Leffakliseet

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Leffakliseet

Miihkali
Moderaattori
2394 viestiä

08.05.19 klo 14:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jos elokuvan alussa kerrotaan nuotiolla kauhutarinoita, ne paljastuvat varmuudella todeksi ja vieläpä realisoituvat juuri nuotiolla istuskelleen seurueen kohdalle.

Luvattomissa puuhissa virastossa asioiva henkilö on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt ongelmitta ja on jo poistumassa rakennuksesta. Silloin reseptionisti huikkaa perään tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn — joko sankari nyt kärähtää? Ei sentään, paperiin tarvittiinkin vain kuittaus, minkä jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja palata hyvillä mielin kotiin.

EDIT:

Huonokuuloinen vanhus puuhailee kotona samalla kun ulkona taistellaan elämästä ja kuolemasta. Riitapukarit putoavat katosta läpi seniorin olohuoneeseen, taistelevat aikansa ja suuntaavat jälleen kadulle riehumaan. Ikäihminen ei huomaa mitään.

Varomaton tai ylimielinen pahis suututtaa väärän kaverin. Kamera siirtyy käytävän puolelle, ja hetken päästä seinästä lentää läpi pahis tai pari.

Rivipahiksia voi tappaa mielin määrin omatunnon soimaamatta. Pääpahikselle sen sijaan annetaan jalouden osoituksena toinen mahdollisuus, mutta tyyppi ei osoittaudu sen arvoiseksi vaan hänet täytyy tappaa ihan kuoliaaksi saakka.

Kaulakorua ei koskaan riisuta kunnolla, vaan se repäistään kaulasta niin että ketju katkeaa.

Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat väärällään vanhoja, hylättyjä kirkkoja, joissa on upeat lasimaalaukset. Sellainen on oiva päämaja tyylitietoiselle pahikselle tai kotinsa menettäneelle sankarille.

Taistelussa noudatetaan herrasmiessopimusta: jokainen saa tehdä näyttävän sisääntulon ja sanoa sanottavansa ennen kuin aseisiin tartutaan.

Yhdysvaltain presidentti viettää 90% ajastaan Oval Officessa, Air Force Onessa tai ensimmäisellä valtiovierailullaan epävakaaseen diktatuuriin.

Vaikka aika pysähtyisi, kaasumolekyylit eivät jähmety. Liikkua ja hengittää voi normaalisti, kunhan ei itse hyydy.

Miihkali
Moderaattori
2394 viestiä

27.05.19 klo 21:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Esiosa päättyy täsmälleen siihen, mistä alkuperäinen elokuva alkaa.

Superkyttien tai -sotilaiden tiimin jokainen jäsen on pitkälle erikoistunut. Sen sijaan että monipuolisesta osaamisesta otettaisiin synergiaedut irti, jokainen agentti tai mariini käy vuorollaan pätkimässä pahiksia yksinään ja avaa sitten oven perässä tuleville kavereille.

Jos elokuvassa katsotaan telkkaria, sieltä tulee falskia saippuaooppera. Jos elokuvassa pelataan konsolilla, grafiikat ovat vuoden 2003 peruja.

Isoa, kivikasvoista könsikästä hakataan palleaan nyrkeillä. Ilmekään ei värähdä, mutta kun tyyppiä lopulta läppäistään epätoivoisesti poskeen, korsto vastaa lakonisesti: ”That hurt.”

Jos sivuhahmolla on päähenkilölle ”tärkeää kerrottavaa”, sen sanominen syystä tai toisesta lykkääntyy epämääräiseen tulevaisuuteen.

Kyborgit ovat immuuneja myrkyille, mutta alkoholi sekoittaa tai tyrmää ne välittömästi.

Kuolleen ruumiin pää pysyy pystyasennossa, kunnes sankari saapuu paikalle, jolloin se retkahtaa rinnalle.

Haavoittuneiden pää nostetaan apua annettaessa tyynylle. Oikeastihan näin ei tule menetellä, vaan pää pitää nimenomaan laskea alas, jotta se varmasti saa verta.

Dekkari
Käyttäjä
175 viestiä

11.06.19 klo 15:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Elokuvan sankari kieltäytyy palkkiosta ja sanoo vain tehneensä velvollisuutensa tai sen minkä kuka tahansa muukin olisi tehnyt.

Elokuvan antagonistilla on yleensä arvovaltainen titteli. Tullut varmaan kirjallisuudesta.
(Kreivi Dracula, lordi Voldemort, tohtori No)

Uudempikin auto lähtee käyntiin vanhalla johdot poikki ja yhteen tekniikalla. En tiedä autoista paljoa, mutta luulisi että joku ajonestolaite tulisi vastaan.

Slasher-elokuvissa oli se klise, että päähenkilöt saavat tappetua murhaajan ja halaavat toisiaan. Kun he siirtyvät katsomaan kohtaan, jossa murhaajan ruumis on, ei ole enään ruumista ja ainostaan verivana joka johtaa ovesta ulos... To be continued...

Miihkali
Moderaattori
2394 viestiä

16.06.19 klo 11:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toimintaleffoissa ei suotta itketä surun, väsymyksen, kivun tai ilon seurauksena. Mutta kun tarinan pääkonna nöyryyttää pyrkyrimäistä alamaistaan törkeästi, niin silloin kyynelet kihoavat silmäkulmiin. Myöhemmin häpeä purkautuu sadistisena väkivaltana viattomia kohtaan.

Ihmisten häpäiseminen elokuvissa on minusta tuntunut aina paljon pahemmalta kuin tappaminen. Kuolema fiktion kontekstissa on symboli tappiolle. Nöyryyttäminen sen sijaan on aidosti piinallista seurattavaa, siihen on paljon helpompi samaistua.

Keskustelut