Vanhan koulukunnan pelaajia?

Foorumin päävalikkoonPelittääkö? › Vanhan koulukunnan pelaajia?

sulo
Käyttäjä
3301 viestiä

11.09.08 klo 14:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Löytyykö tältä foorumilta vanhan koulukunnan pelaajia eli ns.old school pelaajia.

Tarkoitan tällä heitä jotka tietävät minkälaista on pelata esim. Commodore 64 ja 8 bit.Nintendolla. Niitä jotka tuskailivat sata kertaa päälle nauhoitettujen c-64 kasettiensa kanssa ja jotka sylki lentäen puhaltelivat 8 bit. Nintendon pelien sisään yrittäessään saada niitä toimimaan.

Yhdyttekö mielipiteeseeni että nykyajan lapset/nuoret jotka ovat suurinpiirtein viisivuotiaasta asti pelanneet seegoilla ja playstationeilla eivät osaa arvostaa niitä pelejä joita nyt pelaavat.

Nimimerkillä: Katkera siitä että kulutti parhaat peli vuotensa joystickiä sormet valkoisena puristaen ja nyt Livessä Halo kolmosessa seitsemänvuotiailta todella, todella pahasti turpaan ottava.

andy
Tähtääjä
1491 viestiä

11.09.08 klo 14:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

8 bit.Nintendo löytyy vieläkin kaapista ja näyttäisi olevan "jonkinlaisessa" toimintakunnossa vieläkin, vaikka en ole käyttänyt moneen vuoteen. Megamania tuli penskana pelattua kovastikkin, joka herättää mukavia nostalgisia muistoja ja tietenkin Super-Mariot. Tosin nykyään nää pelihommat on jäänyt aika vähäiselle.

StepYou
Käyttäjä
16 viestiä

26.09.08 klo 13:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Meikäläiseltä löytyy vieläkin C64, Amiga500 ja 8piiska nintendo kaappien perältä. Kyllä ikävä on esim. amigan Rodland peliä ku näin sen youtubessa niin meinasi kyyneleet tulla että kuinka komia peli jo silloin.. Ka tsokaas Youtubesta Rodland Amiga 500. Aivan mahtava peli. Ja 8 piiskan Snake Rattle n Roll = Hemoja raastavaa toimintaa =D Aivan mahtavaa kun ohjaimet lentelee pitkin huonetta ja ärräpäät kaikuu=) Siinä oli sitä pelaamisen makua. Kaivakaa kaikki vanhat vehkeet kaapista ja pankaa pyörimään.. Tulee niin pirusti muistoja mieleen.

Joukka
Käyttäjä
1 viestiä

26.09.08 klo 17:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Commodore 64 sekä 8-bit Nintendo ovat hyvässä säilössä ja hyvin toimivat vieläkin. Itse en vielä commodore 64 aikoina osannut laitetta käyttää mutta onneksi isoveli oli opastamassa. Myöhemmin tuli 8-bit Nintendoa sitten pelailtua ahkerasti.

micco
Käyttäjä
574 viestiä

26.09.08 klo 18:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

NES löytyy täältäkin, ja on vielä sillointällöin käytössäkin. Tertris, Contra ja Mega man 2 ovat aivan helvetin kovia pelejä. Myös C64 on tuttu kapine, tosin itse en alitettavasti ko. laitetta omista. Tältä laitteelta mieleen ovat jääneet erityisesti H.E.R.O ja Silent service. Amoga 500 on myöskin tuttu laite, useammallakin kaverilla oli ko. kone. Peleistä mieleen jäneet It came from the desert, Dungeon master ja Street rod.
Ja nyky penskat eivät tosiaankaan osaa arvostaa näitä vanhoja helmiä.

Cujo
Käyttäjä
297 viestiä

26.09.08 klo 19:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vic 20:llä tuli pelaileminen alettua ja siitä sitten Spectrum 48 ja Commodore 64. Valitettavasti sen enempää Spectrum kuin Commodorekaan eivät ole enää tallessa.

sulo
Käyttäjä
3301 viestiä

29.09.12 klo 21:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

En edes muistanut että tälläisen ketjun joskus aloitin, mutta kysytään nyt sitten vaikka täällä, koska tuokin http://www.leffatykki.com...taako/321405?p=1#c-321424 on lukittu.

Mikä on tuo Commodore 64 peli, joka vilahtaa n. 1.54 kohdalla? http://www.youtube.com/watch?v=K_7Ab_aroa0

edit. Löytyi! Se on nimeltään Lady Tut :)

myggyra
Käyttäjä
149 viestiä

29.09.12 klo 21:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Projektori
Käyttäjä
48 viestiä

29.09.12 klo 22:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ensimmäinen pelikokemus 70-luvun lopulta oli tennispeli, minun koneessa oli tietenkin hexadesimaali näppis eikä mitään kuoria vain emolevy ja siitä piuhat kasettiasemaan ja TV päällle softa sisään nauhalta ja näppäimistöltä naputtelemaan. Sitten tuli Vic-20 ja sen jälkeen Commadore-64 Atari ja monia muita hauskoja tietotekniikan ihmeitä.

rillijulle
Moderaattori
3846 viestiä

02.10.12 klo 08:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Commodore ja NES löytyivät taloudesta. Pelejä oli molemmille laitteille yhteensä noin viitisenkymmentä. Lisävermeitä löyty ja vehkeet toimi. Sitten möin ne poies, erissä tosin. Yhteensä tienasin varmaan jonkun 300 euroa kaikesta, vaikka periaatteessa olisi voinut tienata enemmän. Tai sitten jättää myymättä kaikkea poies. Duck Hunt + SMBR -kombokasetti taitaapi olla ainoa muisto matolootasta mitä on jäljellä. Harmittaa sinänsä, vaikka oikea tekohan se oli! Ei kaikkea voi omistaa kun on persauki ja tila loppuu.

Mutta muistan kyllä kuitenkin vallan mainiosti millaista tuolloin oli pelata. 90-luvun alusta alkaen C64:stä NESiin, siitä PlayStationiin (tätä ei kuitenkaan lasketa mukaan). Penskana kun pelaili, kaikki oli uutta ja perin immeelistä, niin tottakai muistot ovat hyvät. Harmi kun tässä iässä ei voi enää oikein kovin useasti kokea kunnollista uutuudenviehätystä ainakaan pelirintamalla, viimeisin taitaa olla Wiin liikeohjaus. Ennen vanhaan tuli suuria muutoksia, mutta nyt kaikki on mennyt geneeriseen fotorealismiin, tavallaan kehitys on pysähtynyt ja sitä on ruvettu hinkkaamaan. Tästä syystä siis vanhempia pelejä, originaaleja tapauksia olisi mukava tahkota. Luojan kiitos on kuitenkin olemassa emulaattorit. Ja joskus jos haluan kovasti niin hommaan kasibittisen ja Duck Talesit ynnä muut klassikot.

Edelleen omistuksesta löytyy pari Game & Watch -peliä, joiden pitäisi pelittää (nappiparistot uupuvat). Niitä alkeellisia käsikonsoleita tuli myös mukulana pelailtua.

Jykii
Käyttäjä
60 viestiä

23.12.12 klo 13:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nessin ergonominen ohjain lyötiin käteen ensimmäistä kertaa vuonna 90 ja sen jälkeen ei ole paljon taakse katsottu. Parhaat pelivuodet taisivat kulua Segan ja playstationin parissa, mutta mieltäisin itseni kuitenkin osittain ns. vanhaan koulukuntaan. Pelikasettien puhaltelu ja reset-napin hakkaus ei hevillä unohdu.

Tuntuu vaan omalta kohdalta hieman tekopyhältä arvostella nykynuorisoa, kun välillä (tai aika usein) syyllistyy itsekin raivoamaan uusille peleille. Isojen Franchise-pelien tuoreet tuotokset (Fifa ja COD) kun tuntuvat jatkuvasti olevan pahasti bugisia julkaisuhetkellä, ainakin online-muodoissa. Rage-hetkillä on hyvä pitää pikku breikki, tuijottaa PS3:n vieressä makaavaa matolaatikkoa ja miettiä samalla niitä astmakohtauksien aiheuttamia puhaltelusessioita 14" töllön äärellä. nuff said

Nutipää pohjolasta
Käyttäjä
248 viestiä

23.12.12 klo 15:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

sulo kirjoitti:

Yhdyttekö mielipiteeseeni että nykyajan lapset/nuoret jotka ovat suurinpiirtein viisivuotiaasta asti pelanneet seegoilla ja playstationeilla eivät osaa arvostaa niitä pelejä joita nyt pelaavat.

Sen verran pitää vanhahkosta viestistä huolimatta motkottaa, että kyllä sitä sai naama punaisena Segan master systeminkin kasetteihin puhallella. Omiin metodeihini kuului myös heittää kasetti seinään ja jostain mystisestä syystä peli lähti monina kertoina hyvin pyörimään vasta tuon toimenpiteen jälkeen.

Juki
Käyttäjä
1517 viestiä

08.01.19 klo 00:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse 1980-luvun alkupuolella syntyneenä olen ensimmäiset pelikokemukset saanut juurikin tuolla kultaisella 80-luvulla kun meille hankittiin vuonna 1989 Commodore 64. Sitä tuli tahkottua todella paljon ja kavereiden kanssa myös vaihdeltiin pelejä keskenämme. Ikuisesti muistan myös kuinka perusteellisesti "otti pannuun" kun usein olit monta minuuttia odotellut että peli latautuisi ja sitten se ei lopulta toiminutkaan!! Meillä oli kuusnepassa siis sekä lerppu- että kasettiasema ja legendaarisimpia pelejä olivat ainakin The Great Giana Sisters, Winter Games, Summer Games, Wonder Boy, Boulder Dash, Dig Dug, He-Man ja Paper Boy.

8-bittinen Nintendo meille hommattiin 1990-luvun alussa ja sitäkin tuli pelailtua todella paljon. Ja kyllä myös tuli puhalleltua niitä pelikasetteja "enemmän kuin laki sallii" ja joskus myös pöydän kulmaan kopautuskin auttoi. Ja R-kiskalta käytiin aina vuokraamassa niitä pelejä viikonloppuisin (hinta oli muistaakseni 30 mk/vrk). Suosikkipeli oli tietysti Super Mario, mutta toki myös kaikkia Turtles- ja Mega Man -pelejä tuli tahkottua moneen kertaan. Gold Medal Challenge '92 [www.youtube.com] -peliä pelatessa (siis se superhyvä urheilupeli missä piti rämpyttää niitä A- ja B-nappeja ihan sairaalloisella vauhdilla!) nappulat painautuivat peliohjaimen sisään niin, että piti oikein avata ohjaimen ruuvit ja nostaa ne napit takaisin ylös. Ja rämpytykseen käytettiin yleensä jotain kyniä tai muita, kun sormia ei viitsinyt rakkovaaran takia käyttää.

Muita konsoleita meillä ei sitten ollutkaan. Kavereiden luona kävin pelaamassa Super Nintendoa ja Sega Megadrivea. Kiitos siis elokuvatuottaja Markus Selinille, joka aikoinaan 1980- ja 1990-luvuilla toimi Nintendo-pelien maahantuojana. Ja hänen ansiostaan moni klassikkopeli päätyi myös meidän pelihyllyyn. Ja kiertelipä Suomea 1990-luvulla myös Nintendon pelibussikin (taisi olla joku Nintendo Express tms.) ja itsekin muistan täällä paikallisen Mustan Pörsin pihassa olleeni tuossa bussissa pelaamassa kavereiden kanssa. Muistaako kukaan muu tämmöistä bussia? Ja tuolloin 1990-luvulla myös Ähtärin eläinpuiston Mini Suomessakin sai näitä 8-bittisen pelejä pelailla.

Kuusnepa meiltä myytiin pois joskus 1990-luvun alkupuolella ja tilalle hommattiin Amiga 500. Suosikkini Amigan peleistä oli Indiana Jones and the Last Crusade ja sitäkin tuli pelattua taas enemmän kuin tarpeeksi. Ja toki myös kotimme lähellä sijainneen Esso-huoltoaseman kahvilan kolikkopelit (siis ei ne perinteiset hedelmäpelit ja pajatsot vaan ne pelihalleista tutut supermahtavat seikkailu- ja tappelupelit, joita vielä 1990-luvun alussa saattoi bongailla ainakin noilla Esson huoltsikoilla) tulivat tutuiksi.

Nykyään olen enimmäkseen tietokoneen kautta fiilistellyt noita vanhoja Nintendon ja Super Nintendon pelejä, kiitos emulaattoreiden. Ja ostinpa tuossa viime vuoden puolella myös sen 8-bittisen Nintendon uuden miniversion, mutta se on joku japsimalli, koska siinä on mukana yli 600 peliä ja osa on jotain japanilaisia versioita, joita ei koskaan edes julkaistu Suomessa.

Suunnitelmissani on vielä joskus hankkia nuo kaikki vanhat legendaariset pelikoneet (siis alkuperäiset NES, SNES, C-64 ja Amiga eikä mitään uusia miniversioita). Tulipas taas mukavan nostalginen fiilis kun sai pitkästä aikaa muistella noita huolettoman lapsuuden pelailuaikoja! Ai niin, ja myös legendaarisia Game & Watch -elektroniikkapelejäkin tuli aikoinaan pelailtua paljon (mm. Donkey Kong [www.youtube.com] ja Donkey Kong Jr. [www.youtube.com])

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

08.01.19 klo 17:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse en ehkä ihan mene sinne kasarivuosille asti vaikka oma peliharrastus alkoikin lamavuosina justiinsa Commodoren ja Nintendon kanssa, jälkimmäinen erityisesti löytyi ihan kaikilta. Muistan kun näin ensimmäisen kerran Playstationin ja luulin sitä Segan mahtikoneeksi, josta kansa kaduilla ja leikkikerhoissa puhelee. Ymmärsin tuonkin virheeni vasta kun sain sen porukoilta joululahjaksi kun kasibittisen Nintendon valmistus ja myynti lakkasi joskus siinä vuosikymmenen puolivälissä.

Nykyään hyllystä löytyy lähes kaikki merkittävät konsolit useampana eri versiona 16-bittisistä Pleikka kakkosen sukupolveen asti, siinä vaiheilla kiinnostus uudempaan lakkasi aika tehokkaasti eikä ole enää tullut pelattua kuin noita vanhoja. Ennen vanhaan sai noita retrokonsoleja ja pelejäkin ihan karkkirahalla keräiltyä joka kulmakaupasta, mutta nykyään nekin on hinnoissaan kun siitä on tullut niin mainsreamia. Tuntuu hassulta ajatella parikymmentä vuotta taaksepäin kun peliharrastusta pidettiin vielä jotenkin outona ja sai kuulla sitä huutelua koulussa joka päivä, mutta nykyään kaikki pikkutytötkin on ihan pelihöyryissä päiväkodista lähtien.

J.Lipponen
Käyttäjä
138 viestiä

09.01.19 klo 22:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itsellänikin varhaisimmat ja samalla monilta osin parhaimmat pelikokemukset liittyvät nimenomaan Nessin 8 bittiseen. Kaikkine kasettien puhaltelemisineen sekä laitteen nyrkillä paukauttamisineen. Ja nyt puhutaan kuitenkin vuosituhannen vaihteen ajoista ja itse olen syntynyt 90- luvun puolenvälin paikkeilla. Veli tämän meille jostain hankki ja peleistä on mieleen jäänyt ahkerasti pelattuina Super Mario / Duck hunt yhdistelmä, Bigfoot ja Probotector (eli Contra, mutta ihmishahmot oli korvattu roboteilla). Ja olisiko ollut joku 52 in 1 kasetti? Melkoinen runsaudensarvi, Bomberman, Front line, Muscle jne.

Lämpimimmät muistot on jäänyt kuitenkin jenkkien sisällissotaan sijoittuvasta North & Southista ja TMNT 2:sta. Kaksinpelinä totta kai. Ekana mainitun kahjot junanryöstöt ja linnakkeen valtaamiset kelloa vastaan. Ja kartalla "taktikoidessa" randomisti kyrpiintyvä ja tomahawkia viskova inkkari. Veljen kanssa pelailtiin monesti yömyöhään varsinkin silloin, jos vanhemmat lauantai- iltana lähtivät pistäytymään viihteellä. Minä ja pikkusisko kiltisti "nukkumaan" ja velipoika jäi lapsenvahdiksi. Ootellaan, että pikkusisko nukahtaa ja sitten hiljaa hipsien olohuoneeseen. + ennen pelaamisen aloitusta kerittiin hyvällä tuurilla katsoa South Parkin illan jakso.
Jälkimmäistä oaukutettiin serkun kanssa tosissaan tuhkatiheään. Muutaman tunnin pelisession välissä laite pauselle, pikaisesti syömään ja verryttelemään kipeytyneitä peukaloita. Turtlesin musiikit tuo yhä melkein tipan linssiin. Tuo vahvasti mieleen muistoja lapsuudesta.

Pleikkari 1 oli kans jossain vaiheessa. Kotosalla tuli pelailtua oikeastaan vain jatko-osia: Gran Turismo 2, GTA 2 ja Colin Macrae Rally 2. Viimeisimmän pelattavuus on kyllä edelleen kova sana! Kavereitten luona mitä hakattiin niin änärit -98 & -99,Tekkenit ja Crash Bandicootit. Hyviä hetkiä riitti tämänkin masiinan parissa.

PS2 oli vielä joitakin aikoja sitten ahkerassa käytössä vaan jäi sitten kolmosen oston jälkeen hyllylle. Tämäkin on harvassa hyödytyksessä nykyään. Ehkä muutaman kerran kuussa. PS4 ei laitteena kiinnosta oikeastaan ollenkaan eikä oo ollut intoa muihinkaan uusiin laitteisiin.

Keskustelut