Kiehtovat tositarinat elokuvien takaa

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Kiehtovat tositarinat elokuvien takaa

Brutus
Käyttäjä
672 viestiä

13.04.19 klo 13:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli tuossa viime viikolla luettua yksi antiikin historiaa käsittelevä tiiliskivimäinen opus, josta huomasin monessa kohtaa paljon kaskuja ja persoonallisuuksia, joista on selvästi ammennettu inspiraatiota nykyajan fiktioon ja moniin klassikkoelokuviin. Monesti alkuperäiset tarinat on vanhan sanonnan mukaisesti vielä fiktiotakin merkillisempiä, joten ajattelin koota tällaisen erillisen hupiketjun vain noille tosielämän kummallisille tarinoille.

Ensimmäinen liittyy roomalaisen historioitsija Flavius Josefuksen [fi.wikipedia.org] elämään. Josefus oli syntyjään juutalainen aristokraatti, joka joutui juutalaissotien aikaan paikallisen roomalaisen maaherran vangiksi. Alkujaan Josefus oli tarkoitus vain teloittaa, mutta tämä tekeytyi ovelasti profeetaksi ja ennusti käskynhaltijan nousevan myöhemmin keisariksi, mikä luonnollisesti miellytti maaherraa siinä määrin, että Josefus saikin pitää henkensä.

Kun käskynhaltija Vespasianuksesta [fi.wikipedia.org] tuli myöhemmin keisari, Josefus palkittiin avokätisesti: tämä sai itselleen täyden vapauden, Rooman kansalaisuuden ja huomattavan omaisuuden sekä aseman keisarillisessa hovissa. Kirjallisen tuotannon lisäksi Josefus työskenteli keisarin henkilökohtaisena kääntäjänä ja tämä oli erityisesti keisarin poikien Tituksen ja Domitianuksen läheinen ystävä ja luottomies.

Josefus on tietysti Judah Ben Hurin esikuva.

Toisen kaskun päähenkilö on nimeltään Diogenes Sinopelainen [fi.wikipedia.org], Platonin ja Aristoteleen aikalainen, yksi silloisen Ateenan ja koko kreikkalaisen maailman kohutuimpia hahmoja, mutta samalla erittäin huumorintajuisena ja älykkäänä miehenä eräänlainen aikansa vastine George Carlinille [www.youtube.com]. Diogenes on myös yksi eniten taiteessa kuvattuja filosofeja koko länsimaisessa historiassa. Platon kuvaili Diogenesta hulluksi Sokrateeksi.

Diogeneen kyyninen filosofia ihannoi askeettisia elämäntapoja ja maailmasta kieltäytymistä, mikä oli aikoinaan täysin ristiriidassa aikansa yleisten ihanteiden kanssa. Diogeneella itsellään oli tapana asua suuressa tynnyrissä ja aiheuttaa hämmennystä kaikenlaisilla provokatiivisilla tempauksilla, kuten syömällä tai masturboimalla keskellä vilkasta toria, ja tämä sai perimätiedon mukaan siksi lempinimekseen "Diogenes Koira", joista myös sana "kyynikko" on johdettu. Toisen tarinan mukaan Diogenes itse piti erityisen paljon koirista ja käytti näitä vertauksena ihanteistaan.

Kuuluisin tarina Diogeneen elämästä kertoo tämän kohtaamisesta Aleksanteri Suuren kanssa. Näihin aikoihin Aleksanteri valtasi Ateenan kaupungin ja jokainen vähänkään silmäätekevä, mukaan lukien kaikki filosofit, menivät tervehtimään ja osoittamaan tälle kunnioitustaan. Siis kaikki paitsi Diogenes, joka vähät välitti mistään Aleksantereista. Aleksanteri sattui myös itse kuulemaan asiasta ja päätti käydä itse tapaamassa kuuluisaa tynnyrissä asuvaa filosofia.

Tarinan mukaan Aleksanteri esittäytyikin Diogeneella ja kysyi tältä, olisiko olemassa mitään palvelusta tai aarretta, mitä tämä voisi Diogeneelle koko maailmassa tehdä tai antaa, mihin Diogenes yksinkertaisesti vastasi pyytämällä tätä väistämään auringon tieltä. Aleksanteri kuuluu tähän naurahtaneen ja todenneen haluavansa mieluusti olla Diogenes, ellei olisi Aleksanteri. Diogenes vastasi Aleksanterille haluavansa itsekin ehdottomasti olla Diogenes, ellei sattuisi jo sellainen olemaan.

Tarina on Diogeneesta ja Aleksanterista oli jo omana aikanaan legendaarinen kasku, josta löytyy myöhempiä näytelmiä, kirjallisia tuotoksia, humoristisia operetteja, patsaita ja ties mitä vaikka kuinka paljon. Pelkästään tälle tarinalle ja sen värikkäälle historialle on olemassa ihan oma sivunsa wikipediassakin. [en.wikipedia.org]

Inspiraatio tästä on muutaman mutkan kautta saatu mm. sellaiseen elokuvaan kuin Kaunotar ja Kulkuri.

Miihkali
Moderaattori
2362 viestiä

13.04.19 klo 15:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kwai-joen silta perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. (Boullen kynästä on muuten myös Apinoiden planeetta.) Boulle palveli sota-aikana Kaukoidässä Ranskan sotilastiedustelussa, mutta jäi japanilaisten vangiksi. Kirja ja elokuvahan seuraavat kahta sotilasryhmää – sotavankeja ja commando-osastoa. Boullella oli siis omakohtaista kokemusta molemmista.

Tarina itsessään ei tosin perustu tositapahtumiin, onpa siinä muutama selkeä asiavirhekin. Japanilaiset insinöörit olivat esimerkiksi hyvin koulutettuja, kyllä heiltä sillan rakentaminen sujui. Lisäksi kirjan ja elokuvan kuvaaman vankileirin komentaja oli niitä harvoja japanilaisia, jotka kohtelivat sotavankeja verrattain asiallisesti. Tästä huolimatta vangit sabotoivat rakennustöitä minkä ehtivät. Kwain yli ei myöskään kulkenut siltaa, vaan kyse oli lähellä virtaavasta Mae Klong -joesta.

Joskus elokuvat itsessään muuttavat todellisuutta. Amerikan gangsteripomoilla oli aikanaan tapana kiroilla ja huutaa alaisilleen. Koska mafioson kolutusta ei liene, gangsterit ottavat käyttäytymiseensä mallia elokuvista. Kummisetä on ollut siinä suhteessa kaikkein vaikutusvaltaisin. Sen ilmestyttyä tosielämän kummisedät alkoivat suosia rauhallista ja pohdiskelevaa puheenpartta, Vito Corleonen esimerkin mukaisesti.

Samoin kävi muuten myös Mae Klongille. Turistien houkuttelemiseksi Thaimaa nimesi elokuvassa esiintyvän joenpätkän uudelleen Khwae Yaiksi!

Brutus
Käyttäjä
672 viestiä

21.04.19 klo 15:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Indiana Jones ja tuomion temppeli on saanut inspiraationsa suoraan kahdesta eri lähteestä. Näistä ensimmäinen on Intian tugeenit [fi.wikipedia.org], eli kuristamalla suoritettuihin rituaalimurhiin ja ryöstöihin erikoistunut ikivanha kultti, jonka Brittiläinen imperiumi taannoin armottomasti murskasi. Elokuvan rituaalimurha on peräisin asteekeilta, joiden rituaalimurhien suosittuihin metodeihin kuului sydämen repiminen ihmisuhrin rinnasta.

Ei varsinaisesti kuulu tämän ketjun asiaan, mutta yllätyin kun luin jostain, että jenkkipoliitikko ja ex-presidenttiehdokas Mitt Romney [www.hs.fi] on Don Bluthin pikkuserkku. Don on niinikään mormoni.

Brutus
Käyttäjä
672 viestiä

23.04.19 klo 01:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Illan ratoksi taas yksi karu tositarina kaukaiselta 60-luvulta.

Etologi John B. Calhoun National Institution of Mental Healthista eli NIMHistä päätti testata [vaestotiede.wordpress.com] hallitsemattoman väestönkasvun vaikutuksia koe-eläinten, tässä tapauksessa rottien tai hiirien, käyttäytymiseen ja populaation elinoloihin. Koetta varten rakennettiin eläimille erillinen suljettu paratiisimainen "universumi", jossa saalistajia tai luonnollisia rajoitteita lisääntymiselle ei ollut ja ruokaa riitti loputtomasti.

Alussa populaatio lähti hillittömään kasvuun, kaksinkertaistuen joka 55. päivä. Kokeen 315. päivän kohdalla rottien yhdyskunta alkoi osoittaa selkeitä hajoamisen merkkejä.

Ennen pitkää hiiret syntyivät ympäristöön jossa ne törmäilivät jatkuvasti toisiin yksilöihin ja hiirten oli vaikea löytää paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa. Samalla perinteiset aktiviteetit muuttuivat. Urokset lopettivat reviiriensä puolustamisen tehtävän käydessä ylivoimaiseksi. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen kävi mahdottomaksi ja syntyi hylkiöitä jotka alkoivat kerääntyä isoiksi laumoiksi ja tämä lauma alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti muita yksilöitä kohtaan. Lisääntynyt väkivalta lietsoi lisää väkivaltaa ja tilanne kävi lopulta niin pahaksi että naaraat hyökkäsivät jopa omia jälkeläisiään vastaan.

Lisääntyvyys romahti ja kuolleisuus kasvoi. Alkoi syntyä erilaisia alipopulaatioita alituisen väkivallan ja kuoleman keskellä. Yksinäiset naaraat vetäytyivät eri osiin universumia. Syntyi aliryhmä jota tutkija kutsui nimellä ”The beautiful ones”. Tämä ryhmä ei taistellut eikä paritellut vaan ainoastaan söi, nukkui ja suki turkkiaan, tyytyen narsistiseen yksineloon. Muualla universumissa väkivalta, kannibalismi ja seksi kaikkien sukupuolten välillä oli normaalia. Yhteiskunta oli romahtanut.

Kokeen nimi "Universumi 25" tulee siitä, että koetta toistettiin useita kertoja, lopputuloksen ollessa aina sama: rottapopulaatio tuhoutui.

Tämä tarina on toiminut inspiraationa sellaiselle leffalle kuin NIMH – Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa.

Joku
Käyttäjä
1015 viestiä

23.04.19 klo 15:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

^Joka on muuten ihan kerrassaan mainio elokuva! Mielenkiintoinen taustatarina kyllä.

Miihkali
Moderaattori
2362 viestiä

23.04.19 klo 20:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kiinnostava tarina, vaikka en jaakaan bloggarin päätelmiä (länsimaat ovat pitkällä aikavälillä muuttuneet jatkuvasti turvallisemmiksi ja ihmisten välinen luottamus kasvanut, vaikka väestöntiheys on korkeampi kuin koskaan ennen). Muistan kuulleeni rottakokeesta (Wikipedian mukaan koe-eläiminä oli itseasiassa hiiriä) useammassakin yhteydessä, ensimmäisen kerran jo lapsena. Siihen viitattiin Harlan Ellisonin novellissa Kuin piiskattu koira — löytyy Markku Sadelehdon toimittamasta antologiasta Outoja tarinoita 5, joka on muuten kerrassaan mainiota luettavaa. Hienoja urbaaneja kauhutarinoita, joista monessa pelko rakentuu lapsen kokemusmaailman ympärille.

Tähän asti en ole ollut ihan varma, onko tällaista koetta edes ollut. Yleensähän lopputulema tiivistetään: ”Jos tarpeeksi rottia panee tarpeeksi pieneen tilaan, ne alkavat tappaa toisiaan.” Tämähän ei itse asiassa tainnut ollut Calhounin varsinainen päätelmä, vaan rottaparatiisi kaatui siihen, ettei kaikille siimahännille löytynyt mielekästä tekemistä tai paikkaa yhteisössä. Huomio siitä, ettei romahtanut yhteisö kyennyt toipumaan, on kyllä hyytävä. Selittää paljon esimerkiksi Mad Max -elokuvien tapahtumia.

Joka tapauksessa olen aiemmin pannut Universumi 25:n samaan kategoriaan apina-ajatuskokeen kanssa. Ehkä totta, ehkä urbaanilegenda. Tiedättehän tarinan apinahäkistä, jonka kattoon ripustetaan banaani? Kädellisiä suihkutetaan kylmällä vedellä, jos ne yrittävät napata herkkupalan. Siksi ne estävät väkivaltaisesti uusien tulokkaiden yritykset. Lopulta häkissä ei ole yhtään alkuperäistä apinaa, mutta silti kukaan ei koskekaan banaaniin.

Onkohan apinakokeesta tehty elokuvaa? Siitä voisi saada hauskan työelämäallegorian.

Tiesittekö muuten, että ensimmäisen Mad Maxin maantiekohtaukset kuvattiin luvatta? Mutta kun poliisit saivat tietää asiasta, he halusivatkin päästä mukaan elokuvan tekoon!

Brutus
Käyttäjä
672 viestiä

24.04.19 klo 00:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rottakoe on ilmeisesti ihan totta ja toistettu monta kertaa sekä rotilla että hiirillä. Calhounin virallinen versio ja päätelmät julkaistiin [www.jstor.org] aikoinaan ihan alan arvostetussa tiedelehdessäkin nimellä "Population Density and Social Pathology"

Tuo suomalainen blogiteksti on kyllä toisaalta äärimmäisen harhaanjohtava niiden tulosten ja analogioiden tulkintojen suhteen, vaikka kyseessä on ollut erittäin kiistelty tulos jo ilmestyessään. RationalWikin artikkeli [rationalwiki.org] aiheesta antaa vähän kriittisemmän kuvan, esim. koeolot olivat jo lähtökohtaisesti hyvin epämääräiset, koko homman tieteellisyys on hyvin kyseenalaista sorttia ja koe-eläinten käyttäytymiselle on todellisuudessa olemassa useita mahdollisia vaihtoehtoisia tulkintoja, joista ei välttämättä voi vetää mitään yhtäläisyyksiä ihmisten vastaaviin.

Eli käytännössä tuo koe ei välttämättä sano yhtään mitään pätevää oikein mistään, mutta ilmeisesti sen pessimistinen ja apokalyptinen sanoma teki kylmän sodan yleisöön valtavan vaikutuksen. Tavallaan Calhoun on vähän kuin oman aikansa Oswald Spengler [fi.wikipedia.org].

Edit. Tuo apinajuttu kuulostaa hauskalta.

Keskustelut