Koskettavin elokuvatuokiosi

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Koskettavin elokuvatuokiosi

Francis
Käyttäjä
44 viestiä

15.02.05 klo 10:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kyllä FFVII:n tietyt kohtaukset toivat aina kyyneleet poskille. Elokuvissa tällaisia kohtauksia on niin paljon ettei jaksa alkaa luettelemaan.

TheOutsider
Käyttäjä
9 viestiä

24.02.05 klo 20:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Stand by Me iski ja lujaa.
Saksikäsi Edwardin olen nähnyt sellaset 25 kertaa, enkä voi koskaan välttää sitä suunnatonta itkupuuskahdusta joka sitä seuraa... :cry:

Ale
Käyttäjä
2246 viestiä

25.02.05 klo 08:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

TheOutsider kirjoitti:

Saksikäsi Edwardin olen nähnyt sellaset 25 kertaa, enkä voi koskaan välttää sitä suunnatonta itkupuuskahdusta joka sitä seuraa... :cry:


Joo, Saksikäsi iskee mullakin aika rajusti.
Ja sitten Commandon ja Fist of Furyn katsomin on aina yhtä täpinää.

Arviomies
Käyttäjä
829 viestiä

25.02.05 klo 08:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

HANNIBAL HOLOCAUST oli melkoinen kokemus. Elokuvallisesti melko keskinkertainen mutta leffan kaikki kohtaukset tuntuivat todella julmilta ja painostavilta. Kaikki jotka ovat nähneet leffan niin tietävät mistä puhun. Sydäntäriipaiseva elokuva.

OneNiceUser
Käyttäjä
2016 viestiä

25.02.05 klo 09:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hieman yleistäen; semmoset kohtaukset, joissa joutuu vähänkin "lähes itkemään" ts. esim. jos joku joutuu lähtemään kotoaan loppuelämäkseen. Sitten kaikki hyvästelee hänet.... :cry: Mut tämmöst leffaa, jossa ois ko. kohtaus, ni ei tuu mielee nimettäväksi.

Myönnetään; en itke ollenkaan leffoja katellessa.. Siis ihan oikeesti, en muista ikinä niin tehneeni :shock: Onkohan kyseessä joku outo ilmiö tai jotain :mrgreen:

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
3248 viestiä

25.02.05 klo 10:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hmm, tässä topikissa taidettiin alunperin kysyä sävähdyttäviä elokuvakokemuksia yleensäkin eikä vain niitä kauneimpia kohtauksia?

No, jos näin on, niin tässä tulee lajiteltuna:

Pelottavimmat eli tuolla alkupuolella mainittu paskat housuissa katselu:
1. Hohto (liian monta kohtaa, liian monta katselukertaa, yhden mainitsemiseksi, mutta ainoa oikeasti pelottava leffa jonka olen nähnyt)

Sitten ne kauniit kohtaukset, jolloin on luu kurkussa:
1. American Beauty (loppukohtaus: elämässä on liikaa kauneutta -osio siis)
2. Adaptation (velejesten keskustelu suolla)
3. Kuudes aisti (sormuskohtaus on mielestäni todella kaunis, kyllähän Shy on noita romanttisia vetoja heitellyt jo ennen loistavaa Kylää)
4. Meren raivo ( - en tiedä olenko jotenki sairas, vai miksi tuo Wahlbergin "lupaus" Diane Lanelle koskettaa?)
5. E.T. (listalle siksi, että joskus 80-luvun loppupuolella nähtynä rääyin ihan varmasti siinä kuulussa kohtauksessa :) )

Ja koska tässä kai haettiin niitä elokuvahetkiä, jolloin ei tarvi suoranaisesti hakea mitn damn vetistelyfiiliksiä, niin laitetaas nekin nyt:
1. Fight Club (huippu fiilis vuosituhannen ensimmäisenä päivänä karseassa lumisateessa veivata kotiin ja miettiä että viddu ku oli huippu leffa)
2. Requiem for a dream (joka katselukerran jälkeen on pitänyt jäädä istumaan tuoliin hiljaisena ja kuuntelemaan Clint Mansellin musaa)
3. The Others (paras lopputwisti jonka olen nähnyt)
4. Kuudes aisti (toiseksi paras lopputwisti jonka olen nähnyt)
5. Jurassic Park (Brachiosauruskohtaus, olihan se niin mykistyttävä yhdistelmä jo vuonna 1993, kun Brachiosauruksen viehkeä CGI-kaula ilemstyy ruudulle ja John Williamsin musa soi 8) )

Holden Caulfield
Käyttäjä
51 viestiä

28.06.05 klo 10:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

minun mieleenpainuvimmat muistot elokuvista ovat usein surullisia.. Onhan toki se ensimmäinen bond-muisto (joka oli muuten älä kieltäydy kahdesti alku ja olin noin 5vuotta.. en vieläkään ymmärrä miten muistan tuon :? ) ja kun katsoin pikkupoikana pappani kanssa Likaisen tusinan ja Kwai-joen sillan (olin jotain 7vanha, kun katottiin kaikki pappani suosikit :D.. oi noita aikoja :D)

Sitten ne edellä mainitut koskettavat... Schindlerin listan aikana meinaan joka kerta itkeä.. Silloinkin kun katsottiin elokuva hissan tunnilla.. Jotenkin ei vaan ymmärrä ihmisten pahuutta toisiaan kohtaan.. Se on vaan jotain niin hämmentävää.. Toinen samanlainen hetki tuli Anne Frankin lopussa, mutta tämä taisi olla tv-sarja.. :cry:

Kellopeliappelsiinin lopussa oli jotenkin sairas olo.. Jotenkin ei käsittänyt sitä vihaa, mitä ihmiset tunsivat Alexia kohtaan.. Ehkä sairas ei ole oikea sana, mutta en osaa selittää sitä tunnetta...

Sitten on myös Monthy Pytonit serkun kanssa todella myöhään yöllä.. Ne tuli joskus tv:stä peräkkäin, niin että tuli nauhotettua Hullu Maailma ja Brian samalle kasetille :D Siinä Mustan ritarin kohdalla nauro jo niin paljon, ettei kunnolla saanu happea :D:D uskomattomia veikkoja vitseineen ... :D

Se7en oli myös aika iskevä, vaikka näinkin sen aika pienenä (nopealla matikalla 8vuotiaana) Vaikka en ehkä tajunnut vielä silloin elokuvan hienoutta, oli se loppu todella hämmnetävä... Miks nyt toi hyväpoliisi joutuu vankilaan, ku se tappo ton pahan? :)

Tuukka.r
Käyttäjä
43 viestiä

01.07.05 klo 15:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuuliajolla elokuva oli aikaa hieno

Yano
Käyttäjä
55 viestiä

06.07.05 klo 15:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Lost in translation kosketti meikäläistä. Näin sen joskus videolta ja pitihän se sitten ostaa ihan dvd versiona.

Jope Pitkäviha
Käyttäjä
1755 viestiä

07.07.05 klo 16:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuukka.r kirjoitti:

Tuuliajolla elokuva oli aikaa hieno

Mikäli tarkoitit elokuvaa Cast Away-Tuuliajolla, olen kanssasi samaa mieltä. :D

eljas
Käyttäjä
454 viestiä

07.07.05 klo 22:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyyhkyttää:

American Beauty
One Flew Over the Cuckoo's Nest
A Clockwork Orange (jotenki oudosti)
Hana-Bi
Easy Rider
Terminator 2: Judgment Day (pienempänä)
American History X

Lassomies
Käyttäjä
508 viestiä

09.07.08 klo 04:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tasan kolmen vuoden tauon rikkomiseen en ihan ehtiny...

Mutta kolme vuotta alkaa likimain olemaan ajoista jolloin lapsuusaikojen renessanssi sai alkunsa. Todellakin - kesäloma, villi ja vapaa, pahat mielessä ja hanskat kädessä.
Tarina alkaa yläastelaisesta lassopojasta parhaimpina nuoruusvuosinaan, huikaisevat 15 vuotta elämää takana. Jonkinlaista kaipuuta vanhoihin aikoihin oli alkanut jo ilmeentyä, kun esim. musiikkimaun puolesta niin nuorekas räp teki tilaa ties mille soul-musiikille, mutta se siitä. Niinpä outoina heinäkuisina öinä rento juttelu MSN Messengerissä, generaatio n:ään kun kuulutaan, ystäväni kanssa tuottaa vuosisatojen idean: "NYT LADATAAN TURTLESIA NETISTÄ!" Tuota jokaisen nostalgiapaukkua. Tai ehkä ydinkärkiohjusta. Turmiollisten hakukoneiden merkitys kohosi yhtäkkiä jonnekin termosfääriin, kun ilme oli allekirjoittaneella O:ta huutava ja hämmentynyt siitä, mitä Helvetin portteja ym. aukeaisi, kun se toteutuisi. Tiesimme, mihin ryhdymme (luultavasti emme): ajan kultaamia muistoja tulisi tuhoutumaan uudelleenkatsausten parissa.
Asiaan käytiin tietysti saman tien ja DC++ oli tehohakkauksessa hyvän aikaa. Minultahan homma ei sujunut lainkaan ja jouduin turhautuneena todistamaan kaverini raportointia omista hedelmällisistä tuloksista.
Jonkun ajan kuluttua sain yhden rakkaista lapsista tallennettua kompuutterille. Kesäyöt olivat heinäkuun lopuilla tunnelmallisimmillaan pimentyessään. Käsihän siinä tärisi, kun havitteli play-nappia, ja pääsisi katsomaan jotain, joka vastaisi suunnilleen kadonneen Terminaattori 1,5 -elokuvan löytymistä: ennennäkemätöntä jaksoa Teini-ikäisiä mutanttininjakilpikonnia vuosilta 1987-1996.
Laatu oli juuri sitä mitä tiesi. Muistot, musiikit, se tunnelma, taistelut ja oivallukset, jotka kiihotti mielikuvitusta suunnilleen saman verran kuin lapsenakin.
Mukava "uudelleenkatsaus" lähti armotta käsistä. Jaksoja alkoi pudota koneelle koko ajan enemmän. Joka latauskerta perseessä oli hiostava jännitys, latauksen jälkeen uskomaton riemunmöly tuuletuksineen ja tietty raivoisa raportointi ja mehustus heti ystäväni kanssa.

Pahin Turtles-nälkä olikin vain yltynyt, seuraavaksi edessä olisi kunnianhimoinen yritys ladata itse EL GRANDE - KUINKA KAIKKI ALKOI.

Tuo hurjin seikkailu, mitä 7-vuotiaana saattoi nähdä. Muistan, kuinka valvoin koko yön odottaen tämän tunnin pituisen, ja mikä parasta - suomidubatun, piirretyn valmistumista yksin minulle. Nukkumaan ei saattanut mennä, kun aamuaurinko paistoi ja edessä oli tämän tason animaatioviihdettä.
Eihän siinä enää edes naisetkaan kiinnostanu.

Syksyn tullessa tämä kaverini oli jo havahtanut todellisuuteen ja jättänyt sarjan miltei sikseen. Minua se ei pysäyttänyt, vaan fiilistely jatkui tietty kuinka pitkään. Mikään ei koskaan tuntunut niin palkitsevalta kuin päästä koulusta katsomaan ties monetta kertaa näitä jaksoja. Eikä hiipumista näkynyt kuin siinä vajaan vuoden päästä. Tavoitteeni oli kerätä kaikki 193 (?) jaksoa, mutta ihan sinne saakka ei päästy, joskin paljon niitä kertyi.

Vaikea kuvitella, että noista ajoista olisi jo noin pitkä aika. Eihän noista itse jaksoista enää mitään kummempia säväreitä saa, mutta se, että saa kokea nostalgisen tv-sarjan innostuksen ja uusia muistoja, jotka rehellisesti otsikoivat mielessäni vuoden 2005, on se hienoa. Ja kuten ehkä joku huomasikin, toi paljon laatuaikaa kaverieni kanssa, joista muutama taantui samalle tasolle. Siitä riitti juttua ruokapöydässä, eikä ne kaikki replat vaan meinaa hävitä vieläkään puhekielestä.

Miettikää nyt v*ttu, mitä jokin sarja tekee ihmiselle. Tämä oli kyllä jo ihan jees, ja miksei nyt jopa koskettava kokemus.

HANSGI
Käyttäjä
53 viestiä

30.12.08 klo 01:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Schindlerin lista vuodelta 1993 oli tosi koskettava, Oskar Schindlerin taistellessa juutalaisten puolesta toivotonta taistelua natsi- saksan koneistoa vastaa ja saavuttaen siinä tuloksia.

Toinen, uudempi elokuva, Candy, missä kaksi nuorta tuhoaa elämänsä huumeiden takia,

milkman
Moderaattori
519 viestiä

13.01.09 klo 01:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sanoisin että The Notebook, Rakkauden sivut. Itse en yleensä näitä rakkausdraamoja vahtaa, mutta tämän onneksi katsoin. Pistää isonkin miehen tunteelliseksi.

rillijulle
Moderaattori
3843 viestiä

13.01.09 klo 09:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Koskettavimmista elokuvatuokioista joko Vihreän mailin loppu (xha zhxnin zhfgnzvrf cvfgrgääa hhgrra hfxbba fäuxöghbyvyyn) tai American History X:n loppu (xha Qrerxva iryvcbvxn nzzhgnna xbhyha JP-gvybvuva).

rot13 [www.rot13.com]

T-800

13.01.09 klo 15:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vihreä Maili ja El Laberinto del Fauno ovat olleet lopussa sellaiset, jotka sai vähän herkistymään. Pienenä taas pillitin Yodan kuolemaa... On se surullinen vieläkin.

symofobia
Käyttäjä
2 viestiä

13.01.09 klo 23:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

hmh, olen itkenyt niin hirvittävän monessa elokuvassa, että huh. mutta esim.

- lieksa! tuli tiettyjä asioita omasta elämästä mieleen. tietty biisi. yleensä oikealla hetkellä katoin kyseisen elokuvan.

- saksikäsi edward. niin surullinen.

- pocahontas. se disneyn piirretty. heijastin elokuvasta taas tiettyjä asioita omaan elämääni. tai niin.

nuo nyt ekana tuli mieleen. eivätkä edes lukeudu lempielokuviini. :o

nowatar
Käyttäjä
9 viestiä

18.01.09 klo 21:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Taru sormusten herrasta-trilogian katsominen putkeen oli aika sykähdyttävää. Sen jälkeen oli vähän tuitui-olo mutta hauskaa oli.
Kyyneleet ovat virranneet Tulikärpästen hautaa, Englantilaista potilasta ja Vihreää mailia katsellessa. Varsinkin Tulikärpästen hauta. Jestas sentään oli pakko kesken elokuvan lähteä vessaan hakemaan paperia kun naama valui minkä kerkesi :)

Myös Leijonakuninkaan (ja muiden vanhojen Disney-klassikoiden) katsominen näin vanhempana oli hieno kokemus.

hebbu
Käyttäjä
482 viestiä

16.04.10 klo 17:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

koskettavimmat kattomani leffat top 5:
king kong (1976)
space cowboys
rocky balboa
E.T-the extra terrestrial
le grand bleu
summuisten vuorten gorillat
mikään näistä ei pistänyt tippaa linsiin, mutta pistivät mielen matalaksi ja perustelut.
king kong (1976) -loppu
rocky balboa-loppu
space cowboys-papat viimeisellä matkalla
lgb-koko leffa
ja pari lisäystä
villi sydän- onnellinen loppu tylyssä leffassa.
T2- loppu.

Keskustelut