Painettua sanaa

Eli tänne sitten päivitettyjä tietoja kirjoista, joita paraikaa luette. Kauanko kirjojen lukemisessa yleensä menee? Miksi luette juuri tätä/näitä kirjoja juuri tällä hetkellä? Mikä on ollut mielipiteesi tähän mennessä?

Itse luen tällä hetkellä Franz Kafkan klassikkoa Oikeusjuttu, sekä Friedrich Nietzschen Epäjumalten hämärää silloin tällöin. Nietzschellä on kieltämättä sana hallussa, eikä Kafkan tekstistä ajattelematta selviä, mutta todella mielenkiintoinen ja omaperäisellä tavallaan taidokas kirja tämä Oikeusjuttu on tähän mennessä ollut.

Äänestin tuota keskimmäistä kohtaa. Juuri tällä hetkellä luen vain yhtä kirjaa Agatha Christien Kohtalokas viikonloppu mutta todella usein on monta kirjaa kesken, ja sinnillä mennään.

Eipä oikein onnaa kahden kirjan samanaikainen lukeminen - putkiaivot, vai mitkä lie?
Lukemiseni menee yleensä niin, että täysiä iskevän kirjan voi lukaista kertaistumalta (Jalat edellä -mainostusta tähän väliin!), toisaalta surkea kohta saattaa aiheuttaa viikonkin paussin lukemiseen. Lopettelin juuri Tolppasenkin suositteleman Sydänyön ja King-linjalla pysytään eli Piina vuorossa.

Melkein sula mahdottomuus itselle ja niin myös äänestin. En nauti moisesta, sama asia kun jätän muutaman leffan kesken ja kattelen niitä sekalaisessa järjestyksessä kun itelle sopii.. NO WAY! Ei toimi itellä, luen ja uppoudun yhteen kirjaan kerrallaan, samoin on elokuvat ja ....... ;)

Kyllä useampi kirja menee, jos vain jaksaa sinnitellä. Tällä hetkellä on kesken kuitekin vain yksi kirja, eli uusin Harry Potter. Aloitin Thaimaan reissulla lukemaan sitä uudestaan ja huomattavasti paremmalta vaikutti heti. Nyt olen vajaassa viikossa lukenut yli kolme neljäsosaa ja varmaan tällä viikolla saan loppuun.

Ei tuota mitään ongelmia. Minulla on ollut kerrallaan jopa kolme kirjaa menossa.

Jukka K "irvileuka" Korpelan kirjoittama CSS-tyylit on juuri lukemisen alla. Ei meillä romaaneja lueta...

Totta Mooses luen montaa kirjaa yhtaikaa. Minulla on aina kesken enemmän kuin yksi, eikä se tuota mitään vaikeuksia.

En varmaan muuten lukisi useampaa kirjaa kerralla, mutta kun koulussa on luettava jokin kirja, ja kuitenkin tekee mieli lukea jotain toista kirjaa, niin minkäs teet? Kyllä mie silloin tartun siihen pakolliseen kirjaan päivällä ja kiinnostavampaan kirjaan illalla. Luin tuossa aiemmin oikeastaan kahta kiinnostavaa teosta, nimittäin Franz Kafkan Keisarin viesti-novellikokoelmaa koulua varten ja Robert Blochin Psykoa huvikseni. Psyko tuli nopeasti luettua, mutta Kafkakin muuttuu tylsemmäksi, kun siitä tekee koulujutun. Kirjoja on joka tapauksessa helppo lukea useampaa samaan aikaan, jos vaan muuten riittää aikaa siihen.

Luen tällä hetkellä David Morrelin Ajojahtia... on Rambo vähän erilaisemman tuntunen ku leffassa.

Henry Millerin Sexus on lukaisun alla - aika puhuttelevaa kamaa nykypäivänkin normistandardilla. Välillä tosin putoan auttamatta kärryltä, koska Millerin spontaani ajatusmaailma muistuttaa aika ajoin härkäjuoksijaa spiidissä.

Ja itse en voisi kuvitellakaan useamman opuksen yhtaikaista lukemista - immersio ainakin hajoaisi jatkuvasta pompottelusta.

Kyllä yleensä luen useampaa kirjaa, mutta siinä menee paljon kauemmin mitä minulla yleensä menee yhden kirjan lukemiseen.

Nyt olen lukemassa Anne Ricen Veren Vangit - kirjaa. Muita ei ole nyt.

Nyt on kesken Margaret Mitchelin Tuulen viemää ja Paolo Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. Onnistuu kyllä lukea kahta opusta samaan aikaan.

No joo, mulla on AINA useampi kirja kesken - osa opiskelujen pouolesta, osa työn ja osa sitten "ihan huvin vuoksi" - viimeksi mainittua viimetalvena tosi vähän.

Asiaan: syksyn kirjoituksia varteen kesken useampikin et:n kirja, ( pitäisi lukea jotain också på svenska, mutta ehtiihän tässä vielä).

Patricia Highsmithin "Öinen huuto",jolta odotan todella paljon. Ripleyt on ihan hyviä,mutta ennemmin suosittelisin "Suloinen sairaus"- kertomusta. Aihe sama kuin tässä; käsitellään ns."tavallisen"oloisen ihmisen korvienväliä,missä mikään ei olekaan enää tavallista! Pakkomielteet, eläminen ihan omassa maailmassa,joka täysin poikkeaa kanssaihmisten maailmasta; pakkomielteet ja eläminen niiden ohjaamana. Jossain vaiheessa totuus iskee nyrkillä päin naamaa, tapahtuu törmäys normaalin elämän kanssa ja kuinkas sitten käykään.

William Leithin "Pohjaton nälkä" -ihan kohta luettu; 317 sivua; samat asiat olisi saanut sanottua n.100 sivulla. Miehen näkökulmasta kertomus maailmasta,jota hallitsee pakkomielteet: ruoka, viina, kokaiini, nälkä, halut ja himot. Muuten ihan kiinnostava,jopa jossain määrin syvällisenkin oloinen kirja, mutta ärsyttää lukea viidettätoista kertaa, mitä kaikkea ruokaa (hiilihydraaatti-rasva-sokeri-pitoista) on tarjolla sillä-ja-sillä kadulla,lentoasemalla jne.

Ilkka Remeksen "Nimessä ja veressä" - en ole pitkiin aikoihin lukenut kotimaisia dekkareita, joten korkea aika.

Bubbling under: Dean Koontzin uusimmat - reilusti parempaa kuin King konsanaan! ja Ursula K. LeGuinin Sisämeren kalastaja, jotka odottavat vuoroaan.

Oikeastaan aina useampi kirja kesken. Osa opiskeluja, osa muuta. En edes osaa olla ilman, että jokin kirja menossa. Tällä hetkellä luvun alla Noam Chomskyn "Profit Over People", Jose Saramagon "Toinen minä" sekä Esa Saarisen "Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin".

Lynch on Lynchin sain toistamiseen juuri luettua ja nyt on menossa Timothy Zahnin erinomainen Dark Force Rising. Myös Terry Pratchettin Mort on ollut kesken jo pidemmän aikaa, pitää tuo jatkaa loppuun kun saan ensin tuon toisen päätökseen.

William Gibsonin 'Kreivi Nolla'. Toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut vittuakaan kokonaisuudesta. Ehkä nyt tajuan senkin.

Komeaa ja tyylikästä tekstiä silti.

Tottakai, ei mitään ongelmaa.

Hyvin monesti minulla on useampi kirja samanaikaisesti kesken.
Tälläkin hetkellä kesken on Feeniksin Kilta (Oli pakko lukea uudestaan elokuvan jälkeen), Maailmanlopun ravintola (Tämä on siis toinen osa Linnunrata-sarjasta), Hohto (Luullakseni tulen katsomaan elokuvankin aika pian tämän luettuani) ja Tyylikkään köyhäilyn taito, joka on varsin hilpeä kirja "kerskakulutusta vastaan".

Tarkoitus olisi myös lukea Linnunradan käsikirja liftareille kolmanteen kertaan kun se vain sattuu olemaan niin mainio.

Välillä onnistun jopa lukemaan monta kirjaa samaan aikaan, joskus taas en. Ehkä se riippuu fiiliksestä ja koulupaineista/kiireistä.

Viime viikolla sain päätökseen William Nicholsonin teoksen Toisten maassa, joka oli ehkä flipanneinen kirja, jonka olen ikinä lukenut. Puolessa välissä päätin heittää aivot narikkaan ja olla sen kummemmin ajattelematta juonta, koska kaikki oli niin sekavaa ja erittäin, erittäin omituista.

Kirjahyllystä löytyy reippaasti yli 10 kirjaa, joita en ole vielä lukenut. Satun omistamaan pakkomielteen kirjan ostamiseen aina kun astun jalallani mihin tahansa kirjakauppaan. :-) Aloitin James Pattersonin kirjaa Sam's letters to Jennifer, mutta taidan lukea jonkun muun tällä kertaa.

Onko kukaan muu ikinä lukenut kirjaa, joka on oikeasti mennyt yli ymmärryksen?

Tällä hetkellä luen kolmea romaania yhtä aikaa. Robert Blochin Psykon olen lukenut aiemminkin, ja Mario Puzon Kummisetä ja Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille eroavat tarinassa ja tyylissä niin roimasti toisistaan, että pysyn kärryillä kaikissa kirjoissa.