Puhutaan elokuvista.

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Puhutaan elokuvista.

Leffa Timppa
Käyttäjä
86 viestiä

09.04.18 klo 17:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Täällä on laitettu aina sen verran monipuoliset vastaukset, että ei siihen ole juuri ollut lisättävää. Enpä erityisen hyvä ole noita kyssäreitä keksimään, mutta sellaisen voisin heittää, että mikä on paras ''potkut munille'' kohtaus elokuvissa. Niitähän on monia ja omia lemppareja on varmaan Hot Shots! Part Deuxissa aikalailla alussa nähtävä kohtaus, jossa Topper Harleyn vastustajan tuskan voi aistia ja tuntea. Men in Black 3:n Pallileukaa leukaan potkaiseminen on sitten jo ihan omaa tasoaan.

Joku
Käyttäjä
1078 viestiä

09.04.18 klo 18:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Potkuista en tiedä, mutta pari aika nästyä kassiväkivaltaa sisältävää pätkää tuli mieleeni.

Ensinnä robokyttä, itse kivesosuma siinä 1:40 tienoilla.

https://www.youtube.com/watch?v=9cySKHPqIjw

Sitten tietysti loistava kohtaus Pulp Fictionista. Haulia alavatsaan ja munille!

https://www.youtube.com/watch?v=tVRPz6-Tkww

Katmand0r
Käyttäjä
144 viestiä

10.04.18 klo 00:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sin Cityssä taitaa munat saada myös kyytiä. Esim. tässä [www.youtube.com].

pirpana kirjoitti:

Tervetuloa keskustestelemaan tälle topicille Katmandor. Haluaisitko itse heittää seuraavan kysymyksen? :)

Kiitos!

Valitsen aiheeksi suoratoistopalvelut. Ovatko ne elokuvan pelastaja vai lopullinen kuolinisku? Mitä mieltä olette siitä, että monet uudet indie- ja taideleffat menevät suoraan suoratoistopalvelujen tarjontaan tulematta lainkaan teatterilevitykseen? Saa myös keskustella siitä, mitä suoratoistopalveluja itse käyttää, mitä mieltä on niiden tasosta jne.

Brutus
Käyttäjä
773 viestiä

10.04.18 klo 02:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katmand0r kirjoitti:


Valitsen aiheeksi suoratoistopalvelut. Ovatko ne elokuvan pelastaja vai lopullinen kuolinisku? Mitä mieltä olette siitä, että monet uudet indie- ja taideleffat menevät suoraan suoratoistopalvelujen tarjontaan tulematta lainkaan teatterilevitykseen? Saa myös keskustella siitä, mitä suoratoistopalveluja itse käyttää, mitä mieltä on niiden tasosta jne.

Suoratoistopalvelut on ainakin omasta mielestä ehkä parasta mitä elokuvalle on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut. Digitaalisesti on miljardi kertaa helpompaa ja halvempaa saavuttaa suuri yleisö kuin tuottamalla rajallinen määrä fyysisiä kopioita ja spedeilemällä niiden levityksen kanssa. Vähän kultimman leffan ystävälle tuommoiset on melkoisia aarreaittoja. Netissä saadun kulttisuosion siivittämänä luulisi fyysisen kaupankin kasvavan edes hiukan.

Edellisestä käyköön esimerkkinä The Legend of the Galactic Heroes, joka on siis sellainen kevyt 110-osainen avaruusooppera, jota ei sen massiivisuuden vuoksi voi todennäköisesti koskaan julkaista fyysisenä länsimaissa ja koska se on nimenomaan kokonaisuus niin siitä ei saa edes leikattua yksittäisiä jaksoja. Ainut tapa nauttia tuosta nykyään on suoratoistapalvelut netissä. Alkuperäinen kirjasarja muuten julkaistiin hiljattain lännessä - sen suosion siivittämänä minkä tämä on suoratoistopalveluiden kautta saanut!

Pelkästään youtubessa taitaa olla tällä hetkellä toistakymmentä kanavaa, joihin lisätään jatkuvasti uusia public domainissa olevia leffoja joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet tai raukeavat. Itse seuraan paljon erilaisia mykkäleffoihin ja neukkulaisiin erikoistuneita mutta siellä pitäisi olla japanilaisille ja honkkareileffoillekin omat kanavat, joista pystyy tekemään ihan mielenkiintoisia löytöjä jos tietää vähän etukäteen mitä hakee.

Pelkästään ohjaajan nimen ja vuosiluvun perusteella pystyy löytämään tuolta vaikka mitä. Satunnaiset mykkäleffat löytyy lähes aina, suuresta osasta ei välttämättä enää olekaan mitään fyysisesti yleisesti saatavilla olevia kopioita ellei halua jotain tonnin vhs-bootleggeja ruveta tilaamaan jostain ebaysta.

Itse olen vielä tarpeeksi vanha muistamaan sen ajan kun ei ollut DVD:täkään ja sai olla ylpeä itsestään jos löysi edes niitä klassisimpia Chaplineja kasetilla yhtään mistään tai näki kerran kymmenessä vuodessa yhden telkkarista. Koulussakin jouduttiin katsomaan klassikot ammoin televisiosta nauhoitettuna tai oikeasta kasetista teetetystä luvattomasta kopiosta.

Siis ihan koulussa vielä. Se oli kuulkaas PERSEESTÄ.

Leffa Timppa
Käyttäjä
86 viestiä

10.04.18 klo 08:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suoratoistopalvelut ovat mahtavia, mutta eivät elokuvan pelastaja. Vaikka sieltä löytyisi suurinosa suosikeista, moni keräilijä tykkää silti ostaa leffat itselleen hyllyyn komeilemaan. Spielberg on ollut vahvasti sitä mieltä, että esimerkiksi Netflixin omilla tuotannoilla ei ole mitään asiaa Oscar-gaalaan. Kohta näitä Netflixin Original-sarjoja tulee siihen tahtiin, että pitäisikö jo harkita jopa gaalaan. Siitä en voi antaa takuuta ovatko nämä alkuperäistuotannot sitten hyviä, koska en ole itse katsonut. Annihilationia lukuunottamatta en ole kuullut mitään erikoisen kovaa ylistystä näiltä leffoilta.

Rakastan teatterissa käymistä, jonka takia on harmi, että jotkut hyvät leffat jäävät ilman teatterilevitystä. Kun istuu leffateatterin penkillä, odottaa leffan alkua ja mutistaa poppareita yrittäen jättää niitä vielä jäljelle itse elokuvan ajalle, on tunne hieno. Kyllä kotonakin on kiva laittaa leffaa pyörimään, mutta samaa fiilistä on mahdoton saada. Toki nyt, kun nämä leffat on mahdollista katsoa entistä helpommin, saatan joskus selata suoratoistopalvelun leffoja ja alkaa katsomaan jotain. Täytyy kyllä sanoa, että aika vähän katson itse noita uusia alkuperäisleffoja ja -sarjoja, koska ne eivät saa samanlaista markkinointia kuin teatteriin menevät leffat. Kaupasta leffojen ostamista en tule tuskin koskaan lopettamaan, vaikka mitkä lie palvelut valloittaisivat Maapallon.

Itse käytän vain Netflixiä, vaikka ViaPlayn hankinta oli joskus ollut harkinnassa. Kahta palvelua tuskin kuitenkaan samaan aikaan. En tiedä kumpi on parempi, mutta tähän asti Netflix on tarjonnut juuri sitä mitä tahdon sen tarjoavan. Laatu on ollut hyvää ja sieltä olen yleensä löytänyt aina jotain hyvää. Netflixistä katson erityisesti sellaisia elokuvia, joita en ole nähnyt, kun taas omasta hyllystä katson leffoja, jotka ovat tuttuja ja hyviä. Löytyyhän sieltä myös sellaisia vanhoja kunnon leffoja kuten jonkin aikaa sitten sinne lisätty ja aina niin karmiva Tappajahai. Olen myös iloinen siitä, että Netflix ei ole kovin jäljessä muiden sarjojen kanssa. Esimerkiksi Arrow'n viidennes kausi lisättiin niin sopivasti katsottavaksi, kun kuudennes kausi alkaa tämän kuun 22. päivä. Kenties tarkoituksella tai sattumalla.

Kun olin pieni, meillä oli tapana aina pitkän automatkan aikana katsoa leffoja. Olin valinnut aina meiltä joitain lastenleffoja ja vanhemmat olivat ostaneet yhden uuden. He antoivat aina kirjaimien kautta vihjeitä leffan nimestä ja minä arvuuttelin. Myös siskoni ja veljeni arvuuttlivat, mutta olivat jo sen verran isoja, että eivät olleet erityisen kiinnostuneita. Silloin ei käynyt pienessä mielessäkään, että elokuvia voi tulevaisuudessa katsoa suoratoistopalvelusta niin helposti.

En tiedä onko jollakin muulla tälläistä ongelmaa, mutta suoratoistopalvelut ovat vaikeuttaneet katsomista todella paljon. Tai ei ehkä katsomista, mutta katsomisen kohteen valintaa. Kun siellä on niin paljon valikoimaa, saattaa joskus mennä puoli tuntia ennen kuin aloitan katsomaan. Kokonaisuudessa katson loppujen lopuksi enemmän leffoja levyiltä. Muistan myös sellaisia hetkiä, jolloin aloitin katsomaan jotain leffaa ja, kun kaksi minuuttia on mennyt, loppuu katsominen ja katson jotain toista. Muutun tällöin epävarmaksi ja mietin, että olisiko sittenkin kiva katsoa jotain toista.

Joku
Käyttäjä
1078 viestiä

10.04.18 klo 09:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Meikäläisen kaltaiselle keräilijä-leffaharrastajalle tää aikahan on herkkua. Oon ostanu ihan tuhottoman halvalla isoja röykkiöitä elokuvia, kun ihmiset hankkiutuu niistä pilkkahintaan eroon näiden netflixien ja muiden takia. Sitten tulee myytyä niistä ne joita en tuu ikinä katsomaan, ja itelle jää aina hyvä nippu katsottavaa.

Suoratoistopalveluista en itse käytä yhtäkään, mutta täytyy kyllä sanoa että onhan nuo etevä keksintö. Helpottaa tavallisen leffankatsojan hommaa kummasti, enää ei tarvii ostaa kaupasta, eikä edes warettaa kun noissa palveluissa on elokuvia kyllä todella runsaasti. Se puoli toisaalta hommassa myös on, että tykkään katsoa niin paljon sellasta melko obskuuriakin kamaa, jota ei ikipäivänä tule netflixistä löytymään. Toinen on sitten toi keräilyharrastus. Netflixistä taitaa ajallaan hävitä niitä leffoja? Itellä ne on tuossa pysyvästi. Kaveri kävi tovi sitten just lainaamassa yhden leffan kun se oli ehtiny poistua sieltä palvelusta.

Sanotaan näin että, hieno homma kun noita palveluita on. Ei kuitenkaan ole itselle mitenkään päin välttämätön.

Uytp7
Tähtääjä
31 viestiä

11.04.18 klo 14:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse en ole suoratoistopalveluiden suurin fani. Aina ajoittain uudistan tilauksen kuukaudeksi niin sanotusti fiilispohjalta ja sitten katson alta kymmenen leffaa kuukauden aikana. Mielikuvatasolla en tällöin saa rahalleni täyttä vastinetta, vaikka halpojahan nuo netflixit sun muut on verrattuna jopa kirppislöytöihin: parilla kahvipaketilla satoja leffoja. Mutta silti minullakin se valintojen määrä suhteessa käytettävissä olevaan aikaan sekä siihen tunteeseen että ajan voisi käyttää paremminkin syövät suoratoistopalveluiden tehoa omalla kohdallani. Hyvä "keksintö" ne kumminkin voittopuoleisesti ovat, paljon laadukasta tavaraa, pinnalle nousevia jo osittain unohduksiin joutuneita nimikkeitä ja tosiaan se halpuus.

Olen kenties vielä sen verran vanhanaikainen, että pidän fyysisistä kopioista. Joo ei varmaan saisi, koska muoviroska, kapitalismi ja röhröh. Mutta täytyyhän sitä edes joku harrastus olla. Ja myyntipaikkojen leffahyllyjen kiertämisestä ja oivien löytöjen tekemisessä on oma viehätyksenä. Niin ja vielä sekin, että katsottavaa (myös siis ennennäkemätöntä) riittää hyllyssä ilman että pitäisi ottaa ns. stressiä muusta valtavan laajasta tarjonnasta. Youtubesta sun muualta olen hävyttömän vähän materiaalia hyödyntänyt, vaikka jotkut vanhat nimikkeet sangen semisti kiinnostavat. Kyllä fyysinen tallenne on oma juttunsa ja keräily kivaa. Hyvä kumminkin, että tarjonta on monipuolistunut ja katselu helpottunut, tajunnan avartaminen sekä itsensä sivistäminen lienevät toivottavia tavoitteita.

John117
Käyttäjä
101 viestiä

11.04.18 klo 15:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Netflixistä taitaa ajallaan hävitä niitä leffoja? Itellä ne on tuossa pysyvästi. Kaveri kävi tovi sitten just lainaamassa yhden leffan kun se oli ehtiny poistua sieltä palvelusta.

Sanotaan näin että, hieno homma kun noita palveluita on. Ei kuitenkaan ole itselle mitenkään päin välttämätön.

Juu, kyllä niitä nimikkeitä sieltä häviää. Sarjoja myös. Ja ennen jopa ilman mitään varoitusta. Jokunen vuosi sitten halusin katsoa Lost sarjan loppuun, kun oli flixiin tullut ja ylläripylläri enpäs kerennyt finaaliin saakka ennenkuin oli valikoimasta poistunut. Hiukan vitutti. Nykyään ainakin minulle näkyy jollain pienellä präntillä mihin saakka nimike on saatavilla jos se sieltä on poistumassa.

EDIT. Netflix ostaa ajallisesti rajallisia lisenssejä studioilta ja palveluntarjoajilta, umpeutumisen jälkeen nuo sopimukseen kuuluvat nimikkeet poistetaan valikoimasta. Kestollisesti sopimukset ovat täysin yksilöllisiä, esim. ei tuo Lost sarjakaan kauaa kerennyt tuolla vanhenemaan. Rynnäkkötaktiikalla olisin tuon läpi katsonut, jos silloin olisin tiennyt noinkin lyhyestä palveluajasta.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

14.04.18 klo 15:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Saako elokuvien hahmojen rappioituneisuus ja likaisuus sinussa?:

A) Vihaamaan hahmoa?
B) Pidätkö sellaisista hahmoista?
C) Herättääkö se sinussa mitään?
D) Mikä on se raja milloin hahmo muuttuu epämiellyttäväksi?
E) Ylipäätään mitä tälläiset hahmot herättävät teissä?

Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Leonardo Dicaprion tulkitsema Jordan Belfort elokuvassa The Wolf of Wall Street. Ylipäätänsä kaikenlaisissa rahamaailma/bisnes/wall street leffoissa mässäillään kaikenlaisella moraalittomuudella, ahneudella, synneillä, rahalla, turhamaisuudella... etc. Martin Scorsesen elokuvatyyliin kuuluukin kaiken tälläisen glorifioiminen, jota juurikin The Wolf of Wall Street edustaa.

Ps. Olen tätä aihetta halunnut ottaa jo pitkään esille ja on ollut todella vaikea keksiä tekstiä tähän liittyen. Tämä on paras yritykseni.

Leffa Timppa
Käyttäjä
86 viestiä

14.04.18 klo 17:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suoranaisesti en yleensä vihaa näitä tälläisiä likaista peliä pelaavia ja halpamaisia hahmoja. Oikeastaan vaikka yritän nyt kuinka miettiä jonkun tälläisen tyypin, ei oikein mieleen tupsahda mitään juuri täydellistä esimerkkiä. The Wolf of Wall Street on ehkäpä paras leffa, joka tarjoaa tälläisen hahmon. Ehkä Whiplashissa olevan J. K. Simmonsin esittämä Terence Fletcher on jollain tasolla tälläinen tyyppi. Biff Tannen on ehdottomasti kaikkien häiriötekijöiden ja kiusaajien kuningas ja jos The Social Network voidaan laskea bisnes-elokuvaksi, on siinä samanlaista ilmapiiriä. The Big Shortissa ei omaa aivan sellaista täydellisen ahnetta ja moraalitonta hahmoa, mutta omaa ahneen ilmapiirin rahaan liittyen. Myös moni 80-lukua kuvaava leffa onnistuu luomaan varakkaan ja ahneen tyylin ja hyvänä esimerkkinä toimii Wall Street - rahan ja vallan katu, jonka nimi jo kertoo kaiken.

Monesti käy tälläisten kohdalla se, että hahmo niin roistomainen ja epämiellyttävä, että salakavalasti hahmosta alkaakin tykkäämään. Esimerkiksi juuri Simmonsin esittämä musiikinopettaja omaa mielenkiintoiset ja kotisohvalta katsottuna sellaiset motiivit, että ei ole ihan varma pitäisikö nauraa vai jatkaa keskittyneenä ja vakavana ruudun tiukkaa tuijottamista. Jos päätyisi tuon tyypin kanssa itse tekemisiin, olisi hymy kaukana ja tilalla olisi jännittynyt ja pelokas olo. Vaikka sitten en pitäisikään enään jostain tämänkaltaisesta hahmosta, en voi välttämättä sanoa sen olevan epämiellyttävä, koska joitain hahmoja on suorastaan upeaa ja mahtavaa vihata. Likaiset hahmot ovat siis yleensä vahvasti tarkoituksella tehtyinä hyviä, kunhan roolissa on oikea näyttelijä tukenaan kelpo käsikirjoitus. Huonon roolituksen takia hyväkin hahmo voi muuttua ärsyttäväksi.

Tämä ei liity aiheeseen, mutta nyt kun kerran otettiin esille ''epämiellyttävä hahmo'' niin antaa mennä. Pienenä en pitänyt ollenkaan sellaisista leffoista, joissa aluksi joku heppu oli ystävällinen ja kiltti, mutta muuttuukin petturiksi yhtäkkiä. Ehkä säälin hahmoja tai sitten pidin heitä vain ärsyttävinä. En muista missä, mutta jossain lastenohjelmissa jonkun maagisen jutun avulla joku päähahmoista muutettiin pahaksi.

Brutus
Käyttäjä
773 viestiä

14.04.18 klo 18:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ei nyt varsinaisesti vastaa pirpanan kysymykseen tai liity nyt käsillä olevaan aiheeseen, mutta huomasin jokin aika sitten Rocky Horror Picture Showsta lukiessa, että sille on olemassa jatko-osa tai prequel nimeltä Shokkihoito vuodelta 1981.

Olen vain utelias tietämään onko joku tuon joskus sattunut näkemään ja minkälaisesta elokuvasta mahtaa olla kysymys? Nouseeko likimainkaan alkuperäisen tasolle?

Joku
Käyttäjä
1078 viestiä

16.04.18 klo 10:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämä nyt ei liity edelliseen kyssäriin mitenkään, mutta elokuviin yleisesti kyllä.

Eilen katselin illalla Arnold Schwarzeneggerin Eraser - Suojelija. Ysärillä Arskan leffat meni huomattavasti heikompaan suuntaan, mutta ite oon kyllä pitäny näitä senkin vuosikymmenen leffoja aina kovin viihdyttävinä. Eraserin näin muuten ensimmäistä kertaa eilen. Mutta se mistä tulin kommenttia heittämään koski leffan aseistusta. Tässähän oli siis asefirma joka tehtaili aseita terroristeille jne. Nää aseet oli sellasia scifimeiningiltä tuoksuvia pulssiaseita ja raidetykkejä. Raidetykkejähän on oikeastikkin kovasti testailtu sotakäyttöön. Ainiin ja olihan leffan aseessa jonkinsortin läpivalaisutähtäinkin. Sillä pysty kevyesti tykitteleen talonseinien läpi suoraan kohdettaan. Jokatapauksessa se mitä tulin sanomaan on, että tälläset erikoiset aseet toimintaelokuvissa ilahduttaa mua kovasti! Mitä omaperäisempi sen parempi! Scifi-elokuvissa näkee jos jonkunlaista viritystä aina. Katsotaanpa tähän vähän poimintoja parhaista alle.

Tässä nuo Eraserin aseet.

https://www.youtube.com/watch?v=IDC-tIQpJ_0

Lähinnä bodyhorror filmeistään tunnetun David Cronenbergin härössä scifileffassa ExistenZ on orgaaninen pyssy jota Jude Law tässä kasailee. Hipin valinta!

https://www.youtube.com/watch?v=eQKkCMDaN54

Neill Blompkampin mainiossa rymistelyssä District 9 vilisee myös erikoisia tussareita. Tässä yksi.

https://www.youtube.com/watch?v=1TNL7KlEI8g

Starship Troopersissa puolestaan nähdään niinsanottu "mini-nuke". Muistelisin että jossain Fallout pelissä oli tällänen?

https://www.youtube.com/watch?v=2ibnHGWR9pU

Loppuun vielä Cruise ampumassa ihmisiä paineilmalla. Cool!

https://www.youtube.com/watch?v=1L0CpGOze8o

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

18.04.18 klo 19:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

No pistetääs uusia aiheita vireille... ammutaampas nyt niitä monta tykillistä. Nyt tulitetaan ilmoille kyssäreitä oikein kunnolla. Uskoisin, että kun on tarjonnan paljoutta mistä valita, niin tämä alkaa elää ihan omaa elämäänsä tämä topicci.

Kutsun tänne tykittämään:
- Joku
- Brutus
- Andy Kreist
- Miihkali
- JustinHenryFan
- Katmandor
- John117

Olisi myös todella kiva kuulla dbgirliä ja Ludilia, jos teitä itseänne kiinnostaa? :)

JustinHenryFan
Käyttäjä
52 viestiä

23.04.18 klo 09:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

Uusi aihe:
itse asiassa Leffa Timpan hiljattaisen viestin perusteella innostuin pohtimaan tätä aihetta lisää. Hän sanoi, että jokaisen itseään leffaharrastelijaksi kutsuvan pitää olla nähnyt Alfred Hitchcockia... Nyt haluaisinkin kysyä kahta kysymystä:
1) Mitä muita leffoja "pitää" olla katsottuna - eli näitä ehdottomia elokuvan klassikkoja, joita jokaisen mielestäsi pitäisi nähdä? Vai pitääkö sinun mielestäsi olla nähtynä mitään näistä klassikoista? Eikö leffaharrastelijaksi voi kutsua itseään kuka tahansa?

ja sitten:
2) Mitkä ovat ne leffat, joita juuri sinun mielestä jokaisen tulisi nähdä? Eli ei tarvitse olla mitään klassikkoja, tunnettuja elokuvia tai edes vanhoja elokuvia. Vaan sinun mielestäsi sellainen elokuva, joka on murtanut elokuvan tekemisen perinteitä, saanut sinut ymmärtämään enemmän elokuvantekemistä ja vienyt elokuvantekemisen seuraavalle asteelle? Mitkä on ne elokuvat, jotka sinä rustaisit 1001 elokuvaa, jotka pitää nähdä elämän aikana -listalle - syystä tai toisesta?

Saa vastata molempiin kysymyksiin tai jompaan kumpaan!!

[Päivitys nro.1: Kiitos, John117 - tosi hyvä vastaus. Heti sain poimittua tuollaisenkin nimikkeen ylös, josta en ollut kuullutkaan!]

[Päivitys nro 2: Kiitos, Joku. Samaa mieltä, mutta silti olen jotenkin kiinnostunut kuulemaan elokuvista, joita pitäisi nähdä...]

[Päivitys nro 3. Tähän syntyikin jo mielenkiintoinen mahtava keskustelu. Kiitän etukäteen siis jo osallistuvia, ettei tarvitse kaikkia erikseen kiittää]

John117
Käyttäjä
101 viestiä

23.04.18 klo 12:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

1. Varsinaista ultimaattista Leffaharrastelijaa on käsitteenä jo hyvin vaikeaa määritellä. Voiko kukaan kutsua itseään leffaharrastelijaksi, jossei ole nähnyt uraauurtavia mykkäleffoja 1910-1940 luvuilta? Tai Japanilaisia Kurosawan leffoja, jotka vaikuttivat hyvin merkittävästi länsimaisten toiminta/seikkailuelokuvien suuntaukseen myös kameratyöskentelyn osalta? Taikka Yasujirô Ozun Myöhäinen kevät vuodelta 1949? Eiköhän harrastaminen noin yleiskielellä tarkoita että teet jotain asiaa, josta olet kiinnostunut tai josta saat hyvän mielen. Mielestäni leffaharrastelijaksi voi kuka tahansa pulliainen itseään kutsua, jos intoa elokuvia kohtaan löytyy. Omakin tietämys todellisten "ammattilaisten" rinnalla aivan lapsenkengissä, mutta kai juuri tätä tästä syystä voisi jonkinlaiseksi harrasteluksi kutsua.

2.Nada. No ehkä Casablanca, joka on paras kolmiodraama ihmissuhdekoukerointi koskaan.

Joku
Käyttäjä
1078 viestiä

23.04.18 klo 13:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

On ehkä jokseenkin ylimielisen kuulosta sanoa että: "Et oo elokuvaharrastaja, josset oo nähny sitä tai tätä". Kaikki varmaan katsoo ajallaan tietyt klassikkoelokuvat jos kiinnostaa. Eihän kaikki musiikkiharrastajatkaan kuuntele Mozartia tai Beethovenia. Tokihan sitä voi aina kiistellä kuka on kovin leffaharrastaja vaikka sillä meriitillä kuinka paljon klassikoita on nähnyt tai näinpäin pois. Tai sitten voi päteä, että oon kovempi leffaharrastaja kun tiedän enemmän genre-elokuvista, roskaleffoista jne. "Ai et oo nähny Toxic Avengeria, Basket Casee tai Street Trashia? Mikäs leffaharrastaja sinä muka oot?" :D

Itelläkin on vaikka kuinka paljon näistä niinsanotuista klassikkofilmeistä näkemättä, vaikka paljon on niitä tullu myös katsottuakin.

Sellaselta ihmiseltä joka opettaa näitä asioita muille ehkä edellyttäisin todella kovaa elokuvan merkkipaalujen ja elokuvahistoriaa mullistaneiden teosten tietämystä. Normi harrastajalla sillä ei oo paskankaan väliä, mitä on nähny tai mitä ei.

Miihkali
Moderaattori
2473 viestiä

23.04.18 klo 13:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ylivertaisuusharha on epäintuitiivinen mutta erittäin hyvin todistettu ilmiö, jonka mukaan ihmiset pitävät itseään sitä pätevämpinä, mitä epäpätevämpiä ovat. Asiantuntemusta pitää löytyä jo entuudestaan melko paljon, jotta tietää myös sen, ettei tiedä kaikkea eikä yksinkertaisia selityksiä ole.

Elokuvaharrastajissakin tämän ilmiön toisinaan huomaa, ainakin omalla kohdallani. Kun harrastus alkoi, niin silloin sitä oli todella elitistinen ja varma mielipiteistään. Nyt kun elokuvia on nähtynä näin karkeasti arvioituna kymmenen kertaa enemmän, niin se ylimielisyyskin on siinä sivussa karissut. Nykyään katselen elokuvia ihan vaan nauttiakseni. Tuleehan sitä järkeä ja suhteellisuudentajua lisää jo iän myötäkin toki.

Jos pitäisi jollain tavalla määritellä aito ja oikea elokuvafani, niin sanoisin, että tärkein edellytys on tuntea elokuvaa monipuolisesti vuosikymmeneen, genreen ja alkuperämaahan katsomatta. Liian usein elokuvaharrastus tarkoittaa lähinnä amerikkalaisia menestyselokuvia väri- ja äänielokuvan aikakaudelta. Toisaalta oma harrastukseni on suuntautunut lähinnä B- ja genre-elokuviin, ja sitä myötä yleissivistyksessä on mittavia aukkoja, nimenomaan kanonisoitujen klassikkojen puolella.

Leffa Timppa
Käyttäjä
86 viestiä

23.04.18 klo 13:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Periaatteessa leffaharrastelijaksi voi kutsua itseään, jos itsensä sellaiseksi kokee. Mutta missä on se raja, että homma muuttuu ihan oikeaksi harrastukseksi? Kenenkään ei tietenkään ole pakko katsoa Hitchcockin tuotantoa, jos ei tahdo, mutta harrastelijan uskoisin olevan jo muutenkin kiinnostunut tästä. Oikeastaan Hitchcockin tuotanto on jollakin tasolla yleissivistävää. Silloin, kun leffaharrastus alkoi kutsuin kaikkea harrastukseksi, vaikka erittäin vähän klassikoita oli katsottu. Näin sitä vaan kehittyy ja vielä pitkä matka on edessä. Barbaarielokuvat ovat esimerkiksi itselleni vielä täysin tuntematonta seutua.

Olen itse vasta nyt kiinnostunut noista vanhemmista klassikoista. Hitchcockin katsominen on vain yksi palanen kovan luokan extreme harrastajan palapelissä, johon kuuluu monia muita satoja klassikoita ja erityisesti niitä, jotka ovat jääneet elokuvahistoriaan ja vaikuttaneet jollakin tavalla maailmaan.

Kutsuin itseäni vielä viime vuonnakin leffaharrastajaksi, vaikka en Hitchcockilta ollut muistaakseni kokonaan nähnyt yhtään elokuvaa. Tiesin kuitenkin yleisesti, kuka ohjaaja on ja mitä hänen elokuviaan on sekä, mitä niissä tapahtuu. Tärkeintä on, että on jonkinlainen yleistieto aiheesta. Katsominen ei siis ole välttämättömän pakollista, vaikka erittäin suositeltavaa. Tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni. Eli siis tärkeintä on, että olet omasta mielestäsi leffaharrastaja.

Katmand0r
Käyttäjä
144 viestiä

23.04.18 klo 13:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Leffaharrastus on ikuinen projekti, jota määrittää mielestäni ennen kaikkea ne leffat, jotka aikoo katsoa. Itse pidin itseäni pitkään leffaharrastajana jo pitkään ennen kuin näin ensimmistäkään Kurosawan leffaa. Kun viimein olin katsonut ensimmäiseni (ja lyhyeen aika väliin tuli useampikin nähtyä) oli se ikään kuin saavutettu tavoite. Omat kiinnostuksenkohteet sitten määrittelevät, minkä tyyppisiä leffoja to watch -listalleen tulee lisänneeksi. Osaa (itseänikin) kiinnostaa suuret klassikot, toisia ehkä enemmän eksploitaatio- ym. kulttiklassikot. Jne.

Kysymys yksi riippuu siitä, puhutaanko elokuvaharrastajasta vai satunnaisesta ihmisestä. Mielestäni on jotenkin oleellisempaa nähdä joku vanha Bond-leffa kuin vanha mykkäklassikko, koska populaarikulttuuriin on keräytynyt niin paljon enemmän vaikutuksia bondeista. Leffaharrastajaa kiinnostanee enemmän taidemuodon kehitykseen vaikuttaneet leffat. Esimerkkinä Kansakuntien synty, joka on siinäkin mielessä reilu esimerkki, etten sitä ole itse vielä nähnyt.

Kysymykseen kaksi sanoisin, että kaikkien leffaharrastajien tulisi minun mielestäni tutustua Shawn Brothersien leffoihin. Hongkongilaisesta hulluttelusta saa hyvää kontrastia leffojen valtavirtaan.

Miihkali
Moderaattori
2473 viestiä

23.04.18 klo 14:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katmand0r kirjoitti:

Kysymykseen kaksi sanoisin, että kaikkien leffaharrastajien tulisi minun mielestäni tutustua Shawn Brothersien leffoihin. Hongkongilaisesta hulluttelusta saa hyvää kontrastia leffojen valtavirtaan.

Shaw Brothers on täällä Suomessa lähinnä läpän maineessa ja onhan siihen tietysti hyvät syyt, mutta studiolla on myös todella kovatasoisia historiallisia kamppailulajidraamoja, joita voisi tyylinsä ja teemojensa puolesta verrata lähinnä spagettilänkkäreihin sekä tietysti myös Kurosawaan. Varsinkin miekkamestaritar Cheng Pei-Pein tuotantoa voin varauksetta suositella. Puljun tunnetuinta teosta, Shaolinin 36. kammiota en ole nähnyt (löytyy kyllä hyllystä), mutta sehän on aika laajalti kaikkien aikojen parhaan kung fu -elokuvan maineessa.

Keskustelut