Barbaarielokuvat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Barbaarielokuvat

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

11.01.19 klo 14:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

"Moninkertaisesti parempi kuin Excalibur tai Conan -barbaari"

Näin lukee elokuvan Sword and the Sorcerer, eli suomennettuna Julman miekan kannessa. Paskapuhetta, sanon, mutta kyllä Julmalla miekalla omat ansionsa on. Kyseessä on Albert Pyunin ensimmäinen ohjaustyö vuodelta 1982. Aivan Conanin vanavedessä tullut filmi siis. Muistaakseni ihan joitakin viikkoja Arskan rymistelyn jälkeen ilmestynyt. Jos joku ei tiedä kuka on Albert Pyun, niin selvennettäköön, että äijä on ohjannu jos jonkinmoista b-filmiä. Suurin osa ihan täyttä paskaa, mutta aina joskus tuotannosta pilkistää esiin pieniä yllättäjiä. Julma miekka kuuluu just tohon kategoriaan. Tarinaltaan elokuva on hyvin perinteinen "oikeamieliset kapinalliset vastaan ilkeä hallitsija". Ihan hyvä, ei tähän mitään sen syvempää juonikuvioo kaivatakkaan. Kunhan riittää verta ja muskeleita, ja niitähän riittää. Tehostepuoli on hyvin hallussa, iso osa kohtauksista näyttää ihan hyvältä. Näyttelijöistä ei voi sanoa samaa. Tahatonta komiikkaa riittää juurikin näiden ansiosta. Etenkin pääosaa vetävä Lee Horsley on Arnoldiinkin verrattuna melkonen puupölkky. Tahattomasta komiikasta tuli mieleeni kenties tän leffan suurin ongelma. Julma miekka ei osaa päättää onko se komediallinen seikkailuelokuva, vai synkkä barbaarielokuva. Se on vähän molempia, ja se hämmentää toisinaan. Välillä ruudulle lykätään brutaalia kuvastoa, ja synkempää meininkiä. Sitten seuraavassa hetkessä heitetään ihan helvetin hönttiä huumoria ja meno menee slapstickin puolelle. Ääh. Hauskana nippelitietona muuten, alunperin tuottajat olis halunnu Oliver Reedin kertojaääneks tähän. Eivät kuitenkaan olleet äijän suoritukseen tyytyväisiä, ja kertojaksi vaihtui Simon MacCorkindale. Ei siinä, kyllähän tuokin kertoja vetää laininsa tietynlaisella eeppisyydellä. Ja eeppisyydestä puheenollen, tän leffan viimeset 15 minuuttia on ihan loistavaa tykitystä. Päähenkilöpökkelöllä on perkele sentään miekka, joka ampuu miekkoja, ja sen sisällä on vielä pienempi miekka! Mitä helvettiä? Eihän tollasesta voi olla tykkäämättä!

Kaikenkaikkiaan Julma miekka on todella juustoinen, paikoin älyttömän kömpelö, mutta todella viihdyttävä elokuva. Joissain kohdissa oli jopa ihan aidosti tunnelmaa, kuten Xusian ensimmäisessä esiin summonaamisessa. Kyllähän tätä voi ihan varauksetta suositella kaikille barbaarigenren filmien ystäville. On myöskin heittämällä paras Albert Pyun -leffa mitä on tähän päivään mennessä vastaan tullut.

+

Tähän päivään mennessä katsastetut barbaarifilmit pisteineen:

Conan -barbaari
Conan -hävittäjä
Red Sonja
Hawk the Slayer +
Ironmaster - Terässoturi
Fire & Ice - Tulen ja jään maa
Conan
The Sword and the Sorcerer - Julma miekka +

Tuossa hyllynkulmalla lojuu tutustumisvuorossa seuraavana oleva barbaarifilmi VHS-kasetin muodossa, mutta eipä paljasteta sitä vielä. Lähiaikoina luultavasti lisää tekstiä siis tulossa.

Brutus
Käyttäjä
729 viestiä

13.01.19 klo 19:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Osuipa silmiini lyhyehkö barbaarielämys jostain vuosikausien takaa. Tässä pätkässä [www.youtube.com] mainostetaan ilmeisesti barbaarisen hyvää partavettä Frank Frazettan innoittamana.

Alussa vähäpukeinen muskelisankari kiipeää korkealle vuorelle lentoliskojen ja ukkosen jylistessä kumeasti taustalla. Huipulla itse Jumala ojentaa miekkamiehelle partavesistä äijimmän ja kaveri saa siitä vielä jotain ylimääräistä barbaariboostia. Lopuksi vielä perinteinen Conan-poseeraus ja säteet vaan lentää taivaalle. Ei nykyään enää osata tehdä tällaisia.

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

13.01.19 klo 22:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

No nyt on kyllä miehekkäin partavesimainos mitä oon koskaan nähny. Varmasti tosta kasvaa sivutuotteena Sam Pascon rintalihakset ja Schwarzeneggerin hauikset. Ostaisin heti.

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

14.01.19 klo 22:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Osuipa silmiini lyhyehkö barbaarielämys jostain vuosikausien takaa. Tässä pätkässä [www.youtube.com] mainostetaan ilmeisesti barbaarisen hyvää partavettä Frank Frazettan innoittamana.

Cowa!

Joku kirjoitti:

Päähenkilöpökkelöllä on perkele sentään miekka, joka ampuu miekkoja, ja sen sisällä on vielä pienempi miekka!

Viimeksi katsoin barbaarielokuvia lokakuussa. Sattumoisin myös Julma miekka kuului valikoimaan. Päivitys jäi silloin tekemättä, joten avataan sanainen arkku nyt.

Julma miekka

Elokuvan ylivoimaisesti mieleenpainuvin kohtaus on alku, jossa manataan esiin hirmuinen demoni menneisyydestä. Mustaa magiaa! Limaa! Teatterisumua! Piilolinssejä! Irvistelevistä kasvoista muodostuva seinä!

Puoliväli on jokseenkin tylsää tyhjäkäyntiä, enemmänkin perusfantasiaa kuin testosteronihuuruista barbaarimeininkiä. Mukana on kuitenkin hienoja lavasteita ja puvustusta, joiden voimalla parhaat kohtaukset ponnistavat perusbarbaarin yläpuolelle. Pyunin elokuvaksi Julma miekka on yllättävän hyvin tehty, budjettikin taisi olla aika iso.

Loppuhuipennus on jälleen viihdyttävää mäiskettä, ennen kaikkea jo nimessäkin mainitun astalon ansiosta. Onhan se tosiaan aikamoinen ase, kun siinä on kolme terää ja niistä kaksi voi vielä ampuakin.

En enää muista tarkasti, mutta olikos leffassa hirmuinen määrä koomisia hidastuksia? Joku voi varmaan valottaa tätä?

Thor, valloittaja

Jos Julma miekka edustaa barbaarielokuvan rahakkainta ja teknisesti onnistuneinta kärkeä, niin Thor, valloittaja on mainio esimerkki toisesta ääripäästä. Monen muun italialaisen barbaarielokuvan tavoin lavasteita ei ole, eikä oikeastaan juontakaan, vaan rasvattu kehonrakentaja harhailee Pohjois-Italian maaseudulla ja ottelee kömpelösti vastaantulijoiden kanssa.

Ja juuri tästä johtuen Thor, valloittajan seikkailut ovat mitä hulvattominta tahatonta komediaa. Alussa villin raakalaismaisuutta alleviivataan raa’an kalan pureskelulla ja ”Minä Tarzan, sinä Jane” -tason dialogilla. Mukana on absurdeja erikoistehosteita ja höperö velho, jonka kertojaäänellä yritetään liittää irralliset episodit yhdeksi elokuvaksi. Välillä maagikko muuttuu savunpöllähdyksen ja leikkauksen myötävaikutuksella pöllöksi.

Plussaa myös erikoisesta puvustuksesta. Taisi leffassa joku maanviljelyksen keksimistä koskeva juonikin olla. Luolamieselokuvathan pyörivät usein uuden teknologian ympärillä. Thor on kuitenkin puhdasta barbarismia pöljimmillään. Käsikirjoituksen on muuten laatinut Tito Carpi, jonka ansioluettelosta löytyy myös vanha suosikkini Atlantiksen kostajat.

Yhteenveto

Barbaarit
Fire and Ice - Tulen ja jään maa
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
The Devil's Sword
Thor, valloittaja
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Yor
Pimeyden ruhtinaat
Julma miekka
Barbarian Queen
Gor - tuhon tähti
Hawk the Slayer
Conan the Barbarian
Jumalten nuolet
Terässoturi
Norseman - barbaarien kuningas
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Kadonneet velhot
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Ator - taisteleva kotka
A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell
Barbarian
Rautasoturi

Hyllyssä katsomatta vielä Red Sonja, Toranin kosto sekä Tales of an Ancient Empire eli Julma miekka 2! Lisäksi löytyy neljän elokuvan BD-boksi, joka sisältää Skorpionikuningas-saagan kaikki neljä elokuvaa. Sitten tuleekin tenkkapoo, sillä en lukuisista yrityksistä huolimatta ole löytänyt niitä muutamia barbaarielokuvia, jotka vielä puuttuvat kokoelmastani.

Hyllystä puuttuvat Ator II, Ator III: The Hobgoblin, Barbaarien miekka, Barbaarinaiset, Barbarian Queen II, Beastmaster 2 - Petojen herra, Beastmaster: The Eye of Braxus, Kadonneen valtakunnan taikurit, She - Naarassoturi sekä Tulen valtaistuin.

Nähtyjä, mutta kokoelmaan hankkimattomia elokuvia, ovat Deathstalker III, Deathstalker IV sekä Kadonneet velhot.

Mikäli joku osaa opastaa minut mainittujen elokuvien fyysisten kopioiden äärelle, annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

barros
Käyttäjä
1311 viestiä

15.01.19 klo 00:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scorpion King op.

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

15.01.19 klo 09:56 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:


En enää muista tarkasti, mutta olikos leffassa hirmuinen määrä koomisia hidastuksia? Joku voi varmaan valottaa tätä?

Albert Pyun -tyyliin hidastuksia kyllä löytyy, mutta ei niitä muistaakseni niin runsaasti ollu, mitä äijän monissa muissa leffoissa. Useinhan tyyppi vetää ne ihan naurettavuuksiin asti. Luulee varmaan olevansa joku Sam Peckinpah :D

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

26.01.19 klo 13:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tekeillä on muuten uusi Red Sonja -elokuva. En voi väittää, että Punainen Sonja olisi mikään lempihahmo, aina naurettavasta asukokonaisuudesta alkaen. Robert ”Conan” Howardin eräässä novellissa esiintynyt, sarjishahmon esikuvana toiminut Sonja Rogatino oli toki räväkkä seikkailijatar. Mutta olisihan se siistiä, jos teattereihin pitkästä aikaa tulisi ison budjetin barbaarielokuva.

Valitettavasti projekti on tällä hetkellä vastatuulessa. Ohjaajaksi kiinnitettyä Bryan Singeriä kun on syytetty useista vakavista seksuaalirikoksista. En nyt kommentoi asiaa enempää, koska lainvoimaista tuomiota ei vielä ole. Jos epäilyissä on perää, niin sitten tietysti on toivottavaa, että Singer saa mitä ansaitsee. Toivon mukaan se ei kuitenkaan tapa koko elokuvaa.

Brutus
Käyttäjä
729 viestiä

26.01.19 klo 14:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Eikös Fire and Ice - Tulen ja jään maastakin pitäisi olla remake tulossa? Tuosta vaan ei ole vuosikausiin tainnut kuulua pihaustakaan, koska Robert Rodriguezilla on ollut käydet täynnä tuon Alita: Battle Angeln kanssa. Ihan mielenkiintoista jos saadaan peräti kaksi uutta barbarointia teattereihin asti, jos niitä seuraisi vielä kunnon halpisbuumi vanhan ajan hengessä niin aijai.

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

26.01.19 klo 14:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joka kerta kun käyn teatterissa, Alita: Battle Angelia mainostetaan pitkän kaavan mukaan. Trailerin tekijä ei ilmeisesti uskonut itse elokuvan vetovoimaan, koska on päätynyt näyttämään Robert Rodriguezia ja James Cameronia takkatulen ääressä, toisiaan selkään taputtelemassa. ”Kumpikaan meistä ei ole koskaan ennen tehnyt mitään vastaavaa!”

Odotukset ovat korkealla.

Rodriguezinhan piti Fire and Ice - Tulen ja jään maa -uusinnan ohella tehdä myös Red Sonja Rose McGowanin kanssa. Ja Barbarella: Queen of the Galaxy myös. Epäilenpä, että niiden kohtalo on sama kuin Machete Kills Again... In Spacen, eli ne ovat ja pysyvät kuumeisen mielikuvituksen tuotteina.

Kaveriporukalla kaljapäissään kehitellyt kahelit leffakonseptit jäävät yleensä idean asteelle. Iron Sky: The Coming Race on hyvä esimerkki siitä, miksi näin on.

Sittenkin olisin kyllä mielelläni nähnyt Rodriguezin tulkinnan barbaariteemasta.

Brutus kirjoitti:

jos niitä seuraisi vielä kunnon halpisbuumi vanhan ajan hengessä niin aijai.

Eiköhän Asylum ainakin yhden rip-offin tuota, jos kumpikaan lupailluista barbaareista taistelee tiensä teattereihin asti.

Brutus
Käyttäjä
729 viestiä

26.01.19 klo 15:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

^Menee vähän off-topiciksi jo mutta toi Alita haiskahtaa kyllä melkoiselta taloudelliselta pommilta. Mainio sarjakuva (omistan) tai se hieno animeversio ei ole koskaan olleet mitään kauhean suosittuja pienen kulttipiirin ulkopuolella eikä itse leffallakaan tunnu enää olevan minkäänlaista hypeä tai nostetta. Ilmeisesti tuo suunniteltiinkin alunperin taas yhdeksi Cameronin tekniikkademoksi, mutta se 3D-pelleily taitaa olla jo menneen talven lumia, joten siitäkään ei taida olla pelastukseksi.

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

27.01.19 klo 12:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Minulla on yleensä ihan hyvä näppituntuma siihen, mikä tulee menestymään ja mikä ei. Alita: Battle Angelin kohdalla fiilis on, että tuottoa tulee 150–200 miljoonan dollarin budjetilla suuruusluokkana noin puoli miljardia, ehkä vähän vähemmän, eli leffa pääsisi omilleen. Mitään perusteluja en osaa antaa, eli silkkaa arvailuahan tämä on.

Amazonilla oli vielä vuosi sitten esituotannossa Conan-sarja suoratoistoon. Piti olla ison budjetin spektaakkeli; joka toinen jakso Howardin kynäilemiä seikkailuja ja joka toinen jakso uusia kehitelmiä. Projekti on sittemmin hyllytetty. Harmin paikka, odotin sen valmistumista kuin kuuta nousevaa.

Jo pidemmän aikaa on tekeillä ollut myös pienen budjetin filmatisointi alkuperäisestä Conan-kertomuksesta Varjoja kuutamolla (Iron Shadows in the Moon). Novellia pidetään yleisesti yhtenä sarjan huonoimmista, mutta pienimuotoisuutensa ja arkkityyppisyytensä (merirosvoja, paha itämainen aatelinen, haaremineito, viidakkosaari, kummitusrauniot) takia se sopii hyvin B-elokuvan pohjaksi. Kanadalais-thaimaalainen tuotanto parin miljoonan budjetilla, ohjaajana stunttimiehenä uran tehnyt Kit Mallet ja Conanina suomalainen voimamies Pasi Schalin!

Viimeisimmät päivitykset elokuvasta ovat vuodelta 2015. Ilmeisesti se saatiin kuvattua valmiiksi, mutta lailliset ongelmat ovat estäneet julkaisemisen. Howardin tarinathan sinänsä ovat Public Domainia, mutta Conan on rekisteröity tavaramerkki ja sitä rataa. Tekijänoikeuksien raukeaminen ei myöskään estä lisenssin haltijaa uhkailemasta potentiaalisia kilpailijoita oikeustoimilla, joihin näillä ei ole varaa.

Tässä näyte [youtu.be] siitä, mikä olisi voinut olla totta.

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

28.01.19 klo 14:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli ostettua tänään Ironmaster - Terässoturin suomalainen leffateatterijuliste kotiin seinälle. :D

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

28.01.19 klo 19:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Tuli ostettua tänään Ironmaster - Terässoturin suomalainen leffateatterijuliste kotiin seinälle. :D

Kuva.

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

28.01.19 klo 23:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Emmää jaksa ruveta valokuvaan kun ei oo edes älyluuria itellä et kävis jotenki nopsaan homma. Netistä löytynee sama kuva. Tuo oma on laitettu pahvitaustalle, joten on helppo kiinnittää seinälle, ilman että tarvii tehä itse julisteeseen mitään reikiä tms. Onneks.

Tämä tismalleen sama. Onhan se helvetin komee!

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

10.02.19 klo 21:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli äsken istuttua sohvalla puolitoista tuntia tuijottaen Kullia. Omastani en kirjoittele isolla kirjaimella, joten kyseessä oli tietenkin Robert E. Howardin maailmaan perustuva barbaarifilmi Kull the Conqueror vuodelta 1997. Poikkeevan barbaarigenressään elokuvasta tekee jo pelkästään tuo valmistusvuosi. Yleensähän näitä pukattiin kasarilla ulos, tälläkertaa kuitenkin ollaan jo melkein vuosituhannen vaihteessa. Leffan piti alunperin olla nimeltäänkin Conan the Conqueror, mutta Schwarzenegger kieltäytyi vetämästä roolia, joten homma kirjoteltiin uusiks Kullina.

Minkälainen Kull sitten on filminä? Noh, alagenren tyyliin meininki on paikoin todella juustoista. Harmi kyllä, kun liikutaan tässä tyylilajissa, sitä odottais elokuvalta niitä tissejä ja veriroiskuttelua. Kull ei kuitenkaan tarjoo kumpaakaan. Loppupeleissä kyseessä on aika vaisu esitys, vaikka paljon erikoistehosteita ruudulla nähdäänkin. Niitäkin sekä yllättävän hyviä käytännönefektejä, että kamalaa ysärin loppupuolen kusi-cgi:tä. Lisäksi Kullin tunnari on ysärille omaiseen tapaan hardrock-sävytteinen. Tää huvittaakin useessa kohtaa kun Kull rupee mättään jengiä pataan ja raskas junttariffi alkaa soimaan taustalla. Erittäin hienoa, omalla hölmöllä tavallaan. Pääroolissa oleva Kevin Sorbo on melkoinen pökkelö, mutta vähän väärällä tavalla. Miehessä on hiukan liikaa sellasta vinkeetä ilmettä, ollakseen kylmäverinen barbaari. Tosin oikeudenmukainen sellainen. Muita mainitsemisen arvoisia näyttelijöitä leffassa on lähinnä aina yhtä kovasti silmää miellyttävä Tia Carrere. Carreren muistettavin rooli on kenties nostalgisessa Aarteenmetsästäjä -televisiosarjassa.

Tarinapuolelta sanottakoon, ettei Kull kyllä yllätä millään tapaa. Homma on taas sitä perinteistä herätellään muinainen paha, joka sitten kukistetaan jollain konstilla. Välissä on jos jonkinmoista petturia ja kikkailijaa pätkittävänä. Tietysti myös se oma heila tässä matkalla hommataan. No, Kull toiminee varmasti sarjakuvana, mutta tälläin leffana se tarjoaa melko heikosti mitään. Kyseessä on ehkä tähän astisesta barbaarifilmiretkestä se heikoin teos. Älkääkä käsittäkö väärin, kyllä tämänkin parissa viihtyy helposti tunnin ja puolikkaan. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen pöljä ja huvittava leffa!

Valloittaja Kulli saa kaks aamustondarin kovaa tähteä, ja plussan päälle.
+

Tähän päivään mennessä katsastetut barbaarifilmit pisteineen:

Conan -barbaari
Conan -hävittäjä
Red Sonja
Hawk the Slayer +
Ironmaster - Terässoturi
Fire & Ice - Tulen ja jään maa
Conan
The Sword and the Sorcerer - Julma miekka +
Kull the Conqueror +

Sitten seuraavaks täytyy lähteä taas hankkiin uusia barbaarielokuvia hyllyyn, että pääsee jatkaan genreen uppoutumista! Palataanpa taas jonkun filmin parissa.

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

16.03.19 klo 21:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toranin kosto (The Archer: Fugitive from the Empire, 1981)

”Aikana, joka saattoi olla tai saattaa olla oleva. Paikassa, joka saattoi olla tai saattaa olla oleva...” —Kertojaääni.

Toranin kosto lukeutuu varhaisimpiin barbaarielokuviin ja oli alkuaan tarkoitettu TV-sarjan pilottijaksoksi, mikä valitettavasti näkyy juonessa. Juonikuvioita heitellään ilmaan ja jätetään ratkaisematta. Hahmoja esitellään ja unohdetaan saman tien. Muutenkin Toranin kosto on vähän lattea, sillä siitä puuttuu Conanin jälkeisille barbaarielokuville ominainen seksillä ja väkivallalla mässäily sekä kaikki terveen järjen rajat ylittävä machoilu.

Viihdyttävintä Toranin kostossa on tekninen kömpelyys ja erityisesti aivan uskomaton ylinäyttely. Lisäksi puvustus on harvinaisen mielikuvituksellista, tulee sellainen fiilis, että kaikki studion vaatekaapit on käännetty ympäri asusteiden haussa. Esimerkiksi Mies ja alaston ase -saagasta tuttu George Kennedy on repsottavine tekoviiksineen ilmetty Obelix! Plussaa myös hienosti maskeeratuista liskomiehistä, jotka palvelevat pahista ja sihisevät häijysti.

Hämmentävintä elokuvassa ovat kummalliset väritrikit ja -suotimet. Loitsuja ei visualisoida erikoistehosteilla vaan värjäämällä koko otos surrealistisilla väreillä.

Hyllyssä katsomatta odottavia barbaarielokuvia ovat Red Sonja, She - Naarassoturi sekä Tales of an Ancient Empire. Hankintalistalla seuraavaksi Gor - tuhon tähti ja Outlaw of Gor sekä Kadonneet velhot ja Kadonneen valtakunnan taikurit.

Joku
Käyttäjä
1047 viestiä

10.05.19 klo 12:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pitkä aika meni, että sain aikaseks kartuttaa lisää barbaarifilmien kokoelmaa! Mutta nyt olis taas pari filmiä ruodittavana, niistä ensimmäisenä vuoden 1983 Deathstalker!

Täytyy heti kättelyssä sanoa, että tässä on heittämällä viihdyttävin elokuva tähän asti nähdyistä barbaarifilmeistä. Poislukien Conan Barbaari, jolle tuskin löytyy vertaistaan ihan helposti. Deathstalker on kuitenkin loistava alan edustaja. Roska-arvot on korkeella ja tahatonta komiikkaa löytyy taas ihan loputtomiin.

Tarina kertoo Deathstalker nimisestä jampasta joka lähtee seikkailuun yhdistääkseen kolme suurta voimaa ja estääkseen kaljupääpahis Munkarin vallassa pysymisen. Munkar järjestää suuret turnajaiset, joissa valitaan hänelle seuraaja valtaistuimelle. Oikeesti kyseessä on kiero juoni päihittää kaikki voimakkaat soturit pois tieltä ja hallita maailmaa ikuisesti. Munkar on kyllä katala ukko! Äijällä on tatuoituna päähän käärme, ja hän osaa muuttaa miehenkin maagisesti naiseksi. Melkonen welho siis on kyseessä. Onneks Rick Hillin ylitökerö peruukki päässään näyttelemä Deathstalker on lähes yhtä kova jätkä kun Conan, ja äijällä tosissaan pysyy miekka kädessä. Matkalla nähdään jos jonkinmoista mölliä ja miekanheiluttajaa. Tissejä unohtamatta. Etenkin Lana Clarksonin paljasta pintaa nähdään reippaasti! Clarksonhan oli tuon ajan kuumia seksisymboleja, ja häntä nähtiin myös elokuvissa Barbarian Queen ja Barbarian Queen II. Clarkson lähti tästä maailmasta tylyllä tavalla vuonna 2003, vain 40-vuotiaana, suuren musiikkituottaja Phil Spectorin ampumana. Spector istuu kakkuaan vieläkin veriteosta.

Tahattoman komiikan lisäks Deathstalkerissa on myös ihan aidosti siistejä juttuja. Efektipuoli on kivaa katsottavaa, onpahan tässä jopa verenvuodatusta ja vähän goreakin. Maskeeraukset on laidasta laitaan, on todella köpösen näköstä ukkoo ja sitten tosi hyvää settiä. Esimerkiks se luolassa kökkivä kaveri on melko kehnonlainen nukke, mutta sitten taas SIKAMIES on leffan parasta antia lookiltaan. Älyttömän iso äijä jolla on sian pää. Kaikki kohtaukset joissa sikamies on, on täyttä rautaa. Siellä luolassa käytävä tappelu sen peikon kanssa osoittaa taas sen, että näihin barbaarielokuviin oli joku ihme tarve tunkea slapstick-komediaa. Ihan ihme hupimusiikki alkaa soida, ja äijät sörkkii toisiaan. Huhhuh. Samanlaista perseilyä oli Albert Pyunin elokuvassa Julma miekka. Omat suosikkikohtaukset koko leffassa lienee se kapakkatappelu ennen turnajaisten alkua, tietysti itse turnajaiset sekä jokainen kohtaus jossa Munkar syöttelee millon mitäkin ihmisen osia pienelle arkussa elävälle mutanttilemmikilleen. Tuli ihan Basket Case mieleen.

Deathstalker on ehdottomasti pakollista katsottavaa tän genren ystäville. Leffan kesto on erittäin kompakti 1h 20min, ja lähes kokoajan mennään talla pohjassa.

+

Tähän asti katsottujen barbaarimeuhkaamisten pisteytykset:

Conan -barbaari
Conan -hävittäjä
Red Sonja
Hawk the Slayer +
Ironmaster - Terässoturi
Fire & Ice - Tulen ja jään maa
Conan
The Sword and the Sorcerer - Julma miekka +
Kull the Conqueror +
Deathstalker +

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

12.05.19 klo 21:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Palasinpa minäkin perjantaina lajityypeistä jaloimman pariin. Vuorossa oli rasvattuja lihaskimppuja sekä maailmanlopun jälkeistä tieteisfantasiaa sekoittava

She - Naarassoturi

Jumalauta mikä leffa! Näin hurjaa toimintaspektaakkelia en muista nähneeni sen jälkeen, kun lukiossa katsoin Deodaton Atlantiksen kostajat. Elokuvassa on vahva Cannon Filmsin henki (vaikkei Golan–Globus-tuotanto olekaan) ja yksinomaan positiivisessa mielessä. Barbaarielokuva ja post-apocalypse ovat tunnetusti avoin valtakirja puhtaaseen idiotismiin, ja lajityyppien epäpyhä liitto tarjoaakin todella hedelmällisen maaperän elämää suuremmalle eksploitaatio-odysseialle terveen järjen tuolle puolen.

Elokuvan mieleenpainuvimmista elementeistä mainittakoon (ei missään erityisessä järjestyksessä) moottorisahat, spitaaliset muumiot, kiiltävät rintalihakset, paljaat ryntäät, kloonautuvat merimiespukuiset tullimiehet, uusnatsit, kommunistit, uskonnolliset fundamentalistit, psyykikot, brittiläiset herrasmiehet, amatsonisoturit, frakit, rintakarvat, gladiaattorit, niitti- ja nahka-asusteet, ihmissudet, ilmapallot, hipit, kidutusvälineet, ihmisuhrit, robotit, ritarit, samurait, viikatemiehet, kaasunaamarit, oraakkelit, miinakentät, irtopäät ja -raajat, Sandahl Bergman, Tähtien Sodasta tuttu jätepuristin-ansa, ballerinaksi sonnustautunut Bud Spencerin näköinen köriläs sekä räjähtävistä laatikoista syöksähtävät salamurhaajat. Kokonaisuuden kruunaavat Rick Wakemanin menevät musiikit.

En tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, mutta vastaavaa olisi mieluusti katsonut tuplasti pitempään!

Virallinen barbaariranking

Barbaarit
Fire and Ice - Tulen ja jään maa
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
The Devil's Sword
Thor, valloittaja
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Pimeyden ruhtinaat
Julma miekka
Barbarian Queen
Conan the Barbarian
Jumalten nuolet
Toranin kosto
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Kadonneet velhot
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Ator - taisteleva kotka
Barbarian
Rautasoturi

Melkein barbaarit

Excalibur - sankarin miekka
She - Naarassoturi
Korpin lento
Yor - metsästäjä tulevaisuudesta
Gor - tuhon tähti
Hawk the Slayer
Terässoturi
Norseman - barbaarien kuningas
Krull ja näkymätön vihollinen
A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

13.05.19 klo 22:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sain tänään erään pitkään työllistäneen projektin loppuun, ja palkitsin itseni barbaarielokuvalla:

Red Sonja

Barbaarihyllyni kohta R on saanut olla vuosikaudet sangen rauhassa, koska olen kuullut Red Sonjasta oikeastaan pelkkää pahaa. Ehkä siksi elokuva yllätti hyvin positiivisesti. Richard Fleischerin edelliseen barbaarielokuvaan, tylsään ja lapselliseen Conan hävittäjään verrattuna kokonaisuus on oikein menevä. Budjetti on selvästi ollut tavanomaista barbaarielokuvaa isompi, mikä näkyy komeina maisemina, massiivisina lavasteina, hienoina erikoistehosteina sekä toinen toistaan erikoisempina asukokonaisuuksina.

Punainen Sonja ei sarjakuvissa koskaan ole vakuuttanut minua, mutta Brigitte Nielsen on ensimmäisessä valkokangasroolissaan sopivan fyysinen ja karismaattinen, oikeastaan koko elokuvan kantava voima. Naurettava ketjuhaarniskabikini on saanut väistyä huomattavasti uskottavamman nahkakorsetin tieltä, mikä on hyvä kompromissi seksikkyyden ja käytännöllisyyden väliltä.

Oma lukunsa on Red Sonjan pseudofeministinen sanoma. Alussa Sonja julistaa vihaavansa miehiä ja toteaa, ettei tarvitse heidän apuaan. Matkan varrella tuleekin vastaan jos jonkinlaista sovinistia, jotka saavat kantapään kautta oppia, ettei sankaritarta tytötellä. Käytännössä Sonja kuitenkin joutuu tavan takaa pulaan, jolloin Schwarzenegger ex machina putkahtaa pelastamaan hänet ennen kuin katoaa jälleen takavasemmalle. Joka tapauksessa vahvojen naishahmojen runsaus on mukavaa vaihtelua sangen miehiseen barbaarigenreen. Pääpahista, Sonjaan rakastunutta psykopaattilesboa, esittää Conan barbaarin alkuperäinen love interest, Sandahl Bergman.

Jostain syystä Schwarzenegger ei tällä kertaa esitä Conania vaan epämääräisen intiaanihenkisesti puettua Kalidoria. Varmaan tekijät pelkäsivät Sonjan jäävän tunnetumman sankarin varjoon, mutta ei tämäkään ratkaisu hyvä ole. Kalidor jää nimittäin hahmona täysin raakileeksi, eikä Iso-Arskastakaan saada mitään kiinnostavaa irti. Arskan ja Nielsenin hahmojen tasa-arvoa alleviivaava juonikin toimisi paremmin, jos miehenpuolikkaana olisi Conan eikä joku kertakäyttököriläs.

Raivostuttavinta elokuvassa on kuitenkin mukana roikkuva Tarn-niminen kakara. Kun ei ole neitoa pulassa, niin sitten tarvitaan pikkulapsi pulassa.

Täydellisessä maailmassa Red Sonjan feminististä sanomaa ei olisi vesitetty, Arska esittäisi Conania ja Tarn kuolisi hitaasti ja tuskallisesti jossain puolivälin tienoilla. Silloin elokuva olisi helposti neljän tähden taideteos. Nykyisellään se saa tyytyä maltillisempaan mutta sinänsä kunnioitettavaan kolmoseen.

Miihkali
Moderaattori
2426 viestiä

18.06.19 klo 20:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Feministiteemalla jatketaan, tänään oli vuorossa Hundra - Barbaarikuningatar. Se oli ensimmäisiä Amazonista tilaamiani elokuvia, varmaan yli kymmenen vuotta sitten. Vähän alkoi katsoessa epäilyttää, olenko leffaa aiemmin katsonut ollenkaan. Joku hämärä muistikuva heräsi, että DVD olisi lakannut toimimasta 10-15 minuutin katselun jälkeen. Nyt se joka tapauksessa toimi ihan hyvin.

(Juonipaljastuksia luvassa.)

Kuten sanottu, Hundra - Barbaarikuningatar tarjoilee monen muun naisvetoisen barbaarielokuvan tavoin näennäistä feminismiä. Näennäistä, koska vähäpukeinen sankaritar on selvästi tarkoitettu seksinnälkäisten teinipoikien kuolattaviksi, vaikka dialogin tasolla sukupuolirooleista jaksetaankin jauhaa.

Alussa ystävämme Hundra asustelee lumisessa metsässä muiden miesvihaajien kanssa. Pari minuuttia myöhemmin käärme luikertelee paratiisiin turkiksiin ja sarvikypäriin sonnustautuneiden äijänköriläiden muodossa. Asukkaat tapetaan ja majat poltetaan. Mikä siinä onkin, että barbaarielokuvien valloittajilla ei koskaan ole mitään järkeviä tavoitteita? Eikö kylän asukkaat olisi kannattanut ottaa orjiksi ja arvotavarat ryöstää?

Joka tapauksessa Hundra palaa ratsastusretkeltään parahiksi hävityksen kauhistusta todistamaan. Hän karauttaa pakoon ja pahikset seuraavat. Seuraavana aamuna Hundra onnistuu vihdoin kuromaan vähän välimatkaa ja piiloutuu. Pahikset nelistävät ohi, ja Hundra hyökkää heidän selustaansa. Konnat kupsahtavat alta aikayksikön, joten herää kysymys, miksi pakoon piti alun alkaenkaan lähteä.

Hundra suuntaa miekka ja sandaali -henkiseen kaupunkiin, jonka häijyt patriarkat palvovat Sonnia. Kaupungin kauneimmat naiset otetaan temppeliin seksiorjiksi. Hundran kesyttämisestä luvataan huutokaupassa useita tuhansia kultarahoja, joten poistuminen ei käy päinsä. Sankaritar selostaa orjattarille feminismin perusteet ja vastavuoroisesti orjattaret opettavat hänet meikkaamaan.

Hundra sisäistää lemmen alkeet, hankkiutuu raskaaksi, synnyttää ja toteaa, että miehetkin voivat olla ihan reiluja tyyppejä. Vapaa-ajalla kikatellaan tyttöjen kesken, käydään naku-uinnilla ja jutellaan joviaalisti seksistä. Lopuksi listitään kaupungin patriarkat ja sankaritar suuntaa uusiin seikkailuihin.

Hauskana yksityiskohtana sankaritar ainoana puhuu elokuvassa normaalisti. Muut hahmot haastelevat älyttömillä aksenteilla, jotka vielä ovat joka hahmolla erilaiset. Yleensähän barbaarielokuvissa kuvio menee niin, että päähenkilö urahtelee kurkkuääntein ja sivistyneempi väki pitäytyyy arkienglannissa.

Aika tylsä elokuvahan tämä on. Aikaansa edellä toki, leffa tuli jo ennen Red Sonjaa. Xenastakin voi nähdä viitteitä. Budjetti on varmaan ollut keskimääräistä barbaarielokuvaa isompi, mikä ei kuitenkaan juuri näy lopputuloksessa. Laurene Landon suoriutuu toimintakohtauksista hyvin, näyttelemisestä ei niinkään. Varsinkin dialogi on piinallista kuultavaa. Sinne tänne on sommiteltu kömpelöä slapstickia. Mielenkiintoisena elokuva pysyy lähinnä alussa ja lopussa, joissa sovinisteja rankaistaan väkivallalla ja hevoset kaatuilevat näyttävästi. Muu osa leffasta koostuu kepoisesta draamasta hiekanvärisissä lavasteissa. Jatkuva seksuaalisen väkivallan uhka on myös aika synkkä teema tällaiselle camp-viihteelle.

Sananen vielä DVD:stä. Kansi on tyylikkään sarjakuvamainen ja bonusmateriaalia reippaasti. Ennio Morriconen (unohdettava) soundtrack erillisenä CD:nä, ja ekstrana vielä Hundran myöhempiä vaiheita kronikoiva sarjakuva! Toisaalta kuvanlaatu on ihan hirveä. Resoluutio on häiritsevän pieni ja kuvassa näkyy digitaalisia artefakteja koko ajan. DVD on myös melkein 20 minuuttia teatteriversiota pidempi, mikä ei todellakaan ole elokuvalle hyväksi.

Hundra - Barbaarikuningatar saa minulta kaksi tähteä, mutta on se aika vahva kakkonen kuitenkin.

Keskustelut