Barbaarielokuvat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Barbaarielokuvat

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

03.07.19 klo 22:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katsoin viikonloppuna Tales of an Ancient Empiren. Hetki oli sangen tunteikas, sillä ymmärtääkseni kyse oli viimeisestä digitaalisessa muodossa julkaistusta barbaarielokuvasta, jota en ollut nähnyt. Lisäksi kyse oli jatko-osasta miekka ja magia -klassikkoon Julma miekka, joka taas oli ensimmäisiä näkemiäniä barbaarielokuvia ja ylipäänsä koko genren perusteoksia.

Ohjaaja Albert Pyun oli puuhaillut jatko-osaa vuosikymmenien ajan, ilmoitettiinhan kakkososaa koskevista suunnitelmista jo alkuperäisen elokuvan lopputeksteissä. Rooleihin oli alun perin suunnitteilla todella kovia nimiä, kuten Val Kilmer, Steven Seagal ja Christopher Lamber. Loppujen lopuksi villimieheksi valittiin kuitenkin Herculeena ja Kull, valloittajana kannuksensa tienannut Kevin Sorbo.

Se ei ole hyvä merkki se.

Tales of an Ancient Empirellä ei ole juurikaan yhteyttä alkuperäiseen elokuvaan. Excalibur - sankarin miekka -henkinen keskiaikaestetiikka on vaihtunut miekka ja sandaali -kaupunkiin aavikon laidalla. Lavasteet ja puvustus ovatkin ihan hienoja. Ääniraidalta löytyy muutama menevä biisi, ja hidastempoiset, riitasointuiset heviriffit sopivat taustalle yllättävän hyvin.

Paljon muuta hyvää elokuvassa ei sitten olekaan. Barbarismista ei ole tietoakaan, vaan Sorbo pitää kapakassa sukukokousta ja korostaa yhtenään janoavansa ryöstösaalista. Välillä kuvataan vampyyrinaisten eroottissävytteistä kiemurtelua siniseksi valaistussa luolassa. Verenimijäteeman ja värisuotimien ylikäytön yhdistelmä saa koko elokuvan näyttämään kämäisen goottibändin ylipitkältä musiikkivideolta. CGI:tä ei ole kovin paljoa, mutta se vähä on aivan järkyttävää katsottavaa, Playstation ykkösen alkuvideon tasoa.

Armeliaasti elokuvalla on kestoa vain tunti ja kymmenen minuuttia. Lopputekstejä tulee tosin vielä vartin verran, vuosituhannen alun toiminta- ja kauhuleffoista muistuttavan uusiometallin säestämänä.

Seuraavana olisi tarkoitus alkaa keräillä VHS-barbaareja. Innostuin listaamaan hyllystä puuttuvat barbaarielokuvat:

Ator II (1984)
Ator III: The Hobgoblin (1990)
Barbaarien miekka (1982)
Barbaarinaiset (1982)
Barbarian Queen II (1985)
Beastmaster 2 - Petojen herra (1991)
Beastmaster: The Eye of Braxus (1996)
Deathstalker III (1988)
Deathstalker IV (1991)
Gor - tuhon tähti (1987)
Kadonneet velhot (1985)
Kadonneen valtakunnan taikurit (1989)
Outlaw of Gor (1988)
Tulen valtaistuin (1983)

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

04.07.19 klo 12:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rupesin vähän lueskelemaan tuosta Tales of an Ancient Empirestä ja löysin Scott Ashlinin kiinnostavan artikkelin [1000misspenthours.com]. Vapaasti suomentaen:

Pyunin alkuperäisessä visiossa ensimmäisen Julman miekan sankari Talon oli suuruutensa päivinä seikkaillut ympäri maailmaa ja siittänyt koko joukon äpärälapsia. Jatko-osassa äpärät olisivat kokoontuneet yhteen ja tappaneet Talonin vanhan vihollisen, Xusian, vamppyyrityttären. Kevin Sorbon oli tarkoitus esittää Talonin esikoista ja Lee Horsleyn oli määrä palata vanhaan rooliinsa ikääntyneenä sankarina.

Rahat loppuivat, joten Horsleyn rooli muutettiin cameoksi. Elokuva käytännössä lakkasi olemasta Julman miekan jatko-osa ja juoni piti kirjoittaa uusiksi. Talonin tilalle piti keksiä uusi hahmo, jota esittäisi joku Horsleytäkin halvempi action-tähti. Valitettavasti elokuvan kuvaaminen uudelleen maksaisi pitkän pennin, joten Pyun leikkasi jonkinlaisen elokuvan olemassaolevasta materiaalista ja lisäsi leffan alkuun ja loppuun pitkät kertojaäänen selostukset.

Kesällä 2010 Pyun kiersi näyttämässä elokuvaa coneissa ja julkaisi DVD-version Thaimaassa. Näin saatiin riittävästi rahaa elokuvan viimeistelyyn. Alun perin Horsleyn korvaajaksi suunniteltiin Lambertia tai Val Kilmeriä, mutta rahat eivät heihin riittäneet. Sen sijaan piti tyytyä Michael Paréen. Vuonna 2011 Pyun päätti lisäksi, että Tales of an Ancient Empire toimisi esiosana suunnitteilla olevaan post-apokalyptiseen väppyrielokuvaan Red Moon.

Sitten rahat loppuivat jälleen, eikä taistelukoreografioihin ollut varaa. Se oli aika iso ongelma, koska toimintakohtausten kuvaamista oli lykätty siihen asti, että Horsleylle löytyisi korvaaja. Näin ollen Tales of an Ancient Empire on mahdollisesti ainoa miekka ja magia -elokuva, jossa ei ole miekkoja eikä magiaa.

Ongelma ratkaistiin lopulta niin, että alun ja lopun kertojaääniosioita pidennettiin entisestään. Taustalle sommiteltiin storyboard-kuvia niistä kohtauksista, joita ei saatu kuvattua.

Kiinnostavana huomiona Ashlin toteaa, että Tales of an Ancient Empiressä on neljä vahvaa naishahmoa, joita ei juurikaan ole erotisoitu ja jotka kuvataan Sorbon vertaisina asiaa kuitenkaan tarpeettomasti alleviivaamatta. Kyseessä on siis se aidosti tasa-arvoinen miekka ja magia -elokuva, jota on kaipailtu Red Sonjasta lähtien — tai olisi ollut, jos lopputulos ei olisi sellaista pashaa.

Myönteisempänä uutisena ostin juuri itselleni Voittamaton kostaja -julisteen. Ei maksanut kuin 13 €.

Joku
Käyttäjä
1091 viestiä

23.07.19 klo 15:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Slurps. Tänään pistäydyin pikaisesti paikallisella kirpparilla ohimennen, kuten tapana on. Löyty barbaarigenreä melko läheltä liippaava elokuva Krull ja näkymätön vihollinen. Leffa on tuo dvd-julkaisu jossa on myös suomitekstit mukana. Muoveissa oleva ja hintaa vain 1,50€. Leffan elokuvalliset ansiot ei välttämättä ole tuon 1,50 euron arvoisia, mutta kulttiteoshan tässä on kyseessä, ja näinollen itselle pakollinen nähtävä. Jes!

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

01.08.19 klo 13:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Red Sonja -uusioversiosta on kesän mittaan tullut uutisia:

Allie Gemmill kirjoitti:

Director Bryan Singer was initially attached to Red Sonja. – – A March 2019 expose from The Atlantic detailing sexual assault allegations from men connected to Singer over the last 20-plus years all but ended Singer’s involvement with Red Sonja. – – Singer was fired from Red Sonja in March 2019.

In June 2019, – – many outlets – – confirmed Transparent creator Jill Soloway had been hired to direct. Soloway expressed excitement at helming the film – – “I can’t wait to bring Red Sonja’s epic world to life. Exploring this powerful mythology and evolving what it means to be a heroine is an artistic dream come true.”

Lähde. [www.inverse.com]

Kaikki tämä on tietysti edelleen hypoteettista, koska kuvaukset eivät tiettävästi ole edes alkaneet eikä ensi-iltapäivää ole lyöty lukkoon. Pääosaan on spekuloitu esimerkiksi Alexandra Daddariota, Megan Foxia, Sophie Turneria ja Amber Heardia. Näistä Sophie Turner teki mielestäni mainion roolin X-Men: Dark Phoenixissa, mutta Amber Heard voisi olla ulkonäkönsä puolesta sopivampi Sonjaksi. Perinteisestihän barbaarien rooleissa on suosittu kehonrakentajia ja kamppailulajien taitajia, joten oma ehdokkaani olisi tietysti Ronda Rousey!

Ohjaajaksi kiinnitetyllä Jill Solowaylla on projektista seuraavaa sanottavaa:

Jill Soloway kirjoitti:

Minulle siirtyminen Red Sonjaan oli luonnollista, koska Red Sonja on hyvin erilainen supersankari. Hän ei ole ihan perinteinen. Voin pitää Red Sonjan kanssa hauskaa. Näen hänet ensimmäisenä pahana tyttönä supersankareiden joukossa. Vähän niin kuin Yön ritarin Batman tai Deadpool. Supersankareiden maailma muuttuu tällä hetkellä valtavasti, joten en tunne olevani menossa jyrkänteen reunalle pelkästään omien tekemisteni suhteen vaan myös koko genressä.

Lähde. [muropaketti.com]

Solowayn tausta lähinnä draamakomedian parissa hieman epäilyttää. Parhaassa tapauksessa hän kuitenkin kykenee puhaltamaan leffaan aitoa naisnäkökulmaa. Yleensähän näiden pseudofeminististen barbaarielokuvien idealismi unohtuu matkan varrelle viimeistään siinä vaiheessa kun bikinit riisutaan. Aiemmista barbaarielokuvista tietääkseni vain yksi — Beastmaster III — oli naisen ohjaama.

Vertaus supersankarielokuviin ei lupaa hyvää, mutta toisaalta Batmanit ja Deadpoolit on ainakin suunnattu aikuiselle yleisölle toisin kuin harmittomat koko perheen MCU-tekeleet. Barbaarielokuvien pitää olla rujoja, raakoja ja niissä pitää olla sopivassa määrin paljasta pintaa sekä rasvattuja köriläitä. Wonder Womanista toisaalta pidin, ja tämä projekti mitä ilmeisimmin pyrkii toisintamaan sen menestystä.

Joku
Käyttäjä
1091 viestiä

02.08.19 klo 16:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toivottavasti tuosta Red Sonjan uusintaversiosta tulee nimenomaan verinen ja brutaali, eikä mitään PG-13 hötöhötö-lastenelokuvaa. Vaikka eipä se orkkiskaan mikään raaka filmi ole, mutta saas ny nähdä.

Jatkoin eilen kahluuta barbaarielokuvien suossa, katsomalla teoksen The Warrior and the Sorceress. Kyseessä on David Carradinen tähdittämä jonkinasteinen Yojimbo ja Kourallinen dollareita versioituna miekka & magia -maailmaan. Carradine on kivikasvoinen Kain, joka tulee pieneen kylään, lähinnä kusettamaan ja vetämään turpaan. Mies muuten selvästi nauttii tässä elokuvassa miekanheilutuksesta. Jokaisessa kohtauksessa kun Kain tappaa jonkun, tai taistelu on alkamassa, äijä virnistelee ja muljuttelee silmiään ihan ihme eleillä. Koin tän toistuvan naamanvääntelyn kyllä helvetin huvittavaksi. Carradinen lisäksi tässä nähdään myös onneksi paljon naiskauneutta, alastonta sellaista. Jopa neljärintainen tanssijanainen käy välillä ruudussa pyörähtämässä, kunnes Kain hapettaa tämän tajuttomaksi. Joo, katsokaa itse, tässä leffassa on todella paljon huvittavia ja tahattoman koomisia kohtauksia. Eipä silti, tässä on myös todella viihdyttäviä tappelukohtauksia, mukavaan tahtiin rullaava tarina (joskin turhan tuttu) sekä komeat miljööt. Toki isosta osasta tehosteita on aika ajanut auttamatta ohi, mutta osittain se tuo myös sellaista sympaattista vanhanajan seikkailuleffan fiilistä tähän. Yks asia mistä tulee kyllä iso miinus, on veren puute. Mun mielestä nää barbaarifilmit kuuluu olla sellasia brutaaleja ja raakoja, barbaarisia, voisko sanoa. Tässä kuitenkin on melko kesy linja otettu sen puoleen, yhtä helkkarin lyhyttä käden irti sivaltamista lukuunottamatta.

Anycase, kyllä The Warrior and the Sorceress tarjoilee ihan kelvollisen rymistelyn ja lyhyen kestonsa ansiosta se on varsin kevyt makupala!

Elokuvana ehkä yleensä antaisin vähemmän pisteitä, mutta omassa genressään The Warrior and the Sorceress ansaitsee kolme tähteä!

Seuraavaan barbaarifilmin katsomiseen meneekin varmaan jonkunaikaa, itellä on muutto edessä, enkä raaski tänne kämppään enää tilailla mitään elokuvia. Täytyy sitten kun pääsee seuraavaan asuntoon niin laittaa välittömästi jotain genren helmiä taas tilaukseen!

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

31.08.19 klo 20:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

En ole viime kuukausina ehtinyt barbaarielokuvia katselemaan, kokoelmaani olen sen sijaan kyllä kartuttanut. Tässä hiljattaiset hankinnat:

Ator III: The Hobgoblin (DVD)
Barbarian Queen II (DVD)
Beastmaster 2 - Petojen herra (VHS)
Beastmaster: The Eye of Braxus (DVD)
Kadonneet velhot (VHS)
Kadonneen valtakunnan taikurit (VHS)
Stormquest (DVD)

Yhteenlaskettu hinta oli postikulujen kera 150 euron tietämillä, eli ihan halpa harrastus tämä ei ole. Näistä Stormquest oli täysin uusi tuttavuus. Roger Cormanhan tuotti kasarilla Argentiinassa peräti kymmenen fantasiahalpista, ja tämä on niistä viimeisiä. Muita sarjan elokuvia ovat esimerkiksi kaksi ensimmäistä Deathstalkeria, Barbarian Queenit sekä Jokun edellä mainitsema The Warrior and the Sorceress.

Mutta takaisin Stormquestiin. Takakannen perusteella kyseessä on variaatio klassisesta sovinistis-feministisestä fantasiasta, jossa nyrkin ja hellan väliin joutuukin miessuku! Kaksi itsenäistä ajattelijaa huomaa, että toisinkin voisi olla, ja loppu on historiaa... Muita tulkintoja samasta aiheesta ovat esimerkiksi hilpeä Cannon-tuotanto America 3000 sekä Star Trek - Uuden sukupolven kaikin puolin kepoisen 1. tuotantokauden pahnanpohjimmaisiin lukeutuva Angel One.

Nyt hankkimatta olisi laskujeni mukaan enää yhdeksän barbaarielokuvaa, jotka nekään eivät kaikki ole ihan puhdasverisiä lajityypin edustajia:

Amazons (1986)
Ator II (1984)
Barbaarien miekka (1982)
Barbaarinaiset (1982)
Deathstalker III (1988)
Deathstalker IV (1991)
Gor - tuhon tähti (1987)
Outlaw of Gor (1988)
Tulen valtaistuin (1983)

Näiden hankkiminen on käytännössä osoittautunut melko konstikkaaksi, osaa olen etsiskellyt jopa yli vuosikymmenen. Amazonsista en ole varma, mutta muut ovat saatavissa vain videokasetilla, usein tullimuurin takaa ja suolaisten postikulujen kera. Mutta en luovuta, tavoitteenani on vuodenvaihteeseen mennessä kalastella käsiini joka ainoa.

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

08.09.19 klo 11:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katselin eilen erään kehonrakentajaystäväni kanssa kaksi barbaarielokuvaa. Nautimme samalla muutaman oluen ja söimme lihaa. Vuorossa olivat Kadonneet velhot (1985) ja sen jatko-osa Kadonneen valtakunnan taikurit (1989). Englanniksi saagan nimi kuuluu Wizards of the Lost Kingdom.

Ensimmäisen osan olen nähnyt kauan sitten, siitä on nyt noin kymmenen vuotta. Muistot olivat varsin hämärät, muutama älyttömin kohtaus oli toki jäänyt mieleen. Molemmat elokuvat lukeutuvat Cormanin latinalaisessa Amerikassa tuottamiin miekka & magia -halpiksiin, joita on yhteensä 12. (Itse asiassa 13. Toim. Huom.)

Kiinnostavaa onkin Corman-barbaarien sisäinen intertekstuaalisuus. Tässähän ei ole kyse mistään Marvel-tyyppisen elokuvauniversumin rakentelusta vaan kyynisestä rahastuksesta. Kummassakin muinaisvelhossa nimittäin on pitkiä kohtauksia, jotka on leikattu sellaisenaan aiemmista Corman-tuotannoista. Vastaavaa näkee toki muissakin miehen barbaarielokuvissa, mutta ei läheskään yhtä härskissä mittakaavassa.

Ensimmäinen Kadonneet velhot jatkaa melko suoraan siitä, mihin alkuperäinen Deathstalker jäi. Takaumissa esiintyvät myös Pimeyden ruhtinaat. Kadonneet valtakunnan taikurit marssittaa areenalle sekä David Carradinen esittämän The Dark Onen (The Warrior and the Sorceress) että Lana Clarksonin esittämän Amethean (Barbarian Queen).

Kadonneet velhot oli joka tapauksessa parempi kuin muistin. Juonellisesti elokuva on hyvin yksinkertainen, sankaripoika marssii Chewbaccan oloisen lumimiehen kanssa metsässä ja kohtaa sadunomaisia esteitä, hiukan Dungeons & Dragons -roolipelin satunnaiskohtaamismekaniikan tyyliin. Kohokohdista mainittakoon kyklooppien häät sekä Bo Svenson lempeän oloisena, keski-ikäistyneenä onnensoturina. Loppupuolella käydään velhojen kaksintaistelu, jota on ryyditetty hienoilla vanhanaikaisilla erikoistehosteilla.

Lopputulosta voisi kuvailla modulaariseksi, kohtaukset voisi katsoa missä järjestyksessä tahansa ymmärrettävyyden suuremmin kärsimättä. Ilmeisintä kohdeyleisöä ovatkin fantasiaan hurahtaneet esiteinit, D&D:hän oli aikakauden hittileluja ja He-Man oli tehnyt debyyttinsä paria vuotta aiemmin. Ei näitä elokuvia puhdasverisinä barbaarielokuvina voi pitää, vaan enemmänkin koko perheen höpöfantasiana.

Kadonneen valtakunnan taikurit liittyy ensimmäiseen osaan vain viitteellisesti. Tällä kertaa sankarina on ankaraa naisenpuutetta poteva teinipoika, jonka kohtalona on tappaa kolme pahaa velhoa. Likimain kaikki vähänkään näyttävät kohtaukset ovat aiempien Corman-tuotantojen peruja.

Annan ensimmäiselle osalle kaksi ja puoli tähteä ja toiselle osalle puolitoista tähteä. Yllä mainittu ystäväni yhtyi jälkimmäiseen näkemykseen, mutta arvosti alkuperäisen peräti neljän tähden arvoiseksi. Eli kaipa sitä sitten uskaltaa suositella.

Virallinen barbaariranking

Barbaarit
Fire and Ice - Tulen ja jään maa
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
The Devil's Sword
Thor, valloittaja
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Pimeyden ruhtinaat
Julma miekka
Barbarian Queen
Red Sonja
Conan the Barbarian
Jumalten nuolet
Kadonneet velhot
Toranin kosto
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Ator - taisteleva kotka
Kadonneen valtakunnan taikurit
Barbarian
Rautasoturi
Tales of an Ancient Empire

Melkein barbaarit

Excalibur - sankarin miekka
She - Naarassoturi
Korpin lento
Yor - metsästäjä tulevaisuudesta
Gor - tuhon tähti
Hawk the Slayer
Terässoturi
Norseman - barbaarien kuningas
Krull ja näkymätön vihollinen
A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell

Joku
Käyttäjä
1091 viestiä

08.09.19 klo 11:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jumalauta, onko tuossa alemmassa kuvassa itse Sid Haig?! :D

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

08.09.19 klo 11:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

On. :D

Joku
Käyttäjä
1091 viestiä

08.09.19 klo 13:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hieno mies, äijän läsnäolo jo pelkästään on hyvä syy katsoa leffa kun leffa!

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

17.11.19 klo 09:42 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suuri barbaarikatsaukseni jatkui eilen Beastmasterin jatko-osien merkeissä.

Beastmaster 2 - Petojen herra (1991)

Jos 1980-luvun alku oli höpsön fantasian kulta-aikaa, niin 1990-luvun alussa cool tieteisfiktio oli iso juttu. Tämä näkyi epäonnistuneina yrityksinä päivittää edellisen vuosikymmenen hittejä uuden tuotantokulttuurin puitteisiin. Yhdeksän vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen teattereihin tullut Beastmaster 2 - Petojen herra muistuttaakin hämmästyttävän paljon samana vuonna ilmestynyttä Highlander 2 - Paluuta.

Kivikautisen villin sekoilu modernissa ajassa on suhteellisen usein nähty asetelma, mutta komedian aiheena sillä on vaikea mennä täysin metsään. Turkiskalsareihin sonnustautunut rasvattu köriläs saapastelemassa kasarikrapuloita potevassa Los Angelesissa on niin pöljä ajatus, että se väkisinkin hymyilyttää hiukan.

Kiinnostavinta elokuvassa ovat miljöön mahdollistamat poikkeamat barbaarielokuvien tavallisesta kuvastosta, kuten aikapommin pysäyttäminen viimeisellä sekunnilla, Marc Singer itsensäpaljastajaksi pukeutuneena sekä velhotar tokaisemassa: ”Chill out, Lord Dude.” Muuten elokuva on aika tylsä ja nykyaikaan pääsemisessä menee tuskallisen kauan. Wings Hauserista ei myöskään pahikseksi ole.

Katsokaa mieluummin Masters of the Universe.

Beastmaster: The Eye of Braxus (1996)

Petojen herran lipputulot jäivät sangen vaatimattomiksi, mutta syystä tai toisesta sarja sai vielä kolmannen, suoraan TV:lle tehdyn osan. (Vuosina 1999–2002 pyöri lisäksi Beastmaster-niminen TV-sarja.) Kolmososa palaa aikamatkailusta fantasian pariin, mutta ensimmäisen elokuvan barbaarikuvasto on vaihtunut miekka ja sandaali -henkiseksi antiikkiestetiikaksi.

Sikäli kuin Beastmaster III ylipäätään on jollain tasolla merkittävä, on se sitä lähinnä eräästä ulkoelokuvallisesta syystä – kyseessä nimittäin on ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa naisen ohjaama barbaarielokuva! Sen ihmeellisempää naisen kosketusta ei Beastmaster III:ssa näy, jos sellaiseksi ei lasketa kahta kohtalaisen sympaattista ja kyvykästä, kauniimpaa sukupuolta edustavaa sivuhahmoa.

Gabrielle Beaumontilla oli ohjaajana kokemusta enemmän telkkarin kuin valkokankaan puolelta. Naisen CV:stä löytyy mm. seitsemän Star Trek: Uuden sukupolven jaksoa. Beastmaster III muistuttaakin sekä ulkoisesti että juonellisesti enemmän pilottijaksoa kuin oikeaa elokuvaa.

Loppuhuipennuksen aikana elokuvan tyhmyys nousee uudelle tasolle, kun areenalle rynnistää isokokoinen mies kumiseksi hirmuliskoksi pukeutuneena. Loputonta monologia örisevän monsterin maneerit naurattavat ääneen, ja kokonaisuuden kruunaavat Theodore Rexiä muistuttavat animatronics-kasvot.

Joku
Käyttäjä
1091 viestiä

24.11.19 klo 17:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katsoinpa muuten tuossa eilen elokuvan Krull ja näkymätön vihollinen, ja vaikken sitä niputtais ihan suoraan barbaarielokuviin, on siinä reilusti viitteitä myös tästä genrestä. Leffahan on oikeastaan sillisalaatti scifiä, miekkaa ja magiaa sekä fantasiaa ylipäänsä. En olis uskonut, miten hyvin tää leffa itseasiassa mulle tulis kolahtamaan. Homma on paikoin niin naurettavaa, että se menee kalkkunamaisella tavalla ihan loistavan puolelle. Efektit on osittain toooodella juustoisia, mutta paikoin taas erittäin hyviä. Hienoissa lokaatioissa kuvattuja, tai näyttävissä lavasteissa. Koko elokuva on muutenkin sellasen 80-luvun cheesyn meiningin huipentuma. Hyvikset on keskiaikaisia sotureita, pahikset avaruudesta tulleita mato-monstereita haarniskoissa, laseria ampuvine pyssyineen. Voiko tällänen mennä metsään? Mielettömän viihdyttävää meininkiä. Musiikit on hyvin likellä Tähtien sotaa, ja kaikkea muutakin on lainailtu vähän sieltä täältä. Juoni on perinteinen pelasta prinsessa ja päihitä pahikset. Tässä kyllä diggasin tuosta "avaruusaluksesta" joka kantoi nimeä Dark Fortress, vai oliko se Black Fortress? No enivei, se on sellanen järkälemäisen kokoinen kalliolinnoitus, joka aina aamunkoitteessa vaihtaa planeetalla paikkaa ikäänkuin teleportaatiolla. Seuraavan olinpaikan sankarit joutuu sitten selvittämään vaikeuksien kautta, jotta päästään itse linnaan pistään rumaa avaruusörkkiä nenänvarteen. Kova meininki.

Kaikista typeryyksistään, ylinäyttelemisestä, huonoista vitseistä, kököistä tehosteista ja lavasteista, päähenkilön virnuilusta ja pökkelöstä olemuksesta, sekä muista leffan mokista huolimatta en voi antaa tälle alle kolmea tähteä. Niin viihdyttävä leffa Krull on. Ehdottomasti katson uudestaan joskus, ja nauran taas naamani kipeäksi kun Liam Neeson ratsastaa hevosella jonka jalat on tulessa.

Miihkali
Moderaattori
2501 viestiä

08.12.19 klo 13:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Katsoin eilen kaksi Corman-barbaaria: Amazonsin (1986) ja Stormquestin (1987), molemmat barbaaribuumin jälkipuoliskon satoa. Tosin Cormanin barbaarikoneisto oli tuossa vaiheessa vasta jyrähtämässä toden teolla käyntiin: Amazons oli hänen kuudes miekka & magia -tuotoksensa ja Stormquest seitsemäs tai kahdeksas (se ilmestyi samana vuonna huomattavasti paremman Deathstalker II:n kanssa).

Yhteensä Corman on tuottanut peräti 13 barbaarielokuvaa, joista viimeisin on Barbarian vuodelta 2003 ja toiseksi viimeisin Deathstalker IV vuodelta 1991. Cormanin opeilla näiden tekeminen on tietysti sitä halvempaa, mitä enemmän plakkarissa on jo leffoja, joiden lavasteita, puvustusta ja raflaavimpia kohtauksia voi tarvittaessa kierrättää sellaisinaan.

Mielenkiintoista kyllä, Amazons ja Stormquest eivät turvaudu edellä mainittuun kikkaan juuri lainkaan, vaan ne muodostavat Cormanin barbaari-CV:n puitteissa oman pikku kokonaisuutensa. Kummankin on ohjannut argentiinalainen Alejandro Sessa, kumpikin on kuvattu luonnonkauniissa maisemissa jossain sademetsän laitamilla, kummassakin kierrätetään kovasti samanoloisia (mutta muista Corman-leffoista puuttuvia) asukokonaisuuksia ja ennen kaikkea kumpikin elokuva keskittyy naisbarbaareihin.

Amazonsissa pääasiallista barbaaritarta esittää stunttinaisena uraa tehnyt kamppailulajiharrastaja Mindi Miller (nimellä Windsor Taylor Randolph). Elokuvassa onkin aidosti fyysinen meininki ja muutamia komeita stuntteja. Feministiseksi ei tällaisia elokuvia voi suurin surminkaan väittää, mutta kyllähän Corman oli vahvoine (sekä henkisesti että fyysisesti) naissankareineen (myös Barbarian Queenien Lana Clarkson) aikaansa edellä, vaikka motiivina taisikin olla lähinnä huomion herättäminen ja paljaiden ryntäiden esittely.

Kumpikin illan elokuvista on Charles R. Saundersin käsikirjoittama. Saunders oli ensimmäisiä afrikkalais-amerikkalaisia miekka & magia -kirjailijoita ja entinen Mustien pantterien jäsen. Hänen sankarinsa Imaro oli genren ensimmäisiä tummaihoisia sankareita, ja novellien maailma perustui Euroopan ja Lähi-idän legendojen sijaan afrikkalaiseen mytologiaan. Edellisen huomioon ottaen on mahdollista, että Saunders oli jopa tarkoittanut elokuviensa feministiset teemat aidoksi kannanotoksi.

Amazons itse asiassa perustuu Saundersin novelliin Agbewe's Sword, ja sen nimi on napattu Jessica Amanda Salmonsonin toimittamasta, World Fantasy -palkinnon voittaneesta Amazons!-antologiasta. Cormanin ja Sessan käsittelyssä ei yhteiskunnallis-poliittisesta alatekstistä kuitenkaan paljoa jää jäljelle – Stormquestissa nähdään peräti yksi mustaihoinen sivuhahmo – ja Saundersin ura käsikirjoittajana jäikin näihin kahteen elokuvaan. Salmonsonin mietteitä aiheesta voi lukea täältä [www.weirdwildrealm.com].

Amazons kertoo nimensä mukaisesti amatsonisotureista. Heidän missionaan on etsiä luolaan piilotettu maaginen miekka ja pelastaa kotimaansa häijyltä, sähköä sormistaan räiskivältä velholta. Odysseian ensimmäisenä etappina on tosin naku-uinti. Lesboerotiikan suuntaan vihjaillaan, mutta petipuuhiin asti amatsonit eivät ennätä vaikka seksin ja alastomuuden suhteen muuten vapaamielisiä ollaankin.

Elokuvan hauskin yksittäinen kohtaus ovat orjavankkurit, joiden pyöriin on köytetty raajat levälleen ”koulittavana” olevia orjia. Lopussa seuraa vielä sarja omituisia yllätyskäänteitä, jotka asettavat fiktion sisäiset syy-seuraussuhteet vakavasti kyseenalaisiksi.

Tyylillisesti Amazons on tavanomaista barbaarikerrontaa, poikkeuksena näyttelijäntyö, joka on uskomattoman puista jopa genren standardeilla. Dialogin rytmitys on luonnotonta, lausunta monotonista ja repliikkien keskelle jää outoja taukoja. En tiedä, onko kyseessä Sessan käsitys henkilöohjauksesta vai unohtelevatko näyttelijät repliikkejä, mutta dialogi tuo joka tapauksessa elokuvaan aimo annoksen tahatonta komiikkaa. Plussaa myös tyylikkäistä vanhanmallisista erikoistehosteista ja Mad Maxistä karanneesta punkkaripahiksesta.

Kestoa elokuvalla on erittäin kompaktit 1 tunti 15 minuuttia. Kaiken kaikkiaan on todella rohkaisevaa huomata, että näinkin myöhäisessä vaiheessa barbaariharrastusta on edelleen mahdollista tehdä kerrassaan nautinnollisia löytöjä!

Stormquest ottaa lähtökohdakseen perinteisen sovinistifantasian: naiset hallitsevat maailmaa ja miessuvun on tyytyminen orjan osaan. Muutama toisinajattelija liittoutuu miesten vastarintaliikkeen kanssa ja loppu on historiaa. Hauskinta elokuvassa on sen tapa kääntää barbaarigenren sukupuoliroolit ympäri. Pahiksena häärii stereotyyppiseksi sulttaaniksi sonnustautunut rehevä nainen (Linda Lutz), joka käkättelee maanisesti ja paijaa lemmikkitarantellojaan.

Valitettavasti Sessa ei ota aihettaan tosissaan vaan kehittelee siitä puolivillaisen puskafarssin, jonka hassunhauskoja käänteitä vielä korostetaan turhapuromaisella ”pö-pö-pöö-pöö”-syntetisaattorituuballa. Omille vitseille virnistely tappaa camp-hengen todella tehokkaasti. Näytteleminen on aavistuksen Amazonsia parempaa – ei millään muotoa hyvää, muttei myöskään jatkuvaa huvittuneisuutta herättävää. Lisäksi virityksellä on aivan liikaa pituutta (puolitoista tuntia), ja tarinan kestoa pitkitetään tarpeettomasti varsinaisen kliimaksin jo tultua.

Amazonsin orjavankkurit muuten nähdään tässäkin elokuvassa, mutta pyörät ovat valitettavasti tällä kertaa vailla miehitystä.

Keskustelut