Supersankari leffat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Supersankari leffat

T-2000
Käyttäjä
267 viestiä

02.05.13 klo 18:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Todella vähän tullut supersankarileffoja katseltua, mutta niistä mitä olen nähnyt niin The Dark Knight ja Watchmen ovat ylivoimaisesti parhaita. Pitkään on pitänyt katsoa myös 80- ja 90- lukujen Batman elokuvia.

Joensuulainen
Käyttäjä
14 viestiä

16.07.13 klo 23:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kun Yön Ritarin Paluu (2012) päättyi siihen, että John Blake ( Joseph Gordon-Levitt ) löysi Batmanin vempeleet salaluolasta, mulle on herännyt kysymys, voisiko Nolanin Batman-trilogia saada jatkoa esim. jossakin näistä muodoista:
A) Nightwing-leffa: Tämä Batmanin oppilas lienee tuttu lähinnä DC:n sarjakuvia lukeneille, mutta hahmo on sen lisäksi esiintynyt mm. animaatioissa (mm. Teen Titans , Batman: Under the Red Hood ) sekä videopelissä Batman: Arkham City (2011), jossa hahmolla pelaaminen rajoittui tosin yksinomaan joihinkin haastekarttoihin. Nightwingistä kertovia fanisarjoja liikkuu niitäkin YouTubessa jonkin verran, mutta virallista omaa elokuvaa hahmosta ei ole tehty.
B) Robin-leffa: Yön Ritarin Paluun lopussahan paljastuu, että Blaken oikea nimi onkin Robin.
C) Uusi Batman-leffasarja: Entäpä, jos Blake päättääkin vetää itse Batmanin trikoot ylleen...

Ben Turpin
Käyttäjä
53 viestiä

17.07.13 klo 07:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joensuulainen kirjoitti:

Kun Yön Ritarin Paluu (2012) päättyi siihen, että John Blake ( Joseph Gordon-Levitt ) löysi Batmanin vempeleet salaluolasta, mulle on herännyt kysymys, voisiko Nolanin Batman-trilogia saada jatkoa esim. jossakin näistä muodoista:
A) Nightwing-leffa: Tämä Batmanin oppilas lienee tuttu lähinnä DC:n sarjakuvia lukeneille, mutta hahmo on sen lisäksi esiintynyt mm. animaatioissa (mm. Teen Titans , Batman: Under the Red Hood ) sekä videopelissä Batman: Arkham City (2011), jossa hahmolla pelaaminen rajoittui tosin yksinomaan joihinkin haastekarttoihin. Nightwingistä kertovia fanisarjoja liikkuu niitäkin YouTubessa jonkin verran, mutta virallista omaa elokuvaa hahmosta ei ole tehty.
B) Robin-leffa: Yön Ritarin Paluun lopussahan paljastuu, että Blaken oikea nimi onkin Robin.
C) Uusi Batman-leffasarja: Entäpä, jos Blake päättääkin vetää itse Batmanin trikoot ylleen...

Tästä aiheesta on aiemmin jauhettu ties missä foorumin sopukoissa (ja minua tietoviisaampien tykittäjien ja tähtääjien ja lazereiden ja blazereiden kesken), mutta jauhanpa lisää!

Omaa parisuhdettani Christopherin Batman -rilogiaan en ala kummemmin analysoimaan, mutta sen sanon että kyllä aikoinaan vitutti kun Yön Ritari tuli teattereihin. Ei siksi että elokuva olisi ollut huono, päinvastoin, leffa oli rautaa. Ongelma minulle syntyi, kun elokuvassa esiintyi mielestäni paras sarjakuvahahmo kaikista, Jokeri, jota olin suitsuttanut tutuille ja tuntemattomille jo pikku nilviäisestä lähtien. Ledger oli roolissaan ilmeisesti ihan super, koska yht'äkkiä kaikki tykkäsivät Jokerista! Minun lempihahmostani! Olin ihan mustis, enkä enää jaksanut kiinnostua kyseisestä hahmosta. Hei oikeesti, jopa emot ottivat Jokerin omakseen! Mutta nyt kaikki on hyvin. Vaikka menetinkin ystäväni emoille.

No, aiheen pariin. Christopher on tietääkseni todennut, ja täällä Tykissäkin on tietääkseni todettu, ettei hän aio palata Batmanin pariin. En jaksa Guuglen kautta tarkistaa mitä hän on todennut mahdollisista spin-offeista (jos edes on todennut), jotka sijouttuisivat nimenomaan tähän HÄNEN Batman -maailmaan. Ainahan joku tahvo voi aloittaa taas koko paskan alusta elokuvalla, jonka nimi on Batman Coming (koska synonyymit paluulle ja uudelle alulle ym. ovat ehtyneet), vaikkakin nimellä saadaan aikaan varmasti väärinkäsityksiä aihepiirin suhteen.

Ja luulenpa, että jos Yön Ritarin Paluulle tulee jostain syystä jatko-osa, on se ilman Christopheria tehty halpa hattara, johon Gordon-Levittin rooliin Blakeksi on sysätty joku Twilightista tuttu entinen malli.

Varmasti kaikki riippuu enempi vähempi juuri Chrisistä. Uskoisin, että ilman kyseistä visionääriä vaikkapa tuo Nightwing -rojekti kuopataan, sillä usealle pulliaiselle nimi ei varmasti sano mitään. Mutta jos teinit ja muut emot kuulisivat, että vuodelle 2016 aikatalutettua Nightwing -elokuvaa ohjaa ja tuottaa ja maskeeraa ja pääosanäyttelee Christopher Nolan, joka toi heille Ledgerin Jokerin, hehän tulisivat hous... eikun siis kirkuen teattereihin sitten kun aika koittaisi.

Ja vielä lopuksi, nimim. Joensuulainen, olen aiemminkin huomannut kun Tykin vanhat patruunat ovat suuttuneet, kun joku on paljastanut jonkun SUUREN SALAISUUDEN käyttämättä noita spoiler -juttuja (kuten Sinä teit tuon Robin Packalenin kohdalla ^). Laitetaan nyt tähän vielä: Eli lopussa paljastuu, että John Blake

Hobbes
Käyttäjä
22 viestiä

11.08.13 klo 12:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Asiasta kukkaruukkuun tai jotain: Katselin tässä päivänä eräänä Michael Keatonin kasarihupailua Johnny - Gangsterikuningas ja siitä sitten intouduin muistelemaan, miten aikanaan herra Keaton sai Batmania esittäessään silloisen pikkutyttösen sydämen väpättämään. Tästä ajatusketju vielä johti siihen pohdintaan, miten Keaton on minusta aina ollut kovin erikoinen, vaikkakin todella toimiva, valinta Lepakkomiehen rooliin. Herra ei mielestäni kuitenkaan ole se perinteisin Hollywood-uros, jollaista Bättiksestä ehkä voisi odottaa. Joka tapauksessa valinta oli mielestäni vallan mainio ja kovin muistelen lämmöllä Burtonin Bättiksiä.

Yleisesti ottaen en ole mitenkään suuresti innostunut supersankarileffoista, mutta kovinhan nuo ovat viihdyttäviä, kun niitä katsoo. Ja tokihan viime vuosina on nähty mainiouksiakin, kuten Yön ritarit ja Watchmen.

X-Men Origins: Wolverinesta jäi yllättävän positiivinen mielikuva. Odotuksia kun ei ollut laisinkaan, joten elokuva kyllä viihdytti ja Hugh Jackmania nyt kelpaa katsella. Sarjakuvafanimmat ystävät eivät sitten pitäneet leffasta Deadpoolin takia.

Miihkali
Moderaattori
2496 viestiä

26.04.19 klo 21:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

En varsinaisesti ole supersankarielokuvien ystävä. Tästä huolimatta olen käynyt teatterissa katsomassa jokaisen vuonna 2013 tai sen jälkeen ilmestyneen Marvel Cinematic Universe -elokuvan, ja DVD:ltä olen katsastanut ison osan edeltävistä. Syy on yksinkertainen: työskentelen nuorten kanssa, ja siinä ikäryhmässä supersankarit ovat kuumaa valuuttaa.

Avengers: Endgamen myötä on tullut välitilinpäätöksen aika, eli luvassa on luvattoman pitkä tajunnanvirta. Mukana kaikki aikuisiällä katsotut Marveloinnit, MCU-elokuvat kursiivilla.

X-Men (2000)
+ Rujo ja synkkä Marvelin myöhempään tyyliin verrattuna.
Asiat väännetään niin rautalangasta, että kuvaavampi nimi olisi Xposition-Men.

Daredevil (2003)
+ Ben Affleck on karismaattinen ja fyysisesti viehättävä.
+ Synkeän sateinen New York tuo mieleen Blade Runnerin.
+ Michael Clarke Duncan on Kingpininä hyytävä.
Lussua toimintaa teini-ikäisille.

Hulk (2003)
+ Tahattoman koominen synnytyskohtaus.
Karseat sarjakuvaruutuja jäljittelevät leikkaukset.

Ghost Rider - aaveajaja (2007)
+ Uskomaton tahaton komiikka.
Ikärajan vuoksi osa potentiaalista hukataan.

Iron Man (2008)
+ Jalat vielä miten kuten maassa.
Steriiliä CGI-vyörytystä.

X-Men Origins: Wolverine (2009)
+ Hugh Jackman.
Alussa sanotaan suoraan, ettei Wolverine voi kuolla. Kovat panokset ja käsinkosketeltavaa jännitystä!

Ghost Rider: Koston henki (2012)
+ Christopher Lambertin cameo.
Yhteys edelliseen elokuvaan täysin viitteellinen.

The Avengers (2012)
+ Karismaattinen näyttelijäkaarti.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Thor: The Dark World (2013)
(Tämä oli ensimmäinen näkemäni MCU-elokuva. Olin järkyttynyt!)
+ Suihkumoottorikäyttöiset pitkälaivat.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Captain America: The Return of the First Avenger (2014)
+ Talviset maisemat ovat mukavaa vaihtelua.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

The Amazing Spider-Man 2 (2014)
Kaksituntinen traileri jatko-osalle, jota ei koskaan tehty.

Guardians of the Galaxy (2014)
+ Perinnetietoinen soundtrack.
Chris Prattin omahyväisesti virnuileva naama.

Avengers: Age of Ultron (2015)
(Ei mitään muistikuvaa, mitä elokuvassa tapahtuu.)

Ant-Man (2015)
+ Rentoa vaihtelua ”maailman kohtalo vaakalaudalla” -sekoiluun.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Deadpool (2016)
+ Edes vähän tavanomaista kovemmat otteet.
Loputtomasti seksinnälkäisille esiteineille suunnattua alapäähuumoria.

Captain America: Civil War (2016)
+ Supersankarit tappelevat keskenään...
...mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä.

Doctor Strange (2016)
+ Vaihteeksi taikuutta käppäscifin sijaan...
...mutta loppujen lopuksi silläkään ei ole mitään väliä.

Logan (2017)
+ Synkkä, raaka ja maanläheinen.
+ Hugh Jackman & Patrick Stewart.
Puissa asuvat ihmelapset.

Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)
+ Perinnetietoinen soundtrack.
Chris Prattin omahyväisesti virnuileva naama.

Thor: Ragnarok (2017)
+ Puolivälin hurja tieteisfantasia-ilottelu.
Syy- ja seurassuhteet pätevät tavallistakin heikommin.

Black Panther (2018)
+ Afrikka heimosotureineen on tervetullutta vaihtelua.
Millään ei loppujen lopuksi ole mitään väliä.

Avengers: Infinity War (2018)
+ Vihdoinkin jollain on jotain väliä...
...mutta koska yhdessäkään aiemmassa elokuvassa ei ollut, katsoja ei älyä jännittää.

Deadpool 2 (2018)
+ Vähemmän alapäävitsejä ja enemmän rujoa toimintaa.
Lapsellinen ja omahyväisen itsetietoinen.

Ant-Man and the Wasp (2018)
+ Rennohko.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Venom (2018)
Joka suhteessa epäonnistunut kokoelma kliseitä.

Captain Marvel (2019)
+ Brie Larson on karismaattinen ja tekee hyvän roolin.
Sankaritar on jälleen yksi sietämättömän itsetietoinen ja -riittoinen mulkku Marvel-saagaan (aiempia ovat esim. Tony Stark ja Starlord).

Avengers: Endgame (2019)
+ Vihdoinkin jollain on jotain väliä.
Viime elokuvan tapahtumilla sen sijaan ei ollut — kaikki pelastettu!

JustinHenryFan
Käyttäjä
52 viestiä

30.04.19 klo 21:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mikäli supersankarileffojen rankkaaminen kiinnostaa enemmältikin, niin täällä on menossa aiheesta Marvel-aiheinen kysely:
https://ruudukko-on.blogs...el-leffoja-katsoneet.html

Kaikki kiinnostuneet vaan osallistumaan!

Miihkali
Moderaattori
2496 viestiä

16.06.19 klo 11:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Käydään nyt sitten huvin vuoksi DC-elokuvatkin läpi, vaikka pari onkin näkemättä.

Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

Vaikka en supersankarifani olekaan, niin Teris ja Lepis ovat minulle ehkä ne tärkeimmät genren hahmot.

Lepis toimii, koska tyypillä ei ole varsinaisia supervoimia — noin niin kuin muodollisesti, oikeastihan viitan avulla ei voi lentää eikä autoja ei voi nostella vaikka miten harjoittelisi. Ben Affleck tekee hyvän roolin. Hänen valintaansa kauhisteltiin etukäteen, mutta yllättäen vanha persleuka onkin paras Lepis miesmuistiin!

Teris on kinkkinen hahmo. Tylsimmillään täysin ylivoimainen ja puhtoinen heeros, jonka ainoa heikkous on kryptoniitti. Batman v Supermanissä Teriksen hahmoa on lähdetty haastamaan sillä ainoalla oikealla tavalla: asettamalla hänet vaikeiden valintojen eteen. Teris on oikeastaan vertauskuva Jumalasta — kaikkivaltiaskaan ei voi poistaa pahuutta maailmasta, jossa kaikki linkittyy kaikkeen eikä hyviä vaihtoehtoja ole, ainoastaan vähemmän huonoja.

Synkempi ja vakavampi lähestymistapa on myös hyvä ratkaisu, ja erottaa Batman v Supermanin kepoisen tyhjänpäiväisestä MCU:sta. Valitettavasti vain itse elokuva on sitä itseään.

Wonder Woman (2017)

Karsean Batman v Supermanin ja samaa kaavaa tylsästi toisintavien Marvelointien jälkeen odotuksen olivat todella alhaalla. Ehkä sen vuoksi Wonder Woman onnistui yllättämään myönteisesti. Elokuvassa on vanhan hyvän ajan seikkailun henkeä: juonen hölmöyksiä ei pysähdytä turhaan miettimään, vaan eteenpäin mennään silkan hauskuuden voimalla. Kun päälle vielä heittää omaperäisen miljöön (Lähi-itä ensimmäisen maailmansodan aikaan) ja rikkaana kukkivan camp-hengen, niin lopputuloksena on mainio hyvän mielen elokuva Indiana Jonesin hengessä.

Parasta elokuvassa on tietenkin Gal Gadot, joka on kaikissa DC-elokuvissa tehnyt tasaisen vahvaa jälkeä. Hän on oikealla tavalla fyysinen, karismaa löytyy ja näyttelijäntaidotkin riittävät tuomaan hahmoon genrelle epätavallista syvyyttä.

Suurimpana heikkoutena Wonder Womanista puuttuu pitkä, huolellisesti koreografioitu miekkataistelu. Nimihenkilö on sentään amatsonisoturi! Ikävä kyllä taistelut varsinkin loppupuolella taantuvat tylsäksi supersankariräimeeksi, jossa leijuvat yli-ihmiset ampuvat sormistaan laseria.

Justice League (2017)

Justice League oli DC:lle täyskäännös: firma päätti luopua kaikesta omaperäisyydestä ja jäljitellä Marvelointien liukuhihnatyyliä. Synkkä kuvasto, brutaali väkivalta ja aikuisemmat teemat lensivät roskikseen ja tilalle otettiin höpsöä tilannekomiikkaa. Batman v Supermanissa kusi toteutus, mutta konseptihan sinänsä oli erinomainen. Ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa.

Mieleenpainuvinta Justice Leaguessa on outoon laaksoon pahemman kerran lankeava Teris (Henry Cavillin viikset poistettiin digitaalisesti jälkituotannossa). Parasta on totuttuun tapaan Gal Gadot, joka onnistuu vakuuttamaan ympärillään rehottavasta idiotismista huolimatta. Ben Affleck sen sijaan tiettävästi kadotti mielenkiintonsa, kun Lepakkomies tuunattiin synkästä kostajasta harmittomaksi rahamieheksi. Taika on poissa, ja Affleck näytteleekin kuin unissakävelijä.

Aquaman (2018)

Aquamanin myötä DC onnistui vihdoin saamaan Marvel-plagiointikoneistonsa kuntoon. Homma toimiikin ihan kohtalaisesti, Jason Momoa tekee varmaotteista työtä vesistöjä suojelevana könsikkäänä. Muitakin kovia nimiä on saatu mukaan: hienoa nähdä Dolph Lundgren pitkästä aikaa isossa roolissa ison budjetin elokuvassa.

Elokuvan parhaassa kohtauksessa Momoa nojautuu eteenpäin nähdäkseen kohti tulevan tsunamin paremmin. Toiseksi parhaassa jättiläismustekala soittaa rumpusoolon.

JuicyFruity
Käyttäjä
40 viestiä

09.08.19 klo 20:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Supersankari elokuvat on elokuvamaailman syöpä. Leviää nopeasti ja sitä ei voi pysäyttää. Kovapalkkaiset näyttelijät taistelee vihreää seinää ja tietokoneella tehtyjä vastustajia vastaan.
Onko tämä se, mitä elokuvissa käyvä yleisö sitten haluaa katsoa. Ilmeisesti on. Minä en.

Brutus
Käyttäjä
796 viestiä

10.08.19 klo 13:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

^eiköhän tuo leviäminen pysähdy ennen pitkää ihan itsekseen, kuten kaikilla muillakin suosituilla trendeillä ja villityksillä yleensä on tapana. Jossain vaiheessa ajan henki yksinkertaisesti muuttuu, supersankareiden aika katsotaan päättyneeksi ja kansaa löytää itselleen jotain muodikkaampaa viihdettä. Näin kävi kasarijuttujen, grungen, nu metalin ja räp rockin kanssa, näin käy myös Marveleille ennen pitkää.

Itse uskon supersankarileffojen isoimman saturaatiopisteen jo menneen. En tiedä mitä sen tilalle tulee lähitulevaisuudessa, mutta sitten ainakin meikäläiset pääsee taas kauhistelemaan ja taivastelemaan somessa kansan kamalan huonoa makua. Kolmekymmentä vuotta tästä eteenpäin ja saadaan sitten 2010-luvun nostalgiat päälle. Taivas varjele!

Miihkali
Moderaattori
2496 viestiä

10.08.19 klo 17:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tavallaan supersankarigenre on looginen päätepiste toimintaelokuvan vuosikymmeniä jatkuneelle kehitykselle. Ensin olivat John Waynen superkersantit, 60-luvulla nautittiin lännenelokuvien haukansilmistä ja 70-luvulla valkokankaalle marssivat kyttäleffojen kivikovat vigilantet. Kasarilla mentiinkin sitten jo reippaasti realismin tuolle puolen, vaikka sankarit nimellisesti olivatkin edelleen inhimillisiä.

Commandossa Arska murtautuu autoon repäisemällä oven irti ja nostamalla pelkääjän penkin pois. Pahiksia hän moukaroi puhelinkopilla, jonka sisällä on vielä yksi pahis ansassa. Ei siitä pysty enää nokittamaan ilman supervoimia.

Supersankaribuumi alkoi X-Menistä (2000), ja Raimin Spider-Man - hämähäkkimies (2002) sekä Nolanin Batman Begins (2005) vakiinnuttivat lajityypin suosion. Vuosituhannen alun supersankarit olivat ihmisen kokoisia ja heillä oli suhteellisen vähäiset, selkeästi rajatut supervoimat. Heillä oli suhteita tavallisiin ihmisiin ja tavallisten ihmisten huolet. Pahiksina oli oikean maailman roistoja, kuten liikemiehiä, rikollispomoja ja terroristeja.

Vuosien mittaan genren elokuvat ovat vähitellen vieraantuneet todellisuudesta. Normaaleja ihmissuhteita ei ole, vaan sankarit hengaavat pelkästään muiden supersankarien kanssa. Pahikset ovat avaruusolentoja, interdimensionaalisia örkkejä ja jumalia. Yksityiselämään liittyviä ongelmia ei ole, koska sankarit toimivat arkitodellisuudesta irrallisessa kuplassa ja pelastavat maailmaa kokopäivätyönä. Toimintakohtaukset eivät ole koreografioituja turpakäräjiä vaan CGI-taustan edessä leijailua.

Brutuksen tavoin uskon, että supersankarien aika alkaa olla jo takana päin. Marvelin Avengers: Endgame oli luonnollinen huippukohta yhtiön tuotannolle. Siinä koko maailmankaikkeuden kohtalo oli vaakalaudalla. Jos siitä selvittiin, kaikesta muustakin selvittäneen.

Vuosille 2020–2022 on vahvistettu 8 virallista Marvel-filmatisointia, näistä 2 tulee jo ensi vuonna. Sonyn "Marvel-versumiin" on tekeillä 5 elokuvaa, joista 2 tulee ensi vuonna. Ensi vuonna ilmestyy myös viimeinen X-Men (The New Mutants). Deadpool 3 on tekeillä, mutta sen ensi-iltapäivästä ei vielä ole tietoa. X-Menien loppu taas tarkoittanee pikaista rebootia heti ensi vuosikymmenen alussa. DC:ltä on tällä hetkellä vahvistettu 6 ensi-iltapäivää, joista 2 heti ensi vuonna. Lisäksi ovat vielä pienemmät yrittäjät.

Ylikuumeneminen enteilee yleensä buumin nopeaa romahdusta. Vuosina 2020–2022 ensi-iltaan tulee ainakin 21 ison budjetin supersankarileffaa, joista 7 ensi vuonna. Niistä oikeastaan vain Wonder Woman 1984 (kasaria ja amatsoneja) sekä Morbius (Jared Leto vämppyyrinä) ovat millään tavoin tuoreen oloisia.

Leffa Timppa
Käyttäjä
87 viestiä

19.10.19 klo 17:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Täytyy ihan tänne tulle kertomaan, että en tiedä onko mitään muita elokuvia, joista mielipiteeni olisi muuttunut yhtä rajusti ajan mittaan kuin supersankarielokuvista. Vielä useampi vuosi taakse päin muistan ihan oikeasti fanittaneeni Marvelia, mutta sitten kun elokuvamakuni alkoi laajentumaan, opin arvostamaan myös paljon muita elokuvia. Nopeasti sitten kiinnostus noitakin kohtaan lopahti, ei sillä ettenkö näistäkin pitäisi edelleenkin. Ei vaan löydy oikein mielenkiintoa genreä kohtaan hirveästi. Nykyään vastustan myös Disney suuresti.

Niin kuin täälläkin sanottiin, eiköhän tämäkin laannu jossain vaiheessa. Tulevista supersankarileffoista en oikeastaan osaa nimetä yhtäkään joka todella kiinnostaisi, joskin Batman-fanina tulen varmasti katsomaan teattereissa Matt Reevesin Batmanin, joka oikeastaan vaikuttaakin oikein lupaavalta. Endgamehan se suurin tapaus oli tässä genressä, tuskin tällaista enää on tulossa.

Dekkari
Käyttäjä
226 viestiä

21.10.19 klo 05:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Kolmekymmentä vuotta tästä eteenpäin ja saadaan sitten 2010-luvun nostalgiat päälle. Taivas varjele!

Eikös esimerkiksi 1970-1980 luvuilla nostalgioitu 50-lukua. Esimerkiksi televisiosarja Onnen Päivät (happy days, 1974-1984) ja Grease (1978) olleet tälläisia.

Suora lainaus wikipediasta 1970-luvusta.
"Kulttuurissa kritisoitiin "järjestelmää", muun muassa Kummisetä-elokuvissa mafiosot esitettiin korruptoituneita poliiseja kunniallisempina. Sama teema oli esillä muun muassa elokuvassa Serpico – kadun tiikeri. Toisaalta etsittiin ihanteellista mennyttä elokuvassa Svengijengi ’62 ja sen TV-versiossa Happy Days."

Mutta kun puhutaan supersankari elokuvista, niin ainut sarja jonka kaikki elokuvat olen nähnyt ovat batmanit jotka tehtiin 1989-1997. Ensimmäinen jonka näin oli tehty 1989. Näin sen 7-vuotiaana ja Jack Nicholson oli roolissaan erinomainen. Aloin pelätä Pellejä tuon jälkeen, vaikkei elokuvassa varsinaisesti sellaisia ollutkaan. Muut osat (1992-1997) näin vuosia myöhemmin. X-Menistä olen nähnyt jonkun osan, vaikka niistä ei jäänyt mieleen paljoa.

Nykyisin uudet supersankarielokuvat eivät oikein jaksa kiinnostaa. Syynä on varmaan aika pitkälti pohjautuminen erikoisefekteihin, joka on toki ymmärrettävää. Yksi syy genren nousuun on varmasti ollut kehittynyt cgi, jonka toteutus olisi 30-20 vuotta sitten olisi ollut miltein mahdotonta. Erikoisefektit ovat tuoneet paljon elokuviin, mutta liiallinen käyttö tekee elokuvasta jotenkin "mauttoman" ja "muovisen" tuntuisen.

Brutus
Käyttäjä
796 viestiä

21.10.19 klo 18:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:
Brutus kirjoitti:

Kolmekymmentä vuotta tästä eteenpäin ja saadaan sitten 2010-luvun nostalgiat päälle. Taivas varjele!

Eikös esimerkiksi 1970-1980 luvuilla nostalgioitu 50-lukua. Esimerkiksi televisiosarja Onnen Päivät (happy days, 1974-1984) ja Grease (1978) olleet tälläisia.

Joo, tästähän on muistaakseni jotain ihan akateemisempaakin tutkimusta olemassa. Ideana muistaakseni oli, että karkeasti 20-30 vuoden välein sukupolvi vaihtuu päättävillä paikoilla ja alkaa oman nuoruuden nostalgisointi. 20- ja 30-lukujen Euroopassa esimerkiksi nostalgisoitiin avoimesti ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä maailmaa ja vielä toisen maailmansodan syttyessä oli monella oikeasti sellainen romanttinen käsitys, että sodan lopuksi perustetaan koko Saksan keisarikuntakin uudestaan. Eläkkeelle jäänyt keisari itsekin lähetti muistaakseni Hitlerille Alankomaiden kukistumisen jälkeen aiheesta kirjeen, jossa vihjailtiin monarkian palauttamisella.

Henkilökohtainen suhtautuminen noihin supersankarileffoihin on ajan kanssa käynyt jokseenkin lähinnä positiivisempaan suuntaan ainakin teoriassa. Ei sillä että varsinaisesti edelleenkään niistä tykkäisin - varsinkaan noista uudemmista cgi-vyörytyksistä - mutta jos ennen noita suorastaan vihasi, niin nyt ei oikeastaan nouse enää minkäänlaisia tunteita pintaan suuntaan tai toiseen, olen varmaan löytänyt sisäisen Buddha-luontoni. Jos ei oikeasti vaan tykkää tai ole kiinnostunut, niin tuollaisten negatiivisten juttujen puiminen mielessään on pelkkää ajan ja energian hukkaa.

Silti on ihan pakko tähän loppuun kuitata, että Disneyn pyrkimys lobbata se Endgame 13 Oscarin ehdokkuuteen on täys vitsi. Tapaus Black Panther viime vuonna todisti että rahalla saa pystejä vähän kehnommallekin leffalle, joten nyt tuota irvokasta touhua ei sitten pidättele enää mikään.

Miihkali
Moderaattori
2496 viestiä

21.10.19 klo 21:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:

Eikös esimerkiksi 1970-1980 luvuilla nostalgioitu 50-lukua. Esimerkiksi televisiosarja Onnen Päivät (happy days, 1974-1984) ja Grease (1978) olleet tälläisia.

Kasvisrasvoista... Ei kun kasarirasviksista tulee aina tämä kohtaus [youtu.be] mieleen. (James A. Janisse on aivan uskomattoman rasittava tyyppi, mutta parempaakaan videota ei tähän hätään löytynyt.)

Brutus kirjoitti:

Henkilökohtainen suhtautuminen noihin supersankarileffoihin on ajan kanssa käynyt jokseenkin lähinnä positiivisempaan suuntaan ainakin teoriassa.

Sama juttu. Minähän katson supersankarielokuvia ihan kirjaimellisesti työkseni. (Työskentelen erityisnuorten parissa, ja siinä ryhmässä MCU on osa jokapäiväistä arkea.) Itse asiassa olen nähnyt jokaisen tällä vuosituhannella ilmestyneen Marvel-filmatisoinnin, ja ison osan myös DC-elokuvista.

Genre-elokuvan parissa on tärkeää ymmärtää lajityypin sisäinen kuvasto ja lainalaisuudet. Onhan ihan selvää, ettei joku Black Panther ole eikä edes yritä olla samalla tavalla hyvä elokuva kuin vaikka Polkupyörävaras, mutta se voi omassa viitekehyksessään olla täysin mallikelpoinen suoritus.

En edelleenkään pidä supersankarielokuvista, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta tiedostan paremmin sen, että jotkut supersankarielokuvat ovat omassa lajityypissään parempia kuin toiset.

Ei minua sinänsä harmita, että supersankarielokuvia tehdään niin paljon ja että ne vetävät isoja yleisöä. Sen sijaan on sääli, että ne dominoivat Amerikan filmiteollisuutta niin vahvasti. Moni lahjakas elokuvantekijä on imuroitunut jopa vuosikymmeniksi supersankarielokuvien mustaan aukkoon. Robert Downey Jr. on tyyppiesimerkki näyttelijästä, jolla olisi paljon enemmän annettavaa.

Black Pantherista vielä sen verran, että kaipa noiden Oscarien voi sanoa menneen oikeaan osoitteeseen. Black Pantherhan sai pyttyjä pelkästään tekniseen toteutukseen liittyvistä seikoista, kuten puvustuksesta ja lavastuksesta. Nämähän ovatkin Marvel-leffoissa aina ihan priimaa, jos hyväksyy sen lähtökohdan, että tavoitteena ei ole mikään todellista maailmaa muistuttava vaan räikeä CGI-sarjismaailma. Jos Star Trek – The Motion Picture on kelvannut ehdolle, niin miksei sitten Marvelkin. En näe siinä ongelmaa.

Black Pantherin pokaama musiikki-Oscar onkin sitten kinkkisempi juttu. MCU-elokuvien musiikkihan on sinänsä teknisesti ensiluokkaista, mutta sisällön puolesta kovin tasapaksua ja köykäistä, etten sanoisi geneeristä. Koettakaapa huvin vuoksi hyräillä jotakin Marvel-elokuvista tuttua melodiaa.

Keskustelut