Hauskoja tarinoita omasta elämästä

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Hauskoja tarinoita omasta elämästä

Dekkari
Käyttäjä
238 viestiä

24.06.19 klo 03:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajattellin joskus 10-vuotiaana, että jos näkyisin jäähallin katossa olevissa näytöissä, niin näyttäisin varmasti keskisormea. En siksi, että että tilanne olisi ahdistava vaan siksi, että haluisin näyttää kaikille muille miten kova jätkä olen.

Onneksi en silloin näkynyt näytöissä.

Miihkali
Moderaattori
2517 viestiä

24.06.19 klo 16:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olin kerran TV:n musiikkiohjelmassa studioyleisönä. Ohjelmassa esiintyi eräs takavuosien suosikkiorkesteri, ja juontaja päätti vähän kysäistä minulta fiiliksiä. Vastasin, että eihän tää mun lempibändi varsinaisesti oo. Tyyppi yritti sitten saada jotain esityskelpoista minusta irti, jolloin aloin jännittyneenä kiroilla. Jostain syystä osuuteni leikattiin pois.

EDIT: Tiesittekö muuten, että kaikenlaiset TV-sirkukset kuvataan yleensä mahdollisimman tiukalla aikataululla purkkiin? Samana päivänä kuvataan useamman illan ohjelmistoa, jos se on logistisesti edullista. Juontajat käyvät välillä vaihtamassa vaatteita, ja sitten jatketaan. Jos tarkkaan katsoo, niin useampana eri päivänä voi olla sama yleisö, tai saman päivän ohjelmassa voi yleisö vaihdella. Lähikuvat riemuitsevasta juhlakansasta tietysti valitaan huolellisemmin, mutta juontajien taustalla irvistelevää väkeä on paha vaihtaa.

Brutus
Käyttäjä
837 viestiä

24.06.19 klo 20:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olin joskus kouluvuosina yhdessä taidekerhossa ja osallistuttiin yhteen isompaan taideprojektiin, jonka teemana oli unet, meillä oli muistaakseni joku veteen liittyvä merellinen nurkkaus siellä. Joku radion toimittaja tuli sitten kysymään, että minkäslaisia unia sitä poika näkee, niin aloin tietysti synkkäluonteisena ja huonohermoisena kertoilemaan lähinnä painajaisistani, kun näin jälkiviisaana olisi tietysti pitänyt tyhmään kysymykseen lohkaista vaikka "no tietysti märkiä unia!".

Miihkali
Moderaattori
2517 viestiä

02.07.19 klo 19:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Seuraava vuodatus saattaa kuulostaa hieman katkeralta, mutta tosiasiassa koko juttu ei ole enää vuosiin ärsyttänyt vaan lähinnä hämmentää ja naurattaa. Joka tapauksessa.

Yläasteen liikunnanopettajamme oli perinteinen simputtaja, joka vaati aina sääntöjen tarkkaa noudattamista ja täydellisen tyylipuhtaita suorituksia. Erikoisuutena hän ei itse koskaan näyttänyt oikeaa tekniikkaa eikä ylipäätään liikkunut, koska hänellä oli välilevyn pullistuma. Sen sijaan pari luotto-oppilasta huolehti mänööverien esittelystä.

Talven tullen oli luistelun aika. Valitettavasti vain muutamalla oppilaalla oli omat luistimet. Muut käyttivät koulun luistimia — pienijalkaiset tyttöjen luistimia, mikä oli teini-ikäisille nulkeille kova paikka. Ne, joille ei luistimia riittänyt, saivat kävellä luistinradan ympäri.

Minulle joka tapauksessa löytyi sopivat luistimet. Yritin kyllä sanoa, etten osaa luistella eikä niiden käyttö muutenkaan välttämättä ole hyvä idea. (Minulla on motoriikkaa heikentävä sairaus, jota ei tosin siinä vaiheessa vielä ollut diagnosoitu.) Seuraava muistikuva onkin sitten se, että istun luistinkopissa naama verisenä. Aivotärähdyshän siitä tuli, leukaan muutama tikki ja yksi hammaskin halkesi.

Kavereilta kyselin seuraavana päivänä, mitä oikein oli tapahtunut. Olin törmännyt aitaan ja kaatunut itkien maahan. Opettajan ensimmäinen reaktio oli kuulemma käskeä takaisin liikkeelle.

En ole sen jälkeen luistellut.

Seuraava liikunnanopettaja meni yleensä hurjiksien kanssa salille nostamaan rautaa ja käski nörttien keksiä itselleen tekemistä. Yksi miehen kehittämistä urheilulajeista oli lipunryöstö. Ensin jaettiin luokka kahteen joukkueeseen ja annettiin puoli tuntia aikaa hakea välinevarastosta linnoitteita omalle kenttäpuoliskolle. Sitten yritettiin pihistää vastapuolen lippu. Muihin ei saanut koskea, mutta sählypalloilla sai heitellä. Mitä kovempaa heitti, sitä todennäköisemmin vihulainen perääntyi.

Terveystietoa opettaessaan mies ilmoitti, että hänen lempiruokaansa on muuten pihvi ja lempipelinsä Return to Castle Wolfenstein. Siisti tyyppi.

Kookosbanaani
Käyttäjä
1118 viestiä

02.07.19 klo 22:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

(Minulla on motoriikkaa heikentävä sairaus, jota ei tosin siinä vaiheessa vielä ollut diagnosoitu.)

Itselläni diagnosoitiin reilu vuosi sitten tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluva haavainen paksusuolentulehdus, joka on elinikäinen krooninen autoimmuunisairaus. Taudin ollessa aktiivisessa vaiheessa jouduin pahimmillaan juoksemaan vessassa peräti 6 kertaa päivässä. Nyt on kunnon lääkityksellä pysynyt suoli jotakuinkin rauhallisena ja loppu onkin seurantaa ja kontrolleissa käyntiä puolen vuoden välein. Olut ja alkoholi ei sovi kuin harvalle IBD:tä sairastavalle, ainakin jos on kyse kunnon ryyppäämisestä. Itselläni on onneksi ollut alkoholin käyttö hyvin epäsäännöllistä jo valmiiksi. Hyvinä uutisina ei tarvitse kertausharjoituksissa käydä lainkaan. Että sellainen "hauska tarina" muuten niin tylsässä nuoren miehen elämässäni.

Söpö
Ylläpitäjä
2866 viestiä

03.07.19 klo 23:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:

Luulin 17-vuotiaaksi asti, että Ohukainen ja Paksukainen olivat suomalaisia. Asia selvisi vasta kun lukiossa aiheesta pidettiin esitelmä. Jotenkin olin kai olettanut, että Ohukainen ja Paksukainen olisivat suomalaisia kun Pekka ja Pätkäkin olivat.


Mikäs kumma tuo nyt on, kun Kivikasvot tekivät omia Ohukainen ja Paksukainen [fi.wikipedia.org] -sketsejään, joita on kyllä TV:ssä näytetty myöhemminkin kuin vain 1970-luvulla. :)

Dekkari
Käyttäjä
238 viestiä

04.07.19 klo 06:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

^En tiennyt, että joku ihan suomalainen versio on olemassa. Itseasiassa tietämykseni Ohukaisesta ja Paksukaisesta oli ennen esitelmää aika vähäinen.

Pari päivää sitten vein yhden kirjeen postilaatikkoon. Noin 2,5 sekuntia sen jälkeen kun olin tiputtanut sen, tajusin etten ollut laittanut postimerkkiä. Silloin vitutti, nyt huvittaa.

Dekkari
Käyttäjä
238 viestiä

08.07.19 klo 15:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Muistan kanssa kuulleeni maaseudun kovien jätkien retostelevan koulussa noista koiranputkista.

Tästä tuli mieleen, että joskus 12-vuotiaana yhden tuttujen kanssa tehtiin paperista sätkä ja sen väliin työnettiin jotain maasta löydettyä ruohoa/lehteä. Eihän se oikeen miltään maistunut, mutta oli ainakin "kovapoika" kun oli vetänyt savut jostain (Saattoi toki olla, että puhalsin vaan paperiin). Yllättävää kyllä en muista leuhkineeni kellekkään teostani.

Brutus
Käyttäjä
837 viestiä

12.07.19 klo 20:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Meillä taitaa olla suvussa jonkinlaista taipumusta neuroottisuuteen, eli pientä ahdinkoa ja murhetta kaikenlaisista tahattomista ja sattumanvaraisista päähänpinttymistä, joihin muut ihmiset ei välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Tuossa joku viikko sitten oli vuoden kovin ja ylivoimaisesti stressaavin sesonkiaika, pääsin tyyliin työpäivän aikana istumaan parhaimmillaankin enintään 20 minuutiksi, ja makuulle mennessä lähti taju välittömästi.

Jonkinlaisena henkisen ja fyysisen rasituksen välittömänä jälkitautina ilmeisesti räjähti tuo neuroottisuus hetkellisesti aivan käsiin kuin jossain surrealistisessa komediassa. Varmaan viikon ajan sitkein vihollinen itselle oli firman auton ovi, jota en saanut mielestä yhtään vaan takaraivossa tykytti, että se taisi jäädä auki. Jopa kotona se perhana kaivautui jostain alitajunnan syövereistä uudelleen ja uudelleen mieleen ja uniin. Aina kun ropautti vähänkään vettä, niin säikähdin että nyt sinne sataa sisään.

Vihdoin kun töihin joskus meni ja näki että se auton ovi on ihan oikeasti kiinni, niin sitten iski päälle vainoharhaisuus: ehkä se ovi olikin oikeasti jäänyt auki, mutta joku oli sen kuitenkin salaa sulkenut ja kohteliaisuudesta jättävät sanomatta! Siinä sitten kusi sukassa ja hammasta purren muutama päivä, kunnes alkoi naurattaa koko juttu.

Onneksi ihmiset on nyt lomalla ja meno rauhottunut huomattavasti.

Oloni kuvana:

Dekkari
Käyttäjä
238 viestiä

17.07.19 klo 11:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muistaakseni uskoin 2010-luvun alussa, että Russell Growe ja Kurt Russell ovat yksi ja sama henkilö. Sekoitin nimet ja siitä syntyi uskomus.

Brutus
Käyttäjä
837 viestiä

24.09.19 klo 18:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jostain alitajunnasta iski taas mieleen pari vanhaa ja käsittämättömän tyhmää lehtiartikkelia, joiden aiheuttama myötähäpeä on niin vahva, että pelkkä tieto niiden olemassaolosta aiheuttaa noloudessaan tuskaa vielä vuosikausia lukemisen jälkeenkin. Koska niillä on myös sopivasti huumoriarvoa, pistänpä vapaasta muististani tähän stooria:

Ensimmäinen oli kokosivun juttu eräästä paikallislehdestä Metallican Death Magneticin ilmestymisen aikoihin alkusyksystä 2008. Toimittaja oli keksinyt tehdä tällaisen viritelmän julkaisua odottavien Metallica-fanien mietteistä, ja mukaan oli ilmeisesti haettu yhden aikuisen miehen lisäksi koko joukko polvenkorkuisia faneja lähimmästä päiväkodista ja peruskoulusta.

Jutussa oli vielä iso kuva, jossa nämä lapset poseeraa irvistäen sellaiset Guitar Hero -muovikitarat kädessä tyyliin "Metallica, jeah, jou, matafakaaaa!!!" ja se yksi aikuinen tyyppi siellä takana tosi nolostuneen näköisenä kiusallinen pakotettu hymy naamalla. Koko juttuun tämä kaveri taisikin saada jonkun yhden puheenvuoronkin loppuun, joka oli tyyliin "joo... onhan se Metallica ihan hyvä bändi".

Se myötähäpeän määrä... pakko olla jotain toimittajan omaa trollailua.

Toisen jutun luin joskus pari vuotta sitten jostain englanninkielisestä valtavirran raskaampaan rokkiin erikoistuneesta musiikkilehdestä, jossa esiteltiin pitkän sepustuksen verran suurena uutuutena, miten nykyään hevi- ja rockbändeissäkin voi olla naislaulajia.

No hui!

Vitsi on siis siinä, että naisia on nähty rock- ja metallibändien nokassa säännöllisesti vähintään hippivuosista ja Jefferson Airplanesta, Covenista, Runawaysistä, Girlschoolista, Rock Goddessista ja Vixenistä lähtien. Toimittajan suurta ja erittäin olennaista huomiota voisi verrata samaan kuin jos tiedelehden toimittaja kirjoittaisi kuulleensa ensimmäisen kerran evoluutioteoriasta.

Olen kuullut puhuttavan yleisön aliarvioinnista, mutta tällä julkaisulla kohdeyleisönäkin on varmaan aivokuolleet zombit.

Dekkari
Käyttäjä
238 viestiä

09.10.19 klo 20:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämä on hauska tarina yleisellä tasolla

Vuosituhannen alussa televisiolähettimet toimivat vuorokauden ympäri ja virityskuvat alkoivat korvautua erilaisilla chateillä, ostoskanavilla ja mobiilipeleillä. Näitä lähettettiin silloin kun televisiolla oli vähiten katsojia. Eli erityisesti arkipäivisin aamupäivästä iltapäivään.

Mobiilipelit olivat oma lukunsa tässä näissä ohjelmissa. Lähetettiin siis kännykällä viesti ohjelmaan ja sitten ohjelmassa tapahtui mitä tapahtui. Oli esimerkiksi ohjelma missä juontajaa päin piti ohjata pallo tai heittää nuolella. Ohjelmat tulivat yleensä silloin televisiosta, kun peruskoululaiset pääsivät kotiin.

Oli kuitenkin yksi ohjelma mikä jäi parhaiten mieleen. Sub-tv:ltä tuli vuonna 2005 mobiilipeli, jonka nimi oli ilmeisesti monster. Pelissä siis hirviö kulki kaupunkia pitkin ja pelaajien piti pysäyttää se. Ohjelma toteutus oli kuitenkin tahattoman koominen. Muistaakseni jokin ihmishahmo kulki suurinpirtein jokin talja päällä huonosti animoidussa 2D kaupungissa.

Ohjelman tahaton komiikka ei kuitenkaan loppunut tähän. Kun kierros päättyi, niin ruutun ilmeistyi teksti: Puolustusjoukot voittivat tai Puolustusjoukot hävisivät. Jos puolustusjoukot voittivat, niin ruudussa alettiin näyttämään jotain vanhaa mustavalkokuvaa tuhoutuneesta kaupungista ja ääni taustalla sanoi: "Mistä se tuli, mitä se halusi, sitä emme koskaan saa tietää?"

Tämän jälkeen kyseinen uutisenlukija mustavalkokuvassa sanoi: "Mutta, nyt voimme jatkaa tavallista päivänkulkua"

Ennen uuden kierroksen alkua näytettiin taas mustavalkokuvaa jostain kaupungista jossa oli melakka menossa ja taustalla ääni sanoi: "Ihmiset ovat hädissään, puhelinsoittoja tulee jatkuvasti". Lisäki näytettiin jokin mustavalkokuvainen 10 sekunnin ohikulkijan haastattelu. Tuon jälkeen näytettiin pyörivää tutkanäytön kuvaa mikä havaisi kohteita ja taustalla jokin ääni huusi. Näiden jälkeen taas uusi kierros alkoi eli "hirviö käveli kaupungissa".

Jotenkin se on koomista, että televisioyhtiö päättä tehdä niinkin vähäpätöiseen ohjelmaan kuin mobiilipeli jotain 50-luvun scifielokuviin viittaavaa/parodisoivaa lisämateriaalia. Olisi hienoa nähdä useiden vuosien jälkeen miltä ohjelma näytti, mutta toistaiseksi materiaalia ei valitettavasti ole löytynyt.

Brutus
Käyttäjä
837 viestiä

16.12.19 klo 12:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Menee vähän sivuun siitä "omasta elämästä", mutta nämä on niin tyhmiä juttuja, että ansaitsee tulla mainituksi ainakin jossain. Tarkistin nämä parilla kaverilla, joten pitäisi olla muutakin kuin omaa mutua.

Sellainen yhtye kuin Megadeth julkaisi vuoden 1994 tienoilla sellaisen levyn kuin Youthanasia, jonka kansikuvassa ripustetaan vauvoja pyykkinarulle:

Tämä herätti ilmeisesti konservatiivisemmissa vanhemmissa huolta, mistä virisi julkisuuteen kuumottava keskustelu aiheesta "saako vauvoja ripustaa pyykkinarulle", tätä puitiin kuulemma ihan telkkarissakin!

Vähintään yhtä absurdi juttu oli joskus 80-luvulla kun Suomeen saapui joku ulkomainen tivoli, joka muistaakseni järjesti jotain kääpiönheittokisoja. Tapahtuma herätti julkisuudessa tuohtumusta ja hetken aikaa Suomessa väiteltiin kiihkeästi siitä saako kääpiöitä heittää.

Edit. Löysin tuolle jälkimmäiselle lähteenkin [www.hs.fi].

Keskustelut