Huonot elokuvat ja kovimmat pettymykset.

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Huonot elokuvat ja kovimmat pettymykset.

Joku
Käyttäjä
620 viestiä

02.11.17 klo 20:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tulipa mieleen pistää tällänen keskustelu pystyyn. Tähän sopii listailla kovimpia elokuvapettymyksiä ja alhaisimpia sontakikkareita joita on tullu katsottua. Kaivelkaa vanhoja haavoja auki. Kommentoikaa aina kun tulee jotain törkeen huonoa vastaan, tai filmejä joiden piti kaiken järjen mukaan olla huikeita, mutta toisin kävi. Itse ainakin nautin lukea kommenttia myös huonoista elokuvista. Perusteltuna tietysti. Ei mitään "Kummisetä on kökköö koska se nyt vaan on" kommentteja mielellään.

Heitänpä tähän itse esimerkiksi alkuun eilen katselemani elokuvan Mä oon mikä oon. Mä oon mikä oon on kannibalistisesta perheestä kertova meksikolainen filmi. Täydellinen esimerkki siitä, kuinka kannen hypetyksellä voi pilata leffan. Virittäydyin tunnelmaan tietysti esimerkiksi tekstin "cannibal gorefest" perusteella. Goreahan leffassa ei ollu nimeksikään, vaan elokuva oli suoraviivaisen kauhun sijasta draamaa. Pidän kyllä draamaelokuvistakin, mutta tässä esimerkiks hahmot jäi todella ohuiksi, ja tuntu että leffa laahas koko kestonsa ajan. Hommaan oli vissiin haettu enimmäkseen realistista otetta, siinä se kyllä paikoin onnistui. Tätä on vaan markkinoitu niin kohuttuna ja brutaalina leffana, että pettymys oli sitten sen mukainen, kun hommassa ei mitään meininkiä sitten ollutkaan. Mä oon mikä oon ei sinänsä siis ole totaalisen huono elokuva, se vaan itselle ainakin tuntu todella mitäänsanomattomalta. Yksi liiallisen hehkutuksen uhri.. Tähtiä vippasin . Ehkä joskus tälle voi antaa toisen mahdollisuuden, nyt kun tietää mitä tuleman pitää, ehkä....

pirpana
Käyttäjä
445 viestiä

02.11.17 klo 22:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Al Pacinon "Serpico"

Elokuvaa on ylistetty ja populaarikulttuurissa hyväilty. Mutta kun sitten rupesin katsomaan tätä, minulla oli kyllä pieni pelko että tämä olisi AAAAVISTUKSEN laahaavaa 70-luvun draamaa. Ja kappas kappas se olikin juuri sitä. Elokuva oli aivan helevetin tylsä ja pitkäveteinen. Ei minkäänlaista actionia tai suspensea, aikansa tuote joka ei ole enää katsottava... minun mielestäni.

Jos haluatte 70-luvun likaista New York jännäri/rikos/draamaa niin Scorsesen TAXI DRIVER on mielestäni paljon parempi kuin tämä SERPICO.

Dekkari
Käyttäjä
64 viestiä

10.11.17 klo 18:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

Etelä-korealainen elokuva jonka nimi englanniksi on I saw the devil.

Elokuvassa sarjamurhaaja tappaa ilmeisesti Etelä-korealaisen agentin vaimon ja agentti alkaa kostamaan murhaajalle.

Eli perus kostoleffa siis. En yleisesti ottaen pidä kostoelokuvista, mutta tässä kaikki meni täysin ylitse. Elokuva on siis sitä että agentti pieksee sarjamurhaajaa erilaisissa paikoissa. Esim. pieksee yhdessä paikassa ja päästää menemään, sekä pieksee kahden päivän kuluttua uudestaan (agentti löytää murhaajan aina uudestaan, koska laittoi tähän jäljittimen).

Välillä sarjamurhaaja tappaa lisää ihmisiä ja yhdessä kohtaa harrastaa seksiä.

Elokuvassa meni tappelukohtaukset aivan ylitse. Agentti tapelee sarjamurhaajaa ja yhdessä kohtaa jopa tämän kavereiden kanssa, eikä saa muistaakseni yhdessäkään tappelussa naarmun naarmua. Tämä ärsytti oikein huolella elokuvaa katsoessa. Elokuvassa on raakaa väkivaltaa ja ehkä vähän gorea, mutta se ei mielestäni paranna asiaa yhtään.

Ja kuten alussa mainitsin sen etten tykkään kostoelokuvista, niin elokuvan valintani oli täysin oma vikana kuin luin vuokraamossa elokuvan luokaksi/genreksi: Kauhu, Trilleri, draama, enkä lukenut tarkemmin juonta. Elokuvalle on varmasti oma katsojakuntansa, mutta itse en tälläisten teosten päälle ymmärrä.

Katsoin tämän vähän yli 2 vuotta sitten.

Nosfecoff
Käyttäjä
657 viestiä

11.11.17 klo 14:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Silence

Kävin katsomassa sen teatterissa erikoisnäytöksessä (koska sitä ei jostain syystä näytetty normaalisti, ainakaan minun tietääkseni. Tällöin olisin nähnyt sen jo paljon aiemmin). Olin tottakai kiinnostunut siitä, koska se on Scorsesen kuva, ja se vaikutti eeppiseltä. Katselu tapahtui lokakuun alkupäässä. Nyt kuukausi on kulunut, enkä ole pystynyt edes pisteyttämään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta koko Tykin käytön aikanani, että olisin kertakaikkiaan kieltäytynyt antamasta edes pisteitä näin pitkään aikaan.

Silence ei mielestäni ansaitse pisteitä. Hyvän alkukohtauksen jälkeen kesti ehkä tunti tai puolitoista havahtua elokuvan käsittämättömään masentavuuteen. Masentavuus ei johdu aiheesta, joka paperilla kuulostaa hyvältä ja jopa mielenkiintoiselta. Pidän uskonnosta aiheena, sekä oman uskontonsa vuoksi kärsimisestä ja taistelemisesta. Silencen suurimmaksi ongelmaksi kohdallani kuitenkin koitui se, miten merkityksettömäksi kaiken tämän koin. Elokuva ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta rankimmiksikaan tarkoitetuissa kohtauksissa - ristien ja jeesuskuvien tallominen ja sylkeminen toistettiin kymmenkunta kertaa tai useammin, ja alkoivat loppupuolella jo naurattaa.
Leffa olisi voinut saada hyvääkin lisäpotkua peräpeiliinsä vaikkapa hillitystä symboliikkatykityksestä tai taiteellisesta visuaalisuudesta, mutta sitä ei löydy. Leffa on (- ja tässä käytän sanaa mitä en koskaan käytä -) TYLSÄ. Sana "tylsä" on hyvin ärsyttävä kritiikki, koska se ei oikeastaan tarkoita mitään konkreettista. Silence on niin ankea ja ruma, etten voi kuvailla sitä millään muulla tavalla.
Pääosien Antero Karvinen ja Aatu Ajaja eivät vakuuttaneet. Oli myös kertakaikkisen ärsyttävä kuunnella ameriikanpoikia vääntämässä pakotettua aksenttia koko pitkän elokuvan ajan. Liam Neeson sekä Issei Ogata vastasivat katselun arvoisista hetkistä.

Puolen tähden elokuva tämä ei ole, sillä se ei kaikesta huolimatta ole "sanoinkuvaamattoman huono". Yhtä enempää en kuitenkaan voi valitettavasti antaa. Kävin katsomassa elokuvan kahden elokuvista sekä vieläpä Scorsesen elokuvista pitävän kaverin kanssa, ja me kaikki vihasimme sitä.

Brutus
Käyttäjä
196 viestiä

11.11.17 klo 16:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jokin aika sitten tuli vihdoin katsottua sellainen japanilainen komedia kuin I Am a Cat. Kauan olin himoinnut tämänkin näkemistä, koska idea oli hauska ja Tatsuya Nakadai nimesi tämän joskus yhdeksi suosikkielokuvistaan, mutta kaikki se vaiva ja tuska minkä tämän löytämiseen meni oli täysin turhaa työtä sillä elokuva paljastuikin melko kädettömäksi ja äärimmäisen tylsäksi räpellykseksi.

Elokuvahan siis perustuu samannimiseen humoristiseen kirjaan, joka kertoo dysfunktionaalisten ihmissuhteidensa kanssa painivasta opettajasta ja tämän kissasta. Päähenkilö kirjassa on sarkastisia mietteitä laukova kissa vähän Karvisen tapaan. Elokuvassa kyseistä kissaa ei oikeastaan kuulla kuin aivan lopussa ja pääosa seurataan sähläävän opettajan touhuja. Budjetti on selvästi ollut nollaluokkaa, tekijöiden osaamisen kanssa vähän niin ja näin sekä kaikki julkaisut tästä taitaa olla bootleg-tasoista ryönää.

Ei mikään maailman huonoin elokuva, mutta valtava pettymys siihen nähden mitä se olisi voinut olla.

Dekkari
Käyttäjä
64 viestiä

13.11.17 klo 18:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämä ei ollut huono elokuva, mutta ehkä pieni pettymys siihen nähden mitä odotin.

Väkivallanvuosi (2015) on new yorkiin sijoittuva elokuva joka kertoo vuodesta 1981, milloin new yorkissa oli ennätysmäärä rikoksia, ainakin elokuvan mukaan.

Odotin tästä elokuvaa joka kertoisi rikollisista tai poliiseista, mutta leffa keskittyy amerikanitalialaisen öljyfirman johtajaan, jonka kuorma-autoja varastetaan. Elokuva lähinnä keskittyy siihen että kuorma-autoja varastetaan, firman ostaman öljyjalostamon maksut pitäisi maksaa ja siinä välissä jotain perhedraamaa. lähinnä siihen miten öljyfirman johtaja yritää saada maksut maksettua, sekä autojen varastelut loppumaan.

Kuten alussa mainitsin elokuva ei ole huono, mutta elokuvan nimi antaa ymmärtää jotain ihan muuta. Odotin varmaan jotain american ganster (2007) tapaista leffaa, mutta leffan juoni alkoi tuntua ennemmänkin pitkältä saippuasarja jaksolta. Näyttely oli kuitenkin hyvää ja lavastus kanssa.

Leffa Timppa
Käyttäjä
11 viestiä

19.11.17 klo 15:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viime vuonna ilmestynyt Batman v Superman oli suurimpia elokuvapettymyksiä ikinä. Olisi ollut niin eeppistä nähdä kaikkien aikojen parhaimmat supersankarit mätkimässä toisiaan. Ja tätä oli odotettu jo kauan. Ben Affleck näytti loistavalta siinä ensimmäiseksi julkaistussa tummanvärisessä kuvassa ja ensimmäinen traileri oli ihan hyvän näköinen. Comic-Con traileri oli eeppinen ja viimeinen traileri paljasti periaatteessa kaiken leffasta. Lopussa nähtävä pahis paljastettiin, joka oli ehkä suurin virhe markkinoinissa. Siltikin odotin paljon tulevalta elokuvalta ja toivon sen olevan parhaimpia lajinsa leffoja, koska niin täydellinen oli elokuvan aihe. Pitkän illan jälkeen astuin ulos teattereista ja tuntui kuin oma lapsuuden suosikkisankari olisi juuri heitetty jätepuristimeen. Ben Affleck oli hyvä Batman, musiikki oli hyvää ja joitain visuaalisesti tyylikkäitä kohtauksia oli paljon, mutta siihen se sitten jää. Paha maku jäi suuhun.

Joku
Käyttäjä
620 viestiä

20.11.17 klo 16:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kotimainen kauhuelokuva Skeleton Crew. En varsinaisesti tältä kyllä mitään mullistavaa odottanutkaan, mutta sain vielä odotuksianikin huonomman elokuvan. B-leffoille ominaisesti näyttely on huonoa. Tässä se tosin menee jo ärsyttävän puolelle paikottain. Skeleton Crewiä olis tarkotus ilmeisesti tarkastella enemmänkin jonkinlaisena satiirina, kuin varsinaisena kauhupätkänä. Mielestäni se ei onnistu siinäkään. Ainoo mistä tälle kehtaa vähän antaa pointseja on tehosteet. Ihan komeeta splättermeininkiä on mukaan saatu. Ei jokaisessa tappokohtauksessa, mutta osassa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin äärimmäisen mitäänsanomaton elokuva. Sitä toivois että kotimaisellakin rintamalla tälläset leffat onnistuis ja saatais lisää virtaa suomalaiseen kauhugenreen. Skeleton Crew nyt ei valitettavasti osunut maaliinsa sitten mitenkään päin.

Keskustelut