Mielipiteitä arvosteluista

Foorumin päävalikkoonLegendaloota › Mielipiteitä arvosteluista

Ludil
Käyttäjä
40 viestiä

14.03.18 klo 21:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

JustinHenryFan kirjoitti:

Vau!
Nyt on Ludil nähnyt vaivaa Circlen arvosteluun.

"Ihmisyys - mitä se on?"

Aivan mahtavaa luettavaa, kiitos.

Kiitos sinne kehuista!

Joku
Käyttäjä
1141 viestiä

04.07.18 klo 18:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Käyttäjältä vompakki tullu todella hyvä arvostelu yhdestä 2010-luvun kauhuhelmestä It Followsista. Kiteytti mukavasti elokuvan, pointsit tästä!

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

18.12.19 klo 16:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rivien välistä luin tuosta Uytp7:n kommentista ihan oikeutettua kritiikkiäkin tuota omaa ikivanhaa 47 Roninin arvostelua kohtaan, joten koen ihan oikeutetuksi vastata tähän, sillä arvostelun takana on ihan tarinakin.

Tuo oli vähän sellainen hassutteluarvostelu, jolla oli tarkoitus päästellä lähinnä höyryjä ja öyhöttää, eikä vetää jotain viimeisteltyä superanalyyttistä settiä. Leffa itsessään omasta mielestä tylsä kuin mikä, sekava käsikirjoitus ei osaa päättää yhtään mikä se yrittää olla ja ne efektit - etenkin ne tengut - näytti kamalilta jo ilmestyessä, ja se arvostelu... no, se taisi olla hauskempi kirjoittaa kuin varsinaisesti lukea.

Idea itse arvosteluun tuli samoihin aikoihin ilmestyneestä uutisesta, että Simo Häyhän elämästä suunnitellaan Hollywood-leffaa, mihin itse kommentoin somessa viittaamalla amerikkalaisen elokuvateollisuuden äärimmäiseń kyyniseen tapaan napsia näitä historiallisia aiheita ja ulkomaisia klassikoita ja ryssiä niitä juuri 47 Roninin tapaan. Koska kyseessä on some, siitä tuli sitten ihan täysi tappelu ja huutelukilpailu, jossa suurimmassa osassa argumentteja ei ollut edes mitään järkeä. Tuo on kirjoitettu melkein heti sen jälkeen.

Pitäydyn kuitenkin ennusteessani sen Häyhä-leffan suhteen:

Näen jo silmissäni jonkun J.J. Abramsin tuottaman tositapahtumiin perustuvan sotaeepoksen Suomen talvisodasta: Tankeroenglantia mongertavat suomalaiset korpisoturit ovat hätää kärsimässä Stalinin lähettämän hobitti-, yksisarvis- ja taikalohikäärmearmeijan puristuksissa. Suomea pelastamaan haetaan Keanu Reevesin esittämä amerikkalainen sankari John Matrix, joka on kuullut puhuttavan myyttisestä Simo Häyhästä, tuosta korpisoturien kruunaamattomasta kuninkaasta, joka kuitenkin katosi mystisesti viimeisimmässä zombihyökkäyksessä. Nimeksi leffalle sitten "Talvisota: The True Story".

Uytp7
Tähtääjä
36 viestiä

19.12.19 klo 01:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ei sitä kritiikkiä edes niin rivien välistä tarvinnut lukea, onneksi et ottanut asiaa henkilökohtaisesti. Kommenttini kärki oli pikemminkin suunnattu konsensushakuisen arvosananmuodostuksen suuntaan ja mukiinmenevän huvittava arvostelusi sopi hyvin muun materiaalin jatkeeksi, mihin olen kyseisestä leffasta törmännyt. Sinulla kuitenkin on jonkinmoista arvovaltaa olla tuota mieltä, olethan noita ko. genren leffoja nähnyt melkoisen kasan sekä ansiokkaita arvosteluja niistä kirjoittanut.

Ennakko-odotukseni murskattiin Roninin kohdalla täysin ja tästä alkoi matka siihen pisteeseen miksi otin kärjekkäästi vastakkaisen näkökannan asiaan lisäksi jo siksikin, miten tietyt kriitikot (ei täällä tykissä siis mutta muualla) pyrkivät osoittamaan epämääräisesti hahmottuvaa "oikeaa" makua tietynlaisten elokuvallisten teosten kohdalla. Mutta niin, hyvä hassutteluarvostelu, jonka luin mielelläni, onnistunut hassutteluöyhötys kyllä herättää aina vastakaikua.

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

19.12.19 klo 06:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Njoo, onhan nämäkin loppujen lopuksi ihan vaan makuasioita kaikki, eikä ne kaikki samuraileffatkaan mitään mestariteoksia tai edes erityisen hyviä välttämättä ole. Sama koskee noita arvosteluja, joita ei aina ennen lähettämistä sillä tavalla edes mieti kunnolla loppuun asti. Yleensä ne tyhmimmät jutut siellä huomaa muutenkin vasta sen lähettämisen jälkeen, eikä niitä viitsi pyytää ketään korjaamaankaan, koska sittenhän kaikki tietää niistäkin.

Huvittavin kömmähdys tuossa 47 Roninissa muuten taisi olla markkinointi, jossa blockbuster-fantasiapätkää yritettiin esittää ihan kirjaimellisesti Kenji Mizoguchin 40-luvulla tehdyn historiallisesti erittäin tarkan version remakena, vaikka Japanissa tuo nimenomainen versio tunnetaan läpeensä tylsänä floppina.

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

14.03.20 klo 22:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lassomiehelle pojongit hauskasta ja hyvin kirjoitetusta Gladiaattorin arvostelusta, joka mielenkiintoisen tulokulmansa lisäksi onnistuu vielä kiertämään ne perinteisimmät arvostelukliseet ja vakiintuneimmat kirjoituskaavat. Vähän samanlaista dialogimuotoa olen varovaisesti koettanut itsekin muutamassa triviaalimmassa sepustuksessa, mutta huonommalla menestyksellä.

En kuitenkaan muista tällaisia enää ensi vuoden alussa kun vuoden 2020 parhaista arvosteluista puhellaan, joten pistän tämän vain tähän nyt.

Lassomies
Käyttäjä
512 viestiä

17.03.20 klo 21:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Lassomiehelle pojongit hauskasta ja hyvin kirjoitetusta Gladiaattorin arvostelusta.

Kiitos, tuotan tänne ihan mielelläni sisältöä, vaikka kirjoitustahdista sitä ei aina uskoisi!
Voisinpa sanoa, että dialogityyli oli tarkastikin suunniteltu valinta, mutta teksti yksinkertaisesti soljui ja "ääntyi" mielessä luontevammin tuolla lailla. Ns. akateemisen esseen tyylilläkin olisi ydinasiat varmasti saanut toimitettua, mutta kaikki muut kirjoittamisen hyveet, kuten taustoittava aloitus, kappaleiden väliset siirtymät tai loppuyhteenveto olisivat olleet keksimällä keksittyä koulukirjoitelmaa. "Websterin sanakirja määrittelee 'gladiaattorin' seuraavasti..."

Enemmän epäröin ennen lähettämistä, loimottaako rivien välistä kaamea passiivis-aggressiivisuus tai nokkeluus nokkeluuden itsensä vuoksi. Sellaisiin sävyihin en sinällään pyrkinyt.

Mutta kannattaa kokeilla! Vaihtoehtoisilla tyyleillä saattaa kumminkin tavoittaa paremmin esimerkiksi katselukokemuksen tunteen kuin standardimalleihin tukeutuen.

Jurpo
Tähtääjä
1119 viestiä

30.03.20 klo 15:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nimimerkki Koski onnistui rähjäämään elokuvaan liittymättömistä asioista ja niiden perusteella haukkui leffan lyttyyn. Vaikka huomiot eivät ole perusteettomia on äärimmäisen epäammattimaista haukkua elokuva siihen suoraan liittymättömistä syistä. Lisään yhtälöön arvostelun loikkivan rakenteen ja lopputulos on lukukelvotonta soopaa mikä on varmaankin tarkoitettu ärsyttämään lukijaa ja ei takuulla anna lukijalle minkäänlaista tietoa siitä onko elokuva näkemisen arvoinen syystä tai toisesta. Tämä on oma mielipide, mutta kriitikon pitää pyrkiä rakentavaan palautteeseen. Jos kyseessä on huono elokuva kriitikon pitää pyrkiä kekseliääseen ja analyyttiseen huonousanalyysiin. Arvostelusi leffasta Fingerpori ei ollut kumpaakaan ja oli pelkkää kiukuttelua aiheen vierestä.

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

30.03.20 klo 18:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli luettua tuo arvostelu parikin kertaa ajatuksella, enkä sanalla sanoen ymmärrä sen saamaa kritiikkiä. Alussa on parin lyhyen kappaleen verran taustoitettu sitä juttua, minkä jälkeen selkeästi edetään elokuvan sisältöä ruotien johdonmukaisesti loppuun asti. Lopussa toki tuli vielä erillinen maininta tuosta halvahkosta ulkoasusta ja jämäkkä loppukaneetti. Itse leffasta löydettiin jopa ihan positiivisiakin puolia pelkän negaamisen sijaan. On täällä oikeasti paljon kuraisampaakin settiä vaikka kuinka paljon myös itseltäni.

Jurpo
Tähtääjä
1119 viestiä

30.03.20 klo 19:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Se oli pelkkä huono arvostelu sävyltä ja sisällöltä. Sellainen jota massapostitetaan yrittäen näyttää osaavammalta kuin oikeasti on. Itseä kovasti kiinnostaa miten Dolemite-arvosteluni meni. Yritin jopa matkia Rudy Ray Mooren riimittelyä.

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

30.03.20 klo 19:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse tykkäsin tuosta Dolemitesta. Muistan kerran joskus vuosikausia sitten nähneeni samanlaisen runomuotoa hakevan arvostelun täällä, mutten enää muista minkä leffan kohdalla se mahtoi olla.

Jurpo
Tähtääjä
1119 viestiä

31.03.20 klo 04:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus ansaitsee pisteet hyvin argumentoivasta arvostelustaan. Vaikka en ole samaa mieltä myönnän perusteiden olevan kirjallisesti osaavia ja koherentteja. Rönsyilevyys on kylläkin paha heikkous, sillä ainoastaan elokuvan itsessään pitää olla käsittelyssä ja ristimedialliset viitteet eivät todellakaan paranna sen luettavuutta tai eheyttä. Tarpeeksi pitkällä ja laajalla tarkkailulla kaikki aina on huonompaa kopiota jostain aiemmasta.

Miihkali
Moderaattori
2575 viestiä

31.03.20 klo 09:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mun mielestä tuo Fingerpori-arvostelu on varsin hyvä. Samantyyppisiä, lyhyitä ja kontekstointiin keskittyviä elokuva-arvioita näkee paljon esimerkiksi sanomalehdissä. Niiden ajatuksenahan on antaa lukijalle käsitys siitä, missä mennään: ”Kannattaako minun kiinnittää huomiota tähän elokuvaan?” Ei niitä ole edes tarkoitettu viiltäviksi analyyseiksi vaan katsomisoppaiksi.

Hiukan tuosta Fingerporista puuttuu konkretiaa, se myönnettäköön. Varsinkin kuvakerronnasta olisi kiva saada jotain esimerkkiä, jotta lukija voisi tulle samaan johtopäätökseen.

Brutuksen arvosteluissa pidän niiden asiantuntemuksesta ja seikkaperäisyydestä, sekä tietysti myös siitä, että itse elokuvat ovat niin kiinnostavia ja monipuolisia. En pidä niiden päiväkirjamaisuudesta. Keskimääräistä lukijaa tuskin kiinnostaa kuulla, miten ja miksi kriitikko päätyi katsomaan juuri tämän elokuvan, millainen katsomiskokemus oli fyysisenä tapahtumana, mitä katsoja teki elokuvan katsomisen ja arvostelun kirjoittamisen välillä, jne. Monikin Brutuksen arvostelu hyötyisi siitä, että ne puhtaaksikirjoittaisi selkeästi omilla jaloillaan seisoviksi teksteiksi.

Jurpon arvosteluista en nyt osaa antaa sen kummempaa palautetta, kuin että konkretiaa olisi hyvä lisätä ja calccuna-sanan käyttöä vähentää.

Olen Jurpon kanssa eri mieltä siitä, että intertekstuaalisuus olisi huonon arvostelun merkki. Taidetta ei ole mahdollista täysin ymmärtää saati arvostaa ottamatta huomioon kontekstia. Jokainen elokuva osallistuu johonkin keskusteluun — toiset tuomalla siihen tuoreen näkökulman, toiset plagioimalla aiempia puheenvuoroja. Välillä käy niin, ettei konteksti aseta tarkastelun kohdetta kovinkaan myönteiseen valoon.

Luen arvostelut yleensä vasta elokuvan katsomisen jälkeen. Pidän eniten sellaisista arvosteluista, jotka saavat minut ymmärtämään elokuvasta enemmän, oli kyse sitten kontekstista, teknisistä ratkaisuista tai tematiikasta. B-elokuvien kohdalla toimivat myös Ilja Rautsin Elitistiin kirjoittamat tekstit ja niiden hengenheimolaiset, joita lukiessa voi vielä kertaalleen elää elokuvan hauskimmat hetket uudestaan. (Tai tuntemattoman elokuvan kohdalla saadaa osviittaa siitä, olisiko tarjolla hyvää campia.)

En pidä arvosteluista, joissa elokuvaa arvioidaan sen moraalisen tai poliittisen suotavuuden perusteella. Tällä perusteellahan on lytätty monia klassikoita Arpinaamasta ja Jokeriin. Se on täysin hedelmätöntä eikä kerro juuri mitään kiinnostavaa itse elokuvasta, vaan lähinnä kriitikosta. Myöskään en pidä arvosteluista, jotka eivät huomioi taide- ja aatehistoriallista kontekstia — kaikki barbaarielokuvat ovat huonoja perinteisillä standardeilla, mutta toiset toimivat genrensä puitteissa paremmin kuin toiset.

Jurpo
Tähtääjä
1119 viestiä

31.03.20 klo 14:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuo konkretia on varsin mutkikas asia toteuttaa pelkässä tekstissä joka viittaa epätekstilliseen mediaan. Tuo sana calccuna on vaan niin mukava käyttää kun elokuva on naurettavan huono, mutta nautittava juurikin sen huonouden vuoksi. Minusta elokuva on tuomioitava sen viiteryhmän (teiniviiltelyitä verrattakoon teiniviiltelyihin) ja sen abstraktin onko-se-hyvä-yleisesti-mittarin perusteella. Elokuva voi olla loistava yhdessä kategoriassa ja tyriä toisen surkeasti tai parhaimmillaan olla hyvä molemmissa. Pahimmat tyrivät molemmissa. Joskus elokuva voi olla genreä tai viiteryhmää (esim. tehty väärässä maassa) mihin et halua koskea (tai myöntää niin tehneesi) edes pitkällä tikulla, mutta on pirullisen korkealla siinä onko-se-hyvä-kategoriassa.

Miihkali
Moderaattori
2575 viestiä

31.03.20 klo 14:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suhtaudun hyvin skeptisesti siihen, että ”hyvällä” ja ”huonolla” olisi mitään merkitystä paitsi suhteellisina käsitteinä. Silloin ollaan takaisin lähtöruudussa, eli intertekstuaalisuudessa. Sen voi joko myöntää tai sitten ei, mutta intuition tasolla kaikki arvottaminen tapahtuu johonkin viiteryhmään vertaamalla.

Tämähän on sinänsä hyvin kiinnostava kysymys. Kykeneekö elokuvia koskaan aiemmin näkemätön arvioimaan ensimmäisen katsomiskokemuksensa laatua? Oletan, että jollakin tasolla. Onhan ihmisillä kuitenkin synnynnäinen tarve samaistua ja kuulla ja kertoa tarinoita, eivätkä elokuvat lopulta ole kuin teknologinen sovellutus tästä tarpeesta. Maun suhteenhan mieltymykset ovat suurelta osalta opittuja, mutta myrkyt maistuvat luonnostaan pahalta ja rasva ja sokeri hyvältä.

Ehkä elokuvien suhteenkin ihmisellä on samankaltainen, hyvin suurpiirteinen sisäänrakennettu kompassi. Ymmärtääkseni aivot eivät täysin edes kykene erottamaan elokuvaa todellisuudesta, ja osittain siksi ne kai ihmisiä kiehtovatkin. Itse olen huomannut sellaisen jännän jutun, että mitä enemmän katson elokuvia, sen huonommilta ne tuntuvat.

Brutus
Käyttäjä
937 viestiä

31.03.20 klo 17:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Noista omista pahamaineisista päiväkirjakikkailuistani voin sanoa, että lähdin kehittelemään tarkoituksella kaikenlaisia subjektiivisia tuntemuksia ja omaa katsomiskontekstia hyödyntäviä juttuja joskus ensimmäisen sadan arvostelun kohdalla, kun niiden objektiivisempien asiatekstien tuottaminen alkoi tuntua tyypillisesti pelkästään tylsältä ja itseään toistavalta, jälki oli niissä monasti kalseaa ja latteaa, ja kaikki vähä kekseliäisyyskin tuntui nopeasti rajoittuvan lähinnä erilaisten pinnallisten mukanokkelien sanaleikkien ympärille.

Omasta mielestä ne kaikkein parhaat arvostelut itsellä lukea ja kirjoittaa on yleensä olleet nimenomaan sellaisia monipuolisempia ja -ulotteisia sepustuksia, missä tulee ilmi se erityinen henkilökohtainen katsomiskonteksti plus jotain mietteitä ja se mielipide, jotain pientä tarinaa, itse asiateksti omine historiallisine konteksteineen ja ehkä jotain huulta siitä arvostelun kirjoittamisprosessistakin. Retorisessa mielessä sen oman objektiivisen asiantuntijuuden latistaminen pelkäksi triviaaliksi subjektiiviseksi kokemukseksi muiden joukossa on tietty täydellinen itsemurha, vaikka itsellä on aina hauskaa ujuttaa sinne väliin itseironista huumoria ja kaikenlaisia viittauksia, mitä kukaan muu ei koskaan ymmärrä.

Sitten on tietty välillä näiden subjektiivisempien juttujenkin kanssa käynyt niin, että nekin on alkaneet nopeasti toistaa itseään, kuten noiden joulun alla kirjoitettujen animaatioiden kanssa kävi, kun kirjotin niitä melkein yhteen pötköön.

Meillä oli muuten joskus peruskoulussa kuvaamataidossa erillinen osio, jossa opetettiin kirjoittamaan taidearvosteluja. Siellä yksi pääpointti oli, että jokaisessa uskottavassa arvostelussa pitää aina olla vähintään viittaus tai vertaus johonkin toiseen teokseen, ihan sama onko se saman lajin tuotos, peli, musiikkia ym. Kyseessä on enemmän retorinen temppu kuin mitään muuta, kuulemma saa kirjoittajan tuntumaan vielä asiantuntevammalta kuin mitä oikeasti on.

Keskustelut