Tähtien sota (koko sarja)

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Tähtien sota (koko sarja)

Miihkali
Moderaattori
2390 viestiä

30.12.17 klo 17:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katsoin kesällä uudestaan kaikki Tähtien sodat. Se olikin ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen. Alkuperäisen trilogian olin katsonut viimeksi joskus vuoden 2005 tienoilla. Piti kirjoittaa asiasta Leffojen katsomisvuotesi 2017 [www.leffatykki.com] -lankaan, mutta päätinkin sitten tehdä aiheelle oman keskustelun. Kyllähän Leffatykissäkin säännöllisesti sivutaan Star Wars -saagaa. Esim. Brutus on muistanut tunnollisesti mainita aina jokaisen uuden jatko-osan kohdalla, ettei pidä siitä.

Suosikikseni nousi Jedin paluu, joka oli mielestäni jopa paljon pidettyä Imperiumin vastaiskua parempi. Luken ja Vaderin isä–poika-suhde sekä Vaderin sisäinen kamppailu tuo Jedin paluuseen emotionaalista voimaa, jota edes evokit eivät voi täysin pilata. Lisäksi elokuvassa on koko saagan näyttävimmät miekkailukohtaukset.

Luukaksen ohjaamat esiosat olivat jopa huonompia kuin muistin. Pimeä uhka on nopeatempoinen seikkailu, jonka vauhdikkaat tapahtumat ja eksoottiset miljööt pelastavat sen mitä pelastettavissa on. Myös nostalgialla lienee merkityksensä. Sithin kosto alkaa lupaavasti, mutta sen loppu typistyy pikakelaukseksi alkuperäistä trilogiaa petaavia tapahtumia. Kloonien hyökkäys on täyttä paskaa, jossa ei ole juuri mitään hyvää. Nostan kuitenkin Luukakselle hattua siitä, että hän yritti tehdä jotain selvästi aiemmasta poikkeavaa.

The Force Awakens on ihan ok, mutta todella varman päälle pelattu. Herää kysymys, monatko kertaa kuolemantähden konsepti on osoitettava toimimattomaksi, ennen kuin pahikset oppivat, ettei kaikkia resursseja kannata pumpata yhteen valtavaan, planeettoja tuhoavaan taisteluasemaan. Rogue One: A Star Wars Story on hieman omaperäisempi, mutta kopioi silti Jedin paluun linjojen takana -meininkiä vailla mitään häpyä. Kun juonikaan ei vie sarjaa millään tavoin eteenpäin, rahastuksen maku on voimakkaampi kuin koskaan ennen.

Pimeä uhka
Kloonien hyökkäys
Sithin kosto
Tähtien sota
Imperiumin vastaisku
Jedin paluu
The Force Awakens
Rogue One: A Star Wars Story

The Last Jediä en ole vielä nähnyt, joten ei siitä sen enempää.

John117
Käyttäjä
101 viestiä

05.01.18 klo 15:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Laitetaanpas tähän omakin rankkaus kun kahdeksaan osaan ollaan jo päästy. Näkyy tuo Last Jedi jakavan täälläkin mielipiteitä puoleen ja toiseen. Näin myös omassa kaveripiirissäni. En usko että negatiivinen vastaanotto johtuu siitä etteikö porukka/fanikunta haluaisi sarjan uudistuvan tai esittävän jotakin uutta. Kuka nyt samaa jaksaa katsella vuosikymmenestä toiseen? Kyse on enemmänkin siitä miten tämä uusi suuntaus ollaan toteutettu käytännössä ja eritoten yli 40 vuoden takaista perintöä kunnioittaen. Voi kermakakunkin päälle kaataa kasan paskaa, mutta ei se tarkoita että tämä muutos on tarvittava, parempi tai paremman makuinen. Okei, melko huono esimerkki mutta kyllä kasi muuttaa jo kaanonia niin rankalla kädellä ettei kyse ole enää pelkästään nostalgiahamuisista pointeista. Brutus eritteli jo melko kattavasti näitä lapsuksia. Olen myös törmännyt argumenttiin jonka mukaan jos et pidä näistä Last Jedin ratkaisuista, olet haluton muutoksiin tai yllättäviin juonenkäänteisiin. Huono käsikirjoitus on nykyään synonyymi yllätykselliselle tarinalle? Jos tälle linjalle lähdetään, on argumentointi jo lähtökohdiltaan melko hataralla tasolla.

Annoin TLJ:lle 2,5 koska siinä on hyvää ja samalla asioita jotka on tehty aivan päin persettä. Jos noita tiettyjä juttuja ei oltaisi tehty niin räikeän huonolla maulla, olisi kolmonen tullut. Ehkäpä suurin pettymys omalla kohdalla oli ennalta-arvattavuus ja täysin hukkaan heitetty hahmojen yllätyksetön kehitys, jota koitettiin peitellä älyttömällä huumorilla ja uusilla hokkus pokkus tempuilla, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu Swarssiin.

Ei Swarssit itsellekään mitään korkeakulttuuria ole koskaan edustaneet, mutta niillä on aina ollut se hyvin suunniteltu rakastettava universuminsa, jossa pätee tietyt lait ja säännöt. The Last Jedin jälkeen tuo immersio on lähes kokonaan tipotiessään.

Kathleen Kennedyn ajama SJW agenda saavuttaa kyllä myös jo naurettavat mittasuhteet episodi kasissa. Leia on aina ollut onnistunut vahva naishahmo. Samoin kuin Ripley esim. Alieneissa jos scifistä puhutaan.

Rey sensijaan voittaa jo ekassa osassa Sith oppilaaseen rinnastettavan Kylon ja käyttää jo mind trickkejä sekä on mestarilentäjä. Kasissa homma viedään entistä pidemmälle. Mihin hän oikeastaan koulutusta tarvitsee? Verratkaa mitä sontaa Luke joutui käymään läpi tullakseen mestariksi mikä hän on. Toisin sanoen, uusi trilogia ei jätä tilaa pääsankarin kehitykselle, koska hän on jo niin täydellinen. Jar Jarilla on enemmän luonnetta ja merkitystä tarinan kannalta kuin täyte Rosella tai purppurahiuksisella naisella. Se sanoo jo jotain. Jos pitäisi kuvailla Rosea yhdellä sanalla, mitään ei tule mieleen. Hahmo kuvattiin kuitenkin niin että olisi tärkeä tarinan kannalta. Fail.

Itse pidin vielä The Force Awakensista lähinnä siitä syystä että se jätti monta potentiaalista juonihaaraa auki. Ei. The Last Porg lähes jo kusee kaiken perustetun päälle ja on vaikea uskoa että elokuvan tekijät ovat eläessään katsoneet ainuttakaan swarssia. Ei tuntunut luonnolliselta jatkumolta sitten millään. Mielestäni Revenge of the Sith vie The last Porgia 6-0 kertomalla paljon ehyemmän ja tasaisemman kokonaisuuden. Jos nyt pitäisi valita ja katsoa yksi SW-leffa, olisi The Last Jedi viimeisimpien joukossa.

Esiosissa on ongelmia ongelmien perään mutta suurimmat puutteet omalla kohdallani liittyvät lähinnä aivottoman CGI ilotulituksen käyttöön sekä Lucaksen surkuhupaisaan dialogikässäriin.

Pakko sanoa että pidän kaikista 4-6 yhtä paljon, mutta jos johonkin paremmuusjärjestykseen pitäisi laittaa niin jo pelkästään tunnelmansa puolesta Imperiumi vie voiton.

Se siitä vuodatuksesta ja avautumisesta. Oma rankkaus parhaimmasta aloittaen:

1. The Empire Strikes Back
2. A New Hope
3. Return of The Jedi
4. Revenge of The Sith
5. The Force Awakens
6. The Phantom Menace

7. Viimeinen jaettu sija menee Attack of The Clones ja The Last Jedi

Spin Off Rogue One jossain täällä.

Miihkali
Moderaattori
2390 viestiä

12.06.19 klo 14:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katselinpas viimein The Last Jedin. Minulla oli etukäteen suhteellisen hyvät fiilikset, sillä Helsingin Sanomien verkkoversion kommenttiosastossa vallitsee vahva konsensus The Last Jedin kaikkinaisesta kehnoudesta. Elämässä on vain vähän yleispäteviä sääntöjä, mutta yksi niistä kuuluu: ”Jos HS:n kommenttiosastossa vallitsee konsensus, oleta täsmälleen päinvastaisen olevan totta.”

Ennen elokuvan ilmestymistä odotin, tai vähintäänkin toivoin, että Rey olisi langennut pahuuteen ja vastaavasti Kylo Ren hyvyyteen. Kylo Renhän kamppaili The Force Awakensissa omatuntonsa kanssa kovasti. Rey taas oli jo syntyjään taitava kaikessa, ja alkuperäisissä elokuvissa korostettiin kovasti, että pimeä puoli on se helppo tie. Näinhän ei The Last Jedissa käy, ikävä kyllä.

Yhtä kaikki pidin elokuvaa kohtuullisen onnistuneena.

Paljon on kohkattu elokuvan väitetystä poliittisuudesta. Mielestäni feministiset teemat eivät kuitenkaan ole kovin korostetusti esillä, vaikka 2000-luvun käsitykset ja arvot toki ovatkin latentteina mukana, kuten taiteessa aina. Muutenhan tämä ei olisi ongelma, mutta maailman sisäinen jatkuvuus siitä ehkä hieman kärsii, koska alkuperäinen Tähtien sota tyypillisenä 70-luvun nörttiscifinä on sangen äijävetoinen elokuva. Ristiriitaa olisi ehkä voinut lieventää niin, että Ensimmäisen ritarikunnan häijyläiset pitävät hameväen nyrkin ja hellan välissä, kun taas kapinaliitto värvää riveihinsä myös naisia.

Reyn hahmoa monet ovat parjanneet Mary Sueksi. Mielestäni hän on kuitenkin enemmän Tintin kaltainen tabula rasa, jonka samaistuttavuus perustuu hahmon luonnosmaisuuteen. Kummatkin ovat androgyynejä, aseksuaalisia ja vailla erityisiä luonteenpiirteitä. Kummallakaan ei ole varsinaisia heikkouksia, mutta ei myöskään erityisiä vahvuuksia, vaan he ovat tasaisen sankarillisia. Hahmot ovat jopa melko samannäköiset. Tosin Tintti on kaikesta huolimatta parempi hahmo, kiitos poikamaisen optimisminsa ja järkkymättömän uskonsa hyvän lopulliseen voittoon. Rey taas on nykypäivänä jo klišeeksi muodostunut synkistelijä.

Jos The Last Jedista Mary Sue löytyy, niin hän on epäilemättä amiraali Holdo, joka on huonoimpia Tähtien sota -hahmoja koskaan. Itsetietoinen ja alentuva, hyvä kaikessa, tupsahtaa tarinaan tyhjästä ja heti kohta jo uhrautuukin sankarillisesti muiden edestä. Kampauksesta päätellen Holdo myös kärsii värisokeudesta. Uskon, että ilman Holdoa koko elokuvaa koskeva poliittissävytteinen vääntö olisi jäänyt syntymättä.

Parasta The Last Jedissa on, että se uudistaa pahasti paikallaan polkevaa sarjaa. Se kyseenalaistaa sekä yksilön sankaruuden että hyvän ja pahan selkeän jakolinjan. Näennäisesti alkuperäisen trilogian kaavaa toistava asetelma käännetään puolivälissä ylösalaisin. Ensimmäistä kertaa sitten Imperiumin vastaiskun rämäpäiset suunnitelmat yksiselitteisesti epäonnistuvat ja jopa pahentavat tilannetta. Siksi panokset tuntuvat aidosti korkeilta. Yleensähän tämäntyyppiset elokuvat eivät kovin jännittäviä ole, koska hyvä kuitenkin lopulta voittaa.

Tästäkin huolimatta The Last Jedi oli minulle jonkinlainen lapsuuden loppu, kuten monelle muulle. Pidin kyllä elokuvasta, mutta en uudistuksista huolimatta, vaan huolimatta siitä, että kyseessä on Tähtien sodan jatko-osa. Vaikka Rian Johnson onkin lähtenyt rohkeasti tuomaan sarjaan uusia elementtejä ja syvempiä teemoja, niin vähän höpsöjähän nämä leffat auttamatta ovat. Valitettavasti CGI-höttöä on mukana jonkin verran, samoin Marvelin suosituksi tekemää, haudanvakavan draaman sekaan sommiteltua tilannekomiikkaa. Reyn ja (ulkonäöstä päätellen Harry Potterista karanneen) Kylo Renin välinen konflikti ei myöskään yllä siihen emotionaaliseen voimaan, joka vallitsi Luken ja Vaderin välillä alkuperäisessä trilogiassa.

Paras Tähtien sota sitten Jedin paluun.

Solo: A Star Wars Storyn katsoin tuoreeltaan teatterissa. Paska leffa, ei siitä siis sen enempää.

Keskustelut