Leffagenre joka ei vaan iske?

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Leffagenre joka ei vaan iske?

Key
Käyttäjä
1236 viestiä

07.03.10 klo 12:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sotaelokuvat eivät hetkauta minua tylsää pyssymeininkiä ja pampam ammuskelua. En ole nähnyt ikinä hyvää sotaelokuvaa. Joskus jopa toiminta - genre ei iske, liikaa kaikenlaisa turhia efektejä, karjumista ja pakoyrityksia.
Draama on yksi yliarvostetuimmista genreistä olen nähnyt ainakin kolme hyvää draamaelokuvaa. Telkkaristakaan ei tule mitään muita elokuvia kuin draamaelokuvia. Ja jos elokuva on liian seksuaalinen tai sellaista muuta niin en lainkaan pidä sellaisista.

jampaa6
Käyttäjä
38 viestiä

07.03.10 klo 12:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sci-fi, sotaelokuvat, musikaalit ja romanttiset komediat. Yök.
Osa Sci-fi-elokuvistakin toimii, mutta UFO- ja muut alienaiheiset elokuvat menevät yli hilseen.
Sama kuin Keyllä, että joskus sellainen pew-pew-toiminta ei myöskään iske. Poikkeuksia toki on.

AKS
Käyttäjä
8 viestiä

07.03.10 klo 12:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

Oho, onnistuin vahingossa sähläämään saman viestin kahdesti. Olisi hyvä, jos joku moderaattori/tykittäjä voisi poistaa jälkimmäisen viestin. Kiitos!

malinenp
Käyttäjä
1 viestiä

13.03.10 klo 13:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Romanttiset komediat. Jotenkin koko genren nimikin on ällöttävä. Mielipide voisi muuttua, jos näkisin joskus kyseisen lajityypin leffan, jossa saisi nauraa edes kerran.

-mirco-
Käyttäjä
275 viestiä

13.03.10 klo 14:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Minä katson elokuvia enemmänkin viihteenä kuin taiteena ja se heijastuu kaikkiin näkökulmiini. Esimerkiksi suosikkigenrejäni ovat trilleri ja toiminta, erityisesti rikos. Yritän kuitenkin satunnaisesti laajentaa tietoisuuttani katsomalla näitä ns. taide-elokuvia. Ehkäpä kun niitä katsoo ajatuksella tarpeeksi, alkavat ne tuntua jopa viihteellisemmiltä kuin itse viihde-elokuvat?

Tässä jotain settiä muutamista genreistä:

Elämänkertaelokuvia aika paljon kritisoitu täällä. Itse nautin niistä, vaikka ne tosiaan tuntuvat monesti noudattavan samaa "nousu ja tuho" -kaavaa.
Biografiat ovat enemmänkin näyttelijöiden taidonnäytteitä. Usein kirjoittajat eivät pääse, esim. lakisyistä, käyttämään taiteilijanvapauksiaan. Ehkä juuri tämän vuoksi elämänkerrat tuntuvat tylsiltä, persoonattomilta ja dokumentinomaisilta.

Toinen genre joka on täällä noussut esiin on musikaalit. Itse on nähny niitä niin naurettavan vähän (enemmän teatteripuolella), että vaikea sanoa paljoa. Itse yritän suosia erilaisia kerrontatyylejä, koska ne ovat piristäviä (esim. A Clockwork Orange, Memento, Pulp Fiction). Koska olen musikaaleja niin vähän nähnyt, lasken ne tavallaan pikemminkin iloisiksi poikkeuksiksi kuin tylsäksi kidutukseksi.

Sitten on tietenkin romanttiset komediat. Hiemankin vanhemmista romanttisista komedioista on vaikea mitään sanoa vähäisen kokemuksen takia, mutta nämä 2000-luvun vastaavat tuntuvat vievän ennalta-arvattavuuden aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ehkä siksi hiemankin peruskaavasta poikkeavat (esim. 500 Days of Summer) tuntuvat aivan mahtavilta.

Monet ehkä hieman vähemmän kokeneet katsojat (kyllä, olen yleistävä sika) ovat kritisoineet sota- ja draamaelokuvia. Enkä yhtään ihmettele - monet vähänkin syvällisemmät leffat tuntuvat peruskatsojan mielestä tuskallisen tylsiltä. Voin kuitenkin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että muutaman (keskittyneen) katselukerran jälkeen nämä syvällisemmät elokuvat ovat ehdottomasti kaiken vaivan arvoisia.

Itse välttelen eniten vanhoja tehosteleffoja (erit. sci-fiä ja kauhua) sillä heikot tehosteet rikkovat uskottavuuden minulle todella pahasti. Jopa jotkut 10-vuotta vanhat tehosteleffat näyttävät mielestäni todella hölmöiltä. Uskon kyllä niitä jotka sanovat, että sisällöltään nämä klassikot peittoavat nyky-yritykset lähes poikkeuksetta. Silti en ole (vielä) tarpeeksi kärsivällinen ja avaramielinen katsoakseni niitä.

AP
Tähtääjä
1158 viestiä

13.03.10 klo 14:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

-mirco- kirjoitti:


Biografiat ovat enemmänkin näyttelijöiden taidonnäytteitä. Usein kirjoittajat eivät pääse, esim. lakisyistä, käyttämään taiteilijanvapauksiaan. Ehkä juuri tämän vuoksi elämänkerrat tuntuvat tylsiltä, persoonattomilta ja dokumentinomaisilta.

Eiköhän kyse ole kuitenkin loppujen lopuksi enimmäkseen siitä, että onko ohjaaja riittävän lahjakas ohjaamaan elämänkertaa. Mitään niin painavia lakisyitä ei ole, että ne todella estäisivät kunnollisen elämänkertaelokuvan tekemisen.

edit: ei ole tietoa, miksi viesti tuli kahteen kertaan, poistakaa vaan tuo toinen.

barros
Käyttäjä
1305 viestiä

13.03.10 klo 15:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yleensä tappavan tylsä tai sellainen, joka ei aktivoi katsojaa käyttämään omaa ajatuskykyään, häiritsee yleensä elokuvasta saatavasta kokonaistuloksesta katsottaessa ratkaisevan paljon. Omin silmin todetut, suomalaisen filmiteollisuuden antiin olen näihin päiviin asti ollut lähestulkoon pettynyt. Kuitenkin monessa mielentilassa ja monelta kantilta näitä taideteoksia on mielekkäämpää tarkastella kuin jäädä sinne yhdelle tasolle nauttimaan ja notkumaan.

-mirco-
Käyttäjä
275 viestiä

13.03.10 klo 15:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

AP kirjoitti:


Eiköhän kyse ole kuitenkin loppujen lopuksi enimmäkseen siitä, että onko ohjaaja riittävän lahjakas ohjaamaan elämänkertaa. Mitään niin painavia lakisyitä ei ole, että ne todella estäisivät kunnollisen elämänkertaelokuvan tekemisen.

Tottakai lahjakas voi ohjaaja saada ihan hyvän leffan kasaan vaikka kuinka surkeasta tekstistä.

Toi lakijuttu oli multa tosiaan aika huono esimerkki. Mutta otetaampa vaikka kuviteltu tilanne, että Michael Jacksonista tehtäisiin elämänkertaleffaa. Veikkaampa että fanit ja omaiset aika paljon vaikuttaisivat elokuvan kulkuun. Tuskimpa saisi lahjakaskaan ohjaaja laittaa esimerkiksi lasten hyväksikäytöstä paljoakaan juttua.

Tarkoitan että yleensäkin tuntuu, ettei biografioissa hirveästi poiketa siitä yleisestä käsityksestä mikä päähenkilöstä on. Aina kyse ei välttämättä ole lahjattamasta ohjaajasta.

Paulette
Käyttäjä
16 viestiä

12.04.10 klo 18:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kauhu ja sotaelokuvat. Toki muutama sotaelokuvakin on tullut katsottua, mutta ne eivät kuulu suuriin suosikkeihini.

Dekabristi
Tähtääjä
813 viestiä

13.04.10 klo 21:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jostain syystä en ole koskaan pitänyt sotaelokuvista, eteenkään jenkkien Vietnam-traumoista purnaavista eepokeista tai toisen maailmansodan ratkaisuihin liittyvistä hehkutuksista. Ei vain jotenkin iske. Sota on vain sellainen asia, josta en kykene nauttimaan edes elokuvissa. Sotamies Ryanin kaltaiset patrioottisen paskan täyttämät rymistelyt saavat minut keittämään. Pasifistisetkin sotakuvaukset tuntuvat mielestäni usein liian pitkiltä ja ankeilta (mikä on tietysti tarkoituksenmukaista). Liekkö syy siihen se, että usein omakohtaisia kokemuksia sisältävät elokuvat ovat juonellisesti rönsyileviä ja hajanaisia?

Toinen genre, joka ei herätä sitten minkäänlaisia intohimoja, on western- eli lännenelokuvat. En vain ole koskaan jaksanut innostua Amerikan keksityn lähihistorian tapahtumista sen enempää. Lisäksi minua kammottaa varsinkin italowesterneihin olennaisesti liittyvä hitaus, kameran viipyilevyys ja huvittava mahtipontisuus.

Poikkeuksiakin toki on. Stanley Kubrickin Full Metal Jacket on loistava sotaelokuva, johtuen kenties siitä, että se keskittyy enemmän Yhdysvaltain armeijan ruotimiseen kuin itse sotaan. Westernien puolelta huikea italowestern Keoma on jättänyt positiivisen maun.

seew
Käyttäjä
39 viestiä

13.04.10 klo 22:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Niitä on monia. Kuten myös poikkeuksiakin on monia. Suurin osa minun inhokki genreistäni on mainittu täällä, eli ne ovat scifi, fantasia, romanttiset komediat ja komediat yleensä.

Scifi ja fantasia nyt ei kiinnosta vain yhtään, komediat ovat mielestäni aina jotenki kliseisiä ja teennäisiä ja niistä on oikein yrittämällä yritetty tehdä hauskoja. Varsinkin nämä American Piet yms. muut vastaavat. Ja sitten nämä teineille suunnatut leffat (High School Musical, Twiligt).

hebbu
Käyttäjä
482 viestiä

14.04.10 klo 12:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

taidelokuvat ne vaan on niin tylsiä ja road moviet myöskin sekä romantiset komediat, draamat, kauhuilut ja musikaalit nekin on tylsii

Dekabristi
Tähtääjä
813 viestiä

14.04.10 klo 15:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pulitzerin saat, kun määrittelet tyhjentävästi elokuvagenren nimeltä "taide-elokuva".

ZukuZuku
Käyttäjä
119 viestiä

25.04.10 klo 17:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sota elokuvat ovat mielestäni puuduttavaa katseltavaa, välttelen näitä mahdollisimman paljon.

giga
Käyttäjä
36 viestiä

25.04.10 klo 17:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sci-fi (varsinkin vanhat, huvittavat tieteisleffat, joita ajan hammas on pahasti puraissut), uskonnolliset kauhuleffat, teinikauhuleffat, vakavamieliset ja ääriväkivaltaiset pullistelu-/tehostemässäilytoimintaleffat, romanttiset komediat (oon nähnyt ehkä max. 5 katsottavaa rom.komediaa) ja ylipitkät sotaleffat, joissa ollaan pelkästään rintamalla. Näitä välttelen.

sulo
Käyttäjä
3300 viestiä

25.04.10 klo 17:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

ZukuZuku kirjoitti:

Sota elokuvat ovat mielestäni puuduttavaa katseltavaa, välttelen näitä mahdollisimman paljon.

Varmasti löytyy sotaelokuvienkin lukuisasta joukosta jokin, joka ei puuduta. Kunhan vaan ei tyrmää niitä kaikkia muutaman tylyn suolien venyttely ja kallojen räjäyttely pätkän takia.

Vasta eilen katsoin Heaven Knows, Mr. Allison-elokuvan, joka keskittyi enemmän Robinson Crusoe maiseen saarella eristyksissä elelyyn, sekä miehen ja nunnan väliseen suhteeseen. Itse sota oli sivuseikka, vaikka japanilaiset sotilaat elokuvaan oman lisänsä toivatkin. Draama varmaan sopisi paremmin sitä kuvaamaan, mutta kyllä sitä sotaelokuvaksikin voi sanoa.

Monissa sotaelokuvissa on paljon muutakin, kun sitä pelkkää "puuduttavaa" sotimista. Esimerkiksi seikkailua (Von Ryan's Express), komediaa (Stalag 17), romantiikkaa sitä hamuaville (Australia), sekä sitä miten ihmiset käyttäytyvät poikkeuksellisissa tilanteissa (Twelve O'Clock High),

Itseäni ei musikaalit oikein innosta, mutta kyllä niidenkin joukosta hyviä löytyy. esim. Sweeney Todd ja The Nightmare Before Christmas. Varmaan löytyy enemmänkin.

Tämä ketju todistaa mainiosti, miten jotkut jättävät todella hyviä elokuvia katsomatta, vaan sen takia, kun joku mielikuva jostain tietystä genrestä on se mikä on.

mirao
Käyttäjä
10 viestiä

03.06.10 klo 02:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Oon aika kaikkiruokainen leffojen suhteen. Kaikista löytyy niitä mätiä tomaattejakin, mut sota-leffat ei vaan jotenkin iske.

Keskustelut