Pleikkari 1:sen muistettavimmat pelit

Foorumin päävalikkoonPelittääkö? › Pleikkari 1:sen muistettavimmat pelit

Nosfecoff
Käyttäjä
752 viestiä

26.04.13 klo 00:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Driver 2 oli ja on vaan niin kova geimi, että vieläkin pelaan sitä. Itse asiassa menin viimeisen tehtävän läpi vasta 2012, kaiken muun vuosia aiemmin. Toinen ehdottomasti lapsuuteni tärkein peli oli WWF Smackdown 2. Sen hakkaaminen porukalla oli ihan uskomatonta, mutta levy katosi johonkin hyvin kauan sitten. En ole löytänyt toista.. Toki GTA kakkosta pelattiin aina koodeilla. Tekken 3 on mestariteos. Ja sitten on vielä yksi: 102 Dalmatialaista. Olkoon lasten peli, silti aivan pirun hyvä. Edelleen.

Jorge
Käyttäjä
104 viestiä

26.04.13 klo 14:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itselleni tuli myö tuo Ape Escape mieleen. Loistava tasohyppely ja omasi myös mukavan rennon tunnelman. Oli uskomattoman hienoa kun lopulta sai jonkun uskomattoman hankalan apinan kiinni pitkän etsimisen jälkeen. Todellakin jo idea, kalahaavilla täytyi pyydystää paenneet apinat, oli jo niin uniikki, että tuli melko kieliposkessa peliä vanhempana pelattua. Eipä koko pelissä ollutmuuta huonoa kuin ajoittaiset kameran sekoilut.Toinenosa pleikkari kakkoselle oli myös loistava, mutta kolmas osa kadotti jotain alkuperäisen hienosta tunnelmasta.

Itse hakkasin myös kaverien kanssa Tähtien Sodan lisenssi pelejä. Phantom Menacen läpäisemiseen meni sen ajan englannin taidoilla uskomattoman kauan, mutta kyllä sitä jaksettiin jauhaa. Nykyään peli tuntuu kankealta, mutta kenties nostalgia oli yksi syy minkä takia sen pari kuukautta sitten jaksoin läpi pelata. Ihan viihdyttävä kuitenkin loppujen lopuksi. Toinen Tähtien Sota peli oli Jedi Power Battles. Kaksinpeli mahdollisuus oli hieno lisä, kun kaverien kanssa pelasi ja kyllä sitäkin peliä tuli jauhettua. Sen Coruscant-kentän kuoleman hypyn muistan hyvin, jota lukemattomat kerrat yritettiin selvittää siinä onnistumatta. Lopulta siinä sitten onnistuttiin ja kyllä siinä riemu sitten repesi.

NHL 99 oli timanttinen peli aikoinaan, lopultaolin jo niin reenennut ettei kaverit suostunut vastaan pelaan ellen ottanut Japania ja hän itse saanu Kanadaa. Kyllä sitäkin tuli lukemattomat tunnit pelattua ja välillä vieläkin tulee koitettua.

Modnar
Käyttäjä
3 viestiä

25.04.15 klo 16:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ikimuistoisin PS1 peli on ehdottomasti Final Fantasy VII. Sarjan kaksi muutakin osaa ihan kelvollisia. Crash Bandicootit, Resident Evilit ja Metal Gear Solidkin olivat kovia juttuja. Ei ehkä enää uppoaisi niin kovasti.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

08.04.18 klo 21:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nytkun "Puhutaan peleistä" topicissa on kiivasta keskustelua modaamisesta ( olen todella iloinen nähdessäni keskustelua, eli ihmisten vastavuoroista sosiaalista kanssakäyntiä. Jatkakaa samaan malliin jätkät. UPEAA! :) ), niin aiompa laittaa PS1 aiheisen jutun tälle topicille.

Muistaako kalkkikset sellaista laitetta kuin Net Yaroze PS1:selle. Aihe on niin ylivoimainen minulle selitettäväksi... joten tässä wikipedia lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Net_Yaroze

Jos teillä heräsi mielenkiinto Net Yarozeehen niin siitä on onneksi tehty juttua youtubeen... kaikista paras, asiallisin, faktaisin, informatiivisin Net Yarozeesta kertova youtube video on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=kswSNF8gsHY

Kim Justice tekee niin laadukkaita peleihin liittyviä dokumentteja ja arvosteluvideoita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseisen henkilön materiaaliin.

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

08.04.18 klo 23:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ikimuistoisimmista mainitsinkin jo Doomin. Kaksi ekaa Tomb Raideria oli kanssa ihan jäätävän kovia aikoinaan. Olin joskus mukulana koulusta aina silloin tällöin viikon pari porukoilta salaa "kipeänä" pelkästään että sai nuo pelattua loppuun. Kolmas taas... ei hjuva.

Vanhemmalla iällä on oppinut arvostamaan sellaisen puljun kuin Working Designs maahantuomia pelejä. WD oli erikoistunut kaikenlaisiin obskuureihin japanilaisiin laatupeleihin ja pleikkarille tiensä löysi ainakin Silhouette Mirage, Lunar: Silver Starin ja Eternal Bluen remaket, mahtava Zelda-klooni Alundra ja ensimmäinen Grandia, jossa on yksi hienoimmista soundtrackeistä koskaan.

Ja sitten on Squaresoftin ysärituotanto. Joku Xenogears on yksi kurkoimmista japskiropeista koskaan, se käsikirjoituksen taso on jotain niin mahtavaa. Samalta firmalta vielä Einhänder ja Vagrant Story, täyttä kultaa.

Vastaavasti yksi yliarvostetuimmista pelisarjoista pleikkarilla on Final Fantasyt. Joskus aikoinaan nuo oli parasta maailmassa mutta vähitellen niistäkin on hohto hävinnyt ihan täydellisesti. Omistan itse siis kolmosta lukuun ottamatta kaikki kymppiin saakka ja myös pelannut ne läpi. Seiskan kammottavista palikkagrafiikoista, piikkitukkanimeukoista ja kolikkopelisoundeista en tykännyt edes silloin kun se ilmestyi ja kasinkin tarina on nykyään paremmin pelimaailmaa tuntien pitkälti täyttä roskaa jopa oman aikansa mittapuulla, mutta yhdeksäs toimii kaikin puolin hienosti edelleen. Kympin kohdalla lopetinkin sitten koko sarjan seuraamisen.

Jos hyvää tarinankerrontaa kaipaa niin pelkästään pleikkarilla Lunarit, Xenogears ja vaikka Chrono Cross antaa edellisille turpaan koska tahansa.

EDIT.

Ehkä vähän reilumpaa perustella tarkemmin mikä siinä legendaarisessa Final Fantasy 8:ssa nyppii.

Pelissä siis toisilleen ennestään tuntemattomia animenuoria kokoontuu yhteen taistelemaan pahaa noitaa vastaan. Toisessa levyssä tämä poppoo yhtäkkiä muistaakin olleensa samassa orpokodissa jo lapsena, mutta se muistui vasta nyt mieleen koska muistinmenetys. Hahmoista yksi tosin ei ole menettänyt muistiaan, mutta kaveri ei vain ole viitsinyt mainita koko jutusta missään kohtaa koska... koska...

Sitten paljastuu että se paha noita onkin saman orpokodin emäntä ja näiden tyyppien äitihahmo. Tässä vaiheessa nämä hahmot ovat siis jo koettaneet mm. murhata kyseisen matamin ampulla tätä jakaukseen, mutta kukaan ei vain tullut maininneeksi koko orpokotijutusta - edes se yksi tyyppi jolla ei ollut sitä muistinmenetystä!

Koko muistinmenetysjuttu myös unohdetaan heti sen yksittäisen kohtauksen jälkeen.

Yhdessä kohtaa hahmot myös leijailevat avaruudessa ja törmäävät kuin sattumalta maata kiertävällä radalla vastaan tulevaan tyhjään täysin toimintavalmiiseen ja tankattuun avaruusalukseen, jota kukaan ei vain ole tullut ennen huomanneeksi! Seuraavaksi hahmot myös mystisesti osaavat lentää tällä vekottimella vaikkeivät ole eläessään moiseen koskeneet!

Tässä siis muutama "pientä" ongelmaa sen pelin käsikirjoituksen kanssa.

Joku
Käyttäjä
1174 viestiä

08.04.18 klo 23:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

mahtava Zelda-klooni Alundra

Tähän täytyy kyllä kompata, että törkeen hieno peli! Itseasiassa paljon parempi kuin moni Zelda-pelisarjan peli.

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

09.04.18 klo 00:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:
Brutus kirjoitti:

mahtava Zelda-klooni Alundra

Tähän täytyy kyllä kompata, että törkeen hieno peli! Itseasiassa paljon parempi kuin moni Zelda-pelisarjan peli.

On se. Se soundtrack erityisesti on ihan tajuttoman hieno.

Onkos Alundra 2 miten tuttu? Tuon kun näin joskus kaupan hyllyllä niin piti heti hankkia itselle. Täysin erilainen kuin se ensimmäinen, käytännössä Ocarina of Time -klooni. Jopa muutamat puzzlet on suoraan napattu Zeldoista.

Ykkönen on ykkönen.

Joku
Käyttäjä
1174 viestiä

09.04.18 klo 10:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joo soundtrack on kyllä ihan PS1-kärkeä mun mielestä. Todella kauniita biisejä, ja sitten taas esimerkiks se pirun kuumottava kipale niissä painajaiskohtauksissa!

Kakkos-osa ei oo tuttu muutakun videolta oon joskus mielenkiinnosta katsonut. Ei vaikuttanu tosiaankaan yhtä hyvältä kun ensimmäinen.

Dekkari
Käyttäjä
256 viestiä

20.09.18 klo 22:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse en ole koskaan ps1 omistanut, mutta tutulla oli aikoinaan se ja sitä tuli kylässä olessa pelailtua. Peleistä on jäänyt ainakin driver 1 mieleen.

Kun kiihdytti pientä ylämäkeä ja sitten alko alamäki niin auto lensi ties kuinka pitkän matkan, välillä peli jopa jumitti hieman tämän takia. En koskaan suorittanut mitään tasoja ihan yleistä ajoa vaan. Hauskaa tuossa oli se että myös muut autoissa oli tuo ihan sama efekti.

Crash Bandicoot 3 warped. Tätä tuli kanssa pelailtua. Ei tosin kovin tavoitteellisesti, en muista suoritanko yhtään tasoa itse loppuun. Lähinnä katsoin vain kun muut pelasivat. Myöhemmin kun mulla oli ps2, niin ostin tuon pelin yheltä koulukaverilta.

Hercules peli vuodelta 1997. Tätä tuli kanssa pelattua. En tosin päässyt kolmatta tasoa pidemmälle kun en tajunnut, että kentaurin selkään pitää hypätä. Tämän pelin ostin yheltä toiselta koulukaverilta myöhemmin.

Lähinnä lasten pelejä tuli pelattua kun ikää oli se 6-10. Tutun peli laatikossa olisi ollut kyllä duke nukemia ja muita vanhemmille suunnattuja pelejä. Kerran pelattiin yhtä sotapeliä, (en muista nimeä ensimmäisen persoonan ammuntapeli kuitenkin) niin jäätiin kiinni ja siitä tuli sanomista.

Nosfecoff
Käyttäjä
752 viestiä

20.09.18 klo 22:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:

driver 1 (...) En koskaan suorittanut mitään tasoja ihan yleistä ajoa vaan.


Tuon pelin legendaarisin ominaisuus on tietenkin se, että monet pelaajat eivät edes päässeet "tutoriaalista" läpi! Homman nimi oli suorittaa tietyt ajotemput - u-käännös, driftaus, pilari-slalom ja muita - tiukan aikarajan puitteissa. Voin kuvitella, että ensikertalaisilla meni aikanaan sen kanssa sormi suuhun. Itse pelasin ykköstä vasta muutama vuosi sitten, paljon parempi (ja vaikeustasoltaan reilumpi) kakkososa pohjanani.
Driver ykkösen, kakkosen sekä kolmosen suurin ongelma on niiden sattumanvaraisuus. Tehtävissä pitää usein vältellä kyttiä, ja tehtävän läpipääsymahdollisuus on kiinni siitä, minne peli haluaa niitä sijoittaa. Joskus saa ajaa suoraan ja täysillä, toisella kerralla niitä on joka kulmassa.

Dekkari kirjoitti:

Hercules peli vuodelta 1997 (...) En tosin päässyt kolmatta tasoa pidemmälle


Hercules on graafisesti upea ja pirun uskollinen leffalle, mutta jotkut kentät ovat aitoa tuskaa. Kuten Pegasuksella ratsastaminen sekä takaa kuvatut juoksemiset, joissa Hercules ottaa osumaa ihan kaikesta riippumatta siitä, näyttääkö se häneen osuvan.

Dekkari kirjoitti:

niin jäätiin kiinni ja siitä tuli sanomista.


Meidän vanhemmat eivät aikanaan voineet sietää showpainia. Vaikea uskoa nykyään, mutta heidän mielestään se oli törkeän väkivaltaista ja sopimatonta. Eipä se meitä estänyt PS1:n WWF Smackdown 2:ta pelaamasta. Koko kylän kakarat diggailivat sitä shittiä.

Dekkari
Käyttäjä
256 viestiä

21.09.18 klo 20:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli kanssa mieleen yksi peli viellä mitä tuli pelattua/katseltua. Star wars episodi 1:seen perustuva peli. Pelissä hakattiin kauppaliiton droideja/robotteja/koneita alas kaikilla mahdollisilla aseilla. Pelissä aseina oli tottakai valomiekat, mutta myös kattava sädease valikoima ja jos en ihan väärin muista niin jonkinlainen sinko.

Peli oli siis kolmannesta persoonasta kuvattu ja pelattavat tyypit jedejä. Ensimmäistä tasoa paljoa pidemmälle ei muistaakseni koskaan päästy. Muistaakseni pisin kohta johon päästiin oli yksi potkuri mikä teki hahmosta jauhelihaa. Peli muistaakseni tilttasi suht usein verratuna muihin peleihin.

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

21.09.18 klo 21:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itsellä on tuo Episode 1 kanssa edelleen omana pleikkarilla. Kaverilla oli se tietokoneella ja hakattiin sitä joskus ihan tatti kovana, paljon hauskoja huijauskoodeja ja etenkin Tatooine jossa voi vapaasti perseillä ja panna jengiä silpuksi. Ennen jotain Kotoria tuo oli ehkä lähimpänä jotain Star Wars -roolipelaamista, vaikkei se virallisesti sitä ollutkaan.

Onkos sellainen peli kuin Jedi Power Battles tuttu? Muistan kun tuo oli Episode I:stäkin isompi juttu kun oli käytännössä tuntikaupalla pelkkää suoraa toimintaa ilman turhaa tarinointia tai dialogia hidastelemassa, sen sai vielä kaksinpeliksikin. Nykyään nuo kontrollit on ihan hirveät ja peli muutenkin tosi buginen, mutta joskus pleikkarivuosina se oli jotain ihan uskomatonta kun sai pelata Darth Maulilla ja kaikki.

Vanhemmalla iällä olen pleikkarilla löytänyt sellaisen vanhan arcade-helmen kuin Metal Slug X, joka on muistaakseni pleikkarille sovitettu versio alkuperäisestä Metal Slug kakkosesta. Kyseessä tajuttoman hyvännäköisellä piirretyllä grafiikalla ja upean epäkorrektilla huumorilla siunattu 2D-räiskintä, jossa seikkaillaan yksinäisen palkkasotilaan saappaissa nimettömässä lähi-idän maassa, pelastetaan amerikkalaisia sotavankeja ja kerätään mm. sikoja lisäpisteitä varten. Aivan uskomattoman viihdyttävää mättöä, etenkin kaksinpelinä.

Yksikään peli jossa saa ratsastaa sarjatulta ampuvalla kamelilla ei voi olla täysin toivoton tapaus.

edit.

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

22.09.18 klo 10:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Älä viitsi sanoa ählämi. Se ei ole kiva sana, eikä edes kovin nokkela.

Episode I oli ensimmäinen peli jonka sain Pleikkarille. Taisi olla joulu -99. Aiemmin Pleikkaria oli tullut tahkottua kavereiden luona. Peli oli... No, olihan siinä hienot ja isot ympäristöt. Siinä oli elokuvamainen fiilis, kun pystyi tutkimaan alueita vapaasti ja juttelemaan sivuhahmoille. Pelattavuudeltaan se ei ollut niin kovin kummoinen.

CD on valitettavasti ollut hukassa jo vuosien ajan, mutta emulaattorilla olen sitä kokeillut pari vuotta sitten, enkä rehellisesti sanottuna jaksanut ensimmäistä kenttää pidemmälle. Kaikki on vähän vinksallaan, aina oudosta kuvakulmasta alkaen. Se ei ole hahmon yläpuolella, muttei takanakaan. Ainahan kuvakulma tietenkin oli mitä sattui sen ajan kolmannen persoonan peleissä.

Olikos Jedi Power Battles se valomiekkataisteluihin keskittyvä peli? Joka nappulalle oli jyvitetty omanlaisensa sivallus? En ikinä omistanut sitä, mutta kokeilin jossain ostoskeskuksessa. Lisäksi luin läpipeluuoppaan Virallisesta Playstation-lehdestä.

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

22.09.18 klo 12:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itsekään en sanalla sanoen ole tuota pleikkarin Phantom Menacea pelannut ensimmäisen läpiipelukerran jälkeen enää ollenkaan melkein pariinkymmeneen vuoteen. Käytännössä kaikki kentät joissa joutui pomppimaan ja räiskimään vihollisia oli pelkästään niiden kankeiden kontrollien vuoksi melko hankalia jo silloin joskus. Ennen Jedi Outcastia ja Jedi Academyä Star Wars -pelit olikin keskimäärin melko kehnoja.

Jedi Power Battles oli joo se valomiekkapeli. Moni tuntuu pitävän sitäkin jonain erityisen vaikeana, mutta omasta mielestä vaikeinta siinä oli ne äkkikuolema-pomppukohdat, jotka jo valmiiksi pökkelöiden kontrollien vuoksi oli pahimmillaan kammottavia. Coruscant taitaa olla koko pelin pahamaineisin kenttä: ylipitkä, buginen, järjetön määrä pomppimista ja lopussa vielä vastus. Hauskinta tuossa oli vaan juosta läpi valtava vihollisletka perässä ja heittää ne force pushilla kuolemaan.

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

22.09.18 klo 13:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Virallisesta Playstation-lehdestä ja The Phantom Menacesta puheen ollen; jälkimmäinen sai ensin mainitulta 9 pistettä kymmenestä. Pelistä oli monen aukeaman juttu ja perään ylistävä, seikkaperäinen arvostelu. Pelin kehuttiin luoneen kokonaan uuden genren, joka yhdistelee toimintaa, roolipeliä ja seikkailua.

Ilmeisesti tämä silloin aikanaan jo herätti peliharrastajissa hämmennystä, koska The Phantom Menace jakoi mielipiteitä vahvasti ja valittiinpa se jollekin huonoimmat lisenssipelit -listallekin. Mahtoikohan raha vaihtaa omistajaa suopeiden arvioiden saamiseksi? Toisaalta VPL kai aikanaan veti melko tiukkaa linjaa lahjusten suhteen, toisin kuin moni muu englanninkielinen pelijulkaisu.

VPL:n suomenkielistä versiota muuten toimitti Dungeons & Dragonsin suomentanut Jari Pauna.

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

22.09.18 klo 13:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

^Eipä olisi ihme jos olisi jotain kulissien takan vähän sovittukin, vaikea uskoa että tuolle pelille täysin vilpittömällä mielellä nyt niin hyviä pisteitä kukaan pystyi vakavissaan antamaan edes ilmestymisaikanaan. Tällaiset "herrasmiessopimukset" ei ainakaan olisi alalla mikään kovin uusi juttu, sopihan mm. Atari Driver kolmosen kiitettävistä arvosteluista muutamien isojen lehtien kanssa vaikka peli oli lähes täysin käyttökelvoton.

barros
Käyttäjä
1356 viestiä

22.09.18 klo 17:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ihan nämä perus tomb raider, red faction, tekken, worms, need for speed, ridge racer etc. Ps2 sisälsi kanssa mm. Kingdom hearts ja tony hawk osia sekä deus ex, joita menin myymään pilkkahintaan kauppaan. Em. Lisäksi en kerennyt edes testata ico ja shadows of colossus ps3 restaruoitua versiota muutaman Megamanin ja Silent Hill pelien kera.

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

23.09.18 klo 19:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Varsinkin Yhdysvalloissa pelilehdistön roolina oli perinteisesti toimia alan PR-osastona. Viihdyttäjien ja viihteestä raportoivan lehdistön roolihan on väistämättä symbioottinen. Lisäksi on tietysti ollut suoranaista lahjomista. Viattomimmillaan pelitoimittajille tarjotaan ilmaiset lennot ja hotellihuoneet paikan päälle vastineeksi artikkeleista. Välillä kuulemma ihan kilpailutetaan lehtiä: ”Miten pitkän jutun olisitte valmiita tekemään?” Härskeimmillään hyvät arvostelut ihan vaan ostetaan.

Mielenkiintoistahan on, että Pelit-lehti järjestelmällisesti kieltäytyi tällaisista järjestelyistä jo silloin, kun asia ei vielä ollut tapetilla. Olenkin aina arvostanut Pelitiä suuresti, toki myös muista syistä johtuen. Harmi vain, että lehden resurssit ovat rajalliset. Tätä nykyähän Pelit ei edes pyri arvostelemaan kaikkia pelejä, pelkästään ne, jotka toimitus katsoo erityisen kiinnostaviksi. Itseäni tosin kismittää lähinnä se, ettei pelaamisen historiaa ja vanhoja pelejä käsitteleviä juttuja ole enemmän. Ne ovat aina lehden kiinnostavinta antia.

Muistaakseni myös Official UK PlayStation Magazine (josta VPL:n jutut olivat enemmän tai vähemmän suoria käännöksiä) veti melko tiukkaa linjaa lahjuksien suhteen, tai ainakin sanoi vetävänsä. Voihan olla, että sen Tähtien sota -pelin suhteen tempauduttiin hypen mukaan, kun vihdoinkin tuli jatko-osa suosikkielokuvalle. Itse tilasin VPL:ää monta vuotta. Varsinkin sen kylkiäisenä tulleet demo-CD:t olivat siihen aikaan kovaa valuuttaa.

Keskustelut