Diippii Settii

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Diippii Settii

gojira
Käyttäjä
231 viestiä

14.02.12 klo 17:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

OneMoreGoddamnHippieAndMyHeadWillExplode:n inspiroimana päätin nyt vähän spontaanisti puskea ilmoille tällaisen ketjun.

Tarkoituksena tänne on siis kirjoitella kaikkea maan ja taivaan väliltä, mikä olisi mahdollisimman pohdiskelevaa ja filosofista tai ihan vaan kunnon avautumisia ties mistä absurdista asiasta, sekä näkökulmia.

Ja kuten tapana on sanoa, ketju jääköön unholaan, jollei ketään ole kiinnostunut tai jostain syystä vastaavanlainen threadi olisikin ollut olemassa. Itse en ihan vielä ainakaan väännä mitään tähän alkuun väkisin, joten sana on vapaa.

HorrorFreak
Käyttäjä
274 viestiä

14.02.12 klo 21:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Voisin ryöpyttää tähän kymmeniä sivuja, mutta tekstini tulisi todennäköisesti olemaan perseestä; paradokseja löytyisi vaikka muille jakaa, ja perustelut olisivat heppoisia. En yksinkertaisesti osaa heittää diippii settii foorumeilla tai kirjoittaa esseemäisiä tekstejä elämänfilosofiastani - joka muuten ei ole vielä läheskään valmis. Osaan kertoa ajatuksistani ainoastaan fiktion muodossa - ja silloinkaan ei oikeastaan ole kyse todellisista käsityksistäni, vaan pimeimmistä visioistani, joissa olemassaolo näyttäytyy mielipuolisena painajaisena. Metafyysisen kauhun kirjoittaminen on hyväksi terveydelle (:

En ala kirjoittaa tähän käsityksiäni syntymästä, elämästä, kuolemasta, kuolemanjälkeisestä elämästä, jumalista tai tieteestä. Maailmankuvani ei ole uskonnollinen eikä tieteellinen. En usko yliluonnolliseen, koska koko käsite on turha - on asioita, joita (nyky)ihminen pystyy selittämään ja asioita, joita ei pysty. Perimmäisinä kysymyksinä pidettyjä olemassaolon arvoituksia tuskin voi vajavaisista aistielimistämme riippuvaisilla aivoillamme koskaan selittää. Oli sitten kaikella tarkoitus tai ei, kaikki on absurdia, koska ihminen ei voi koskaan olla varma.

Tärkeä elämänohje itselleni on mm. Albert Camusin esittämä ajatus absurdin hyväksymisestä:

"Yksilö tunnustaa elämän absurdiuden, mutta hyväksyy sen, jatkaa elämäänsä siitä huolimatta ja syleilee absurdia maailmaa kaikessa järjettömyydessään. Albert Camusin mukaan vasta absurdin hyväksymällä yksilö voi olla todella vapaa ja nauttia vapaasti absurdista elämästään."

(lainauksen lähde: Wikipedia, paitsi että korjasin pilkkuvirheen)

Edit. Jos joku avaa keskustelua jostain vähän rajatummasta diipistä aiheesta, minulla voi toki ollakin jotain sanottavaa, koko maailmankuvan vuodattaminen kerralla ei vain onnistu.

gojira
Käyttäjä
231 viestiä

14.02.12 klo 22:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tarkennan hieman tämän ketjun ideaa, eli "...kaikkea maan ja taivaan väliltä, mikä olisi mahdollisimman pohdiskelevaa ja filosofista tai ihan vaan kunnon avautumisia ties mistä absurdista asiasta, sekä näkökulmia." en tarkoittanut, että näitä kaikkia pitäisi yhteen viestiin sisällyttää, vaan, että juttua tulisi ihan mistä tahansa, mieluiten abstraktista ja korkealentoisesta (ei esim. päiväpolitiikkaa ym.) asiasta, mutta omilla käsityksillä ja ajatuksilla. Ei tarivtse olla mitään tieteellistä tai uskonnollista pohjaa. Eikä ryhdyttäisi sille linjalle, että aletaan toisten ajatuksia kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Aihe siltä osin vapaa, vain tulevaisuus näyttää mitä kaikkea tässä ketjussa tullaan käsittelemään. Vaikeaa toki voi olla kenenkään aloittaa jostain tietystä asiasta, kuten itse huomasin, mutta tästä ei ollut tosiaan tarkoitus tehdä listaa tykkiläisten maailmankuvista vaan jakaa omaa haihatteluaan ja inspiroitua niistä, tuoda uusia näkökulmia ja vaikka mitä.

Eli HorrorFreak voit kaikessa rauhassa tehdä synninpäästösi tänne ihan jostain "rajatummasta", mutta kuitenkin diipistä ja nimenomaan omista näkemyksistä niin siitä vaan. Let the river flow.

Miihkali
Moderaattori
2454 viestiä

15.02.12 klo 15:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suuren seksikeskustelun kosmologiaa ja elämän tarkoitusta koskevat horinat voitaneen siirtää tänne, mikäli ylläpitäjillä sellainen työkalu on.

OneMoreGoddamnHippieAndMyHeadWillExplode kirjoitti:

En ymmärrä, kuinka nykytiede voi yhä uskoa sattumaan [...] maailmankaikkeus on tällaisenaan täydellinen, eikä se voisi mitenkään olla minkään muunlainen...

Tässä nähdään taas antrooppisen periaatteen heikkous. Pidämme maailmankaikkeutta täydellisenä, koska jos se olisi toisenlainen, nykyinen meininki olisi mahdotonta. Kyse on kuitenkin siitä, että me olemme kehittyneet juuri tämän maailmankaikkeuden ehdoilla, ja siksi se on meille täydellinen. On ihminenkin erinomainen kasvualusta HIV:lle, muttei kukaan silti väitä että ihminen on olemassa HI-virusta varten. Jos maailmankaikkeus olisi toisenlainen, myös elämä olisi kehittynyt eri tavoin ja sopeutunut näihin toisenlaisiin olosuhteisiin. Sellainenkin kyyninen vaihtoehto on mahdollinen, että minkäänlaista elämää ei olisi syntynyt - oltaisiinpa ainakin säästytty paljolta pahalta.

OneMoreGoddamnHippieAndMyHeadWillExplode
Käyttäjä
19 viestiä

15.02.12 klo 18:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lienee paikallaan nyt minunkin tähän keskusteluun liittyä, kun koko edellisen viestini pointti näyttää jääneen varjojen maille. Elin tuolloin aikaa, jolloin olin valvonut puolitoista, lähemmäs kaksi vuorokautta putkeen. Aloin hiljalleen päästä eroon kiduttavasta väsymyksen tunteesta, saavuttaen sen ekstaattisen mielentilan, jossa kehnoimmatkin ajatukset vaativat maailmanlaajuista huomiota. Olin nälkäinen ja uupunut; en ollut syönyt kuin neljätoista seesaminugettia koko päivän ja yön aikana. Elin elämääni kuin kissa. Käteni vapisivat hieman, mutta en antanut minkään häiritä: hetki oli lyönyt. Se oli se hetki, joka tulee vastaan vain kerran elämässä. Nyt minulla oli mahdollisuus valloittaa ihmiset puolelleni, tuntea vihdoinkin saavuttaneeni jotakin merkittävää, tuntea voitto. Nyt tai ei koskaan.

Aloitin kirjoittamisen. Alunperin suunnitelmanani oli tehdä kaksi erillistä tekstiä, käsitellen samoja aiheita päinvastaisista näkökulmista, tuoden tällä tavoin ilmi sitä identiteetin täydellistä repaleisuutta, joka niin kovin ottein minua joka päivä riepoo.
Mutta sitten tapahtui jotakin: ensimmäinen viesti alkoi venyä. Ja se venyi ja se venyi, saavuttaen lopulta nykyisellään tunnettavat, majesteetilliset mittasuhteensa. Tuolloin päätin luopua hankkeesta. Masennuin. Lähetin viestin ja käperryin ikkunalaudalle ottaakseni pienet, virkistävät nokoset.

Kun heräsin, oli täällä jo täysi debaatti päällä. Piru oli merrassa. Huomasin lähettäneeni viesti Leffatykin seksikeskusteluun. Peli oli menetetty. En voinut enää tehdä mitään muuta kuin polttaa savukkeita ketjussa, seuraten hermostuneena mihin suuntaan keskustelu etenisi. Hetken aikaa luulin jo päässeeni pälkähästä. Sitten ilmestyi Sulon kommentti, ja tiesin välittömästi, että se tulisi saavuttamaan ennennäkemätöntä suosiota. Tiesin itse asiassa jo etukäteen, ennen kuin olin edes lähettänyt omaa viestiäni, että tuonkaltainen kommentti ilmestyisi, ja että se tulisi nauttimaan menestystä ja saavuttaisi onnistuneen, nasevan kommentin statuksen.

Nyt voin vain surullisena katsella, kuinka keskeneräiseksi jäänyt, ja siksi niin kovin väärinymmärretty kirjoitelmani pilkotaan osiin, etsitään porsaanreiät ja kylmän analyyttisesti havainnollistetaan ne. Keskustelu on rehevää ja korkeatasoista, ja se versoo hyvän, tuttavallisen ilmapiirin foorumin käyttäjien keskuuteen. Päätän jatkaa elämääni saastaisena, mutta rakastettavana ihmisrauniona, ja kenties joskus tulevaisuudessa onnistun vielä unohtamaan, mitä tämän viestin lähettämisestä seurasi.

gojira
Käyttäjä
231 viestiä

02.03.12 klo 02:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lievää luomisen vimmaa pukkaa, joten kokeillaas kirjoitella tänne jotain piruuttaan ja katsotaan mihin päädytään.
...

En päätynyt mihinkään. Kovasti yritin jotain vääntää, mutta satojen kirjaimien jälkeen olo tuntui turhautuneelta. Teksti ei ollut mieluista, se oli oksennusta. Mistä helvetin syövereistä inspiraatio oikein kumpuaa, miksi se katoaa vaikka olisi tarve rypeä luovuutensa masturbaatiossa? Akti jäi kesken. Perkele.

Keskustelut