Ovatko elokuvat pelkkää ajanvietettä?

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Ovatko elokuvat pelkkää ajanvietettä?

Jautsi
Käyttäjä
16 viestiä

12.06.18 klo 09:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Arvostamani kotimainen elokuvaohjaaja Valentin Vaala toteaa Anssi Mänttärin haastattelussa, jonka voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa, että elokuva on ennen kaikkea ajanvietettä. Olen monessa suhteessa samaa mieltä kuin Vaala. Haastattelussa Mänttäri ja Vaala päätyvät sen pohdiskelun äärelle, että alkaisivat määritellä mitä taide on. Erityisen pitkälle he eivät taiteen olemukseen uppoudu. Enkä uppoudu minäkään.

Aloin ajatella ovatko elokuvat taidetta vai ajanvietettä seurattuani elokuvien kommentointia tällä Leffatykki-foorumilla. Olen ollut havaitsevinani kommentoinneissa suuntauksen kohti yhä laajenevia analyysejä ja esittelyjä. Mielestäni sellaiset pitemmät selonteot voisivat olla arvosteluja. Kommentointiin riittäisi lyhyt luonnehdinta omista tunnoista elokuvan suhteen. Halutessaan voisi lisätä tähdet.

Epäilen, että kommentoinnin nykysuuntaus on kenties saanut alkunsa siitä, että elokuvia harrastavat henkilöt kenties hieman yliarvostavat elokuvaa taiteenlajina. Mielestäni elokuva ei ratkaise mitään isompaa ongelmaa tai anna vastausta yritettäessä ymmärtää elämän sirpaleisuutta ja kaikkinaista selittämättömyyttä. Olen sitä mieltä, ettei sellaisia vastauksia löydä mistään. Sen sijaan elokuvat muun taiteen ohella voivat käsitellä jännällä tavalla monenmoisia asioita ja siten saada ihmisen hetkisen ajaksi tarkastelemaan asioita uudenlaiselta näkökannalta.

Liika usko elokuvan mahdollisuuksiin taiteena voi johtaa ohjaajan yliampuviin suorituksiin, jotka jäävät laajoilta katsojajoukoilta täysin bonjaamatta. Samalla tavalla turhan korkea kunnioitus elokuvia kohtaan voi johtaa siihen, että tavanomainen ajanviete-elokuva, joka voi sisältää ihan riittävän määrän "viisautta" keskivertokatselijalle, jääkin vaille ansaitsemaansa huomiota elokuvataiteen harrastajien piireissä, koska ne mielletään tyhjänpäiväiseksi ajanvietteeksi.

Onko elokuva ajanvietettä? Pitäisikö sitä katsella taiteena? On helppo väittää joitakin elokuvia viihde-elokuviksi ja toisia vakavasti otettavaksi taiteeksi. Kuitenkin voimakkaimmin ja laajimmin (katsojakunnan suhteen) vaikuttavat elokuvat tehdään edelleen Ameriikan mailla. Niissä elokuvissa parhaimmillaan ajanviete ja taide viettävät ihan luontevaa yhteiseloa ja puhuttelevat yhdessä katsojaa.

Valentin Vaalan haastattelun voi kuunnella ainakin tämän linkin kautta:

https://yle.fi/aihe/artik...man-nuorin-elokuvaohjaaja

JustinHenryFan
Käyttäjä
42 viestiä

12.06.18 klo 16:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

1) Hmmm... minulle on monesti yritetty toitottaa, että taide on subjektiivista. Että mikä tahansa voi olla taidetta ja käsittääkseni tämä on aika yleisesti hyväksytty totuus. Harmi vain, että olen täysin eri mieltä.

Puhun nyt elokuvista, sillä aika ja energia ei riitä kaiken taiteen historian analysoimiseen, mutta mielestäni Neil DeGrasse Tyson tiivistää hyvin, mitä taide oikeasti on - niinkuin oikeasti - ei vain jotain, mikä kuka tahansa pulliainen allekirjoittaa, eli:
"Creativity that satisfies & affirms your world view is Entertainment. Creativity that challenges & disrupts your world view is Art."

Eli luovuus, joka tyydyttää ja vahvistaa uskomuksiasi maailmasta on viihdettä & luovuus joka haastaa ja häiritsee maailmankuvaasi on taidetta

2) "Mielestäni elokuva ei ratkaise mitään isompaa ongelmaa tai anna vastausta yritettäessä ymmärtää elämän sirpaleisuutta ja kaikkinaista selittämättömyyttä. Olen sitä mieltä, ettei sellaisia vastauksia löydä mistään."

Olen eri mieltä, taas. Olen monistakin elokuvista poiminut pikkuhiljaa pienen pieniä tiedonjyväsiä muodostaessani omaa näkemystäni maailmasta. Siitä olen samaa mieltä, että yksikään elokuva ei varmasti mitään absoluuttista totuutta kerro, mutta moni elokuva pääsee lähelle. Sinun täytyy vain löytää tiesi oikeiden elokuvien luo. Ja ainakin vastaukset jostain löytyvät, viimeistään kirjallisuudesta, josta itse olen löytänyt vastaukset. Syy, miksi yleinen konsensus on, että suuriin kysymyksiin ei elämässä löydä vastauksia, on koska useimmat ihmiset valitsevat sulkea silmänsä niiltä. He eivät kestä kuulla totuutta.

3) "Liika usko elokuvan mahdollisuuksiin taiteena voi johtaa ohjaajan yliampuviin suorituksiin, jotka jäävät laajoilta katsojajoukoilta täysin bonjaamatta."

Sillä, että bongaako joku uuno taide-elokuvasta yhtään mitään on minulle täysin yhdentekevää. En pidä hyvän taiteen mittarina sitä, että jokainen ymmärtää taiteen välittömästi, en sitten yhtään. Parhaimmat ja taiteellisimmat elokuvat ovatkin niitä, jotka jäävät alitajuntaan pyörimään ja joihin löydät vastauksen vasta monen vuoden jälkeen katselusta.

4) "Samalla tavalla turhan korkea kunnioitus elokuvia kohtaan voi johtaa siihen, että tavanomainen ajanviete-elokuva, joka voi sisältää ihan riittävän määrän "viisautta" keskivertokatselijalle, jääkin vaille ansaitsemaansa huomiota elokuvataiteen harrastajien piireissä, koska ne mielletään tyhjänpäiväiseksi ajanvietteeksi."

Taas; se, että elokuvataiteen harrastajat jättävät jonkun tusinatuotteen huomiotta johtuu ihan hyvästä syystä. Taiteessa mielestäni kuuluu olla hierarkia. Joku toinen teos on arvostetumpi kuin toinen. Se mahdollistaa sen, että joku haluaa pyrkiä huipulle ja ihmisille on muutakin viihdetarjottavaa kuin joku iän ikuinen reality, joka on pahasti syövyttämässä meidän nykyisen maailmamme.

5) "Olen ollut havaitsevinani kommentoinneissa suuntauksen kohti yhä laajenevia analyysejä ja esittelyjä. Mielestäni sellaiset pitemmät selonteot voisivat olla arvosteluja. Kommentointiin riittäisi lyhyt luonnehdinta omista tunnoista elokuvan suhteen. Halutessaan voisi lisätä tähdet."

Tästä olen samaa mieltä ja samaa itsekin kampanjoinut, että kommentit lyhyitä ja mielellään jos on paljon asiaa, niin voisi jäsentää ihan arvosteluksi, kun niitäkin kaivataan enemmän. Tähdet mielestäni on kiva lisätä joka kommenttiin, jotta kommentteja on helppo selata, kun niitä on useampia. Jos tähdet puuttuu, välillä voi olla vaikeuksia tulkita, että mitä ks. henkilö on tykännyt leffasta, varsinkin jos hän kirjoittaa kryptisesti. Mutta ne juonen sepustukset voi enemmän kuin mielellään jättää kommenttiosiosta pois, ellei niiden käyttö ole erittäin perusteltua (esim. tapauksessa, jossa halutaan nostaa esiin analyysin muodossa jokin seikka juonesta)

KIITOS HIENOSTA KESKUSTELUN AVAUKSESTA!!

Nosfecoff
Käyttäjä
711 viestiä

12.06.18 klo 16:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

JustinHenryFan kirjoitti:

Tähdet mielestäni on kiva lisätä joka kommenttiin, jotta kommentteja on helppo selata, kun niitä on useampia.


Tähtien pois jättäminen "pakottaa" lukemaan kommentin kokonaan - jos siis on toisen mielipiteestä kiinnostunut. Jos tähtiä ja kokonaisarvosanoja ei olisi laisinkaan, ei niistä myöskään kuulisi valituksia. Toki asian voi välttää kommentoimalla kolmella lauseella ja luolamieskielellä: "Hyvä juoni. Pacino oli hyös hyvä. Ohjaus oli kuitenkin melko kehnoa."

Brutus
Käyttäjä
501 viestiä

12.06.18 klo 19:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

JustinHenryFan vei niin tehokkaasti sanat suusta ettei jäänyt oikein mitään järkevää lisättävää. Vastaa omia tuntoja täydellisesti koko kommentti.

Jautsi kirjoitti:

Olen ollut havaitsevinani kommentoinneissa suuntauksen kohti yhä laajenevia analyysejä ja esittelyjä. Mielestäni sellaiset pitemmät selonteot voisivat olla arvosteluja.

Mikäli tämä viittaa vähänkään omaan uuteen tapaan julkaista pitkien arvostelujen pituisia sepustuksia elokuvien kommenteissa, niin voin luvata etten todennäköisesti enää pistä niitä tänne varsinaisina arvosteluina nyt enkä tulevaisuudessa.

Ei tule meinaan enää harrastettua mitään yksittäisten elokuvien poimimista vaan suurempia kymmenien ja satojen leffojen suuruisia kokonaisuuksia ja sitä tekstiä oikeasti tulee 4-8 täyttä arvostelua joka päivä. Tuollaisella ei kannata alkaa tukkimaan jotain kaupallista leffasivustoa varsinkin kun suurin osa niistäkin on luokkaa azerbaidzanilaisia ja puolalaisia mykkäelokuvia, jotka ei kiinnosta ketään muuta kuin itseä.

Kommentit on mukavan matalamman profiilin julkaisuja, niitä pystyy jopa itse hallinnoimaan ja julkaisemaan vaivihkaa useamman nopeasti eikä tarvitse odotella montaa päivää modejen hyväksymistä.

Jautsi
Käyttäjä
16 viestiä

13.06.18 klo 09:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

JustinHenryFan kirjoitti:

1) ...
Eli luovuus, joka tyydyttää ja vahvistaa uskomuksiasi maailmasta on viihdettä & luovuus joka haastaa ja häiritsee maailmankuvaasi on taidetta

2) ...
Syy, miksi yleinen konsensus on, että suuriin kysymyksiin ei elämässä löydä vastauksia, on koska useimmat ihmiset valitsevat sulkea silmänsä niiltä. He eivät kestä kuulla totuutta.

3)...
Parhaimmat ja taiteellisimmat elokuvat ovatkin niitä, jotka jäävät alitajuntaan pyörimään ja joihin löydät vastauksen vasta monen vuoden jälkeen katselusta.

4) ...
Taiteessa mielestäni kuuluu olla hierarkia. Joku toinen teos on arvostetumpi kuin toinen.

Leikkelin hieman JustinHenryFanin kommenttia voidakseni selkeämmin osoittaa mihin kohtiin viittaan.

1) Maailmankuvan vahvistamisesta ja sen ravistelemisesta olen sitä mieltä, että ihmisen koko maailmankuvaa ei elokuvan pitäisi ravistella. Varmaan tässä tarkoitetaankin, että tietyiltä osin ravistellaan? Shaken not stirred, vai pitäisikö se nyt olla toisinpäin? Koko maailmankuvan uusiksi meneminen saattaisi johtaa vakaviin seurauksiin taiteennauttijassa. Sen sijaan jonkin tietyn asian oivaltaminen voi varmasti tapahtua taiteen kautta. Eri asia on miten pysyvä vaikutus siitä syntyy - jos humalatilaan vertaa, saattaa seurata krapulakin. Tämän määritelmän mukaisesti pääosin viihde-elokuvakin voi toimia herättelijänä uudenlaiseen katsontokantaan, jos se sisältää jonkin komponentti X:n, vaikkapa vain loppuratkaisun, joka yllättää juuri minut - ei välttämättä koko maailmaa. Tosin taiteella voisi nähdä myös kasvattavan tai valistavan tehtävän, jolloin on nimenomaan tarkoitus että minunlaiseni tollokin ymmärtää mitä taiteentekijä tahtoo sanoa. Pelkkä tarkoitushakuisuus ei tee taiteesta propagandaa. Minun mielestäni vaikkapa Valentin Vaalan elokuvat Loviisa tai Juurakon Hulda ovat tästä ihan käypäisiä esimerkkejä.

2) "Totuus on kuin viiltävä veitsi kirurgin käsissä." Jotenkin siihen suuntaan toteaa Sinuhe eptyykkiläinen Mika Waltarin romaanissa, joka on sekin hyvä esimerkki siitä, että fiktiivinen kirja voi olla sekä menevää viihdettä että pohdinnan arvoista taidetta. Kirurgikaan ei ala koko kehoa kerralla korjailemaan, ehkä siksi että minunlaisiani kaikenkattavaa korjausta kaipaavia olisi niin lukematon määrä. Nähdäkseni elokuvankin kannattaa keskittyä jonkun tietyn olkapään korjaukseen eikä alkaa turhan kunnianhimoisesti rakentaa kokonaan uutta ihmistä.

3) On totta, ettei kaikki mitä vastaanotamme avaudu kerralla. Monesti olen saman tv-mainoksen kymmenen kertaa nähtyäni tajunnut yllättyneenä, että ai, siinä mainostetaankin (vaikkapa) pesupulveria. Sama pätee tieteelliseen kirjallisuuteen tai lakiteksteihin, paitsi etten niitä ole vaivautunut kovin monesti edes lukemaan ja paitsi etteivät ne läheskään aina ole minulle avautuneet. Myös jotkut runot ovat avautuneet pitkän aikaa ensimmäisen lukukerran jälkeen. Mutta vielä useammat eivät ole avautuneet sittenkään ja se on jotenkin harmi. En mielestäni ole kieltäytynyt tajuamasta mistä on kysymys, kukaan ei vain ole kertonut minulle. Tämä oman ajattelun kautta avautuva ymmärtäminen kuulostaa jotenkin unien sukulaiselta, ehkä kaukaiselta, mutta kumminkin. Jos ajattelen jotakin ongelmaa riittävän pitkään, yleensä luovutan, koska en löydä siihen mitään ratkaisua tai sitten joskus se ratkaisu löytyy ihan yllättäen. Valitettavasti se on usein puutteellinen tai peräti väärä ratkaisu. Minun on monesti vaikea käsittää miksi taiteilija on piilottanut sanomansa niin ison kiven alle, ettei sinne pääse nykykännyköillä kuvaa ottamaan.

4) En tietenkään voi vastustaa tätä ajatusta taiteen arvottamisesta. Mitäs järkeä olisi niitten tähtien antamisellakaan, jos ajattelisi, että kaikki elokuvat syntyvät maailmaan tasa-arvoisina ja vapaina? Eivät ihmisetkään tietenkään synny keskenään tasa-arvoisina eivätkä kaikki ole vapaita syntymänsä hetkelläkään. Epätasa-arvo taiteellisen dynaamisuuden lähteenä kuulostaa erään viiksekkään saksalaisen filosofin ajattelulta. On myönnettävä, että viime aikoina antamieni tähtien määrä on uhkaavasti meinannut lukittua kolmen ja kolmenpuolen tietämille.

Yleisesti ottaen pidän itse sellaisista elokuvista, jotka sisältävät sekä viihteellistä, taitavaa esitystä että ajatuksellisia haasteita, tässä järjestyksessä. Olen varmaan aina ollut tällä tavalla konservatiivinen ja luultavasti olen jatkossakin.

Kiitokset aiheeseen paneutuneesta vastauksesta!

Jautsi
Käyttäjä
16 viestiä

13.06.18 klo 09:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:


Ei tule meinaan enää harrastettua mitään yksittäisten elokuvien poimimista vaan suurempia kymmenien ja satojen leffojen suuruisia kokonaisuuksia ja sitä tekstiä oikeasti tulee 4-8 täyttä arvostelua joka päivä. Tuollaisella ei kannata alkaa tukkimaan jotain kaupallista leffasivustoa varsinkin kun suurin osa niistäkin on luokkaa azerbaidzanilaisia ja puolalaisia mykkäelokuvia, jotka ei kiinnosta ketään muuta kuin itseä.

Kommentit on mukavan matalamman profiilin julkaisuja, niitä pystyy jopa itse hallinnoimaan ja julkaisemaan vaivihkaa useamman nopeasti eikä tarvitse odotella montaa päivää modejen hyväksymistä.

En ole tullut ajatelleeksi, että eri kategoriaan sijoitettuina tekstit tukkisivat sivustoa. Ajattelen aika käytännöllisesti siten, että pitemmät selonteot ovat arvosteluja ja lyhyemmät vain kommentteja. Toisaalta on hyvin käytännöllinen myös ajatus siitä, että kommentteja pystyy jälkikäteen muokkaamaan eikä tarvitse odottaa pitempään niitten julkaisemista. Ehkä olisi kätevintä tehdä sinusta moderaattori tai ylläpitäjä niin saisit helpommin tekstisi julkaistua kummassa tahansa kategoriassa?

Brutus
Käyttäjä
501 viestiä

13.06.18 klo 10:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

^Ajoin tuossa lähinnä sitä takaa että kun etusivulla on tilaa pelkästään viidelle arvostelulle ja leffat-kohdassa parillekymmenelle, niin jos tässä rupeaa oikeasti panemaan tekstiä sitä mukaa kun sitä tulee, niin pian tänne ei kukaan muu viitsi kirjoittaakaan kun ne tekstit häviää etusivulta tyyliin päivässä tai sitten niiden hyväksymiseen menee muuten arvostelujonojen vuoksi tyyliin viikko.

Lisäksi kun tämä on mainosrahotteinen sivusto ja toimii ihmisten klikkauksilla, niin sitä näkyvintä julkisivua on ihan turha omistaa jollekin kazakstanilaisille nukke-elokuville sun muille mitkä ei ihmisiä kiinnosta.

Ludil
Käyttäjä
35 viestiä

13.06.18 klo 13:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kiintoisa ja syvääluotava keskustelu on aina oikein jees.

Taide itsessään on subjektiivista, siis lopulta hyvinkin yksilöstä riippuvaa, mutta se voi olla teoriassa ”objektiivista” jos viitekehykset on ”sovittu” yhteisillä kriteereillä. Näihin liittyvät yleisesti hyväksytyt mallit siitä, mitä pidetään taiteena ja mitä siihen kuuluu. Myöskin taidehierarkiat, merkkiteokset yms. sisältyvät näihin. Näissä on mielestäni hieman ongelmallista se, että niin kauan kuin termiä ”taide” ollaan käytetty länsimaisen ihmiskunnan historiassa, se on alun alkaen ja pitkään (kuten edelleenkin) ollut jokseenkin sisäsiittoista eliitilliseltä sisällöltään. Esimerkiksi antiikin taideteoriat (näitä on mm. Platonilla, Sokrateella ja Aristoteleella) on suunnattu aikakauden viisaille ja oppineille, jotka sovelsivat sitä käytännön taiteeseen – taiteilijat itsessään eivät kuitenkaan olleet niin nokonuukia luomaan niin ideaalia taidetta kuin filosofit esittivät, nämä tekivät mitä tykkäsivät. Eli jo silloin taiteen ihanteet ja itse taide olivat vähän niin kuin kaksi eri asiaa, kuten ne nykyäänkin tuppaavat olemaan. 1500-luvun Euroopassa tämä asia vahvistui entisestään kun taidetta alettiin pitämään tieteen sukulaisena (jota se onkin), jolloin taidemaailmassa kehittyi paljon renessanssiteorioita taiteen syvimmästä olemuksesta, josta tutkijat ja muut oppineet kävivät kiivasta ja intellektuellia filosofiakeskustelua samalla kun tavallinen rahvas jotain maalausta katsoessaan (esimerkiksi Mona Lisaa) todennäköisesti ajattelivat: ”Jaa, ihan näpsäkän näköinen typy. Koskahan sitä menisi syömään...sitten on vielä töitä...ja kanatkin pitäisi ruokkia...”

Arvot ja oletettu syvällisyys ovat joo perusasetelmaltaan aina jotain sellaista, josta vääntää helposti satiirin jos toisenkin, eikö ihmisistä nyt aina. Mielestäni tämä taidetilanne on edelleen 2010-luvulla sama kuin satoja tai tuhansia vuosia sitten ja tuskin tulee muuttumaan, koska taiteen luonteeseen kuuluu monet todellisuudet, jotka aukeavat kunkin yksilön oman fenomenologisen katsontakannan mukaan. Mutta samasta syystä olen sinänsä samoilla linjoilla Valentin Vaalan kanssa siitä, ettei mitä tahansa pidä (yli)arvostaa pelkästään ”taide”-statuksen perusteella, jonka jotkut muut ovat puolestasi päättäneet. JustinHenryFania komppaan taidehierarkian tarpeellisuudesta, mutta loppupeleissä taidekokemus on sinulla. Oma sydämeni ei yleensä syki esim. taide-elokuvien suurimmille helmille johtuen usein siitä, kuinka vähän näittenkin henkevyyttä kyseenalaistetaan vaikka historiallista arvoa saakin olla (esimerkiksi Kubrickin ”2001: Avaruusseikkailu”). Riippuu siitä, millä asenteella leffaa on lähdetty ylipäätään väsäämään, mutta ihmisten luonnolliselle sopulitoiminnalle en anna rispektiä. Mine mikään sopuli halua olla, haluan olla sipuli.

Taiteen tarpeellisuudesta on hyvän sitaatin sanonut John Dewey: ”Taide valaisee ihmisen osaa maailmankaikkeudessa...taide on ollut keino pitää elossa tuntu todellisuuksista, joista ei ole varmaa todistusta, ja merkityksistä, jotka ylittävät jäykät tottumukset”. Yksilöllä ei ole mahdollisuuksia luoda aitoa merkityksellisyyttä yhteiskunnalliseen todellisuuteen, mutta taide tarjoaa selvennystä elämän ongelmiin ja muuttuu yhteiskunnan mukana. Se kertoo tarinaa yhteiskunnasta ja sen yksilöistä, se on inhimillinen ulottuvuus, jonne heijastetaan ihmisten tuntemuksia.

Erääseen Jautsin mainitsemaan seikkaan haluan heittää kommenttia. Nimittäin tälle, että

”Minun on monesti vaikea käsittää miksi taiteilija on piilottanut sanomansa niin ison kiven alle, ettei sinne pääse nykykännyköillä kuvaa ottamaan”.

Yleinen ajatus siitä, että taiteilija haluaa välittää teoksellaan jotain yleisölle, on 1500-luvun italialaisrenessanssiveikkojen peruja ja pitää pintansa nykyäänkin. Tästä tuli mieleen oiva esimerkki kehitysvammaisesta serkustani, jonka henkisen kapasiteetin on arveltu olevan siinä kymmenvuotiaan tasolla. Hän on kuitenkin luova ja taiteellisesti lahjakas ja hänen uniikkeja töitään on monikin taiteesta jotain ymmärtävä kehunut erittäin vuolaasti. Kun kerran kysyin, miettiikö hän piirrustusaiheitaan ennen piirtämistä, kuului naurava vastaus: ”En mä mitään mieti. Piirrän vaan mitä päähän pälkähtää”. Noh, sanoihan Picassokin että jokainen lapsi on taiteilija. → Uskoisin, että monikin oletetusti aikuinen taiteilija luo taidettaan tällä asenteella ja hupaisaa onkin, miten katsoja voi antaa syvällisiäkin merkityksiä näkemälleen vaikkei taiteen välittäjän päässä liikkuisi välttämättä mitään. Liikaa painoarvoa ei tule antaa tekijälle.

Nyt kun olen jaaritellut pitkään prologia, vastaan ketjun kysymykseen ”Ovatko elokuvat pelkkää ajanvietettä”. Itselleni ne ovat sitäkin, mutta myös kirjallisuuteen verrattavissa olevaa matskua, joka herättää ajatuksia. Mistä tahansa saa nyhdettyä ajatuksia ja rummutan monipuolisuuden puolesta, siksi katsomani leffat ovat vähän mitä sattuu. Minäkin arvostan viihdettä, josta saa mieleenjäävää ajattelua ja uusia näkökulmia. Arvostan myös visuaalisesti taiteen kaltaista esteettistä miellyttävyyttä, kuten myöskin jos katsomani leffa herättää tunteita. Mutta pidän myös ns. kaupallisesta, aivottomasta viihteestä, B-ja Ö-luokan rainoista sekä muovisesta liukuhihnatuotannosta koska näitten kohdalla henkeni ei ehkä ylevöidy, mutta saan näistäkin pohdittavaa koska kyllähän niittenkin olemassaolo aina jostain kertoo. Tykkään funtsia sitä, mistä. Tämän luokan viihde lokeroidaan liian helposti osastolle ”katsomatta paskaa”, koska onhan lokerointi helppoa. Onhan yleisen mielipiteen alla nyökyttelykin vaivattomampaa kuin rehellinen itsetutkistelu siitä, että miettisi miksi on jotain mieltä ja onko oikeasti siitä sitä mieltä kuin on.

Jautsin kannalla olen siitä, etteivät elokuvat ratkaise välttämättä mitään suuria ongelmia, mutta JustinHenryFanin kannalla puolestaan siinä, että saat avattua niillä parhaimmillasi omaa paikkaasi ja ajatuksiasi ympäröivästä maailmasta. Elokuvien kommenttini ovat pitkähköjä siitä syystä, että luonteena pidän vähän kattavammasta mielipiteestä, jossa on jotain muutakin kuin ”Ihan hyvä leffa, kannattaa kattoo”-tyylistä informaatiota. Yliarvostanko elokuvia, pidänkö niitä taiteena…Joitakin leffoja yliarvostan, kyllä, ja joitakin leffoja pidän taiteenakin, mutta yleisesti ottaen niihin itseensä en suhtaudu millään minut pelastavalla intohimolla – ne ovat tosiaan vähän kuin kirjoja, hyvää ja kehittävää viihdettä, joista on mukavaa keskustella.

barros
Käyttäjä
1221 viestiä

13.06.18 klo 15:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Liikkuva kuva ja sen luomaan mahdollisuuteen kertoa juoni ja tarina monipuolisten twistien kautta antaa tilaa teoksen eri tekijöille. Joku kreikkalais-roomalainen Zeus veistos tai progemetallin monisykeröinen lyriikka osasto voi jo jäädä kieltä ymmärtämättömälle sinänsä puolituntemattomaksi. Taiteen valjastaminen kaupallisessa tarkoituksessa ja tämän hyödyntämistä useiden jatko-osien pituiseksi saagaksi elokuvan osalla väitän, että taso yleensä laskee tämän esityksen myötä. Kuitenkin, vaikka samat kaavat toistuu esim. kiintiö rakkaus suhde vastakkaiseen sukupuoleen, niin kyseisen vuosikymmenen tahi puolikkaan elokuvakin voi heijastella sanomallaan sen hetken ajan kuvaa vallitsevissa olosuhteissa.

Ajanvietteenä käsitteenä voisi luonnehtia päättömiä komedioita, haihurrikaania, klassikko splattereita, parodioita tms. Toisaalta käännyn monen muun tavoin vakavasti otettaviin asteikoilla 7-10+ laadukkaisiin teoksiin, jos käsillä sattuu löytymään tuon tapaista matskua ja en liiaallisen paasaamisen tai liikkuvan veden kuvaamiseen majakan rannalla kerkeä joskaan uinahtamaan ennen alkujaan.

Jautsi
Käyttäjä
16 viestiä

14.06.18 klo 08:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ludil kirjoitti:

1500-luvun Euroopassa tämä asia vahvistui entisestään kun taidetta alettiin pitämään tieteen sukulaisena (jota se onkin), jolloin taidemaailmassa kehittyi paljon renessanssiteorioita taiteen syvimmästä olemuksesta, josta tutkijat ja muut oppineet kävivät kiivasta ja intellektuellia filosofiakeskustelua samalla kun tavallinen rahvas jotain maalausta katsoessaan (esimerkiksi Mona Lisaa) todennäköisesti ajattelivat: ”Jaa, ihan näpsäkän näköinen typy. Koskahan sitä menisi syömään...sitten on vielä töitä...ja kanatkin pitäisi ruokkia...”

Lainaamassani kohdassa Ludilin viestiä ovat mielestäni viihteellisyys ja taiteellisuus hyvin tasapainossa tai ainakin sopivasti täydentämässä toisiaan. Varsinkin kanojen ruokkiminen on hauska veto. Pakko myöntää, että kallistun vahvasti rahvaan kannalle mitä Mona Lisaan tulee. Ihan hymyilemättä.

Minun mielestäni taide voi auttaa joitakin taiteennauttijoita selvittämään itselleen jonkin tietyn seikan jossain tietyssä tilanteessa, mutta kuten muuallakaan elämässä kaikenkattavaa ja aina toimivaa vastausta ei ole löydettävissä. Niinpä nuorena katseltu elokuva saattaa vanhemmiten vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä eikä läheskään aina ole kyse siitä, että elokuva olisi vanhentunut - sen sijaan katsoja on.

Katmand0r
Käyttäjä
139 viestiä

18.06.18 klo 12:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse tykkään taide-elokuvista, koska ne kehittävät minua elokuvan katsojana. Ehkä taide-elokuvat eivät muuta maailmaa. Ne kuitenkin laittavat katsomaan asioida uudenlaisesta näkökulmasta tai uudessa yhteydessä. Moniselitteisyys, oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutuminen ja vaikka ihan vaan luovat visuaaliset ratkaisutkin parhaimmillaan jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Pitkien ja analysoivien kommenttien kirjoittaminen auttaa prosessoimaan ja jäsentämään näitä ajatuksia.

Usein kaihdan arvostelun kirjoittamista tähän tarkoitukseen, koska se on tekstilajina eri. Arvosteluun kuuluu elokuvan taustoitus, kuten juonenkuvaus ja näyttelijöiden listaaminen. Pitemmät kommenttít saattavat syntyä hyvin nopeasti tajunnanvirtana käytännössä vain listatessani eri ajatuksia ja tulkintoja, joita elokuva herättää. Arvostelua kirjoittaessani tämä tajunnanvirta yleensä katkeaa. Lisäksi, ainakin omasta mielestäni, arvostelussa tulisi saada kokonaisvaltaisempi käsitys tai tulkinta elokuvasta, eikä esim. jonkun Tarkovskin kohdalla välttämättä kannata sellaista lähteä edes tekemään vain yhden katselun jälkeen. Kommentti sen sijaan sallii vapaamman ja vähemmän kypsytettyjen ideoiden pyörittelyn.

En ehkä ole eri mieltä Vaalan kanssa. Kaikki elokuvat ovat loppupeleissä vain ajanvietettä, joka varmasti lähes kaikille tykkiläisille on kehittynyt harrastukseksi. Ero taide- ja viihde-elokuvissa on se, että taide-elokuvat stimuloivat ja haastavat, parhaimmillaan kehittävät. Viihde-elokuvat viihdyttävät.

Miihkali
Moderaattori
2241 viestiä

20.06.18 klo 21:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajanvietteen ja laadukkaan, ajatuksia herättävän taiteen asettaminen vastakkain on tarpeettoman elitististä, sillä taidetta harrastetaan nimen omaan ajanvietteeksi. Ei Ludwig Vania kuunnella eikä Van Goghia katsella maailman parantamiseksi, vaan uteliaisuudesta tai mielihyvän saamiseksi.

Toki joku saattaa harrastaa taidetta todistaakseen jollekulle (yleensä itselleen) jotain, vaikkei oikeasti ns. korkeakulttuurista nauti. Joku toinen voi harrastaa taidetta ”kehittääkseen itseään”, mutta ajanvietettähän sekin on, samaan tapaan kuin yleissivistyksen kartuttaminenkin. Jos Miihkali Varissuolta lukee fysiikkaa kadunmiehelle kansantajuistavan kirjan, niin viihteestä siinä on kyse, vaikkakin tosiasioihin pohjautuvasta.

Toisinaan kuulee ”valtavirtaelokuvan” harrastajan julistavan, etteivät taide-elokuvien harrastajat oikeasti nauti taide-elokuvista, vaan kyse on ns. kikkelinpidennyksestä. Itse väitän, että taide-elokuvien katsominen loppuisi aika nopeasti, jos aika kuluisi niiden parissa hitaammin kuin mustaa TV-ruutua tuijottaessa.

Monet nykyään kanonisoitua suosiota nauttivat taideteokset olivat muuten aikanaan kepeää, jopa rahvaanomaiseksi tuomittua viihdettä. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa erinäiset antiikin kirjallisuus- ja näytelmäklassikot, Mozartin oopperat tahi leijonaosa Shakespearen tuotannosta.

Kubrick ja kumppanit nostettiin aiemmin esiin. Uuden Hollywoodin hienoushan oli nimenomaan siinä, että taiteellinen kunnianhimo ja rajojen rikkominen olivat silloin muotia – eli epäkaupallisuudesta tuli kaupallista ja toisin päin. Se olikin varsin mainio kaava, joka tuotti värielokuvan suurimmat ja kiistattomimmat klassikot.

Keskustelut