Brutus

Brutus

Käyttäjä, 27 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (492)

27.03.2017 klo 00:33

Panssarilaiva Potemkin

Klassikkojen klassikko, elämää suurempaa propagandaa ja samalla ensimmäinen elokuva, jonka koskaan pisteytin Leffatykissä.

Alunperinhän tästä piti tulla kokonainen elokuvasarja 1900-luvun alun epäonnistuneesta vallankumousyrityksestä, mutta Panssarilaiva Potemkinin välikohtausta tutkiessa tekijöiden luovuus lähti laukkaamaan ja lopulta syntyikin vain tämä yksi suuri elokuva.

Tarinahan on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa Potemkinin miehistö alkaa kapinoida huonon kohtelun ja muonan vuoksi. Toisessa osiossa kapina leviää maalle ja seuraa kuuluisa verilöyly Odessan portailla. Tähän kohtaukseen on tiivistetty kaikki tsaarinajan hirmutyöt kansaa kohtaan.

Kolmannessa osassa Potemkin seilaa voitosta voittoon lopullista vallankumousta kohti. Todellisuudessa miehistö hävisi ja vallankumous epäonnistui, mutta ei nyt anneta todellisuuden pilata hyvää propagandaa.

Mies ja Alaston Ase 33:n alkukohtaus parodioi tätä elokuvaa.

rating 100,000

26.03.2017 klo 22:54

M - kaupunki etsii murhaajaa

Psykologisen jännärin ehdoton klassikko. Viranomaiset ryhtyvät yhteistyöhön alamaailman miesten kanssa saadakseen pahamaineisen lastenmurhaajan kiinni. Elokuva perustuu Peter Kürtenin eli Düsseldorfin vampyyrin tapaukseen.

Tämä taisi olla ensimmäinen elokuva, jossa käytetään johtoaihetta, eli murhaajan käytännössä tunnistaa pitkään vain vislauksesta. Peter Lorre ei oikeasti osannut viheltää, joten tässä kuullaan todellisuudessa Friz Langia itseään.

M on toteutettu siten, että katsojalle paljastetaan vähä vähältä tietoa murhaajasta, kunnes vasta aivan lopussa nähdään kasvot. Alamaailman rikollisia esitti tiettävästi joukko oikeita mafiosoja ja gangstereita.

Lopussa on kohtaus, jossa Peter Lorre putoaa kivuliaan näköisesti rappusista. Friz Lang ei ollut kohtaukseen millään tyytyväinen ja sitä toistettiin monta tusinaa kertaa, jotta se saatiin tehtyä tarpeeksi vakuuttavasti. Peter Lorre oli tästä niin raivoissaan, ettei koskaan enää suostunut työskentelemään ohjaajan kanssa uudelleen.

Friz Lang kertoi kerran mielenkiintoisen tarinan elokuvaan liittyen. Kerran vuosikymmeniä myöhemmin mies osallistui yliopiston järjestämään seminaariin, jossa keskusteltiin ohjaajan elokuvista. Yksi keskustelijoista sanoi inhoavansa tätä elokuvaa, koska "se on niin kauhean väkivaltainen". Friz Lang pyysi puhujaa kertomaan tarkemmin elokuvan väkivaltaisista kohtauksista, mutta hän ei osannut vastata mitään...

M - Kaupunki etsii murhaajaa on niin tehokkaasti kerrottu jännäri, ettei siinä ole ollut edes tarpeen näyttää väkivaltaa! Tässä elokuvan todellinen nerous piilee. Toinen melko samoihin tunnelmiin pääsevä elokuva lienee upea Murder by Contract, mutta tämä taitaa silti olla edelleen lajissaan parasta koskaan.

rating 100,000

26.03.2017 klo 16:04

Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy

Yksi parhaista Uunoista. Tässä kierrätetään paljon Spede-Shown parhaita sketsejä, mutta sillä ei ole väliä koska ne ovat kuitenkin parhaita ja Vesku on muutenkin kovassa iskussa.

rating 80,000

26.03.2017 klo 16:02

Häpy endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon

Yksi parhaista Uunoista Rautakauppiaan ja ensimmäisen ohella, ellei jopa paras. Vesku vetää tässä tunteella ja vitsitkin enimmäkseen näille leffoille poikkeuksellisen hyviä, leikkaus sekä ohjausta oikein laadukasta ja dialogi hauskaa.

Oma suosikkiletkautukseni koko elokuvasta on alussa, jossa Uuno kieltäytyy juomasta kahvia, koska "siinä on niin paljon sitä nikotiinia":

rating 80,000

26.03.2017 klo 11:55

E.T.

Tämä on kyllä niitä elokuvia, joiden hienoutta ei pieni mieleni ole koskaan pystynyt ymmärtämään. Ei tämä scifinä mitään kovin ihmeellistä ole eikä Steven Spielbergin ohjauksessakaan ole mitään kovin erikoista. E.T itse on ryppyinen ja ruma, ja elokuvan huumori höhlää. Uusi leikkaus on vielä pahemmin juosten kustu niillä pahuksen cgi-lisäyksillä ja radiopuhelimilla. Ehkä ihmiset sitten vaan tykkää kaikesta sentimentaalisesta.

rating 40,000

26.03.2017 klo 11:45

Murskattuja kukkia

Ajaton klassikko ja yksi Griffithin ja Lillian Gishin parhaista. Kyseessä on varsin simppeli tarina väkivaltaisen juoppoisän tyttären kielletystä rakkaudesta. Lopun kirveskohtaus oli esikuva Stanley Kubrickin Hohdon vastaavalle.

rating 100,000

26.03.2017 klo 11:38

Invasion U.S.A.

Ei tässä kyllä järkeä ole kovinkaan lailla, mutta on tämä silti niin pahuksen viihdyttävä ettei mitään rajaa. Perusideana tässä on, että kaikki maailman kommunistinilkit tekee maihinnousun Jenkkeihin ja Chuck Norris panee koko porukan yksin siliäksi. Jos pölhö kasaritoiminta ja tyhmät one-linerit iskee, iskee kyllä tämäkin.

rating 80,000

25.03.2017 klo 20:23

Souls for sale

Hieno löytö internetin ihmeellisestä maailmasta kauan sitten. Jo 20-luvulla ajateltiin Hollywoodin olevan ehta saastan pesä, joten elokuvaviihteen isossa makkaratehtaassa päätettiin ihan jo imagosyistä tuottaa tällainen kiiltokuvamainen Hollywoodiin sijoittuva draamakomedia.

En sanalla sanoen muista juonesta paljoakaan, mutta kyseessä on jälleen yksi nollasta huipuksi -tyylinen draama. Juonella ei tässä oikeastaan ole niin väliäkään. Parasta tässä on kulissien takaisen maailman kuvaus ja kaikki hauskat julkkiscameot.

Tämä on historiallisesti erittäin tärkeä elokuva kahdesta syystä: ensinnäkin tässä käydään katsomassa Charles Chaplinin Nainen Pariisissa -elokuvan kuvauksissa. Chaplin oli aikoinaan niin tyytymätön kyseiseen teokseen, että veti sen markkinoilta ja esti kaikki sen näytökset vuosikymmeniksi. Tämä oli pitkään ainut pieni kurkistus kyseiseen teokseen.

Toinen, paljon isompi syy tämän elokuvan tärkeydelle on kurkistus Eric von Stroheimin elokuvan Ahneus kuvauksiin. Kyseisestä elokuvasta on 80% tuhoutunut, joten tämä on joidenkin stillkuvien lisäki ainut säilynyt kuvaus nyt jo kadonneesta materiaalista.

rating 100,000

25.03.2017 klo 19:34

Space Jam

Ei tämä kyllä nostalgian voimallakaan ole mikään kauhean ihmeellinen kokemus. Tämähän perustuukin 90-luvun alkupuolella telkkarissa pyörineeseen Niken mainokseen, missä Väiski Vemmelsääri pelaa korista Michael Jordanin kanssa.

Ehkä isoin synti, mitä tässä on tehty, on kaikenlaisen hauskan tai oivaltavan huumorin leikkaaminen Looney Tunes -hahmoista. Tässä ei taida montaa toimivaa vitsiä ollakaan, vaikka kaiken järjen mukaan näillä hahmoilla ei muuta voi tehdäkään kuin huippukomediaa. Suomenkielinen dubbaus oli kyllä aika karseaa kuultavaa.

Mutta loppujen lopuksihan kyseessä on yksi iso Niken mainos, joten mitä muka voi odottaa.

rating 30,000

25.03.2017 klo 19:27

Jack and Jill

Taattua Adam Sandler -laatua, eli täyttä kurapaskaa. Ellen olisi häpäissyt itseäni jo valmiiksi katsomalla Amy Schumerin Amy Schumer: The Leather Specialia, tämä olisi voinut olla paljon pahempikin kokemus.

rating 10,000

22.03.2017 klo 17:38

Amy Schumer: The Leather Special

Tämä on jo niin saastaa, etten kyllä rupea edes arvostelua kirjoittamaan. Koko jutun ideana tässä on, että nimeä Amy Schumer käyttävä nahkaan puettu virtahepo käytännössä vitsailee oman pimpsansa karsealla ominaistuoksulla sellaiset mukavat 57 minuuttia ja sitten on muuta sikailua siihen päälle. Tässä ei oikeasti ole mitään muuta juttua kuin samaa hemmetin porsastelua koko kestonsa ajan. Ei tästä tykkää varmuudella edes Adam Sandlerin leffojen ystävät, sen verran karseaa settiä tämä on. Leather Special voisi yhtä hyvin olla nauhoitus jostain surkeasta amatööri-illasta, täyttä kusta.

edit. Tämä on ihan oikeasti jo niin huono, ettei tällainen kovaksi keitetty sontiainenkaan pystynyt katsomaan kymmenkunta minuuttia enempää edes lyhyissä pätkissä. Norm of the North meni yhdeltä istumalta, Hillary's America: The Secret History of the Democratic Party meni että heilahti ja Fifty Shades Darkerkin meni siinä missä muutkin, mutta tähän ei pysty.

Siinä lyhyt yhteenveto.

edit. Sori, en sitten kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta.

rating 10,000

16.03.2017 klo 23:58

Lonesome Lenny

Tex Avery suunnitteli alunperin Screwy Squirrelista uutta menestyshahmoa, jonka lyhäreissä kaikki mahdollinen hulluus ja väkivalta saataisiin vietyä aivan uusille leveleille. Upeasta yrityksestä huolimatta yleisö ei lämmennyt ollenkaan hahmolle ja koko homma floppasi. Tässä episodissa hahmo tapetaan pois.

Kaikista Screwy Squirrelin sekoiluista tämä on varmasti surrealistisin, vauhdikkain ja hauskin ja samalla yksi vauhdikkaimmista piirretyistä koskaan. Tähän ladattiin selvästi kaikki mahdolliset nerouden rippeetkin ja kokonaisuus on jotain aivan jäätävää. Viimeistään legendaarinen "Hall of Silliness" pudotti itseni täydellisesti.

Lyhärissä hoetut "George" ja "Lenny" ovat viittaus John Steinbeckin romaaniin Hiiriä ja ihmisiä.

rating 100,000

16.03.2017 klo 10:07

Señor Droopy

Tex Avery oli pioneeri aivan kaikessa. Tämä taitaa olla kaikista härkätaistelulyhäreistä ensimmäinen. Sittemmin näitä onkin tehty monta tusinaa eri variaatioilla, mutta Texin visio on edelleen niistä paras.

rating 80,000

15.03.2017 klo 23:27

Bully for Bugs

Tämä oli pitkään yksi henkilökohtaisista suosikeistani Chuck Jonesin tuotannosta. Yksinkertaisuudessaan Väiski Vemmelsääri ottaa mittaa härästä, lopun kliimaksi on yksinkertaisesti hieno.

Muistan lukeneeni tämän lyhärin syntytarinasta seuraavaa: Warnerilla oli tähän aikaan töissä pikkupomo, jota Chuck ja muut inhosivat aivan erityisen paljon. Kerran tämä pikkuhitleri kävi studiolla kiukuttelemassa, ettei härkätaisteluissa hänen mielestään mitään hauskaa. Ukon lähdettyä joku sitten hihkaisi: "En tiennytkään, että härkätaistelut ovat hauskoja!"

Seuraava lyhäri olikin sitten Bully for Bugs, jossa irvaillaan härkätaistelulle.

rating 80,000

15.03.2017 klo 17:13

One Froggy Evening

Sarjassamme parhaat ja kuuluisimmat koskaan tehdyt animaatiolyhäri vuorossa Chuck Jonesin One Froggy Evening. Perusjuonena tässä on, että purkutyömies löytää laulavan sammakon ja päättääl lyödä rahoiksi. Mikään ei lopulta kuitenkaan mene niin kuin pitäisi...

Steven Spielberg kutsui tätä lyhäriä animaation Citizen Kaneksi. Tämäkin on päässyt Library of Congressin kokoelmiin historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävänä teoksena.

One Froggy Eveningiin ja "Hello, my baby" -kappaleeseen voi löytää valtavasti viittauksia uudemmista elokuvista ja piirretyistä. Yleissivistystä.

Katso myös: What's Opera, Doc?

rating 100,000

15.03.2017 klo 16:59

Tortoise Wins by a Hare

Klassista Bob Clampettia. Tämä lyhäri on käytännössä uusversio Tex Averyn lyhäristä Väiski ja kilpikonnat pienillä muutoksilla. Tässäkin Väiski Vemmelsääri kilpailee kilpikonnaa vastaan ja lopulta häviää kuin ihmeen kaupalla.

Bob Clampettin animointityyli on pahuksen nättiä katseltavaa. Clampettin lyhäreissä on aina vauhdikas ja jatkuvasti etenevä flow ilman toiminnan hidastumista tai pysähtymistä Chuck Jonesin lyhäreiden tyyliin.

Tässä nähdään ensimmäisen kerran klassinen Bob McKimsonin Vemmelsääri-design. Tarkkasilmäinen voi löytää yhdessä kohtaa sanomalehden, jossa uutisoidaan Hitlerin itsemurhasta.

Klassikko tämä on.

rating 90,000

15.03.2017 klo 16:51

What's Buzzin' Buzzard?

What's Buzzin' Buzzardin perusjuoni on, että kaksi nälkää näkevää korppikotkaa päättää syödä toisensa. Tässä tiettävästi ilveillään sota-ajan elintarvikepulalle.

Tämä on niitä harvoja Tex Averyn lyhäreitä, joissa ei esiinny mitään tunnettuja vakiohahmoja. Mielestäni tämä ei kuulu Texin parhaimpiin ollenkaan, vaikka hyvä onkin. What's Buzzin' Buzzard on kuitenkin päässyt Library of Congressin suojelukseen historiallisesti merkittävänä animaatiolyhärinä.

rating 70,000

13.03.2017 klo 12:01

Pent-House Mouse

Chuck Jones kirjoitti vuonna 1962 vaimonsa kanssa salanimien suojissa käsikirjoituksen Warnerin kanssa kilpailleen UPAn elokuvaan Pariisin iloiset kissat. Sitten kävikin niin hassusti, että elokuvan jakeluoikeudet päätyivät Warnerin haltuun ja koko kupletin juoni tuli isoille pomoille ilmi. Chuck Jones sai lopulta potkut sopimusrikkomuksen vuoksi ja Looney Tunesin tuotanto lopetettiin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Samaan aikaan MGM herätti uudelleen henkiin oman animaatiopuolensa, jonka se oli tyhmyyksissään lakkauttanut joitakin vuosia aiemmin ja onnistunut karkottamaan William Hannan ja Joseph Barberan lopullisesti televisiotuotantojen pariin. Heidän tilalleen palkattiin Tom & Jerryä tekemään juuri potkut saanut Chuck Jones, jonka jäljessä seurasi useampi Warnerin iso nimi, alkaen Jones hovianimaattori Ken Harrisistä. Kuoleva genre sai vielä hetken hengäsaikaa ennen kaiken hetkellistä loppua.

Pent-house Mouse ei ole mikään erityisen hyvä Tom & Jerry -lyhäri, mutta se ajaa asiansa siinä missä muutkin. Jotenkin hassua, että vaikka Tom & Jerry oli suosionsa huipulla puuhahapari Hanna-Barberan aikaan, Chuck Jonesin design on jäänyt elämään omaa elämäänsä ja on monelle se ainut oikea.

rating 60,000

12.03.2017 klo 20:43

The Bear That Wasn't

Astetta vasemmistolaisempaa Chuck Jonesia.

Karhu herää talviuniltaan ja huomaa kotimetsänsä tilalle tulleen teollisuuskonsernin haarakonttorin. Ihmiset pitävät karhua pelkästään omituisena karhuksi pukeutuneena ihmisenä. Karhu itse joutuu järjestelmän rattaisiin, vieraantuu omasta elämästään eikä lopulta ole enää itsekään varma onko ihminen vai karhu.

Tämä oli Chuck Jonesin viimeinen lyhäri MGM:llä. Tämän jälkeen Chuck perusti oman lyhytikäisen animaatiostudionsa ennen palaamistaan Warnerilla. Paria vuotta myöhemmin Jones tuotti Richard Williamsin ja Ken Harrisin A Christmas Carolin, joka aikoinaan voitti parhaan lyhytelokuvan Oscarinkin.

Uskokaa tai älkää. The Bear That Wasn't oli inspiraatio Norm of the Northille.

rating 80,000

12.03.2017 klo 20:27

Hare Ribbin'

Klassista Bob Clampettia tämäkin. Tässä Väiski Vemmelsääri pakenee ajokoiraa. Hare Ribbin' muistetaan yhtenä kaikkien aikojen kohutuimmista ja väkivaltaisimmista Looney Tunes -lyhäreistä. Yleensä hahmot eivät saa käyttää voimakasta väkivaltaa tai tappaa toisia hahmoja, mutta tässä Väiski Vemmelsääri työntää ladatun pistoolin koiran suuhun ja ampuu "kuoliaaksi".

Sensuroidussa versiossa pistooli työnnetään vain koiran käteen ja koira tekee itsemurhan, mutta monen mielestä siinä ei ole enää mitään hauskaa, joten alkuperäinen versio on edelleen olemassa ja löytyy monista julkaisuista.

rating 80,000

12.03.2017 klo 20:23

The Big Snooze

Tämä lyhäri oli Bob Clampettin viimeinen Warnerilla. Mies halusi lopettaa animaattorinuransa huipulla ja siirtyi tämän jälkeen puuhaamaan nukketeatterin pariin.

Big Snooze on yksi parhaista Clampettin lyhäreistä ja Väiski Vemmelsääri -lyhäreistä yleensä. Tässä juonena on, että Väiski lähtee seikkailemaan Elmerin uniin. Paria pientä animointivirhettä lukuun ottamatta tämä on täydellistä viihdettä.

Lyhärin nimi on väännetty kirjan ja elokuvan nimestä Syvä uni.

rating 90,000

11.03.2017 klo 23:46

The Two Mouseketeers

Yksi parhaista Tom & Jerry -lyhäreistä koskaan. The Two Mouseketeers oli aikoinaan niin suosittu, että sille tehtiin vielä kolme jatko-osaa: Touché, Pussy Cat!, Tom and Chérie ja Royal Cat Nap . Tämä voitti myös parhaan lyhyen animaation Oscarin, mikä oli järjestyksessä jo sarjan kuudes.

rating 100,000

11.03.2017 klo 21:03

Rhapsody in Rivets

Friz Freleng oli Warnerin tekijöistä erikoistunut musiikkijuttuihin, olihan mies koulutettu viulisti itsekin. Rhapsody in Rivets on yksi miehen merkittävimmistä töistä ja se popularisoi lopullisesti Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian piirretyn komedian epävirallisena tunnussävelenä.

Tässä nimenomaisessa lyhärissä siis eläimet rakentavat pilvenpiirtäjän musiikin säestämänä. Tärkeä esikuva tälle lyhärille oli Disneyn The Opry House, jossa Lisztiä käytettiin piirretyssä ensimmäistä kertaa. Vitsitkin ovat lähes samanlaisia kuin siinä. Toinen tärkeä esikuva tälle oli Fleischer-veljesten A Car-Tune Portrait, jossa eläimet soittavat tämän saman kappaleen.

Rhapsody Rabbit on tämän lyhärin jatko-osa.

rating 70,000

11.03.2017 klo 18:14

How the Grinch Stole Christmas!

Yksi Chuck Jonesin viimeisistä piirretyistä lyhäreistä MGM:llä ja Ken Harrisin viimeinen. Tämän jälkeen jälkimmäinen liittyi Richard Williamsin tiimiin tekemään mainoksia, elokuvien alkutekstejä ja The Thief and the Cobbler: The Recobbled Cutia. Chuck Jones teki tämän jälkeen ainakin yhden lyhärin (The Bear That Wasn't) ennen MGM:n lyhäreiden tuotannon lopettamista vuonna 1970. Sittemmin Chuck Jones perusti oman animaatiostudionsa ennen Warnerille palaamistaan muutamaa vuotta myöhemmin.

Onhan tämä nyt miljoona kertaa parempi ja lähdeuskollisempi kuin se Jim Carreyn rupuisempi versio. Tässä kuullaan vieläpä itseään Boris Karloffia yhdessä miehen viimeisistä rooleista. Jos haluatte nähdä mahdollisimman autenttisen Grinchin, katsokaa tämä.

rating 80,000

10.03.2017 klo 12:16

Rhapsody Rabbit

Friz Frelengin Rhapsody in Rivets popularisoi aiemmin Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian jonkinlaisena piirrettyjen kulta-ajan tunnussävelenä. Rhapsody Rabbit on jatko-osa tälle kyseiselle lyhärille. Tässä Väiski Vemmelsääri yrittää soittaa Lisztiä, mutta flyygelissä majaileva hiiri yrittää samalla sabotoida soittoa.

Tämä on lähes kuva kuvalta identtinen Tom & Jerry -lyhäri The Cat Concerton kanssa. Jälkimmäinen oli alkuaan plagiaatti, mutta idea sopii siihen selvästi paremmin.

rating 80,000

10.03.2017 klo 12:10

The Cat Concerto

Aniharva piirretty lyhäri pääsee säännöllisesti kriitikoiden ja elokuvantekijöiden maailman parhaiden elokuvien listoille Citizen Kanen ja muiden kanssa. Tämä on yksi sellaisista. The Cat Concerto voitti aikoinaan Oscarinkin.

The Cat Concerton yksinkertaisena ideana on, että Tom yrittää soittaa Franz Lisztin Unkarilaista rapsodiaa ja Jerry sabotoi soittoa. Vitsi on siinä että Lisztin sävellys on niin monimutkainen, että soittajalla voisi luulla olevan ylimääräisiä sormia.

Tämä on oikeasti plagiaatti Looney Tunesin Rhapsody Rabbitista, mutta jonkin verran parempi. Idea sopi alun perinkin paremmin Tom & Jerry -piirrettyyn kuin Warnerille. Eikö ole vielä tullut tätä nähtyä? No sitten se pitää nähdä.

rating 100,000

07.03.2017 klo 18:48

Rush: A Show of Hands

Täydellistä timanttisuutta koko tallenne. Tässä on Rush kaikkein parhaimmillaan. Nuff said.

rating 100,000

07.03.2017 klo 18:10

Genesis: In Concert 1976

Joku fanipoika varmaan nyt vähän kiukustuu, mutta omasta mielestäni Peter Gabrielin lähtö teki Genesikselle ainoastaan hyvää. Ei sen vuoksi, että Peter Gabriel olisi ollut jotenkin huono, mutta Genesiksen isoin ongelma alusta asti oli siinä, että yhtyeessä oli liikaa nälkäisiä ja lahjakkaita kavereita kilpailemassa siitä kuka saa päheimmät instrumentaalit ja idikset sinne levylle ja jälki tuntuu toisinaan enemmän hallitulta kaaokselta kuin miltään muulta. Phil Collinsin Genesiksellä ei tätä ongelmaa ollut ja jälki tuntuu paljon kurinalaisemmalta ja soitto tiukemmalta kuin Peter Gabrielin ajan Genesiksessä. Toden teollahan homma hajosi vasta sen jälkeen kun Steve Hackett kyllästyi ja lähti menestyksekkäälle soolouralle.

Tällä liveäänityksellä kuullaan käytännössä kaikki siihenastisen Genesiksen parhaat kappaleet, kaikki muusikot ovat tässä elämänsä tatsissa ja soitto kurinalaista kuin mikä. Tätä parempia progelivelättyjä ei kauhean montaa tule itselleni äkkiseltään mieleenkään.

rating 100,000

06.03.2017 klo 23:49

Tangerine Dream: Live At Coventry Cathedral 1975

Saksalainen syntikkatrio kävi vähän näyttämässä briteille miten avaruusmusaa tehdään ja vastaanotto oli vähintään mielenkiintoinen. Yhtyeen veivaama abstrakti syntikkamusa kiinnitti omalaatuisuudellaan sen verran ihmisten mielenkiinnon, että se onnistui myymään lyhyessä ajassa satoja tuhansia levyjä ja käytännössä loi perustan likimain kaikelle myöhemmälle alan musiikille ilman minkäänlaista mainostusta tai radiosoittoa.

Koska yhtyeen musiikilla ei varsinaisesti ollut minkäälaista sanomaa ja jäsenetkin olivat varsin siivoja pitkätukkaisia kavereita, aukenivat keikkapaikkojen ovet myös kirkoissa siinä missä idän kommarimaissakin. Live at Coventrylle on tallentunut yhtye uransa taiteellisella ja kaupallisella huipulla. Kyseessä on alansa merkkiteos vailla vertaa. Tangerine Dream ja tämä tallenne kuuluvat jokaisen syntikkamiehen pakolliseen yleissivistykseen.

rating 100,000

06.03.2017 klo 22:40

Supertramp: Live in Paris 1979

Supertramp on niitä hienoja asioita maailmassa, joiden mahtavuutta suuri osa ihmisistä ei vaan koskaan ymmärrä. Kyseessähän on ehkä ainut yhtye maailmassa, joka on onnistunut yhdistämään progressiivisen rockin sekä kaupallisemman poprockin ja samalla luomaan jotain oikeasti omaperäistä ja katu-uskottavaa kamaa.

Paris Live 1979 sijoittuu yhtyeen suosion huippuvuosiin, Breakfast in American jälkeiseen aikaan. Kyseistä levyä myytiin Ranskassa kuin saippuaa ja levy rikkoi siellä kaikki mahdolliset edeltäneet myyntiennätykset. Breakfast in America on edelleen myydyin englanninkielinen levy ja kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin levy Ranskassa. Supertrampin älyttömiä ennätyksiä pystyi haastamaan vasta Celine Dion 90-luvulla. Liveäänityksen paikka ei siis pitäisi olla mikään yllätys.

Supertramp ei ole kyllä koskaan ollut mikään kaksinen lavabändi, vaan yhtye on parhaimmillaan studiossa, eli mitään villiä menoa tästä on turha hakea. Tällä livetallenteella loistaa erityisesti erinomaisesti valikoitu biisimateriaali, joka käytännössä kattaa yhtyeen parhaat kolme levyä, eli Crime of the Centuryn, Even in the Quietest Moments ja Breakfast in American, joista viimeinen on mielestäni kaikkein heikoin hienoa Logical songia lukuun ottamatta. Se kappale on klassiko.

Viimeiset kymmenisen minuuttia ovat tässä parasta. Viimeistään Fool's Overturen pianointron alkaessa kylmät väreet lähtevät kulkemaan selkäpiitä pitkin. Hieno saksofonisoolo kuljettaa kappaleen kohti koko yhtyeen parasta yksittäistä ja mielestäni yhtä maailman hienoimmista rock-biiseitä, Crime of the Century. Tämä kappale teki itsestäni Supertrampin fanin. On se vaan pahuksen hieno biisi, yksi parhaista.

Summa summarum: Hieno livetaltiointi, hieno bändi.

rating 80,000

05.03.2017 klo 20:29

Apua! Lastenvahti kuoli - eihän kerrota äidille?

Hyvin se Miihkali tiesi. Melkoista jöötiähän tämä on. Elokuvan juoni kuuluu siten, että lapsikatraan äiti lähtee kesäksi muualle ja jättää lapset natsimummolastenvahdin hoidettavaksi. Sitten natsimummo sattuukin kuolemaan ja lapset jäävät kesäksi omilleen.

Ensinnäkin: Kenen mielestä tämä oli hauska idea? Oikeasti. Kenen pahuksen mielestä tällaisesta voi saada hyvän komedian aikaiseksi? Parasta elokuvassa oli se natsimummo, mutta sekin kuolee heti alussa parin kohtauksen jälkeen ja koko homma hajoaa käsiin hyvin nopeasti.

Tässä on kyllä kaikki mahdollinen niin ysäriä kuin olla voi ja toteutus muutenkin harmaata keskitasoa, mutta kaiken senkin vähän hyvän pilaa koko jutun täydellinen tylsyys; ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen olin jo aivan kypsä. Ja tällä on vielä pituutta melkein täydet kaksi tuntia!

Ei komediaa näin tehdä.

rating 40,000

04.03.2017 klo 19:05

For Scent-Imental Reasons

Tämä lienee Pepe le Pewin lyhäreistä kaikkein kuuluisin, jokainen on tämän joskus nähnyt. Chuck Jones voitti tällä ensimmäisen kolmesta Oscaristaan. Perusideahan tässä on, että lemmenkipeä Pepe - tai suomalaisissa versioissa Henri - jahtaa kissaa ja lopussa nähdään myös märkä kissa.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ajatella, että tätäkin ihan oikeasti esitellään nykyään jonain lastenpiirrettynä. Oikeasti tässä on melkoisen härski perusidea. Joka tapauksessa, For Scent-imental Reasons kuuluu näiden lyhäreiden pakolliseen yleissivistykseen.

rating 100,000

03.03.2017 klo 19:30

The Dover Boys

Tämä on harvoja Warnerin lyhäreitä, joissa ei nähdä oikeastaan ollenkaan firman keskeisimpiä hahmoja. Teknisesti tämä on ehkä Chuck Jonesin kiinnostavin lyhäri. Tässä on käytetty sekaisin pose-to-pose -animaatiota, rajattua animaatiota ja long face -tekniikkaa, jossa liike on pyritty kuvaamaan vääristymillä samaan tapaan kuin kameralla kuvattaessa. Jälki on huikeaa katseltavaa. Tämä on vaikuttanut paljon myöhempään animaatioon.

Tarinan mukaan Warnerin animaatiopuolen pomo Leon Schlesinger vihasi tätä lyhäriä ja se jäi siksi Chuck Jonesin ainoaksi tämän tyyppiseksi kokeiluksi.

rating 80,000

03.03.2017 klo 03:25

Ovela Väiski

Tätä lyhäriä pidetään ensimmäisenä oikeana Väiski Vemmelsääri -lyhärinä. Tässä yhdistyy ensimmäistä kertaa kaikki ne perusjutut joille hahmo rakentuu. Väiski Vemmelsääri on tosin tässä vaiheessa vielä ulkoisesti tosi pyöreä ja söpö. Tex Avery tietysti jälleen asialla.

rating 70,000

03.03.2017 klo 03:16

Väiski ja Elmeri

Yksi ensimmäisistä Väiski Vemmelsääri -lyhäreistä. Tässä hahmon nimi nähdään/kuullaan ensimmäistä kertaa. Mel Blanc ei vielä tässä vaiheessa ollut kehitellyt tunnistettavaa ääntä eikä hahmolle tunnusomaista Brooklynin-Bronxin aksenttia. Teksasilainen sananparsi tosin oli jo tässä lyhärissä.

rating 60,000

03.03.2017 klo 03:10

Scent-imental Over You

Oma suosikkini kaikista Pepe le Pewn lyhäreistä. Normaalisti Pepe jahtaa kissoja, mutta tällä kertaa tielle osuukin koira. Loppuvitsi on yksi parhaista Looney Tunes -punchlineista koskaan.

rating 100,000

02.03.2017 klo 17:02

Who Killed Who?

Jälleen klassista Tex Averyä miehen kultakaudelta. Tässä parodioidaan taattuun surrealistiseen tyyliin kaikkia maailman salapoliisi- ja murhamysteeritarinoita.

Tässä on mielestäni ehkä koko Texin uran parhaimmista yksittäisistä gageista, joka menee suunnilleen näin: Henkilö pakenee murhaajaa. Vastaan tulee ovi, jossa lukee "Do not open until Christmas". Hahmo avaa kuitenkin ja sisällä on Joulupukki, joka tempaisee hahmoa lättyyn.

rating 100,000

02.03.2017 klo 16:52

Little Rural Riding Hood

Tex Averyn kiimaisen Punahilkka-trilogian päätös ja ehkä vähiten hyvä osa. Tällä kertaa Punahilkkaa himoitaan hessuhopomaisen maalaisserkun kanssa. Maalaisserkkua näyttelee Pinto Colvig, joka tunnetaankin nimenomaan Hessu Hopon ääninäyttelijänä. Perusidea on sama kuin kahdessa edellisessä. Lyhärin punchline on yksi Texin parhaista.

rating 80,000

01.03.2017 klo 20:32

Swing Shift Cinderella

Tex Averyn Red Hot Riding Hoodin jatko-osa ja kiimaisen Punahilkka-trilogian toinen osa. Tällä kertaa himotaan tuhmaa Tuhkimoa. Perusidea on täsmälleen sama kuin Red Hot Riding Hoodissa.

rating 100,000

01.03.2017 klo 15:27

The Hep Cat

Porky's Snooze Reelin esittelemä porsaanreikä heti hyvässä käytössä. Tämä on oikea malliesimerkki freudilaisen symboliikan käytöstä piirretyissä.

Lyhärin kuuluisimmassa kohtauksessa koira yrittää houkutella kollikissaa narttukissakäsinukella. Ensin käsinukke suutelee kollia, kolli jäykistyy ja muuttuu sitten nestemäiseksi. Jälkimmäinen efekti on asetettu siten, että neste tulee ikään kuin nartun jalkovälistä. Seuraavaksi kollikissa alkaa hyväillä nukkea. Käsi menee takaa "vyön alle" ja lopulta koiran sieraimeen.

Ei tämän monimielisemmäksi pääsekään. Ja tämäkin meni äärimmäisen tiukasta sensorista läpi, että heilahti! Neroutta tämä on.

rating 80,000

01.03.2017 klo 15:17

Porky's Snooze Reel

Tämä lyhäri on vielä sitä aikaa, kun komedioissa pyrittiin enemmän laukomaan vitsejä ja sanaleikkejä kuin hyödyntämään visuaalista puolta. Tämä on käytännössä älyvapaa parodia sota-ajan uutisista. Kaikkein legendaarisimmassa ja hauskimmassa kohtauksessa pinsseri nipistelee koiria persiistä. Pinscher = pinsseri, pincher = nipistelijä. Tämä yksittäinen vitsi opetti tekijöille, että mikä tahansa härskimpi juttu menee sensorista läpi kunhan sen muotoilee mahdollisimman hauskasti ja ottaa mukaan söpöjä eläimiä. Tätä porsaanreikää on sittemmin hyödynnetty ja paljon.

rating 70,000

01.03.2017 klo 15:06

Porky in Wackyland

Yksi Bob Clampettin kuuluisimmista ja arvostetuimmista töistä. Tällä kertaa Putte Possu matkustaa pimeimpään Afrikkaan metsästämään viimeistä dodolintua. Animaatioon ja surrealistiseen designiin saatiin apua taideopiskelijoilta. Jos Salvador Dali olisi tehnyt Looney Tunesia, jälki olisi todennäköisesti aika lähellä tätä. Wacky Land on valittu Jenkkien National Film Registryyn Citizen Kanen kaltaisten merkkiteosten joukkoon.

rating 100,000

01.03.2017 klo 14:57

The Great Piggy Bank Robbery

Yksi parhaista, vaikutusvaltaisimmista ja kuuluisimmista piirretyistä lyhäreistä, joita on koskaan tehty. Tässä siis parodioidaan Dick Tracya. Tässä on kaikki, mikä tekee Loony Tunesista parasta.

Yksi oleellinen juttu Piggy Bank Robberyssä on, että animaatiossa on käytetty ns. long face -tekniikkaa (Milt Kahl muistaakseni kutsui sitä tällä nimellä), eli hahmot venyjät ja vääristyvät liikkuessaan vähän kuin liikkeessä otetuissa valokuvissa. Tätä tekniikkaa ei hirveän paljon muualla ole sitten käytettykään. Toinen tällä tekniikalla tehty klassikko on ainakin Chuck Jonesin Dover Boys.

Bob Clampett on animoidun komedian suurmiehiä Tex Averyn ja Chuck Jonesin ohella. Clampett oli myös The Ren & Stimpy Shown, yhden kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista televisiopiirretyistä tehneen John Krickfalusin opettaja. Biggy Bank Robbery on myös Krickfalusin suosikkilyhäri.

rating 100,000

28.02.2017 klo 02:05

Blitz Wolf

Tämä lyhäri oli Tex Averyn ensimmäinen oma ohjaus MGM:llä sen jälkeen kun mies jätti Warnerin ja Looney Tunesin. Tällä kertaa kyseessä on kaikkia maailman propagandaelokuvia parodioiva propagandaelokuva ja Disney-parodia, jonka tarina on variaatio kolmesta pienestä porsaasta. Iso paha susi on tällä kertaa natsi ja kolmannella porsaalla on asevarustelu täydessä käynnissä. Sensuroimattomassa versiossa räjäytetään vielä Japanikin maailmankartalta. Perinteiseen Tex-tyyliin tässäkin on piilotettu monimielisyyksiä ja reippaasti freudilaista symboliikkaa.

Chuck Jonesin mukaan Tex sai studiopomoilta valituksen liiasta Hitlerin ivaamisesta. Sotahan oli tämän teon aikaan vielä hyvinkin kesken ja näytti vielä, että Saksa oli voitolla.

Jos tykkää Tex Averyn muusta tuotannosta niin tykkää kyllä tästäkin. Minä tykkään. Paljon.

rating 100,000

28.02.2017 klo 02:00

King-Size Canary

Mitä vähemmän tämän juonesta kertoo, sitä parempi. Käytännössä tämä on jälleen yksi Tex Averyn parhaista ja surrealistisimmista lyhäreistä. Mitä tahansa tässä tapahtuukaan, niin rivien välistä tämä parodioi oikeasti sen ajan maailmanpolitiikkaa ja alkanutta Kylmää sotaa. Maailmanpolitiikan suora kommentointi oli 40-luvulla elokuvissa kielletty.

rating 100,000

28.02.2017 klo 01:55

Out-Foxed

Tämä on yksi henkilökohtaisista suosikeista Tex Averyn tuotannosta. Tällä kertaa Droopy on mukana ketunmetsästyksessä ja nerokas komedia käytännössä kirjoittaa jälleen itse itsensä. Parasta koko lyhärissä on se ketun pokerinaaman pettäminen lopussa.

rating 100,000

28.02.2017 klo 01:52

Northwest Hounded Police

Droopyn paras ja yksi Tex Averyn legendaarisimmista. Tässä on jälleen tuttu vankikarkuriteema, mutta tällä kertaa kaikki elekieli ja fyysinen komedia on vedetty niin äärimmilleen kuin suinkin mahdollista. Pelkästään Suden erilaisista kiljaisuista irtoaa mahtavat naurut. Klassikko.

rating 100,000

28.02.2017 klo 01:48

Little 'Tinker

Vaikka Tex Avery kunnostautuikin nimenomaan sentimentaalisten Disney-leffojen parodiamaestrona niin kyllä mestarikin osasi. Tämä lyhäri kertoo tosirakkautta etsivästä haisunäädästä. Tarinalla on harvinaisen kaunis moraali. Täydellinen ystävänpäiväpiirretty.

rating 90,000

28.02.2017 klo 01:44

Droopy verikoirana

Tex Averyn kuuluisimman täysin oman luomuksen, Lurpan aka Droopyn ensiesiintyminen on tässä. Texin klassinen susihahmo pakenee vankilasta ja seuraa klassinen takaa-ajo perinteisine yliampumisineen. Ei Droopyn tai Texin parhaita, mutta lajissaan silti mestarillista jälkeä.

rating 90,000

28.02.2017 klo 01:40

Bad Luck Blackie

Yksi kaikkien aikojen parhaista ja hauskimmista piirretyistä lyhytelokuvista. Spike the Bulldog kiusaa huvikseen kissanpentua. Sitten musta kissa ojentaa kissanpennulle pillin, josta viheltämällä musta kissa kävelee sopivasti ohi ja koiran niskaan putoaa piano, kassakaappi tai vaikka lentokone. Tästä löytyy kyllä kaikki olennainen. Täydellistä komedian neroutta.

rating 100,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 | Seuraava sivu