Barbaarielokuvat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Barbaarielokuvat

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

05.05.18 klo 19:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Ajattelin itsekin vähän tutustua vähitellen tähän genreen.

Olen hiljattain vaihtanut Krullini ja Hawk the Slayerini BD:hen ja Ironmasterin suomenkieliseen julkaisuun. Minulla on kaikista kolmesta ylimääräinen DVD kotona, ja kyllä, ne ovat kaupan. Krull on tupla-DVD, jossa mukana myös Avaruustaistelija - seikkailuja kielletyllä vyöhykkeellä. Leffa tuli aikanaan telkkarista, ja onhan se aikamoista huttua. Han Solo kohtaa 80-luvun 3D-teknologian. Muutama ihan hienosti maskeerattu monsteri siinä on.

Krullia en pidä varsinaisena barbaarielokuvana vaan se on enemmänkin Excalibur - sankarin miekka vastaan Tähtien sota. Stormtrooperit laskeutuvat keskiaikaiselle planeetalle, sitten kerätään Dungeons & Dragonsin henkeen taikaesineitä ja uskollisia seuraajia, ja lopuksi potkitaan avaruusnatsit takaisin kiertoradalle. Ikävä kyllä elokuva ei ole läheskään niin raflaava, kuin mitä konseptin perusteella voisi odottaa. Katsomisen arvoinen leffa yhtä kaikki ja teknisesti erinomaisen hyvin tehty. Kunnon vanhanaikaisia erikoistehosteita eikä mitään CGI-huttua.

Kuten aiemminkin olen sanonut, niin paras mahdollinen aloitus barbaariharrastukselle on Roger Cormanin Sword & Sorcery Set [www.amazon.co.uk], joka on hintansakin puolesta varsin kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että paketissa tulee neljä genren parempaa päätä edustavaa teosta (Deathstalker, Deathstalker II, Barbarian Queen ja The Warrior and the Sorceress).

Noiden lisäksi ehdottoman pakollinen hankinta on Barbaarit, lajityypin arkkityyppisin edustaja, joka osoittaa, että Italiassa osattiin pistää paremmaksi tässäkin genressä. Ohjaajana itse kannibaalispesialisti Ruggero Deodato. Mainittakoon, että Barbaarit on allekirjoittaneelle se kaikkein rakkain ja merkittävin elokuva koko maailmassa. Jos Valhallassa esitetään elokuvia, isoin valkokangas on varattu Barbaarien tauottomalle esittämiselle.

Brutuksen suosituksista Voittamaton kostaja (Beastmaster) on monen miekka & magia -fanin suosiossa, mutta omasta mielestäni se jää vähän vaisuksi, vaikka onkin toki perusvahva barbaarielämys. Jos välttämättä haluaa nähdä hillerien taltuttavan mutantin, niin sitten se on kyllä pakko-ostos. Elokuvan vahvuutena on myös se, että kyseessä on ison studion tuotos ja siten puitteet ovat selvästi keskimääräistä komeammat.

The Sword And The Sorcerer eli kotoisammin Julma miekka on taatun pöhköä tavaraa, ei aivan genren kärkikastia, mutta keskeinen lajityypin kehitykselle. Elokuvahan ilmestyi samoihin aikoihin Conan - barbaarin kanssa ja sen huomattava taloudellinen menestys varmasti edesauttoi barbaarigenren syntyä. Eräänlainen Rosettan kivi siis.

Heitän vielä indonesialaista sekoilua, itämaisia taistelulajeja sekä barbaarista muskeliviihdettä yhdistelevän The Devil's Swordin mukaan villinä korttina. Sen löytäminen kohtuulliseen hintaan saattaa kuitenkin osoittautua haastavaksi.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

05.05.18 klo 20:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kiitokset Brutukselle ja Miihkalille vastauksista!

Mitäs Miihkali pitäisit hintaa Krull-tuplalla ja tuolla Hawk the Slayerilla yhteensä postit mukaanlukien? Ironmasterista ajattelin suomijulkan ostaa suoraan, sen kun saa huudosta alle vitoseen. Nää kaks muuta onkin sitten harvinaisempaa kamaa.

Edit: Niin ja onko levyt aluekoodiltaan mitä? R2 tai 0 olis itelle se mieluisin. Toki pystyn jenkkikiekkojakin tietokoneella pyöritteleen.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

06.05.18 klo 09:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hawk on 2 ja Krull on 1. Laita sähköpostia niin sovitaan yksityiskohdat.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

06.05.18 klo 10:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joo no voisin ton Haukan ostaa, Krullia näkyy saavan suomijulkasuna kans kohtuullisen iisisti. Toi avaruusseikkailu ei varsinaisesti meinaa kiinnosta :D

Paiskaan sulle s-postia!

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

06.05.18 klo 10:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Heitätkö Miihkali tänne, että tuliko posti perille? Mun sähköposti herjaa tosta sun osotteestas, google rupee huutaan "mx.google.com hylkäsi viestisi seuraaviin sähköpostiosoitteisiin:".

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

06.05.18 klo 13:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Perkele, kirjoitin sen näköjään väärin kun kännykällä rustasin nopeasti viestin ennen töihin lähtöä. Sori siitä, kuten A. Stubb asian muotoili.

EDIT: Viesti tuli perille.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

15.05.18 klo 09:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muistui sattumalta mieleen Troman levittämä taideteos nimeltä A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell. Iskevästä nimestään huolimatta kyseessä on aika perinteinen luolamieselokuva, jossa urahtelevat villit kohtaavat erilaisia stop motion -mörköjä, vähän samaan tapaan kuin vaikka Raquel Welchin tähdittämässä bikinikimarassa Miljoona vuotta eKr.. Dinosauruksia, barbaareja tai seksihulluja ei elokuvassa ole.

Katsoessa tulikin mieleen, että joku on ensin väsäillyt pienen budjetin fantasiaelokuvan, jolle ei ole löytynyt julkaisijaa, ja Troma on sen sitten ostanut, vaihtanut nimen myyvempään ja lisännyt vähän jotain kertojaääntä ja kehystarinaa arkistopätkistä. Jälkeenpäin tarkistin asianlaidan, joka olikin juuri näin.

Toisaalta iskevää nimeä, kansitaidetta ja taglineä ei näissä pienen budjetin muskelimaratoneissa sovi vähätellä. Niiden voimallahan kasetteja ennen Internetiä myytiin. Itse elokuvassa tarvitsee olla raflaavaa materiaalia vain pari minuuttia, eli sen verran, että siitä saadaan koostettua menevä traileri muiden kasettien alkuun.

Aihetta sivuten: ehkäpä kaikkien aikojen paras tagline löytyy Voittamaton kostaja (Beastmaster) -kasetin kannesta.

”Raju totuus barbaariheimojen taisteluista. Kostaja, joka tappoi elääkseen ja eli vain kostaakseen rakkaittensa kuoleman.”

Raju totuus, nimenomaan.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

26.05.18 klo 17:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli tuossa lievään krapulatilaan katteltua Miihkalilta ostamani miekka & magia elokuva Hawk The Slayer. Täytyy sanoa, että oli kyllä viihdyttävä pätkä! Tämähän ei nyt varsinainen barbaarielokuva vissiin ollu, mutta yhtäläisyyksiä genreen löytyy kyllä vaikka millä mitalla. Tai miten näitäkin nyt määrittelee? Jokatapauksessa Hawk The Slayerissa nähtiin reilu määrä ylidramaattisia kuolemia, huumoria (sekä tarkoituksellista, että tahatonta), miekkataisteluja, nokkelia ja vähemmän nokkelia käppäefektejä ja laaja kavalkadi erilaisia hahmoja. Leikkaukset oli välillä taistelukohtauksissa vähintäänkin hämmentäviä, kuten myös jotkut efektit. Kun halvalla tehdään, niin ihmisen luovuus herää parhaimmilleen. Tässä oli itseasiassa muutama ihan törkeen nätti kohtaus. Musiikeista täytyy myös heittää plussaa.

Elokuvan intro oli mun mielestä erittäin tyylikäs, siis etenkin tuo kun musiikki lähtee rullaamaan, haukka lentää ruutuun ja tekstit alkaa pyöriä. Pientä, mutta omalla tavallaan niin siistiä juttua.

https://www.youtube.com/watch?v=fKiZnUc_pmU

Kaikesta kämäisyydestään, ylinäyttelystä jne huolimatta pirun viihdyttävä teos kyseessä. Suosittelen kaikille miekka & magia / barbaarifilmien ystäville.

+

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

31.05.18 klo 19:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyt on Ironmaster - Terässoturi hankittuna, ja se onkin seuraava filmi jonka katson tässä barbaarielokuviin tutustumis proggiksessani. Sehän olikin näköjään Umberto Lenzin ohjaama. Tyyppihän tunnetaan lähinnä kannibaalileffagenren parista. Hauskaa nähdä millasen barbaarifilmin äijä on saanu kasaan.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

31.05.18 klo 21:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Raporttia viimeaikaisista barbaarielämyksistä.

Ator - taisteleva kotka

Conan menestyi. Italialaiset haistoivat rahan. Varmuuden vuoksi vielä otettiin suurin osa seksistä ja väkivallasta pois ja korvattiin ne koko perheen suoraan videolle -seikkailulla, joka on nähtävästi kuvattu Italian maaseudulla ilman ihmeempiä lavasteita. Luvassa on mm. amatsoniheimo, jonka asuttama metsä muistuttaa hyvin leikattuine nurmineen ja harvassa kasvavine tammineen epäilyttävästi puistoa.

Conan the Barbarian

Vuoden 2011 yritys käynnistellä uudelleen Conanin seikkailuja. Teos on ruotsalaisen Paradox-puljun rahakkain ja toistaiseksi viimeinen korkean profiilin projekti. Robert E. Howard-fanien keskuudessa Paradox tunnetaan tavastaan julistaa: "Nyt me tehdään lisenssituote, joka on vihdoinkin aidosti alkuperäismateriaalille uskollinen."

Eivät ne ole. Mutta onko sillä väliäkään? Tärkeäähän nimenomaan on, että tuote toimii itsenäisenä teoksena.

Uusio-Conan on alkuteoksille uskollisempi kuin aiemmat sovitukset, mutta lainaa juonen perusrakenteen Arskan & Miliuksen tulkinnasta. Yleisesti ottaen pätkästä välittyy faniteoksen maku. Se on sikäli hyvä juttu, että usko omaan visioon on kova. Leffalla on sielu, kaikkine puutteineenkin. Huono juttu sikäli, että vähän pöhköhän tämä on ja monessa suhteessa amatöörimäinen.

Toisaalta pöhköys kuuluu barbaarigenreen. Mukana on mm. norsujen kantama kaleeri, joka toimii tarvittaessa myös muurinmurtajana. Jason Momoa on kohtuullisen hyvä Conanina, ja väkivalta on riittävän raakaa tyydyttämään odotukset. Stephen Lang tekee leffan parhaan roolin pahiksena, joka haluaa kuolleen rakastettunsa takaisin ja jonka oikeastaan toivoisi voittavan. Suurin puute on juonessa: miljöö vaihtuu jatkuvasti eikä mihinkään keskitytä kunnolla, vaan iso osa elokuvasta koostuu paikasta toiseen juoksentelusta ja kehnosta CGI:stä.

Fire and Ice - Tulen ja jään maa

On kyllä komeaa animaatiota, siitä ei pääse mihinkään. Tulen ja jään maa kokoaa yhteisrintamaan 80-luvun johtavat barbaariasiantuntijat: animaatiomestari Ralph Bakshi ohjaa, Conan-pokkarien kansitaiteilija Frank Frazetta tuottaa ja Conan-sarjisten tarinanikkari Roy Thomas käsikirjoittaa.

Juoni on aika perushuttua, mutta se ei olekaan nyt se pointti. Kun koko leffa on tehty animaationa, niin kerrankin budjetti ja fysiikan lait eivät ole rajoitteena, vaan luvassa on fantastisia maisemia, surrealistisia värejä, eläimellisiä pahiksia ja valtavia hirviöitä. Lopussa laavavirta sulattaa jäätikön, mikä ei taatusti olisi näytelmäelokuvassa onnistunut.

Paljasta pintaa on luvassa totta kai. Tämänkertainen neito pulassa osaa jopa vähän puolustaa itseään, mikä on aina plussaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana teoksen painopiste ei ole maitorauhasissa (niitäkin toki nähdään), vaan istumalihaksia zoomaillaan intohimolla ja tyylitajulla.

Pimeyden ruhtinaat

Sorceress eli kotoisammin Pimeyden ruhtinaat on jälleen yksi Roger Cormanin tuottama ja latinalaisessa Amerikassa kuvattu barbaarielokuva. Kuten kuka tahansa Deathstalkerit nähnyt tietää, niin siinähän on jo voiton kaava. Tosin Pimeyden ruhtinaat ei aivan kohoa Cormanin parhaiden barbaarituotantojen tasolle.

Playboy-tyttöjen esittämät kaksostytöt Mira ja Mara varttuvat syrjäisessä kylässä. Minkäänlaiset tuhmat tai likaiset ajatukset eivät heitä vaivaa, kunnes eräänä päivänä panhuilua soitteleva satyyri keskeyttää heidän naku-uintinsa, jolloin typykät säikähtävät vuohen haarovälissä heilahtelevaa ”astaloa”. Siitä alkaa jännittävä seikkailu, jonka aikana kohdataan mm. viikinkejä, anglosaksisen oloinen barbaari sekä lentävä leijona.

Pohjanmiehistä huolimatta elokuva tapahtuu jonkinlaisessa myyttisessä Intiassa. Budjetti on varmaankin ollut keskivertoa barbaarielokuvaa isompi tai ainakin rahalle on saatu vastinetta tavallista paremmin, koska miljöö näyttää yllättävän hyvältä. Erityisesti kohtaus, jossa sankarit saapuvat kaupunkiin ensi kerran, on onnistunut. Kaikkea eksoottista on luvassa: varkaalta sahataan kädet, bordelli toimii täydellä höngällä, barbaari huijaa noppapelissä ja haaremineidot heittävät kärrynpyöriä.

Valitettavasti puolivälissä tempo heltyy ja jälleen kerran ongelmaksi nousee ohuehko juoni sekä mielenkiintoisten tapahtumien puute. Miran & Maran viattomuudesta saadaan kuitenkin muutama härski vitsi aikaiseksi. Lopussa edellä mainittu huijaribarbaari toteaa, että enköhän minä voi molemmat mimmit ottaa yhtä aikaa – hehän ovat käytännössä yksi ja sama.

Elokuva ansainnee uusintakatselun isommalla porukalla. Sitä odottellessa se saa tyytyä arvosanaan:

Gor - tuhon tähti

John Normanin sovinistifantasioihin perustuva miekka ja planeetta -eepos tarjoilee riittävässä määrin muskeleita ja paljasta pintaa. Eksoottisia tapahtumapaikkoja ja outoa puvustusta piisaa, kuten Cannon-tuotannolta sopii odottaakin. Hupaisana yksityiskohtana osa ääniraidasta on kierrätetty Deodaton Barbaareista! Lopussa nähdään Jack Palance lupailemassa jatko-osaa, jonka toivottavasti ehdin katsoa viikonloppuna.

Tässä vielä yhteenvetoa.

Barbaarit
Fire and Ice - Tulen ja jään maa
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
The Devil's Sword
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Pimeyden ruhtinaat
Julma miekka
Barbarian Queen
Hawk the Slayer
Conan the Barbarian
Jumalten nuolet
Terässoturi
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Kadonneet velhot
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Ator - taisteleva kotka
A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell
Rautasoturi

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

08.06.18 klo 17:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Saas nähä tuleeko tästä joku perinne, katsoin tänään nimittäin taas alkoholista johtuvan heikohkon olon kaveriks barbaarifilmin. Tälläkertaa vuorossa Umberto Lenzin Terässoturi eli Ironmaster. Noh, ensinnä täytyy sanoa, että toi leffa oli aika täydellinen valinta krapulaleffaks. Juoni ei nerokkuudellaan päätä huimaa, ja meno on muutenkin vähintäänkin roskaista. Niinkun tän ajan italialaisissa filmeissä usein on. Puvustus oli ihan perus barbaarikamaa, paitsi Vood -nimisen pahiksen leijonan päästä tehty päähine. Voi vittu että oli ruma kapistus! Peruukit oli kans yhtä uskottavia kun kävisin hakemassa mettästä kourallisen sammalta, ja löisin sen kaljun peitoks. Pahista muuten näytteli legendaarinen George Eastman! Eastman, tai syntymänimeltään Luigi Montefiori, on varmasti kaikille italotrashin ystäville tuttu nimi. Kattelin netistä että mitähän äijälle mahtaa tätä nykyä kuulua niin huomasin tiedoista että kaveri on 2,06 pitkä! Jumalauta mikä hujoppi. No, takaisin Ironmasteriin. Pidin muuten leffan musiikeista. Mikä ihme siinä on, että vanhoissa italialaisissa kauhu ja exploitaatiofilmeissä jne on pirun kovat scoret yleensä? Yks asia mihin petyin tässä leffassa oli veren ja paljaiden hinkkien vähyys. Yleensä tän tyylin leffoissa on lupa odottaa molempia. Ironmaster oli tosi vähäverinen, eikä tissejäkään juur ollu. Paitsi pääosanäyttelijä Sam Pascon (Heheh perkele mikä nimi...) hervottomat rintalihakset, jotka ei itelle kyllä hirveemmin säväreitä anna. Verettömyydestä huolimatta äksöniä Ironmaster tarjoaa kyllä ihan kivasti. Tyhjäkäyntiä ei oikeestaan ole, ja hyvä niin. Tylsyys ja hitaus olis tälläselle elokuvalle todellinen naula arkkuun. Tälläisenään Ironmaster on hyvää viihdettä puolekstoistatunniks. Italoroskan ystävälle kämäisyydessään todella useet naurut irrottava tekele.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

29.06.18 klo 13:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Barbaaripäivitys.

Norseman - barbaarien kuningas (1978)

Norseman lienee varhaisimpia ellei varhaisin barbaarigenreen luokiteltavissa oleva elokuva. Toisaalta maagiset elementit ovat viitteellisiä ja aiheenakin ovat Viinimaahan rantautuvat viikingit. Näin jälkeenpäin ajateltuna barbaarisinta elokuvassa lienee sen todella komea julistetaide, josta ei lihaksikkaita pohjanmiehiä, raakalaismaisia villejä tai paljaita pakaroita puutu.

Itse elokuva on tylsähkö ja tapahtumaköyhä. Inkkarit kommunikoivat ulvahdusten ja siansaksan sekoituksilla, joten antagonistien motiivit jäävät hämärän peittoon. Taisteluista puuttuu kunnon mätön meininki, sen sijaan normannit ottelevat Bud Spencerin opein ja viskelevät punanahkoja painiliikkein. Hömelönnäköisiä hidastuksia käytetään aina tilaisuuden salliessa.

Tahatonta komiikkaa onkin sitten selvästi enemmän tarjolla. Pitkälaivassa on isohkon erämajan kokoinen ja näköinen ruuma, joka on selvästi itse alusta tilavampi ja jonka katto on varmaan kolmen metrin korkeudella. Viikingeillä on isot, karvaiset sarvikypärät ja he vannovat joka välissä Odinin nimeen. Muutoin puvustus on varmaan jostain antiikkispektaakkelista kierrätetty. Yksi pohjanmiehistä, Thrall nimeltään, on muuten musta!

Lemppariviikingikseni nousee kuitenkin keski-ikäisen suomalaisen oloinen partasuti Olaf, jonka tappomanöövereissä on enemmän kuin ripaus huumoria. Veikkonen mm. hukuttaa kaksi intiaania roikottamalla poloisia sääristä pää alaspäin.

Yor (1983)

Argentiinalaiseen sarjakuvaan perustuva italoleffa yhdistelee luolamiesgenren elementtejä tieteisfantasiaan. Meininki onkin todella hurjaa. On hirmuliskoja, sädepyssyjä, kivikautisia heimoja, lihaksikkaita miehiä, avaruusaluksia ja kirsikkana kakun päällä oikein tosi paha post-apocalyptinen diktaattori, joka puhuu syvällä kurkkuäänellä ja komentaa robottiorjien armeijaa.

Monet pitävät Yoria camp-klassikkona, mutta minusta se on rehellisesti aika helkkarin siisti leffa, vaikkakin kieltämättä teknisesti vähän kökkö. Ainoa todella huono puoli on karsea tunnusmusiikki. Muutoin luvassa on oikein kunnon pulp-viihdettä Edgar Rice Burroughsin hengessä!

Barbarian (2003)

Jos Norseman on genren varhaisimpia edustajia, niin Barbarian on tuoreimpia. Elokuva alkaa sangen lupaavasti: paljasta pintaa esitellään estoitta, taisteluissa on kunnon koreografiat ja eksoottista puvustusta ja maskeerausta piisaa. Lisäksi päähenkilö Kanea esittävä Michael O'Hearn on oikein kunnon jässikkä, jolla ilmeisesti on jopa jonkinasteista taistelulajien osaamista.

Lupaavasti alkanut elokuva menettää nopeasti teränsä, kun se paljastuu uusioversioksi ensimmäisestä Deathstalkerista. Vastaavan tuottajan pallilla häärii Roger Corman, jolla ei tunnetusti ole mitään häpyä rahastamisen suhteen. Merkittävä osa Barbarianin kestosta koostuukin alkuperäisen elokuvan sellaisenaan kierrätetystä materiaalista. Juonen toistoa sopii ihmetellä myös, koska Deathstalker IV lämmitteli sekin ykkösosan turnajaisteemaa. Orgiakohtaus taas on muistaakseni näytetty ainakin osittain kaikissa sarjan elokuvissa.

Puhki kaluttuun konseptiin Barbarian ei tuo muuta uutta kuin rumaa CGI:tä sekä pahiksen haaremiin sijoittuvan feministisen sivujuonen, joka loppujen lopuksi ei edes johda mihinkään. Kun näyttelijäkaartikin koostuu Michael O'Hearnia (sankari) ja Martin Kovea (pahis) lukuunottamatta maakuntasarjan venäläisistä, niin aikamoista paskaahan lopputulos on. Dubbaajien leveät jenkkiaksentit ovat tosin hupaisaa kuultavaa ja täysin ristiriidassa muinaismiljöön kanssa.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

01.08.18 klo 22:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Barbaarielokuviin tutustuminen jatkui tänään postista kolahtaneen Ralph Bakshin animaation Fire and Icen parissa. Bakshi on tunnettu nimenomaan animaatioguruna, ja täytyy sanoo, että ainakaan Fire and Ice ei jättäny kylmäks! Juoni ei päätä huimannu, mutta perinteinen hyvän ja pahan taistelu antaa hyvän syyn kunnon rähinälle. Ja sitähän me nimenomaan näiltä filmeiltä halutaan. Tässä oli todella sulavasti tehtyjä taistelukohtauksia, toinen toistaan kovempia hahmoja (etenkin Darkwolf kirveineen), erikoisia otuksia aina verenhimoisista susista jättiläismustekalaan, tietenkin genrelle oleellinen kaunis neito pulassa ja melkosen överi pahis. Mitäpä sitä muuta vois enää vaatia? Kaikki vielä tiivistettynä vajaaseen puoleentoistatuntiin. Kelpaa. Valittamisen aiheita on melko vaikea keksiä. Jos ny haluais niin samojen kuvien kierrättämisestä vois nillittää, mutta tätähän on todella monissa animaatioissa, eikä se meikäläistä ainakaan haitannu. Toinen on sitten se juoni. Hommahan on perinteinen hyvä-paha asetelma prinsessan pelastuksella. Ei todellakaan mitään omaperäistä, mutta elokuva on muuten niin viihdyttävä, ettei tuo juoni tunnu edes olevan pääasia kaiken mäiskeen ja mähinän keskellä.

Tulen ja jään maa jää ehdottomasti oman hyllyn täytteeksi, ja varmasti tulee visiitille soittimeen aina aika ajoin. Toi muuten paikoin myös mieleen toisen ihan perkeleen päräyttävän kasari-animaation, Heavy Metalin.

Perkeleen hyvä.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

06.09.18 klo 15:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Barbaarielokuvien kahluu sai tänään jatkoo. Vuorossa oli legendaarisen Conan Barbaarin uudelleenlämmittely vuodelta 2011. Pääosan tälläkertaa vetäsee Arskan sijaan Jason Momoa, joka ei oo hassumpi valinta barbaarin saappaisiin. Tietyllä yrmeydellä tyyppi hoitaa roolinsa ihan menevästi. Veressä ja tisseissä ei säästelty, niinkun ei genren edustajan kuulukkaan. Se oli hyvä juttu. Väkivalta myös oli rujoa ja iskut kipeen näkösiä. Visuaalinen puoli muutenkin oli varsin hyvin kohdallaan. Pärjääkö tää sitten alkuperäiselle 80-luvun Conanille? No vastaus lienee itsestäänselvyys, mutta ei todellakaan pärjää. 2011 vuoden Conan tekee monta asiaa hyvin, mutta alkuperäisteoksen tunnelma loistaa täysin poissaolollaan. Ohjaaja Marcus Nispel on kyllä saanu viihdyttävän filmin kasaan, mutta silti kaikki tuntuu jotenkin yhdentekevältä. Se olikin jännä leffaa katsellessa, kun tavallaan ulkokuori on kohdillaan, mutta silti tuntuu ettei elokuvasta saa mitään sen suurempia kiksejä irti. Pointsit kuitenkin siitä, ettei tästä lähdetty tekemään mitään suoraa kopiota. Enkä koe tässä mitenkään, että Conania olis jotenkin vesitetty. Kyllähän tää filmi on ihan kelpo tribuutti alkuperäiselle.

Orkkis on orkkis.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

06.09.18 klo 20:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuliko sinullekin muuten mieleen siinä takaa-ajokohtauksessa, että niiden maassa kierivien vankkurien olisi pitänyt lopuksi räjähtää?

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

06.09.18 klo 22:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

No se olis varmaan ollu aika mielenkiintonen ratkasu räjäyttää vankkurit :D

Tässä kyllä oli tulta ja tappuraa siinä määrin, etten olis ihmetelly vaikka ne oliski mosahtanu!

Nyt on taas muuten lista auki, että mitähän barbaarileffaa seuraavaks lähtis hommaamaan, kun loppuivat hyllystä perkele. Yks kova kandidaatti ois Don Coscarellin Beastmaster. Tai sitten Deathstalkerit... Hmm.

barros
Käyttäjä
1285 viestiä

08.09.18 klo 04:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ En tiedä Barbaari leffoista, mutta ajatellut vanhoja Tarzaneita aloittaa katsomaan tai miksei Robin Hood ja Black Adder sarjaa, kun pääsee ruudun ääreen.

Miihkali
Moderaattori
2292 viestiä

18.12.18 klo 11:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tulipas muuten mieleen sellainen islantilainen viikinkielokuva kuin Korpin lento. Siinä irlantilainen orpopoika kostaa pohjanmiehille vanhempiensa surman ja siskonsa kaappaamisen vaimoksi. Alkuasetelma on siis barbaarielokuvista tuttu, mutta itse juoni muistuttaa epäilyttävän paljon Yojimbo - onnensoturia, jota apinoidaan myös David Carradinen tähdittämässä, puhtaammin barbaarihenkisessä The Warrior and the Sorceressissa.

Mitä Korpin lentoon tulee, niin se kannattaa ehdottomasti katsastaa, mikäli vain tilaisuus tarjoutuu. Leffa on vuodelta 1984, mutta siinä on hyvin 70-lukulainen henki, mikä ei oikeastaan ole huono asia. Karut Islannin maisemat sopivat meininkiin hyvin. Kahden vaiheilla olen ääniraidasta, joka koostuu yhdestä pitkästä proge-henkisestä jamista.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

19.12.18 klo 10:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mä oon kuullu tosta Korpin lennosta joskus. Täytyy laittaa kyllä listalle. Tosta ei taida kauheen montaa julkaisua olla vaan olemassa?

Täytyis muuten taas jatkaa barbaarielokuviin tutustumista. Seuraava leffahankinta vois ollakkin taas tätä genreä.

Joku
Käyttäjä
978 viestiä

02.01.19 klo 00:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Postissa on matkalla luokseni seuraava barbaarifilmi, Albert Pyunin The Sword and the Sorcerer, kotimaiselta nimeltään Julma miekka. Siitä lisää jossain kohtaa!

Keskustelut