Leffagenre joka ei vaan iske?

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Leffagenre joka ei vaan iske?

biko
Käyttäjä
20 viestiä

19.02.10 klo 22:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itsehän yritän katsoa erillaisia elokuvia niiden tyylilajeista välittämättä, mutta on yksi genre jota en vaan pysty katsomaan. Musikaalit.

Ainoa musikikaali minkä olen katsonut alusta loppuun on The Rocky Horror Picture Show. Pidin siitä ja se oli hauska, mutta poikkeus taitaa tässäkin vahvistaa säännön. Elikkä musiikaalia alkaessani katsomaan (viimeksi paholaisparturia) ensimmäisen lauletun repliikin kohdalla alan miettimään aina ankarasti että miksi ne laulaa eikä puhu kuin muissa elokuvissa? Joihinkin elokuviin sopii mielestäni mainiosti joku laulu kohtaus jossa esitetään joku laulu tai vastaava musiikkiesitys, mutta kun vaikka kaksi henkilöä tepastelee lavasteissa ja keskustelevat laulamalla niin ei ei ei ja stopnappi.

Ja musikaaleista tykkäävien ei pidä pidä hermostua tämä kertoo vain minun henk.koht rajoittuneisuudesta.

Elikkä onko muilla tyylilajeja jotka ei vaan iske?

hell bill
Käyttäjä
61 viestiä

19.02.10 klo 23:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Minulle menee ihan kaikki genret paitsi suurimmaksi osaksi sci-fi tai fantasia... Nyt tietysti tulee miinuspojoja että kolisee mutta tulipahan sanottua.

Sci-fi tosin jonkinlaisena lisämausteena on monesti tosi hienoa, esim. Terminator 2 ja myös fantasiaakin on käytetty todella hienosti joissakin elokuvissa.

Päätyyppeinä nämä eivät vaan koskaan ole kolahtaneet. Enkä ala miksikään kriitikoksi tässä, kunhan ilmaisen oman mielipiteeni.

Joku leffasarja mainitakseni on Taru sormusten herrasta -trilogia, joka ei koskaan onnistunut millään lailla avautumaan minulle. Sen hienous, nerokkuus mistä kaikki puhuu, jäi minulle jotenkin täysin pimentoon.

ruusu
Käyttäjä
5 viestiä

20.02.10 klo 13:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jos porno jätetäään pois niin kaikenlainen eksploitaatio. Scifiä en vihaa mutta se vaan ei avaudu. Ja toimintaelokuvat tyyliin Die Hard etc.

Ale
Käyttäjä
2246 viestiä

20.02.10 klo 15:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

ruusu kirjoitti:

Jos porno jätetäään pois niin kaikenlainen eksploitaatio. Scifiä en vihaa mutta se vaan ei avaudu. Ja toimintaelokuvat tyyliin Die Hard etc.


Oletko vain katsellut vääränlaista scifiä? Eikö pohdiskeleva saati seikkailullinen scifi toimi? Ovatko kaikki toimintaelokuvat sitten poikkeuksetta huonoja?

Ite meinasin ensin ilmoittaa romanttisen komedian olevan inhokki, mutta jouduin tulemaan toisiin aatoksiin muistaessani, että Uneton Seattlessa ja Kun Harry tapasi Sallyn ovat oikein hyviä filmejä. Enpä siis ainakaan tähän hätään oikein millään keksi genreä, joka ei iskisi. Lasten leffojenkin joukosta löytyy joitain helmiä kuten ensimmäinen Rölli - Hirmuisia kertomuksia. Ehkäpä jos lähtee kaivelemaan jotain alagenrejen alatyyppejä niin kai sitten sieltä joku voisi löytyä.

JamesDean
Käyttäjä
4 viestiä

20.02.10 klo 21:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Western-elokuvat eivät kiinnosta eivät sitten yhtään. Aihe ei alkuunkaan ole mieleeni ja tuntuisi todella ylivoimaiselta katsoa jokin western-elokuva.
Niitä en ole enää moniin vuosiin katsonut. Mutta jos jollain on jokin erinomainen vinkki loistavasta western-leffasta niin hihkaiskaa. Ehkä saan laajennettua ajatusmaailmaani.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

20.02.10 klo 22:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

JamesDean kirjoitti:

Western-elokuvat eivät kiinnosta eivät sitten yhtään. Aihe ei alkuunkaan ole mieleeni ja tuntuisi todella ylivoimaiselta katsoa jokin western-elokuva.
Niitä en ole enää moniin vuosiin katsonut. Mutta jos jollain on jokin erinomainen vinkki loistavasta western-leffasta niin hihkaiskaa. Ehkä saan laajennettua ajatusmaailmaani.

Westerniin mahtuu kyllä vaihtelua, että eiköhän sieltä joku sopiva löydy. Kannattaa ainakin tsekata tämä lista [www.leffatykki.com].

Itselläni ei juuri genrejä löydy, mitä en voisi oikein katsoa. Tosin kaikenlaiset romanttiset elokuvat, varsinkin komediat, tulee kierrettyä hieman kauempaa, varsinkin uudemmat. Ja myös tämän vuosituhannen komediat eivät oikein iske, vaikka löytyy tältäkin vuosituhannelta pari ihan hyvääkin komediaa.

MaxS

21.02.10 klo 09:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

ruusu kirjoitti:

Jos porno jätetäään pois niin kaikenlainen eksploitaatio.


Mulla on sama "ongelma", tai eihän se ongelma ole, mutta kun Suomessa on jo valmiiksi melko vähän leffaharrastajia ja niistä harrastajista sitten harmittavan iso osa rakastaa juurikin sitä eksploitaatiota niin se rajoittaa vähän niiden ihmisten määrää joiden kanssa voi elokuvista keskustella. Sekä pakottaa käyttämään melkein pelkästään ulkomaisia leffafoorumeita. Esim. elitisti.netissä olisi hyviä tyyppejä, mutta kun se keskittyy just eksploitaatioon niin siellä on sitten kolme threadia taideleffoille ja kolmesataa jollekin "80-luvun transseksuaali-joka-ratsastaa-raptorilla-ploitaatio" b-leffoille (kärjistän).

Kun elokuvateatteri Orionkin jokin aikaa sitten riemuitsi että "Jes, täällä näytetäänkin nyt entistä enemmän myös eksploitaatiota eikä aina niitä kanonisoituja taideleffoja" niin samaan aikaan meitsi mietti että "Ei saatana, nyt siellä näytetään entistä enemmän paskaa ja vähemmän kunnon leffoja".

Kauhuleffat on toinen genre mikä ei oikeen sytytä (30/40-lukujen Universal-klassikoita ja vastaavia lukuunottamatta). Tulee niitäkin tulee aina välillä katottua ns. puoliväkisin ihan sen takia että pysyy leffaharrastus taas yhden genren verran monipuolisempana.

Tapio
Käyttäjä
700 viestiä

22.02.10 klo 04:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itselläni ei ole minkäänlaista halua katsoa väkivaltapornoa ja gorea tyyliin Cannibal Holocaust, Salò, Sawit, Hostelit, Inside, Martyrs tai Frontier(s). Tietty määrä väkivaltaa esimerkiksi kauhu- tai toimintaelokuvassa ja huumoripohjainen splatter menee, mutta elokuvat, joiden tarkoitus on vaan näyttää tappoa, verta ja sisäelimiä, koen vastenmielisiksi. Tämä on tottakai vaan minun mielipiteeni ja mukavaa jos joku tällaisistakin elokuvista pystyy "nauttimaan". Kyllä noistakin muutama pitäisi varmaan leffasivistyksen vuoksi tarkastaa, mutta luulenpa lykkääväni niiden katsomista siihen pisteeseen asti, kunnes maailmassa ei ole enää katsomisen arvoista draamaa, noiria, scifiä, trillereitä, etc, etc tai taidepaskaa.

KKHS
Käyttäjä
299 viestiä

22.02.10 klo 11:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Elämänkertaelokuvat. Ei sillä että ne poikkeuksetta olisivat huonoja (tosin erityisen hyäkään ei tule tosn mieleen), mutta sellaisen nähtyäni ihmettelen aina miksi sekin elokuva piti nähdä. Mielestäni tuo on kaikkein huonoin vaikutus joska elokuva voi tehdä. Jostain kumman syystä tämä on muuttumassa kuitenkin koko ajan suositummaksi. Varsinkin Suomessa tuntuu alkaneen oikein elämänkertabuumi. Fiktiiviset elämänkerrat ovat sitten aivan eri juttu. Niissä kun yleensä on jokin "juttu."

Kivilärvi
Käyttäjä
410 viestiä

22.02.10 klo 12:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

KKHS kirjoitti:

Elämänkertaelokuvat.

Täytyy myöntää, että vaikka yleensä melkein minkä tahansa genren ja tyylin elokuvat uppoavat, tämä aihepiiri ei ole suosikkeja. Se saattaa johtua siitä, että 1. yleensä elämänkertaelokuvat ovat halpoja tv-leffoja, joilla ei ole oikeastaan mitään tarjottavaa, mieluummin lukisi vaikka wikipediasta, että miten jonkun henkilön asiat ovat menneetkään ja 2. elämänkertaelokuvia tehdään harvoin minulle merkityksellisistä henkilöistä eli siis henkilöistä, joiden ura kiinnostaa minua jne. Esim. Ray-elokuva. En ole koskaan ollut mikään suuri Ray Charles-fani, joten vaikka tuo elokuva nyt teknisesti ihan hyvä olikin, jäi tietty tunnetaso vajavaiseksi, koska en kokenut tarinaa ja hahmoa kovinkaan tärkeäksi, mikä on hyvin merkittävä aspekti kun puhutaan elämänkertaelokuvasta. (Voi olla myös, että olen vain perseestä.)
Olet myös oikeassa, että Suomessa näitä leffoja tehdään liikaa. On suuri sääli, että meillä on pienet elokuvamarkkinat ja ne pitää täyttää jollain Irwin Goodman-elämänkerroilla ja vastaavilla. Onneksi se pahin "Martti Suosalo esittää vaikka Kekkosta"-vaihe on jo näemmä ohi, mutta silti.

Swedgin
Käyttäjä
65 viestiä

22.02.10 klo 19:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Itse olen yleensä vältellyt scifi genreä, mutta olen ajan mittaa huomannut, että tuokin on sen verran laaja tyylilaji, että paljon hyviäkin elokuvia löytyy. Ensimmäisenä vaan tuosta scifistä tulee mieleen kaikki Star Trek tyyliset avaruusseikkailut, jossa lennellään aluksilla ja ammutaan lasereita. Sellaiset ei vaan nappaa niin yhtään.

Sen sijaan elokuvat, joissa sekoittuu scifin ohella esim draaman (no tämä nyt pätee aika moniin elokuviin varmaan) tai trillerin piirteitä, ovat toisinaan hyvinkin meneviä. Esimerkkeinä nyt vaikka Twelve monkey tai Donnie Darco.

Tuon fantasia tyylilajinkin voisi mainita tässä. Kuten tuon scifin kohdalla niin lähinnä kaikkein kliseisimpien elokuvien kohdalla, joissa vaan ratsastetaan valkoisella hevosella, heilutetaan miekkaa ja pelastetaan prinsessa ilman edes minkäänlaista yritystä luoda omaperäistä juonta.

Musikaali tyylilajinkin nyt voisi mainita, mutta samalla tunnustettakoon, että oma asiantuntemukseni on musikaalien osalta varsin rajallinen. Pitäisi varmaan joskus ainakin tutustua tähän genreen, mutta en vaan ole pitänyt yhtään musikaalia ollenkaan mielenkiintoisena. Mitä olen ohi mennen katsellut, niin mielestäni tuollainen musiikin, yleensä vieläpä huonon sellaisen, avulla kuljetettava juoni on aika rasittavaa katsottavaa.

MaxS

22.02.10 klo 19:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Swedgin kirjoitti:

Mitä olen ohi mennen katsellut, niin mielestäni tuollainen musiikin, yleensä vieläpä huonon sellaisen, avulla kuljetettava juoni on aika rasittavaa katsottavaa.


Aww, niissähän on mahtavat musat! Jonkun Le millionin tai Singin' in the Rainin ( http://www.youtube.com/watch?v=TKlub5vB9z8 ) jälkeen ei voi olla onneton! :D
Mutta onhan ne välillä vähän överiksi vedettyjä, etenkin 30-luvun alkupuoliskon "köyhä tyttö lähtee Hollywoodiin ja tehdään musikaali musikaalista"-shitit.

rillijulle
Moderaattori
3843 viestiä

24.02.10 klo 20:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sotaelokuvat ovat omalla kohdalla sellaisia, joita tulee harvemmin tiirailtua. Ei näissä oikeasti hyvissä sotafilmeissä (Sotamies Ryan, Stalingrad, Rautaristi, Veteen piirretty viiva jne.) mitään vikaa ole, mutta halvemman budjetin 70- ja 80-luvun tuotokset ovat auttamattoman tylsiä. Olen kuitenkin joskus sanonut ja sanon sen taas; ei genrellä väliä, vaan jos elokuva on hyvä niin se on. Elämänviisauksia! Omalla kohdallani kaikki yleisesti pidetyt elokuvat useimmiten toimivat.

Storyteller

24.02.10 klo 20:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sama vika itselläni, kuin rillijullella. Eli sotaelokuvat harvemmin iskevät. En löytänyt edes mitään hyvää jokapuolella kehutusta Band of Brothersista. Mielestäni se oli yksinkertaisesti vain päätöntä huutamista ja ammuskelua pitkin metsää ja sellainen ei uppoa allekirjoittaneeseen alkuunkaan. Muutenkin suurin osa sotaelokuvista vajoaa tuohon perättömään huutamiseen, pommitteluun ja muovipyssyillä pitkin metsää leikkimiseen. Yhteenkään hahmoon ei luoda minkäänlaista taustaa, eikä niille muutenkaan anneta pahemmin tulkinnanvaraa ja vaikka annettaisiin, niin sen pitäisi olla suurinosa elokuvaa. Ei meikäläistä kiinnosta katsella montaa kymmentä minuuttia putkeen tuollaista paukuttelua.

Swedgin
Käyttäjä
65 viestiä

26.02.10 klo 14:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

rillijulle kirjoitti:

Sotaelokuvat ovat omalla kohdalla sellaisia, joita tulee harvemmin tiirailtua. Ei näissä oikeasti hyvissä sotafilmeissä (Sotamies Ryan, Stalingrad, Rautaristi, Veteen piirretty viiva jne.) mitään vikaa ole, mutta halvemman budjetin 70- ja 80-luvun tuotokset ovat auttamattoman tylsiä. Olen kuitenkin joskus sanonut ja sanon sen taas; ei genrellä väliä, vaan jos elokuva on hyvä niin se on. Elämänviisauksia! Omalla kohdallani kaikki yleisesti pidetyt elokuvat useimmiten toimivat.

Tosiaan. Itsekin olen kieltämättä viime vuosina vähän vieraantunut sotaelokuvista. Tosin samalla todettakoon, että on tullut myös monta hyvääkin sotaelokuvaa katsottua.

Tässä genressä vaan vaivaa sen yksipuolisuus. Toinen vielä enemmän ärsyttävä asia on, että kaksi kolmesta sotaelokuvasta on jenkkien ylistystä ja propagandaa. Sellaiset sotaelokuva, missä on selvästi koitettu hakea hieman erilaista lähestymistapaa, ovat kaikkein parhaimpia. Ainakaan itselläni ei riitä mielenkiintoa pelkästään katsella kahden tunnin ajan räjähdyksiä ja ammuskelua, jos mitään muuta sisältöä ei elokuvassa ole.

Esimerkkinä nyt vaikka Hitlerin persoonaa tämän viimeisinä päivinä kuvaileva Der Untergang. Muutenkin tässä elokuvassa on omasta mielestäni aivan poikkeuksellinen tunnelma, mitä ei monesta sotaelokuvasta löydy, kun pääpaino on siirtynyt erikoistehosteiden sävyttämistä taistelukuvauksista siihen itse sota-ajan kuvailuun yksittäisten ihmisten näkökulmista.

Muita massasta erottuvia sotaelokuvia mitä nyt tulee mieleen, niin ainakin Kubrickin klassikko Full metal jacket. Myöskin minisarja Band of Brothers oli miellyttävää katseltavaa, vaikka kieltämättä välillä ärsyttikin tuo räikeä jenkkimielisyys.

grapefruit
Käyttäjä
3 viestiä

26.02.10 klo 21:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toiminta- ja sotaelokuvat ovat itselleni sellainen genre, jota ei tule katsottua. Ei oikein mitään räiskintää tai muuta toimintaa tule katsottua, joskus ehkä saatan satunnaisesti vilkaista, mutta yleensä en. En ole edes nähnyt yhtäkään Die Hardia kokonaan, ja jotkut James Bonditkin ovat mulle suhteellisen vieraita, näitä uusinpia lukuunottamatta.

Muutenkaan nämä ns. "miehiset" leffagenret eivät mulle aukea, naisena katson paljon mieluummin jotain kaunista rakkaustarinaa kuin sotaleffaa. Vaikka ei sillä, voisin kyllä jotain räiskintää katsoakin, jos filmi vaan sattuisi olemaan ehdottomasti katsomisen arvoinen, tyyliin Sotamies Ryan. Mutta täytyy kyllä myöntää, että tietämykseni tästä genrestä on suorastaan surkea ja käsitykseni suppea.

DarkestStar
Käyttäjä
40 viestiä

07.03.10 klo 07:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sota- ja gore-elokuvat eivät iske tippaakaan.

Aatu
Käyttäjä
486 viestiä

07.03.10 klo 09:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

DarkestStar kirjoitti:

Sota- ja gore-elokuvat eivät iske tippaakaan.

Miksi?

CorporalCauliflower
Käyttäjä
104 viestiä

07.03.10 klo 09:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

KKHS kirjoitti:

Elämänkertaelokuvat. Ei sillä että ne poikkeuksetta olisivat huonoja (tosin erityisen hyäkään ei tule tosn mieleen), mutta sellaisen nähtyäni ihmettelen aina miksi sekin elokuva piti nähdä. Mielestäni tuo on kaikkein huonoin vaikutus joska elokuva voi tehdä. Jostain kumman syystä tämä on muuttumassa kuitenkin koko ajan suositummaksi. Varsinkin Suomessa tuntuu alkaneen oikein elämänkertabuumi. Fiktiiviset elämänkerrat ovat sitten aivan eri juttu. Niissä kun yleensä on jokin "juttu."


Samaa mieltä. Elämäkertaelokuvissa on yleensä se perustavanlaatuinen ongelma, että ohjaaja ei uskalla/koe tarpeelliseksi ottaa minkäännäköisiä riskejä lähestymistavassaan, vaan elokuvat kulkevat sitä tuskastuttavan turvallista keskitietä ja tätä kautta päätyvät ansaitsemaansa keskinkertaisuuden suohon. Lisäksi, minkäänlaista emotionaalista latausta näistä ei yleensä pysty paikantamaan, yleisfiilis jää jotenkin kovin jäykäksi ja "akateemiseksi". Toki tästäkin genrestä omat helmensä löytyy.

En myöskään erityisemmin perusta eeppisistä Hollywood -spektaakkeleista (Ben-Hur, Arabian Lawrence, Spartacus, Troija). En nyt huonoksi menisi näitä kutsumaan, mutta tämäntyyppiset leffat tuppaavat ottamaan itsensä turhan vakavasti ja se määrittelemätön "jokin", sielu (?), jää tätä kautta uupumaan. Spektaakkeleiden eeppinen pituuskin syö meikäläisen jo valmiiksi vähentynyttä mielenkiintoa.

Lähtökohtaisesti olen kyllä valmis kokeilemaan (lähes) mitä tahansa.

AKS
Käyttäjä
8 viestiä

07.03.10 klo 12:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

CorporalCauliflower kirjoitti:
KKHS kirjoitti:

Elämänkertaelokuvat. Ei sillä että ne poikkeuksetta olisivat huonoja (tosin erityisen hyäkään ei tule tosn mieleen), mutta sellaisen nähtyäni ihmettelen aina miksi sekin elokuva piti nähdä. Mielestäni tuo on kaikkein huonoin vaikutus joska elokuva voi tehdä. Jostain kumman syystä tämä on muuttumassa kuitenkin koko ajan suositummaksi. Varsinkin Suomessa tuntuu alkaneen oikein elämänkertabuumi. Fiktiiviset elämänkerrat ovat sitten aivan eri juttu. Niissä kun yleensä on jokin "juttu."


Samaa mieltä. Elämäkertaelokuvissa on yleensä se perustavanlaatuinen ongelma, että ohjaaja ei uskalla/koe tarpeelliseksi ottaa minkäännäköisiä riskejä lähestymistavassaan, vaan elokuvat kulkevat sitä tuskastuttavan turvallista keskitietä ja tätä kautta päätyvät ansaitsemaansa keskinkertaisuuden suohon. Lisäksi, minkäänlaista emotionaalista latausta näistä ei yleensä pysty paikantamaan, yleisfiilis jää jotenkin kovin jäykäksi ja "akateemiseksi". Toki tästäkin genrestä omat helmensä löytyy.

En myöskään erityisemmin perusta eeppisistä Hollywood -spektaakkeleista (Ben-Hur, Arabian Lawrence, Spartacus, Troija). En nyt huonoksi menisi näitä kutsumaan, mutta tämäntyyppiset leffat tuppaavat ottamaan itsensä turhan vakavasti ja se määrittelemätön "jokin", sielu (?), jää tätä kautta uupumaan. Spektaakkeleiden eeppinen pituuskin syö meikäläisen jo valmiiksi vähentynyttä mielenkiintoa.

Lähtökohtaisesti olen kyllä valmis kokeilemaan (lähes) mitä tahansa.

Joo molemmista olen varsin samaa mieltä. Elämäkertaelokuvat ovat ehkä hiukan parempia, toisaalta riippuu todella paljon kyseisen henkilön mielenkiinnosta. Eniten häiritsee näissä juuri se ohjaajan persoonattomuus, aivan kuin dokumenttia katselisi.

Nämä eeppiset spektaakkelit ovat viime aikoina alkaneet herättämään enemmän inhoa. Edellämainittujen lisäksi mainitsisin LOTRin, Braveheartin, Gladiaattorin, 300:n ja periaatteessa myös Avatarin. Näistä Gladiaattori on onnistunein kuvaus, ja on aina, pikkupojasta lähtien, ollut suuri suosikkini. Mutta eniten näissä häiritsee se "spektaakkelimaisuus". Mainostavat suuresti tätä mahtavuuttaan ja tunnepitoisuuttaan, vaikka ovat - välillä koomisenkin - ylidramaattisia. Visuaalisuudellaan ja äänimaailmallaan edustavat elokuvien kärkipäätä, mutta yrittävät turhaan peittää, eeppisen pituuden lisäksi, elokuvan sisällöllistä puolta. Kaiken kaikkiaan nämä ovat suhteellisen hyviä elokuvia, ja usein esiintyvä historiallisuus on aina vetänyt minua puoleensa, mutta paljon muuta nämä eivät annakaan.

Keskustelut