Leffagenre joka ei vaan iske?

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Leffagenre joka ei vaan iske?

RevyFan
Käyttäjä
56 viestiä

03.10.10 klo 20:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Musikaalit - Musiikkia tykkään kyllä kuunnella kovasti, se on mulle tärkeämpi harrastus kuin elokuvien katselu. Mutta elokuvaa katsoessani haluan jotain muuta kuin puolitoistatuntisen pätkityn musiikkiesityksen.

Draamat - Draamaa saa ja pitää olla. Mutta sen täytyisi toimia pirun hyvin ja omalla kohdalla ihan pelkkä asioiden setviminen puhumalla ei välttämättä riitä pitämään kiinnostusta yllä koko leffan aikaa.

Parodiat - Ylempänä olevaa viestiä mukaillen... Nykyäänhän näitä tulee koko ajan uusia. Muutamia irtonauruja välillä. Välillä taas lähinnä ärsyttää jos oikeasti hyvää leffaa parodioidaan. Turvallisempaa olla katsomatta näitä.

Rocconeverdies^
Käyttäjä
85 viestiä

03.10.10 klo 23:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Musikaalit eivät mene, kauhuleffat ei uppoa(Siitä saan kiittää itseäni kun näin hohdon ja halloweenin pienenä) ja viimeisimpänä nämä turhat roska parodiat (Scary Moviet)sun muut. Poislukematta ehkä jotain Mies ja Alaston Aseita.

ELPaso
Käyttäjä
4 viestiä

29.11.10 klo 18:42 - linkitä tähän kommenttiin: #

Musikaalit ja örkkifantasiaroska. Romanttiset komediatkin kierrän kyllä kaukaa.

Maximus
Käyttäjä
1316 viestiä

29.11.10 klo 18:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

ELPaso kirjoitti:

Musikaalit ja fantasiaroska. Romanttiset komediatkin kierrän kyllä kaukaa.

Itse en musikaaleista usein välitä paljoakaan, mutta tykästyin kyllä Tim Burtonin ohjaamaan Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi -leffaan. Ko. leffan lavastus, puvustus, ohjaus ja roolityöskentely on kerrassaan loistavaa ja viiden tähden luokkaa. En ehkä pitänyt ihan täysin kaikista lauluista, mutta silti varsin toimiva musikaaliksi ja tällä hetkellä viihdyttävin musikaali. Muuten en ole kyllä koskaan innostunut musikaaleista.

Fantasiaelokuvat ovat taas itselleni suurta herkkua... ahh. Tuo joidenkin mielestä yliarvostettu LOTR-trilogia sai minut innostumaan fantasiaroskasta niiden eeppisyyden ansiosta. Siis ihan kokonaisuus, itse aihe on jo pelkästään hyvin kiehtova, hahmot kasvavat itselleen hyvissä fantasioissa seikkailun myötä varsin rakastetuiksi, lavastus/puvustus/visuaalisuus ovat hyvissä fantasioissa todella komean näköistä.

Romanttiset komediat ovat iän ja ajan olleet myös heikkouteni. Jopa ne kliseiset ja hieman keskinkertaisetkin sellaiset. Niistä nyt vaan jää aina se hyvä mieli. No okei, ehken enää ole niistä yhtä innoissani kuin ennen. Mutta kyllä vieläkin niitä loistavia romanttisiakomedioita löytyy, kuten esimerkiksi 500 days of summer, joka nyt ei ehkä mene romanttiseen kategoriaan kuitenkaan.

Kivilärvi
Käyttäjä
410 viestiä

30.11.10 klo 04:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Fantasiaelokuvat eivät maistu enää. Ja tällä tarkoitan juuri Velho, jousipyssy, loitsu ja miekka-tyylisiä elokuvia. Jotenkin kun on nähnyt sata tuollaista fatnasiaelokuvaa, pelannut sataa fantasiapeliä ja lukenut melkein puolet yhdestä fantasiakirja, on tuo maailma jo nähty ja sillä on hyvin vähän uutta tarjottavaa. En sano, että nämä elokuvat olisivat automaattisesti surkeita. Monet niistä ovat vallan mainioita, ne vain maistuvat hieman puulta.

Jaaha
Käyttäjä
311 viestiä

21.10.11 klo 12:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

Romanttiset komediat

Eivät kaikki toki huonoja esim. Rakkautta vain oli oikeasti hyvä elokuva, mutta mutta... Tarinat ovat usein "rakastutaan, hölmöillään/riidellään yms. ja sitten komelluksien kautta saamme toisemme" tyylisiä, mikä ei henkilökohtaisesti vetoa. Näyttelijät ovat usein mitäänsanomattomia tai sitten vika on hahmoissa. Mahdollisesti molemmat. Musiikki on aina yhtä ihanaa Amerikan romantiikka poppia. Hyh. Yleensä siis näitä vältän, mutta poikkeuksia on toki lukuisia.

Sotaelokuvat

ZZZzzz... kroohpjyyh... eli siis (haaauuukootuus) tarkoitan sitä, että tämä on hieman hankala genre. Hienoja sotaelokuiva on olemassa mm. Kirjeitä Iwo Jimalta, Pelastakaa sotamies Ryan ja Tv-sarja Taistelutoverit. Nämä edellä mainitut onnistuivat pitämään mielenkiinnon vireillä ja minut hereillä. Jos tässä epäonnistutaan, on tuloksena yleensä ammuskelua, kuorsausta(itse en kuorsaa, katselutoverit vain), huutoa saksaksi ja dramaattista musiikkia. Sota jutut eivät minua muutenkaan kiinnosta aiheena ollenkaan, ja siksi sota elokuvan sijaan katson vaikka lällyn romantiikan täytteisen komedian. Tai sitten menen suosiolla nukkumaan.

Kasari toiminta söhellykset

... yngh. Sellaiset Chuck Norris örvellykset aiheuttavat vakavan vastareaktion. Kanavan vaihto ja äkkiä. En ole yhtäkään Norris leffaa loppuun saanut katsottua, vaikka kuinka yritin. En kestänyt sitä. Musta sade oli tuskallista. Huomautan jälleen, että 80-luvulla on tehty monta hyvää toiminta leffaa, mutta itseltäni on monta jäänyt näkemättä allergiastani johtuen. Yäh, inhottavia mielikuvia pöllyävästä hiekasta, syntikkamusiikista ja takatukista livahti aivoihini. Täytyy poistaa se jollain kivalla taiteellisella hömpötyksellä <3

Salmiakkisydän
Käyttäjä
35 viestiä

21.10.11 klo 13:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aika kaikkiruokainen katselija kyllä olen enkä pysty nimeämään yhtäkään genreä mitä en MISSÄÄN TAPAUKSESSA pystyisi katsomaan: aina löytyy se poikkeuksellisen laadukas ja hieno elokuva joka vähän nostaa tietyn genren pisteitä. Kuitenkin fantasia, action (onko se edes mikään virallinen genrenimitys?) ja musikaalit ovat sellaisia vähän vähemmälle jääneitä elokuvien osa-alueita, mutta kyllä niitäkin pystyn katsomaan, jos filmit toimivat.

sulo
Käyttäjä
3300 viestiä

22.10.11 klo 14:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Oikein sydämmestä ottaa kun täällä vähätellään toimintaelokuvien hienoa ja kunniakasta genreä. Jaaha kuvaili tuossa aikaisemmin juuri sen ytimen, miksi 80-luvun toiminta on juurikin niin hienoa. Pöllyävää hiekkaa, syntikkamusiikkia ja takatukkia. Siihen vielä aivoton toiminta (siis että päähenkilöt toimivat aivottomasti) ja itse toiminta on tylyä ja yltiö väkivaltaista. Lopuksi vielä räjäytetään kaikki, vaikka pääpahis on jo moneen kertaan suolistettu. Ne pääpahiksetkin on läpeensä pahoja. Jos se ei muuten meinaisi ilmetä, niin he vaikka yksikseen ärjyvät ja mulkoilevat.

Dialogi painottuu cooleihin ja sovinistisiin lausahduksiin, tai jopa pelkkiin yksittäisiin sanoihin tai karskeihin murahduksiin ja itse juoni on vain tekosyy kaikelle tapahtuvalle. Pakollinen paha, joka on suunniteltu viemään Chuck paikasta a paikkaan b. Jossa on lisää tapettavaa.

Olen tässä pikkuhiljaa tutustunut kauhuelokuviin ja ne kyllä jättää kylmäksi. Jos siihen ei siis ole sotkettu scifi, toiminta tai komedia elementtejä.

Joissain piireissä kehuja saaneet kauhuelokuvat eivät saa muuta kun tylsistymistä aikaan. Viimeksi katsotut The Ring, Shining ja Suspiria on kaikki olleet pettymyksiä, yksitäisiä kohtia lukuunottamatta. (esim. Nicholsonin hieno roolisuoritus ja Suspirian musiikki.) Siksi haluaisinkin kuulla miksi jokin niistä on niin hyvä "että se ei kaipaa perusteluja", niin kuin muutama on tuolla http://www.leffatykki.com...lu/legendaloota/13712?p=8 on sanonut. Ei se nyt niin automaattisesti ole selvää, mikä niissä niin himottaa.

En intoile kauhuntunteesta, enkä edes pääse riittävästi elokuvan fiilikseen mukaan, että voisin ottaa psykologisen kauhun riittävän tosissaan. Katson kuitenkin "vaan" elokuvaa. Oikeassa elämässä pimeessä käyskentely on paljon kuumottavampaa.

Säikäyttelykauhu on asia erikseen, mutta tuntuu että olen niin puutunut rauhalliseen tunnelmanluontiin, että kun säikäytys tulee, niin en aina edes tajua mitä tapahtuu. Hieman laskee tunnelmaa, kun pitää kysyä, että mitä tuossa vilahti yms.

Enkä tarkoita sitä, että kauhuelokuvan pitäisi pelottaa ollakseen hyvä. En todellakaan ole mikään peloton pulliainen, joka pystyisi katsomaan mitä vaan silmien räpsymättä. Mutta jos elokuvan juoni perustuu siihen, että sitä ei oikein ole, ja paikasta toiseen siirrytään vain siksi, että siellä saadaan jokin säikyttelykohtaus aikaan, niin...ei se jaksa kiinnostaa. Toimintaelokuvissa sentään siirrytään pahoinpitelemään joku sinne toiseen paikkaan.

Zombie elokuvat on hienoja, mutta niissäkin on komediaa (tahatonta tai tahallista) ja toimintaa. Kauhuksi niitä en pysty sanomaan.

edit. Mietin tuossa että tykkään kauhukomedioista, joten ehkä "normi" kauhuelokuvaa katsoessa jotenkin jään odottelemaan sitä kevennystä kohtauksen loppuun, ja kun sitä ei tule, niin se ei viihdytä tai oikein mitään muutakaan. Eli Hohdossa pitäisi olla enemmän kakkavitsejä.

edit2. Pitäisikö vielä lisätä kappale komedioista? Olen huomannut että ns. kiltit komediat ei hirveästi huvita. Mitä törkeempiä ja hävyttömämpiä vitsejä, niin sitä parempi. Jacques Tatin huumori on tosi kilttiä ja se ei kyllä huvita yhtään. Eikä Marxin veljeksetkään. Mr. Bean on sillei sopivan vittumainen. Esim. näytteli sille kokovartalo kipsissä olevalle tyypille, miten omat jalat liikkuu. Buster Keaton puolestaan toimii tosi hyvin, mutta ne onkin aika fyysisiä vitsejä ja vähän kun toimintaelokuvaa katselisi.

barros
Käyttäjä
1309 viestiä

22.10.11 klo 14:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Ketä ei voisi kiinnostaa, kun teinejä silvotaan oikein urakalla ja mukaan luodaan asiaa korostava hidastempoinen tunnelma. Välillä salama vähän vilkkailee ja oven räppänät tärisee sateen ropistessa naapurin kukkaruukkuun. Kaikki kauhu nappaa paitsi peltoalueella tai jossain maissikaskessa käyskentelyt. Toimintaelokuvissa kaavamainen toiminta aiheuttaa milloin närkästystä, hilpeyttä tai palavaa halua, jos kaikki on tehty piste-o:n päälle.

Muutamien herrojen (lue. näyttelijöiden) teoksia ajan saatossa en ole saanut katsottua ja ajan saatossa toisto rappeuttaa toimintaelokuvien ytimenkin ihan sileeks niin sanotusti eli ei niissä ole sitä samaa hohdokasta loistoa, kuten naperona tavasi asian laidan kulkevan. Noita flikkoja katsoo tietysti aivan muista syistä nykyään ja itämaiset viihteet sun muut eksoottiset alueet on vielä kartoittamatta leffanälän kartuttamiseksi.

EDITOINTI: Jotain sen suuntaista "slashereiden" kaltaisilla teoksilla koitetaan varmasti viestiä muiden syiden joukossa. Varmasti menee vaihteluna sille ikuiselle kasariviihteen ja muiden aloittamalle buumille, jossa sankarit keräävät tasan krediitit taskuunsa.

sulo
Käyttäjä
3300 viestiä

22.10.11 klo 14:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Teinislasherit ei toistakaan koskaan toisiaan. :) En ole hirveästi niitä nähnyt, mutta ehkäpä tulevaisuudessa. Yleensä sellaisia silpomis elokuvia katsellessa toivoo, että ne ärsyttävät teinit kohtaavat kohtalonsa. Eikös se ole niiden tarkoituskin? Saada katsoja hurraamaan "pahikselle"?

Jaaha
Käyttäjä
311 viestiä

22.10.11 klo 15:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

sulo kirjoitti:

Oikein sydämmestä ottaa kun täällä vähätellään toimintaelokuvien hienoa ja kunniakasta genreä. Jaaha kuvaili tuossa aikaisemmin juuri sen ytimen, miksi 80-luvun toiminta on juurikin niin hienoa. Pöllyävää hiekkaa, syntikkamusiikkia ja takatukkia. Siihen vielä aivoton toiminta (siis että päähenkilöt toimivat aivottomasti) ja itse toiminta on tylyä ja yltiö väkivaltaista. Lopuksi vielä räjäytetään kaikki, vaikka pääpahis on jo moneen kertaan suolistettu. Ne pääpahiksetkin on läpeensä pahoja. Jos se ei muuten meinaisi ilmetä, niin he vaikka yksikseen ärjyvät ja mulkoilevat.

Dialogi painottuu cooleihin ja sovinistisiin lausahduksiin, tai jopa pelkkiin yksittäisiin sanoihin tai karskeihin murahduksiin ja itse juoni on vain tekosyy kaikelle tapahtuvalle. Pakollinen paha, joka on suunniteltu viemään Chuck paikasta a paikkaan b. Jossa on lisää tapettavaa.

...

Aivojeni puhdistukseen tarvitaan äärimmäisen monta kasaritoiminta vapaata elokuvaa tuon tekstin lukemisen jälkeen.

Hupsista keikkaa, yksi välttelyn kohde unohtui. Kauhuelokuvia voin katsella mielelläni, paitsi jos ne luokitellaan nimenomaan "teinikauhuksi", jolloin niiden tarkoitus on vain saada katsoja säpsähtämään/kirkaisemaan. Elokuva, joka on tehty vain ja ainoastaan sydänkohtauksen aiheuttamiseksi on harvoin miellyttävää katseltavaa. Jos pelottelun lisäksi leffassa on muutakin sisältöä ja mahdollisesti kunnon hahmot sekä juoni, voin tuhlata pari tuntia sen katseluun helposti.

Pyydän vielä anteeksi järkytystä, jonka pikku Sulolle aiheutin loukkaamalla pyhääkin pyhempää Chuck Norrisia. Toivottavasti palaudut pian ja pystyt jälleen nauttimaan herra Norrisin klassikoista ja Total Gym treenistä.

E: Ysäritoiminta... Rinnastan sen kasaritoimintaan paremman tiedon puutteessa. Älä suinkaan vaivu epätoivoon, kun viimeisinkin Norris leffan lopputekstit rullaavat silmiesi edessä! Sitten vaan katsot ne kaikki uudestaan.

sulo
Käyttäjä
3300 viestiä

22.10.11 klo 15:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jaaha kirjoitti:

Pyydän vielä anteeksi järkytystä, jonka pikku Sulolle aiheutin loukkaamalla pyhääkin pyhempää Chuck Norrisia. Toivottavasti palaudut pian ja pystyt jälleen nauttimaan herra Norrisin klassikoista ja Total Gym treenistä.

Sykähdyttävä ysäri toiminta on enemmän mun juttu kun kasari (vaikka ne onkin tosi lähellä toisiaan) ja Norris ei ole minusta se kovin karju. Seagal (ne vanhemmat tuotokset), Damme (ne vanhemmat tuotokset) ja Dolph (ne vanhemmat tuotokset) on enemmän mun iltojeni ilo. Onneksi on kuitenkin vielä monta Norrisin elokuvaakin katsomatta. En tiedä mitä sitten teen? Ehkä hirtän itseni Total Gym vaijeriin.

vasara88
Käyttäjä
581 viestiä

22.10.11 klo 17:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

sulo kirjoitti:

Yleensä sellaisia silpomis elokuvia katsellessa toivoo, että ne ärsyttävät teinit kohtaavat kohtalonsa. Eikös se ole niiden tarkoituskin? Saada katsoja hurraamaan "pahikselle"?

Kyllä, näin on. Itse olen kasari slashereiden ystävä ja aina pahiksen puolella. Mitä näyttävämpi kuolema, niin sen parempi. Murhaajan ja tappojen takia niitä leffoja katsoo.

HorrorFreak
Käyttäjä
274 viestiä

23.10.11 klo 01:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jopa minä allekirjoitan väitteen siitä, että suurin osa kauhuleffoista on paskaa. Mutta tämä ei aina suinkaan johdu tekijöiden huonoudesta, vaan genren vaikeudesta. Lovecraftin mukaan pelko on ihmiskunnan vanhin ja voimakkain tunne. Tämä pitänee paikkansa. Toiminnan tarkoituksena kai on pääasiassa viihdyttää, komedian naurattaa. Tämä on huomattavasti helpompi tehtävä kuin oikean pelon herättäminen. Ja nimenomaan tuo sulon mainitsema "katson vain elokuvaa" -fiilis puskee pintaan lähes poikkeuksetta. Kyseessä on fiktiivinen tuotos, miksi minun siis pitäisi pelätä? Mielenkiintoinen huomio on myös, että kauhu - "pikkuveljensä" jännityksen ohella - on ainoa tunteen mukaan nimetty genre, tai ainakaan minulle ei nyt tule mieleen muita. Toiminta ei ole tunne, ei myöskään komedia. Rakkaus on tunne, mutta harvemmin puhumme "rakkauselokuvista", vaan rakkaustarinan sisältävistä draamaelokuvista tai romanttisista komedioista tms. Jo pelkästään kauhun nimeen sisältyy odotuksia voimakkaista tunteista, joita leffan pitäisi herättää.

Kauhukirjallisuus on taas ihan toinen juttu. Kirjoitetut tarinat antavat elokuvia enemmän ihmisen omalle mielikuvitukselle varaa toimia, luoda siitä hirviöstä omien pelkojen mukainen. Itse pidän ns. filosofisesta kauhusta, jossa ahdistavuus syntyy kirjoittajan tuodessa esiin usein varsin kylmää maailmankuvaansa, vaikka sitten kosmisten hirviöjumalien kautta. Parhaimmillaan tällaiset tarinat saavat lukijan - ainakin minut - kyseenalaistamaan maailmankuvansa.

Edit. No kyllähän minä edelleen kauhuleffoja katselen samaan malliin kuin ennenkin, mutta asenteeni niitä kohtaan on muuttunut melko kriittiseksi.

wednesday
Käyttäjä
275 viestiä

26.10.11 klo 20:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Western ja RomKom. Kaikkea katson mutta noiden kanssa puntaroin pitkään ja hartaasti. En ole nähnyt yhtään mestariteosta ko tyylilajeista, mutta ehkäpä Tarantino western muuttaa asian! :D

Jerry C
Käyttäjä
536 viestiä

27.10.11 klo 13:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

wednesday kirjoitti:

Western ja RomKom. Kaikkea katson mutta noiden kanssa puntaroin pitkään ja hartaasti. En ole nähnyt yhtään mestariteosta ko tyylilajeista, mutta ehkäpä Tarantino western muuttaa asian! :D

Westerneistä löytyy aivan tolkuttoman paljon helmiä, jotka ovat jo pelkästää elokuvalliselta kannalta katsottuna merkkiteoksia ja yleis-sivityksen kannalta ehdottomasti pakko nähdä. Vaikka itsellänikin on kovat odotukset Tarantinon uutukaista kohtaan, niin en silti hyvällä tahdollakaan jaksa uskoa, että se olisi parempi kuin esim.
Hyvät, pahat ja rumat
Hurja joukko
The Proposition
Mies, joka ampui Liberty Valancen

Jos western on genrenä nk. punainen vaate, niin kannattaa ainakin näille neljälle antaa mahdollisuus. Eivät ole sieltä vaikeimmin siedettävästä päästä genreen tottumattomalle, mutta elokuvina todella hienoja ja omalla tavallaan erittäin merkittäviäkin. Jos nämä elokuvat aukeavat, niin voin luvata että elokuvaharrastus nousee aivan uusiin sfääreihin.

Freddy
Käyttäjä
47 viestiä

28.11.11 klo 18:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Melkein kaikkia leffagenrejä katson, paitsi romanttisia komediota.

Kauhuhullu
Käyttäjä
309 viestiä

28.11.11 klo 19:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itseeni ei vaan iske romantiikka-elokuvat, eikä musikaali-filmit ( paitsi Blues Brothers ). Molemmat genret ovat mielestäni turhia, koska en jaksa yleensä katsoa elokuvaa, joka kertoo kahden ihmisen välisestä rakkaustarinasta, tai leffaa jossa on alusta loppuun laulua, ja typeriä tanssikohtauksia. Monet kyllä arvostavat noita romanttisia leffoja, kuten Tuulen Viemää, ja Casablancaa, mutta minuun vain ei iske tuon tapaiset elokuvat. Blues Brothers ei sorru onneksi liikaa musikaalin puolelle, ja onneksi mukana on vain muutama pieni tanssikohtaus, muuten leffa on hyvää toimintaa, ja huumoria sisältävä alusta loppuun. Siksi Blues Brothers onkin viiden tähden leffa.

Leppäkerttu
Käyttäjä
95 viestiä

28.11.11 klo 20:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toimintaelokuva on genre jota en ymmärrä oikeastaan millään tavalla. Lähinnä siis moralisoiva ja yleensä kierrätysmenetelmällä kyhätty juoni (siis nykyactionissa, ennen juonet olivat vaan huonoja), jonka varsinainen tarkoitus on näyttää räjähdyksiä, tappelemista sun muuta. Väliin pistetään joku mukahauska rivi naama pokkana. Se siinä lähinnä ärsyttää, että minä itse en osaa nauttia actionleffoissa lähes aina korostetusta ja itsetarkoituksellisesta toiminnasta yhtään. Mitä kiinnostavaa siinä on?

HorrorFreak kirjoitti:

Jopa minä allekirjoitan väitteen siitä, että suurin osa kauhuleffoista on paskaa. Mutta tämä ei aina suinkaan johdu tekijöiden huonoudesta, vaan genren vaikeudesta. Lovecraftin mukaan pelko on ihmiskunnan vanhin ja voimakkain tunne. Tämä pitänee paikkansa. Toiminnan tarkoituksena kai on pääasiassa viihdyttää, komedian naurattaa. Tämä on huomattavasti helpompi tehtävä kuin oikean pelon herättäminen. Ja nimenomaan tuo sulon mainitsema "katson vain elokuvaa" -fiilis puskee pintaan lähes poikkeuksetta. Kyseessä on fiktiivinen tuotos, miksi minun siis pitäisi pelätä?

Kauhusta osaan TIETENKIN nauttia. Onko montaa hienompaa tunnetta kuin se että mahassa pyörii, tuntee itsensä turvattomaksi ja sydän hakkaa kovempaa kuin Napalm Death? Kauhukaan ei kyllä saa olla itsetarkoituksellista tai ainakaan näyttää sitä. ''Lintu lentää ikkunaan, kaikki säikähtävät, mutta sillä ei ole yhtään mitään tekemistä juonen kanssa'' -tyyppiset efektit lähinnä ärsyttävät (muuten kuin Linnuissa, tietenkin). Itse tykkään lähinnä Hitchcock-Polanski -tyylisestä kauhusta, jossa itse ajatus pelottaa ja miljöö ja tunnelma lähinnä tukevat sitä, mutta kyllä goottikauhu, uskonnollisempi kama, gore ja kummitusleffakin maistuu, ne eivät vaan yleensä pelota.

Tertsi
Käyttäjä
187 viestiä

28.11.11 klo 21:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Leppäkerttu kirjoitti:

(...) Se siinä lähinnä ärsyttää, että minä itse en osaa nauttia actionleffoissa lähes aina korostetusta ja itsetarkoituksellisesta toiminnasta yhtään. Mitä kiinnostavaa siinä on? (...)

Hienot tappelukoreografiat ovat viihdyttäviä jo sinällään, mutta muuten tunnen fiktiivisen väkivallan katsomisen olevan ehkä jonkinasteinen keino purkaa stressiä ja aggressioita (urheilu on tähän parempi keino, mutta ei sitä kovin usein jaksa). Toinen syy on se, että tavallisen, melko rauhallisen arkielämäni rinnalle kaipaan jännittävää ja vauhdikasta menoa. Toimintaelokuvien katselu toimii hyvänä korvikkeena. Joskus tosin tulee katsottua elokuvia, joissa on runsaasti väkivaltaa jonkun muun kuin viihteen vuoksi. Pelkän väkivallan näyttäminen sen sijaan ei miellytä itseäni saati jaksa kauheasti kiinnostaa.

Keskustelut