Painettua sanaa

Saatuani ekan romaanin valmiiksi en osannut olla pitkää aikaa levossa, joten postaan taas pari katkelmaa uudesta, tällä hetkellä keskeneräisestä teoksestani. Päätin kokeilla ulkopuolisen kertojan ja minä-muotoisen kertojan yhdistämistä ja sen takia katkelmia on kaksi.

"""

Astuin kuulusteluhuoneeseen ja vilkuilin häntä. Hänen poskensa naarmu oli puhdistettu ja laastaroitu kiinni.
”Säkö olet se fasisti joka mua muka kiduttaa? ” hän aloitti solvaamisensa. Säilytin malttini ja istuuduin penkille.
”En suinkaan. ” vastasin rauhallisesti ja kaivoin savukerasian taskustani. Hyattin katse kiinnittyi siihen.
”Saanks polttaa? ” hän kysyi.
”Totta kai. ” vastasin samalla kun laskin nauhurin ja rasian pöydälle. Käynnistin nauhurin huomaamattomalla liikkeellä. Hyatt otti yhden savukkeen askista. Koska olin kohtelias ja halusin murtaa väliin muodostuneen jään annoin hänelle tulta sytkärillä. Hyatt veti pitkän ja nautinnollisen henkosen.
Tarkkailin Hyattin asentoa vaivihkaa. Hän oli ilmiselvästi rauhoittumassa ja pääsemässä lopulliseen kertomukseen. Nyt se piti vain kiskoa irti hänestä. ”Kuulusteluäänite 2310. Tiistai 17.marraskuuta 2026. Kuulusteltavana Mark Anthony Hyatt. Kuulustelija ylikonstaapeli Harry Carter. ” luettelin nauhan alkuun ja vedin henkeä. ”Jospa nyt kertoisit mitä kaikkea tulit eilen tehneeksi. ”
”Haista jepari paska. ” Hyatt tokaisi.
”Minä olen kärsivällinen ihminen ja kuulen tuollaista kielenkäyttöä päivittäin, joten turha yrittää provosoida minua suuttumaan. ” sanoin lempeällä äänellä. ”Voit aloittaa kertomalla miksi sinun sormenjälkesi ovat murha-aseessa. ”
Hyattin ilme muuttui pelästyneeksi. ”Mä en tiedä siitä mitään. Vittu. Tämä loukkaa oikeuksiani. ”
Hän juurikin sotki kertomuksensa ja pahasti. ”Kieltämisesi painokkuus kertoo omaa kieltään ja se sanoo sinun valehtelevan. ”
"Onko sillä mitään väliä? " Hyatt kysyi. "Tiedätkö muuten mitä? " hän jatkoi. Olin takuuvarma siitä että hän yritti saada minut suuttumaan.
"Mitä? " vastasin.
"Vaimosi anto mulle tippurin viime yönä. " hän jatkoi mahdollisimman loukkaantuneella sävyllä. Juttu oli ikivanha ja se alkoi naurattaa minua.
"Voisit muuten kertoa miten ehdit ajaa San Franciscosta tänne yhden yön aikana? " kysyin. Se piti paikkansa - vaimoni, tai paremmin sanoen ex-vaimoni oli viimeisimmän tietoni mukaan juurikin siellä.
"Etko vittu usko? " Hyatt jatkoi itsepintaisesti. "Aivan perkeleen tuskallinen vielä kaiken lisäksi. "
"En usko. Sinä et tunne vaimoani ja et ole mitenkään voinut olla Kaliforniassa eilen illalla. Siitä kun ei ole kovinkaan montaa tuntia. "
Hyatt mietti sanomaani hyvin tarkasti. Hänen yrityksensä saada minut raivostumaan oli epäonnistunut surkeasti. "Haista vittu jeppe. Ei mun tarvitse kertoa sulle mitään. " hän ärähti terävästi.
"Nyt sinä rupeat henkilökohtaiseksi, joten lakkaa venkoilemasta ennen kuin joudut vielä isompaan liemeen. Tällä hetkellä listassa on jo aika värikkäitä ilmauksia. Vai mitä muita ovat virkavallan väkivaltainen vastustaminen, kunnianloukkaus, murhayritys ja ruumiinvamman tuottaminen. Sinähän olet ehdonalaisessa? " vastasin karskilla sävyllä. Nyt oli aika käyttää kovia sanoja aikaisemman ystävällisyyden sijasta.
Hyatt tuijotti seinää jurona.
"Vastaa! " ärähdin.
"Olen. " Hyatt myönsi yhä seinää katsoen. Hänen vastarintansa oli murrettu. "Mutta miks sä ees otit se esille? Sähä tiesit sen jo muute? Ja sitä paitsi mä en koskaan ole tehny mitään ilman et mua ois provosoitu. Kaikki fasistit vainoaa minua koska olen suvaitsevainen ja pasifisti. "
"En tiennytkään että ulosottomiehet ovat fasisteja. " naurahdin. Hyattin pitkässä rötöslistassa oli pääasiassa juurikin maksamattomia laskuja ja ulosottomiesten pahoinpitelyjä. "Laskuongelmasi eivät minulle kuulu, mutta hyvä ja käytännössä ainoa tapa välttää niitä ulosottomiehiä on maksaa laskut ajoissa. "
"Ei minun tarvitse kertoa sinulle mitään. " hän murisi kiukkuisena.
Nojasin tuolissa taaksepäin. "Tiesin, mutta asiassa on melkoisen iso virhe. Kaltaisesi luuserit eivät ajata jotakuta takaa moottoritiellä ja aiheuta tappavaa onnettomuutta ilman että joku heille siitä on maksanut. Ja miksi tekisitte niin? Kiinnijäämisriski on korkea. " selitin. Se oli pelkkää olettamista, joka toivoni mukaan saisi hänet selittämään mahdollisen osuutensa eilisen rikoksesta.
"Okkei. Mä kerron siis. " hän sanoi ja kaikki sanottu oli jo tallentunut nauhalle todisteeksi. """

Se oli siis sisäisen kertomaa ja nytr hieman ulkopuolista.

"""

Takkimies kuulosteli kulman takaa ja vilkaisi varovasti suljetulle kujalle. Frank O'Malley oli melkoisen iso kaveri. Tämä oli melkein kaksi metriä pitkä ja hartiat olivat leveät. Takki oli huonosti istuva farkkutakki ja sen alla näkyi likainen T-paita. Hän oli ruumiiltaan erittäin lihaksikas, mikä johtui varmaankin liiallisesta hormoneiden ahmimisesta. Hänen kaltaisillaan ihmisillä ei ollut kärsivällisyyttä harjoitella pitempiä aikoja. Takkimies arveli että hän olisi erittäin vaarallinen vastustaja erittäin lyhyen ajan, jonka jälkeen hänen nujertamisensa ei olisi vaikeaa. Pienempiä hätyyttämällä paisutettu ego kaipaisi selkeää paineen tasausta ja hän toimittaisi sen ilomielin. Henkilökohtaisuudet eivät saaneet vaikuttaa hänen työhönsä, mutta O'Malleyn kaltaisissa tapauksissa sitä ei voinut välttää.
"Missä vitussa se äijä kuppaa? " O'Malley kiroili. Hänen ilmeisesti oli pakko kiroilla ohjatakseen jatkuvaa aggressiotaan jonnekin.
Takkimies veti pistoolin taskusta ja viritti sen äänettömästi. Hän työnsi molemmat kädet taskuihinsa näyttääkseen vähemmän uhkaavalta. Frank O'Malleyn tapauksessa saattoi näyttää vain ärsyttävältä. Synnynnäisten riidanhaastajien ja öykkärien tapauksessa tuli olla luja ja itsevarma. Mahdollista pelkoa ei saanut näyttää. Takkimies ei ollut peloissaan. Hän oli kohdannut liian monta Frank O'Malleyn kaltaista suurisuista öykkäriä. "Tässä. " hän sanoi ja astui kujalle pitäen kätensä taskuissa.
O'Malley kääntyi ympäri. Hänen kasvonsa olivat synnynnäisen typerälle ja väkivaltaiselle öykkärille luodut. Otsa oli matala ja leuka leveä. Nenä oli murtunut jossain muinoin käydyssä tappelussa ja hän tuskin koskaan osasi hymyillä. "Oletko sä se homo jolla on ne rahat? "
"Kyllä. Olen herra Burnin asioilla. " takkimies sanoi ja irrotti varmistimen vaivihkaa. Paksu kangas vaimensi äänen täydellisesti.
"Yski ne siis esille. " O'Malley sanoi ja sylkäisi kadulle. Hänen käytöksensä oli odotetun rehvakasta ja karkeaa. Hän ei ollut todella vaarallinen ihminen. Todella vaarallisen ihmisen tunnisti siitä, että hänen ei tarvinnut tuoda vaarallisuuttaan esille. Takkimies osasi olla äärimmäisen vaarallinen, joten hänen ei tarvinnut kerskua tai ylvästellä.
"En. " takkimies sanoi. "Minulla on jotain arvokkaampaa. "
"Mitä? " O'Malley murahti. "Jos se ei oo rahaa nii painu vittuun. "
"Vaikka vastauksesi kertoo kaiken jo nyt, kerron tietoni nyt heti. " takkimies rauhalliseen sävyyn. "Henkesi on myyty, mutta sinulla on tilaisuus paeta. Kävelet lähimmälle Greyhoundin bussiasemalle ja ostat lipun pois koko itärannikolta. Tee se heti ja jää eloon. Älä kysele miksi. Kieltäytyminen johtaa vain vakaviin seurauksiin. " hän kertoi ja veti pistoolinsa esille. Liike oli nopea ja harjoiteltu.
O'Malley jännittyi. Puhe ei ollut vakuuttanut, mutta pistooli vakuutti viestin oikeellisuudesta. "Saanko miettimisaikaa? " hän kysyi.
"Saat. " takkimies sanoi ja vapautti varmistimen. Etäisyyttä oli vajaa viisi metriä. Se riitti mainiosti mikäli tilanne pääsisi kiristymään liiaksi. O'Malley käveli muutaman askelen kujalla edes takaisin ja työnsi kädet taskuihinsa. "Olen päässyt päätökseen. " hän sanoi harkinnan jälkeen ja veti kätensä esille.
"Ja se on mitä. "
"Haista vittu. " O'Malley sanoi ja viskasi pitelemänsä kännykän kohti takkimiestä.
Takkimies väisti vaistomaisesti sivulle ja O'Malley porhalsi hänen ohitseen tönäisten hänet nurin. Luonteensa vastaisesti hän oli päättänyt paeta tilanteesta. Takkimies otti nopean tähtäyksen ja puristi liipasinta kaksi kertaa.
Laukauksien välillä kului aikaa alle sekunnin verran.
Luoti raastoi naarmun betoniseinään ja kimposi kujan pimeyteen. Toinen luoti iskeytyi O'Malleyn lapaluiden väliin murskaten toiseksi ylimmän selkänikaman. Metalliluoti katkaisi selkäytimen, sai siitä kierrettä ja iskeytyi vasempaan solisluuhun katkaisten sen ja upposi vielä kujan maaperään. Voimakas ruumis otti vielä kaksi juoksuaskelta ennen kuin kaatui maahan jalkojen sotkeutuessa toisiinsa. Veri valui vuolaasti katkenneesta kaulavaltimosta. Takkimies nousi seisomaan ja käveli nyt jo kuolevan ruumiin lähelle. O'Malley veti viimeiset henkäyksensä ja jäi tuijottamaan sateen kostuttamaan asfalttiin. Vaikka se oli useita hänen tekemiä sopimuksia vastaan takkimies antoi asiakkaalle aina viimeisen tilaisuuden lähteä karkuun. Suurin osa asiakkaista ei vain tajunnut sen merkitystä - oli aina parempi jäädä eloon kuin kuolla. Samaa taktiikkaa käytti Mossad tiedemiehien suhteen - tapettavaksi halutulle annettiin aina viimeinen tilaisuus vaihtaa työnantajaa.
Takkimies katseli ympärilleen ja työnsi pistoolin taskuun poistaen sen latauksesta samalla. Hänellä ei ollut aikaa tai työrauhaa ruveta hävittämään ruumista tai siivoamaan rikospaikkaa, joten hän kiipesi verkkoseinämän ylitse ja saapui samanlaiselle kujalle. Poliisi pystyisi jäljittämään hänet kadulle asti, mutta sitä pidemmälle se ei onnistuisi. Se olisi riittävä etumatka. Hän pyyhki vaatteitaan puhtaammiksi ja käveli kujan suuhun. Kadun liikenne oli hiljaista ja hän astui liikenteeseen. Jos joku ilmaantui kadulle mahdollisimman hiljaa ja hiiviskellen kuka tahansa sen huomaava arvaisi siihen liittyvän jotain hämärää. Kujien pieni sokkelo ei kyennyt eksyttämään takkimiestä ja muutamien minuuttien jälkeen hän astui Forest Streetille ja käveli Massachusetts Avenuelle. Siellä hän kääntyi Harrington Roadille ja jatkoi matkaansa pohjoista kohti.
Päivän ensimmäinen asiakaskohtaaminen oli sujunut odotetulla tavalla. Kävelessään Hancock Streetiä pohjoiseen hän keskittyi seuraavaan kohteeseen, joka asui Brigham Roadilla olevassa kookkaassa vuokra-asuntojen täyttämässä kerrostalossa.

"""

Ja siinä ulkopuolista kerrontaa. Jos jaksatte lukea kertokaa onko se laadukasta tekstiä. Postin idea on saada palautetta valitsemastani tyylilajista.

Yleisesti ottaen tekstisi on harvinaisen laadukasta. Molemmissa pätkissä dialogit olivat hyvin laadukkaita ja jälkimmäisessä pätkässä onnistuivat sekä dialogi että kerronnallinen puoli.Suosittelen ehdottomasti jatkamaan kirjoittamista.
Vähän hankala sanoa, kumpaa kerronnalista tyyliä olisi parempi käyttää tulevassa teoksessasi.. Mutta uskoakseni minä-kertoja on uskottavampi (dialogin kirjoittaminen näyttäisi olevan sinulla todella hyvin hallinnassa).