Puhutaan kirjallisuudesta.

Foorumin päävalikkoonPainettua sanaa › Puhutaan kirjallisuudesta.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

02.05.18 klo 11:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pirpanan lahja teille kirjallisuuden ystäville. :)

Mitä "mielenvikaisuudessaan sairaita" kirjoja on olemassa? Sen kirjan pitäisi olla pelottava, hyytävä, karvoja nostattava ja kylmiä väreitä aiheuttava. Semmoinen mikä saa omatunnon soimaan ja päätä pyörryttää, kenties mistä tulisi pari kyyneltäkin silmään. Onko tälläisiä olemassa? Kaipaisin synkkyyttä ja modernia amerikkalaista kirjallisuutta.

Joo kukaan ei sitten tuputa tänne "sieppari ruispellossa" kirjaa.

abneri
Käyttäjä
319 viestiä

02.05.18 klo 12:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuohon määritelmään sopii oikein hyvin Stephen Kingin Uinu,uinu lemmikkini.

Suosittelen Pirpanalle muutenkin lähempää tutustumista herran tuotantoon.
Kingin novellikokoelmista löytyy loistavia tarinoita (Lopettajat Oy),tosin on siellä välissä sitten sellaista tuubaakin että voi hyvää päivää.. ( Mankeli..)

Joku
Käyttäjä
1174 viestiä

02.05.18 klo 12:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse luin jossain kohtaa kirjan Idi Aminista, siinä oli kyllä aika sairasta kamaa. Ja kaikenlisäksi totta. Jos kiinnostaa niin kirjoittaja on Henry Kyemba ja kirjan nimi Idi Amin - Verinen valtias.

Yks karu kohta tuli mieleen heti kyseisestä kirjasta. Kohdassa kuvaillaan erästä selliä, kaivoinkin sen tosta kirjasta esiin:

"Seuraavana aamuna hän oli joukossa, joka määrättiin Singapore-selliin siivoamaan edellisyön jälkiä. Lattia oli neljännestuuman syvyydeltä veren peitossa. Sen siivoamiseen kului kuusi tuntia. Veren joukossa oli kallonpaloja ja hampaita, aivokudosta ja hylsyjä.

Toinen kohta mikä on jääny mieleen oli sellanen jossa kerrottiin vartijoiden huijanneen vankeja tappamaan toisiaan. Ekalle äijälle annetaan vasara käteen, ja sanotaan että pääset vapaaksi jos tapat toisen miehen. Sitten seuraavalle annetaan vasara ja käsketään tappaan se edellinen tappaja. Kätevää, näin säästetään luoteja. Ruumiit vaan sitten krokotiilinruuaks jokeen. Huhhuh.

Andy Kreist

02.05.18 klo 12:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

pirpana kirjoitti:

Pirpanan lahja teille kirjallisuuden ystäville. :)

Mitä "mielenvikaisuudessaan sairaita" kirjoja on olemassa?..

Äkkiseltään tulee mieleen vain (ehkäpä melko ilmiselvät) Bret Easton Ellisin American Psycko ja sitten Chuck Palahniukin tuotanto, esim Haunted, Choke ja Diary & mitä niitä oli. Homo huumepappa William S. Burroughsin kirjoissa on myös ainakin sekavaa ja omituista meininkiä mutta siitä on niin paljon aikaa kun niitä olen viimeksi lukenut että en oikein muista olivatko ne nyt oikeastaan sillai niinku "sai'raan miälenvikaisia" vai vain omituista jorinaa.

Amerikan psykosta tykkään itse erityisesti sen sisältämän pervon huumorin vuoksi. Ja kirjassahan sitä on tuhdisti enemmän kuin elokuvassa joten suosittelen kyllä.

Sairaita juttujahan löytyy rikoskirjallisuuden puolelta ja ihan faktapohjaisia, näitä kaiken maailman sarjamurhaajista tehtyjä elämänkertoja etc. Hyviä kokoelmateoksia aiheesta on tehnyt ainakin Colin Wilson; Serial Killers: A Study in the Psychology of Violence ja A Criminal History of Mankind.
Richard Lourien Hunting the Devil: The Pursuit, Capture and Confession of the Most Savage Serial Killer in History kertoo Andrei Chikatilon seikkailuista. Panzram, a Journal of Murder on myös hyvä koska siinä on Panzramin itsensä kirjoittamia löpinöitä aika paljon.
Poliisi kertoo -kirjasarja sisältää muutamia suht kiinnostavia ihan suomalaisten pervopettereitten toilailuja ja oikeuslääketieteelliset kirjat voisi tässä yhteydessä mainita myös.

Siitä sico-sico-sicou ämmästä, Erzebeth Bathorystakin on varmaan kirjoitettu joku kirja? Ja Iivana Julman elämänkerta oli täynnä melkoisen hyytävää, sairasta ja ilkiätä meininkiä. Joo, se oli ehkä erityisen ahdistava.

Kertokaa lisää jos tiedätte-keksitte!! TE TIÄDÄTTE!

Joku
Käyttäjä
1174 viestiä

02.05.18 klo 12:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Andy Kreist kirjoitti:

TE TIÄDÄTTE!

Toivottavasti tää oli Lösös-referenssi!

https://www.youtube.com/watch?v=-z4gYW5nnBE

Andy Kreist

02.05.18 klo 12:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:
Andy Kreist kirjoitti:

TE TIÄDÄTTE!

Toivottavasti tää oli Lösös-referenssi!

davor sukkerii ja sit on zeremi rounikkii, ei mittää muuta

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

02.05.18 klo 13:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämä ei nyt varmaankaan täytä Pirpanan standardeja mielenvikaisuudesta, mutta olen hiljattain lueskellut Clark Ashton Smithin kirjoja. Smith oli 1930-luvulla vaikuttanut fantasia- ja kauhukirjailija, joka nykyään tunnetaan parhaiten H. P. Lovecraftin kirjekaverina. Itse pidän Smithistä huomattavasti Lovecraftia enemmän.

Joka tapauksessa hänen opuksensa ovat hauskaa luettavaa. Harvemmin niitä voi pelottaviksi väittää, mutta niissä on sellaista huumehuuruista dekadenssia, jossa sekoittuvat absurdi huumori ja groteski kuvasto. Luin esimerkiksi eilen novellin nimeltä The Door to Saturn (Saturnuksen portti). Siinä pari velhoa päätyy taikuuden avulla Saturnukseen, jossa paikalliset humanoidit julistavat heidät ylisiittäjikseen. Alkuasukkailla ei nimittäin ole päätä, mitä he suuresti häpeävät. Näin ollen paikalle osuneille ihmisille suodaan kunnia paritella heimon jättiläismäiseksi turvonneen matriarkan kanssa, minkä jälkeen heistä on määrä valmistaa vaimokkeelle muhennosta.

Tuossakin novellissa on varsin paljon juonta Smithin teokseksi. Yleensä niissä on lähinnä simppeli kehystarina, jonka puitteissa päähenkilö joutuu sadistisen mutta mielikuvituksellisen kidutuksen kohteeksi. Pahiksena on tavallisesti nekrofiili velho. Parasta Smithissä on hänen hurja sanaryöpytyksensä, jonka kääntäminen suomeksi lienee liki mahdotonta.

Clark Ashton Smith kirjoitti:

The monstrosity was too awful to permit of even a brief contemplation; also, its intentions were too plainly hostile, and it gave evidence of anthropophagic inclinations; for it slithered toward us with an unbelievable speed and celerity of motion, opening as it came a toothless mouth of amazing capacity. – – We saw that our departure from the fane of Tsathoggua had become most imperative...

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

02.05.18 klo 13:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

Tämä ei nyt varmaankaan täytä Pirpanan standardeja mielenvikaisuudesta

^ You have no idea my friend... you have ... no idea.

MAHTAVAA KESKUSTELUA KAIKILTA! OLEN AIVAN TÄPINÖISSÄNI!

Brutus
Käyttäjä
989 viestiä

12.05.20 klo 14:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli tuossa hiljan mieleen yksi huvittava lukukokemus jonkin ajan takaa, kun lyösin yhden kirjaston varastosta alkuperäisen ensimmäisen painoksen Vihtori Kosolan Viimeistä piirtoa myöten -kirjasta. Niille jotka eivät Vihtoria tunne, niin kyseessä oli 30-luvun suomalaisen oikeistoradikalismin johtohahmo ja "pääkonna" numero uuno ja tuo kirjanen on miehen omaelämänkerrallinen opus.

Tietääkseni Kosolan kirjasta on otettu myöhempinä vuosina uudempia painoksiakin, joten kyseessä on jo lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin pelkästään joku kansanmurhilla mässäilevä suomalainen versio Mein Kampfista. Mein Kampfia ei sentään tietämissäni kirjastoissa lainata kuin tutkimuskäyttöön, toisin kuin tuota Kosolan pojan supisuomalaista hengentuotosta.

Varoitus! Spoileria pukkaa, joten jos päätät joskus itse tarkastaa, niin lopeta viestin lukeminen tähän.

Kirjan huvittavuus seuraa tietysti siitä tosiasiasta, ettei iso paha Kosola varsinaisesti ollut mikään kaksinen akateemikko tai älyn jättiläinen, vaan enintään Teuvo Hakkaraisen tyylinen maalaisukko, jolla elämässä suuria asioita olivat metsänistutuksen, kissojen ja koirien kaltaiset jutut, mutta siinä sivussa vaan sattuu tapahtumaan kaikenlaista sortokausiin, jääkäriliikkeeseen ja sisällissotaan liittyvää, jotka miehen tielleen ajoivat. Se on parhaimmillaan harmittomalla tavalla viihdyttävää luettavaa, etenkin jos on koko ajan odottanut jotain suurta äärioikeistolaista manifestia.

Oma henkilökohtainen suosikkikohtani tästä kirjasta on selvästi vilpittömin mielin kerrottu tarina Vihtori Kosolan hammassärystä. Kertaalleen erään päivän ehtoopuolella Kosolalla alkoi hammasta kovin vihloa ja apua tietenkin lähdettiin hakemaan paikalliselta henkilääkäriltä. Ensin poppamies oli vähän nyreissään myöhäisestä ajankohdasta, mutta sitten menikin jo palava tulitikku suupieleen ja ukko tuolin päälle tanssimaan yhdellä jalalla. Ja kyllä muuten lähti hammassärky.

Keskustelut