Improvisoituja minitarinoita

Foorumin päävalikkoonPainettua sanaa › Improvisoituja minitarinoita

Ronald McKey
Käyttäjä
75 viestiä

23.01.09 klo 15:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämän keskustelun ideana on, että te itsekin kirjoittavat kirjoitatte tänne sen kummemmin suunnittelematta erittäin lyhyen tarinan - sanotaan, noin viidessä minuutissa. Tulkoon mitä tulee... Tällaista tuskin on vielä, jos ei oteta lukuun sitä edellistä yritystä, josta jäi kiireessä otsikko pois.

Tässä omani:

Minä tunsin takaraivossani jyskyttävän kivun, tunsin makaavani märällä kivetyksellä ja tunsin kuinka sen pinnalla kiiluva jäätävä vesikerros vei vaivihkaa tuntoa sormistani. Takaraivossani jyskyttävä kipu… Mistä hitosta se sitten tuli? Samassa tunsin vastauksen, kun jokin – luultavasti pamppu – iskeytyi (taas) takaraivooni aiheuttaen jonkin rusahduksen tapaisen. Huono merkki…
”Aaargh!” Se oli minä. Sinäkin huutaisit, jos tuntisit, kuinka kalloosi syntyisi murtuma, etkä jostain helvetin syystä vielä pyörtyisi.
Ja kaikkein tärkeintä asiaa en tiennyt. Mistä hitosta oli kyse? Oliko ensimmäinen isku siitä kirotusta pampusta muka vienyt muistini? Todennäköinen vastaus: kyllä.
Kaksi sekuntia ja tajuntani olisi viimein poissa. Muutama sekunti lisää ja aivoni pusertuisivat hengiltä päänsisäisen verenvuotoni ansiosta. Ja minä kuolisin muistamatta mitään muuta. Paska…

sulo
Käyttäjä
3301 viestiä

23.01.09 klo 16:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuskaa ja vitutusta Työvoimatoimistossa.

Luulisi että kerran parissa kuukaudessa suoritettava työnhaun uusiminen olisi pieni vaiva, mutta sitä se ei ole. Mikä on paras aika mennä sinne? Milloin on vähiten jonoa, milloin työkkärin työntekijät pitävät kahvitauon ja milloin juopot ovat ehtineet hoitaa asiansa? Kaikki tärkeitä yksityiskohtia ja tarkan harkinnan arvoisia.

Lappu joka ilmoittaa vuoronumeron on vittumainen keksintö odottajalle. Lapussa lukee 67. Ping pong! Nyt palvellaan numeroa 37. Saatana!

Sisään tullessani ohitin rappusissa puuskuttavan lihavan leidin. Nyt hän istuu viereeni ja yskii keuhkonsa ulos kaikkien nähtäväksi. Räkäinen rohina vahvistaa inhoni häntä kohtaan. Romaani heimo viettää sukujuhlia käytävän päässä. Olen myös arvioinut väärin juoppojen asiointi ajankohdan. Se on nyt.

Lopulta kun pääsee sisään huoneeseen. Työkkärin täti kysyy ensimmäiseksi.

-Oletko ajatellut alan vaihtoa? Meillä alkaisi Mielellään metallityöläiseksi-kurssi kahden viikon päästä.

Ihan kun pitäisi miettiä vastausta.
-No tuota, ei kiitos.

-Okei. Laitetaan seuraava aika kuukauden päähän.

Kiitos tästäkin vähästä tällä kertaa ajattelen, mutta sanon vain.

-Okei. Kiitos.

Vitutus on ohi ja riemu täyttää mieleni. Haistakaa paska koko porukka. Ainakin kuukaudeksi.

NitroPupu
Käyttäjä
1054 viestiä

23.01.09 klo 16:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ne ovat perässäni, ajattelin kun juoksin pitkin polkua, jonka reunoja koristavat lukuisat koiranpaskat. Ne ovat perässäni ja aikovat syödä minut. Olisi pitänyt kuunnella häntä, mutta kuinka olisin voinut tietää että hän olisi oikeassa? Katson taakseni, ja siellä ne ovat. Kymmenet punasilmäiset olennot, joiden mielessä on vain yksi asia; syödä minut. Pakko päästä pakoon. Pakko. Näen talon, hyppään portin yli ja hakkaan ovea. Ne ovat perässäni, huusin. Nyt niitä oli enemmän, ja osa kauheissa autoissa, jotka päästävät mailman kauheinta ääntä ja katolla leiskuvat itse helvetin sinipunaiset liekit. Oven avaa pieni tyttö. Auta minua, pyysin, mutta kun tyttö katsoi minua silmiin, tajusin, että hän oli yksi heistä. Potkaisin tyttöä kaikin voimin, ja lähdin pakoon, mutta he odottivat jo minua. Juoksin suoraan heidän syliinsä, tuhoni on tullut.

Päivää myöhemmin Ilta-Sanomien otsikkona oli: Mielisairaalasta karannut saatu kiinni - tappoi pienen tytön.

NitroPupu
Käyttäjä
1054 viestiä

23.01.09 klo 23:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyt kyllä jostain syystä tekee mieli kirjoitella lisää minitarinoita, tuo ylempi on mielestäni aika huono mutta improvisoituna ja parissa minuutissä väännettynä ihan okei.

"Lisää pellimerkkei", pyysin Grand Casinon kassalta. Sieltähän ne tulivatkin, viimeinen sataseni kahdenkymmenen keraamisen kiekon muodossa. Kävelen hitaasti kohti rulettia ja mietin viimepäiväisiä tapahtumia. Vaimo jätti, veli kuoli ja koirakin karkasi. Nyöt juon ja pelaan rahani keskustan kasinolla, enkä ole todellakaan voitolla. 4000 euron tappiot ja huntin juomat tänäiltana ovat murskanneet minut, mutta viimeinen satanen varmasti korjaa kaiken. Tiedän sen. Istun pöytään, jossa on lisäkseni vanhahko rikkannäköinen mies, sekä luultavasti eilen 18-täyttänyt pojankloppi, jolla oli myös viimeiset merkit menossa. "kaikki numerole kakstoosta" sopersin humalassa. Vanha mies panosti numeroille 1 ja 2, ja pojankloppi laittoi viimeiset nappinsa numerolle 0. Juuri kun hoitaja oli pyöräyttämässä, näin hänet. Iso-Jussi, jonka tyttöystäävää kourin eilen kasinolla. Voi vittu. "No mitäs mies, oot mun tyttöö päättäny klähmiä vitun paskiainen?" Iso-Jussi sanoi. "Mutku määh oli humalass" sopersin, mutta Iso-Jussi tuli ja raahasi minut pöydästä. Näin hänen kädessään puukon, ja juuri ennenkuin se työntyi vatsaani, kuulin pelinhoitajan sanovan: "Numero 12 voittaa". Voi vittu.

Nojaa, ehkä tässä meni hieman enemmän kuin se 5min, mutta täysin päästä improvisoin ekasta lauseesta vikaan. Ois kiva kuulla vähän kommenttia. :)

Lamourhaaja

24.01.09 klo 08:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hirveästi te noissa tarinoissanne kyllä kiroatte.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

24.01.09 klo 13:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Luulisi, että toimistotyötekijän helvetti alkaa vasta työpaikalla, mutta kun ei. Jo bussimatka on yhtä helvettiä.

Ekaksi saa kyynäropäätekniikalla raivata tiensä istuinpaikalle. Bussissakin on kuumaa. Olen tavannut umahalleissa kylmempä saunoja.

Sitten kun löydän hyvän paikan, niin eikös edessä sitten istu joku nuori äiti koliikkivauvansa kanssa. Ja kaiken kukkuraksi viereen istuu n. 120-kiloinen keski-ikäinen nainen, joka suurinpiirtein rusentaa minut ikkunapuolta vasten. Ja kaiken lisäksi nainen suorastaan löyhkää hajuvedeltä. Hyvä, etten pyörry tai oksenna. Haisunäätäkin voisi jo pahoin. Kaiken lisäksi nainen kälättää kännykäänsä miehensä peräsuolivaivoista. Onneksi matka kestää vain 40 minuuttia. Vielä hiukankin pitempään, niin olisin tullut hulluksi. Ehkä toimistotyöt eivät niin kamalia olekaan.

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

24.01.09 klo 13:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ah. Tajunnanvirta onkin suosikkitekniikkani. Kello on nyt 13:30, alotan kirjottamisen nyt ja lopetan sen kun kello on 13:35...

Kävelin kadulla kunnes näin äidin. Mutta se ei ollut minun äitini vaan jonkun toisen äiti, ja Oidipus käveli yhdessä tämän naisen kanssa. Aloin ihmettelemään näkyä ja räpytin silmiäni, ja havaitsinkin olleeni väärässä. Siinähän olikin naapurini Reino "Reiska" Rehti, joka oli hyvässä lihassa eilisten grillikutsujen jälkeen. Menin tervehtimään Reiskaa, joka kuitenkin vaikutti olevan hivenen oudossa mielentilassa.
"Mitä kuuluu?" kysyi Reiska minulta, uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka koetin vakuuttaa voivani hyvin. Ärsyttävää jankutustahan se oli, ja kerroin tämän myös Reiskalle, joka ilmeisesti kuvitteli olevansa hyvin hauska. Todellisuudessa tällaisen kotikutoisen toistohuumorin katselu oli likipitäen yhtä hauskaa kuin loppumattoman Kummeli-jakson katsominen alexdelargelaisesti katseluasentoon kytkettynä. Tästä johtuikin mieleeni, että voisin johtaa keskustelun jllekin uudelle suunnalle, saadakseni vähän vaihtelua:
"Oletkos nähnyt mitään hyviä elokuvia vähään aikaan?" kysäisin. Reiska kuitenkin jatkoi kuulumisien kyselyä, joten päätin jättää asian sikseen. "Entäpä musiikkia?" tiedustelin. Reiska ei ottanut hienoisista vihjauksistani vaariin, vaan jatkoi edelleen saman jankuttamista. Silloin tajusin totuuden - hän ei ollutkaan Reiska, vaan Reiskan näköinen avaruusolentojen laatima robotti, joka oli mennyt epäkuntoon ja toisti siksi koko ajan samaa. Voi ei, olin yksin maailmassa robottien keskellä!
Menin kotiin, sulkeuduin komeroon enkä tullut enää koskaan ulos.

El Wray
Käyttäjä
484 viestiä

24.01.09 klo 13:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

"No voi helvetti" tiuskaisi Saatana nähdessään kuinka monta uutta sielua oli juuri kirjautunut helvettiin. Hän istui valtaistuimellaa ja aikoi soittaa rakennusmestarilleen, joka oli luvannut lisäsiiven olevan valmis jo monta viikkoa sitten. Sitten hän katsoi taas raporttia.
"Mistä vitusta näitä sikiää?"
"Sieltäpä hyvinkin" sanoi pieni irvaileva demoni, joka kai luuli olevansa nokkelakin. Paholainen ei tästä heitosta kuitenkaan tykännyt, joten hän nappasi suuren hiilihangon, jolla hän tykkäsi pienen demonin takkatuleen. Se hävisi tomuksi välittömästi.
Tilanne oli hyvinkin huono. Uudet sielut joutuivat jonottamaan eikä Saatana tahtonut valituksia asiakaspalvelusta. Hän päätti soittaa Jumalle selvittääkseen asian.
"Halloota?"
"No Saatana täällä taas. Tiedätkö millainen määrä uusia sieluja on tuolla ovien takana?"
"No enpä voi väittää tietäväni" Jumala vastasi hitaasti ja jatkoi "mutta en voi auttaa. Syntiset ovat sinun hommiasi."
"Tiedätkö mitä? Juuri tämän takia lähdin sieltä. Liian tarkkaa, mikään ei kelpaa, ei näin maailmaa hoideta!" Saatana huusi puhelimeen ja liekit hänen ympärillään leiskuivat.
"Sorry, en voi auttaa." Jumala sanoi. Hän ei selkeästikkään tykännyt Saatanan uhittelusta.
"Ei sitten" sanoi Saatana kuulostaen jo normaalilta.
"Hienoa." vastasi Jumala.
"Mutta tiedätkö mitä? Täällä ei ole enää tilaa! Helvetti on virallisesti kiinni ennen kuin tilaa ilmestyy."

Ja kaikki, jotka ovat nähneet Dawn of the Deadin tietävät mitä tapahtuu seuraavaksi.

Debbie
Käyttäjä
212 viestiä

25.01.09 klo 02:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itsemurha laaksossa meret ovat pelkkää verta ja taivas punainen. Paikka on kuin kuolleiden sielujen kaatopaikka, jossa yhdistyvät suru ja onnettomuus.

Söpö
Ylläpitäjä
2869 viestiä

26.01.09 klo 02:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

(Mielenkiintoinen viestiketju... :) Pahoittelen seuraavan ruosteisuutta, sillä viimeksi harrastin tätä muutama vuosi sitten ja englanniksi.)

Oltuani kolmetoista kuukautta allapäin, minut valtasi lopulta nautinnollisen lämmin tunne. En voinut lähteä, mutta tiesin auringon paistavan. Saatoin kuulla kasvavan ruohon äänet. Vesi lorisi. Kevät oli pannut sen liikkeelle.

Nekin tulivat lopulta, vieraat. Kun oli oikein kuuma, ne levittivät huovan nurmikolle ja sitten eväänsä. Ne istuivat siinä, jättivät murusia ympäriinsä ja lukivat minua. Olin jännittynyt jäykäksi. En uskaltanut edes hengittää, sillä kuvittelin, että he muutoin huomaisivat minut.

Elina ja Petri olivat kaikkein pahimmat. Kun he tulivat, Elinalla oli kirja ja Petrillä muut varusteet. Elina nauroi ensin ja sitten Petri. Se oli julminta, mitä entinen rakastajattareni saattoi minulle tehdä. Yritin kääntää selkäni sille, mutta heidän naurunsa vainosi minua. Se vainosi minua yhtä paljon kuin se, että tiesin Petrin olevan Elinaa kymmenen kertaa heikompiälyisempi. Elinan piti oikein painaa sormensa siihen kohtaan, mille viisaat ihmiset sen tuhkamunan sijasta tiesivät nauraa.

Minä annoin heidän olla. Irvistelin vain, kuten yhä useammin niinä päivinä. Paha siinä muutakaan oli enää tehdä, kun multaa oli kaksi metriä peittona ja madot olivat syöneet huulet. Niin kai käy lopulta jokaiselle kirjailijalle.

Jurpo
Tähtääjä
1131 viestiä

26.01.09 klo 03:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Odotuksen loppu

Päivät etenevät yksi toisensa jälkeen. Ikuinen huomispäivien ketju, mutta ei mitään enempää kerrottavana...

Rypistyneen ihon peittämä käsi nousee paperin päältä ja laskee täytekynän tammipöydälle. Kaksi vihreää, silmälasien peittämää silmää tarkkailee kirjoitettua tekstiä jota ei vaivaa vapina tai epävarmuus.

Vanha nainen nousee vaivalloisesti seisomaan. Huone on pieni ja hyvin lämmitetty. Ainoa sellainen siinä valtavassa kartanossa, jonka ainoa asukki hän on.

"Ensi viikolla siitä on 75 vuotta", nainen mietti ja muisteli kaukaista aikaa. Se oli ollut pelottavaa ja kaoottista aikaa ja häntä oli pidetty sankarina. Miksi ei olisi? Hänen isänsä oli ollut kansallissankari, elävä legenda ja jopa hänen vihollisensa olivat kunnioittaneet häntä. Hän oli perinyt samat lahjat itselleen, mutta ei johtajuutta.

"97 vuotta", huokaisi nainen. Se on hyvä ikä. Enemmän kuin odotin tai pyysin. Siihen oli mahtunut paljon. Sota oli loppunut ja oli tarvittu rohkeita johtajia, poliitikkoja ja sotureita auttamaan jälkien korjaamisessa. Hän oli ollut mukana, menestynyt ja seurannut muiden hajaantumista eri tuuliin ja kuolemista. Miksi kohtalo oli edes katsonut sopivaksi säästää hänet. Ryhti oli hyvä, ajatus juoksi kirkkaana ja hän silti näki eteensä. Ainoa lapsi oli jo aikaa sitten lähtenyt pesästä, kuten myös lapsenlapset ja hän oli jo haudannut oman lapsensa.

Ovelta kuului koputus. Oli kulunut vuosikymmeniä siitä kun hän oli sen viimeksi kuullut, mutta hän ei ollut unohtanut sitä. Hänelle rakas nuorukainen oli käyttänyt sitä. Kaksi nopeaa, kolme nopeaa ja taas kaksi nopeaa. Hän oli ollut se keskipiste mihin he olivat kaikki luottaneet ja vain hänen rohkeudellaan olivat he uskaltaneet vastustaa tyrannia ja lopulta voittaa. Mutta hän oli kadonnut jäljettömiin ja nainen oli jäänyt odottamaan.

Vanha nainen asteli ovelle ja avasi sen. Sama hieman murheellisen oloinen nuorukainen nojasi pihaa valaisevaan lyhtypylvääseen. Sama kuluneen viitan peittämä rengaspusero ja sama kauasnäkevä katse.

"Odotin sinua niin pitkään", vanha nainen sanoi. Äänessä ei ollut kaunaa tai katkeruutta. Hän oli tullut takaisin kuten oli luvannutkin. Mitä aika mahtoi rakkaudelle?

Debbie
Käyttäjä
212 viestiä

26.01.09 klo 03:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tippua tyhjyyteen, loputtomuuteen. Missään ei ole valoa, mikään ei lopu koskaan. Tietää elävänsä, mutta mikään ei tunnu miltään..

NitroPupu
Käyttäjä
1054 viestiä

26.01.09 klo 17:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että meille on tulossa uusi opettaja, olin innoissani. "Kukaan ei voi olla sitä vanhaa pierua huonompi" vitsailimme kavereideni kanssa, kunnes tyhjän luokan ovi kävi. Siinä hän oli. Kalju pää, hakaristi-tatuoinnit kaulavaltimoiden kohdalla sekä suoniset ja vahvat kädet. Paidassa luki "Vittuun rajoitukset" tai jotain muuta sentapaista. Olimme vasta 13-vuotiaita, ja kun tuonnäköinen mies kävelee sisään nahkalaukkunsa kanssa, tuli melkein itku suuhun. Mies ei sanonut sanaakaan, vaan istui opettajanpöydälle ja katsoi meitä. Ja me katsoimme häntä. Vasta ikuisuuden päästä hän sanoi: "Nimeni on Isabella, ja jos se on sinusta hauskaa, niin naura". Pidättelin naurua, mutta Pekka takanani ei ollut yhtä onnekas. Isabella tuli ja tarttui pekan nenästä kiinni työntäen kaksi suormeaan pekan sieraimiin. "Vittu sun kanssas. Tiedätkö mikä on hauskaa? Sun vertavuotava naamas!", kirosi Isabella ja repäisi. Se oli hirvittävin huuto minkä olen ikinä kuullut. Pekan naama oli veressä ja hän uikutti kuin koira jota oli juuri potkaistu. Isabella istui paikalleen hörähtäen. "Eka tunti on bilsaa, senkin pikku paskiaiset. Noniin. Kuinka pitkä on miehen ohutsuoli?", kysyi Isabella. "4 metriä" vastasin ja Isabella nauroi. "Vitun napero, se on paljon pidempi, annas ku näytän!", sanoi Isabella ja sydämeni lähes pysähtyi. Isabella otti laukustaan pitkän veitsen, aivan samanlaisen kuin illalla katsomassa kauhuleffassa, jossa eräs mies suolestettiin ympäri huonetta uusnatsijoukon toimesta. Luulin jo, että Isabella tappaisi minut, mutta ei. Hän teki pitkän viillon mahaansa ja mahasta tippui matoja. Isabellan suonekas käsi työntyi oman kehonsa sisälle ja rupesi kaivamaan. Yhtäkkiä Isabellan mahasta työntyi suolia, suolia niin paljon etten olisi voinut kuvitellakkaan. Ennen kuin huomasinkaan, suolet olivat kuristamassa jokaista luokan oppilasta minusta luokan perällä istuvaan koulukiusattuun Janneen.

Heräsin hikoilevana sohvalta, ja eilen vuokrattu kauhuelokuva uusnatseista oli sylissäni. "Ei enää kauhuelokuvia", mutisin hetken ja painuin suihkuun.

Herranjestas, kun taas karkasi tarina käsistäni. Ajattelin nopeasti vääntäistä tarinan joka sijoittuisi kouluun, mutta trarinan paisuiessa liian pitkäksi päätin lopettaa tarinan uni-kliseeseen. Lukekaa ja jos jaksoitte lukea, niin kommentti olis kivaa. Sori jos tuli typoja, yritän muokkailla viestiä jos niitä löytyy. Ja Isabella- nim ituli siitä kun mietin nimeä pahikselle, ja kuvittelin lopettavani tarinan uni-kliseen jälkeen Isabella-nimisen sijaisen tuloon ja päähenkilön hulluksi tulemiseen, mutta enköhän jo rikkonut tuossa tarinassa tarpeeksi montaa sääntöä.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

26.01.09 klo 21:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Saatana oli Helvetissä harrastamassa seksiä kadotukseen joutuneen sieluparan kanssa. Sitten oveen koputettiin. "Häivy!" Saatana raivosi. Mutta koputus jatkui hieman kovempana. "Minähän sanoi, ettei minua saa häiritä!" Saatana alkoi jo hermostumaan. Mutta oveen ruvettiin jo jyskyttämään siihen malliin, että se miltein irtosi saranoiltaan. "Voihan Taivas!" Saatana manasi ja avasi oven. Siellä oli Saatanan päädemoni.
-Asian on parasta olla vitun tärkeä, kun häiritset, Saatana sanoi.
-On alkanut vallankumous, päädemoni sanoi.
-Niitähän on Maan päällä miltein joka päivä.
-Mutta kun vallankumous on alkanut täällä Helvetissä.
-Ennenkuulumatonta! Saatana oli jo räjähtää raivosta. -Kuka vittu sen aloitti?
-Lenin, Stalin ja muutama muu Maan päällä mainetta niitänyt vallankumouksellinen.
-Miten he pääsivät ulos alueeltaan?
-He lahjoivat vartijademonin.
-Aloita vastatoimet vallankumouksellisia vastaan. Minä käyn hakemassa Maan päältä lisäsieluja.
-Selvä herrani.

Ja sillähän on tunnetusti aikamoiset seuraukset, kun Saatana päättää piipahtaa Maan päällä.

sulo
Käyttäjä
3301 viestiä

27.01.09 klo 17:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

-Makkaraperunat ja reilusti ketsuppia.

Grillikioskin läski myyjä katsoo happamasti homeisen koppinsa homeisesta ikkunasta ja kysyy narisevalla äänellään.

-Tuleeko muuta?

Kannattaisi tuonkin välttää työsuhde ranujen kutsua, kohta ei mahdu edes kojuunsa.

-Maito.

Käännyn odotellessani katsomaan näkyykö tuttuja. Grillikioskin piha on täynnä halpoja muovituoleja ja kiikkeriä pöytiä. Pöytien tuhkakupit on tyhjennetty viimeksi edellisen omistajan aikaan. Siis vuonna -76.

Jappe yrittää tapansa mukaan tehdä tuttavuutta kaikkien vähänkin naiselta näyttävien kanssa. Yrittää tietysti taas sitä silmä juttua. Surkea tyyppi kun yrittää tehdä vaikutusta sokealla silmällään. Väittää saaneensa puukosta, vaikka oikeasti menetti näkönsä kahvia juodessaan. Oppi ainakin ottamaan lusikan kupista ennen hörppäystä.

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

27.01.09 klo 17:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Debbie kirjoitti:

Itsemurha laaksossa meret ovat pelkkää verta ja taivas punainen. Paikka on kuin kuolleiden sielujen kaatopaikka, jossa yhdistyvät suru ja onnettomuus.

Oletko harkinnut doom metal -bändin perustamista? Voisi sanoittajan palli sopia sinulle.

Debbie
Käyttäjä
212 viestiä

27.01.09 klo 19:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:
Debbie kirjoitti:

Itsemurha laaksossa meret ovat pelkkää verta ja taivas punainen. Paikka on kuin kuolleiden sielujen kaatopaikka, jossa yhdistyvät suru ja onnettomuus.

Oletko harkinnut doom metal -bändin perustamista? Voisi sanoittajan palli sopia sinulle.

Tarkoititko tuon kohteliaisuutena vai jonkinlaisena vittuiluna? Minä otin tuon kohteliaisuutena, mutta haluaisin tietää mitä sinä tarkalleen tarkoitit tuolla. :P

Miihkali
Moderaattori
2626 viestiä

27.01.09 klo 19:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Se oli molempia. Toisaalta viestisi sisälsivät hienoja kielikuvia, toisaalta taas olivat töksähtäviä ja angstisia. Siksi päätin kommentoida niitä ja kerätä pari plussamerkintää viestilleni, ennen kuin joku muu ehtii tekemään saman.

Debbie
Käyttäjä
212 viestiä

27.01.09 klo 19:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Kiitoksia. Siksi hieman töksähtelevää, koska mitäpä muutakaan viidestä minuutista voisi odottaa. Okei, myönnetään otin liaan kirjaimellisesti sen, että nämä tarinat pitäisi tehdä viidessä minuutissa, mutta haluasinpa koittaakkin olisiko minusta siihen. Ja lopputulos nyt on mitä on. :)

Keskustelut