nykyään enemmän. Taisin ihastua.

rating 80,000

04.01.2013 klo 01:21

Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu

The Lord of the Rings -sarjan arviointi pusertaa vaikeudessaan hikeä pintaan. Osia on tuskaista verrata, kun tarina on yksi ja selkeä kokonaisuus ja jatkumo, joka katkeaa, jos yhden palasen ottaa pois. Kolmonen haali kokoon huimaavat yksitoista Oscaria, mutten silti osaa sanoa, onko Kuninkaan paluu sarjan paras.

Sen voin kuitenkin sanoa varmasti, että pidin kakkosesta enemmän kuin ykkösestä ja kolmosesta about saman verran kuin kakkosesta. Ehdottomasti olen myös sitä mieltä, että LotR-kuuluu yleissivistykseen, eikä sitä voi millään tasolla kutsua huonoksi, vaikka siitä ei jostain kumman syystä pitäisikään. LotR-elokuvat ovat taattua laatutyötä, jotka miellyttävät sekä silmää että korvaa.

Kuninkaan paluu on kenties osista näyttävin, mutta liian moni asia ärsytti, mikä luo ristiriitaisen tunnelman. Frodo ärsyttää typeryydellään. Sauronin oikean käden lyö nainen yhdellä iskulla katkaistuaan ensin lohikäärmeen kaulan kuin banaanin. Eikös sen pitänyt olla vastustajista pahin? Ai joo, mies ei voinut häntä lyödä, mutta nainen kyllä. Gandalf on olevinaan maagi, mutta koko elokuvan aikana hän taitaa taikoa tasan kerran ja muutoin vain käyttää sauvaansa nuijana. Olen kai edelleen liian syvästi rakastunut Dumbledoreen. Moni muukin asia ihmetytti, mutta olenkin maallikko.

Sorrun jatkuvasti Potter-vertailuun, vaikka näissä on hyvin vähän samaa. Fakta on kuitenkin se, että pitkään olemassa ollutta fanipohjaa kaivattaisiin edelleen. En silti tiedä, olisiko LotR ihan se minun juttuni. Vaikka onnelliset loput saavat hymyilemään, Kuninkaan paluu päättyy niin siirappisesti, ettei voi kuin ihmetellä. Ainoa vähääkään merkittävä kuollut on Boromir (eli tietysti Sean Bean). Liian armollista, sanon minä. Poikaystävä tirautti parit kyyneleet lopussa. Minusta tuntui enimmäkseen vain siltä, että onpahan tämäkin nyt koettu.

Lopulta arviot ovat 4, 4,5 ja 4. Tähdet johtavat pahasti harhaan, mutta johtakoon. Parempaan en pysty. Jätän kunnon arviot jollekin muulle. Ei pysty. Haluaisin pitää sarjasta enemmän kuin pidän. Se on outo tunne.

rating 80,000

04.01.2013 klo 01:04

The Apparition

Voi herran jestas, taas näiden amatööri"kauhuiluiden" kanssa menee oikein hermo, kun tajuaa mihin paskaan on kallisarvoisen tunnin elämästään hukannut.

Kansitekstin perusteella odottelin jotain Splice-tyyppistä fiksua ja yllättävää scifi-jännäriä, mutta sainkin jonkin kliseisen, tylsän, mielikuvituksettoman, typerän ja yyberhuonon Kauna-kopion. Kaunoista siis tykkään, mutta tähän on vain poimittu siitä ja muusta kauhusta vain kaikki eniten käytetyimmät aspektit. Outoja sattuu, whoaa. Outoihin kuuluu muun muassa valojen sammumista ja kaman hajoamista, kuinka-fuckin'-kekseliästä! Jestas.

Vihaan yliluonnollisessa kauhussa yli kaiken sitä, jos "päävihua" ei missään vaiheessa näytetä kunnolla. Tulee sellainen fiilis, ettei hahmoa ole jaksettu pohtia sen enempää tai osattu tehdä siitä tarpeeksi pelottavan näköistä, jolloin tietämättömyyden pitäisi ilmeisesti pelottaa enemmän. Vaan kun ei pelota. Olisin niin halunnut pikakelata heti ensimmäisen vartin jälkeen nähdäkseni, tapahtuuko elokuvassa ylipäätään yhtään mitään, mutta realistista arviota tehdessä pikakelaus ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Paljon en silti olisi menettänyt. Tarkemmin ajatellen en yhtään mitään.

Ainoa hyvä asia elokuvassa, Greenen runsaasti esitellyn tissivaon lisäksi, on mielenkiintoinen näyttelijäkokoonpano, joka kuitenkin hukkaa täysin mahdollisen potentiaalinsa, kun hahmot ovat yltiötyperiä ja dialogi urpoa. Pottereiden platinapää-Malfoyna tunnettu Tom Felton esittää vaihteeksi nörttiä, ja Skins-nuorisosarjan Freddienä nähty Luke Pasqualino vilahtaa ruudussa pikaisesti, mutta mieskauneudella ei pelasteta mitään.

I would very much like my hour and ten minutes back, thank you.

rating 20,000

23.12.2012 klo 02:21

Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3

Koska edellisten osien katsomisesta on jo aivan liian monta vuotta, kirjoitan tämän kommentin vertailematta kolmososaa lainkaan edeltäjien kanssa. Sanokaa te mitä sanotte, minä pidän kolmosesta kovasti. Raimin viimeisessä Spider-Manissa on paljon hyvää ja hyvin vähän huonoa.

Monista aineksista on omalla kohdallani rakennettu onnistunut kyhäelmä, jota pitävät pystyssä laadukkaat erikoisefektit, odotetut pääjehut, Hämähäkkimiehen hahmo itsessään ja äärimmäinen viihdyttävyys.

Vaikka Spider-Man 3 on trilogiasta uusin, nostalgian tuulet puhalsivat vahvasti. Sandman on erilainen kuin PS1-peleissä, mutta joka tapauksessa onnistunut hahmo, jossa on parikin ulottuvuutta. Odotin valtavalla innolla Venomin astumista spottivaloon. Venom näyttää Venomilta, mutta Topher Grace ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen valinta pirullisen arkkivihollisen rooliin. Lisäksi minäkin odotin hahmolle enemmän ruutuaikaa. Venomin vähäisyys on elokuvan ainoa suurempi haittapuoli. Jameson on muuten aina yhtä huvittava, propsit jälleen Simmonsille.

Päätösosassa on toimintaa, rakkautta, ystävyyttä, kuolemaa, kyyneliä, sydänsuruja ja anteeksiantoa. Se on hieno ja tunteita herättävä kokonaisuus, joka jättää Raimin trilogiasta hyvän maun suuhun. Nyt voinkin sitten keskittyä Hämiksen uusiin seikkailuihin.

rating 80,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat