Raamattu - Jumalan vai ihmisen sana?

Foorumin päävalikkoonPainettua sanaa › Raamattu - Jumalan vai ihmisen sana?

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 13:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Elämme maailmassa, jossa ongelmia on liian paljon ja ratkaisuja aivan liian vähän. Miljoonat ihmiset ovat jatkuvasti nälissään. Huumeita käyttävien määrä lisääntyy. Yhä useammat perheet hajoavat. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja perheväkivalta ovat jatkuvasti uutisaiheina. Vähitellen hengitysilmamme ja juomavetemme myrkyttyvät. Samaan aikaan yhä useammat ihmiset joutuvat rikoksen uhreiksi. Uskotko, että tällaiset ongelmat saadaan koskaan ratkaistua?

Lisäksi elämme aikaa, jolloin on tehtävä vaikeita valintoja. Monet esimerkiksi vastustavat kiivaasti aborttia ja kutsuvat sitä syntymättömän lapsen murhaamiseksi. Toiset ovat aivan yhtä jyrkästi sitä mieltä, että naisilla on valta omaan ruumiiseensa ja heidän pitäisi itse saada ratkaista tällainen asia. Monet pitävät homoseksuaalisuutta tai vaikkapa aviorikosta räikeänä moraalittomuutena. Toiset uskovat, että ihminen voi vapaasti harjoittaa tällaista, jos haluaa. Kuka pystyy sanomaan, kuka on oikeassa ja kuka väärässä?

Raamattu antaa ohjausta moraaliasioissa, ja se esittää tehokkaita ratkaisuja rikollisuuden, nälän ja saastumisen ongelmiin. Vaikeus on siinä, että useimmat ihmiset eivät enää pidä Raamattua auktoriteettina tällaisissa asioissa. Yhteen aikaan sen neuvoja kuunneltiin kunnioittavasti – ainakin länsimaissa. Vaikka Raamatun kirjoittamisessa käytettiinkin ihmisiä, niin menneisyydessä kristikunnan enemmistö piti Raamattua Jumalan sanana ja uskoi, että Jumala itse oli henkeyttänyt sen sisällön.

Nykyään on kuitenkin muotia epäillä kaikkea: tapoja, ajatuksia, moraalia ja jopa Jumalan olemassaoloa. Varsinkin Raamatun arvoa epäillään. Useimmat näyttävät pitävän sitä vanhanaikaisena ja oloihimme soveltumattomana. Harva nykyajan ihmisistä uskoo sen olevan Jumalan sana. Monet yhtyisivät pikemminkin tutkija James Barriin, joka kirjoitti: ”Mielestäni kertomus raamatullisen perinteen muodostumisesta on kertomus ihmisen työstä. Se on ihmisen esitys omista uskomuksistaan.”

Miksi on tärkeää löytää perusteltu vastaus palstan otsikon kysymykseen?

Jos Raamattu on vain ihmisen sana, niin olisi johdonmukaista päätellä, ettei ihmiskunnan ongelmiin ole olemassakaan selkeää ratkaisua. Ihmisten täytyy vain yrittää selviytyä miten parhaiten taitavat ja toivoa jollain keinoin välttyvänsä myrkyttämästä itseään pois päiviltä tai räjäyttämästä itseään taivaan tuuliin ydinsodassa. Mutta jos Raamattu on Jumalan sana, niin juuri sitä me tarvitsemme selviytyäksemme tämän vaikean ajan läpi.

Luodaanpa tällä palstalla katsaus tuohon itseään Jumalan henkeyttämäksi väittävään kirjaan ja pohditaan, millaisia todisteita on siitä, että se on Jumalan Sana. Katsotaan myös, millaisia käytännöllisiä ohjeita se antaa ihmisille elämän erilaisiin ongelmatilanteisiin. Tulen käyttämään useita erilaisia lähteitä; luonnollisesti Raamattua, mutta myöskin joitakin aihetta käsitteleviä kirjoja, kuten Jumalan Sana, sekä internetistä löytyviä, aihetta sivuavia kirjoituksia.

Esitän myös kutsun keskusteluun liittymisestä seuraaville palstan keskustelijoille: Arsi T. Elokolikko, Esimies, Amiraali ja terwapiru. Kaikki muutkin ovat tietysti vapaita esittämään ajatuksiaan aiheeseen liittyen, mutta keskustelun tason pitäminen asiallisena ja erityisesti rakentavana olisi enemmän kuin toivottavaa; edellytyksenä perustellut, mielellään johonkin faktatietoon nojautuvat kommentit.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 13:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Faktoja Raamatusta

Raamattu on historian laajalevikkisin kirja. Guinnessin Suuren Ennätyskirjan vuoden 1988 laitoksen mukaan sitä painettiin vuosien 1815 ja 1975 välisenä aikana arviolta 2 500 000 000 (kaksi ja puoli miljardia) kappaletta. Mikään muu historian tuntema kirja ei ole päässyt lähellekään Raamatun levikkiä.

Mitään muuta kirjaa ei lisäksi ole käännetty yhtä monelle kielelle. Raamattua kokonaisuudessaan tai sen osia voidaan nykyään lukea yli 1800 kielellä. Amerikan raamattuseura ilmoittaa, että 98 prosenttia planeettamme väestöstä voi nyt lukea sitä.

Yhdysvaltain 16. presidentti Abraham Lincoln sanoi Raamattua ”parhaaksi lahjaksi, minkä Jumala on koskaan antanut ihmiselle – –. Ilman sitä emme osaisi erottaa oikeaa väärästä.” Englantilainen lakimies sir William Blackstone korosti Raamatun vaikutusta sanoessaan: ”Näiltä kahdelta pohjalta, luonnonlaeista ja ilmoituksen [Raamatun] laeista, ovat kaikki ihmisten lait lähtöisin, minkä vuoksi ei tulisi sallia sitä, että ihmisten lait olisivat ristiriidassa näiden kanssa.”

Historian kuluessa ei mikään muu kirja ole joutunut niin ilkeämielisen vastustuksen ja jopa vihan kohteeksi. Raamattuja on poltettu julkisesti rovioilla keskiajalta aina 1900-luvulle saakka. Raamatun lukemisesta tai levittämisestä on rangaistu sakoilla ja vankeudella jopa nykyaikanakin. Menneinä vuosisatoina sellaiset ”rikokset” johtivat usein kidutukseen ja kuolemaan.

Raamattu on enemmän kuin vain yksi kirja. Se on 66 kirjaa käsittävä monipuolinen kirjakokoelma, jossa jotkin kirjat ovat lyhyitä ja jotkin melko pitkiä. Ne sisältävät lakeja, ennustuksia, historiaa, runoutta, neuvoja ja paljon muuta. Uskolliset juutalaiset eli israelilaiset kirjoittivat satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää ensimmäiset 39 näistä kirjoista – pääasiassa heprean kielellä. Tätä osaa kutsutaan usein Vanhaksi testamentiksi. Kristityt kirjoittivat kreikaksi viimeiset 27 kirjaa, jotka tunnetaan laajalti Uutena testamenttina. Raamatun sisäisen todistuksen ja useimpien vanhojen perimätietojen mukaan nämä 66 kirjaa kirjoitettiin noin 1600 vuoden kuluessa. Kirjoittamisen alkaessa Egypti oli hallitsevassa asemassa, ja sen päättyessä Rooma oli maailman herrana.

Itse pidän Raamattua ehdottomana totuutena. Uskon vakaasti, että se on Jumalan henkeyttämä kirja - Jumalan viesti ihmisille, miten näiden tulee elää, jotta he voivat odottaa siunauksia tulevaisuudessa. Vanhan ja uuden testamentin luotettavuutta tullaan tarkastelemaan historiallisten todisteiden valossa, arkeologisia todisteita käyttäen, luomalla silmäys Raamatun ennustuksiin, jotka jo ovat toteutuneet sekä tarkastelemalla Raamatun sopusointua itsensä ja nykytieteen kanssa.

Raamattu kertoo meille vastaukset suurimpiin kysymyksiin: Miksi olemme olemassa? Miten meidän tulisi elää? Mitä tulevaisuus tuo ihmiskunnalle? On siksi erittäin tärkeää ottaa selvää, pitääkö se paikkaansa.

Screwball
Käyttäjä
2932 viestiä

04.04.05 klo 14:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Karl Marx on sen hyvin sanonut, että uskonto on ihmisen oopiumia. Kyllähän se on hieno turvautua Isoon Kirjaan ja Jumalaan, mutta viisas on se mies joka rakentaa talonsa kalliolle.

Jumala keksi ihmisen? Ettei vain Ihminen olisi keksinyt jumalaa.

Tässä nyt tälläinen arka aloitus.

conio
Käyttäjä
545 viestiä

04.04.05 klo 14:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Karl Marx on sen hyvin sanonut, että uskonto on ihmisen oopiumia. Kyllähän se on hieno turvautua Isoon Kirjaan ja Jumalaan, mutta viisas on se mies joka rakentaa talonsa kalliolle.

Jumala keksi ihmisen? Ettei vain Ihminen olisi keksinyt jumalaa.

Tässä nyt tälläinen arka aloitus.

Eipä tuohon ole juuri lisättävää.

Laulunlapsi
Käyttäjä
586 viestiä

04.04.05 klo 14:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Raamatussa on paljon hyviä opetuksia,elämänviisauksia ja paljon hyvää ylipäätäänkin...Kirja ei vain sinänsä iske minuun,tai sanotaanko vaikka että kirjan hengellinen sisältö ei kolahda.,ainut usko mikä minussa on enää jäljellä on se ns.lapsenusko.Olen lähestulkoon ateisti,arvostan siltikin uskontoa ja erityisesti sen jättämää ja tuomaa kulttuuriperintöä esim.ikonit ovat aivan mahtavaa katseltavaa.Olen kuitenkin sitä mieltä että ihminen päättää elämästään loppujenlopuksi itse(mitä tekee elämällään),on toki olemassa asioita joihin itse ei voi vaikuttaa esim.geeniperäiset sairaudet..yms.En siis usko että jumalalla on kirjoitettuna meidän kuolinpäivät muistiin isoon valkeaan kirjaansa.Kuolema on jokaisen kohtalo,sairuksien,tapahtumien ja tie minkä summa.Kuolemaa siis pidän kylläkin arvoituksena,jonkinlaisena mysteerinä.Ehkäpä kiehtovanakin.Jumalaan en sinänsä usko mutta luulen että on olemassa jokin korkeampi taho joka ohjaa meitä tiettyyn suuntaan.Tyylin, hyvän ja pahan välillä.Raamattu on mielestäni kirja jonka ihminen on kirjoittanut haaveidensa,tarinoidensa,uskomuksiensa,PELKOJENSA ja mielikuviteksensa pohjalta.Raamattu on kirja joka on elänyt vuosien varrella suuria muutoksia,sen sisältö on muuttunut ja muuttuu edelleen..Miltähän raamatun sanoma näyttää 1000 vuoden päästä?

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 15:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Jumala keksi ihmisen? Ettei vain Ihminen olisi keksinyt jumalaa.

Apina vs. Jumala -topic lienee parempi tälle aiheelle, käsitellään tässä topicissa Raamattua. Tietenkin Jumalan olemassaolo liittyy siihen, mutta kun sille aiheelle on jo erityispalstansa.

Screwball kirjoitti:

viisas on se mies joka rakentaa talonsa kalliolle.

Totta. Mikä tuo kallio on ateistin elämässä? Ehkäpä hyvä varallisuus? Entäpä sitten, kun eräänä kauniina päivänä ajaakin auto-onnettomuuden ja kuolee. Kuinka tukeva tuo "kallio" on siinä tilanteessa, kun jotakin traagista, odottamatonta tapahtuu? Voisiko itse asiassa mikään muu kuin hyvä suhde Jumalaan olla tuollainen kallio?

Sen väitteensä mukaisesti, että Raamattu on Jumalan eikä ihmisen sana, se vastaa kysymyksiin, joihin vain Jumala voi vastata. Se selittää esimerkiksi sen, miksi ihmishallitukset eivät ole kyenneet saamaan aikaan kestävää rauhaa, miten ihmiset voivat saada elämästä syvimmän tyydytyksen ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan maapallolle ja sen päällä elävälle ihmiskunnalle. Ajattelevat ihmiset pohtivat usein näiden kaltaisia kysymyksiä. Miksi ei ainakin harkitsisi sitä mahdollisuutta, että Raamattu on Jumalan sana ja että se siksi pystyy ainutlaatuisella tavalla esittämään arvovaltaisia vastauksia?

laulunlapsi kirjoitti:

Raamatussa on paljon hyviä opetuksia,elämänviisauksia ja paljon hyvää ylipäätäänkin...Kirja ei vain sinänsä iske minuun,ainut usko mikä minussa on enää jäljellä on se ns.lapsenusko.Olen lähestulkoon ateisti ja olen sitä mieltä että ihminen päättää elämästään loppujenlopuksi itse,on toki olemassa asioita joihin itse ei voi vaikuttaa esim.geeniperäiset sairaudet..yms.Kuolemaa pidän kylläkin arvoituksena,jonkinlaisena mysteerinä.Ehkäpä kiehtovanakin.Jumalaan en sinänsä usko mutta luulen että on olemassa jokin korkeampi taho joka ohjaa meitä tiettyyn suuntaan.Tyylin, hyvän ja pahan välillä.

Jos uskonnon katsotaan olevan ”omistautumista jollekin alkusyylle, ehdotonta uskollisuutta, tunnontarkkuutta, harrasta rakkautta tai kiintymystä”, niin useimmat ihmiset, myös ateistit ja agnostikot, ilmaisevat elämässään jonkinlaista uskonnollista antaumusta. – The Shorter Oxford English Dictionary.

Tuon lainauksen mukaisesti voidaan väittää, että jokaisessa ihmisessä on ns. "hengellisyyden tarve", kaipuu johonkin korkeampaan voimaan. Ihminen ymmärtää syvällä sisimmässään, ettei mitään olevaa tule olemassaoloon itsestään.

Kuulin tarinan miehestä, joka on ehdoton ateisti ja vankkumaton kehitysopin kannattaja. Hän keskusteli kerran ystävänsä kanssa, joka puolestaan uskoo Jumalaan ja luomiseen. Ateisti esitti tieteellisiä selityksiään alkuräjähdyksestä ja lajien synnystä hyvin määrätietoisesti - todisteli, miten kaikki on tosiasiassa sattuman tulosta ja itsestään olemassaoloon tullutta; kuinka miljardit vuodet maapallon syvissä merissä ovat välttämättäkin synnyttäneet elämää. Keskustelu siirtyi erääseen kiveen, joka hänellä oli takan reunalla. Kivi oli kauniisti hioutunut ja mies selitti sen olevan peräisin Imatran kosken pohjasta - vesi on sitä kuluttanut. Todisteeksi alkuperästään kiveen oli kaiverrettu sana "IMATRA". Jumalaan uskova kysyi, että mitäs, jos tuo teksti onkin ilmestynyt siihen itsestään; tuhannet vuodet Imatran kosken pohjassa ovat aivan välttämättäkin luoneet ainakin yhden tuollaisen kiven, jossa lukisi "IMATRA". "Ei ole mitenkään mahdollista", kehitysopin kannattaja vastasi. "Ei sellaista voi itsestään syntyä." "No entä, jos siinä lukisi edes jotakin? Kai tuhannet ja taas tuhannet vuodet kosken pohjassa mahdollistaisivat sen?" "Ei se ole mitenkään mahdollista", kommentoi taas kehitysopin kannattaja. Tällöin Jumalaan uskova esitti hänelle seuraavan kysymyksen: "Uskot siis, että koko maailmankaikkeus lukemattomine ihmeineen on tullut olemassaoloon itsestään, mutta yhtä kiveä, jossa lukisi jotakin, ei voi mitenkään syntyä itsestään?" Tällöin kehitysopin vankkumaton kannattaja aloitti taas tieteelliset todistelunsa alkuräjähdyksestä ja lajien synnystä.

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 15:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Raamatun taistelu olemassaolonsa puolesta

On olemassa monia todisteita siitä, että Raamattu todella on Jumalan sana. Nuo todisteet ovat ikään kuin yksittäisiä säikeitä. Jokainen säie on luja, mutta yhdessä niistä tulee murtumaton side. Tässä ja seuraavassa luvussa käsitellään vain yhtä todistetta, yhtä säiettä: Raamatun historiaa kirjana. Totuus on, että tämän huomattavan kirjan säilyminen nykyaikaan asti on suoranainen ihme. Harkitse itse tosiasioita.

Vain Raamattu säilyi

Kun Raamatun kirjoittaminen yli 3000 vuotta sitten alkoi, Israel oli Lähi-idässä vain yksi pieni kansakunta monien joukossa. Sillä oli yksi Jumala, kun taas sitä ympäröivillä kansoilla oli hämmentävän paljon eri jumalia ja jumalattaria. Israelilaiset eivät tuohon aikaan olleet ainoita, jotka valmistivat uskonnollista kirjallisuutta. Toisetkin kansakunnat tuottivat uskontoaan ja kansallisia arvojaan kuvastavia kirjallisia teoksia. Esimerkiksi mesopotamialaisesta Gilgamešista kertova akkadilainen legenda ja (nykyisessä Pohjois-Syyriassa aikoinaan puhutulla) ugaritin kielellä kirjoitetut Ras Šamran eepokset olivat epäilemättä hyvin suosittuja. Tuon aikakauden runsaaseen kirjallisuuteen sisältyi myös sellaisia teoksia kuin egyptinkieliset ”Ipuwerin kehotukset” ja ”Nofertin profetia”, sumerinkielisiä hymnejä eri jumaluuksille ja akkadinkielisiä ennustuskirjoja.

Kaikki nämä Lähi-idän teokset kokivat kuitenkin saman kohtalon. Ne unohdettiin, ja jopa kielet, joilla ne oli kirjoitettu, kuolivat. Vasta viime vuosina arkeologit ja kielitieteilijät ovat saaneet tietää niiden olemassaolosta ja oppineet lukemaan niitä. Toisaalta heprealaisen Raamatun aivan ensimmäiset kirjoitetut kirjat ovat säilyneet aina meidän aikaamme asti, ja niitä luetaan yhä laajalti. Joskus oppineet väittävät, että Raamatun heprealaiset kirjat ovat jotenkin peräisin noista muinaisista kirjallisista töistä. Mutta se tosiseikka, että niin paljon tuota kirjallisuutta joutui unhoon, kun taas heprealainen Raamattu säilyi, ilmaisee Raamatun olevan merkittävän erilainen.

Sanan vartijat

Älä erehdy luulemaan, että Raamatun säilyminen olisi inhimilliseltä näkökannalta katsottuna ollut itsestään selvää. Sen tuottaneet yhteisöt kärsivät niin vaikeita koettelemuksia ja katkeraa vastustusta, että sen säilyminen meidän aikaamme saakka on todella huomattavaa. Kristusta edeltäneinä vuosina juutalaiset, jotka valmistivat Heprealaiset kirjoitukset (”Vanhan testamentin”), olivat suhteellisen pieni kansa. He asuivat uhanalaisessa asemassa keskenään ylimmyydestä kamppailevien voimakkaiden poliittisten valtioiden keskellä. Israel joutui taistelemaan olemassaolonsa puolesta monia eri kansoja vastaan perätysten, esimerkiksi filistealaisia, mooabilaisia, ammonilaisia ja edomilaisia vastaan. Heprealaisten ollessa yhteen aikaan jakautuneena kahdeksi valtakunnaksi Assyrian julma valtakunta pyyhkäisi melkein kokonaan pois pohjoisen valtakunnan, kun taas babylonialaiset tuhosivat eteläisen valtakunnan ja veivät pakkosiirtolaisuuteen sen asukkaat, joista vain jäännös palasi 70 vuotta myöhemmin.

Kerrotaan jopa israelilaisia vastaan kohdistetuista kansanmurhayrityksistä. Mooseksen päivinä farao määräsi murhaamaan kaikki heidän vastasyntyneet poikalapsensa. Jos tätä käskyä olisi toteltu, heprealaiset olisivat joutuneet tuhon omiksi. (2. Mooseksen kirja 1:15–22) Paljon myöhemmin kun juutalaiset joutuivat Persian vallan alaisuuteen, heidän vihollisensa saivat juonitteluillaan aikaan lain, jonka tarkoitus oli tehdä heistä loppu. (Ester 3:1–15) Tämän juonen epäonnistumisen muistoksi juutalaiset viettävät yhä purim-juhlaa.

Vielä myöhemmin, kun juutalaiset olivat Syyrian alaisuudessa, kuningas Antiokhos IV yritti kovasti helleenistää kansaa ja pakottaa sen noudattamaan kreikkalaisia tapoja ja palvomaan kreikkalaisia jumalia. Hänkin epäonnistui. Sen sijaan että juutalaiset olisi pyyhkäisty pois tai sulautettu muihin, he säilyivät, samalla kun useimmat heidän ympärillään olleet kansalliset ryhmät hävisivät toinen toisensa jälkeen maailmannäyttämöltä. Ja Raamatun heprealaiset kirjoitukset säilyivät heidän mukanaan.

Myös kristityt, jotka valmistivat Raamatun toisen osan (”Uuden testamentin”), olivat sorrettu ryhmä. Heidän johtajansa, Jeesus, surmattiin kuin alhainen rikollinen. Pian hänen kuolemansa jälkeen Palestiinan juutalaiset vallanpitäjät yrittivät tukahduttaa heidät. Kun kristillisyys levisi muihin maihin, juutalaiset ajoivat heitä takaa yrittäen estää heidän lähetystyönsä. – Apostolien teot 5:27, 28; 7:58–60; 11:19–21; 13:45; 14:19; 18:5, 6.

Rooman viranomaisten aluksi ilmaisema suvaitsevainen asenne muuttui Neron päivinä. Tacitus kerskui ”valikoiduista kidutuksista”, joilla tuo ilkeämielinen keisari rankaisi kristittyjä, ja hänen ajastaan lähtien kristittynä oleminen tiesi kuolemanrangaistusta.2 Vuonna 303 keisari Diocletianus toimi suoranaisesti Raamattua vastaan. Yrittäessään tukahduttaa kristillisyyden hän määräsi, että kaikki kristittyjen Raamatut piti polttaa.

Nämä sortokampanjat ja kansanmurhayritykset olivat todellinen uhka Raamatun säilymiselle. Jos juutalaiset olisivat menneet samaa tietä kuin filistealaiset ja mooabilaiset tai jos ensin juutalaisten ja sitten Rooman vallanpitäjien yritykset kristillisyyden tukahduttamiseksi olisivat onnistuneet, niin kuka olisi kirjoittanut ja säilyttänyt Raamatun? Onneksi Raamatun vartijoita – ensin juutalaisia ja sitten kristittyjä – ei pyyhkäisty pois, ja Raamattu säilyi. Toinen vakava uhka kohdistui kuitenkin jos ei Raamatun säilymiseen niin ainakin sen aitouteen.

Jäljennökset alttiita virheille

Monet edellä mainituista muinaisista teoksista, jotka joutuivat ajan myötä unhoon, oli kaiverrettu kiveen tai painettu kestäviin savitauluihin. Näin ei ollut Raamatun laita. Se kirjoitettiin alkujaan papyrukselle tai pergamentille, jotka olivat paljon helpommin turmeltuvia materiaaleja. Siksi alkuperäisten kirjoittajien valmistamat käsikirjoitukset hävisivät kauan sitten. Miten Raamattu sitten säilyi? Lukemattomia tuhansia jäljennöksiä kirjoitettiin työläästi käsin. Juuri näin oli tapana tehdä kirjoja ennen kirjapainotaidon keksimistä.

Käsin tapahtuvassa jäljentämisessä on kuitenkin yksi vaara. British Museumin johtajana toiminut tunnettu arkeologi sir Frederic Kenyon selitti: ”Tähän mennessä ei ole luotu sellaista ihmiskättä eikä sellaisia ihmisaivoja, jotka pystyisivät jäljentämään kokonaisen pitkän teoksen ehdottoman virheettömästi. – – Oli aivan väistämätöntä, että mukaan pujahtaisi virheitä.” Kun johonkin käsikirjoitukseen pääsi tulemaan virhe, se toistui tuohon käsikirjoitukseen perustuneissa uusissa jäljennöksissä. Kun pitkän ajanjakson kuluessa tehtiin useita jäljennöksiä, niihin pääsi puikahtamaan useita inhimillisiä virheitä.

Mistä sitten tiedämme, ettei tämä Raamatun jäljennösprosessi, jossa siitä tehtiin monia tuhansia kopioita, muuttanut Raamattua niin, ettei sitä olisi voinut enää tuntea entiseksi? Tarkastelkaamme heprealaista Raamattua, ”Vanhaa testamenttia”. Kun juutalaiset 500-luvun jälkipuoliskolla eaa. palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudestaan, ”kirjanoppineina” (soferim) tunnettujen heprealaisten oppineitten ryhmä ryhtyi heprealaisen Raamatun tekstin vartijaksi, ja siihen kuuluneiden vastuulla oli noiden kirjoitusten jäljentäminen käytettäväksi julkisessa ja yksityisessä palvonnassa. He olivat hyvin tunnollisia ja asiantuntevia miehiä, jotka tekivät erinomaista työtä.

Ajanlaskumme 600-luvulta 900-luvulle soferien työtä jatkoivat masoreetit. Heidän nimensä juontuu ”perinnettä” merkitsevästä heprealaisesta sanasta, ja pohjimmiltaan hekin olivat kirjanoppineita, joiden tehtäväksi oli annettu perinteisen heprealaisen tekstin säilyttäminen. Masoreetit olivat hyvin tarkkoja. Sitä kuvastaa esimerkiksi se, että kirjanoppineen piti käyttää asianmukaisesti vahvistettua jäljennöstä lähtötekstinään, eikä hänen sallittu kirjoittaa mitään ulkomuistista. Hänen oli tarkistettava jokainen kirjain ennen sen kirjoittamista.5 Professori Norman K. Gottwald kertoo: ”Huolellisuutta, jolla he hoitivat velvollisuuksiaan, ilmaisee jossain määrin se rabbiinien vaatimus, että kaikki uudet käsikirjoitukset piti lukea tarkkaan läpi ja virheelliset kappaleet heittää heti pois.”

Miten tarkasti soferit ja masoreetit välittivät tuon tekstin? Vuoteen 1947 saakka oli vaikea vastata tähän kysymykseen, sillä vanhimmat käytettävissä olleet koko heprealaisen Raamatun käsikirjoitukset olivat ajanlaskumme 900-luvulta. Mutta vuonna 1947 löydettiin Kuolleenmeren lähellä sijaitsevista luolista joitakin hyvin vanhoja käsikirjoituskatkelmia, joiden joukossa oli osia heprealaisen Raamatun kirjoista. Monet näistä katkelmista olivat peräisin Kristusta edeltävältä ajalta. Tutkijat vertasivat näitä olemassa olleisiin heprealaisiin käsikirjoituksiin sen varmistamiseksi, oliko teksti siirtynyt muuttumattomana. Mitä tässä vertailussa saatiin selville?

Vanhimpiin löydetyistä kirjoista kuului kokonainen Jesajan kirja, ja sen teksti on hämmästyttävän yhtäpitävä nykyään käytettävissämme olevan masoreettisen Raamatun kanssa. Professori Millar Burrows kirjoittaa: ”Monet [äskettäin löydetyn] Pyhän Markuksen Jesajan kirjakäärön ja masoreettisen tekstin välisistä eroavuuksista voidaan selittää jäljentämisvirheiksi. Näitä lukuun ottamatta kirjakäärö on kaiken kaikkiaan huomattavan yhtäpitävä keskiaikaisten käsikirjoitusten tekstin kanssa. Koska näin paljon vanhempi käsikirjoitus on niin yhtäpitävä, se on vakuuttava todistus perinteisen tekstin yleisen paikkansapitävyyden puolesta.” Burrows lisää: ”On hämmästyttävää, että teksti on muuttunut niin vähän noiden tuhannen vuoden aikana.”

Seuraavaksi tarkastelemme sitä Raamatun osaa, jonka kristityt kirjoittivat kreikaksi, niin sanottua Uutta testamenttia. Sen jäljentäjät muistuttivat pikemminkin lahjakkaita harrastelijoita kuin soferien kaltaisia hyvin valmennettuja ammattilaiskirjanoppineita. Mutta koska he joutuivat työskentelemään vallanpitäjien rangaistusuhan alaisina, he suhtautuivat tehtäväänsä vakavasti. Lisäksi kaksi seikkaa tekee meidät vakuuttuneiksi siitä, että nykyään meillä on olennaisesti sama teksti kuin minkä alkuperäiset kirjoittajat laativat. Ensiksikin käytettävissämme on käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin paljon lähempää niiden alkuperäistä kirjoitusaikaa kuin Raamatun heprealaisen osan käsikirjoitukset. Yksi Johanneksen evankeliumin katkelma on peräti 100-luvun alkupuoliskolta, joten se on siis valmistettu vajaan 50 vuoden kuluessa siitä, kun Johannes todennäköisesti kirjoitti evankeliuminsa. Säilyneitä käsikirjoituksia on toiseksi niin paljon, että jo niiden suuri määrä on suunnaton todiste tekstin luotettavuudesta.

Sir Frederic Kenyon antoi seuraavan lausunnon: ”Ei voida riittävästi korostaa sitä, että Raamatun teksti on olennaisilta osiltaan luotettava, ja näin voidaan sanoa varsinkin Uudesta testamentista. Uuden testamentin käsikirjoitusten, pian sen kirjoittamisen jälkeen siitä tehtyjen käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä ottamien lainausten määrä on niin suuri, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on melko varmasti säilynyt jossakin näistä vanhoista lähteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta vanhasta kirjasta koko maailmassa.”

Ihmiset ja heidän kielensä

Kielet, joilla Raamattu alkujaan kirjoitettiin, olivat myös ajan oloon esteenä sen säilymiselle. Ensimmäiset 39 kirjaa kirjoitettiin pääasiassa hepreaksi, israelilaisten kielellä. Mutta hepreaa ei ole milloinkaan osattu laajalti. Jos Raamattu olisi jäänyt tuolle kielelle, se ei olisi koskaan vaikuttanut muihin kuin juutalaiseen kansaan ja joihinkin ulkomaalaisiin, jotka osasivat lukea sitä. 200-luvulla eaa. Raamatun heprealaista osaa alettiin kuitenkin kääntää kreikan kielelle niiden heprealaisten hyödyksi, jotka asuivat Aleksandriassa Egyptissä. Kreikka oli silloin kansainvälinen kieli. Ei-juutalaisillekin avautui näin mahdollisuus lukea heprealaista Raamattua.

Raamatun toisen osan kirjoittamisajan koittaessa puhuttiin kreikkaa yhä hyvin laajalti, ja siksi Raamatun viimeiset 27 kirjaa kirjoitettiin tuolla kielellä. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärtäneet kreikkaa. Siksi alkoi pian ilmaantua Raamatun sekä heprealaisen että kreikkalaisen osan käännöksiä noina ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina puhutuilla tavallisilla kielillä, joita olivat esimerkiksi syyria, kopti, armenia, gruusia, gootti ja etiopia. Rooman valtakunnan virallinen kieli oli latina, ja latinankielisiä käännöksiä valmistui niin runsaasti, että piti antaa määräys ”hyväksytyn käännöksen” tekemiseksi. Se valmistui noin vuonna 405 ja tuli tunnetuksi nimellä Vulgata (joka merkitsee ”kaikkialle levitettyä” tai ”yleistä”).

Raamattu säilyi siis monista esteistä huolimatta ajanlaskumme ensimmäisiin vuosisatoihin saakka. Sen kirjoittajat kuuluivat halveksittuihin ja vainottuihin vähemmistöihin, jotka elivät vaikeissa oloissa keskellä vihamielistä maailmaa. Se olisi jäljennettäessä voinut helposti vääristyä pahoin, mutta niin ei käynyt. Lisäksi Raamattu vältti vaaran jäädä vain joitakin tiettyjä kieliä puhuvien ihmisten saataville.

Miksi Raamatun säilyminen oli niin vaikeaa? Raamattu itse sanoo: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johannes 5:19) Tämän huomioon ottaen odottaisimme, että maailma suhtautuisi vihamielisesti julkaistuun totuuteen, ja tämä on osoittautunutkin todeksi. Miksi sitten Raamattu säilyi, kun niin monet muut julkaisut, jotka eivät kohdanneet samanlaisia vaikeuksia, joutuivat unhoon? Raamattu vastaa tähänkin. Se sanoo: ”Jumalan sana pysyy ikuisesti.” (1. Pietari 1:25) Jos Raamattu on todella Jumalan sana, niin mikään ihmisvoima ei voi tuhota sitä. Tämä tosiasia on pitänyt paikkansa aina nykyaikaan saakka.

Ajanlaskumme 4. vuosisadalla tapahtui kuitenkin jotain, mikä johti lopulta uusiin hyökkäyksiin Raamattua vastaan ja vaikutti suuresti Euroopan historian kulkuun. Vain 10 vuotta sen jälkeen kun Diocletianus yritti hävittää kaikki Raamatut, keisarivallan menettely muuttui ja ”kristillisyys” laillistettiin. 12 vuotta myöhemmin, vuonna 325, eräs Rooman keisari toimi puheenjohtajana Nikean ”kristillisessä” kirkolliskokouksessa. Miksi tämä näennäisesti suotuisa kehitys osoittautuisi vaaraksi Raamatulle? Seuraava luku käsittelee tuota asiaa.

Lähteet:
1. Ancient Near Eastern Texts, toim. James B. Pritchard, 1969, s. vi, xii, xiii, xiv.
2. Tacitus, Keisarillisen Rooman historia (Annales, 15. kirja, 39, 44), suom. Iiro Kajanto, 1969, s. 440, 442.
3. The Cambridge History of the Bible, toim. S. L. Greenslade, 1963, 3. osa, s. 476.
4. Sir Frederic Kenyon, Our Bible and the Ancient Manuscripts, 1958, s. 50.
5. Our Bible and the Ancient Manuscripts, s. 79.
6. Norman K. Gottwald, A Light to the Nations, 1959, s. 40.
7. Millar Burrows, The Dead Sea Scrolls, 1955, s. 303, 304.
8. Qumran and the History of the Biblical Text, toim. Frank Moore Cross ja Shemaryahu Talmon, 1975, s. 276, 277.
9. W. O. E. Oesterley ja Theodore H. Robinson, An Introduction to the Books of the Old Testament, 1958, s. 21.
10. Our Bible and the Ancient Manuscripts, s. 55.

Jotta ymmärtäisimme, miten hyvin Raamatun tekstin luotettavuus on vahvistettu, meidän tarvitsee vain verrata sitä muuhun antiikin ajoilta säilyneeseen kirjallisuuteen: Kreikan ja Rooman klassisiin kirjoituksiin. Suurin osa tästä kirjallisuudesta kirjoitettiin todellisuudessa Raamatun heprealaisten kirjoitusten valmistumisen jälkeen. Historia ei kerro mistään kreikkalaisia ja roomalaisia vastaan kohdistetuista kansanmurhayrityksistä, eikä heidän kirjallisuutensa säilymistä varjostanut vainon uhka. Huomaa kuitenkin, mitä professori F. F. Bruce sanoo:

”Caesarin Gallian sodasta (laadittu v. 58–50 eKr.) on olemassa useita käsikirjoituksia, mutta vain yhdeksän tai kymmenen on hyviä, ja vanhin on noin 900 vuotta Caesaria myöhemmältä ajalta.

”Liviuksen (59 eKr. – 17 jKr.) Rooman historian 142 kirjasta on säilynyt vain 35; tietomme niistä perustuvat enintään kahteenkymmeneen käsikirjoitukseen, joilla on jotain merkitystä, ja vanhinkin näistä, kirjoista III-VI katkelmia sisältävä käsikirjoitus, on peräisin vasta 300-luvulta.

”Tacituksen (n. v. 100) Historiaen neljästätoista kirjasta on säilynyt vain neljä ja puoli; Annalesin kuudestatoista kirjasta on kymmenen säilynyt kokonaisuudessaan ja kaksi osittain. Näiden hänen kahden suuren historiateoksensa olemassa olevien osien teksti nojautuu kokonaan kahteen käsikirjoitukseen, joista toinen on 800-luvulta ja toinen 1000-luvulta. – –

”Thukydideen (n. 460–400 eKr.) historiateoksen tuntemuksemme perustuu kahdeksaan käsikirjoitukseen, joista vanhin on noin vuodelta 900, ja muutamiin papyruspalasiin, jotka ovat suunnilleen kristillisen aikakauden alusta.

”Sama pitää paikkansa Herodotoksen (n. 488–428 eKr.) historiasta. Yksikään klassikkofilologi ei kuitenkaan kallistaisi korvaansa väitteelle, jonka mukaan Herodotoksen tai Thukydideen luotettavuus olisi epäilyksenalainen siksi, että heidän teostensa vanhimmat käsikirjoitukset, joista on meille mitään hyötyä, ovat alkuperäisiä yli 1300 vuotta myöhemmältä ajalta.” – The Books and the Parchments, s. 180.

Vertaa tätä siihen tosiasiaan, että Raamatun eri osista on olemassa tuhansia käsikirjoituksia. On myös löydetty sellaisia Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksia, jotka on tehty vajaan sadan vuoden kuluttua alkuperäisten kirjojen kirjoittamisesta.

Screwball
Käyttäjä
2932 viestiä

04.04.05 klo 15:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ateistin kallio? Hyvä kysymys sinällään, mutta miksi Jumala olisi se kallio? Jumala, josta ei ole todisteita, vain usko siihen. Ehkä Jumalaan on hyvä turvautua kun menee huonommin, mutta tälläinen uskoutuminen on sangen naiivia (ehkä liian provosoivaa, mutta menkööt).

Mutta itselleni se Kallio... Aion perustaa elämäni sille että elän hyvän elämän.
Haluan rakentaa elämäni hyville arvoille, joihin ei kuulu Jumala. Toki Raamattu on täynnä hyviä opetuksia, neuvoja ja viisauksia. Mutta se että Jumalaan pitäisi nojata tuntuu liian vaikealta. Mutta oman elämän perustaminen hyvälle elämiselle voi pois sulkea sen että pitäisi ylipäätään olla jokin tukipilari. Sinänsä Kristinuskossa on se lohduttavaa että se on armouskonto, Jeesus on sovittanut syntimme. Mutta ainainen puhe siitä että Vain ja ainoastaan Vain Vanhurskaat pääsevät Taivaaseen, ahdistaa. Kuka on tarpeeksi vanhurskas? Kaikki tekee/ajattelee jotain pahaa.

Itsekin olen Kristitty ja mielipiteet vaihtelee Jumalan olemassaolosta aina välillä, mutta mitä enemmän luen/koen maailmaa, sitä vähemmän alkaa usko loppua.

G-sport, miellätkö Jumalan joksikin olennoksi vai voimaksi? Onko Raamatussa mitään mikä kertoisi mikä se Jumala on?

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 16:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

G-sport, miellätkö Jumalan joksikin olennoksi vai voimaksi? Onko Raamatussa mitään mikä kertoisi mikä se Jumala on?

Jumala on henkipersoona, jonka vallitseva ominaisuus on rakkaus. Muita hänen pääominaisuuksiaan ovat viisaus, voima ja oikeudenmukaisuus.

Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa. Johannes 4:24.

Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä,
sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.
Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta,
vanhurskas ja oikeamielinen hän on. 5.Mooseksen kirja 32:4.

Hänellä on viisautta ja väkevyyttä,
hänen on neuvo ja ymmärrys. Job 12:13.

Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu. Jesaja 40:26.

Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus. 1. Johanneksen kirje 4:8.

Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja luovutti itsensä teidän puolestanne uhrilahjana ja teurasuhrina Jumalalle suloiseksi tuoksuksi. Efesolaisille 5:1-2.

Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan paremmin? Yksi tapa on tarkastella hänen luomistekojaan ja miettiä syvällisesti, mitä ne kertovat. Jumalan luomakunta osoittaa hänen olevan hyvin voimakas ja viisas. Näemme hänen rakkautensa kaikessa, mitä hän on tehnyt.

Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa. Roomalaisille 1:20.

Toinen tapa oppia Jumalasta on tutkia Raamattua. Siinä hän kertoo paljon enemmän siitä, millainen Jumala hän on. Hän kertoo myös, mikä on hänen tarkoituksensa ja mitä hän haluaa meidän tekevän.

Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön. 2.Timoteukselle 3:16,17.

Screwball
Käyttäjä
2932 viestiä

04.04.05 klo 16:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yksi paha asia joka ärsyttää minua Raamatussa on se, että eri tarinat raamatussa voidaan tulkita ja tulkitaan 10000000 eri tavalla. Missään ei voi olla virhettä, Jumalan sana on oikea. Toki voidaan miettiä pikkuasioita kuten Miten Eeva onnistui saamaan viimeisen lapsensa kunnioitettavassa 130-vuoden iässä tai kuka se valehtelija Paratiisissa loppujen lopuksi oli. Tietysti tästäkin revitään eri symboliikat.
Mutta yhtä kysymystä miettii varmasti jokainen, miksi me joudumme kärsimään, vaikka Jumala on kaikkivoipa ja kaikkihyvä? Eikös Jobin tarina Raamatussa antanut sellaisen vastauksen että ihminen ei kykene ymmärtämään Jumalaa ja maailmaa, eikä myöskään siihen liittyvää kärsimystä. Noinko meidän tulisi elää? Saada paskaa niskaan ja sitten vain Kumartaa Jumalaa?

Steambull
Käyttäjä
1039 viestiä

04.04.05 klo 17:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Yksi paha asia joka ärsyttää minua Raamatussa on se, että eri tarinat raamatussa voidaan tulkita ja tulkitaan 10000000 eri tavalla. Missään ei voi olla virhettä, Jumalan sana on oikea. Toki voidaan miettiä pikkuasioita kuten Miten Eeva onnistui saamaan viimeisen lapsensa kunnioitettavassa 130-vuoden iässä tai kuka se valehtelija Paratiisissa loppujen lopuksi oli. Tietysti tästäkin revitään eri symboliikat.
Mutta yhtä kysymystä miettii varmasti jokainen, miksi me joudumme kärsimään, vaikka Jumala on kaikkivoipa ja kaikkihyvä? Eikös Jobin tarina Raamatussa antanut sellaisen vastauksen että ihminen ei kykene ymmärtämään Jumalaa ja maailmaa, eikä myöskään siihen liittyvää kärsimystä. Noinko meidän tulisi elää? Saada paskaa niskaan ja sitten vain Kumartaa Jumalaa?

Raamatusta ei nimenomaan sen laajuuden ja symboliikan takia voi todistaa juuri mitään vääräksi. Tuota kärsimyskysymystä (Teodikean ongelma tjsp) ei todellakaan ole tuon paremmin taidettu selvittää, mikä ei minusta tunnu kovinkaan vakuuttavalta. Vai onko kärsimystä vastaan taisteleminen kristittyjen tehtävä? Pitää oppia luottamaan Jumalaan pahimmissakin tilanteissa ja niin edelleen. Kuitenkaan synneistämme kärsimys ei missään nimessä Raamatun mukaan johdu.

Tämä keskustelu olisi voinut kyllä ihan hyvin jatkua apina- vai Jumala -topicissa. Tuntuu jotenkin häiritsevältä kun joka puolella legendalootaa keskustellaan vaan näistä samoista asioista. Ja tämän topicin kysymys on muuten mielestäni melko lailla sama kuin "uskotko Jumalaan vai et?"

IdigN1
Tähtääjä
4372 viestiä

04.04.05 klo 17:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lainatakseni Extremen sanoituksia : "has god made man or man made god".Oma mielipide, jälkimmäinen vaihtoehto.

Screwball
Käyttäjä
2932 viestiä

04.04.05 klo 18:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ensin täällä tykissä oli sellanen surkuttelu vaihde, ja nykyään täällä valitetaan jokaisesta threadista. Tässä threadissa pitäisi puhua nimenomaan Raamatusta, eikä siitä onko Jumalaa vai ei. Ne on kytköksissä toisiinsa mutta silti ansaitsevat omat topiccinsa.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

04.04.05 klo 18:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse pidän Raamattua puhtaasti ihmisten kirjoittamana, johon Jumalalla ei ole ollut mitään osuutta. Vanhan testamenttin tarinoittahan on kerrottu vuosisatojen, ellei jopa vuosituhansien ajan sukupolvelta toiselle ennen kuin ne on kirjoitettu ylös. Tarinat ovat tietenkin muuttuneet ajan kuluessa. Koko Raamattu on koottu yli sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen Jo Raamatun ristiriitaisuudet osoittavat, että ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun. Jos Jumala olisi osallistunut tähän kirjoitusprosessiin, niin varmasti Raamattu on helpommin tulkittava, eikä siinä olisi sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Steambull
Käyttäjä
1039 viestiä

04.04.05 klo 18:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ville kirjoitti:

Jos Jumala olisi osallistunut tähän kirjoitusprosessiin, niin varmasti Raamattu on helpommin tulkittava, eikä siinä olisi sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Tämä oli aika hyvä tuulenpuuska tähän keskusteluun. Kyllähän Raamattu nytkin toimii ja pystyy vertauskuvallisuudellaan kumoamaan kaikki ristiriitaväitteet (vai pystyykö joku täällä tuomaan esille jonkun ristiriidan jota ei Raamatun avulla voi kumota?), mutta jos sen olisi "kirjoittanut" kaikkitietävä mestari, olisi se varmasti paljon suorempi ja ytimekkäämpi, eli sen sanoma olisi selvä ja sellaisenaan pätevä (ilman että siitä täytyisi etsiä eri näkökannat joka kysymykseen).

Grr
Käyttäjä
188 viestiä

04.04.05 klo 19:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tähän asiaan ei ole kyllä vastausta vaan useita eri näkökantoja, mutta...

Laulunlapsen kanssa samaa mieltä, että:
- Raamatussa on paljon hyviä opetuksia,elämänviisauksia ja paljon hyvää ylipäätäänkin.
- arvostan siltikin uskontoa ja erityisesti sen jättämää ja tuomaa kulttuuriperintöä esim.ikonit ovat aivan mahtavaa katseltavaa sekä lisäksi jollain tapaa koulutuskin, lukutaito ja laskenta
- Raamattu on myös minun mielestäni kirja jonka ihminen on kirjoittanut haaveidensa,tarinoidensa,uskomuksiensa, PELKOJENSA ja mielikuviteksensa pohjalta.

Monet tahot taistelevat esim. kääreliinan olemassa olosta, mutta miksi sellaista ei voisi olla. Tosin tarina sen ympärillä voi olla hieman värittynyt ajan saatossa ja muuttunut muuksi mitä alkuperäinen oli. Mielestäni siellä on joku paikallinen Copperfield esitellyt taitojansa ja paikalliset ovat kokeneet sen voimakkaasti. Hyvän puhujan ei tarvitse monta kertaa asiaansa sanoa ja kun tarinat kiertää ja ovat kiehtovia, aikansa taikuutta, niin mikäs siinä, kun vielä miettii mikä oli ihmisten koulutustaso ja tieto asioista noina aikoina kun kirja on syntynyt.

Ja jos Jumala olisi niin pyhä ja hyvä, miksi sitten on sallittu kaikki se vääryys, tekopyhyys ja räikeät teot jota kirjan pohjalta on tehty/tehdään? Jos kirjan taustalla olisi korkeampi voima, kai se puolustaisi/korjaisi sanojaan eikä sallisi sitä? Niin, ei korppi korpin silmää noki. Siksi tulee vääjäämättä mieleen ihmisen halu alistaa ja haalia valtaa, herättää pelkoa ja kunnioitusta.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
3248 viestiä

04.04.05 klo 19:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Öh, kylläpä on taas iso kissa nostettu pöydälle. Ja keskustelun purjevene seilaa vesillä, joissa on vaarana tykinkuula mielipidelaivan kylkeen. Vaan nämä laivat tuskin uppoavat yhdestä eriävästä... mitä mä höpäjän? Metaforat sikseen ja aiheeseen.

Grr kirjoitti:

Raamattu on myös minun mielestäni kirja jonka ihminen on kirjoittanut haaveidensa,tarinoidensa,uskomuksiensa, PELKOJENSA ja mielikuviteksensa pohjalta.

Tuossa se "suurin perustelu Raamatun epäuskottavuudelle" tulee. Ihmisellä, vastoin lähes kaikkia muita eläimiä, on sangen laaja tietoisuuden taso. Tuo tietoisuus luo tarpeen purkaa ajatuksia ja kasvattaa tunteenpaloa myyteiksi, elämää suuremmiksi tarinoiksi. Tarinoiksi, jotka lievittävät paikoin iskevää pohtimistarvetta koko helkutin eksistenssiä kohtaan.

Varsinkin luomiskertomuksen osa, jossa ihminen tehdään Jumalan ykkösalamaiseksi, tuntuu kornilta. Jos Jumala olisi todella rakastava olento, miksi se nostaisi ihmisen muiden yläpuolelle ja puhuisi maan eläinten olevan pelkkiä ihmisen apulaisia. Lähinnä tämä kuulostaa tarulta, jolla ihminen yrittää selittää itselleen, miksei se popsi porkkanaa jänöjussin lailla, vaan jänöjussi roikkuu nuotion yllä ruskistumassa.
Samalla lailla epäilyttää tuo "ensin tehtiin Aatami, ja sitten kavala nainen, ja nainen sen limaisen ällöttävän, epäinhimillisen näköisen käärmeenkäppyrän kanssa pilasi koko homman". Ja tietenkin synnytyksen tuskat kärsivä nainen ja jalaton kummajainen olivat tarinan "pahiksia". Kuulostaa taas ihmisen omalta ihmettelyltä omasta olemuksesta.

Kuolema on elämän suurin mysteeri ja se kiehtoo ihmistä oudolla tavalla. Niinpä ei ole kumma, että kuolemia vaatineita tapaturmia selitetään Jumalan vihalla ja hyviin tekoihin kannustetaan Suuren Absoluuttisen avulla.

Job (suom. vainottu) taas mielestäni kuvastaa epäuskoa, kun nuhteettomantuntuinen mies on joutunut kärsimään, vastoin opetuksia. Siis syyn ja seurauksen laissahan on ollut selvästi jotain vikaa, kun syntiset ovat rikastuneet, ja vanhurskaat joutuneet kärsimään.

"...Usein jumalaton jäi ilman rangaistusta ja rikastui. mutta vanhurskas sai kärsiä. Jobin kirja vastaa tähän ongelmaan. Samaa kysymystä pohtii kyllä jo sumerilainen kirjallisuus. Se vastasi siihen kaavamaisesti. Jos ihminen kärsimyksiin jouduttuaan katuu ja nöyrtyy ja pyytää armahdusta, hän saa takaisin taas entisen onnensa. Jobin kirjassa ongelmaa käsitellään paljon syvällisemmin. Sama ongelma on sittemmin aina ollut kirjallisuuden pääaiheita." - www.sley.fi

Noan tarina on mielestäni ihan normaali kertomus suuresta tulvasta, joka aluksi on ollut toki suuri, mutta vuosien saatossa siitä on kasvanut koko maailman upottanut hasardi. Samalla se on myös kasvanut opetustarinaksi, jota on kiva kertoa lapsille iltaisin leirinuotion loimussa ja opettaa näitä paremmiksi ihmisiksi.

Puhun siis edelleen puhtaasti omasta mielestäni kumpuavia näkemyksiä, en hae asiantuntijalausuntoja ym. tähän hätään, koska objektiivista näkemystä esim. internetistä saa hakemalla hae. Tämän kysymyksen kohdalla ei taida olla harmaata, on vain musta ja valkoinen.

Korostan, että Raamattua kirjoitettaessa elettiin siis vielä aikaa, jolloin revontulia kutsuttiin taivaaseen marssiviksi kuolleiksi ja aivosähkötoiminnan äkillisistä traumaattisista muutoksesta kärsiviä (epilepsian eri muodot) pidettiin jonkinsortin näkyjennäkijöinä. Maailma oli mysteerisempi paikka kuin tänä päivänä, mutta toisaalta ihmismieli ja mielikuvitus olivat yhtä alttiita luomaan viihdettä ja jännitystä elämään. Yhtälailla ihminen etsi totutta elämän mysteeriin.
Oli jos jonkinlaista profeettaa, ja kansaa liikuteltiin mitä ihmeellisimmillä ihmeillä. Ei vaadita lopulta niin suuria, että sadassa vuodessa kirjoitettu tekstikin muokkaantuu (ja siitä jopa tehdään sellainen jonka voi sanoa selittäneen kaiken jo tapahtuneen) ohjailemaan kansaa. Sillä kansa tarvitsee uskonkohteen, oli se sitten maallinen (eeh, vaikka se mursuviiksinen 1984:n Isoveli) tai taivaallinen.

En mä tähän hätään enempää turinaa keksi. Kukaan ei Raamattua pysty kumoamaan, mutta ei myöskään todistamaan konkreettisesti, ennen kuin Jumala ilmestyy itse sen kertomaan. :)

Misaele
Käyttäjä
2016 viestiä

04.04.05 klo 21:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

miksi me joudumme kärsimään, vaikka Jumala on kaikkivoipa ja kaikkihyvä?

Screwball johdattaa keskustelua rakentavilla kysymyksillä juuri oikeaan suuntaan. Hienoa! Otanpa ja yritän vastata tuohon kysymykseen Raamattuun pohjautuvan näkökantani perusteella mahdollisimman yksinkertaisesti. (ja siitä todisteena laitan aina niitä Raamatunpaikkoja -> mitäpä arvoa selityksilläni olisi, jos niitä omina ajatuksinani pitäisitte) Yksityiskohtiin voidaan myöhemmin perehtyä lisää.

1. Jumala loi ensimmäisen ihmisparin (Aadam & Eeva) ja asetti heidät paratiisikotiin asumaan (Aadam siis luotiin ensin, Eeva tälle täydennykseksi jne, mutta nyt tosiaan yksinkertaistettu versio). Tuon paratiisin nimi oli Eedenin puutarha, ja se käsitti vain pienen osan maapallosta. Jumalan tarkoitus oli, että he saisivat lapsia ja täyttäisivät koko maan ja tekisivät siitä samanlaisen paratiisin kuin Eeden oli.

Lisäksi Jumala siunasi heidät ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä. 1.Moos. 1:28.

2. Ensimmäinen ihmispari teki syntiä ja menetti paratiisin. Kyseessä oli panettelijan, Saatanan juoni. Hän houkutteli Eevan syntiin käärmeen hahmossa. Näin kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan esitettiin

3. kiistakysymys:

Oliko Jumalan suvereenius oikeaa, ansaittua ja vanhurskasta – käyttikö hän suvereeniuttaan oikein, vanhurskaasti ja alamaistensa etujen mukaisesti vai ei. Tähän viittaa se, mitä Eevalle sanottiin: ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?” Käärme vihjasi tässä, että sellainen kielto oli uskomaton ja että Jumala oli kohtuuttoman rajoittava ja pidätti ihmisparilta jotain sellaista, mihin sillä olisi ollut oikeus.

Kun siis Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalaa vastaan, he asettivat kyseenalaiseksi hänen suvereeniutensa eli hänen oikeutensa hallita. Jumala olisi voinut tuhota heidät ja aloittaa alusta toisen ihmisparin kanssa, mutta se ei olisi ratkaissut kysymystä siitä, kenen hallitusvalta on oikeellinen ja koituu ihmisten parhaaksi. Ihmisille annettiin aikaa kehittää yhteiskuntiaan omien käsitystensä mukaisesti, jotta he osoittaisivat kiistattomasti, voiko Jumalasta riippumaton hallinto koskaan olla menestyksellinen.

Onko riippumattomuus Jumalasta kannattanut? Ihmisellä oli täydellinen paratiisikoti, ikuinen elämänodote, onnellinen tehtävä "täyttää maa" ja elää sopusoinnussa rakkaudellisen Luojansa kanssa. Mitä meillä on nykyään? Sotia, rikollisuutta, sairauksia, nälänhätää, epäoikeudenmukaisuutta, kaikenlaista pahuutta, kuolemaa.

4. Perinnöllisyyslakien mukaisesti Aadamin ja Eevan jälkeläiset saattoivat periä vain sen, mitä heidän vanhemmillaan itsellään oli – epätäydellisyyden ja kuoleman.

Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Riippumattomuus Jumalasta. Mielenkiintoista. Elämme siis Jumalasta riippumatonta aikaa. Siksi on epäoikeudenmukaisuutta. Siksi on kärsimystä. Siksi me sairastumme. Siksi me kuolemme, esivanhempiemme synnin vuoksi.

5. Tuleeko näin aina olemaan?

Jumala puuttuu pian ihmisten asioihin. Raamatussa kerrotaan: ”Noiden kuninkaiden [nyt olemassa olevien ihmishallitusten] päivinä taivaan Jumala pystyttää [taivaaseen] valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle [ihmiset eivät enää koskaan tule hallitsemaan maata]. Se murskaa kaikki nämä [nykyiset] valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” (Daniel 2:44.)

Jumalan suvereeniuden kunniaan saattaminen taivaallisen Valtakunnan välityksellä on Raamatun teema. Siitä Jeesuskin saarnasi. Hän sanoi: Sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Johannes 18:36.

Jokainen varmaan tuntee isä meidän -rukouksen alkusanat. "Isä meidän, joka olet taivaissa. Tulkoon sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaissa kuin maan päällä. Tuo valtakunta, jota rukoilemme, on juuri se, josta nyt puhutaan.

6. Kuka jää eloon ja kuka ei, kun Jumalan hallitusvalta korvaa ihmisen hallinnon?

Sananlaskujen 2:21, 22:ssa vakuutetaan: ”Juuri oikeamieliset [jotka kannattavat Jumalan hallintoa] tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat [jotka eivät kannata Jumalan hallintoa] puolestaan karsitaan pois maasta.” Jumalan henkeyttämä psalmista lauloi: ”Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole – –. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta. Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:10, 11, 29.)

Raamattu lupaa hienoja asioita. Ikuinen elämä. Tuleva paratiisi. Täydelliset olosuhteet.

Siinäpä syitä sille, miksi keskustelunaihe on niin tärkeä. Siinä syy sille, miksi haluan perustella Raamatun luotettavuutta.

Jos tuntuu, että on pienikin mahdollisuus sille, että tuo kaikki olisikin totta, niin asiasta kannattaisi varmaan ottaa tarkemmin selvää? Itse olen ottanut ja olen täysin vakuuttunut siitä, että Raamattu on luotettava ja sen lupaamat asiat tulevat toteutumaan lähitulevaisuudessa.

terwapiru
Käyttäjä
859 viestiä

04.04.05 klo 22:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport, kaikki viestisi lähtevät siitä perusolettamuksesta, että Raamatun tekstit ovat tosia. Vaan entä jos ne eivät olekaan? Ja tästä päädytäänkin tämän topikin perimmäiseen tarkoitukseen, mutta ongelma on vaan siinä, ettei kumpikaan osapuoli voi todistaa omaa tai vastapuolen kantaa sen paremmin oikeaksi kuin vääräksikään. Vaikka Raamattu olisi täysin looginen ja vailla ristiriitoja, niin ei se vielä takaa sen todenperäisyyttä näissä ns. henkimaailman kohdissa. Yksinkertaistaen, voin hyväksyä vedenpaisumuksen, mutta en jumalalöpinää. On vain kaksi vaihtoehtoa: usko tai älä.

USKO on päivän avainsana ja kaikki eivät siihen vaan kykene, vaikka ikuinen elämä Eedeni vol2:ssa kuulostaisi kuinka houkuttelevalta tahansa.

IdigN1
Tähtääjä
4372 viestiä

04.04.05 klo 22:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

g-sport sanoi että on vakuuttunut että raamatussa luvatut asiat tulevat tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Eikös sen maailmanlopun esim.pitänyt tulla jo parikin kertaa?

Keskustelut