Painettua sanaa

Hei, tällainen idea tupsahti päähän: täällä kun tuntuu olevan näitä kirjafriikkejäkin jonkun verran, niin mitäs jos pistettäisiin kommenttia näistä suosikkikirjailijoiden tuotannoista. Sellaisia minirevikanomaisia kirjasuosituksia tuotannosta, joka kohtuuhyvin hallussa. Itselläni ainakin lukukokemukset ovat hieman liian suppeita ja muutamaan genreen liittyviä, joten suosituksia otettaisiin vastaan. Mutta kyllähän mä jaksan aina niistä suosikeistani paasata.
Aloitan Robin Cookista eli 64-vuotiaasta silmälääkäristä, jota pidetään sairaalajännäreiden luojana ja scifitrillerien yhtenä mestarina. Ensimmäisen Cook-kirjani luin muuten Tykittäjien miitissä heinäkuussa, ja jonkun verran niitä on täytynyt ahmia viime viikkoina (melkein yksi Cook-trilleri per viikko).

Luetut: 22/23 tuotannosta:

Coma 1977 (Kooma 1978)
Cookin läpimurtojännäri, jonka hän kirjoitti yksityiskliniikkaa pitäessään KUUDESSA viikossa! Crichtonin Michael on vääntänyt tästä varsin kuuluisan leffankin, jota en ole onnistunut löytämään. No, anyway Kooma oli vuoden 1977 myydyimpiä kirjoja jenkeissä.
Pääosissa nuori ja kaunis lääketieteen opiskelijatar, joka ensimmäisinä päivinään Bostonin sairaalassa huomaa liian monen potilaan vaipuvan koomaan leikkauksen jälkeen. Sovinistiset lääkärisedät eivät tytön tutkimuksista piittaa, mutta onnistuu ongelmiin hankkiutuminen näinkin…
Jännittävä kirja, ja outojen tapahtumien motiivit pysyvät piiloon loppuun asti. 4.5/5

Sphinx 1979 (Sfinksi 1980)
Cook kirjoitti debyyttinsä supermenestyksen innoittamana Sfinksin pikatahtia ja tulos on sen veroista. Samoin myös Hollywood innostui ja menestyksen sokaisemana väänsi olemattomasta juonentyngästä leffan. Eipä ole kumma että Cookin leffa-adaptaatioarvo on laskenut heti tämän jälkeen.
Jälleen pääosissa on superkaunis nainen, joka yksin kikkailee läpi ongelmien. Egypti kuvataan pahan omistamana kehtona. Ja jenkkityttöä tarvitaan pelastamaan aarteet pahisten käsistä. Cookin pohjanoteerauksia. Suoraansanottuna Robinin olisi parasta vain kirjoittaa lääketiedetrillereitä - silläkin uhalla että toistaa samaa teemaa. 2/5

Brain 1981 (Aivot 1982)
Sisältää Myrkyn osalla shokeeraavampia osia Cookin tuotannossa. Neurologian lääkäri Martin Philips alkaa tutkia outoja aivojen tiheysarvoja nuorilla naispotilailla, ja huomaa kauhukseen, että ko. potilaat ovat järjestelmällisesti hävinneet tai kuolleet. Arvoituksen ratkaisu piilee julmassa tuntemattomassa tahossa ja ihmisaivoissa.
Parinsadan sivun paikkeilla olin jo varma, että Cook onnistuu, mutta ei. Loppu on yksi suurimmista hasardeista. Edes rakasta länsinaapuriamme ei unohdeta töksähtävässä lopussa. 2.5/5

Fever 1982 (Kuume 1983)
Perhearvot ovat kovilla, kun Cook neljännessä romanissaan laittaa jälleen sähäkän lääkärismiehen lapsen kuoleman partaalle. Ilkeämielinen tehdas on vastuussa bentseenivahingosta ja taudeista, mutta suuryritystä ei niin vain laiteta maksamaan teoistaan. Peruscookia arpinaamaisine ganstereineen, mutta lopun piirityssessio menee sitten hieman korniuden puolelle. 3/5

Godplayer 1983 (Kuoleman ruhtinas 1985)
Robin Cook näyttää olleen uransa alkuvaiheilla paikoin varsin näppärä kirjailija. Kuoleman ruhtinaassa Bostonin Memorial-sairaalaa koetellaan jälleen: potilaat yksi toisensa jälkeen poistuvat taivaaseen, ja öisillä käytävillä liikkuu selvästi joku, joka pitää itseään kuoleman ruhtinaana!
Sokeritaudista kärsivä Cassandra Kingsley on kirjan sankaritar. Hän yrittää penkoa ratkaisua esille, mutta pettyy kerta toisensa jälkeen. Lisäksi hänen oma aviomiehensä, sairaalan ykköskirurgi Thomas Kingsley, alkaa etääntyä ja ehkä jopa pettää vaimoaan.
Kirjan ainoa miinus on sokeritaudin asema. Onko tosiaan niin, että sokeritautisia ei ole pidetty edes ihmisinä 80-luvulla? Ainakin Cookin maailmassa se tuntuu olevan paha synti.
No, kirja pitää jännityksen yllä loistavasti ja valitsee ratkaisunsakin niin, että loppu on huima. Cookin onnistuneimpia teoksia. 4.5/5

Mindbend 1985 (Tahdon valtiaat 1986)
Adam on lääketieteen opiskelija, jolla on upea tanssijavaimo Jennifer. Ikävä kyllä ehkäisy petää kriittisessä elämänvaiheessa, jossa vauvaan ei olisi varaa. Abortti käy mielissä, mutta ei sen pidemmällä. Abortti nousee jälleen pintaan, kun rajusti muuttunut ja zombien lailla käyttäytyvä tri Vandermayer huomaa lapsen olevan epämuodostunut ja suosittelee pika-aborttia. Adamin ja Jenniferin liitto rakoilee, mutta samaan aikaan liian moni lääkäri alkaa käyttäytyä oudosti ja kaikki keskittyy Adamin uuteen työpaikkaan, lääketehdas Arolenille ja uuteen kliniikkaan.
Cook on keksinyt jälleen oivan aiheen, mutta sortuu maneereihinsa. Samat pikkujipot plus että ihmissuhdeosasto tuntuu kusevan pahasti. 2.5/5

Outbreak 1987 (Virus 1988)
Mystinen virus leviää sairaaloissa ja muuntuu maailmanlaajuiseksi epidemiaksi. Cook ei ole parhaimmillaan ihmiskunnan lopun uhkaa maalatessaan, sen myöhempi tuotanto on todistanut.
Loppua kohden kirja heikkeni tasaisesti, eikä loppuratkaisun kerronta häikäise taaskaan. Haukotus. 3/5

Mortal Fear 1988 (Tuomio 1989).
Jason Howard on tavallinen yleislääkäri, joka tapailee sairaalan johtoon kuuluvaa Shirleytä. Yhtäkkiä Jasonin elämä menee mullilleen, kun hän huomaa, että hänen potilaansa alkavat kuolla huimaa vauhtia. Ja millä tavalla!!
Jokainen potilaista on ollut pahojen elämäntapojen orja, mutta sairaalalle suoritetussa kuntotestissä vetynyt tyydyttävät pojot. Siitä huolimatta nämä kaikki kuolevat verisuonten rappeutumiin ja omaavat oireita, jotka eivät sovi heidän ikäisilleen. Vai ovatko kaihi ja putoavat hiukset yleisiä 40-55-vuotiaiden keskuudessa?
Tapaus huipentuu siihen, kun huippugeneetikko ja Jasonin entinen koulukaveri Alvin Hayes menehtyy samanlaisiin oireisiin kesken keskustelun. Alvin ehtii kertoa siitä, että hän on tehnyt kaikkien aikojen ironisimman keksinnön, mutta epäilee, että hänet aiotaan tappaa...
Niinpä Jason käy taistoon pahiksia vastaan ja ottaa avukseen 24-vuotiaan stripparin nimeltä Carol.
Cook ei onnistu luomaan mitään uutta tällä(kään) kirjalla, vaan noudattaa omia tuttuja kaavojaan. 3/5

Mutation 1989 (Mutantti 1990)
Hmm, geeniteknologian uhat olivat todella pinnassa 80-luvun lopulla ja sen huomaa. Aihe ei ole huono, mutta toteutus pissaa kyllä hetkittäin pahasti.
Juttu menee näin: korkeasti koulutettu perhe ei voi enää saada lapsia ja adoptoi isän spermalla hedelmöitetyn ja toisen naisen kohdussa kasvaneen lapsen. Isukki kuitenkin päättää hieman parannella oman poikansa kykyjä ja siinäpä sitä ollaan. Aika kuluu ja kohta simmut kiiluvat ja Damien-henkinen ilkimys on tuhma. Loppukohtauksessa on elokuvamaisuuden tuntua. 2.5/5

Harmful Intent 1990 (Pahan valta 1991)
Cook on selvästi pitänyt 90-taitteen tienoissa jonkinlaista ideointitaukoa, mutta kirjoittanut tästä huolimatta kirjoja tihenevällä tahdilla. Pahan vallassa Cook ei sorru tyypilliseen töksähtelevään saarnadialogiin, mutta tällä kertaa pienen pientä lisäväriä tuova "lakimiehet ovat k-päitä, lääkärit ihania" -teema ei sekään ota ilmaa alleen. Pääosissa on lääkäri, jonka maine on tahriintunut epämääräisessä tilanteessa. Toimintaosuuksilla Cook ei onnistu tuomaan sitten mitn uutta. Arpinaamaiset ganstat alkavat jo kyrpiä, mutta itse omaan alaansa Cookilla on sentään rautainen ote. Aukkoja tämänkertaisessa juonessa on sen verran, että tämä täytyy niputtaa Cookin uran pahimpiin floppeihin.
Ja pahimpana hetkenä SPOILERI! koemme tilanteen, jossa gansta päättää nirhata hoitsun. No hommahan sujuu iisisti. Soitetaan ovikelloa, kerrotaan, että "mä vörkin sun kaa samas hospitaalis, saanko tulla oottaan ku oot suihkus", sitten kävellään sisään tirkistelemään/nirhaamaan sitä (köhöm) Lievästi hyväuskoista naista, joka päästi murhaajan sisälle. Ei kyllä mennyt läpi. 2/5

Vital Signs 1990 (Elämän merkit 1992)
Vaihteeksi Cook on taas lapsettomuusklinikkojen maaperällä. Aihe on kiinnostava, joskin Cookin tyyli hieman saarnaava. Moraali on hukassa pahoilla lääkärisedillä, ja sen lapsettomat saavat tuntea nahoissaan.
Cook lainailee jopa Tappajahaita laimeasti ja pistää sankarittaren tuikituntemattoman lääkärin kanssa salaperäistä Hong Kongilaista mafiaa tutkimaan. Sieltä löytyy selitys kaikkeen kauheuteen. 3.5/5

Blindsight 1991 (Sokea piste 1992)
<missing>

Terminal. 1992 (Aivoklinikka 1993)
Jahas, onko Jerry Bruckheimer tuottanut tämän kirjan?
Kirjan sankari Sean Murphy nimittäin ratkoo oudon yksityisklinikan 100% parantuvia ja huikeaan nousuun kääntyneitä aivokasvaintapauksia potkimalla vartijoita päähän ja murtautumalla jokaiseen sairaalaan mihin vain voi. Mies jopa silpoo moottorisahalla ruumiita, jotta synkkä salaisuus paljastuisi.
Käsipuolessa kulkee superkaunis Janet Reardon, joka vuorotellen ihmettelee kumppanin väkivaltaisuutta ja vuoroin rakastuu tähän uudelleen. Ja kirjan kaikki ihmiset ovat tietenkin kauniita ja menestyviä.
Dialogissa Cook liukui korniuden puolelle liian usein. Monissa muissakin teoksissa tavikset heittävät dialogissaan Cookin ajatuksia kirjakielellä (mikä kuulostaa todella paksulta), mutta nyt tätä kankeutta on liikaa.
Aijoo, onpa äijä varastanut Crichtonin japsisijoittajavihan ja Hitchcockin Norman Batesinkin tähän tarinaan lisäjännitystä tuomaan. Ei toimi. Paskin kirja ikinä? =) 1/5

Fatal Cure 1994 (Kohtalokas hoito 1994)
Voi voi, Fatal Curen teema ei tuo mitään lisää Cookin tuotantoon. Sairaalat kaupallistuvat, ja samalla potilaan asema heikkenee. Sankareina tällä kertaa lääkäripariskunta Angela ja David Wilson sekä heidän sujuvasti haulikkoa käsittelevä 9-vuotias Nikki-tyttärensä.
Lääkäripariskunnan tie vie pois Cookin perinteisestä päänäyttämöstä eli Boston Memorialista, koska Bartletin rauhallinen miljöö sekä sen huippumoderni sairaala tuntuvat täydelliseltä paikalta. Tummia pilviä alkaa laskeutua kuitenkin kaiken ylle, kun ensin Davidin toveri tappaa itsensä ennen kuin Wilsonit ehtivät muuttamaan. Lisäksi sairaalan entisen johtajapersoonan katoaminen tuntuu liittyvän johonkin omituiseen, jota maalla tapahtuu. Toipumassa olevat potilaat kuolevat keuhkokuumeetta muistuttavaan tautiin toinen toisensa perään ja sairaalan parkkipaikalla riehuu raiskaaja.
Cookilla on kasassa monta jännittävää pointtia, jotka osaltaan ratkeavat vasta loppumetreillä. Kyläläisten suhteet on kirjoitettu pintaan ja syyllisepäilllyistä ei ole pulaa.
Tarinaan jää muutamia aukkoja, ja epilogi on karmaiseva huono: miksei Cook samantien ole kirjoittanut artikkelia sairaalan ja kaupallistumisen suhteista, vaan hän on TAAS änkenyt typeriä kirjakielisiä lausahduksia henkilöiden suuhun. Asian todella voisi tuoda esiin vähemmän suorastikin.
No jännitystä on mukana ihan mukavasti ja henkilöhahmoissa on väriä. 3.5/5

Acceptable Risk. 1994. (Pahuuden paluu 1995)
Tuo raikkaita tuulia Cookin tuotantoon. Kirja nimittäin esittää 1800-luvun noitavainoille uuden teorian. Noituudesta tuomitun naisen huomataankin syöttäneen tuttavilleen sekä itselleen leipää, joka on sisältänyt huumetripin aiheuttavaa hometta.
Ikävä kyllä kun kirjan sankarinainen yrittää pelastaa sukulaisen mainetta, uusi miesystävä keskittyy homeen jalostamiseen ja testaamiseen sukutilalla sijaitsevassa laboratoriossa. Ja tietenkin hänen ryhmänsä testaa ainetta itseensä - siitä ei hyvää seuraa! 4/5

Contagion 1995 (Tappava tartunta 1996)
Jack Stapleton, tuo pyörällä New Yorkin halki kulkeva patologi, on jälleen vauhdissa. Oikeastaan on siis Stapleton-trilogian ensimmäinen osan aika, ja tappavia tartuntoja todella piisaa.
Stapleton onnistuu hankkiutumaan todellisiin ongelmiin, vaikka tunnistaa kolme vakavaa tautia paikallisen yksityissairaalan menehtyneistä potilaista. Hän tunnistaa useamman eri ruttotapauksen ja Kalliovuorten pilkkukuumeenkin, mutta on saada potkut jääräpäisen tutkimustyön vuoksi.
Pidemmän päälle epidemiat tuntuvat alkavan turhan säännöllisesti ja jotenkin sairaalan keskusvarasto liittyy asiaan. Nimittäin suuri osa uhreista on sieltä, vaikka ei edes ole tekemisissä epidemioiden kanssa.
Vaimonsa lento-onnettomuudessa menettäneen Jackin elämään ilmestyy myös rakkautta Willow and Heathin mainoskampanjaa pyörittävän Teresen mukana.
Mutta mikä onkaan karu totuus kymmeniä ihmisiä tappavista epidemioista?
4/5

Chromosome 6. 1996 (suom. 1997 Kromosomi 6)
Cook goes Crichton! Eli Cogossa Afrikassa etiikasta piittaamattomat ihmiset leikkivät ihmisen kromosomi kuuden kanssa ja tutkimuksissa synnyttävät pahan ongelman. Mukana kirjasssa ovat myös New Yorkin mafia, apinatutkimusasema ja sankareina kolmessa kirjassa esiintyvät patologit Jack Stapleton ja Laurie Montgomery. Afrikan kuvaamisessa Cook onnistuu aika hyvin, vaikka jotenkin Crichtonin Kongon ja JP:N risteytyksen homma tuo mieleen. 4/5

Invasion 1997 (suom. 1998 Hyökkäys)
No voi jee. Cook sotkeutuu omaan tyyliinsä pahemman kerran Hyökkäyksen parissa. Kaikki alkaa lupavasti ja X-files-faneja oikein hemmotellaan. Maahan syöksyy avaruudesta outo kivimötikkä, jonka nuorisojoukko löytää. Yksi nuorista joutuu kiven pistämäksi, ja seuraavana päivänä hän on kuulla kohonneeseen kuumeeseen. Oudosti hän kuitenkin paranee keuhkokuumeesta hetkessä ja on samana iltana elämänsä kunnossa. Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että kiviä alkaa löytyä yhä enemmän ja enemmän. Kliniikat pursuavat keuhkokuumeen oireita saaneita potilaita, ja he kaikki joko kuolevat tai paranevat terveemmiksi kuin ennen.
Tässä kirjassa Cookin yleinen tapa jättää tarinassa paljon lukijan päätettäväksi ei toimi, ja Cook syö itse itseltään pään pois lopussa. Harmin paikka. 3/5

Toxin 1998 (suom. 1999 Myrkky)
Hyvään trilleriin ei todellakaan tarvita mitään yliluonnollista vastusta, kun kusipäitä löytyy lihateollisuudestakin. Kirja lupaa, että tämän luettuasi mietit hetken mitä suuhusi laitat. No, sen se kyllä teki.
Kuuluisan kirurgin ja tämän ex-vaimon tytär tilaa annoksen tavallisessa burgerpaikassa. Pienten yhteensattumien summana perheen elämä on kohta yhtä helvettiä. Pelottavaa kirjassa on se, että se perustuu tapauksiin, joita sattuu oikeastikin vuodessa tuhansia. 4.5/5

Vector 1999 (Vektori 2000)
Juri Davidov on kyllästynyt elämäänsä Amerikassa. Kaikki mitä vapaa valtio on hänelle luvannut Venäjältä muuton jälkeen, on ollut pelkkää kusetusta. Niinpä synkän menneisyyden omaava mies alkaa järjestellä pelottavaa biologista iskua New Yorkin keskustaan (huom kirjoitusaika, 2 v. ennen New Yorkin terroriaaltoa ja pernaruttokirjeitä).
Mukaan projektiin lähtevät myös Jenkkien skinhead-lahkot ja tutut Montgomery ja Stapleton ovat kovilla selvitellessään mm. rottien joukkokuolemaan liittymistä ylipainoisen naisen ja mattokauppiaan mystisiin kuolemiin. Tällä kertaa loppu on varsin vaikuttava. 4/5

Abduction 2000 (suom. Kaappaus, 2001)
Tarina siitä, että Cookin tulisi pysyä kaukana alien-tarinoista. Homma vaikuttaa aluksi hataralta Sphere – vieras tulevaisuudesta –kopiolta, mutta ajautuu sitten muka pohdiskelevaan asetelmaan, jossa siepatuilla ihmisillä on valittavana loputon paratiisi vankina tai elämä kurjassa nyky-yhteiskunnassa. Mopo karkaa käsistä siis pahemman kerran. 2.5/5

Shock 2001 (suom. Shokki 2002)
Kaksi jatko-opiskelijanaista haluavat muutosta elämäänsä ja vastaavat lehdestä löytämäänsä ilmoitukseen, jossa munasolun luovuttajille maksetaan 45 000 dollaria. Joanne Meisner on juuri päättänyt pitkän suhteensa ja Deborah Cochrane on muuten vain iloinen pienen leikkauksen vaativasta operaatiosta, joka rikastuttaa heidät.
Pari vuotta myöhemmin naisia kalvaa mielenkiinto, missä heidän munasoluillaan kasvatetut lapset mahtavat asustaa. Niinpä he ottavat henkilötunnukset parilta juuri kuolleelta naiselta ja naamioituneina hakevat töitä Wingaten klinikalta, joka munasolut aikoinaan irroitti. Totuus klinikalla näyttää pelottavamalta kuin he ikinä olisivat osanneet kuvitellakaan.
Yleisesti Cook keskittyy kirjassan lähinnä Cochranen niukan asun vähäisyyden analysointiin ja unohtaa jälleen kerran lopussa kaivattavan piristysruiskeen. 3/5

Seizure 2003 (suom. Soluhautomo, 2004)
Itsenäinen jatko-osa Shokille. Sama julma Wingaten klinikka on pääosissa tarinassa, joka on laimea kokoelma kaikista jo 100 kertaa luetuista Cook-kliseistä. Tavallisesti jännitystä tuova teknologinen puoli on jätetty loppuun ja sekin pettää. Italogansterit, hotellihuoneiden rakastelukohtaukset, kärjistetyt henkilöt ym. ovat liian tuttua kauraa. Kyseessä on ISO pettymys. Näennäinen politiikan aseman kritisointi ontuu. Lopputeksti on sentään vaihtelua, kaikkea kritisismiä ei tarvitse tuoda suoraan esiin dialogissa.
1.5/5
Keskiarvo 3.1/5

Lisään tekstiä sitä mukaa kun kirjoja luettu. Toivottavasti joku viitsii laittaa tekstiä suosittelemistaan kirjoista, jos kirjailijalta olisi edes muutama kirja luettuna.
On muuten jännä kun lukee samaa kirjailijaa putkeen useamman kirjan verran, löytää kliseet varsin tarkasti.

En ole kuin muutaman kirjan lukenut elämässäni, elokuvat olleet lähempänä sydäntä. Harvoista luetuista kirjoistani parhaat ovat olleet
Stephen Kingin Hohto, Tolkienin Taru Sormusten Herrasta( paras kaikista,elämää suurempi teos), Hobitti, sekä Michael Crichtonin Jurassic park, vaikka elokuvasta suuresti pidänkin, niin mielestäni kirjaversio oli huomattavasti parempi. Esimerkiksi se, että John Hammond on kirjassa ilkeä vanha pappa ja joutuu Compygnatuksien syötäväksi on parempi luonne ja kohtalo miehelle kuin elokuvan kiltti vanhus.

Arsi T.Elokolikko kirjoitti:

Toxin 1998 (suom. 1999 Myrkky)

Onhan noita myrkkyjä tullu luettua, joskus 90-luvun puolessa välissä. Pera Pervo, Myyntimies Mynttinen sekä Wunder Vepahan on kaikki hauskoja kavereita. Enää ei jaksa niin kovasti naurattaa, mutta 12-vuotiaalle pikkupojalle nää oli kova juttu

Mainio idea! En voi itsekään sanoa olevani mikään lukutoukka, mutta muutama lempikirjailija minullakin sentään on. Varsinkin kaunokirjallisuuden suhteen olen aika hukassa, informaatiopainotteinen setti kolahtaa huomattavasti paremmin. Ennen kaikkea haluaisin lueskella mahdollisimman paljon muiden foorumilaisten kirjavinkkejä.
Ensimmäisenä voisin esitellä pari Bill Brysonin kirjaa. Kyseessähän on loistavan huumorintajun omaava maailmanmatkaaja, joka kirjoittelee suorastaan rikollisen viihdyttäviä matkakertomuksia omien reissujensa pohjalta. Hänen teoksensa ovat todellisia lottovoittoja kaikille niille, jotka ovat aina haaveilleet mitä eksoottisimmista maailmankolkista, mutta joilla ei koskaan tunnu löytyvän tarvittavaa rahoitusta unelmiensa toteuttamiseen. Henkilökohtaisesti tykkään Brysonin lahjomattomasta sanavalmiudesta ja hänen huutonauru-osastoa lähentelevästä itseironiastaan(Bryson on kotoisin Des Moinesin aavekaupungista, joten ironia todellakin on tarpeen). Lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus syventyä Afrikan mannerta tutkiskelevaan African Diary-kirjaan, sekä ylistettyyn teokseen A Short History Of Nearly Everything, joka ei käsittele enempää eikä vähempää kuin koko maailmankaikkeuden syntyä ja ihmiskunnan nousua(?).

In A Sunburned Country 2001
Tämän on pakko olla viiden parhaan koskaan lukemani kirjan joukossa. Hysteerisen hauskaa läppää Australian mantereelta ja varsinkin Brysonin tapa kuvailla paikallisia on jotain aivan käsittämätöntä. Bryson selvästi rakastaa Australiaa ja ausseja, mutta silti hän malttaa tarkastella maan outoja tapoja hillityn kriittisesti. Tosin kun Brysonin pokka pettää, niin silloin myös lukija repeää takuuvarmasti. Upea kirja!

I'm A Stranger Here Myself 2000
Jos Michael Moore ei jo kiertäisi maailmalla parjaamassa synnyinmaataan, niin siinä tapauksessa Bill Bryson varmaankin olisi hoitamassa tätä samaa hommaa. Paitsi että Bryson hoitaisi homman vieläkin hauskemmin ja älykkäämmin. Tässä teoksessa Bryson palaa isiensä maille vietettyään yli kaksikymmentä vuotta Englannissa. Ymmärrettävistä syistä mies kokee melkoisen kulttuurishokin. Arkipäiväisten tilanteiden pohjalta Bryson taikoo lukijan ihmeteltäviksi epäkohtia, anekdootteja ja muita teräviä huomioita amerikkalaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Ja kaikkea tätä värittää Brysonin pettämätön humoristinen pelisilmä, joka vaihtelee hienovaraisesta täysin törkeään.

Noh, mähän voisin tässä aikani kuluksi ylistää hieman Sven Hasselia.

Tuomittujen legioona Yleissivistykseen kuuluva esikoisteos joka tosin ei ole Hasselin itsensä kynästä. Kyseessä taitaakin olla haamukirjoittaja(Tästä infosta kiitos Lennonjohdolle)
Alkupuolen Hassel kertoo vankileiri ajoistaan ja filosofoi vähän sitä sun tätä siinä samassa. Sitten matka viekin rangaistusrykmenttiin jossa tavataan se kaikkien tuntema Hasselin "Rosvokopla" joka on mukana joka ikisessä kirjassa. Realistista ja kaunistelematonta menoa, sodan filosofointia ja pikimustaa huumoria unohtamatta - 5

Kuolema Telaketjuilla Elokuvaksikin(surkeaa laatua kuulemma) päässyt toinen klassikkoromaani ottaa osittain vähän rennomman asenteen. Mustaa huumoria entistä enemmän ja rintamalla ollaan suurin osa kirjasta toisin kuin edeltäjässä. Filosofiaa, bordelleja, Venäjän talvea, panssaritaisteluita, uhkapeliä ja muita Hassel tavaramerkkejä on vaikka muille jakaa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus - 5

SS-Kenraali Enää ei ollakkaan enää niin klassikkopuolella. Loistavas opus SS - Kenraali kuitenkin on. Kieroutuneesta huumorista ja moottorireistä pitäville, ja muillekin pakkovalinta - 4,5

Teppo Kingi: Painajainen

Sitä voisi luulla, että vampyyrit on loppuunkaluttu aihe, mutta ei. King vetäisee niin rajun rompskun, että oksat pois. Pienen pieni Salem`s Lot on täynnä mielenkiintoisia henkilöitä ja viimeinen silaus täyttyy kun syrjäisen kartanotalon ostaa outo kalju mies. Jos todella tahtoo tuntea sydämen jyskytyksen varpaankysnissäkin niin tämä on oikea kirja. Mutta varokaa kirjaston kappaleita. Joskus joku nero on saaattanut repäistä sivun juuri jännittävämmästä kohdasta.

Hehheh... niin, kirjoja... eipä ole elämän aikana huimasti tullut luettua, varsinkaan ala-asteen jälkeen. Tässä taitaa olla suurinpiirtein kaikki:

1. S.E. Hinton: The Outsiders 3.5/5 - Mikäli oikein muistan, tämä oli oikein hyvä tarina nuorista rasvatukista. Coppola on pyöräyttänyt tästä elokuvankin, se pitäisi nähdä.

2. Arto Paasilinna: Jäniksen Vuosi 3.5/5 - Tässä kirjassa tapahtuu paljon, todella Suomalaisessa hengessä. Käypä kirjan päähahmo pienessä kotikylässänikin, Nilsiässä. Risto Jarva on tehnyt kirjasta elokuvan, en ole sitä nähnyt.

3. Risto Vahanen ja Seppo Fränti: Jolo 3/5 - Suomalainen panttivankikaksikko kertoo kauhun hetkistä sissien keskellä. Muistan viihtyneeni kirjan parissa.

+ Jumalaton määrä Enid Blytonin nuorisomysteerikirjoja. Niiden lukemisesta alkaa olla jo kauan, mutta muistan niiden jännityksen ja tunnelman yhä. Täyttä rautaa!

Steambull kirjoitti:

+ Jumalaton määrä Enid Blytonin nuorisomysteerikirjoja. Niiden lukemisesta alkaa olla jo kauan, mutta muistan niiden jännityksen ja tunnelman yhä. Täyttä rautaa!

Tuo jos jokin on nostalgiaa. Itsekin olen kahlannut nuoempana pari kolme kertaa S.O.S.:n, Viisikon ja Salaisuus-sarjan (kirjoitettiinkohan se näin?) läpi. Ja jatkuvasti syövät Viisikkolaiset naurattavat vieläkin. Varmasti kolmannes kirjasta käytettiin aina seikkailujen välissä syötävän ruoan napostelun kuvaamiseen.
Mikähän kirjasarja mahtoi olla se, jossa oli kolme poikaa, joista yksi oli jonkin sortin nero ja piti salamajaa romuttamon romukasassa. Ne olivat myös aika legendaarisia kirjoja joskus 8-10-vuotiaana...

Arsi T. Elokolikko kirjoitti:

Mikähän kirjasarja mahtoi olla se, jossa oli kolme poikaa, joista yksi oli jonkin sortin nero ja piti salamajaa romuttamon romukasassa. Ne olivat myös aika legendaarisia kirjoja joskus 8-10-vuotiaana...

Viittaisi sarjaan Kolme etsivää.

Population1 kirjoitti:

En ole kuin muutaman kirjan lukenut elämässäni, elokuvat olleet lähempänä sydäntä. Harvoista luetuista kirjoistani parhaat ovat olleet
Stephen Kingin Hohto, Tolkienin Taru Sormusten Herrasta( paras kaikista,elämää suurempi teos), Hobitti, sekä Michael Crichtonin Jurassic park, vaikka elokuvasta suuresti pidänkin, niin mielestäni kirjaversio oli huomattavasti parempi.

Täysin samaa mieltä. Mikään ei voita Tolkienin luomaa maailmaa.... Vois taas lukaista 4 kerran.

En ole mikään hurja lukija minäkään, mutta muutama hyvä kirja on tullut luettua ja ne ovat tässä:

Nick Hornby: Poika Hauska ja lämminhenkinen tarina kahdesta pojasta, jotka ovat molemmat vähän pihalla oikeasta maailmasta, mutta kummatkin eri tavalla. Myös tästä tehty leffa on hyvä, mutta ei kyllä voita tätä kirjaa. Sisältää myös tärkeän sanoman muiden välittämisestä. 4,5/5

Maj Sjöwall - Per Wahlöö: Bussimurha Kriittinen ruotsalaisdekkari, jossa itse komisario Martin Beck tutkii Tukholman keskustassa tapahtunutta joukkomurhaa, joka on tapahtunut nimensä mukaisesti bussissa. Mielenkiintoinen tarina, yhteiskuntakritiikkiä hyvinvointivaltiosta ja jännittävää menoa. Huumoriakin on mukana keventämässä hieman touhua. 4/5

Harri Nykänen: Raid ja pelkääjät Paras lukemistani Raideista. Raid menee tässä vankilan istumaan sakkonsa. Vankilakavereista on tehty syviä persoonia ja homma jaksaa viihdyttää. Tyyli on jotenkin mukavan rosoinen, eikä tästä puutu ollenkaan sitä nykäsmäistä huumoria. Ei tämäkään voita sitä loistavaa TV-sarjaa, mutta sehän on oikeastaan mahdoton tehtävä . Komisario Jansson on kova jätkä. 4/5

Sitten kanssa Uppo-nalle ja setä Ton-Ton on kanssa aika hieno lukuelämys . Tosin lukemisesta on aika paljon aikaa, eikä taida varmaan enää samalla tavalla iskeä. Muuten ei tuon nallen runojutut ole jaksanut koskaan innostaa, mutta tässä oli vaan sitä jotain. Tuskin iskisi enää, mutta jos pitäisi sanoa joku nostalginen kirja, niin olisi tämä minun valintani.

Onko kukaan lukenut kirjaa jonka pohjalta on tehty loistava elokuva High Fidelity? Kirjan pitäisi kuulemma olla erittäin hyvä, jopa elokuvaa parempi.

Eipä tänne hirveästi ole tekstiä tullut (jos ei minun Cook-lisäilyjäni lasketa). Muttta täsmennetään nyt vielä, että alkuperäisideana oli, että mikäli joku olisi lukenut joltakin kirjailijalta useamman teoksen, hän voisi suositella niistä jotakin tiettyä, josta toinen voisi aloittaa tutustumisen. Lisäksi kirjailijoiden käyttämiä kliseitä (ei jättispoilereita kuitenkaan) on kiva ruotia. Ainakin Cookilla tuntuu olevan mieltymys seuraaviin seikkoihin:

- ganstat ovat tyylikkäitä herroja, jotka odottavat hyvistä asunnossa aseen kanssa. Naisia väijytään puukon kanssa, ja nainen ehtii yleensä riisuutua ja pakenee hyökkääjää vähissä vaatteissa. Miehiä sen sijaan odotetaan automaattiaseen kanssa.
- joka sairaalan johtoportaassa on valkohapsinen, komea lääkärimies, josta hehkuu auktoriteettia.
- jne.

Aloitan muuten tähän Michael Crichtonista samanlaisen tuotantoa ruotivan osion.

DELETED

Harry Harrisonin Ruostumaton teräsrotta-sarjaan kannattaa tutusta - jos huumoriSci-Fi kiinnostaa. Pokkarit lukee nopeasti, eikä Harrison jämähdä selittelemään liikoja. Sarjan alkupää on loppuaan parempaa tavaraa.

Kaikissa Teräsrotissa seikkailee universaali rikollinen Jim, josta tulee eräänlainen avaruuden James Bond. Hilpeää tuubaa, jonka kanssa saa kyllä älyäänkin käyttää, mikäli mielii.

Heh, en ole vissiin ainoa Cook fani sitten ;) Arsi näköjään pitää Robin Cookista yhtälailla kun minä :). Arsi pisti Cookista jo tarpeeksi juttua joten suosittelen naapurimaamme ruotsin Henning Mankellin tuotantoa luettavaksi, Wallander dekkarit on erittäin loistavia ja laatua ei puutu, sitä pursuaa.. kannattaa tutustua. Muita kirjailijoita ensinumerossa ;) (ja Mankellista päivällä kana-aterian jälkeen lisää) Nyt hyvät yöt =)

Nuorisokirjoista kiinnoistuneille lukee Irvine Welshin töitä. Trainspotting on paras lukeani kirja ikuna, niin karua, niin viihdyttävää

DELETED

Nelisilmä kirjoitti:

Postitoimisto
Bukowskin paras. Kaikille, jotka vihaavat työtään.

Joo, tuota lukiessa sai nauraa aika usein ihan kunnolla ääneenkin. Räävittömän hauskasti, mutta silti rehellisesti kirjoitettua tekstiä. Aika elävästi jäänyt mieleen muutama tuon kirjan tapaus. Eikä tuo ollut niin mahdottoman pitkäkään!

Luvattu Crichton-kirjallisuuspaketti. Saa itkeä.
Luettuna tuotannosta 11/14

Andromeda uhkaa (1969)
Crichtonin jättimäinen debyyttikirja, joka on leffana aivan loistava. Yleisesti ottaen M.C.:n parhaaksi kehuttu teos ajalta, jolloin hänen kirjansa eivät olleet pelkkiä ”leffakäsikirjoituksia”. =)
Tarina siis kertoo maahan saapuvasta viruksesta, jonka alkuperä on tuntematon, mutta vaikutus pelottava. 4.5/5

Aivoryöstö (1972)
Ideana Aivoryöstö on täydellinen, mutta harmittavasti Crichton vie tarinan actionseikkailun puolelle, eikä ota Harold Bensonista, aivoihinsa tietokoneen saavasta epileptikosta, kaikkea irti. Tietyllä tapaa tarina vesittyy siihen, että jännitystä ylläpitävä hasardi syntyy vain Bensonin harhakuvitelmien johdosta – ei yleisen eettisen virheen seurauksena. No, oli miten oli, kohta kaupungissa riehuu tuhoa luova puolirobotti. Pahiten lopussa lässähtävä C-teos. 3.5/5

Kultajuna (1975)
Crichtonin tunnetuin ohjaustyö ja kirjanakin suuresti palkittu teos. Perustuu osittain tositapahtumiin eli vuoden 1855 suureen kultaryöstöön. Hienoa ajankuvausta ja näppäriä ryöstökikkoja ajan tekniikkaa hyväksikäyttäen. Aika eriävä teos miehen tuotannossa. 4/5

Eaters of the Dead (1976)
Crichtonin ja Mctiernanin ohjaama leffa 13th warrior –leffa perustuu siis tähän kirjaan, joka puolestaan perustuu Beowulf-legendaan. En ole löytänyt vielä Suomipainosta kirjasta.

Kongo (1980)
Kirja, jossa Crichton pääsee kikkailemaan laajan matkustelukokemuksensa ja antropologian parissa. Ja siis se Marshallin leffa on tietyssä mielessä vitsi tästä kirjaseikkailusta, joka päihittää Indyt mennen tullen. Jälleen kerran kyseessä on aikajuoksu luontoa (ja ihmisen omaa luontoa) vastaan. Kerrontatyyli poikkeaa melkoisesti Crichtonin uudemmasta matskusta ja muutama jännärikohta on kärsiä inflaatiosta tiiviin kerronnan vuoksi. 4/5

Sphere (1987)
Lukematta.

Jurassic Park (1990)
Crichtonin suurin hitti, josta tiedettiin jo ennen kirjan julkaisua tulevan (leffasovituksena) jotakin todella suurta. Crichton lopetti ohjaajanuransa kirjan valmisteluiden aikoihin. Ja parempi niin, sillä ohjaajana äijä ei ole yhtä loistava kuin Teknotrillerikuninkaana.
No, tämä kirja oli muistaakseni Bestseller-listan kärjessä tuolloiset ennätyslukemat ja kun leffa vielä ponnahti eniten tienanneeksi, on turha pohtia mistä Maikkeli hankkii eläkerahansa.
Crichton kirjoitti dinosaurukset uudelleen synnyttävää kirjaa 7 vuotta, muuttaen kirjaa SUURESTI. Jossakin vaiheessa mukana oli vain lentoliskoja ja tarina oli kokonaisuudessaan lapsen näkökulmasta. Tietyssä mielessä tämä on kässärinä julkaistun Tappokoneen korottaminen uuteen potenssiin. Crichtonin huima tietokoneintous, vuosien perehtyminen tuolloiseen geeniteknologiaan ja hyvin ajoitettu ”kässäri” pitävät jännitystä yllä. Kirjassa on lukuisia kohtauksia, joita leffa olisi kaivannut. Oma lempikirjani edelleen n. 15 lukukerran jälkeen. 5/5

Nouseva aurinko (1992)
Ikävästi rasistisia sävyjä omaava kirja. Crichtonhan ei tunnetusti ole koskaan välittänyt japanilaisen tekniikan kehityksestä, mutta toisaalta äijä omaa omia kokemuksia teollisuusvakoilusta.
Tämä ei koske teollisuusvakoilua, vaan on trippi japanilaisten diplomaattien varjeltuun maailmaan. Mukana on kuristamisesta kiihottuvan naisen raaka murha ja itsemurhia. Muutama terminologinen iso töppäyskin on mukaan päässyt, mutta kyllä tämä jännittävänä pysyy. Toisin kuin ailahteleva leffatulkinta. Ja pääosanhan Crichton siis kirjoitti suoraan ystävälleen Sean Connerylle. 4/5

Verkossa (1993)
Tositapahtumiin perustuva tarina seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kirja on yllättävän tiivistunnelmainen huolimatta vähästä sisällöstä. Mukana on oikeussalidraamaa, (aktiosuuksia) ja tyypillistä Teknotrilleriä.
Kirjahan nosti suuren kohun esittäessään tyypillisen aseman käänteisenä: nainen ahdistelee miestä. Ja kohu oli hyväksi: niin Levinsonin ohjaama leffatulkinta kuin kirja myivät loistavasti. 4/5

Kadonnut Maailma (1996)
Spielberg löi tiettävästi Crichtonille kuusi miljoonaa dollaria taskurahaa, jos tämä kirjoittaisi JP:lle jatkiksen. No, Crichton halusi välttämättä rakentaa myös jatkiksen kaaosteorian teoreemien ja teesien ympärille. Tulos on paikoin tylsähkö ja teennäinen, mutta parhaimmillaan huimaa jännitystä. Tämä jatko-osahan lähinnä kertoo suljetun alueen evolutiivisesta kehityksestä, ja eihän Steven sitten voinut käyttää tarinaa leffassa. Yhyy.
No, ei suora kirjan hyväksikäyttökään olisi pelastanut JP2:sta. 3.5/5

Suora lento (1997)
Kirja, jota kirjoittaessaan Crichton suututti lentoemännät. Eli herrahan oli tempaissut lentokonematkalla esiin kuvakokoelmansa lentokone-onnettomuuksista. Kanssamatkustajia alkoi hieman pelottaa. ;)
Koska kirja käsittelee USA:lle ja koko maailmalle pyhää lentoteollisuutta, ei siitä koskaan tulla tekemään elokuvaa. Harmi, sillä kirja on hieman dokumentaarinen katsaus vakavaan lentokoneonnettomuuteen ja ykkösluokan mediakritiikkiä. Henkilöhahmoissa (joissa Crichton ei aina briljeeraa) tiettyä syvyyttä ja lopputwisti on parhaimpia lukemiani 5/5

Aikamatka (1999)
Crichtonin suurin eepos. 500-sivuinen matka keskiaikaiseen Ranskaan. Tieteellinen perustelu aikaportille on ”uskottavin” mitä olen lukenut. Toisaalta kymmenien sivujen fysikaaliset perustelut ajavat osan lukijoita tiehensä. Hieman Kongon tyylinen tapahtumiltaan. Jännitystä & miekankilisyttelyä hieman liikaakin. Oli se aika mukaansatempaava, vai mitä sanotte siitä, että luin 500 sivua alle vuorokaudessa. 4.5/5

Saalistaja (2002)
Seuraava Crichtonjulkaisu, jonka näemme valkokankaalla. Ainakin leffaoikeudet ostettiin jo ennen kirjan valmistumista miljoonilla. Tarina siis keroo nanoboteista, jotka aloittavat oman evoluutionsa autiomaassa. Ihminen on sen jälkeen pelkkä vastaantulija. Vai onko? Mukana huimia niksejä, mutta loppu on aavistuksen laimea (ehkä johtuen siitä, että Crichton tiesi kirjoittaessaan lopun olevan elokuvassa). Ideatasolla huikeinta sitten JP:n, toteutuksessa olisi rohkeutta sopinut käyttää pari astetta enemmän. Henkilöhahmoisa PALJON tylsiä kliseitä. 4/5

State of Fear (2004)
Crichtonin laajaa keskustelua herättänyt tarina maailmanlaajuisesta lämpenemisestä ja salaliitoista on vielä lukematta. Suomennettu versio kaupoissa vasta vuoden päästä.

*taputtaa itkun keskeltä*

Arsi on joko yli-ihminen tai matematiikan opinnot kärsii todella pahasti