Raamattu - Jumalan vai ihmisen sana?

Foorumin päävalikkoonPainettua sanaa › Raamattu - Jumalan vai ihmisen sana?

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 11:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kustaa kirjoitti:

Jos ihminen suhtautuu johonkin elämänkatsomukseen skeptisesti tai omaa asiasta eri näkemyksen ja kertoo siitä, niin se ei mielestäni kuitenkaan ole toisen erilaisen mielipiteen kritisointia. Se on vain oman näkemyksen esiin tuomista.

Tällaiset turhat jostakin sanamuodosta väittelyt voisi jättää kokonaan pois. Sanotaanko sitä sitten kritiikiksi, eriävän mielipiteen esiin tuomiseksi tai kumiankaksi, aivan sama.

Kustaa
Ylläpitäjä
1875 viestiä

07.04.05 klo 11:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport kirjoitti:
Kustaa kirjoitti:

Jos ihminen suhtautuu johonkin elämänkatsomukseen skeptisesti tai omaa asiasta eri näkemyksen ja kertoo siitä, niin se ei mielestäni kuitenkaan ole toisen erilaisen mielipiteen kritisointia. Se on vain oman näkemyksen esiin tuomista.

Tällaiset turhat jostakin sanamuodosta väittelyt voisi jättää kokonaan pois. Sanotaanko sitä sitten kritiikiksi, eriävän mielipiteen esiin tuomiseksi tai kumiankaksi, aivan sama.

Miten niin? Yritin vain ilmaista että mielipiteen ilmaisu ei välttämättä ole kritiikkiä joksi asian välittömästi leimaat. Jos joku on erimieltä niin hänkö ei saa osallistua keskusteluun? Ei erimieltä oleminen ole välttämättä epäasiallisuutta. Muutenkin topic muuttuu helposti tyypiltään kaikkea muuta kuin keskusteluksi. Muut etsivät vikoja Raamatusta ja g-sport vastaa-tyyppinen sisältö ei välttämättä ole kovinkaan hedelmällistä. Eikö muulla tavalla saa osallistua?

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 11:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Siinäpä muutama esimerkki, miten voi kysymyksillä asettaa sanoja toisen suuhun. Vastataanpa nyt kuitenkin.

Kustaa kirjoitti:

Jos joku on erimieltä niin hänkö ei saa osallistua keskusteluun?

Saa tietenkin. :?:

Kustaa kirjoitti:

Ei erimieltä oleminen ole välttämättä epäasiallisuutta.

Ei tietenkään. :?:

Kustaa kirjoitti:

Eikö muulla tavalla saa osallistua?

Saa toki. :?: Se on jopa toivottavaa.

Kustaa kirjoitti:

Muutenkin topic muuttuu helposti tyypiltään kaikkea muuta kuin keskusteluksi. Muut etsivät vikoja Raamatusta ja g-sport vastaa-tyyppinen sisältö ei välttämättä ole kovinkaan hedelmällistä

Ei todellakaan ole, totta. Mutta kumpi on hedelmällisempää: virheiden etsiminen vai niihin vastaaminen?

Sanonpa, mikä omasta mielestäni ei ole hedelmällistä: nämä sinun poikkeuksetta minulle osoittamasi negatiivissävytteiset viestit, jotka eivät johda mihinkään. Vai onko sinulla tässä jokin päämäärä, mihin pyrit?

John Lennonjohto
Käyttäjä
5265 viestiä

07.04.05 klo 13:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kai mie nyt olen tämän asian suhteen sitten rajoittunut tai jotain, mutta voisiko g-sport kertoa minulle tyhmälle että millainen mielipide on tarpeeksi perusteltu ja millainen ei? Mihin mielipiteensä saa luotettavasti perustaa ja mihin ei? Tästäkin topikista saisi forumin parhaimmistoa jos keskustelu väistyisi näiltä juupas-eipas-vaarinhousut-tasoilta missä pönkitetään alati omaa mielipidettä toisen edelle.

Muistaakseni kysyin tätä jo aikaisemmin jossain uskontoaiheisessa topikissa ja kysyn uudestaan: jos toisen ihmisen uskonnollinen vakaumus ei salli tai tue toisten elävän olennon vahingoittamista tai häiritsemistä, mitä väliä sillä sitten sinulle on vaikka tämä henkilö uskoisi mihin? Uskonnonvapaus on hieno asia, kunhan se osataan pitää sopivissa rajoissa. Väkivallan, rasismin ja suvaitsemattomuuden kannattaminen ei tietenkään ole suvaittavaa missään muodossa mutta muuten en näe mitään ongelmaa siinä vaikka naapuri perustaisi uskonlahkon käytetyille massikoille. Ja vaikka toinen ei uskoisi samaan Jumalaan kun sinä, tai toinen ei uskoisi ollenkaan, ei se silti tarkoita sitä että hän haistattelisi juuri sinulle henkilökohtaisesti. Vähän suvaitsevaisuutta ja kaukonäköisyyttä peliin siis ja koitetaan muistaa kunnioittaa toiselle ihmiselle tärkeitä arvoja. Ne kun eivät välttämättä merkitse sinulle juuri mitään, mutta saattavat olla toiselle elämän ja kuoleman kysymys. Tämä koskee yhtä lailla uskontoja kun ateismiakin.

Söpö
Ylläpitäjä
2869 viestiä

07.04.05 klo 13:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

(Allekirjoittanut taputtaa tässä vaiheessa riemuissaan händyjään ja hihkuu onnesta. Kyllä on sitten kivaa, kun miehet kiistelevät kaikesta jännästä... :) )

Hmmm, eikö tarkoitus ole lopulta löytää jonkinlainen kompromissi?

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

07.04.05 klo 13:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Söpö kirjoitti:

(Allekirjoittanut taputtaa tässä vaiheessa riemuissaan händyjään ja hihkuu onnesta. Kyllä on sitten kivaa, kun miehet kiistelevät kaikesta jännästä... :) )

Hmmm, eikö tarkoitus ole lopulta löytää jonkinlainen kompromissi?

Riittää, että G-sport hyväksyy mielipiteemme. Me kyllä hyväksymme hänen käsityksensä Raamattusta.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 13:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Lennonjohto kirjoitti:

voisiko g-sport kertoa minulle tyhmälle

Luulen, että on parasta, ettei g-sport kommentoi viesteihisi mitään julkisesti. Jotta rauha säilyisi. Lähetä yksityisviestiä, jos mielesi tekee keskustella. Tämä on viimeinen sinulle osoitettu viestini.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 13:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Söpö kirjoitti:

Kyllä on sitten kivaa

Hyvä, että tykkäät. Tammista lainaten: "this is entertainment business". :wink:

Jonkunlainen missi tähän keskusteluun olisi hyvä löytää tosiaan, koska kovin on miesvoittoista. Olisitko se sinä?

John Lennonjohto
Käyttäjä
5265 viestiä

07.04.05 klo 14:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport kirjoitti:
John Lennonjohto kirjoitti:

voisiko g-sport kertoa minulle tyhmälle

Luulen, että on parasta, ettei g-sport kommentoi viesteihisi mitään julkisesti. Jotta rauha säilyisi. Lähetä yksityisviestiä, jos mielesi tekee keskustella. Tämä on viimeinen sinulle osoitettu viestini.

Pyydän kovasti anteeksi jos olen loukannut sinua (tai ketään muutakaan) sillä voin vannoa ettei se ollut ainakaan tietoista. Omasta mielestäni "keskustelu" uskontoaiheisilla palstoilla ei ole vain liikkunut järin syvällisillä ja hedelmällisillä tasoilla viime aikoina, johtuen ehkä siitä että keskustelijoiden kunnioittamat arvot eroavat melkoisesti, jopa kuin yö ja päivä. Ehkäpä pitäisi löytää tietynlainen yhteinen henkinen taso jonka saavuttaminen on välttämätöntä järkevän ja tavoitteellisen filosofoinnin tavoittamiseksi. Jos sen etsiminen on sinusta riidanhaastamista niin olen pahoillani. Haluaisin kuitenkin kuulla muidenkin ihmisten perusteltuja näkökantoja ja onneksi niitä onkin tullut. Paljon ja hyviä. Siitä kiitos monille keskustelijoille. Näitä aiheita ei vaan kauheasti jaksa kelata jos keskustelijoiden ainoa näkyvä tavoite on käännyttää toiset keskustelijat oman uskontonsa pariin sekä oman vakaumuksensa "ylivertaisuuden" jatkuva korostaminen.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 15:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miten luotettava on ”Vanha testamentti”?

Seuraavassa aineistossa tarkastellaan joitakin nykyisten kriitikkojen Raamattua vastaan kohdistamia syytöksiä. Jotkut väittävät Raamattua ristiriitaiseksi ja ”epätieteelliseksi”, ja näitä syytöksiä käsitellään myöhemmin. Mutta pohtikaamme ensiksi sitä usein esitettyä väitettä, että Raamattu on vain kokoelma taruja ja legendoja. Onko Raamatun vastustajilla vankkoja perusteita tällaiselle arvostelulle? Aloitetaan Raamatun heprealaisista kirjoituksista, niin sanotusta Vanhasta testamentista.

Erästä muinaista kaupunkia piiritetään. Suuri hyökkääjien joukko on tullut Jordanin poikki ja on nyt leiriytyneenä kaupungin korkeiden muurien edustalla. Mutta hyökkääjillä on hyvin outo taistelutaktiikka. Maahan tunkeutunut armeija on kuutena päivänä marssinut kerran päivässä kaupungin ympäri hiljaisuuden vallitessa; ainoat äänet ovat kuuluneet mukana kulkevan pappisryhmän pasuunoista. Nyt seitsemäntenä päivänä armeija marssii äänettömänä kaupungin ympäri seitsemän kertaa. Yhtäkkiä papit puhaltavat pasuunoihinsa kaikin voimin. Vaiti pysynyt armeija puhkeaa mahtavaan sotahuutoon, ja kaupungin korkeat muurit romahtavat nostattaen suuren tomupilven. Kaupunki jää puolustuskyvyttömäksi. – Joosua 6:1–21.

Näin Joosuan kirja, Heprealaisten kirjoitusten kuudes kirja, kuvailee Jerikon kukistumisen, joka tapahtui lähes 3500 vuotta sitten. Mutta tapahtuiko todella näin? Monet Raamatun historiallis-kriittiset tutkijat antaisivat ehdottomasti kieltävän vastauksen. He sanovat Joosuan kirjan samoin kuin Raamatun viiden edellisen kirjan koostuvan legendoista, jotka on kirjoitettu useita satoja vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeen. Monet arkeologitkin vastaisivat kieltävästi. Heidän mukaansa Jerikoa ei ehkä ollut olemassakaan, kun israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan.

Nämä ovat vakavia syytöksiä. Lukiessasi Raamattua huomaat sen opetusten kauttaaltaan liittyvän historiaan. Jumala oli tekemisissä todellisten miesten, naisten, perheitten ja kansakuntien kanssa, ja hänen käskynsä annettiin historian tuntemalle kansalle. Nykyajan oppineet, jotka herättävät epäilyksiä Raamatun historiallisuudesta, herättävät samalla epäilyksiä sen sanoman tärkeydestä ja luotettavuudesta. Jos Raamattu todella on Jumalan sana, niin sen historian täytyy olla luotettavaa historiaa, joka ei sisällä pelkkiä legendoja ja taruja. Onko näillä kriitikoilla perusteita asettaa sen historiallinen totuudenmukaisuus kyseenalaiseksi?

Miten luotettavaa historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on?

Raamatun historiallista kritiikkiä alettiin toden teolla esittää 1700- ja 1800-luvulla. Saksalainen raamatunkriitikko Julius Wellhausen teki 1800-luvun lopulla suosituksi teorian, jonka mukaan Raamatun kuusi ensimmäistä kirjaa, Joosua mukaan luettuna, kirjoitettiin 400-luvulla eaa. – noin tuhat vuotta niissä kuvailtujen tapahtumien jälkeen. Hän tosin sanoi niiden sisältäneen aiemmin muistiin kirjoitettua aineistoa. Tämä teoria sisällytettiin Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan vuonna 1911 julkaistuun 11. painokseen, jossa selitettiin: ”1. Mooseksen kirja on pakkosiirtolaisuuden jälkeinen teos ja koostuu pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä Pappislähteestä (P) ja aiemmista ei-papillisista lähdekirjoista, jotka eroavat selvästi P:stä kielen, tyylin ja uskonnollisen näkökannan suhteen.” – Ks. myös Iso tietosanakirja, 9. osa, palstat 1197, 1198.

Wellhausenin ja hänen seuraajiensa näkemys koko Heprealaisten kirjoitusten alkuosaan kirjoitetusta historiasta on, että se ”ei ole kirjaimellista historiaa, vaan kansanperinnettä menneiltä ajoilta”. Varhaisempien kertomusten ajateltiin vain kuvastavan Israelin myöhempää historiaa. Sanottiin esimerkiksi, ettei Jaakobin ja Eesaun välinen vihamielisyys ollut todellisuutta, vaan heijasteli Israelin ja Edomin kansakuntien välillä myöhempinä aikoina vallinnutta vihamielisyyttä.

Tämän ajatussuunnan mukaisesti nämä kriitikot olivat sitä mieltä, ettei Moosesta koskaan käsketty valmistamaan liitonarkkia ja ettei tabernaakkelia, Israelin palvonnan keskusta erämaassa, koskaan ollut olemassakaan. Lisäksi he uskoivat, että Aaronin papiston valtuudet vahvistettiin täysin vasta muutamia vuosia ennen kuin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin, minkä kriitikot uskovat tapahtuneen 500-luvun alettua eaa.

Mitä ”todisteita” heillä oli näille ajatuksille? Historiallis-kriittiset tutkijat väittävät pystyvänsä jakamaan Raamatun ensimmäisten kirjojen tekstin useisiin eri lähdekirjoihin. Heidän perusolettamuksiaan on se, että vaikka joku on kirjoittanut jokaisen Raamatun jakeen, jossa käytetään Jumalaa merkitsevää heprealaista sanaa (’Elo·him´) sellaisenaan, niin jonkun toisen on täytynyt kirjoittaa kaikki ne jakeet, joissa Jumalasta käytetään hänen nimeään – ikään kuin sama kirjoittaja ei olisi voinut käyttää molempia sanoja.

Samaten aina kun jostakin tapahtumasta kerrotaan jossakin kirjassa useammin kuin kerran, sitä pidetään todisteena siitä, että kirjoittajia on useampia kuin yksi, vaikka muinaisessa seemiläisessä kirjallisuudessa on muita vastaavia esimerkkejä toistosta. Lisäksi oletetaan, että tyylin muutos merkitsee aina kirjoittajan vaihtumista. Silti nykykielisetkin kirjailijat usein kirjoittavat eri tyyleillä uransa eri vaiheissa tai käsitellessään erilaisia aiheita.

Onko näiden teorioiden todisteeksi esitetty mitään tosiasioita? Ei mitään. Muuan kommentaattori huomautti: ”Kritiikki on parhaimmillaankin teoreettista ja epävarmaa, sitä voidaan aina helposti muuttaa, tai se voidaan osoittaa vääräksi ja joutua korvaamaan jollakin muulla. Se on älyvoimistelua, eikä sitä voida nostaa kaikkien niiden epäilysten ja arvailujen yläpuolelle, jotka erottamattomasti kuuluvat tällaisiin pohdiskeluihin.” Nimenomaan historiallis-kriittisestä raamatuntutkimuksesta voidaan tosiaan sanoa, että se on äärimmäisen ”teoreettista ja epävarmaa”.

Gleason L. Archer jr osoittaa toisen puutteen historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen järkeilyissä. Ongelma on hänen mukaansa siinä, että ”Wellhausenin koulukunta lähti liikkeelle siitä pelkästä olettamuksesta (jota se ei ole juuri vaivautunut näyttämään toteen), että Israelin uskonto oli muiden uskontojen tavoin vain inhimillistä alkuperää ja että se piti selittää vain kehityksen tuotteeksi”. Toisin sanoen Wellhausen ja hänen seuraajansa lähtivät siitä olettamuksesta, että Raamattu oli vain ihmisen sana, ja alkoivat sitten järkeillä sen pohjalta.

Jo vuonna 1909 The Jewish Encyclopedia -tietosanakirja kiinnitti huomiota wellhausenilaisen teorian kahteen muuhun heikkouteen: ”Väitteet, joiden avulla Wellhausen on lähes täysin voittanut puolelleen aikansa raamatunkriitikkojen ydinjoukon, perustuvat kahteen olettamukseen: ensiksikin siihen, että jumalanpalvelusmenot tulevat monimutkaisemmiksi sitä mukaa kuin uskonto kehittyy; toiseksi siihen, että vanhemmat lähteet vääjäämättä käsittelevät jumalanpalvelusmenojen kehityksen varhaisempia vaiheita. Ensiksi mainittu olettamus on ristiriidassa alkukantaisten kulttuurien todistuksen kanssa, eikä jälkimmäiselle löydy tukea esimerkiksi Intian jumalanpalvelusmenoja koskevista säännöksistä.”

Onko olemassa mitään keinoa sen tutkimiseksi, ovatko historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen teoriat oikeita vai eivät? The Jewish Encyclopedia sanoo edelleen: ”Wellhausenin näkemykset perustuvat melkein yksinomaan kirjallisen aineiston erittelyyn, ja ne tarvitsevat täydennyksekseen arkeologian näkökulmasta tehtävää tarkastelua.” Onko arkeologia vuosien kuluessa vahvistanut Wellhausenin teorioita? The New Encyclopædia Britannica vastaa: ”Arkeologinen kritiikki on yleensä vahvistanut [raamatunhistorian] vanhimpienkin ajanjaksojen tyypillisten historiallisten yksityiskohtien luotettavuuden ja vienyt pohjaa siltä teorialta, että Pentateukin kertomukset [Raamatun varhaisimpien kirjojen historialliset muistiinmerkinnät] ovat vain heijastuma paljon myöhäisemmältä ajalta.”

Miksi historiallis-kriittinen raamatuntutkimus on heikkoudestaan huolimatta hyvin suosittu nykyajan älymystön keskuudessa? Koska se kertoo sille sellaista, mitä se haluaa kuulla. Eräs 1800-luvulla elänyt oppinut selitti: ”Henkilökohtaisesti olin tästä Wellhausenin kirjasta iloisempi kuin melkeinpä mistään muusta; näyttihän Vanhan testamentin historian kiperä ongelma minusta vihdoinkin ratkeavan ihmisen kehittymistä koskevan periaatteen mukaisesti, jota periaatetta minun on pakko soveltaa kaiken uskonnon historiaan.” Ilmeisesti historiallis-kriittinen raamatuntutkimus oli sopusoinnussa niiden ennakkokäsitysten kanssa, jotka hänellä kehitysopin kannattajana oli. Nuo kaksi teoriaa tosiaankin edistävät samaa tarkoitusperää. Jos ihminen olisi kehittynyt, niin ei tarvitsisi uskoa Luojaan, ja jos Wellhausenin historiallis-kriittinen tutkimus olisi oikeassa, niin ei tarvitsisi uskoa Raamatun olevan Jumalan henkeyttämä.

Tällä rationalistisella 1900-luvulla älymystöstä näyttää järkevältä olettaa, että Raamattu ei ole Jumalan vaan ihmisen sana. Ihmisten on paljon helpompi uskoa, että ennustukset kirjoitettiin niiden täyttymisen jälkeen, kuin hyväksyä ne aidoiksi. He selittävät Raamatun ihmeitä koskevat kertomukset mieluummin taruiksi, legendoiksi tai kansansaduiksi kuin harkitsisivat sitä mahdollisuutta, että ne ovat todella tapahtuneet. Heidän näkemyksensä perustuu kuitenkin ennakkoluuloon eikä ole mikään järkevä syy Raamatun hylkäämiseen totuutena. Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus sisältää pahoja virheitä, eikä sen hyökkäys Raamattua vastaan ole kyennyt todistamaan, ettei Raamattu ole Jumalan sana.

Tukeeko arkeologia Raamattua?

Arkeologia on tutkimusalueena paljon varmemmalla pohjalla kuin historiallis-kriittinen raamatuntutkimus. Kaivaessaan esiin menneiden kulttuurien jäänteitä arkeologit ovat monin tavoin auttaneet meitä ymmärtämään paremmin muinaisia tapoja. Siksi ei ole yllättävää, että arkeologien tiedot ovat kerran toisensa jälkeen olleet yhdenmukaisia sen kanssa, mitä luemme Raamatusta. Joskus arkeologia on jopa osoittanut Raamatun olleen oikeassa ja sen kriitikkojen väärässä.

Esimerkiksi Danielin kirja kertoo, että Babylonian viimeinen hallitsija ennen sen joutumista persialaisten valtaan oli nimeltään Belsassar. (Daniel 5:1–30) Koska näytti siltä, ettei Raamatun ulkopuolisissa lähteissä mainittu Belsassaria lainkaan, väitettiin, että Raamattu oli väärässä ja ettei tätä miestä ollut koskaan ollut olemassakaan. 1800-luvulla löydettiin kuitenkin joistakin Etelä-Irakissa sijaitsevista raunioista useita pieniä lieriöitä, joissa oli nuolenpääkirjoitusta. Tekstin joukosta löytyi rukous Babylonian kuninkaan Nabunaidin vanhimman pojan terveyden puolesta. Mikä oli tämän pojan nimi? Belsassar.

Belsassar on siis ollut olemassa! Mutta oliko hän kuninkaana, kun Babylon kukistui? Useimmissa sen jälkeen löydetyissä todistuskappaleissa hänestä puhuttiin kuninkaan poikana, kruununprinssinä. Mutta eräs Nabunaidia koskeva runomuotoinen nuolenpääkirjoitus loi lisävaloa Belsassarin todelliseen asemaan. Se kertoi: ”Hän [Nabunaid] luovutti leirin vanhimmalleen, esikoiselleen, määräsi kaikki sotajoukot maassa hänen alaisikseen. Hän irroitti kätensä kaikesta, jätti kuninkuuden hänelle.”8 Belsassarille uskottiin siis kuninkuus. On selvää, että tämä itse asiassa teki hänestä kuninkaan! Tämä Belsassarin ja hänen isänsä Nabunaidin välinen suhde selittää sen, miksi Belsassar tarjoutui Babylonin viimeisissä pidoissa tekemään Danielista valtakunnan kolmannen hallitsijan. (Daniel 5:16, UM) Koska Nabunaid oli ensimmäinen hallitsija, niin Belsassar itse oli vasta Babylonian toinen hallitsija.

Lisätodisteita

Monet arkeologiset löydöt ovat tosiaankin osoittaneet, että Raamattu pitää historiallisesti paikkansa. Raamattu esimerkiksi kertoo, että kuningas Salomon saatua kuninkuuden isältään Daavidilta Israel nautti suuresta vauraudesta. Me luemme: ”Juudaa ja Israelia oli paljon, niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla; he söivät ja joivat ja olivat iloisia.” (1. Kuningasten kirja 4:20) Tämän lausunnon tueksi voimme lukea: ”Arkeologiset todisteet paljastavat, että Juudan väestö kasvoi räjähdysmäisesti 900-luvulla eKr. ja sen jälkeen, kun Daavidin aikaansaama rauha ja menestys mahdollisti monien uusien kaupunkien rakentamisen.”

Myöhemmin Israelista ja Juudasta tuli kaksi kansakuntaa, ja Israel valloitti naapurimaansa Mooabin. Eräässä vaiheessa Mooab kapinoi kuningas Meesan johdolla, ja Israel liittoutui Juudan ja naapurivaltakuntansa Edomin kanssa sotiakseen Mooabia vastaan. (2. Kuningasten kirja 3:4–27) On huomattavaa, että vuonna 1868 löytyi Jordanin seudulta steele (kaiverrettu kivilaatta), johon oli kirjoitettu mooabin kielellä Meesan oma kertomus tästä yhteenotosta.

Sitten vuonna 740 eaa. Jumala salli assyrialaisten tuhota Israelin kapinallisen pohjoisen valtakunnan. (2. Kuningasten kirja 17:6–18) Arkeologi Kathleen Kenyon huomauttaa tätä tapausta koskevasta Raamatun kertomuksesta: ”Osaa tästä voisi epäillä liioitteluksi.” Mutta onko se liioittelua? Hän lisää: ”Arkeologian todistus Israelin valtakunnan kukistumisesta on melkeinpä värikkäämpi kuin Raamatun kertomus. – – Israelin kaupunkien Samarian ja Haasorin täydellinen pois pyyhkäiseminen ja sen yhteydessä tapahtunut Megiddon tuho ovat arkeologian vahvistamia tosiasioita ja osoittavat, ettei [Raamatun] kirjoittaja liioitellut.”

Raamattu kertoo, että vielä myöhemmin, kun kuningas Joojakin piti valtaa Jerusalemissa, babylonialaiset saartoivat ja valloittivat tuon kaupungin. Tämä tapahtuma on merkitty muistiin Babylonian aikakirjaan, erääseen arkeologien löytämään nuolenpääkirjoitustauluun. Siinä lukee: ”Akkadin [Babylonian] kuningas – – piiritti Juudan (iahudun) kaupunkia, ja adar-kuun toisena päivänä kuningas valloitti kaupungin.” Joojakin vietiin Babyloniin, ja hänet pantiin vankilaan. Mutta Raamatun mukaan hänet vapautettiin myöhemmin vankilasta ja hän sai elatuksekseen ruokaa. (2. Kuningasten kirja 24:8–15; 25:27–30) Tämän vahvistavat Babylonista löydetyt hallinnolliset dokumentit, joissa luetellaan ”Jaukinîlle, Juudan kuninkaalle”, annetut ruoka-annokset.

Professori David Noel Freedman huomautti arkeologian ja Raamatun historiallisten kertomusten välisestä suhteesta seuraavaa: ”Yleensä arkeologia on kuitenkin ollut omiaan vahvistamaan Raamatun kertomuksen historiallista paikkansapitävyyttä. Yleinen aikajärjestys patriarkoista Uuden testamentin aikoihin saakka vastaa arkeologian tietoja. – – Tulevat löydöt todennäköisesti vahvistavat sitä nykyistä maltillista kantaa, jonka mukaan Raamatun perinteellä on historialliset juuret ja se on säilynyt luotettavana, vaikka se ei kriittisessä tai tieteellisessä mielessä olekaan historiaa.”

Sitten hän sanoo historiallis-kriittisten tutkijoiden yrityksistä horjuttaa uskoa Raamattuun: ”Nykyajan oppineitten yritykset laatia raamatunhistoriaa uudenlaiseksi – esimerkiksi Wellhausenin näkemys, jonka mukaan patriarkaalinen aikakausi heijasteli jakautunutta monarkiaa, tai se, että Noth ja hänen seuraajansa kielsivät Mooseksen ja Egyptistä lähdön historiallisuuden ja muokkasivat sen pohjalta uudelleen Israelin historiaa – eivät ole kestäneet tarkastelua arkeologisten tietojen valossa yhtä hyvin kuin Raamatun kertomus.”

Jerikon kukistuminen

Merkitseekö tämä sitä, että arkeologia on aina yhtä mieltä Raamatun kanssa? Ei, sillä niiden välillä on monia ristiriitoja. Yksi niistä koskee tämän luvun alussa kuvailtua Jerikon dramaattista valloitusta. Raamatun mukaan Jeriko oli ensimmäinen kaupunki, jonka Joosua valloitti johdattaessaan israelilaiset Kanaanin maahan. Raamatun ajanlaskun mukaan tuo kaupunki kukistui ennen 1400-luvun puoliväliä eaa. Valloituksen jälkeen Jeriko poltettiin poroksi, ja sitten se jäi asumattomaksi satojen vuosien ajaksi. – Joosua 6:1–26; 1. Kuningasten kirja 16:34.

Professori John Garstang teki ennen toista maailmansotaa kaivauksia paikalla, jolla Jerikon uskottiin sijainneen. Hän totesi, että kaupunki oli hyvin vanha ja että se oli tuhottu ja rakennettu uudelleen monta kertaa. Garstang havaitsi, että yhden tällaisen tuhon aikana muurit sortuivat ikään kuin maanjäristyksen voimasta ja kaupunki poltettiin kokonaan tulella. Garstang uskoi tämän tapahtuneen noin vuonna 1400 eaa., mikä ei poikkea kovinkaan paljon siitä ajankohdasta, jolloin Joosua Raamatun mukaan tuhosi Jerikon.

Sodan jälkeen toinenkin arkeologi, Kathleen Kenyon, teki Jerikossa kaivauksia. Hänen johtopäätöksensä mukaan ne sortuneet muurit, jotka Garstang oli tunnistanut, olivat satoja vuosia varhaisemmalta ajalta kuin Garstang ajatteli. Kathleen Kenyon totesi kyllä, että Jerikossa oli sattunut suuri tuho 1500-luvulla eaa., mutta hän sanoi, ettei Jerikon paikalla ollut mitään kaupunkia 1400-luvulla – jolloin Raamattu sanoo Joosuan hyökänneen maahan. Kenyon kertoo edelleen havainneensa mahdollisia merkkejä toisesta tuhosta, joka on voinut sattua tuolla paikalla vuonna 1325 eaa., ja esittää: ”Jos Jerikon tuho on liitettävä Joosuan johdolla tapahtuneeseen hyökkäykseen, niin arkeologia puoltaa tätä [viimeksi mainittua] ajankohtaa.”

Merkitseekö tämä sitä, että Raamattu on väärässä? Ei suinkaan. Meidän on muistettava, että vaikka arkeologia avaa ikään kuin ikkunan menneisyyteen, tuo ikkuna ei ole aina kirkas. Joskus se on hyvinkin samea. Muuan kommentaattori huomauttikin: ”Arkeologiset todisteet ovat ikävä kyllä hajanaisia, ja siksi niillä on rajoituksensa.” Varsinkin Israelin historian varhaisia vaiheita koskeva arkeologinen todistusaineisto on puutteellinen. Jerikossa todisteet ovat itse asiassa tavallista heikommat, koska eroosio on pahoin kuluttanut paikkaa.

Arkeologian rajoitukset

Arkeologit itsekin myöntävät tieteenhaaransa rajoitukset. Esimerkiksi Yohanan Aharoni selittää: ”Kun on kysymys historiallisista tai historiallis-maantieteellisistä tulkinnoista, arkeologi astuu ulos eksaktien tieteiden alueelta, ja voidakseen muodostaa asiasta historiallisen kokonaiskuvan hänen täytyy turvautua arvo-arvostelmiin ja olettamuksiin.” Eri löytöjen ajoittamisesta hän lisää: ”Meidän täytyy siksi aina muistaa, etteivät kaikki ajanmääritykset ole ehdottomia ja että ne ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia”, vaikka nykyajan arkeologit voivatkin hänen mielestään luottaa ajanmäärityksiinsä paremmin kuin menneisyydessä eläneet.

Kirja ”Vanhan testamentin maailma” kysyy: ”Miten objektiivinen tai todella tieteellinen on arkeologinen metodi?” Se vastaa: ”Arkeologit ovat objektiivisempia kaivaessaan maasta esineitä kuin tulkitessaan niitä. Mutta heidän inhimilliset ennakkoajatuksensa vaikuttavat myös heidän käyttämiinsä kaivausmenetelmiin. Edetessään kaivauksissaan alaspäin maakerrosten läpi he auttamattomasti tuhoavat todisteensa, joten he eivät voi koskaan testata ’koettaan’ toistamalla sitä. Tämä tekee arkeologiasta ainutlaatuisen tieteiden joukossa. Lisäksi se tekee arkeologisten selontekojen antamisesta erittäin vaativan tehtävän, jossa voi langeta moneen salakuoppaan.”

Arkeologiasta voi siis olla paljon hyötyä, mutta minkä tahansa inhimillisen toiminnan tavoin myös siinä tapahtuu virheitä. Vaikka tarkastelemmekin kiinnostuneina arkeologisia teorioita, meidän ei tulisi koskaan pitää niitä kiistattoman tosina. Jos arkeologit tulkitsevat löytöjään tavalla, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa, ei tulisi automaattisesti otaksua, että Raamattu on väärässä ja arkeologit oikeassa. Heidän tulkintojensa tiedetään muuttuneen.

On kiinnostavaa panna merkille, että vuonna 1981 professori John J. Bimson tarkasteli Jerikon tuhoa uudelleen. Hän tutki tarkoin sitä Jerikon tulista hävitystä, joka – Kathleen Kenyonin mukaan – tapahtui 1500-luvun puolivälissä eaa. Professori Bimsonin mukaan tuo tuho sopi hyvin Raamatun kertomukseen siitä, miten Joosua hävitti kaupungin, ja lisäksi arkeologinen käsitys Kanaanista kokonaisuudessaan sopi täysin yhteen sen kanssa, millaiseksi Raamattu kuvaili Kanaanin siihen aikaan kun israelilaiset tunkeutuivat maahan. Arkeologinen ajanmääritys on siksi hänen mielestään väärässä, ja hän esittää tämän hävityksen todellisuudessa tapahtuneen 1400-luvun puolivälissä eaa., Joosuan elinaikana.

Raamattu on aitoa historiaa

Tämä valaisee sitä tosiasiaa, että arkeologit ovat usein eri mieltä keskenään. Ei ole siksi yllättävää, että jotkut ovat eri mieltä Raamatun kanssa, kun taas toiset ovat sen kanssa samaa mieltä. Kaikesta huolimatta jotkut tutkijat ovat alkaneet kunnioittaa Raamatun historiallisuutta ainakin yleispiirteissään, jos eivät joka yksityiskohdassa. William Foxwell Albright edusti yhtä ajatussuuntaa kirjoittaessaan: ”Yleensä on palattu arvostamaan Israelin uskonnollisen historian sekä ylimalkaista että yksityiskohtaista tarkkuutta. – – Lyhyesti sanottuna voimme nyt jälleen pitää Raamattua alusta loppuun uskonnonhistorian luotettavana asiakirjana.”

Oikeastaan itse Raamatussa näkyy luotettavan historian leima. Useimmista muinaisista taruista ja legendoista poiketen sen tapahtumat liitetään nimenomaisiin ajankohtiin. Monia Raamattuun muistiinmerkittyjä tapahtumia tukevat samoilta ajoilta peräisin olevat piirtokirjoitukset. Kun Raamattu ja jokin muinainen piirtokirjoitus poikkeavat toisistaan, niin ristiriidan voidaan usein nähdä johtuvan siitä, että muinaiset hallitsijat tunsivat vastenmielisyyttä omien tappioittensa muistiinmerkitsemistä kohtaan ja halusivat liioitella menestyksiään.

Oikeastaan monet muinaiset piirtokirjoitukset ovat pikemminkin virallista propagandaa kuin historiaa. Sitä vastoin raamatunkirjoittajat ilmaisevat harvinaista rehellisyyttä. Sellaiset vanhan ajan suurmiehet kuin Mooses ja Aaron paljastetaan kaikkine heikkoine ja vahvoine puolineen. Jopa suuren kuninkaan Daavidin puutteet ilmaistaan rehellisesti. Koko kansan heikkoudet paljastetaan yhä uudelleen. Tämä vilpittömyys puhuu Raamatun heprealaisten kirjoitusten totuudellisuuden ja luotettavuuden puolesta ja antaa painoa sanoille, jotka Jeesus lausui rukoillessaan Jumalaa: ”Sinun sanasi on totuus.” – Johannes 17:17.

Albright sanoi edelleen: ”Joka tapauksessa Raamattu sisältönsä puolesta kohoaa kaiken varhaisemman uskonnollisen kirjallisuuden yläpuolelle, ja aivan yhtä vaikuttavalla tavalla se kohoaa kaiken sen jälkeen syntyneen kirjallisuuden yläpuolelle sanomansa suoralla koruttomuudella ja tavalla, jolla se vetoaa yleisesti kaikissa maissa ja kaikkina aikoina eläneisiin ihmisiin.” Juuri tämä ’kaiken yläpuolelle kohoava sanoma’ pikemminkin kuin oppineitten todistus osoittaa Raamatun henkeytetyksi, kuten näemme myöhemmistä luvuista. Mutta todetkaamme tässä vaiheessa, että nykyajan rationalistiset ajattelijat eivät ole onnistuneet todistamaan, etteivät Heprealaiset kirjoitukset olisi todellista historiaa, kun taas nämä kirjoitukset itsessään todistavat kaikin tavoin olevansa luotettavia. Voidaanko samaa sanoa Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista, ”Uudesta testamentista”? Siitä lisää seuraavassa.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

07.04.05 klo 15:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lisäajatuksia edelliseen; joitakin lainauksia.

Arkeologian arvo

”Arkeologia tuo esiin näytteitä muinaisista työkaluista ja astioista, muureista ja rakennuksista, aseista ja koristeista. Useimmat näistä voidaan asettaa aikajärjestykseen ja tunnistaa selvästi Raamatun vastaavien aikojen ja asiayhteyden mukaisesti. Tässä mielessä Raamattu tallentaa täsmällisesti kirjallisessa muodossa muinaisen kulttuurimiljöönsä. Raamatun kertomusten yksityiskohdat eivät ole kirjoittajan mielikuvituksen epätodellisia tuotteita, vaan ne kuvastavat aidosti sitä maailmaa, jossa nuo muistiin merkityt tapahtumat, niin maalliset kuin yliluonnollisetkin, sattuivat.” – The Archaeological Encyclopedia of the Holy Land.

Mitä arkeologia voi tehdä ja mitä ei

”Arkeologia ei sitovasti todista Raamattua oikeaksi tai vääräksi, mutta sillä on muita, melkoisen tärkeitä tehtäviä. Se tuo jossain määrin esiin sen konkreettisen maailman, josta Raamattu on antanut ennakkokäsityksen. Esimerkiksi sen tietäminen, mistä aineista jokin talo oli rakennettu tai miltä jokin ’uhrikukkula’ näytti, auttaa meitä ymmärtämään raamatunkohtia paljon paremmin. Toiseksi se täydentää historiallisen kertomuksen. Esimerkiksi Meesan kivi sisältää vastapuolen version tapahtumasta, jota koskeva kertomus alkaa 2. Kuningasten kirjan 3:4:stä. – – Kolmanneksi se kertoo muinaisen Israelin naapureiden elämästä ja ajatuksista – jotka ovat itsessään kiinnostavia ja valaisevat sitä ajatusmaailmaa, jonka keskellä muinaisen Israelin ajattelutapa kehittyi.” – Ebla – A Revelation in Archaeology.

lähdeluettelo:

1. John Urquhart, The Inspiration & Accuracy of the Holy Scriptures, 1895, s. 254, 255; The International Critical Commentary – A Critical and Exegetical Commentary on Genesis, 2. painos, 1976, s. xlii.
2. Encyclopædia Britannica, 1911, xi osa, s. 580, 581.
3. The Inspiration & Accuracy of the Holy Scriptures, s. 262, 263; S. R. Driver, An Introduction to the Literature of the Old Testament, 1898, s. 154.
4. Richard Elliott Friedman, Who Wrote the Bible?, 1987, s. 52.
5. Encyclopædia Judaica, 1971, 13. osa, s. 264.
6. Gleason L. Archer jr, A Survey of Old Testament Introduction, 1974, s. 107.
7. The Inspiration & Accuracy of the Holy Scriptures, s. 258, 259.
8. Armas Salonen, Pyhä maa ja Assur, 1964, s. 100.
9. Biblical Archaeology Review, touko-kesäkuu 1985, s. 74, 75, 77.
10. Gaalyah Cornfeld, Archaeology of the Bible: Book by Book, 1976, s. 99.
11. Kathleen M. Kenyon, The Bible and Recent Archaeology, 1978, s. 97.
12. Archaeology of the Bible: Book by Book, s. 177.
13. Archaeology of the Bible: Book by Book, s. 177.
14. The Bible in Modern Scholarship, toim. J. Philip Hyatt, 1956, s. 297.
15. John Garstang, The Story of Jericho, 1948, s. 135, 141, 146, 186.
16. The Illustrated Bible Dictionary, 1980, 2. osa, s. 749, 750; Archaeological Discoveries in the Holy Land, 1967, s. 28.
17. Biblical Archaeology Review, tammi-helmikuu 1988, s. 54.
18. Yohanan Aharoni, The Land of the Bible – A Historical Geography, 1979, s. 98.
19. The Land of the Bible, s. 98.
20. The World of the Old Testament, toim. James I. Packer, Merrill C. Tenney ja William White jr, 1982, s. 69.
21. John J. Bimson, Redating the Exodus and Conquest, 1981, s. 22–27, 110–115, 132–137; Biblical Archaeology Review, syys-lokakuu 1987, s. 45, 46.
22. William Foxwell Albright, History, Archaeology, and Christian Humanism, 1964, s. 294–296.
23. History, Archaeology, and Christian Humanism, s. 294–296.

Söpö
Ylläpitäjä
2869 viestiä

07.04.05 klo 17:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport kirjoitti:
Söpö kirjoitti:

Kyllä on sitten kivaa

Hyvä, että tykkäät. Tammista lainaten: "this is entertainment business". :wink:

Jonkunlainen missi tähän keskusteluun olisi hyvä löytää tosiaan, koska kovin on miesvoittoista. Olisitko se sinä?


Jahka uimapukukierros alkaa... :roll:

Evil Eye
Käyttäjä
64 viestiä

07.04.05 klo 19:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport kirjoitti:

Luulen, että on parasta, ettei g-sport kommentoi viesteihisi mitään julkisesti. Jotta rauha säilyisi.

Hassu asenne! Suvaitsevaisuus ja anteeksianto ennenkaikkea :lol: :lol:
Mitä todennälöisimmin 3. maailman sota tulee olemaan nimenomaan uskontojen sota...

terwapiru
Käyttäjä
859 viestiä

07.04.05 klo 20:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

No joo, aika vanhoja lähdeteoksia on g-sport (omassa?) tekstissään käyttänyt. Ja pitää aina muistaa, että samankin asian pystyy esittämään monella tapaa riippuen siitä, mitä asiaa haluaa korostaa (lasi on vasta puolillaan - lasi on jo puolillaan). Lisäksi täytyy vieläkin korostaa, että vaikka Raamattu olisi jokaista historiallista faktaa myöten kohdillaan, niin siitä huolimatta hengellinen osuus on se, joka ratkaisee haluaako kirjalle omistaa elämänsä vaiko ei. Eikä se taivaskaan nyt niin hirveän puoleensavetävältä paikalta kuulosta, jatkuva peace, love & flowers -meininki olisi itse asiassa ihan hirveä kohtalo. Johan moisessa jeesustelussa pää sekoaisi.

Gerba
Käyttäjä
654 viestiä

07.04.05 klo 21:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Evil Eye kirjoitti:

Hassu asenne! Suvaitsevaisuus ja anteeksianto ennenkaikkea :lol: :lol:
Mitä todennälöisimmin 3. maailman sota tulee olemaan nimenomaan uskontojen sota...

Ei se suvaitsevaisuus nyt niin olennaista ole Raamatunkaan mukaan :)

5. Moos. 21:18-21 Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt kaupunkinsa vanhinten eteen, asuinpaikkansa porttiin, ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen, mitä me sanomme, vaan on irstailija ja juomari. Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

07.04.05 klo 21:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mitäköhän G-sport mahtaa ajattella tuosta kivityshommasta?

Gerba
Käyttäjä
654 viestiä

07.04.05 klo 22:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itseäni häiritsee Raamatussa juurikin se ominaisuus, että kertomukset todellakin on hyvinkin vertauskuvallisia ja näin ollen miten voi edes olettaa, että tavallinen Matti Meikäläinen saa Raamatusta irti sitä alkuperäistä sanomaa? Sinällään en kyllä itse lähde kyseenalaistamaan ko. teosta, mutta sieltä löytyy niin erikoista matskua nykyaikaan sovitettuna, että en millään koe, että haluaisin niiden ohjeiden mukaan omaa elämääni viettää. Luomiskertomusta pidän ehkä Raamatun olennaisimpana asiana ja jo siihen liittyy paljon sellaisia kummallisuuksia ja epäloogisuuksia, joista tullaan väittelemään varmasti ihmiselon loppuun asti. Sekin kuulostaa vähän erikoiselta, että kirjan ristiriitaisuuksia/virheitä todistetaan oikeaksi lainaamalla viitteitä kyseessä olevasta kritiikin kohteesta. Se on aika luonnollista, mutta sen todistusarvo itselleni on kyllä puhdas nolla.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

08.04.05 klo 11:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

terwapiru kirjoitti:

vaikka Raamattu olisi jokaista historiallista faktaa myöten kohdillaan, niin siitä huolimatta hengellinen osuus on se, joka ratkaisee haluaako kirjalle omistaa elämänsä vaiko ei.

Ilman muuta, olen erittäin samaa mieltä. Lähdin kuitenkin rakentamaan todisteluketjuani ns. kivijalasta; historiallisista faktoista.

terwapiru kirjoitti:

Eikä se taivaskaan nyt niin hirveän puoleensavetävältä paikalta kuulosta, jatkuva peace, love & flowers -meininki olisi itse asiassa ihan hirveä kohtalo. Johan moisessa jeesustelussa pää sekoaisi.

Nyt taidat sekoittaa kyllä hippiaatteen ja uskonnon. ;) Mutta:

"Nöyrät perivät maan ja asuvat siinä ikuisesti."

"Jumala asetti ensimmäisen ihmisparin paratiisikotiin maan päälle."

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

08.04.05 klo 11:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onko ”Uusi testamentti” historiaa vai tarua?

”Uutta testamenttia voidaan nykyään kuvailla maailmankirjallisuuden parhaiten tutkituksi kirjaksi”, sanoi Hans Küng kirjassaan ”Kristittynä oleminen”. Hän oli oikeassa. Menneiden 300 vuoden aikana Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia on paitsi tutkittu myös eritelty perusteellisemmin ja analysoitu pikkutarkemmin kuin mitään muuta kirjallisuutta.

Jotkut tutkijat ovat tulleet hyvin eriskummallisiin johtopäätöksiin. Saksassa 1800-luvulla elänyt Ludwig Noack päätteli, että Johanneksen evankeliumin kirjoitti vuonna 60 rakastettu opetuslapsi, joka – Noackin mukaan – oli Juudas! Ranskalainen Joseph Ernest Renan esitti, että Lasaruksen ylösnousemus oli todennäköisesti huijausta, jonka Lasarus itse järjesti tukeakseen Jeesuksen väitettä, että hän oli ihmeidentekijä, kun taas saksalainen teologi Gustav Volkmar väitti kivenkovaan, ettei historian tuntema Jeesus voinut mitenkään väittää olevansa Messias.

Toisaalta Bruno Bauer tuli siihen johtopäätökseen, ettei Jeesusta ole koskaan ollut olemassakaan! ”Hän väitti, että todelliset varhaiskristillisyyttä muovanneet voimat olivat Filon, Seneca ja gnostilaiset. Lopuksi hän julisti, ettei historiallista Jeesusta ollut koskaan ollut olemassakaan – –, että kristillinen uskonto syntyi toisen vuosisadan lopulla ja että se oli peräisin juutalaisuudesta, jossa stoalaisuus oli tullut vallitsevaksi.”

Harva enää nykyään kannattaa tällaisia äärimmäisiä ajatuksia. Mutta jos luet nykyajan oppineitten teoksia, havaitset monien yhä uskovan, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sisältävät taruja ja legendoja sekä liioittelua. Ovatko he oikeassa?

Milloin ne kirjoitettiin?

Tarujen ja legendojen kehittyminen vie aikaa. On siksi tärkeää saada vastaus kysymykseen: milloin nämä kirjat kirjoitettiin? Historioitsija Michael Grant sanoo, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisia osia alettiin kirjoittaa ”30 tai 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen”. Raamatun arkeologi William Foxwell Albright mainitsi C. C. Torreyn tulleen siihen johtopäätökseen, ”että kaikki evankeliumit kirjoitettiin ennen vuotta 70 ja että niissä ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi voitu kirjoittaa kahdenkymmenen vuoden kuluessa ristiinnaulitsemisesta”. Albrightin oma mielipide oli, että niiden kirjoittaminen saatiin loppuun ”viimeistään noin vuonna 80”. Toiset esittävät hiukan erilaisia arvioita, mutta useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että ”Uuden testamentin” kirjoittaminen saatiin päätökseen ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä.

Mitä tämä merkitsee? Albright tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Voimme sanoa vain sen, että 20–50 vuoden jakso on liian lyhyt, jotta Jeesuksen lausuntojen olennainen sisältö tai edes nimenomainen sanamuoto olisi siinä ajassa ehtinyt merkittävällä tavalla vääristyä.” Professori Gary Habermas lisää: ”Evankeliumien kirjoitusaika on hyvin lähellä sitä ajanjaksoa, josta ne kertovat, kun taas muinaiset historiat kuvailevat usein tapahtumia, jotka sattuivat satoja vuosia aiemmin. Silti nykyajan historioitsijat kykenevät menestyksellisesti tuomaan esiin tapahtumia näiltä muinaisiltakin aikakausilta.”

Toisin sanoen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historialliset osat ansaitsevat ainakin yhtä suuren luottamuksen kuin maalliset historiat. Varmastikaan niinä muutamina vuosikymmeninä, jotka kuluivat varhaiskristillisyyden ajan tapahtumista niiden muistiinmerkitsemiseen, eivät myytit ja legendat ehtineet kehittyä ja tulla omaksutuiksi eri puolilla maailmaa.

Silminnäkijöiden todistus

Tämän vahvistaa erityisesti se tosiasia, että monissa kertomuksissa puhutaan silminnäkijöiden todistuksesta. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoi: ”Tämä on se opetuslapsi [opetuslapsi jota Jeesus rakasti], joka todistaa näistä asioista ja joka on nämä kirjoittanut.” (Johannes 21:24) Luukkaan kirjan kirjoittaja sanoo: ”Ne, joista alusta asti tuli silminnäkijöitä ja sanoman palvelijoita, välittivät ne meille.” (Luukas 1:2) Apostoli Paavali sanoi puhuessaan niistä, jotka näkivät Jeesuksen ylösnousemuksen: ”Useimmat [heistä] ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet kuolemaan.” – 1. Korinttolaisille 15:6.

Professori F. F. Bruce tekee tässä yhteydessä terävän havainnon: ”Ei olisi mitenkään voinut olla helppoa, kuten jotkut kirjoittajat näyttävät ajattelevan, keksiä Jeesuksen sanomisia ja tekemisiä noina varhaisina vuosina, jolloin elossa oli niin monia Hänen opetuslapsiaan, jotka saattoivat muistaa, mitä oli tapahtunut ja mitä ei. – – Opetuslapsilla ei ollut varaa antautua siihen vaaraan, että he olisivat esittäneet epätarkkoja tietoja (tosiasioiden tahallisesta väärentämisestä puhumattakaan), sillä heti olisi löytynyt sellaisia, jotka olisivat varsin kernaasti paljastaneet asian todellisen laidan. Apostolien alkuperäisen saarnaamisen peruspiirteitä on sitä vastoin se, että varmoina asiastaan he vetosivat kuulijoidensa tietoon; he eivät vain sanoneet: ’Me olemme näiden asioitten todistajia’, vaan myös: ’Niin kuin itse tiedätte’ (Apostolien teot 2:22).”

Onko teksti luotettavaa?

Onko mahdollista, että nämä silminnäkijöiden todistukset kirjoitettiin täsmällisesti muistiin, mutta että teksti myöhemmin turmeltui? Toisin sanoen solutettiinko alkuperäisiin kirjoituksiin niiden valmistumisen jälkeen taruja ja legendoja? Olemme jo nähneet, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten teksti on paremmin vahvistettu kuin minkään muun vanhan ajan kirjan teksti. Raamatun kreikkalaisen tekstin tutkijat Kurt ja Barbara Aland luettelevat lähes 5000 käsikirjoitusta, jotka ovat säilyneet antiikin ajalta meidän päiviimme, jotkut aina 100-luvulta saakka. Tämä suuri todistusaineisto vahvistaa yleisesti sen, että teksti on pohjimmiltaan luotettavaa. Lisäksi on olemassa monia vanhoja käännöksiä – varhaisimmat ovat peräisin noin vuodelta 180 – jotka osaltaan todistavat tekstin täsmällisyyden puolesta.

Katsommepa siis asiaa miltä kannalta tahansa, voimme olla varmoja siitä, että Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin ei solutettu legendoja ja taruja sen jälkeen kun alkuperäiset kirjoittajat olivat saaneet työnsä loppuun. Meillä käytössä oleva teksti on olennaisilta osiltaan sama kuin se, jonka alkuperäiset kirjoittajat kirjoittivat, ja tekstin täsmällisyyden vahvistaa se tosiasia, että samaan aikaan eläneet kristityt hyväksyivät sen. Voimmeko sitten tarkistaa Raamatun historiallisuutta vertaamalla sitä muihin muinaisiin historioihin? Voimme jossain määrin.

Historian todistus

Todellisuudessa Raamatun ulkopuoliset dokumentit kertovat Jeesuksen ja hänen apostoliensa elämässä sattuneista tapahtumista hyvin vähän. Tämä on aivan luonnollista, sillä kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla suhteellisen pieni ryhmä, joka ei sekaantunut politiikkaan. Mutta kaikki maallisen historian esittämät todisteet ovat yhtäpitäviä sen kanssa, mitä luemme Raamatusta.

Esimerkiksi sen jälkeen kun Herodes Antipaan sotavoimat kokivat murskatappion, vuonna 93 kirjoittanut juutalainen historioitsija Josephus sanoi: ”Jotkut juutalaiset pitivät Herodeksen armeijan tuhoa Jumalan kostona, ja varmasti oikeudenmukaisena kostona, siitä miten hän oli kohdellut Johannesta, joka oli lisänimeltään Kastaja. Herodes oli nimittäin surmannut hänet, vaikka hän oli hyvä mies ja oli kehottanut juutalaisia viettämään vanhurskasta elämää, harrastamaan oikeutta lähimmäisiään kohtaan ja hurskautta Jumalaa kohtaan.” Näin Josephus vahvistaa Raamatun kertomuksen, että Johannes Kastaja oli vanhurskas mies, joka saarnasi katumusta ja jonka Herodes teloitti. – Matteus 3:1–12; 14:11.

Josephus mainitsee myös Jaakobin, Jeesuksen velipuolen, joka Raamatun kertoman mukaan ei ensin seurannut Jeesusta, mutta josta tuli myöhemmin huomattava vanhin Jerusalemiin. (Johannes 7:3–5; Galatalaisille 1:18, 19) Hän vahvistaa Jaakobin pidättämisen sanoessaan: ”[Ylimmäinen pappi Ananus] kutsui koolle sanhedrinin tuomarit ja toi heidän eteensä Jaakob-nimisen miehen, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen, ja eräitä muita.” Näillä sanoillaan Josephus lisäksi vahvistaa, että ”Kristukseksi kutsuttu Jeesus” oli todellinen, historiallinen henkilö.

On muitakin varhaisia kirjoittajia, jotka viittaavat Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittuihin asioihin. Evankeliumit esimerkiksi kertovat, että Jeesuksen saarnaaminen eri puolilla Palestiinaa herätti laajalti vastakaikua. Kun Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan, hänen seuraajansa joutuivat hämmennyksen ja masennuksen valtaan. Pian sen jälkeen samat opetuslapset rohkeasti täyttivät Jerusalemin sillä sanomalla, että heidän Herransa oli herätetty kuolleista. Muutamassa vuodessa kristillisyys oli levinnyt läpi koko Rooman valtakunnan. – Matteus 4:25; 26:31; 27:24–26; Apostolien teot 2:23, 24, 36; 5:28; 17:6.

Kaiken tämän paikkansapitävyyden vahvistaa roomalainen historioitsija Tacitus, joka ei suinkaan suhtautunut suopeasti kristillisyyteen. Pian vuoden 100 jälkeen kirjoittamassaan historiassa hän kertoo, miten Nero vainosi julmasti kristittyjä, ja mainitsee ”Kristuksen, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin.”

Raamatunkirjoittaja mainitsee Apostolien tekojen 18:2:ssa, että ”[Rooman keisari] Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta”. Toisella vuosisadalla elänyt roomalainen historioitsija Suetoniuskin mainitsee tämän karkotuksen. Teoksessaan Rooman keisarien elämäkertoja tämä historioitsija sanoo: ”Juutalaiset, jotka aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen heitä siihen yllyttäessä, hän [Claudius] karkotti Roomasta.” Jos tässä mainittu Chrestus tarkoittaa Jeesusta Kristusta ja jos Rooman tapahtumat noudattivat samaa kaavaa kuin muissa kaupungeissa, niin mellakat eivät todellisuudessa tapahtuneet Kristuksen (toisin sanoen Kristuksen seuraajien) yllytyksestä. Ne johtuivat pikemminkin siitä, että kristittyjen uskollinen saarnaamistoiminta sai juutalaiset ryhtymään väkivallantekoihin.

Toisen vuosisadan keskivaiheilla kirjoittanut Justinus Marttyyri mainitsi Jeesuksen kuolemasta seuraavaa: ”Sen, että näin todella tapahtui, voitte varmistaa ’Pontius Pilatuksen teoista’.” Justinus Marttyyrin mukaan samoissa asiakirjoissa mainittiin myös Jeesuksen ihmeet, joista hän sanoi: ”Sen, että Hän teki niitä, voitte saada tietää ’Pontius Pilatuksen teoista’.” Näitä ”Tekoja” eli virallisia muistiinmerkintöjä ei tosin enää ole olemassa, mutta ilmeisesti ne olivat olemassa toisella vuosisadalla, ja Justinus Marttyyri oli varma asiastaan kehottaessaan lukijoitaan varmistumaan niiden avulla hänen sanojensa paikkansapitävyydestä.

Arkeologiset todisteet

Arkeologiset löydöt ovat myös valaisseet tai vahvistaneet sitä, mitä luemme Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Esimerkiksi vuonna 1961 löydettiin Kesareassa sijaitsevan roomalaisen teatterin raunioista piirtokirjoitus, jossa oli Pontius Pilatuksen nimi. Ennen tätä löytöä oli itse Raamatun lisäksi ollut vain hyvin niukasti todisteita tämän roomalaisen hallitsijan olemassaolosta.

Luukkaan evankeliumista luemme, että kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, oli ”Lysanias Abilenen piirihallitsijana”. (Luukas 3:1) Jotkut epäilivät tätä lausuntoa, koska Josephus mainitsi Lysaniaan, joka hallitsi Abilenea ja joka kuoli vuonna 34 eaa., siis kauan ennen Johanneksen syntymää. Arkeologit ovat kuitenkin kaivaneet Abilenesta piirtokirjoituksen, jossa mainitaan toinen Lysanias, joka oli tetrarkkina (piirihallitsijana) Tiberiuksen hallituskaudella. Tiberiushan hallitsi keisarina Roomassa, kun Johannes aloitti palveluksensa. Viimeksi mainittu Lysanias on hyvinkin voinut olla se, johon Luukas viittasi.

Apostolien teoista luemme, että Paavali ja Barnabas lähetettiin Kyprokseen lähetystyöhön ja että he tapasivat siellä Sergius Paulus -nimisen prokonsulin, ”älykkään miehen”. (Apostolien teot 13:7) Kyproksessa 1800-luvun puolivälissä tehdyissä kaivauksissa paljastui vuodelta 55 peräisin oleva piirtokirjoitus, joka mainitsee saman miehen. Arkeologi G. Ernest Wright sanoo tästä: ”Tämä on ainoa Raamatun ulkopuolinen maininta tästä prokonsulista, ja on kiinnostavaa, että Luukas mainitsee oikein hänen nimensä ja arvonimensä.”

Paavali sanoi huomanneensa Ateenassa ollessaan alttarin, joka oli omistettu ”Tuntemattomalle Jumalalle”. (Apostolien teot 17:23) Rooman valtakunnan eri osista on löydetty alttareita, joissa on latinankielinen omistuskirjoitus nimettömille jumalille. Pergamonista löydettiin yksi, jonka teksti oli kirjoitettu kreikaksi, kuten olisi ollut Ateenankin alttarissa.

Myöhemmin kun Paavali oli Efesoksessa, häntä vastustivat väkivalloin hopeasepät, jotka saivat tulonsa valmistamalla Artemis-jumalattaren pienoispyhäkköjä ja kuvia. Efesoksen sanottiin olevan ”suuren Artemiin – – temppelinvartija”. (Apostolien teot 19:35) Sopusoinnussa tämän kanssa on muinaisen Efesoksen paikalta löydetty useita pieniä Artemiin veistokuvia, jotka ovat terrakottaa tai marmoria. Viime vuosisadalla kaivettiin esiin itse suuren temppelin jäännökset.

Totuuden sointi

Historia ja arkeologia siis valaisevat ja jossain määrin vahvistavat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisia piirteitä. Mutta voimakkain todiste näiden kirjoitusten totuudellisuuden puolesta on jälleen itse kirjoissa. Kun luet niitä, ne eivät kuulosta taruilta. Niissä on totuuden sointi.

Ensinnäkin ne ovat hyvin rehellisiä. Ajattele, mitä on kirjoitettu Pietarista. Hänen nolo epäonnistumisensa veden päällä kävelemisessä kerrotaan seikkaperäisesti. Ja Jeesus sanoo tälle suuresti kunnioitetulle apostolille: ”Väisty taakseni, Saatana!” (Matteus 14:28–31; 16:23) Kaiken lisäksi kun Pietari oli ponnekkaasti väittänyt, että vaikka kaikki muut hylkäisivät Jeesuksen, hän ei koskaan hylkäisi, Pietari nukahti yövartionsa aikana ja sitten kielsi Herransa kolme kertaa. – Matteus 26:31–35, 37–45, 73–75.

Pietari ei kuitenkaan ole ainoa, jonka heikkouksia paljastetaan. Suorasukainen kertomus ei kaunistele sitä, että apostolit kinastelivat keskenään siitä, kuka heistä oli suurin. (Matteus 18:1; Markus 9:34; Luukas 22:24) Se ei myöskään jätä kertomatta meille, että apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti pyysi Jeesusta antamaan hänen pojilleen suosituimmat asemat Valtakunnassaan. (Matteus 20:20–23) Myös Barnabaan ja Paavalin välillä sattunut ”kiivas suuttumuksen purkaus” on tunnollisesti merkitty muistiin. – Apostolien teot 15:36–39.

On lisäksi merkille pantavaa, että Luukkaan kirjan mukaan ”naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta”, saivat ensimmäisinä tietää Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tämä on hyvin epätavallinen yksityiskohta, sillä miehillä oli ensimmäisen vuosisadan yhteiskunnassa hallitseva asema. Kertomus mainitseekin, että naisten sanat näyttivät apostoleista ”pötypuheelta”. (Luukas 23:55–24:11) Jos Kreikkalaisten kirjoitusten historia ei pidä paikkaansa, sen täytyy olla keksittyä. Mutta miksi kukaan keksisi tarinaa, joka esittää nämä kunnioitetut henkilöt niin epäedullisessa valossa? Näitä yksityiskohtia ei olisi sisällytetty kertomukseen, jos ne eivät olisi pitäneet paikkaansa.

Jeesus – todellinen persoona

Monien mielestä Raamattu kuvailee Jeesuksen jonkinlaiseksi ihanteelliseksi mielikuvitushenkilöksi. Mutta historioitsija Michael Grant huomauttaa: ”Jos sovellamme, kuten meidän pitäisi, Uuteen testamenttiin samanlaisia kriteerejä kuin meidän pitäisi soveltaa muihin historiallista aineistoa sisältäviin muinaisiin kirjoituksiin, emme voi kieltää Jeesuksen olemassaoloa enempää kuin voimme kieltää lukuisten sellaisten pakanoiden olemassaoloa, joiden todellisuutta historiallisina hahmoina ei koskaan aseteta kyseenalaiseksi.”

Ei vain Jeesuksen olemassaoloon, vaan myös hänen persoonallisuuteensa liittyy Raamatussa selvä totuuden sointi. Ei ole helppoa keksiä epätavallista ihmistyyppiä ja sitten kuvailla häntä johdonmukaisesti läpi koko kirjan. Olisi lähes mahdotonta, että neljä eri kirjoittajaa kirjoittaisi samasta ihmistyypistä ja maalaisi hänestä johdonmukaisesti samanlaisen kuvan, jos tuota ihmistä ei olisi koskaan ollut todellisuudessa olemassa. Se tosiasia, että kaikissa neljässä evankeliumissa kuvailtu Jeesus on selvästi sama persoona, on vakuuttava todistus evankeliumien totuudenmukaisuudesta.

Michael Grant esittää osuvan kysymyksen: ”Miten on mahdollista, että läpikotaisin kaikki evankeliumeihin sisältyvät muistitiedot tuovat poikkeuksetta esiin huomattavan varmoin vedoin piirretyn muotokuvan puoleensavetävästä nuoresta miehestä, joka liikkuu luontevasti kaikenlaisten naisten, myös selvästi huonomaineisten naisten, keskuudessa vailla häivääkään sentimentaalisuudesta, pingottuneisuudesta tai ylenmääräisestä häveliäisyydestä, mutta joka kuitenkin joka hetki säilyttää vilpittömän rehellisyytensä?” Ainoa vastaus on se, että tuo mies oli todella olemassa ja toimi niin kuin Raamattu kertoo.

Miksi he eivät usko

Kun vastaansanomattomat todisteet puhuvat sen puolesta, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat tosi historiaa, niin miksi jotkut väittävät vastaan? Miksi monet kyllä pitävät osia niistä aitoina mutta kieltäytyvät kuitenkin hyväksymästä niiden sisältöä kokonaisuudessaan? Pääsyy on siinä, että Raamattu kertoo sellaista, mitä nykyajan älymystöön kuuluvat eivät halua uskoa. Se esimerkiksi kertoo, että Jeesus sekä täytti että esitti ennustuksia. Se kertoo myös, että hän teki ihmeitä ja että hänen kuolemansa jälkeen hänet herätettiin kuolleista.

Tämän epäilijöiden 1900-luvun ihmiset pitävät tällaisia asioita uskomattomina. Professori Ezra P. Gould sanoo ihmeistä: ”On olemassa yksi varaus, johon kriitikoilla on mielestään oikeus – –, se että ihmeitä ei tapahdu.” Jotkut hyväksyvät sen ajatuksen, että Jeesus on voinut parantaa ihmisiä, mutta vain psykosomaattisia eli sellaisia tapauksia, joissa mieli vaikuttaa ruumiin toimintaan. Muut ihmeet useimmat selittävät joko vain keksityiksi tai sitten todellisiksi tapahtumiksi, jotka ovat vääristyneet niitä kerrottaessa.

Tarkastelkaamme tästä yhtenä esimerkkinä tapausta, jossa Jeesus ruokki yli 5000 ihmistä käsittäneen joukon vain muutamalla leivällä ja kahdella kalalla. (Matteus 14:14–22) 1800-luvulla elänyt oppinut Heinrich Paulus esitti, että todellisuudessa tapahtui seuraavaa: Jeesus ja hänen apostolinsa havaitsivat, että heitä seuranneen ihmispaljouden alkoi olla nälkä. Siksi Jeesus päätti antaa hyvän esimerkin joukossa olleille rikkaille. Hän otti itsellään ja apostoleillaan olleen vähäisen ruoan ja jakoi sen väkijoukolle. Pian muut, jotka olivat tuoneet mukanaan ruokaa, noudattivat hänen esimerkkiään ja jakoivat omastaan. Lopulta koko suuri joukko tuli ravituksi.

Mutta jos näin todella tapahtui, se oli huomattava todiste hyvän esimerkin voimasta. Miksi sellainen kiinnostava ja merkityksellinen kertomus olisi vääristetty, niin että tapaus vaikuttaisi yli-inhimilliseltä ihmeeltä? Todellisuudessa kaikki yritykset selittää ihmeet niin, että ne eivät olleet yliluonnollisia, aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat niitä. Kaikilla näillä selitysyrityksillä on väärä lähtökohta. Ne lähtevät siitä olettamuksesta, että ihmeet ovat mahdottomia. Mutta miksi niiden pitäisi olla?

Kaikkein järkevimpien mittapuitten mukaan sekä Raamatun heprealaiset että kreikkalaiset kirjoitukset ovat aitoa historiaa, mutta kummatkin sisältävät esimerkkejä ennustuksista ja ihmeistä. (Vrt. 2. Kuningasten kirja 4:42–44.) Entä sitten jos ennustukset ovat tosia? Ja entä jos ihmeitä todella tapahtui? Silloin Jumala oli tosiaan Raamatun kirjoittamisen takana ja se on todella hänen eikä ihmisen sana. Myöhemmin käsitellään ennustuksia koskevaa kysymystä, mutta tarkastellaanpa ensin ihmeitä. Onko tällä 2000-luvulla järkevää uskoa, että aikaisempina vuosisatoina tosiaan tapahtui ihmeitä?

Gerba
Käyttäjä
654 viestiä

08.04.05 klo 12:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onko tämä tähän tuotettu teksti g-sportin omasta näppiksestä vai copy/pastea jostain? Ihmetyttää vain, että jos esim. työaikaan pystyy tuollaista runoilemaan. Tämä ei ole mitenkaan negatiiviseen sävyyn sitten kirjoitettu.

Keskustelut