Barbaarielokuvat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Barbaarielokuvat

Miihkali
Moderaattori
2062 viestiä

21.04.17 klo 13:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Barbaarielokuva, tuo elämää suurempi genre, jossa öljytyt lihakset, paljaat maitorauhaset ja miehiset miekat ottavat yhteen, joskus jopa samanaikaisesti. Onko täällä muita kyseisen tyylilajin harrastajia?

Itse rakastan barbaarielokuvia. Ne ovat post-apocalypsen ohella kenties lempigenreni, mitä B-elokuviin tulee. Rakastan myös miekka ja magia -kirjallisuutta, mutta kenties hieman toisella tavalla. On kirjoitettu kymmenittäin aidosti hyviä miekka ja magia -novelleja, mutta suurin osa barbaarielokuvista on puhdasta roskaa, joka vetoaa ihmisen alhaisimpiin vaistoihin ylenpalttisella alastomuudella, muskelipitoisuudella sekä ihan vaan rehellisellä huonoudella.

Conan - barbaarihan on se ainoa oikeasti hyvä barbaarielokuva, jossa on kaikki kohdallaan: karismaattinen pääosanesittäjä, eeppinen tarina, pätevä tekninen toteutus sekä ihan oikea taiteellinen visio synkästä maailmasta menneenä aikana. Toki Conanissa on myös tahatonta komiikkaa ja camp-arvoja, mutta ei liiallisessa määrin. Pikemminkin ne ovat eksoottinen mauste elokuvassa, joka ottaa itsensä haudanvakavasti ja jonka maailma välittyy myös katsojalle uskottavana ja mielenkiintoisena.

Toinen äärimmäisen viihdyttävä barbaarielämys on Deathstalker-saaga. Ensimmäinen osa on tehty hammas irvessä tosissaan, mutta niin päin helvettiä, että nauru on taattu. Paras kohtaus elokuvassa on lopputaistelu, jonka aikana pallinaamainen päähenkilö mm. pitää valoa hehkuvaa miekkaa peniksensä kohdalla. Deathstalker II onkin sitten kieli poskessa tehty komedia, jossa nähdään mm. Iivana Julman palveluksesta liiallisen julmuuden takia erotettu pahis. Hyviä elokuvia molemmat. Kolmos- ja nelososa ovat valitettavasti näkemättä.

Äärimmäinen barbaarielämys (Ilja Rautsia siteeratakseni) on kuitenkin Deodaton Barbaarit, jota en nyt tässä sen enempää esittele, kun tuntuu, että olen siitä jo sanonut kaiken sanomisen arvoisen. Uskomattoman kova elokuva, joka tapauksessa. Jos ette ole nähnyt, niin kuunnelkaa nyt ainakin tunnusmusiikki [www.youtube.com]. Grooh!

Muita huomionarvoisia teoksia ovat esimerkiksi The Warrior and the Sorceress, jossa on David Carradine, Yojimbo - onnensoturista apinoitu juoni sekä nelitissinen nainen. Toki hyviä barbaarielokuvia on runsaasti enemmänkin, mutta en nyt rupea niitä kaikkia luetteloimaan jo siitäkin syystä, että muistikuvat ovat paikka paikoin hataria.

Toki huonojakin elokuvia genressä on. Esimerkiksi Hundra - Barbaarikuningatar putoaa ikävästi siihen välimaastoon, että on liian hyvin tehty ollakseen hassu, mutta liian huono ollakseen mielenkiintoinen. Ei siis huono vaan keskinkertainen elokuva. Toki niinkin "korkeatasoinen" laatu on barbaarielokuvalle tietyllä tavalla poikkeuksellista!

Kadonneet velhot on jäänyt mieleen erityisesti siksi, että barbaarin roolissa on siinä Bo Svenson. Jos kyseinen näyttelijä on tykkiläisille tuttu, niin tiedätte, että hänellä on hieman liikaa pilkettä silmäkulmassa ja hieman liian vähän muskelia, että miestä voisi pitää uskottavana barbaarina. Sinänsä kyllä sympaattinen ja karismaattinen kaveri, mutta aivan väärässä elokuvassa.

Näkemättömiä barbaariklassikoita ovat ainakin Ator-sarja (lukuun ottamatta todella huonoa kolmososaa Rautasoturia, jossa on Darth Vaderin ja kiillotetun kullinnupin risteytykseltä näyttävä pahis), Red Sonja, Barbaarien miekka (Sword of the Barbarians) sekä Pimeyden ruhtinaat (Sorceress). Myös muita suosituksia otetaan vastaan! Olen lisäksi kiinnostunut ostamaan fyysisiä kappaleita genren elokuvista, mikäli jollakulla on halua hankkiutua niistä eroon (kaikki formaatit käyvät).

Nosfecoff
Käyttäjä
682 viestiä

21.04.17 klo 21:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyt kuule äkkiä Red Sonja pauhaamaan! Et tule pettymään. Upea elokuva. En luovu DVD:stäni, mutta toivottavasti tämä toimii motivaattorina.


Sonja sekä elokuvan huikein hahmo, pikku prinssi Tarn

hyvä elokuva. arnold rules.
- schwartzy

Maisemat olivat kyllä komeita, samoin lavastus.
- James_Bond

Brigitte Nielsen on sen sijaan ärsyttävä ja nalkuttava ämmmä
- Kauhuhullu

Brutus
Käyttäjä
279 viestiä

21.04.17 klo 21:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Täytyy suositella myös sellaista italialaisen elokuvataiteen helmeä kuin Yor. Tässä köyhän miehen arska Reb Brownin esittämä barbaari pieksee hengiltä mm. dinosauruksia ja robotteja. Yhdessä kohtaa Yor ampuu lentoliskon jousipyssyllä ja käyttää sitä sitten riippuliitimenä. Kaikki naiset luonnollisesti rakastuvat Yoriin heti ensimmäisessä yhteisessä kohtauksessa ja lopussa muistutetaan Yorin olevan rauhanmies, vaikka veijari tuhoaa tässä huvikseen kokonaisia sivilisaatioita.

Hilpeän elämyksen kruunaa vielä huikea tunnari [www.youtube.com].

Miihkali
Moderaattori
2062 viestiä

08.10.17 klo 19:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Arrhhhh... En kestä enää. Olen vaeltanut erämaassa vailla vettä päiväkausia, mutta horisontissa siintävä keidas ei vain tunnu lähestyvän. On olemassa tietty raja, jonka jälkeen sitä tekee mitä vain päästäkseen piinasta. Minulla se ylittyi tänään. Onneksi viehättävät amatsonisoturit riensivät hätiin. Tässä hieman saldoa.

Katsoin muuten kesällä Deathstalkerin osat III ja IV. En innostunut ihmeemmin kummastakaan. Kolmonen muistutti hieman kakkosta, mutta vailla huumoria tai John Terleskyn rennon karismaattista pääosaa. Barbaarimeininkiä elokuvassa ei ollut, vaan se oli lähinnä laiskaa perusfantasiaa, jossa prinssi urheaksi ryhtynyt Kuolonväijyjä pelastaa prinsessaa ja sitä rataa. Lässynlää. Nelonen oli hieman parempi ja siinä oli jopa ensimmäisen osan Rick Hill pääosassa, mutta toisaalta juonellisesti leffa on huonompi toisinto alkuperäisestä Deathstalkerista. Asiaa ei ainakaan paranna se, että mukana on pitkiä pätkiä suoraan ykkösestä.

Mieleenpainuvin elementti oli kolmosen pahis, jolla on joka kohtauksessa eri vaatteet. Nähdäänpä hänet housuittakin pariin otteeseen.

Joku
Käyttäjä
735 viestiä

08.10.17 klo 20:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse en oo paljoa noita barbaari-leffoja kattellu. Tietysti Conanit on nähtynä ja Red Sonja. Mitäs Miihkali kun oot enemmänkin näitä kyseisen genren filkkoja katsonut, onko Conan se ehdottomasti paras tämän tyylilajin leffa? Deathstalkeria oon halunnut katsoa ja varmasti tulee poistettua talteen jos sopivaan hintaan mönkii jossain vastaan.

PS: Red Sonjassa on muuten mahtava Ennio Morriconen säveltämä tunnusmusiikki!

Miihkali
Moderaattori
2062 viestiä

09.10.17 klo 10:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joo, kyllähän se Conan on ainoa tämän genren tekele, joka täyttää oikean elokuvan standardit. Isot studiot tekivät tosin pari muutakin barbaarileffaa ja jopa ihan kohtalaisilla budjeteilla, mutta nämä yritelmät kyllä epäonnistuivat pahasti. Esimerkiksi Voittamaton kostaja eli Beastmaster on MGM:n tuottama ja perustuu arvostetun fantasiakirjailija Andre Nortonin samannimiseen romaaniin. Leffan budjetti oli Wikipedian mukaan 9 miljoonaa. Kaikkea tätä vasten on hämmentävää, miten älyvapaa ja naurettava lopputulos oikein oli. Viihdyttävä leffa, ei siinä mitään.

Mutta kyllä, alkuperäinen Conan on genren se oikeasti hyvä elokuva. Conanissa on paljon elementtejä, joista myöhemmin tuli barbaarielokuvien toistuvia kliseitä. Selvimmin tämä näkyy juonirakenteessa, jossa keskenkasvuisen sankarin kotikylä tuhotaan, lapsi varttuu orjuudessa lihaskimpuksi ja lähtee kostamaan. Vaikka Conan on se barbaarielokuva, joihin kaikkia muita verrataan, en sanoisi, että se hirveästi muistuttaa genren tyypillisempiä edustajia. Ehkä pintapuolisesti, muttei sisällöltään. Conanin voi vallan hyvin katsoa sen elokuvallisten ansioiden vuoksi. Muut barbaarielokuvat kannattaa säästä kaveriporukan illanviettoon.

Jos barbaarielokuvista on kiinnostunut, kannattaa hommata Roger Corman's Cult Classics: Sword & Sorcery Set [www.amazon.co.uk], jossa on neljä genren parhaimmistoon kuuluvaa elokuvaa: kaksi ensimmäistä Deathstalkeria, niiden spin-off Barbarian Queen sekä Yojimbo vieraalla planeetalla eli The Warrior and the Sorceress. Boksi on postikuluineen alle kaksikymppiä, eli yhdestä leffasta maksaa vajaan vitosen. Se on minusta ihan käypä hinta noin komeasta paketista.

Lisäksi kannibaalimies Ruggero Deodaton Barbaarit on pakollinen ostos kaikille barbaarigenrestä kiinnostuneille. Jos omistaa VHS-nauhurin, kannattaa harkita suomenkielisen julkaisun hankkimista, mikäli sen nyt jostain sattuu löytämään. Siinä nimittäin on poikkeuksellisen näyttävä kansi.

Tässä vielä pisteet näkemilleni barbaarielokuville. Elokuvat ovat paremmuusjärjestyksessä. Toivon mukaan pääsen päivittämään luetteloa lähiaikoina.

Barbaarit
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Julma miekka
Barbarian Queen
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Kadonneet velhot
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Rautasoturi

Miihkali
Moderaattori
2062 viestiä

04.12.17 klo 14:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuli eilen katseltua barbaarielokuvia pitkästä aikaa. Vuorossa olivat Terässoturi (Ironmaster) sekä Jumalten nuolet (Conquest). Mielenkiintoisena sattumana molemmat elokuvat olivat paremmin kauhuleffojen puolelta tunnettujen ohjaajien tekemiä: Terässoturi on Deodaton ohella merkittävimmän kannibaaliohjaajan Umberto Lenzin käsialaa, Jumalten nuolet taas zombielokuvistaan (mm. Zombie Flesh-Eaters) tunnetun Lucio Fulcin tekosia. Onkin vaikea välttyä vaikutelmalta, että kumpikaan ohjaajista ei ole vahvimmalla osaamisalueellaan.

Lenzin lahjakkuudesta en muutenkaan tosin ole järin vakuuttunut. Siihen nähden Terässoturi on jopa yllättävän hyvä. Varsinaisen miekka ja magia -viihteen sijaan kyseessä on pikemminkin luolamieselokuva. Niille, jotka eivät asiaa tarkemmin tunne, kerrottakoon, että tämä jalo genre kukoisti 1960-luvulle ja oli eräänlainen miekka ja sandaali -genren amerikkalainen serkku ja sellaisena enteili voimakkaasti myöhempiä barbaarielokuvia. Luolamieselokuvien peruselementeistä esillä ovat muinaiset eläimet (tässä tapauksessa mammutit, villihärät ja apinamiehet) sekä tulivuorenpurkaukset. Kömpelöitä erikoistehosteita ja lavasteita on kyllä luvassa, mutta stop motion -dinosauruksia odottava joutuu pettymään.

Terässoturin suurin vahvuus on sen tuomitseva suhtautuminen väkivaltaan. George Eastmanin näyttelemä villi oppii valmistamaan raudasta aseita ja alistaa koko laakson orjuuteen. Karismaattinen ja pahaenteisen oloinen Eastman onkin juuri oikea mies tähän rooliin; erityisesti kohtaus, jossa hän ensi kertaa nostaa käteensä miekan, on vaikuttava. Pääosaa esittävä Sam Pasco on sen sijaan täydellinen pökkelö. Elokuvan hippihenkinen loppu jättää myös käyttämättä temaattisen potentiaalin. Lopetus olisi selvästi dramaattisempi ja synkempi, jos sankarista olisi vain tullut uusi miekanheiluttaja edellisen tilalle. Sen sijaan hän julistaa rakastavansa rauhaa (ratkaistuaan sitä ennen kaikki ongelmat väkivallalla) ja upottaa aseet järveen.

Lisäpisteistä Frank Frazettan komeasta julisteesta, joka tosin sopisi paremmin johonkin barbarointipainotteisempaan elokuvaan.

Jumalten nuolet tavoittelee tarunomaista tunnelmaa. Sekä elokuvan ääni- että värimaailma ovat selvästi tavanomaisesta poikkeavia. Tästä johtuen juonen seuraaminen on liki mahdotonta, sillä värit ovat kalvakoita ja epäselviä ja kuva sumea. Lisäksi hidastuksia ja erilaisia värisuotimia käytetään jatkuvasti. Ääni taas on kaiutettu siinä määrin voimakkaasti, ettei puheesta tahdo saada selvää. Lopputulos on lähes psykedeelinen. Paikoin tarjolla on kuitenkin komeita kuvia ja tyylikkään unenomaisia kohtauksia, joissa alaston nainen piehtaroi käärmeiden keskellä. Eroottisten sävyjen ohella mukana on hienoisia tieteiselementtejä. Myös erikoistehosteet ovat yllättävän hienoja, erityisesti irtopäät ja muu gore.

Sen enempää Terässoturi kuin Jumalten nuoletkaan ei ainakaan ensimmäisen katsomiskerran perusteella nouse barbaarigenren parhaimmistoon. Molempia vaivaa mielenkiintoisten tapahtumien vähäisyys ja kehää kiertävä juoni sekä harmillisen vähäinen toiminta. Nostan kuitenkin hattua sille, että kummassakin tapauksessa tekijät selvästi ovat yrittäneet tehdä jotain muuta kuin pelkän Conan-kloonin. Jumalten nuolissa on havaittavissa jopa aitoa taiteellista kunnianhimoa. Onnistuneempana se olisi voinut olla aidosti merkittävä fantasiaelokuva.

Annan molemmille elokuville arvosanaksi kaksi ja puoli tähteä.

Miihkali
Moderaattori
2062 viestiä

25.01.18 klo 12:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lisää barbaaria pukkaa. Tällä kertaa vuorossa olivat Hawk the Slayer, The Devil's Sword, Voittamaton kostaja sekä Excalibur - sankarin miekka.

Hawk the Slayer (1983) ei ole varsinainen barbaarielokuva: rasvattuja lihaksia ja puolialastomia naisia ei näy lainkaan. Elokuva sijoittuu myyttiseen versioon muinaisesta Englannista ja kristinuskolla on keskeinen rooli juonessa. Miekkoja ja magiaa on kuitenkin luvassa reippaanlaisesti, mutta selkeämpi esikuva on J.R.R. Tolkien. Kokonaisuus muistuttaakin epäilyttävästi Dungeons & Dragonsia. Taustamusiikkina kuullaan morriconemaista discoa [www.youtube.com].

Juoneltaan Hawk the Slayer on eräänlainen roadmovie, jossa John Terryn puunaamaisesti tulkitsema päähenkilö harhailee synkässä metsässä keräten rinnalleen soturijoukon. Joukkioon kuuluu mm. jousta kantava haltia (nasaaliäänellä puhuva suippokorva), ärsyttävä kääpiö (lyhyenläntä mies) sekä väkivahva jättiläinen (pitkähkö mies). Lopullisena tavoitteena on pelastaa hädänalainen nunna Teurastaja-Haukan saatanaa palvovalta veljeltä. Velipoikaa esittää veteraaninäyttelijä Jack Palance, jonka suoritus on elokuvan parasta antia. Palance vetää roolinsa aidolla shakespearelaisella paatoksella, ja kohtaus, jossa hän saa tietää poikansa kuolleen, on aidosti vaikuttava.

Lopussa pedataan jatko-osaa, jota ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole koskaan saatu toteutettua. Sen sijaan ohjaaja Terry Marcel teki paria vuotta myöhemmin scifi-kalkkunan Kadonneen maailman vangit, jossa kierrätti Hawk the Slayeristä tuttuja naamoja ja ideoita.

The Devil's Sword (1984) on siekailematonta barbaariräimettä suoraan Indonesiasta. Paha krokotiilikuningatar haluaa kaapata lähiseudun komeimmat miehet seksiorjikseen. Jostain syystä hänen päämajansa on tosin täynnä alastomia naisia. Väkivallan, taikuuden, lihaksien ja seksin lisäksi mukana on myös indonesialaisia taistelulajeja, jotka piristävät kokonaisuutta kummasti, vaikka tappelukohtauksia onkin "paranneltu" kököillä leikkaustrikeillä. Meininki on kokonaisuudessaan todella hurjaa ja erikoistehosteet hulvattomia.

Aivottoman räimeen ja tahattoman komiikan lisäksi tarjolla on unenomaista tunnelmointia. Näissä kohtauksissa The Devil's Sword on parhaimmillaan. Oudot lavasteet, pörisevät syntikkamusiikit ja krokotiilikuningattaren dramaattinen ylinäyttely luovat lähes psykedeelistä tunnelmaa. Mukana on myös erotiikkaa, joka useampaan otteeseen menee pehmopornon puolelle. Kaikista näkemistäni barbaarielokuvista juuri The Devil's Sword tavoittaa miekka ja magia -kirjallisuuden klassikkojen tunnelman parhaiten.

Voittamaton kostaja oli uusintakatselu. Beastmasterin hillerien ohella en muistanut elokuvasta juuri mitään. Elukoita lukuunottamatta Voittamaton kostaja on niin perusbarbaarielokuva kuin voi olla, hyvässä ja pahassa. Genren keskivertoedustajasta se eroaa ennen kaikkea muhkean budjettinsa ansiosta. Varmaan MGM:llä tuumattiin, että täytyyhän heidänkin päästä osalliseksi Conan barbaarin menestyksestä.

Lopputulos on barbaariharrastajalle mannaa: luvassa on outoja lavasteita, isoja joukkokohtauksia sekä massiivisia räjähdyksiä. Leffan suurin heikkous on puolivälin pitkästyttävä seikkailuosuus, jossa yritetään vähän rakennella persoonallisuutta sankarin eläinystäville. Barbaaria esittävällä Marc Singerillä ei myöskään ole roolin vaatimaa karismaa, vaan hän muistuttaa lähinnä lihaksikkaampaa versiota Mark Hamillista.

Excalibur - sankarin miekka on jo todella kaukana barbaarielokuvasta, enkä laske sitä genreen kuuluvaksi. On kuitenkin helppo nähdä, että Conan - barbaarin ohella se oli lajityypin merkittävin edelläkävijä. Niin tai näin, kyseessä on erinomainen fantasiaeepos, jonka polveileva juoni ja komea tekninen toteutus tavoittavat aitojen myyttien tunnelman paremmin kuin mikään aiemmin näkemäni elokuva.

Allekirjoittaneen virallinen barbaariranking näyttää nyt seuraavalta:

Barbaarit
Conan - barbaari
Deathstalker
Deathstalker II
The Devil's Sword
Voittamaton kostaja
The Warrior and the Sorceress
Julma miekka
Barbarian Queen
Hawk the Slayer
Jumalten nuolet
Terässoturi
Deathstalker IV
Deathstalker III
Conan hävittäjä
Kadonneet velhot
Hundra - Barbaarikuningatar
Kull, valloittaja
Rautasoturi

Katsomatta hyllyssä odottavat Ator - taisteleva kotka, Red Sonja sekä vuoden 2011 Conan the Barbarian. Atorin osalta odotukset ovat korkealla, eikä uusio-Conankaan huonolta vaikuta. Red Sonjaa odotan kauhulla, mutta pakkohan se on katsoa. Arskan seikkailut kuuluvat jokaisen barbaariharrastajan yleissivistykseen.

Keskustelut