Uhkapelileffojakin on nähty, mutta ne ovat olleet poikkeuksetta huomattavasti viihtellisempiä kuin tämä. On tullut nähtyä kuherruskuukaukautta Las Vegasissa, erinäisiä kasinoryöstöjä sun muuta hömppää…
Viimeiset panokset on melko erilainen tapaus verrattuna noihin popcorn-pläjäyksiin. Tämä tositapahtumiin perustuva leffa kertoo torontolaisen apulaisaispankinjohtajan Dan Mahowneyn tarinan. Äijä on Kanadan historian suurimman yhden miehen pankkihuijauksen takana. Kaikenkaikkiaan heppu onnistui vedättämään pankista 10,3 miljoonaa kanadan dollaria keksittyjen henkilöiden lainoilla sun muulla vilunkipelillä. Pelihimon riivaama äijä syyti rahaa kasinoille sun muuhun uhkapeliin.
Kepeänä kesälomailtana leffa muodostuu varsin piinaavaksi katselukokemukseksi. Äijä vaan pelaa ja pelaa… Ei paljoa tunnu hetkauttavan onko kyseessä häviö vai voitto. Lasittunut katse on liimautunut pelipöytään niin kauan kun pelimerkkejä riittää. Täytyy todeta että leffa on hyvin toteutettu, katsoja pääsee jakamaan Mahowneyn kanssa pelihimon kurjuudun. Flegmaattisella miehellä ei tietenkään kunnon pelurin tapaan ole uhkapeliongelmaa, vain pieniä rahahuolia.
Vaikka leffa on hyvin toteutettu en oikein pitänyt aiheesta ja kokonaisvaltaisesta reilun puolentoistatunnin pienoisesta masennuskokemuksesta, joka iski päälle leffaa katsoessa. Sen verran surkealta äijän elämä tuntui. Kuten lopussa mies toteaa, jos jännitystä elämässä mittaa asteikolla 0-100 niin pelaaminen tuottaa 100 jännitystä, muuten mittari värähtää vain 20 kohdalla.
