Brutus

Brutus

Käyttäjä, 30 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (509)

22.05.2017 klo 23:10

Daicon IV

Japanin kansallisen scifimessun eli Daiconin virallinen legendaarinen aloitusvideo vuodelta 1983. Tässä joukko tulevia Gainaxin ja Ghiblin huippulahjakkaita animaattoreita pääsi väläyttämään osaamistaan ja jälki on tyrmäävää kovaa kamaa. Daicon on väännös daikonista, joka tarkoittaa retiisiä.

Perusidea tässä on tiivistää muutamaan minuuttiin kaikki olennainen länsimaisen ja itäimaisen scifistä. Tarkoittaa satoja erilaisia viittauksia kaikkiin mahdollisiin tieteiselokuviin ja sarjakuviin 20-luvun alusta lähtien. Taustamusiikit on lainattu Electric Light Orchestralta

Tästä pystyy helposti bongaamaan ainakin Doraemonin, Star Warsin hahmoja, Alienin, Enterprisen miehistön, Godzillan, Super Sentain eli Power Rangersit, Gundamin ja Macrossin jättirobotit, Flash Gordonin ja paljon paljon paljon muuta. Pääosassa heiluu lentävällä miekalla surffaileva Playboy-puputyttö. Lopussa koko komeus räjäytetään kappaleiksi ydinaseilla.

Harmittavasti tätä ei ole koskaan pystytty tekijänoikeussyistä julkaisemaan virallisesti vaan se on katsottavissa ainoastaan bootleggina.

rating 100,000

13.05.2017 klo 23:20

Ghost in the Shell: Stand Alone Complex - Solid State Society

Tässä ei kyllä ole mitään niistä hyvistä puolista, joista Mamoru Oshiin alkuperäiset klassikot tunnetaan. Animaatio on muutenkin kehnoa televisiotasoa, tarina kiertää kehää ja toistelee muutenkin jo kuluneita juttuja. Animoiduista Ghost in the Shelleista tämä taitaa olla se kaikkein kehnoin. On tämä kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin se Hollywoodin tyhmä reboot.

rating 40,000

13.05.2017 klo 22:53

Riding Bean

Jos tätä nyt lyhyesti haluisi kuvata, niin kyseessä on vähän kuin Fast & Furious, mutta animena. Sarjan päähenkilö on rikollisliigan superkuski Bean Bandit ja tämän tyttöystävä Rachel Vincent, jotka palkataan kuskaamaan mafian hoivissa oleva nainen paikkaan x ja vauhtia piisaa.

Tästä piti alunperin tulla pitempikin anime- ja mangasarja, mutta Kenichi Sonoda päättikin lopettaa kumpaisenkin alkuunsa kustantajan kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Riding Beanin tarina ja maailma fuusioitiin myöhemmin osaksi Sonodan Gunsmith Catsia, jossa päähenkilönä toimii Rachel ja Bean on vain sivuosassa.

rating 70,000

08.05.2017 klo 23:41

Hyper-Reality

Lystikäs pieni taidelyhäri, joka kuvaa lyhyesti tylsää arkea tietotekniikalla ja peleillä päänsä sotkeneen nykyihmisen silmin. Oikeastaan tässä ei ole mitään sen enempää.

rating 80,000

30.04.2017 klo 17:42

Max Steel

Voi hyvä tavaton miten onneton elokuva Max Steel on!

Elokuvahan perustuu Mattelin vanhaan toimintanukkesarjaan, joka oli muistaakseni naurettavan kömpelö tapaus jo itsessään, jopa naurettavampi kuin se hassu Veikka Gustafson ja lumimies -lelusarja. Jostain kumman syystä joku päätti, että parikymmentä vuotta sitten kuopatusta kuppaisesta lelusarjasta saisi tehtyä tosi hyvän supersankarielokuvan herran vuonna 2016 ja se jopa mentiin tekemään ihan oikeasti.

Uskomatonta, että näinkin älyttömiä tapauksia voi olla olemassa. Olen aivan ällikällä lyöty. Tämän on pakko olla viime vuosien uskomattomimpia supersankarirebootteja ja rimanalituksia.Suicide Squad ja Batman v Superman: Dawn of Justice taisivat juuri saada varteen otettavan kilpailijan viime vuoden huonoimman supersankarielokuvan tittelistä. Huhhuh!

rating 10,000

28.04.2017 klo 22:13

Kummitustalon salaisuus

Jos olet koskaan miettinyt, mistä kauhuelokuvien klassinen hullu tiedemies ja kummitustalo-klisee ovat peräisin niin katso tämä. Tässä Lon Chaney esittää hullua tiedemiestä, joka kidnappaa ihmisiä mielettömiä kokeitaan varten.

Nykyäänhän tämä on äärimmäisen kliseinen ja puiseva, mutta täytyy muistaa, että suuri osan niistä kauhun peruskliseistä on nimenomaan tästä peräisin, eli ei sinänsä ole mikään ihme. Ei tämä kyllä muutenkaan mikään suuri mestariteos kyllä ole, ei sen puoleen.

rating 50,000

28.04.2017 klo 22:07

Animated American

Kyseessä on siis animaatiota ja näyteltyä elokuvaa yhdistelevä lyhäri, jossa elokuvatuottaja menee hieromaan kiinteistökauppoja ja törmää piirrettyyn jänikseen nimeltä Max Rabbit. Tämän tarina on sen verran simppeli ja lyhyt että parempi, mitä vähemmän tietää etukäteen.

Animaatio jo näytelty elokuva on omakustanteeksi saatu erittäin hyvin yhdistettyä ja ääninäyttelijät olivat erinomaisia. Heikko lenkki ehkä ne oikeat näyttelijät.

Itsellä oli tätä katsoessa pahuksen hauskaa. Tykkäsin paljon koko jutun pointista, josta olen tekijöiden kanssa täysin samaa mieltä ja jonka voin allekirjoittaa kyllä täysin.

rating 80,000

28.04.2017 klo 00:57

Pilvikallion vauhtikisat

Muistan omistaneeni tämän joskus mukulana kasetilla ja katsoneeni tämän läpi vaikka kuinka monta kertaa ennen kasetin hajoamista. Tätä ei ole koskaan taidettu julkaista DVD:llä, joten ei tätä pysty enää nykyaikana paljoa suomeksi katsomaan ellei etsi jostain kirpparilta toimivaa VHS:ää.

Elokuvan tarina kertoo Pilvikalliolla asustavasta keksijästä, joka rakentaa elokuvan kuluessa apulaisensa kanssa ralliauton. Keksijän entinen apupoika sabotoi autoa, mutta lopussa hyvä voittaa.

Tämä on pohjimmiltaan varsin simppeli stop motion -nukkeanimaatio ilman sen kummempia krumeluureja. Muistan, että suomenkielisessä julkaisussa oli erittäin vanhahkot äänet, varmaan suoraan jostain 70-luvulta ja pääosassa tässä oli Matti Ranin ja ikilegenda Pekka Autiovuori. Ei mitenkään erityisen hyvä eikä huono, lähinnä lajissaan keskinkertainen.

Tämä on muuten kaikkien aikojen katsotuin norjalainen elokuva. Pelkästään kotimaassaan tällä oli enemmän katsojia kuin maassa on asukkaita, eli ihan helkutin saakelisti.

rating 50,000

27.04.2017 klo 16:56

Hyppelihiiri Myökki-Pyökki-metsässä

Melko keskinkertainen nukkeanimaatio Norjasta. Tämä perustuu siis lähes sanasta sanaan Thorbjørn Egnerin samannimiseen lastenkirjaan. Jos vielä oikein kunnolla pilkkua nussitaan, niin Egnerin kirja periaatteessa perustuu sille samalle Le Roman de Renartille, josta olen paasannut jo monen muun nykyanimaation arvosteluni yhteydessä. Uskomatonta miten sitkeässä yksi keskiaikainen faabeli voi oikeasti elää!

Koska tarina itsessään on variaatio vanhasta klassikosta, myös tämä elokuva tuntuu animaatiotaan myöden pitkälti klassisen The Tale of the Foxin uudelleenlämmittelyltä. Tämä ei tosin ole huono juttu, sillä satun pitämään kummastakin.

Tarinahan tässä siis kuuluu, että satumetsän pikkueläimet lähtevät joukolla ajamaan toisten eläinten syömistä kieltävää lakia ja roistona tässä on jälleen kettu, joka vähät välittää säännöistä. Harmillisesti tästä puuttuu Renardin klimaattinen eläinten sota. Mutta tämä kuitenkin pikkulapsille suunnattu satuelokuva, joten sen kai ymmärtää.

Ei tämä mikään maata mullistava elokuva ole, enkä usko, että tämä oikeasti löytää meilläpäin yleisöä, mutta on tämäkin helposti persoonallisempi ja viihdyttävämpi kuin moni kolhompi Disneyn ja DreamWorksin tuotos.

rating 50,000

27.04.2017 klo 16:42

Bamse ja noita-akan tytär

Jos Bamse-sarjakuva tai Bamse ja Rosvokaupunki ovat tuttuja, niin tämä tuskin tuottaa mitään kaksista yllätystä missään vaiheessa. Tämä on suunnattu pienille lapsille, joten mitään kauhean syvällistä tarinaa on turha odottaa. Kapitalismin rappioittama Kroisos-pankkiiri on jälleen vauhdissa ja satumetsän proletariaatti pääsee rahoistaan. Siinä se.

Elokuva on ehkä laadultaan himpun verran edellistä osaa parempi, muttei vieläkään mikään häikäisevä mestariteos. Sanoisin, että jos lapsia haluttaa juuri nyt viedä elokuviin, niin tästä kyllä nauttii helposti perheen pienimmätkin. Huomattavasti parempi ja fiksumpi tämä on kuin joku halvatun The Boss Baby.

rating 60,000

23.04.2017 klo 23:38

Bengalin sankarit

Klassinen 30-lukulainen Britannian Intiaan sijoittuva seikkailuelokuva Gary Cooperilla. Aika on tätä jonkin verran päässyt syömään, mutta kyseessä on edelleen varsin viihdyttävä lajinsa edustaja.

Historiallisesti Bengalin Sankarit on sikälikin erittäin mielenkiintoinen, että se oli tiettävästi Hitlerin suosikkielokuva.

rating 80,000

22.04.2017 klo 23:58

Empire

Mikä on ylipitkä, jähmeä kuin teräsbetoni ja saa kaikki taidekriitikot ulvomaan onnesta?

No tietysti Andy Warholin Empire. Tämä on kahdeksan tunnin edestä pelkästään Empire State Buildingia kuvattuna Warholin työhuoneen ikkunasta. Koko komeus hidastettuna. Jos tämä ei saa ihmistä vihaamaan Empire State Buildingia ja nykytaidetta niin ei sitten mikään. Voisi kuvitella, että joku Al Qaida aivopesi itsemurhapommittajiaan näyttämällä samanlaista leffaa WTC-torneista.

Olen lukenut, että tässä on oikeasti kyse jostain avantgardistisesta videokuvajulisteesta, jota ei oikeasti ole tarkoitus katsella tai kokea vaan... ööhhh... emmätiä. Jos tarkoitus on ottaa kuvia niin miksi tuhlata hyvää elokuvafilmiä kun voi käyttää normaaliakin kameraa. Ja jos tätä ei ole tarkoitus katsoa tai kokea, niin miksi tällainen on ikinä pitänyt mennä missään näyttämään. Olisi mieluummin vaikka polttanut tai työntänyt hanuriinsa koko elokuvansa.

Siis ihan oikeasti. Tämä on oikea tylsyyden multihuipennus vailla vertaa. Empire on jo niin uskomattoman kuiva kökäle, että tämän luulisi olevan jonkinlainen taidesnobeille suunnattu käytännön pila, vähän kuin pisuaari taidemuseossa.

Empire ei kerro mistään muusta kuin ihmisen loputtomasta luovuudesta keksiä syitä rahastaa tyhjällä. Sen saama kriitikoiden ylistys taas kertoo jotain länsimaisen nyky-yhteiskunnan kulttuurillisen rappion syvyydestä, ihmiskunnan lopullisesta degeneroitumisesta takaisin apina-asteelle sekä herrasväen täydellisestä vieraantumisesta kaikenlaisesta vähänkään järjellisestä.

Tämä on kakkaa, saastaa, ryönää, nykytaidetta, roskaa, ripulia, kuppaa, ym. vastaavaa. Vammaisen paviaanin abortoitu epämuodostunut sikiökin pystyy parempaan. Tätä ei katso edes umpikännissä.

Empire on siis toisin sanoen hyvin huono elokuva.

rating 10,000

16.04.2017 klo 01:07

Hain tarina

Tämä saattaa olla huonoin kaikista DreamWorksin animaatioista. Tarina itsessään ei ole kovin omaperäinen, kalojen design on ällöttävä eikä Will Smith -kala ole kovinkaan sympaattinen tai kiinnostava hahmo vaan inhottava täysmulkero.

Inhosin erityisen paljon elokuvan maailmaa ja kaikkia sen yrityksiä nuoleskella yleisöä kaikenlaisilla pölhöillä ja nolostuttavilla populäärikulttuuriviittauksilla, joista suurin osa tuskin edes aukenee meikäläiselle yleisölle. Parasta tässä oli ehkä Martin Scorsesen ja Robert De Niron lyhyet cameot. Kaikki muu... plääh!

rating 10,000

09.04.2017 klo 18:39

Vihdoin kotona

Tämä saattaa hyvinkin olla Dreamworksin huonoin elokuva. Käsikirjoitus on laiska ja tylsä, hahmot ovat pahvia ja klisettä piisaa kliseen päälle. Jotain tämän huonoudesta kertoo, että kuulin itsekin animaation ystävänä tämän olemassaolosta vasta äskettäin. Tällaiset tekeleet ovat syypää firman vuosikausia jatkuneeseen alennustilaan, joukkoirtisanoutumisiin ja toimintojen alasajoihin.

Kunhan löytyy taas joskus aikaa, niin revin tälle uuden persereiän ja tyylillä.

rating 20,000

09.04.2017 klo 02:35

Power Rangers

Täyttä kuraa tämä kyllä on. Arvostelusta jäi uupumaan huomio, että tämän on vielä tehnyt hyvin kokematon amatööritiimi ja käsikirjoittanut sama porukka, joka on vastuussa viimevuotisesta floppielokuva Gods of Egyptistä, eli paskuuden syy on aika selvä.

rating 10,000

05.04.2017 klo 16:25

Titanic 2

Ei näitä Asylumin tuotoksia ole mitään iloa arvostella. Idea näissä on, että keksitään joku hassu nimi ja konsepti, sitten tulee se roskaelokuva siihen päälle. Kuraa tämä on, mutta mitä sitten? Nimi on näissä elokuvissa koko juttu. Pisteytysten määrästä päätellen tekijät onnistuivat tavoitteessaan ja porukka oikeasti erehtyi katsomaan tämän.

rating 10,000

31.03.2017 klo 18:28

Linnut II

Kuravelliä ja kakkaa. Tämä on oikeasti niin huono elokuva, että sen ohjaaja yritti poistaa nimensäkin tästä. Edes Tippi Hedren ei esitä samaa hahmoa kuin ensimmäisessä, joten tässä ei ole senkään vertaa järkeä.

rating 10,000

27.03.2017 klo 00:33

Panssarilaiva Potemkin

Klassikkojen klassikko, elämää suurempaa propagandaa ja samalla ensimmäinen elokuva, jonka koskaan pisteytin Leffatykissä.

Alunperinhän tästä piti tulla kokonainen elokuvasarja 1900-luvun alun epäonnistuneesta vallankumousyrityksestä, mutta Panssarilaiva Potemkinin välikohtausta tutkiessa tekijöiden luovuus lähti laukkaamaan ja lopulta syntyikin vain tämä yksi suuri elokuva.

Tarinahan on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa Potemkinin miehistö alkaa kapinoida huonon kohtelun ja muonan vuoksi. Toisessa osiossa kapina leviää maalle ja seuraa kuuluisa verilöyly Odessan portailla. Tähän kohtaukseen on tiivistetty kaikki tsaarinajan hirmutyöt kansaa kohtaan.

Kolmannessa osassa Potemkin seilaa voitosta voittoon lopullista vallankumousta kohti. Todellisuudessa miehistö hävisi ja vallankumous epäonnistui, mutta ei nyt anneta todellisuuden pilata hyvää propagandaa.

Mies ja Alaston Ase 33:n alkukohtaus parodioi tätä elokuvaa.

rating 100,000

26.03.2017 klo 22:54

M - kaupunki etsii murhaajaa

Psykologisen jännärin ehdoton klassikko. Viranomaiset ryhtyvät yhteistyöhön alamaailman miesten kanssa saadakseen pahamaineisen lastenmurhaajan kiinni. Elokuva perustuu Peter Kürtenin eli Düsseldorfin vampyyrin tapaukseen.

Tämä taisi olla ensimmäinen elokuva, jossa käytetään johtoaihetta, eli murhaajan käytännössä tunnistaa pitkään vain vislauksesta. Peter Lorre ei oikeasti osannut viheltää, joten tässä kuullaan todellisuudessa Friz Langia itseään.

M on toteutettu siten, että katsojalle paljastetaan vähä vähältä tietoa murhaajasta, kunnes vasta aivan lopussa nähdään kasvot. Alamaailman rikollisia esitti tiettävästi joukko oikeita mafiosoja ja gangstereita.

Lopussa on kohtaus, jossa Peter Lorre putoaa kivuliaan näköisesti rappusista. Friz Lang ei ollut kohtaukseen millään tyytyväinen ja sitä toistettiin monta tusinaa kertaa, jotta se saatiin tehtyä tarpeeksi vakuuttavasti. Peter Lorre oli tästä niin raivoissaan, ettei koskaan enää suostunut työskentelemään ohjaajan kanssa uudelleen.

Friz Lang kertoi kerran mielenkiintoisen tarinan elokuvaan liittyen. Kerran vuosikymmeniä myöhemmin mies osallistui yliopiston järjestämään seminaariin, jossa keskusteltiin ohjaajan elokuvista. Yksi keskustelijoista sanoi inhoavansa tätä elokuvaa, koska "se on niin kauhean väkivaltainen". Friz Lang pyysi puhujaa kertomaan tarkemmin elokuvan väkivaltaisista kohtauksista, mutta hän ei osannut vastata mitään...

M - Kaupunki etsii murhaajaa on niin tehokkaasti kerrottu jännäri, ettei siinä ole ollut edes tarpeen näyttää väkivaltaa! Tässä elokuvan todellinen nerous piilee. Toinen melko samoihin tunnelmiin pääsevä elokuva lienee upea Murder by Contract, mutta tämä taitaa silti olla edelleen lajissaan parasta koskaan.

rating 100,000

26.03.2017 klo 16:04

Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy

Yksi parhaista Uunoista. Tässä kierrätetään paljon Spede-Shown parhaita sketsejä, mutta sillä ei ole väliä koska ne ovat kuitenkin parhaita ja Vesku on muutenkin kovassa iskussa.

rating 80,000

26.03.2017 klo 16:02

Häpy endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon

Yksi parhaista Uunoista Rautakauppiaan ja ensimmäisen ohella, ellei jopa paras. Vesku vetää tässä tunteella ja vitsitkin enimmäkseen näille leffoille poikkeuksellisen hyviä, leikkaus sekä ohjausta oikein laadukasta ja dialogi hauskaa.

Oma suosikkiletkautukseni koko elokuvasta on alussa, jossa Uuno kieltäytyy juomasta kahvia, koska "siinä on niin paljon sitä nikotiinia":

rating 80,000

26.03.2017 klo 11:55

E.T.

Tämä on kyllä niitä elokuvia, joiden hienoutta ei pieni mieleni ole koskaan pystynyt ymmärtämään. Ei tämä scifinä mitään kovin ihmeellistä ole eikä Steven Spielbergin ohjauksessakaan ole mitään kovin erikoista. E.T itse on ryppyinen ja ruma, ja elokuvan huumori höhlää. Uusi leikkaus on vielä pahemmin juosten kustu niillä pahuksen cgi-lisäyksillä ja radiopuhelimilla. Ehkä ihmiset sitten vaan tykkää kaikesta sentimentaalisesta.

rating 40,000

26.03.2017 klo 11:45

Murskattuja kukkia

Ajaton klassikko ja yksi Griffithin ja Lillian Gishin parhaista. Kyseessä on varsin simppeli tarina väkivaltaisen juoppoisän tyttären kielletystä rakkaudesta. Lopun kirveskohtaus oli esikuva Stanley Kubrickin Hohdon vastaavalle.

rating 100,000

26.03.2017 klo 11:38

Invasion U.S.A.

Ei tässä kyllä järkeä ole kovinkaan lailla, mutta on tämä silti niin pahuksen viihdyttävä ettei mitään rajaa. Perusideana tässä on, että kaikki maailman kommunistinilkit tekee maihinnousun Jenkkeihin ja Chuck Norris panee koko porukan yksin siliäksi. Jos pölhö kasaritoiminta ja tyhmät one-linerit iskee, iskee kyllä tämäkin.

rating 80,000

25.03.2017 klo 20:23

Souls for sale

Hieno löytö internetin ihmeellisestä maailmasta kauan sitten. Jo 20-luvulla ajateltiin Hollywoodin olevan ehta saastan pesä, joten elokuvaviihteen isossa makkaratehtaassa päätettiin ihan jo imagosyistä tuottaa tällainen kiiltokuvamainen Hollywoodiin sijoittuva draamakomedia.

En sanalla sanoen muista juonesta paljoakaan, mutta kyseessä on jälleen yksi nollasta huipuksi -tyylinen draama. Juonella ei tässä oikeastaan ole niin väliäkään. Parasta tässä on kulissien takaisen maailman kuvaus ja kaikki hauskat julkkiscameot.

Tämä on historiallisesti erittäin tärkeä elokuva kahdesta syystä: ensinnäkin tässä käydään katsomassa Charles Chaplinin Nainen Pariisissa -elokuvan kuvauksissa. Chaplin oli aikoinaan niin tyytymätön kyseiseen teokseen, että veti sen markkinoilta ja esti kaikki sen näytökset vuosikymmeniksi. Tämä oli pitkään ainut pieni kurkistus kyseiseen teokseen.

Toinen, paljon isompi syy tämän elokuvan tärkeydelle on kurkistus Eric von Stroheimin elokuvan Ahneus kuvauksiin. Kyseisestä elokuvasta on 80% tuhoutunut, joten tämä on joidenkin stillkuvien lisäki ainut säilynyt kuvaus nyt jo kadonneesta materiaalista.

rating 100,000

25.03.2017 klo 19:34

Space Jam

Ei tämä kyllä nostalgian voimallakaan ole mikään kauhean ihmeellinen kokemus. Tämähän perustuukin 90-luvun alkupuolella telkkarissa pyörineeseen Niken mainokseen, missä Väiski Vemmelsääri pelaa korista Michael Jordanin kanssa.

Ehkä isoin synti, mitä tässä on tehty, on kaikenlaisen hauskan tai oivaltavan huumorin leikkaaminen Looney Tunes -hahmoista. Tässä ei taida montaa toimivaa vitsiä ollakaan, vaikka kaiken järjen mukaan näillä hahmoilla ei muuta voi tehdäkään kuin huippukomediaa. Suomenkielinen dubbaus oli kyllä aika karseaa kuultavaa.

Mutta loppujen lopuksihan kyseessä on yksi iso Niken mainos, joten mitä muka voi odottaa.

rating 30,000

25.03.2017 klo 19:27

Jack and Jill

Taattua Adam Sandler -laatua, eli täyttä kurapaskaa. Ellen olisi häpäissyt itseäni jo valmiiksi katsomalla Amy Schumerin Amy Schumer: The Leather Specialia, tämä olisi voinut olla paljon pahempikin kokemus.

rating 10,000

22.03.2017 klo 17:38

Amy Schumer: The Leather Special

Tämä on jo niin saastaa, etten kyllä rupea edes arvostelua kirjoittamaan. Koko jutun ideana tässä on, että nimeä Amy Schumer käyttävä nahkaan puettu virtahepo käytännössä vitsailee oman pimpsansa karsealla ominaistuoksulla sellaiset mukavat 57 minuuttia ja sitten on muuta sikailua siihen päälle. Tässä ei oikeasti ole mitään muuta juttua kuin samaa hemmetin porsastelua koko kestonsa ajan. Ei tästä tykkää varmuudella edes Adam Sandlerin leffojen ystävät, sen verran karseaa settiä tämä on. Leather Special voisi yhtä hyvin olla nauhoitus jostain surkeasta amatööri-illasta, täyttä kusta.

edit. Tämä on ihan oikeasti jo niin huono, ettei tällainen kovaksi keitetty sontiainenkaan pystynyt katsomaan kymmenkunta minuuttia enempää edes lyhyissä pätkissä. Norm of the North meni yhdeltä istumalta, Hillary's America: The Secret History of the Democratic Party meni että heilahti ja Fifty Shades Darkerkin meni siinä missä muutkin, mutta tähän ei pysty.

Siinä lyhyt yhteenveto.

edit. Sori, en sitten kuitenkaan malttanut olla kirjoittamatta.

rating 10,000

16.03.2017 klo 23:58

Lonesome Lenny

Tex Avery suunnitteli alunperin Screwy Squirrelista uutta menestyshahmoa, jonka lyhäreissä kaikki mahdollinen hulluus ja väkivalta saataisiin vietyä aivan uusille leveleille. Upeasta yrityksestä huolimatta yleisö ei lämmennyt ollenkaan hahmolle ja koko homma floppasi. Tässä episodissa hahmo tapetaan pois.

Kaikista Screwy Squirrelin sekoiluista tämä on varmasti surrealistisin, vauhdikkain ja hauskin ja samalla yksi vauhdikkaimmista piirretyistä koskaan. Tähän ladattiin selvästi kaikki mahdolliset nerouden rippeetkin ja kokonaisuus on jotain aivan jäätävää. Viimeistään legendaarinen "Hall of Silliness" pudotti itseni täydellisesti.

Lyhärissä hoetut "George" ja "Lenny" ovat viittaus John Steinbeckin romaaniin Hiiriä ja ihmisiä.

rating 100,000

16.03.2017 klo 10:07

Señor Droopy

Tex Avery oli pioneeri aivan kaikessa. Tämä taitaa olla kaikista härkätaistelulyhäreistä ensimmäinen. Sittemmin näitä onkin tehty monta tusinaa eri variaatioilla, mutta Texin visio on edelleen niistä paras.

rating 80,000

15.03.2017 klo 23:27

Bully for Bugs

Tämä oli pitkään yksi henkilökohtaisista suosikeistani Chuck Jonesin tuotannosta. Yksinkertaisuudessaan Väiski Vemmelsääri ottaa mittaa härästä, lopun kliimaksi on yksinkertaisesti hieno.

Muistan lukeneeni tämän lyhärin syntytarinasta seuraavaa: Warnerilla oli tähän aikaan töissä pikkupomo, jota Chuck ja muut inhosivat aivan erityisen paljon. Kerran tämä pikkuhitleri kävi studiolla kiukuttelemassa, ettei härkätaisteluissa hänen mielestään mitään hauskaa. Ukon lähdettyä joku sitten hihkaisi: "En tiennytkään, että härkätaistelut ovat hauskoja!"

Seuraava lyhäri olikin sitten Bully for Bugs, jossa irvaillaan härkätaistelulle.

rating 80,000

15.03.2017 klo 17:13

One Froggy Evening

Sarjassamme parhaat ja kuuluisimmat koskaan tehdyt animaatiolyhäri vuorossa Chuck Jonesin One Froggy Evening. Perusjuonena tässä on, että purkutyömies löytää laulavan sammakon ja päättääl lyödä rahoiksi. Mikään ei lopulta kuitenkaan mene niin kuin pitäisi...

Steven Spielberg kutsui tätä lyhäriä animaation Citizen Kaneksi. Tämäkin on päässyt Library of Congressin kokoelmiin historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävänä teoksena.

One Froggy Eveningiin ja "Hello, my baby" -kappaleeseen voi löytää valtavasti viittauksia uudemmista elokuvista ja piirretyistä. Yleissivistystä.

Katso myös: What's Opera, Doc?

rating 100,000

15.03.2017 klo 16:59

Tortoise Wins by a Hare

Klassista Bob Clampettia. Tämä lyhäri on käytännössä uusversio Tex Averyn lyhäristä Väiski ja kilpikonnat pienillä muutoksilla. Tässäkin Väiski Vemmelsääri kilpailee kilpikonnaa vastaan ja lopulta häviää kuin ihmeen kaupalla.

Bob Clampettin animointityyli on pahuksen nättiä katseltavaa. Clampettin lyhäreissä on aina vauhdikas ja jatkuvasti etenevä flow ilman toiminnan hidastumista tai pysähtymistä Chuck Jonesin lyhäreiden tyyliin.

Tässä nähdään ensimmäisen kerran klassinen Bob McKimsonin Vemmelsääri-design. Tarkkasilmäinen voi löytää yhdessä kohtaa sanomalehden, jossa uutisoidaan Hitlerin itsemurhasta.

Klassikko tämä on.

rating 90,000

15.03.2017 klo 16:51

What's Buzzin' Buzzard?

What's Buzzin' Buzzardin perusjuoni on, että kaksi nälkää näkevää korppikotkaa päättää syödä toisensa. Tässä tiettävästi ilveillään sota-ajan elintarvikepulalle.

Tämä on niitä harvoja Tex Averyn lyhäreitä, joissa ei esiinny mitään tunnettuja vakiohahmoja. Mielestäni tämä ei kuulu Texin parhaimpiin ollenkaan, vaikka hyvä onkin. What's Buzzin' Buzzard on kuitenkin päässyt Library of Congressin suojelukseen historiallisesti merkittävänä animaatiolyhärinä.

rating 70,000

13.03.2017 klo 12:01

Pent-House Mouse

Chuck Jones kirjoitti vuonna 1962 vaimonsa kanssa salanimien suojissa käsikirjoituksen Warnerin kanssa kilpailleen UPAn elokuvaan Pariisin iloiset kissat. Sitten kävikin niin hassusti, että elokuvan jakeluoikeudet päätyivät Warnerin haltuun ja koko kupletin juoni tuli isoille pomoille ilmi. Chuck Jones sai lopulta potkut sopimusrikkomuksen vuoksi ja Looney Tunesin tuotanto lopetettiin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Samaan aikaan MGM herätti uudelleen henkiin oman animaatiopuolensa, jonka se oli tyhmyyksissään lakkauttanut joitakin vuosia aiemmin ja onnistunut karkottamaan William Hannan ja Joseph Barberan lopullisesti televisiotuotantojen pariin. Heidän tilalleen palkattiin Tom & Jerryä tekemään juuri potkut saanut Chuck Jones, jonka jäljessä seurasi useampi Warnerin iso nimi, alkaen Jones hovianimaattori Ken Harrisistä. Kuoleva genre sai vielä hetken hengäsaikaa ennen kaiken hetkellistä loppua.

Pent-house Mouse ei ole mikään erityisen hyvä Tom & Jerry -lyhäri, mutta se ajaa asiansa siinä missä muutkin. Jotenkin hassua, että vaikka Tom & Jerry oli suosionsa huipulla puuhahapari Hanna-Barberan aikaan, Chuck Jonesin design on jäänyt elämään omaa elämäänsä ja on monelle se ainut oikea.

rating 60,000

12.03.2017 klo 20:43

The Bear That Wasn't

Astetta vasemmistolaisempaa Chuck Jonesia.

Karhu herää talviuniltaan ja huomaa kotimetsänsä tilalle tulleen teollisuuskonsernin haarakonttorin. Ihmiset pitävät karhua pelkästään omituisena karhuksi pukeutuneena ihmisenä. Karhu itse joutuu järjestelmän rattaisiin, vieraantuu omasta elämästään eikä lopulta ole enää itsekään varma onko ihminen vai karhu.

Tämä oli Chuck Jonesin viimeinen lyhäri MGM:llä. Tämän jälkeen Chuck perusti oman lyhytikäisen animaatiostudionsa ennen palaamistaan Warnerilla. Paria vuotta myöhemmin Jones tuotti Richard Williamsin ja Ken Harrisin A Christmas Carolin, joka aikoinaan voitti parhaan lyhytelokuvan Oscarinkin.

Uskokaa tai älkää. The Bear That Wasn't oli inspiraatio Norm of the Northille.

rating 80,000

12.03.2017 klo 20:27

Hare Ribbin'

Klassista Bob Clampettia tämäkin. Tässä Väiski Vemmelsääri pakenee ajokoiraa. Hare Ribbin' muistetaan yhtenä kaikkien aikojen kohutuimmista ja väkivaltaisimmista Looney Tunes -lyhäreistä. Yleensä hahmot eivät saa käyttää voimakasta väkivaltaa tai tappaa toisia hahmoja, mutta tässä Väiski Vemmelsääri työntää ladatun pistoolin koiran suuhun ja ampuu "kuoliaaksi".

Sensuroidussa versiossa pistooli työnnetään vain koiran käteen ja koira tekee itsemurhan, mutta monen mielestä siinä ei ole enää mitään hauskaa, joten alkuperäinen versio on edelleen olemassa ja löytyy monista julkaisuista.

rating 80,000

12.03.2017 klo 20:23

The Big Snooze

Tämä lyhäri oli Bob Clampettin viimeinen Warnerilla. Mies halusi lopettaa animaattorinuransa huipulla ja siirtyi tämän jälkeen puuhaamaan nukketeatterin pariin.

Big Snooze on yksi parhaista Clampettin lyhäreistä ja Väiski Vemmelsääri -lyhäreistä yleensä. Tässä juonena on, että Väiski lähtee seikkailemaan Elmerin uniin. Paria pientä animointivirhettä lukuun ottamatta tämä on täydellistä viihdettä.

Lyhärin nimi on väännetty kirjan ja elokuvan nimestä Syvä uni.

rating 90,000

11.03.2017 klo 23:46

The Two Mouseketeers

Yksi parhaista Tom & Jerry -lyhäreistä koskaan. The Two Mouseketeers oli aikoinaan niin suosittu, että sille tehtiin vielä kolme jatko-osaa: Touché, Pussy Cat!, Tom and Chérie ja Royal Cat Nap . Tämä voitti myös parhaan lyhyen animaation Oscarin, mikä oli järjestyksessä jo sarjan kuudes.

rating 100,000

11.03.2017 klo 21:03

Rhapsody in Rivets

Friz Freleng oli Warnerin tekijöistä erikoistunut musiikkijuttuihin, olihan mies koulutettu viulisti itsekin. Rhapsody in Rivets on yksi miehen merkittävimmistä töistä ja se popularisoi lopullisesti Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian piirretyn komedian epävirallisena tunnussävelenä.

Tässä nimenomaisessa lyhärissä siis eläimet rakentavat pilvenpiirtäjän musiikin säestämänä. Tärkeä esikuva tälle lyhärille oli Disneyn The Opry House, jossa Lisztiä käytettiin piirretyssä ensimmäistä kertaa. Vitsitkin ovat lähes samanlaisia kuin siinä. Toinen tärkeä esikuva tälle oli Fleischer-veljesten A Car-Tune Portrait, jossa eläimet soittavat tämän saman kappaleen.

Rhapsody Rabbit on tämän lyhärin jatko-osa.

rating 70,000

11.03.2017 klo 18:14

How the Grinch Stole Christmas!

Yksi Chuck Jonesin viimeisistä piirretyistä lyhäreistä MGM:llä ja Ken Harrisin viimeinen. Tämän jälkeen jälkimmäinen liittyi Richard Williamsin tiimiin tekemään mainoksia, elokuvien alkutekstejä ja The Thief and the Cobbler: The Recobbled Cutia. Chuck Jones teki tämän jälkeen ainakin yhden lyhärin (The Bear That Wasn't) ennen MGM:n lyhäreiden tuotannon lopettamista vuonna 1970. Sittemmin Chuck Jones perusti oman animaatiostudionsa ennen Warnerille palaamistaan muutamaa vuotta myöhemmin.

Onhan tämä nyt miljoona kertaa parempi ja lähdeuskollisempi kuin se Jim Carreyn rupuisempi versio. Tässä kuullaan vieläpä itseään Boris Karloffia yhdessä miehen viimeisistä rooleista. Jos haluatte nähdä mahdollisimman autenttisen Grinchin, katsokaa tämä.

rating 80,000

10.03.2017 klo 12:16

Rhapsody Rabbit

Friz Frelengin Rhapsody in Rivets popularisoi aiemmin Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian jonkinlaisena piirrettyjen kulta-ajan tunnussävelenä. Rhapsody Rabbit on jatko-osa tälle kyseiselle lyhärille. Tässä Väiski Vemmelsääri yrittää soittaa Lisztiä, mutta flyygelissä majaileva hiiri yrittää samalla sabotoida soittoa.

Tämä on lähes kuva kuvalta identtinen Tom & Jerry -lyhäri The Cat Concerton kanssa. Jälkimmäinen oli alkuaan plagiaatti, mutta idea sopii siihen selvästi paremmin.

rating 80,000

10.03.2017 klo 12:10

The Cat Concerto

Aniharva piirretty lyhäri pääsee säännöllisesti kriitikoiden ja elokuvantekijöiden maailman parhaiden elokuvien listoille Citizen Kanen ja muiden kanssa. Tämä on yksi sellaisista. The Cat Concerto voitti aikoinaan Oscarinkin.

The Cat Concerton yksinkertaisena ideana on, että Tom yrittää soittaa Franz Lisztin Unkarilaista rapsodiaa ja Jerry sabotoi soittoa. Vitsi on siinä että Lisztin sävellys on niin monimutkainen, että soittajalla voisi luulla olevan ylimääräisiä sormia.

Tämä on oikeasti plagiaatti Looney Tunesin Rhapsody Rabbitista, mutta jonkin verran parempi. Idea sopi alun perinkin paremmin Tom & Jerry -piirrettyyn kuin Warnerille. Eikö ole vielä tullut tätä nähtyä? No sitten se pitää nähdä.

rating 100,000

07.03.2017 klo 18:48

Rush: A Show of Hands

Täydellistä timanttisuutta koko tallenne. Tässä on Rush kaikkein parhaimmillaan. Nuff said.

rating 100,000

07.03.2017 klo 18:10

Genesis: In Concert 1976

Joku fanipoika varmaan nyt vähän kiukustuu, mutta omasta mielestäni Peter Gabrielin lähtö teki Genesikselle ainoastaan hyvää. Ei sen vuoksi, että Peter Gabriel olisi ollut jotenkin huono, mutta Genesiksen isoin ongelma alusta asti oli siinä, että yhtyeessä oli liikaa nälkäisiä ja lahjakkaita kavereita kilpailemassa siitä kuka saa päheimmät instrumentaalit ja idikset sinne levylle ja jälki tuntuu toisinaan enemmän hallitulta kaaokselta kuin miltään muulta. Phil Collinsin Genesiksellä ei tätä ongelmaa ollut ja jälki tuntuu paljon kurinalaisemmalta ja soitto tiukemmalta kuin Peter Gabrielin ajan Genesiksessä. Toden teollahan homma hajosi vasta sen jälkeen kun Steve Hackett kyllästyi ja lähti menestyksekkäälle soolouralle.

Tällä liveäänityksellä kuullaan käytännössä kaikki siihenastisen Genesiksen parhaat kappaleet, kaikki muusikot ovat tässä elämänsä tatsissa ja soitto kurinalaista kuin mikä. Tätä parempia progelivelättyjä ei kauhean montaa tule itselleni äkkiseltään mieleenkään.

rating 100,000

06.03.2017 klo 23:49

Tangerine Dream: Live At Coventry Cathedral 1975

Saksalainen syntikkatrio kävi vähän näyttämässä briteille miten avaruusmusaa tehdään ja vastaanotto oli vähintään mielenkiintoinen. Yhtyeen veivaama abstrakti syntikkamusa kiinnitti omalaatuisuudellaan sen verran ihmisten mielenkiinnon, että se onnistui myymään lyhyessä ajassa satoja tuhansia levyjä ja käytännössä loi perustan likimain kaikelle myöhemmälle alan musiikille ilman minkäänlaista mainostusta tai radiosoittoa.

Koska yhtyeen musiikilla ei varsinaisesti ollut minkäälaista sanomaa ja jäsenetkin olivat varsin siivoja pitkätukkaisia kavereita, aukenivat keikkapaikkojen ovet myös kirkoissa siinä missä idän kommarimaissakin. Live at Coventrylle on tallentunut yhtye uransa taiteellisella ja kaupallisella huipulla. Kyseessä on alansa merkkiteos vailla vertaa. Tangerine Dream ja tämä tallenne kuuluvat jokaisen syntikkamiehen pakolliseen yleissivistykseen.

rating 100,000

06.03.2017 klo 22:40

Supertramp: Live in Paris 1979

Supertramp on niitä hienoja asioita maailmassa, joiden mahtavuutta suuri osa ihmisistä ei vaan koskaan ymmärrä. Kyseessähän on ehkä ainut yhtye maailmassa, joka on onnistunut yhdistämään progressiivisen rockin sekä kaupallisemman poprockin ja samalla luomaan jotain oikeasti omaperäistä ja katu-uskottavaa kamaa.

Paris Live 1979 sijoittuu yhtyeen suosion huippuvuosiin, Breakfast in American jälkeiseen aikaan. Kyseistä levyä myytiin Ranskassa kuin saippuaa ja levy rikkoi siellä kaikki mahdolliset edeltäneet myyntiennätykset. Breakfast in America on edelleen myydyin englanninkielinen levy ja kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin levy Ranskassa. Supertrampin älyttömiä ennätyksiä pystyi haastamaan vasta Celine Dion 90-luvulla. Liveäänityksen paikka ei siis pitäisi olla mikään yllätys.

Supertramp ei ole kyllä koskaan ollut mikään kaksinen lavabändi, vaan yhtye on parhaimmillaan studiossa, eli mitään villiä menoa tästä on turha hakea. Tällä livetallenteella loistaa erityisesti erinomaisesti valikoitu biisimateriaali, joka käytännössä kattaa yhtyeen parhaat kolme levyä, eli Crime of the Centuryn, Even in the Quietest Moments ja Breakfast in American, joista viimeinen on mielestäni kaikkein heikoin hienoa Logical songia lukuun ottamatta. Se kappale on klassiko.

Viimeiset kymmenisen minuuttia ovat tässä parasta. Viimeistään Fool's Overturen pianointron alkaessa kylmät väreet lähtevät kulkemaan selkäpiitä pitkin. Hieno saksofonisoolo kuljettaa kappaleen kohti koko yhtyeen parasta yksittäistä ja mielestäni yhtä maailman hienoimmista rock-biiseitä, Crime of the Century. Tämä kappale teki itsestäni Supertrampin fanin. On se vaan pahuksen hieno biisi, yksi parhaista.

Summa summarum: Hieno livetaltiointi, hieno bändi.

rating 80,000

05.03.2017 klo 20:29

Apua! Lastenvahti kuoli - eihän kerrota äidille?

Hyvin se Miihkali tiesi. Melkoista jöötiähän tämä on. Elokuvan juoni kuuluu siten, että lapsikatraan äiti lähtee kesäksi muualle ja jättää lapset natsimummolastenvahdin hoidettavaksi. Sitten natsimummo sattuukin kuolemaan ja lapset jäävät kesäksi omilleen.

Ensinnäkin: Kenen mielestä tämä oli hauska idea? Oikeasti. Kenen pahuksen mielestä tällaisesta voi saada hyvän komedian aikaiseksi? Parasta elokuvassa oli se natsimummo, mutta sekin kuolee heti alussa parin kohtauksen jälkeen ja koko homma hajoaa käsiin hyvin nopeasti.

Tässä on kyllä kaikki mahdollinen niin ysäriä kuin olla voi ja toteutus muutenkin harmaata keskitasoa, mutta kaiken senkin vähän hyvän pilaa koko jutun täydellinen tylsyys; ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen olin jo aivan kypsä. Ja tällä on vielä pituutta melkein täydet kaksi tuntia!

Ei komediaa näin tehdä.

rating 40,000

04.03.2017 klo 19:05

For Scent-Imental Reasons

Tämä lienee Pepe le Pewin lyhäreistä kaikkein kuuluisin, jokainen on tämän joskus nähnyt. Chuck Jones voitti tällä ensimmäisen kolmesta Oscaristaan. Perusideahan tässä on, että lemmenkipeä Pepe - tai suomalaisissa versioissa Henri - jahtaa kissaa ja lopussa nähdään myös märkä kissa.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä ajatella, että tätäkin ihan oikeasti esitellään nykyään jonain lastenpiirrettynä. Oikeasti tässä on melkoisen härski perusidea. Joka tapauksessa, For Scent-imental Reasons kuuluu näiden lyhäreiden pakolliseen yleissivistykseen.

rating 100,000

03.03.2017 klo 19:30

The Dover Boys

Tämä on harvoja Warnerin lyhäreitä, joissa ei nähdä oikeastaan ollenkaan firman keskeisimpiä hahmoja. Teknisesti tämä on ehkä Chuck Jonesin kiinnostavin lyhäri. Tässä on käytetty sekaisin pose-to-pose -animaatiota, rajattua animaatiota ja long face -tekniikkaa, jossa liike on pyritty kuvaamaan vääristymillä samaan tapaan kuin kameralla kuvattaessa. Jälki on huikeaa katseltavaa. Tämä on vaikuttanut paljon myöhempään animaatioon.

Tarinan mukaan Warnerin animaatiopuolen pomo Leon Schlesinger vihasi tätä lyhäriä ja se jäi siksi Chuck Jonesin ainoaksi tämän tyyppiseksi kokeiluksi.

rating 80,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 11 | Seuraava sivu