Huonot elokuvat ja kovimmat pettymykset.

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Huonot elokuvat ja kovimmat pettymykset.

Joku
Käyttäjä
924 viestiä

02.11.17 klo 20:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tulipa mieleen pistää tällänen keskustelu pystyyn. Tähän sopii listailla kovimpia elokuvapettymyksiä ja alhaisimpia sontakikkareita joita on tullu katsottua. Kaivelkaa vanhoja haavoja auki. Kommentoikaa aina kun tulee jotain törkeen huonoa vastaan, tai filmejä joiden piti kaiken järjen mukaan olla huikeita, mutta toisin kävi. Itse ainakin nautin lukea kommenttia myös huonoista elokuvista. Perusteltuna tietysti. Ei mitään "Kummisetä on kökköö koska se nyt vaan on" kommentteja mielellään.

Heitänpä tähän itse esimerkiksi alkuun eilen katselemani elokuvan Mä oon mikä oon. Mä oon mikä oon on kannibalistisesta perheestä kertova meksikolainen filmi. Täydellinen esimerkki siitä, kuinka kannen hypetyksellä voi pilata leffan. Virittäydyin tunnelmaan tietysti esimerkiksi tekstin "cannibal gorefest" perusteella. Goreahan leffassa ei ollu nimeksikään, vaan elokuva oli suoraviivaisen kauhun sijasta draamaa. Pidän kyllä draamaelokuvistakin, mutta tässä esimerkiks hahmot jäi todella ohuiksi, ja tuntu että leffa laahas koko kestonsa ajan. Hommaan oli vissiin haettu enimmäkseen realistista otetta, siinä se kyllä paikoin onnistui. Tätä on vaan markkinoitu niin kohuttuna ja brutaalina leffana, että pettymys oli sitten sen mukainen, kun hommassa ei mitään meininkiä sitten ollutkaan. Mä oon mikä oon ei sinänsä siis ole totaalisen huono elokuva, se vaan itselle ainakin tuntu todella mitäänsanomattomalta. Yksi liiallisen hehkutuksen uhri.. Tähtiä vippasin . Ehkä joskus tälle voi antaa toisen mahdollisuuden, nyt kun tietää mitä tuleman pitää, ehkä....

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

02.11.17 klo 22:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Al Pacinon "Serpico"

Elokuvaa on ylistetty ja populaarikulttuurissa hyväilty. Mutta kun sitten rupesin katsomaan tätä, minulla oli kyllä pieni pelko että tämä olisi AAAAVISTUKSEN laahaavaa 70-luvun draamaa. Ja kappas kappas se olikin juuri sitä. Elokuva oli aivan helevetin tylsä ja pitkäveteinen. Ei minkäänlaista actionia tai suspensea, aikansa tuote joka ei ole enää katsottava... minun mielestäni.

Jos haluatte 70-luvun likaista New York jännäri/rikos/draamaa niin Scorsesen TAXI DRIVER on mielestäni paljon parempi kuin tämä SERPICO.

Dekkari
Käyttäjä
97 viestiä

10.11.17 klo 18:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

Etelä-korealainen elokuva jonka nimi englanniksi on I saw the devil.

Elokuvassa sarjamurhaaja tappaa ilmeisesti Etelä-korealaisen agentin vaimon ja agentti alkaa kostamaan murhaajalle.

Eli perus kostoleffa siis. En yleisesti ottaen pidä kostoelokuvista, mutta tässä kaikki meni täysin ylitse. Elokuva on siis sitä että agentti pieksee sarjamurhaajaa erilaisissa paikoissa. Esim. pieksee yhdessä paikassa ja päästää menemään, sekä pieksee kahden päivän kuluttua uudestaan (agentti löytää murhaajan aina uudestaan, koska laittoi tähän jäljittimen).

Välillä sarjamurhaaja tappaa lisää ihmisiä ja yhdessä kohtaa harrastaa seksiä.

Elokuvassa meni tappelukohtaukset aivan ylitse. Agentti tapelee sarjamurhaajaa ja yhdessä kohtaa jopa tämän kavereiden kanssa, eikä saa muistaakseni yhdessäkään tappelussa naarmun naarmua. Tämä ärsytti oikein huolella elokuvaa katsoessa. Elokuvassa on raakaa väkivaltaa ja ehkä vähän gorea, mutta se ei mielestäni paranna asiaa yhtään.

Ja kuten alussa mainitsin sen etten tykkään kostoelokuvista, niin elokuvan valintani oli täysin oma vikana kuin luin vuokraamossa elokuvan luokaksi/genreksi: Kauhu, Trilleri, draama, enkä lukenut tarkemmin juonta. Elokuvalle on varmasti oma katsojakuntansa, mutta itse en tälläisten teosten päälle ymmärrä.

Katsoin tämän vähän yli 2 vuotta sitten.

Nosfecoff
Käyttäjä
708 viestiä

11.11.17 klo 14:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Silence

Kävin katsomassa sen teatterissa erikoisnäytöksessä (koska sitä ei jostain syystä näytetty normaalisti, ainakaan minun tietääkseni. Tällöin olisin nähnyt sen jo paljon aiemmin). Olin tottakai kiinnostunut siitä, koska se on Scorsesen kuva, ja se vaikutti eeppiseltä. Katselu tapahtui lokakuun alkupäässä. Nyt kuukausi on kulunut, enkä ole pystynyt edes pisteyttämään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta koko Tykin käytön aikanani, että olisin kertakaikkiaan kieltäytynyt antamasta edes pisteitä näin pitkään aikaan.

Silence ei mielestäni ansaitse pisteitä. Hyvän alkukohtauksen jälkeen kesti ehkä tunti tai puolitoista havahtua elokuvan käsittämättömään masentavuuteen. Masentavuus ei johdu aiheesta, joka paperilla kuulostaa hyvältä ja jopa mielenkiintoiselta. Pidän uskonnosta aiheena, sekä oman uskontonsa vuoksi kärsimisestä ja taistelemisesta. Silencen suurimmaksi ongelmaksi kohdallani kuitenkin koitui se, miten merkityksettömäksi kaiken tämän koin. Elokuva ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta rankimmiksikaan tarkoitetuissa kohtauksissa - ristien ja jeesuskuvien tallominen ja sylkeminen toistettiin kymmenkunta kertaa tai useammin, ja alkoivat loppupuolella jo naurattaa.
Leffa olisi voinut saada hyvääkin lisäpotkua peräpeiliinsä vaikkapa hillitystä symboliikkatykityksestä tai taiteellisesta visuaalisuudesta, mutta sitä ei löydy. Leffa on (- ja tässä käytän sanaa mitä en koskaan käytä -) TYLSÄ. Sana "tylsä" on hyvin ärsyttävä kritiikki, koska se ei oikeastaan tarkoita mitään konkreettista. Silence on niin ankea ja ruma, etten voi kuvailla sitä millään muulla tavalla.
Pääosien Antero Karvinen ja Aatu Ajaja eivät vakuuttaneet. Oli myös kertakaikkisen ärsyttävä kuunnella ameriikanpoikia vääntämässä pakotettua aksenttia koko pitkän elokuvan ajan. Liam Neeson sekä Issei Ogata vastasivat katselun arvoisista hetkistä.

Puolen tähden elokuva tämä ei ole, sillä se ei kaikesta huolimatta ole "sanoinkuvaamattoman huono". Yhtä enempää en kuitenkaan voi valitettavasti antaa. Kävin katsomassa elokuvan kahden elokuvista sekä vieläpä Scorsesen elokuvista pitävän kaverin kanssa, ja me kaikki vihasimme sitä.

Brutus
Käyttäjä
483 viestiä

11.11.17 klo 16:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jokin aika sitten tuli vihdoin katsottua sellainen japanilainen komedia kuin I Am a Cat. Kauan olin himoinnut tämänkin näkemistä, koska idea oli hauska ja Tatsuya Nakadai nimesi tämän joskus yhdeksi suosikkielokuvistaan, mutta kaikki se vaiva ja tuska minkä tämän löytämiseen meni oli täysin turhaa työtä sillä elokuva paljastuikin melko kädettömäksi ja äärimmäisen tylsäksi räpellykseksi.

Elokuvahan siis perustuu samannimiseen humoristiseen kirjaan, joka kertoo dysfunktionaalisten ihmissuhteidensa kanssa painivasta opettajasta ja tämän kissasta. Päähenkilö kirjassa on sarkastisia mietteitä laukova kissa vähän Karvisen tapaan. Elokuvassa kyseistä kissaa ei oikeastaan kuulla kuin aivan lopussa ja pääosa seurataan sähläävän opettajan touhuja. Budjetti on selvästi ollut nollaluokkaa, tekijöiden osaamisen kanssa vähän niin ja näin sekä kaikki julkaisut tästä taitaa olla bootleg-tasoista ryönää.

Ei mikään maailman huonoin elokuva, mutta valtava pettymys siihen nähden mitä se olisi voinut olla.

Dekkari
Käyttäjä
97 viestiä

13.11.17 klo 18:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämä ei ollut huono elokuva, mutta ehkä pieni pettymys siihen nähden mitä odotin.

Väkivallanvuosi (2015) on new yorkiin sijoittuva elokuva joka kertoo vuodesta 1981, milloin new yorkissa oli ennätysmäärä rikoksia, ainakin elokuvan mukaan.

Odotin tästä elokuvaa joka kertoisi rikollisista tai poliiseista, mutta leffa keskittyy amerikanitalialaisen öljyfirman johtajaan, jonka kuorma-autoja varastetaan. Elokuva lähinnä keskittyy siihen että kuorma-autoja varastetaan, firman ostaman öljyjalostamon maksut pitäisi maksaa ja siinä välissä jotain perhedraamaa. lähinnä siihen miten öljyfirman johtaja yritää saada maksut maksettua, sekä autojen varastelut loppumaan.

Kuten alussa mainitsin elokuva ei ole huono, mutta elokuvan nimi antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Odotin varmaan jotain american ganster (2007) tapaista leffaa, mutta leffan juoni alkoi tuntua ennemmänkin pitkältä saippuasarja jaksolta. Näyttely oli kuitenkin hyvää ja lavastus kanssa.

Leffa Timppa
Käyttäjä
68 viestiä

19.11.17 klo 15:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viime vuonna ilmestynyt Batman v Superman oli suurimpia elokuvapettymyksiä ikinä. Olisi ollut niin eeppistä nähdä kaikkien aikojen parhaimmat supersankarit mätkimässä toisiaan. Ja tätä oli odotettu jo kauan. Ben Affleck näytti loistavalta siinä ensimmäiseksi julkaistussa tummanvärisessä kuvassa ja ensimmäinen traileri oli ihan hyvän näköinen. Comic-Con traileri oli eeppinen ja viimeinen traileri paljasti periaatteessa kaiken leffasta. Lopussa nähtävä pahis paljastettiin, joka oli ehkä suurin virhe markkinoinissa. Siltikin odotin paljon tulevalta elokuvalta ja toivon sen olevan parhaimpia lajinsa leffoja, koska niin täydellinen oli elokuvan aihe. Pitkän illan jälkeen astuin ulos teattereista ja tuntui kuin oma suosikkisupersankari olisi juuri heitetty jätepuristimeen. Ben Affleck oli hyvä Batman, musiikki oli hyvää ja joitain visuaalisesti tyylikkäitä kohtauksia oli paljon, mutta siihen se sitten jää. Paha maku jäi suuhun.

Joku
Käyttäjä
924 viestiä

20.11.17 klo 16:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kotimainen kauhuelokuva Skeleton Crew. En varsinaisesti tältä kyllä mitään mullistavaa odottanutkaan, mutta sain vielä odotuksianikin huonomman elokuvan. B-leffoille ominaisesti näyttely on huonoa. Tässä se tosin menee jo ärsyttävän puolelle paikottain. Skeleton Crewiä olis tarkotus ilmeisesti tarkastella enemmänkin jonkinlaisena satiirina, kuin varsinaisena kauhupätkänä. Mielestäni se ei onnistu siinäkään. Ainoo mistä tälle kehtaa vähän antaa pointseja on tehosteet. Ihan komeeta splättermeininkiä on mukaan saatu. Ei jokaisessa tappokohtauksessa, mutta osassa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin äärimmäisen mitäänsanomaton elokuva. Sitä toivois että kotimaisellakin rintamalla tälläset leffat onnistuis ja saatais lisää virtaa suomalaiseen kauhugenreen. Skeleton Crew nyt ei valitettavasti osunut maaliinsa sitten mitenkään päin.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

14.12.17 klo 16:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Loistava topicci puhua minua mietityttävästä asiasta. Miksi tyytyä KESKINKERTAISEEN elokuvaan? Jos elokuva ei ole huono eikä hyvä = se on mielestäni silloin MITÄÄNSANOMATON!

Elokuvankatsojana olen kyllä todella jyrkkä tuomari. Olen se jätkä joka on vittuuntunut mielestäni huonon elokuvan jälkeen... ja olen myös se jätkä joka elokuvateattereissa, sen jälkeen kun leffa on päättynyt, niin en kyllä pidättele mielipiteitäni vaan sanon joskus harkitun kova äänisesti tuomitsevan mielipiteeni elokuvasta... vulgaaria kieltä mitenkään säästämättä.

Joku
Käyttäjä
924 viestiä

14.12.17 klo 18:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mitäänsanomaton elokuva on paljon pahempi kun huono elokuva. Tokihan sellanen huonokin elokuva ärsyttää ja vituttaa, mutta siitä jää sentään jonkinlainen maku. Vaikka se maku sitten oliskin kusenmaku. Sellasen hajuttoman ja mauttoman leffan ku kattelee, siitä ei oikein osaa jälkeenpäin kertoa mitään, vaan se siihen kulutettu aika ikäänkuin häviää täysin. Menee siis hukkaan. Ajanhukkaa. Toisinaan sellasissa todella kehnoissa leffoissa on vielä se huumoriarvo olemassa, jolloin leffasta tulee niin huono, että se on jopa hyvä. Toisinaan taas huono, on todellakin huono. Pahimpia on ne elokuvat, jotka yrittää tehdä tarkotuksella tällästä "so bad, its good" -tyylistä filmiä. Kun lähetään tietentahtoen tekemään paskaa, sillon myös jälki on paskaa. Alan parhaat filmit on sellasia, joissa ohjaaja on uskonu tekemiseensä, mutta silti kaikki on menny päin helvettiä.

Brutus
Käyttäjä
483 viestiä

24.12.17 klo 03:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyt taisin löytää elämäni tylyimmän pettymyksen. Kyseessä on elokuva nimeltä Compadres, meksikolainen buddy- ja kyttä-leffa -parodia, josta trailerin perusteella odotin jotain 2-2.5 tähden kevyttä höhläviihdettä, mutta sainkin aidon nollan tähden kauhuelämyksen.

Antakaahan kun kuvaan elokuvan ensimmäisiä pariakymmentä minuuttia sellaisena kuin sen katsominen tuntuu:

Eli alussa joku poliisi hyökkää rikollisjengin tukikohtaan ja tämän pari kuolee. Lyhyen dialogin jälkeen sama poliisi on jossain huitsin nevadassa röökillä. Sitten tulee joku nainen, jolla on ilmeisesti suhde siihen poliisiin. Sitten poliisi on yhtäkkiä vankikarkurin mukana ja ampuukin omiaan. Sitten mennään taas roistojen päämajaan hakemaan sitä aiempaa muijaa.

Ai niin, se random muija on myös raskaana.

Seuraavaksi poliisi menee pahisten tukikohtaan ja siellä on joku random vauva. Sitten sama poliisi herää ja kaikki olikin unta.

Tässä kohtaa olin jo niin sekaisin, että tarkistin Wikipedian juonireferaatista missä mennään. Selviää, ettei kyseessä todellakaan ollut uni vaan leffan editointi on kauttaaltaan niin hirveää jälkeä, että se vaan tuntuu etenevän jonkun ihme surrealistisen unen logiikan mukaisesti!

Voi pyhä JEESUS!

Dekkari
Käyttäjä
97 viestiä

26.12.17 klo 14:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli mieleen yksi elokuva.

Elokuva nimeltä pimeät kadut (2001 tai 2002). Elokuva tunnetaan myös nimellä White boy.

En ole löytänyt elokuvasta sivua leffatykistä joten melko tuntematon elokuva ilmeisesti. Tämä elokuva sattui käteen vuokraamossa maaliskuussa 2015. Takakannessa oli vertauksia jopa american history x-elokuvaan.

Kun viimein aloin katselemaan elokuvaa, niin heti ensimmäisellä kohtauksella tajusin ettei taida olla mikään suuren budjetin elokuva, sillä kuvassa näkyi kaikkea roskaa ja ärsyttävää "värinää".

Tämä ei tee elokuvasta huonoa, mutta itse juoni oli typerä minun mielestäni. Elokuvassa kerrottiin skinheadeistä, ghetossa asuvista miehistä, josta yhden veljen poliisi oli tappanut ja sekä yhden amerikanitalialaisen miehen joka myi näille ghetossa asuville miehille huumeita ja seurustelee yhden skinheadin entisen naisystävän kanssa.

Elokuvassa olisi hyvät puiteet hyvälle juonelle, mutta toteutus oli huono. Elokuva antoi hyvin mustavalkoisen kuvan eri henkilöistä joita elokuvassa oli.

Ainut juonikuviossa oikeastaan oli se että ghettopojat tappavat nämä skinheadit, jos tämä amerikanitalialainen tappaa poliisin joka tappoi yhden veljen.

Elokuvasta on oikeastaan vaikea sanoa miksi se on huono, mutta jotenkin toteutus yhdessä muiden vikojen kanssa teki elokuvasta huonon tai sitten vaan kuvittelin liikaa takakannen tekstien perusteella.

E: Elokuva löytyi sittenkin leffatykistä, en ollut aikaisemmin huomannut.

Dekkari
Käyttäjä
97 viestiä

29.12.17 klo 23:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Elokuva joka ei ollut huono, mutta pettymys takakansiteksteihin nähden. Bad luck love (2000).

Elokuvan aihe kuullosti sinäänsä mielenkiintoiselta, mutta toteutus oli jotenkin huono. Vaikea sanoa mikä latisti elokuvan tunnelmaa, mutta mielestäni asioita käsiteltiin liian nopeasti (esim. oikeudenkäyntiä kohtaa ei ollut lainkaan ja vankeusaikaakin käsiteltiin vain 5-8 min vaikka se oli elokuvan mukaan noin 4 vuotta)

Loppuaika olikin sitten vain sitä, että yritettiin olla rikollisista porukoista pois, välillä vähän uhotaan ja niin eteenpäin.

En muista tapahtuiko elokuvassa mitään muuta mainitsemin arvoista. Jorma Tommila ja Ilkka Koivula vetivät hyvät roolit, mutta käsikirjoituksesta olisi saanut enemmän irti.

Joku
Käyttäjä
924 viestiä

22.01.18 klo 14:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Supersankarifilmit on osoittautunut itselle melkoseks kryptoniitiks. En vaan jaksa enää katsella noita samasta muotista väännettyjä rymistelyjä. Lapsena kyllä pidin kovasti supersankarijutuista, esimerkiks sarjakuvan muodossa. Nykyäänkin löytyy joitain hyllystä, kuten Alan Mooren Kapteeni Britannia ja Vartijat. Mielenkiinto on vaan vuosien varrella haalistunut, ja etenkin tänäpäivänä kun jokatoinen viikko pärähtää uus kalsarisankari valkokankaalle, ei vois vähempää enää kiinnostaa seurata. Jokatapauksessa kyllä tietyt sankarifilmit kolahtaa mulle edelleen, kuten osa Batmaneista. Sitten sellaset erilaiset sarjakuvafilmatisoinnit ja sankaristoorit kuten The Crow nappaa kyllä.

Sitten asiaan. Päätin tässä uusintakatsella Sam Raimin ohjaamat Spider-Manit. Löysin ton boksin eurolla kirpparilta, joten siihen rahaan se oli varma ostos. Täytyy sanoa, että kyllä ensimmäiset kaksi osaa oli erittäin kelvollisia ja viihdyttäviä tekeleitä. Ei mitään mullistavaa, ja toisinaan melko kliseistä, mutta varmaa viihdettä. Annoinkin ensimmäiselle osalle kolme, ja tokalle kolme ja puoli tähteä. Mutta tässä kohtaa tullaan siihen miksi kirjotan just tähän topicciin tätä hommaa. Nimittäin kolmas osa. Muistan jo sillon näiden ilmestymisen aikoihin pettyneeni tohon kolmanteen jossain määrin, nyt se muisto on vahvistettu. Homma tuntuu alusta asti todella hutiloidulta. Hahmoja tuodaan ruudulle sillä tahdilla, ettei kehenkään ehditä syventyä juuri mitenkään. Hämiksen ja Harryn välinen suhde jää pahvin ohueksi, Mary Janen ja Peterin välinen rakkaus valuu entistä enemmän siirappista kliseekastiketta. Juonenkäänteet näkyy kilometrin päähän ilman spider-senseä. Äh. Kaikista pahin osa oli ehkä se Peter Parkerin muuttuminen symbiootin takia. Joo ihan hyvä idea sinänsä, mutta Tobey Maguiren svengailu ja yli-itsevarma olemus aiheutti lähinnä myötähäpeää. Taistelukohtaukset sentään oli pääosin ihan kohtuullisen hyvää tavaraa. Hauska muuten kohtauksessa jossa se nostokurki tuhoaa taloja, ja hämis pelastaa tytön, se vaan jättää sen nosturin sinne jatkaan tuhojaan :D . Tai ainakin kohtaus katkee jotenkin kesken, ja sellasen kuvan siitä sai. Yks asia vielä mikä tökkäs, niin Venomia näyttelevä 70's showstakin tuttu Topher Grace. Siinä missä Hiekkamiestä näyttelevä Thomas Haden Church sai hahmoonsa jonkinlaista syvyyttä ja uskottavuutta, Venom jää Gracen näyttelemänä kyllä ihan nyhverön oloiseksi. Eikös kyseessä nyt kuitenkin oo hämiksen yksi ikonisimmista vihulaisista? No eniveis. Ei Spider-Man 3 mitään täyttä ripuliosastoa ole, tarkoitan että kyllä tän parissa viihtyy jossain määrin, mutta kahden ekan osan jälkeen todellinen pettymys kyllä.

abneri
Käyttäjä
287 viestiä

25.01.18 klo 09:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aina välillä näkee todella mielenkiintoisen ja houkuttelevan leffatrailerin.

Tapanani on tuolloin koittaa vältellä spoilereita ja klippejä kyseisestä leffasta jotta mahdolliset twistit ja yllärit tulisi todella yllätyksenä.

Tämä tekniikka tietysti lyö välillä vyön alle ihan huolella.

Yksi ehdottomasti kovimpia pettymyksiä oli M.Nightin The Happening.

Trailerin nähtyäni olin varma että tässä on huippuleffa,muutamista negatiivisista kuulopuheista huolimatta vuokrasin leffan heti dvd:n tullessa R-kioskin valikoimaan.

Se alkukohtaus vielä lupasi hyvää,tästähän voi kehkeytyä vaikka mitä!

Mutta sitten..

Mark Wahlberg pääosassa,hissukkana opettajana..Hmm..Ei toiminut mielestäni lainkaan.
Mies seilaa läpi leffan puolikoomassa,hämmentynyt ilme kasvoillaan.

Mikä tosin oli Oscarin arvoinen suoritus verrattuna Zooey Deschanelin näyttelemiseen!

Voi että inhosin sitä "Tuijota silmät suurina kaikkea"-metodia mikä hänelle oli annettu läpi leffan.

Sen Kantavan idean kanssa ei olisi ollut ongelmaa jos sitä olisi käsitelty jotenkin muutoin kuin JUOKSEMALLA TUULTA KARKUUN! Muistan miten huokailin ja kiemurtelin siinä vaiheessa sohvalla että "Ei helvetti.."
Noh,eiköhän tästä leffasta ole kaikki epäkohdat jo käsitelty moneen kertaan.

The Happening nousee kyllä kärkisijoille Odotukset Vs Pettymys-listallani.

Dekkari
Käyttäjä
97 viestiä

27.02.18 klo 23:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Täytyy vetää hieman sanoja takaisin tuosta bad luck love elokuvasta. Katsoin youtubesta jotain pätkiä ja täytyy kyllä sanoa, että osa kohtauksista on ihan hauskoja jo pelkän dialogin takia. Esim. tärpätti-kohtaus. Ihmeellistä etten muistanut että elokuvassa oli hauskojakin kohtauksia. Senkin voi laittaa plussaksi sille.

Leffa Timppa
Käyttäjä
68 viestiä

15.04.18 klo 14:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aiemmin olin kirjoittanut tänne topicille Batman v Supermanistä ja nyt on taas aika kommentoida DC:n epäonnistuneesta jaetusta universumista. Kirjoitin tuosta kyllä arvostelunkin, mutta päätinpä kirjoittaa siitä vielä tänne. Olin kuullut todella paljon positiivista Wonder Womanista ja ymmärrän, että se tuntuu hyvältä elokuvalta edeljtäjiensä jälkeen, mutta ei se nyt aivan näin hyvä ole. Lopussa olevan efektimässäilyn voi antaa anteeksi, koska siitä on tullut jo supersankareiden tavaramerkki. Olin luullut, että Marvelilla on huonot pahikset ja ajettelin, että paljonkaan tästä ei voi mennä alaspäin. Wonder Womanin pääpiru vei homman ihan uudelle tasolle tai oikeastaan hyppäsi kymmenen tasoa alaspäin. Hidastukset eivät häirinneet, mutta tehosteet ovat parissa kohtaa todella kammottavan näköisiä.

Hieman jopa harmittaa, koska kerrankin DC:llä oli jokin kortti, jota Marvel ei ollut vielä ehtinyt käyttää. Ensimmäinen supersankarileffa naisen tähdittämänä olisi voinut olla jotain niin paljon enemmän. Vain Gal Gadotin Woner Woman ja Chris Pinen Steve Trevor jäävät jollain tavalla mieleen ja onnistuvat rooleissan ihan hyvin. Heidän välinen suhde oli hoidettu hienosti, mutta vie liikaa aikaa, jolloin aika moni muu juttu jää pintaraapaisuksi. Jos haluan nähdä hyvän romanttisen elokuvan, epäilen hyvin vahvasti ettei Wonder Woman ole ensimmäinen vaihtoehto. Myös aikalailla samaa kaavaa käyttävä kuin moni muukin trikoosooloilu ja kliseillä maalattu. Keskivertoa sankarointia siis.

Keskustelut