Supersankari leffat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Supersankari leffat

T-2000
Käyttäjä
267 viestiä

02.05.13 klo 18:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Todella vähän tullut supersankarileffoja katseltua, mutta niistä mitä olen nähnyt niin The Dark Knight ja Watchmen ovat ylivoimaisesti parhaita. Pitkään on pitänyt katsoa myös 80- ja 90- lukujen Batman elokuvia.

Joensuulainen
Käyttäjä
14 viestiä

16.07.13 klo 23:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kun Yön Ritarin Paluu (2012) päättyi siihen, että John Blake ( Joseph Gordon-Levitt ) löysi Batmanin vempeleet salaluolasta, mulle on herännyt kysymys, voisiko Nolanin Batman-trilogia saada jatkoa esim. jossakin näistä muodoista:
A) Nightwing-leffa: Tämä Batmanin oppilas lienee tuttu lähinnä DC:n sarjakuvia lukeneille, mutta hahmo on sen lisäksi esiintynyt mm. animaatioissa (mm. Teen Titans , Batman: Under the Red Hood ) sekä videopelissä Batman: Arkham City (2011), jossa hahmolla pelaaminen rajoittui tosin yksinomaan joihinkin haastekarttoihin. Nightwingistä kertovia fanisarjoja liikkuu niitäkin YouTubessa jonkin verran, mutta virallista omaa elokuvaa hahmosta ei ole tehty.
B) Robin-leffa: Yön Ritarin Paluun lopussahan paljastuu, että Blaken oikea nimi onkin Robin.
C) Uusi Batman-leffasarja: Entäpä, jos Blake päättääkin vetää itse Batmanin trikoot ylleen...

Ben Turpin
Käyttäjä
53 viestiä

17.07.13 klo 07:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joensuulainen kirjoitti:

Kun Yön Ritarin Paluu (2012) päättyi siihen, että John Blake ( Joseph Gordon-Levitt ) löysi Batmanin vempeleet salaluolasta, mulle on herännyt kysymys, voisiko Nolanin Batman-trilogia saada jatkoa esim. jossakin näistä muodoista:
A) Nightwing-leffa: Tämä Batmanin oppilas lienee tuttu lähinnä DC:n sarjakuvia lukeneille, mutta hahmo on sen lisäksi esiintynyt mm. animaatioissa (mm. Teen Titans , Batman: Under the Red Hood ) sekä videopelissä Batman: Arkham City (2011), jossa hahmolla pelaaminen rajoittui tosin yksinomaan joihinkin haastekarttoihin. Nightwingistä kertovia fanisarjoja liikkuu niitäkin YouTubessa jonkin verran, mutta virallista omaa elokuvaa hahmosta ei ole tehty.
B) Robin-leffa: Yön Ritarin Paluun lopussahan paljastuu, että Blaken oikea nimi onkin Robin.
C) Uusi Batman-leffasarja: Entäpä, jos Blake päättääkin vetää itse Batmanin trikoot ylleen...

Tästä aiheesta on aiemmin jauhettu ties missä foorumin sopukoissa (ja minua tietoviisaampien tykittäjien ja tähtääjien ja lazereiden ja blazereiden kesken), mutta jauhanpa lisää!

Omaa parisuhdettani Christopherin Batman -rilogiaan en ala kummemmin analysoimaan, mutta sen sanon että kyllä aikoinaan vitutti kun Yön Ritari tuli teattereihin. Ei siksi että elokuva olisi ollut huono, päinvastoin, leffa oli rautaa. Ongelma minulle syntyi, kun elokuvassa esiintyi mielestäni paras sarjakuvahahmo kaikista, Jokeri, jota olin suitsuttanut tutuille ja tuntemattomille jo pikku nilviäisestä lähtien. Ledger oli roolissaan ilmeisesti ihan super, koska yht'äkkiä kaikki tykkäsivät Jokerista! Minun lempihahmostani! Olin ihan mustis, enkä enää jaksanut kiinnostua kyseisestä hahmosta. Hei oikeesti, jopa emot ottivat Jokerin omakseen! Mutta nyt kaikki on hyvin. Vaikka menetinkin ystäväni emoille.

No, aiheen pariin. Christopher on tietääkseni todennut, ja täällä Tykissäkin on tietääkseni todettu, ettei hän aio palata Batmanin pariin. En jaksa Guuglen kautta tarkistaa mitä hän on todennut mahdollisista spin-offeista (jos edes on todennut), jotka sijouttuisivat nimenomaan tähän HÄNEN Batman -maailmaan. Ainahan joku tahvo voi aloittaa taas koko paskan alusta elokuvalla, jonka nimi on Batman Coming (koska synonyymit paluulle ja uudelle alulle ym. ovat ehtyneet), vaikkakin nimellä saadaan aikaan varmasti väärinkäsityksiä aihepiirin suhteen.

Ja luulenpa, että jos Yön Ritarin Paluulle tulee jostain syystä jatko-osa, on se ilman Christopheria tehty halpa hattara, johon Gordon-Levittin rooliin Blakeksi on sysätty joku Twilightista tuttu entinen malli.

Varmasti kaikki riippuu enempi vähempi juuri Chrisistä. Uskoisin, että ilman kyseistä visionääriä vaikkapa tuo Nightwing -rojekti kuopataan, sillä usealle pulliaiselle nimi ei varmasti sano mitään. Mutta jos teinit ja muut emot kuulisivat, että vuodelle 2016 aikatalutettua Nightwing -elokuvaa ohjaa ja tuottaa ja maskeeraa ja pääosanäyttelee Christopher Nolan, joka toi heille Ledgerin Jokerin, hehän tulisivat hous... eikun siis kirkuen teattereihin sitten kun aika koittaisi.

Ja vielä lopuksi, nimim. Joensuulainen, olen aiemminkin huomannut kun Tykin vanhat patruunat ovat suuttuneet, kun joku on paljastanut jonkun SUUREN SALAISUUDEN käyttämättä noita spoiler -juttuja (kuten Sinä teit tuon Robin Packalenin kohdalla ^). Laitetaan nyt tähän vielä: Eli lopussa paljastuu, että John Blake

Hobbes
Käyttäjä
22 viestiä

11.08.13 klo 12:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Asiasta kukkaruukkuun tai jotain: Katselin tässä päivänä eräänä Michael Keatonin kasarihupailua Johnny - Gangsterikuningas ja siitä sitten intouduin muistelemaan, miten aikanaan herra Keaton sai Batmania esittäessään silloisen pikkutyttösen sydämen väpättämään. Tästä ajatusketju vielä johti siihen pohdintaan, miten Keaton on minusta aina ollut kovin erikoinen, vaikkakin todella toimiva, valinta Lepakkomiehen rooliin. Herra ei mielestäni kuitenkaan ole se perinteisin Hollywood-uros, jollaista Bättiksestä ehkä voisi odottaa. Joka tapauksessa valinta oli mielestäni vallan mainio ja kovin muistelen lämmöllä Burtonin Bättiksiä.

Yleisesti ottaen en ole mitenkään suuresti innostunut supersankarileffoista, mutta kovinhan nuo ovat viihdyttäviä, kun niitä katsoo. Ja tokihan viime vuosina on nähty mainiouksiakin, kuten Yön ritarit ja Watchmen.

X-Men Origins: Wolverinesta jäi yllättävän positiivinen mielikuva. Odotuksia kun ei ollut laisinkaan, joten elokuva kyllä viihdytti ja Hugh Jackmania nyt kelpaa katsella. Sarjakuvafanimmat ystävät eivät sitten pitäneet leffasta Deadpoolin takia.

Miihkali
Moderaattori
2394 viestiä

26.04.19 klo 21:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

En varsinaisesti ole supersankarielokuvien ystävä. Tästä huolimatta olen käynyt teatterissa katsomassa jokaisen vuonna 2013 tai sen jälkeen ilmestyneen Marvel Cinematic Universe -elokuvan, ja DVD:ltä olen katsastanut ison osan edeltävistä. Syy on yksinkertainen: työskentelen nuorten kanssa, ja siinä ikäryhmässä supersankarit ovat kuumaa valuuttaa.

Avengers: Endgamen myötä on tullut välitilinpäätöksen aika, eli luvassa on luvattoman pitkä tajunnanvirta. Mukana kaikki aikuisiällä katsotut Marveloinnit, MCU-elokuvat kursiivilla.

X-Men (2000)
+ Rujo ja synkkä Marvelin myöhempään tyyliin verrattuna.
Asiat väännetään niin rautalangasta, että kuvaavampi nimi olisi Xposition-Men.

Daredevil (2003)
+ Ben Affleck on karismaattinen ja fyysisesti viehättävä.
+ Synkeän sateinen New York tuo mieleen Blade Runnerin.
+ Michael Clarke Duncan on Kingpininä hyytävä.
Lussua toimintaa teini-ikäisille.

Hulk (2003)
+ Tahattoman koominen synnytyskohtaus.
Karseat sarjakuvaruutuja jäljittelevät leikkaukset.

Ghost Rider - aaveajaja (2007)
+ Uskomaton tahaton komiikka.
Ikärajan vuoksi osa potentiaalista hukataan.

Iron Man (2008)
+ Jalat vielä miten kuten maassa.
Steriiliä CGI-vyörytystä.

X-Men Origins: Wolverine (2009)
+ Hugh Jackman.
Alussa sanotaan suoraan, ettei Wolverine voi kuolla. Kovat panokset ja käsinkosketeltavaa jännitystä!

Ghost Rider: Koston henki (2012)
+ Christopher Lambertin cameo.
Yhteys edelliseen elokuvaan täysin viitteellinen.

The Avengers (2012)
+ Karismaattinen näyttelijäkaarti.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Thor: The Dark World (2013)
(Tämä oli ensimmäinen näkemäni MCU-elokuva. Olin järkyttynyt!)
+ Suihkumoottorikäyttöiset pitkälaivat.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Captain America: The Return of the First Avenger (2014)
+ Talviset maisemat ovat mukavaa vaihtelua.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

The Amazing Spider-Man 2 (2014)
Kaksituntinen traileri jatko-osalle, jota ei koskaan tehty.

Guardians of the Galaxy (2014)
+ Perinnetietoinen soundtrack.
Chris Prattin omahyväisesti virnuileva naama.

Avengers: Age of Ultron (2015)
(Ei mitään muistikuvaa, mitä elokuvassa tapahtuu.)

Ant-Man (2015)
+ Rentoa vaihtelua ”maailman kohtalo vaakalaudalla” -sekoiluun.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Deadpool (2016)
+ Edes vähän tavanomaista kovemmat otteet.
Loputtomasti seksinnälkäisille esiteineille suunnattua alapäähuumoria.

Captain America: Civil War (2016)
+ Supersankarit tappelevat keskenään...
...mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä.

Doctor Strange (2016)
+ Vaihteeksi taikuutta käppäscifin sijaan...
...mutta loppujen lopuksi silläkään ei ole mitään väliä.

Logan (2017)
+ Synkkä, raaka ja maanläheinen.
+ Hugh Jackman & Patrick Stewart.
Puissa asuvat ihmelapset.

Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017)
+ Perinnetietoinen soundtrack.
Chris Prattin omahyväisesti virnuileva naama.

Thor: Ragnarok (2017)
+ Puolivälin hurja tieteisfantasia-ilottelu.
Syy- ja seurassuhteet pätevät tavallistakin heikommin.

Black Panther (2018)
+ Afrikka heimosotureineen on tervetullutta vaihtelua.
Millään ei loppujen lopuksi ole mitään väliä.

Avengers: Infinity War (2018)
+ Vihdoinkin jollain on jotain väliä...
...mutta koska yhdessäkään aiemmassa elokuvassa ei ollut, katsoja ei älyä jännittää.

Deadpool 2 (2018)
+ Vähemmän alapäävitsejä ja enemmän rujoa toimintaa.
Lapsellinen ja omahyväisen itsetietoinen.

Ant-Man and the Wasp (2018)
+ Rennohko.
Harmitonta höttöä, jossa kenellekään ei lopulta tapahdu mitään.

Venom (2018)
Joka suhteessa epäonnistunut kokoelma kliseitä.

Captain Marvel (2019)
+ Brie Larson on karismaattinen ja tekee hyvän roolin.
Sankaritar on jälleen yksi sietämättömän itsetietoinen ja -riittoinen mulkku Marvel-saagaan (aiempia ovat esim. Tony Stark ja Starlord).

Avengers: Endgame (2019)
+ Vihdoinkin jollain on jotain väliä.
Viime elokuvan tapahtumilla sen sijaan ei ollut — kaikki pelastettu!

JustinHenryFan
Käyttäjä
52 viestiä

30.04.19 klo 21:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mikäli supersankarileffojen rankkaaminen kiinnostaa enemmältikin, niin täällä on menossa aiheesta Marvel-aiheinen kysely:
https://ruudukko-on.blogs...el-leffoja-katsoneet.html

Kaikki kiinnostuneet vaan osallistumaan!

Miihkali
Moderaattori
2394 viestiä

16.06.19 klo 11:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Käydään nyt sitten huvin vuoksi DC-elokuvatkin läpi, vaikka pari onkin näkemättä.

Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)

Vaikka en supersankarifani olekaan, niin Teris ja Lepis ovat minulle ehkä ne tärkeimmät genren hahmot.

Lepis toimii, koska tyypillä ei ole varsinaisia supervoimia — noin niin kuin muodollisesti, oikeastihan viitan avulla ei voi lentää eikä autoja ei voi nostella vaikka miten harjoittelisi. Ben Affleck tekee hyvän roolin. Hänen valintaansa kauhisteltiin etukäteen, mutta yllättäen vanha persleuka onkin paras Lepis miesmuistiin!

Teris on kinkkinen hahmo. Tylsimmillään täysin ylivoimainen ja puhtoinen heeros, jonka ainoa heikkous on kryptoniitti. Batman v Supermanissä Teriksen hahmoa on lähdetty haastamaan sillä ainoalla oikealla tavalla: asettamalla hänet vaikeiden valintojen eteen. Teris on oikeastaan vertauskuva Jumalasta — kaikkivaltiaskaan ei voi poistaa pahuutta maailmasta, jossa kaikki linkittyy kaikkeen eikä hyviä vaihtoehtoja ole, ainoastaan vähemmän huonoja.

Synkempi ja vakavampi lähestymistapa on myös hyvä ratkaisu, ja erottaa Batman v Supermanin kepoisen tyhjänpäiväisestä MCU:sta. Valitettavasti vain itse elokuva on sitä itseään.

Wonder Woman (2017)

Karsean Batman v Supermanin ja samaa kaavaa tylsästi toisintavien Marvelointien jälkeen odotuksen olivat todella alhaalla. Ehkä sen vuoksi Wonder Woman onnistui yllättämään myönteisesti. Elokuvassa on vanhan hyvän ajan seikkailun henkeä: juonen hölmöyksiä ei pysähdytä turhaan miettimään, vaan eteenpäin mennään silkan hauskuuden voimalla. Kun päälle vielä heittää omaperäisen miljöön (Lähi-itä ensimmäisen maailmansodan aikaan) ja rikkaana kukkivan camp-hengen, niin lopputuloksena on mainio hyvän mielen elokuva Indiana Jonesin hengessä.

Parasta elokuvassa on tietenkin Gal Gadot, joka on kaikissa DC-elokuvissa tehnyt tasaisen vahvaa jälkeä. Hän on oikealla tavalla fyysinen, karismaa löytyy ja näyttelijäntaidotkin riittävät tuomaan hahmoon genrelle epätavallista syvyyttä.

Suurimpana heikkoutena Wonder Womanista puuttuu pitkä, huolellisesti koreografioitu miekkataistelu. Nimihenkilö on sentään amatsonisoturi! Ikävä kyllä taistelut varsinkin loppupuolella taantuvat tylsäksi supersankariräimeeksi, jossa leijuvat yli-ihmiset ampuvat sormistaan laseria.

Justice League (2017)

Justice League oli DC:lle täyskäännös: firma päätti luopua kaikesta omaperäisyydestä ja jäljitellä Marvelointien liukuhihnatyyliä. Synkkä kuvasto, brutaali väkivalta ja aikuisemmat teemat lensivät roskikseen ja tilalle otettiin höpsöä tilannekomiikkaa. Batman v Supermanissa kusi toteutus, mutta konseptihan sinänsä oli erinomainen. Ei sitä olisi tarvinnut vaihtaa.

Mieleenpainuvinta Justice Leaguessa on outoon laaksoon pahemman kerran lankeava Teris (Henry Cavillin viikset poistettiin digitaalisesti jälkituotannossa). Parasta on totuttuun tapaan Gal Gadot, joka onnistuu vakuuttamaan ympärillään rehottavasta idiotismista huolimatta. Ben Affleck sen sijaan tiettävästi kadotti mielenkiintonsa, kun Lepakkomies tuunattiin synkästä kostajasta harmittomaksi rahamieheksi. Taika on poissa, ja Affleck näytteleekin kuin unissakävelijä.

Aquaman (2018)

Aquamanin myötä DC onnistui vihdoin saamaan Marvel-plagiointikoneistonsa kuntoon. Homma toimiikin ihan kohtalaisesti, Jason Momoa tekee varmaotteista työtä vesistöjä suojelevana könsikkäänä. Muitakin kovia nimiä on saatu mukaan: hienoa nähdä Dolph Lundgren pitkästä aikaa isossa roolissa ison budjetin elokuvassa.

Elokuvan parhaassa kohtauksessa Momoa nojautuu eteenpäin nähdäkseen kohti tulevan tsunamin paremmin. Toiseksi parhaassa jättiläismustekala soittaa rumpusoolon.

Keskustelut