Hauskoja tarinoita omasta elämästä

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Hauskoja tarinoita omasta elämästä

Dekkari
Käyttäjä
198 viestiä

24.06.19 klo 03:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajattellin joskus 10-vuotiaana, että jos näkyisin jäähallin katossa olevissa näytöissä, niin näyttäisin varmasti keskisormea. En siksi, että että tilanne olisi ahdistava vaan siksi, että haluisin näyttää kaikille muille miten kova jätkä olen.

Onneksi en silloin näkynyt näytöissä.

Miihkali
Moderaattori
2411 viestiä

24.06.19 klo 16:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olin kerran TV:n musiikkiohjelmassa studioyleisönä. Ohjelmassa esiintyi eräs takavuosien suosikkiorkesteri, ja juontaja päätti vähän kysäistä minulta fiiliksiä. Vastasin, että eihän tää mun lempibändi varsinaisesti oo. Tyyppi yritti sitten saada jotain esityskelpoista minusta irti, jolloin aloin jännittyneenä kiroilla. Jostain syystä osuuteni leikattiin pois.

EDIT: Tiesittekö muuten, että kaikenlaiset TV-sirkukset kuvataan yleensä mahdollisimman tiukalla aikataululla purkkiin? Samana päivänä kuvataan useamman illan ohjelmistoa, jos se on logistisesti edullista. Juontajat käyvät välillä vaihtamassa vaatteita, ja sitten jatketaan. Jos tarkkaan katsoo, niin useampana eri päivänä voi olla sama yleisö, tai saman päivän ohjelmassa voi yleisö vaihdella. Lähikuvat riemuitsevasta juhlakansasta tietysti valitaan huolellisemmin, mutta juontajien taustalla irvistelevää väkeä on paha vaihtaa.

Brutus
Käyttäjä
716 viestiä

24.06.19 klo 20:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olin joskus kouluvuosina yhdessä taidekerhossa ja osallistuttiin yhteen isompaan taideprojektiin, jonka teemana oli unet, meillä oli muistaakseni joku veteen liittyvä merellinen nurkkaus siellä. Joku radion toimittaja tuli sitten kysymään, että minkäslaisia unia sitä poika näkee, niin aloin tietysti synkkäluonteisena ja huonohermoisena kertoilemaan lähinnä painajaisistani, kun näin jälkiviisaana olisi tietysti pitänyt tyhmään kysymykseen lohkaista vaikka "no tietysti märkiä unia!".

Miihkali
Moderaattori
2411 viestiä

02.07.19 klo 19:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Seuraava vuodatus saattaa kuulostaa hieman katkeralta, mutta tosiasiassa koko juttu ei ole enää vuosiin ärsyttänyt vaan lähinnä hämmentää ja naurattaa. Joka tapauksessa.

Yläasteen liikunnanopettajamme oli perinteinen simputtaja, joka vaati aina sääntöjen tarkkaa noudattamista ja täydellisen tyylipuhtaita suorituksia. Erikoisuutena hän ei itse koskaan näyttänyt oikeaa tekniikkaa eikä ylipäätään liikkunut, koska hänellä oli välilevyn pullistuma. Sen sijaan pari luotto-oppilasta huolehti mänööverien esittelystä.

Talven tullen oli luistelun aika. Valitettavasti vain muutamalla oppilaalla oli omat luistimet. Muut käyttivät koulun luistimia — pienijalkaiset tyttöjen luistimia, mikä oli teini-ikäisille nulkeille kova paikka. Ne, joille ei luistimia riittänyt, saivat kävellä luistinradan ympäri.

Minulle joka tapauksessa löytyi sopivat luistimet. Yritin kyllä sanoa, etten osaa luistella eikä niiden käyttö muutenkaan välttämättä ole hyvä idea. (Minulla on motoriikkaa heikentävä sairaus, jota ei tosin siinä vaiheessa vielä ollut diagnosoitu.) Seuraava muistikuva onkin sitten se, että istun luistinkopissa naama verisenä. Aivotärähdyshän siitä tuli, leukaan muutama tikki ja yksi hammaskin halkesi.

Kavereilta kyselin seuraavana päivänä, mitä oikein oli tapahtunut. Olin törmännyt aitaan ja kaatunut itkien maahan. Opettajan ensimmäinen reaktio oli kuulemma käskeä takaisin liikkeelle.

En ole sen jälkeen luistellut.

Seuraava liikunnanopettaja meni yleensä hurjiksien kanssa salille nostamaan rautaa ja käski nörttien keksiä itselleen tekemistä. Yksi miehen kehittämistä urheilulajeista oli lipunryöstö. Ensin jaettiin luokka kahteen joukkueeseen ja annettiin puoli tuntia aikaa hakea välinevarastosta linnoitteita omalle kenttäpuoliskolle. Sitten yritettiin pihistää vastapuolen lippu. Muihin ei saanut koskea, mutta sählypalloilla sai heitellä. Mitä kovempaa heitti, sitä todennäköisemmin vihulainen perääntyi.

Terveystietoa opettaessaan mies ilmoitti, että hänen lempiruokaansa on muuten pihvi ja lempipelinsä Return to Castle Wolfenstein. Siisti tyyppi.

Kookosbanaani
Käyttäjä
1104 viestiä

02.07.19 klo 22:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:

(Minulla on motoriikkaa heikentävä sairaus, jota ei tosin siinä vaiheessa vielä ollut diagnosoitu.)

Itselläni diagnosoitiin reilu vuosi sitten tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluva haavainen paksusuolentulehdus, joka on elinikäinen krooninen autoimmuunisairaus. Taudin ollessa aktiivisessa vaiheessa jouduin pahimmillaan juoksemaan vessassa peräti 6 kertaa päivässä. Nyt on kunnon lääkityksellä pysynyt suoli jotakuinkin rauhallisena ja loppu onkin seurantaa ja kontrolleissa käyntiä puolen vuoden välein. Olut ja alkoholi ei sovi kuin harvalle IBD:tä sairastavalle, ainakin jos on kyse kunnon ryyppäämisestä. Itselläni on onneksi ollut alkoholin käyttö hyvin epäsäännöllistä jo valmiiksi. Hyvinä uutisina ei tarvitse kertausharjoituksissa käydä lainkaan. Että sellainen "hauska tarina" muuten niin tylsässä nuoren miehen elämässäni.

Söpö
Ylläpitäjä
2863 viestiä

03.07.19 klo 23:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:

Luulin 17-vuotiaaksi asti, että Ohukainen ja Paksukainen olivat suomalaisia. Asia selvisi vasta kun lukiossa aiheesta pidettiin esitelmä. Jotenkin olin kai olettanut, että Ohukainen ja Paksukainen olisivat suomalaisia kun Pekka ja Pätkäkin olivat.


Mikäs kumma tuo nyt on, kun Kivikasvot tekivät omia Ohukainen ja Paksukainen [fi.wikipedia.org] -sketsejään, joita on kyllä TV:ssä näytetty myöhemminkin kuin vain 1970-luvulla. :)

Dekkari
Käyttäjä
198 viestiä

04.07.19 klo 06:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

^En tiennyt, että joku ihan suomalainen versio on olemassa. Itseasiassa tietämykseni Ohukaisesta ja Paksukaisesta oli ennen esitelmää aika vähäinen.

Pari päivää sitten vein yhden kirjeen postilaatikkoon. Noin 2,5 sekuntia sen jälkeen kun olin tiputtanut sen, tajusin etten ollut laittanut postimerkkiä. Silloin vitutti, nyt huvittaa.

Dekkari
Käyttäjä
198 viestiä

08.07.19 klo 15:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Muistan kanssa kuulleeni maaseudun kovien jätkien retostelevan koulussa noista koiranputkista.

Tästä tuli mieleen, että joskus 12-vuotiaana yhden tuttujen kanssa tehtiin paperista sätkä ja sen väliin työnettiin jotain maasta löydettyä ruohoa/lehteä. Eihän se oikeen miltään maistunut, mutta oli ainakin "kovapoika" kun oli vetänyt savut jostain (Saattoi toki olla, että puhalsin vaan paperiin). Yllättävää kyllä en muista leuhkineeni kellekkään teostani.

Brutus
Käyttäjä
716 viestiä

12.07.19 klo 20:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Meillä taitaa olla suvussa jonkinlaista taipumusta neuroottisuuteen, eli pientä ahdinkoa ja murhetta kaikenlaisista tahattomista ja sattumanvaraisista päähänpinttymistä, joihin muut ihmiset ei välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Tuossa joku viikko sitten oli vuoden kovin ja ylivoimaisesti stressaavin sesonkiaika, pääsin tyyliin työpäivän aikana istumaan parhaimmillaankin enintään 20 minuutiksi, ja makuulle mennessä lähti taju välittömästi.

Jonkinlaisena henkisen ja fyysisen rasituksen välittömänä jälkitautina ilmeisesti räjähti tuo neuroottisuus hetkellisesti aivan käsiin kuin jossain surrealistisessa komediassa. Varmaan viikon ajan sitkein vihollinen itselle oli firman auton ovi, jota en saanut mielestä yhtään vaan takaraivossa tykytti, että se taisi jäädä auki. Jopa kotona se perhana kaivautui jostain alitajunnan syövereistä uudelleen ja uudelleen mieleen ja uniin. Aina kun ropautti vähänkään vettä, niin säikähdin että nyt sinne sataa sisään.

Vihdoin kun töihin joskus meni ja näki että se auton ovi on ihan oikeasti kiinni, niin sitten iski päälle vainoharhaisuus: ehkä se ovi olikin oikeasti jäänyt auki, mutta joku oli sen kuitenkin salaa sulkenut ja kohteliaisuudesta jättävät sanomatta! Siinä sitten kusi sukassa ja hammasta purren muutama päivä, kunnes alkoi naurattaa koko juttu.

Onneksi ihmiset on nyt lomalla ja meno rauhottunut huomattavasti.

Oloni kuvana:

Dekkari
Käyttäjä
198 viestiä

17.07.19 klo 11:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muistaakseni uskoin 2010-luvun alussa, että Russell Growe ja Kurt Russell ovat yksi ja sama henkilö. Sekoitin nimet ja siitä syntyi uskomus.

Keskustelut