Töllötin... [TV]

Tuli tuossa tällainen keskustelun aihe mieleeni, kun silmäilin Samurai Jack -topiccia kuunnellessani hyvää musiikkia. Eli kysymys kuuluu, miten koukkuunut sarjoihin. Miten tämä tapahtui suosikkisarjojesi kohdalla? Aloititko katsomisen ensimmäisestä jaksosta vai vasta kolmannen kauden seitsemännestä? Mikä sinuun siinä vetosi? Riittääkö yksi jakso koukuttamaan vai pitääkö katsoa monia?

Pilotit eivät koskaan ole sarjan parhaita. Niissä on mukana vielä kokeilua ja erinäisiä kompastuskiviä. Se yleensä kuitenkin herättää mielenkiinnon sarjaa kohtaan. Itse en ole South Parkia lukuun ottamatta ihastunut mihinkään sarjaan yhden jakson kokemuksella niin paljon, että olisin koukkuuntunut ja seuraavan jakson näkemisestä olisi tullut elämän kohokohtia. Yleensä se tapahtuu ensimmäisen kauden puolivälissä. Tällaisia sarjoja ovat esimerkiksi olleet Harkittu murha ja Mullan alla.

Jotkut sarjat lämpenevät vasta myöhemmin. Olen esimerkiksi kitkutellut läpi Aliaksen ensimmäisen kauden, vaikka se ei mitään hirveän hyvää materiaalia ollutkaan. Toisen tuotantokauden ajan olin täysin riippuvainen sarjan katsomisesta. Jos olisin lopettanut Muodon vuoksi -sarjan katsomisen kesken heikolla tokalla kaudella, niin minulta olisi jäänyt katsomatta TV-historian hienoimpiin teoksiin kuuluva kolmas kausi.

Harvemmin sarjaa alan seuraamaan kesken kaiken. Enää en jostain syystä pysty siihen. Ennen pystyin ja sen vuoksi olen nykyisin Kylmäverisesti sinun -fani ja Poliisipäälikkö Mannion oli toisen kauden ajan yksi parhaista kavereistani.

Nyt teidän muiden TV:n töllöttäjien mietteitä tästä erittäin tärkeästä asiasta.

Simpsoneita olen katsonut jo vuosia ennen kuin osasin edes lukea ja koukussa olen edelleen. Sopranosiakin seurasin jo noin 10-vuotiaana, en tosin ihan yhtä aktiivisesti kuin nyt, mutta sen verran että tässä nyt katsllessani näitä vanhempia jaksoja muistin elävästi kohtauksia 6 vuoden takaa.

Jotkut sarjat, kuten Oz, Mullan alla ja Lost, vain veivät mukanaan heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Sitten on sellaisia sarjoja, kuten NYPD Blue ja Teho-osasto, joita on vain tullut seurattua alusta asti ja nyt huomaakin, että sarjat ovat ehdottomasti niin koukuttavia, että jaksoakaan ei ole jäänyt välistä. Simpsonit koukutti aikoinaan, mutta enää ei ole pakko nähdä kaikkia jaksoja.

ähh, nää mun vanhat kommentit on täyttä paskaa.

Aloitan aina sarjaan tutustumisen ensimmäisestä jaksosta. Vaikka pilotti ei ole parasta mitä sarjalla mahdollisesti on tarjota, niin tuosta kyllä usein näkee kiinnostaako sarjan seuraaminen jatkossa. Muutamia sarjoja on joita olen alkanut alusta seuraamaan vaikka olenkin nähnyt ensin jaksoja sieltä täältä. Tällaisia sarjoja ovat esim Frendit, Simpsonit, Southpark ja Monty Pythonin lentävä sirkus. Mutta useimpia sarjoja olen seurannut ensimmäisestä jaksosta eteenpäin: Samurai Jack, Lost, Prison Break, Shield, 24, House, Sopranos, Weeds, Oz, Futurama, Fullmetal alchemist, Deadwood, Studio Julmahuvi, Cowboy Bebop, Jericho, The wire, Seinfeld, Supernatural jne. Suosittelenkin kaikille että aloittavat sarjan seuraamisen ensimmäisestä jaksosta ja katsovat järjestyksessä, näin sarjoihin pääsee parhaiten ja niiden tarkoittamalla tavalla sisään.

Oz on kyllä sitä rataa, että on aina tuskaa odottaa seuraavaa jaksoa. Ylivoimaisesti maialman paras sarja, pieksee Puisen ja kalsean Prison Breakin ihan kybällä.

Unohdin tosiaan mainita ehkä kaikista koukuttavimman sarjan, mitä myös aloin seurata aivan alusta, eli 24. Siinä tuntuu olevan aina ylimääräistä tuskaa seuraavaa jaksoa odotellessa.

Sopranos on sellainen sarja, jota katsoin alussa, mutta sitten se unohtui. Nyt taas Nelosen alottaessa sarjan uusien jaksojen näyttämisen, sarjaan on taas jäänyt koukkuun. Täytynee hankkia jostain aiemmat kaudet, että voisi katsoa koko sarjan jossain vaiheessa.

lue ylempää kommenttini jos kiinnostaa

En ole koskaan ollut mikään armoton television suurkuluttaja. Muutama tunti viikossa riittää.

Olen aikojen saatossa fanittanut muutamaa sarjaa, mutta jos todellisesta KOUKUTTAMISESTA puhutaan, niin silloin voidaan meikäläisen kohdalla puhua ainoastaan yhdestä sarjasta. Ja tämä sarja on The X-files. Sarja vangitsi mielenkiintoni joskus 90-luvun puolessa välissä kun Suomessa pyöri toinen tuotantokausi. Ohjelma tuli aina tiistai-iltaisin ja meillä oli erään kaverini kanssa sellainen tapa, että minä otin aina jakson nauhalle tiistaina ja sitten keskiviikkona mentiin koulun jälkeen katsomaan tämä kyseinen jakso. Suht nopeasti huomasin odottavani aina seuraavaa tiistaita ja uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Olin täysin koukussa. Isosisko kantoi minulle Saksasta kaikenlaista fanikrääsää kuten kalentereita, julisteita, kirjoja ja sarjakuvia. Isokokoinen I want to believe-juliste on edelleen yksi rakkaimpia esineitäni.

Eräänlainen fanittamisen huipentuma oli sitten vuonna 1998 ilmestynyt Fight The Future-elokuva. Leffa oli vielä hyvä, mutta itse tv-sarja alkoi jo väljähtämään. Toki roikuin mukana katkeraan loppuun saakka, mutta kuutoskauden jälkeen pahin buumi oli omalla kohdallani jo laantunut.

The X-filesin jälkeen olen passiivisesti etsinyt jotain uutta fanittamisen kohdetta, mutta eipä ole mikään sarja iskenyt niin kovaa kuin Mulderin ja Scullyn seikkailut. OZ pääsi aikoinaan aika lähelle, mutta mistään varsinaisesta koukuttamisesta ei voida puhua. OZia on vaan pirun mukava katsoa, mutta The X-filesin kaltaisia oireita se ei meikäläisessä ole koskaan aiheuttanut.

En nyt tiedä olenko ikinä ollut kovin pahasti koukussa mihinkään sarjaan. Joskus vuosia sitten katselin paria sarjaa kohtuuaktiivisesti. Esimerkiksi ensimmäistä saippuasarjaa Peyton Placea tuli mielenkiinnosta aloitettua katsomaan, eikä sitä sitten jostain syystä pystynytkään lopettamaan, vaikka mistään kovin laadukkaasta sarjasta kyse ei ollutkaan.

Pyörrän sittenkin puheeni! Yhteen sarjaan olin kuin olinkin koukussa, nimittäin muistaakseni SubTV:n näyttämään Lexx [finnish.imdb.com]iin. Se oli kaikessa outoudessaan, tyhmyydessään ja sekstistisyydessään aivan nerokas sarja. Vieläkin muistan kuinka ensimmäistä jaksoa katsellessani naureskelin sille, kuinka typerä kyseinen sarja oli, mutta sitten jostain syystä tuli mielenkiinnosta katsottua seuraavakin jakso, ja hetkessä olin koukussa. Tästä tulikin mieleeni, että täytyy ehdottomasti hommata sarja DVD:lle vielä jossain vaiheessa, jos sen vain jostain löytää

Nykyään en katsele telkkarista oikeastaan mitään muuta kuin leffoja, ja ne muutamat TV-sarjat joihin aion tutustua aion hankkia suoraan DVD:lle. Lostin ensimmäisen kauden jo hankin, joka osoittautui melkoisen onnettomaksi sarjaksi. Noin viikossa sen katselin veljen kanssa läpi, mutta lähinnä sen takia, että pääsisi pian koettelemuksesta eroon, ei todellakaan sen takia, että olisin ollut siihen koukussa. Kun toinen sarja lähti telkussa käyntiin, niin ensimmäisen osan katselin veljeni pyynnöstä, mutta toista en enää edes muistanut, koska ei kerta kaikkiaan kiinnostanut yhtään. Ai niin, Spaced oli vallan mainio sarja, jonka katsoin oikein mielenkiinnolla läpi, mutta mitenkään koukussa en siihenkään ollut koska jätin muutaman viimeisen osan pariksi viikoksi katsomatta, eivätkä ne olleet edes mielessä tuona aikana. Muutama muu sarja odottaa vielä hyllyssä (Twin Peaks, Riget ja sen jatkosarja, Band of Brothers ja Lonesome Dove ainakin).

Täytyy nyt katsoa jos saisi hankittua jotain muita ihmisten hypettämiä sarjoja, ja toivottavasti tällä kertaa parempia (Sopranos ja Oz varmaankin seuraavaksi tutustumisvuorossa).

Yksikin jakso pystyy koukuttamaan helposti. Itse olen koukussa moniin sarjoihin, esim Supernatural, Gossip Girl ja Siskoni on noita.

Sarjojen kanssa on käyny mulle myös niin, esim. Tunteet pelissä-sarjasta näin yhen jakson 3. tuotantokaudelta, katoin muutamia videopätkiä youtubesta ja jo seuraavana päivänä tilasin 1. kauden DVD-boksin netistä. Nyt on boksit jo komanteen kauteen asti. Että meikäläinen ainakin koukuttuu sarjoihin todella helposti.

Tällä hetkellä taidan olla kaikista pahiten koukussa Sopranosiin. Viime syksynä taisin ostaa ensimmäisen kauden ja pariin otteeseen on tullut kokonaisuudessa katsottua sarja, lukemattomien yksittäisten jaksojen katselujen lisäksi. Ja taas on menossa, pitäisi varmaan tutustua johonkin toiseen sarjaan.

9-vuotiaana katsonut ja jatkuu vieläkin South Parkissa koukussa oli tapana ipana nauhoittaa jokanen jakso nauhalle ja kahtoa uudestaan ja uudestaan. Kun Band of Brothersia Tv1 näytti ensimmäistä kertaa, niin sitä japotti katsoa.
Battlestar Galactica vei minut mukanaan, paranee vaan joka tuotantokausi. Dexter:kin kuuluu lempisarjoihin

Olen pitänyt monistakin sarjoista. X-Files, Twin Peaks, Buffy, Gilmoren tytöt ja Angel saivat minut liimaantumaan telkkarin eteen, mutta todella koukkuun minut on saanut ainoastaan Bones.

Olin lukenut Kathy Reichsin kirjoja jo ennen sarjan alkamista ja aihe kiinnosti (samoin kuin Boreanaz) ja Pilotista jäin koukkuun.

Koukutus on jo mennyt niin pahaksi että torstaisin on todella kiire töistä kotiin ja lataamaan uusinta jaksoa. Boksit on hyllyssä mutta silti jaksot täytyy katsoa telkkaristakin. Ylläpidän jopa suomen Bones-sivustoa ja foorumiakin.

Tähän eivät ole muut sarjat pystyneet.

Itsekin olen lopettanut Muodon vuoksi -sarjan katsomisen toisella tuotantokaudella. Ensimmäinen on erinomainen.
24:nen on kuitenki koukuttanut eniten Salattujen elämien rinnalla. Salkkareita tulee katsottua sen takia, että siitä on muodostunut tapa. Iltapalalla on mukava katsoa jotain ja salkkarit tulevat sopivaan aikaan. Helppoa ja kevyttä, sekä lyhyttä.
24 taas nappaa aina. Kausia jaksaa katsoa yhä uudelleen, aivan sikahyvää toimintaviihdettä.

Tällä hetkellä koviten koukuttaa HBO:n uusi True Blood, joka näyttäisi alkavan myös täällä Canal Plussalta tässä kuussa. Vihdoinkin näkee Anna Paquinia säännöllisesti ja vielä sarjassa joka on hauska, pelottava, seksikäs ja välillä yllättävänkin väkivaltainen.

Mun kohalla se vähän riippuu... Joskus tai monesti on ollut silleen, että sarjaa on mainostettu ja tyyliin ' toi näyttää kivalta vois kattoo'... Mutta aina se vaihtelee. Yleensä katon alusta lähtien että tajuaa jotain..