Leffat yleisesti

Arvosteluiden arvosteluista lähti keskustelu juonen merkityksestä elokuvalle. Itse kuulun siihen koulukuntaan joke ei voisi paljon vähempää välittää elokuvan juonesta. Juoni on vain tekosyy saada aikaan toimintaa, oli se sitten mitä tahansa (parhaimmillaan se ei ole toimintaa :-). Melkoisen monen mestariteoksen takana on kunnon vanahnajan "poika tapaa tytön" tarina, ilman kummempaa lisuketta.

Mielestäni elokuva parhaimmillaan ei kerro tarinaa, vaan jotain tarinan takaa. Se on viestintää jossa asia tulee esiin "rivien välistä" kuten missä tahansa viestinnässä. Itseasiassa Werner Herzog kuvasi tätä kerrontaa kutsumalla sitä totuuden extaasiksi, joka siis se todellinen totuus faktojen (elokuvassa juonen) takana.

Ei sillä etteikö oikeasti hyvä juoni olisi aina positiivinen asia, mutta se on vain niin kovin harvinainen asia (oikeasti moni kehuttu juoni on hyvin kliseinen ja ykstoikkoinen tarina), ja vaatii aivan liikaa vaivaa hyötyynsä nähden. Hyvä tarina häviää aina hyvälle tarinan kerronnalle.

Vai olenkohan nyt aivan väärässä, ja käsittänyt elokuvat täysin väärin?

EDIT: Yllättävää muuten jos tästä ei jo löydy ketjua - olen vain huono käyttämään hakutoimintoja jotka eivät pitele kädestä

Noh, sanotaan nyt näin, että elokuvien tapauksessa tuon pitäisi olla itsestäänselvää. On hyviä elokuvia, joissa on hyvä juoni, mutta hyvä käsikirjoitus ei tarkoita samaa kuin että "hyvä tarina". Kirjojenkaan pointtina ei ole aina vain tarinan kerronta vaan enemmänkin se tapa jolla se tarina kerrotaan ja joka luo koko teoksen ominaiskoostumuksen. Sama pätee elokuvaan: All About Eve ja monet muut "teatterielokuvat" ovat loistavia filmejä, juuri juonensa ja käsikirjoituksensakin takia, mutta silti niitä katsoessa mieleen joskus juolahtaa, että onko näiden tarinoiden kertomisessa hyödynnetty elokuvaa itseään foorumina täysin. Elokuvien tarinat välitetään kuvilla, ei puhumalla (näytä, älä selittele), joten kyse on ensisijaisesti tavasta. "Juonetonkin" filmi voi olla merkittävä. Hyviä esimerkkejä ovat esim. jotkut teiniangstipelleNosokitykkääMinäen Shunji Iwain elokuvat, joiden tehtävänä on yksinkertaisella tarinalla tuoda esiin nostalgiaa ja erilaisia, usein melankolisia tunteita ja käsitellä aiheitaan niiden kautta. Elokuvat pyörivät usein teemojen ympärillä, eivät niinkään progressiivisen tarinankuljetuksen.

Eiköhän 99% elokuvista kuitenkin ole juonellisia ja minun nähdäkseni täysin oleellinen osa elokuvakerrontaa. Ei juonien tarvitsekaan olla jotain poikkeuksellista - harvat elokuvathan ovat yksijuonisia, kyllä niissä yleensä on pää-, tausta- ja sivujuonia, jotka nivoutuvat toisiinsa tai sitten ei. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, kuinka kohtaus tai jakso voisi olla kiinnostava, ellei taustalla ole juonellista dramaturgiaa. Se, kuinka tarinaa kerrotaan on kuitenkin se kiinnostavampi elementti.

Vaikka nyt katselenkin elokuvia lähinnä kiinnostavien aiheiden ja tarinoiden takia. On olemassa muutamia hyviä elokuvia missä juoni heitetään periaatteessa roskikseen ja annetaan vauhdin viedä elokuva eteenpäin (Voisin antaa esimerkiksi vaikka Eagle Eyen, siinä on nyt jotenkin kiinnostava aihe/juoni, mutta elokuvan mahdottoman nopea vauhti on sen todellinen ase). Juuri tämän vauhdin ansiosta elokuva ei kyllästytä hetkeäkään. Tai sitten Memento on esimerkki kuinka tehdä elokuva kiinnostavaksi, vaikka juoni/tarina ei erityisemmin kiinnostaisikaan.

Patologi kirjoitti:

Eiköhän 99% elokuvista kuitenkin ole juonellisia ja minun nähdäkseni täysin oleellinen osa elokuvakerrontaa.

Se on itseasiassa tarina itsessään. Mielestäni tarinalla ei ole juurikaan merkitystä sen kanssa, onko elokuva hyvä, sillä tarina on elokuvan faktaa. Sen takaa löytyy se oikea sanoma joka halutaan kertoa. Tarina itsessään on vain tekosyynä, eikä sillä ole väliä mikä se on.

Trolliiihihiii.

Tarina on elokuvassa yhtä tärkeä kuin se muukin kama. Tarinaa ei voi irrottaa kokonaisuudesta ja kuvitella millainen ellokuva olisi ilman tarinaansa tai toisenlaisella tarinalla. Tarina on elokuvan olennainen osa, on sillä sitten sanoma tai oli se itsetarkoituksellinesti osa elokuvaa. Juoni on äärimmäisen tärkeä elokuvan osa-alue, mutta on myös hyviä elokuvia joissa on huono juoni ja huonoja elokuvia joissa on hyvä juoni. Toisaalta klišeinen tai yksinkertainen juoni ei ole huonon juonen synonyymi.

And kuukauden tyhjäpäisin kommentti goes to...

Patologi kirjoitti:

99% elokuvista ei sisällä sanomaa tai ainakaan itse en sitä edes pohdi.

A P P L A U S E S ! ! !

Doc kirjoitti:

And kuukauden tyhjäpäisin kommentti goes to...

Patologi kirjoitti:

99% elokuvista ei sisällä sanomaa tai ainakaan itse en sitä edes pohdi.

A P P L A U S E S ! ! !

... vai olisiko tyhjäpäisyyttä etsiä väkisin jotain sanomaa - ihan vain oman pään täytteeksi - vaikka elokuvan tekijät eivät moista olisi edes pohtineet?

Patologi kirjoitti:

Doc kirjoitti:

And kuukauden tyhjäpäisin kommentti goes to...

Patologi kirjoitti:

99% elokuvista ei sisällä sanomaa tai ainakaan itse en sitä edes pohdi.

A P P L A U S E S ! ! !

... vai olisiko tyhjäpäisyyttä etsiä väkisin jotain sanomaa - ihan vain oman pään täytteeksi - vaikka elokuvan tekijät eivät moista olisi edes pohtineet?

Itse ainakin jätän sellaiset elokuvat katsomatta. Tai jos tietämättäni alan katsomaan, niin harvemmin jaksan loppuun asti katsoa (no okei, olen katsonut joitain Shatnerin ohjaamia elokuvia). Jotta elokuvasta tulisi edes jossain määrin kelvollista katsottavaa niin on sanomaa mietittävä paljon. Sen ei tarvitse olla kannanotto yhteiskunnasta tai millään tavalla poliittinen tai uskonnollinen sanoma, eikä edes elokuvan kattava. Mutta jokaista kohtausta tehtäessä on harkittava jokais päätöstä sen perusteella mitä sen tulisi sanoa katsojille. Jos näin ei tehdä, syntyy tyhjänpäiväisiä kuoria joissa on joku tarina joka ei kiinnosta ketään (vaikka olisi kuinka hyvä). Esimerkiksi Plan 9 From Outer Space ei ollut huono pahvilavasteiden tai olemattoman näyttelemisen vuoksi, vaan siksi ettei se kerro yhtään mitään muuta kuin tarinansa.

Miihkali kirjoitti:

Tarina on elokuvassa yhtä tärkeä kuin se muukin kama...

... on myös hyviä elokuvia joissa on huono juoni ja huonoja elokuvia joissa on hyvä juoni.

Kama onkin hyvä sana juonelle. Se on osa kalustoa. Se on kuin esimerkiksi kamera. Hyvän elokuvan voi tehdä millä tahansa kameralla, mutta joku on pakko olla. Paraskaan kamera ei kuitenkaan tee elokuvasta parempaa. Juoni on vain osa sitä runkoa johon elokuva rakennetaan. Se millä on merkitystä on kuitenkin elokuvan taiteellinen puoli, ei "kalusto".

Patologi kirjoitti:

Doc kirjoitti:

And kuukauden tyhjäpäisin kommentti goes to...

Patologi kirjoitti:

99% elokuvista ei sisällä sanomaa tai ainakaan itse en sitä edes pohdi.

A P P L A U S E S ! ! !

... vai olisiko tyhjäpäisyyttä etsiä väkisin jotain sanomaa - ihan vain oman pään täytteeksi - vaikka elokuvan tekijät eivät moista olisi edes pohtineet?

Ei kai tässä kukaan oo siitä mitään puhunut, mutta joka ikinen elokuvassa oleva kuva on taiteellinen ratkaisu ja joka ikinen taiteellisista ratkaisuista pyrkii johonkin vaikutukseen katsojassa. Mitähän leffoja oot katellut kun väität teemattomia filmejä olevan noinkin huikean luvun?

Eikä elokuvaa katsoessa tarvitse keksiä väkisin jotain teemaa. Se on kaikki siinä kankaalla ja kertoo väkisinkin jotain, jos ei muuten niin tekoajastaan.

Lamourhaaja kirjoitti:

Ei kai tässä kukaan oo siitä mitään puhunut, mutta joka ikinen elokuvassa oleva kuva on taiteellinen ratkaisu ja joka ikinen taiteellisista ratkaisuista pyrkii johonkin vaikutukseen katsojassa. Mitähän leffoja oot katellut kun väität teemattomia filmejä olevan noinkin huikean luvun?

Eikä elokuvaa katsoessa tarvitse keksiä väkisin jotain teemaa. Se on kaikki siinä kankaalla ja kertoo väkisinkin jotain, jos ei muuten niin tekoajastaan.

Ne taiteelliset ratkaisut ovat kuitenkin yleensä tarkoitettu juuri juonenkuljetusta palveleviksi ja teemat ovat osa tarinankerrontaa, eivät itsetarkoituksellisia.

Lamourhaaja kirjoitti:

Ei kai tässä kukaan oo siitä mitään puhunut, mutta joka ikinen elokuvassa oleva kuva on taiteellinen ratkaisu ja joka ikinen taiteellisista ratkaisuista pyrkii johonkin vaikutukseen katsojassa. Mitähän leffoja oot katellut kun väität teemattomia filmejä olevan noinkin huikean luvun?

Onhan kuvat tietysti aina taidetta, mutta en usko että kovinkaan moni ohjaaja loppujen lopuksi enää nykypäivänä ajattelee tekevänsä taidetta kun tekee elokuvaa.

KKHS kirjoitti:

Kama onkin hyvä sana juonelle. Se on osa kalustoa. Se on kuin esimerkiksi kamera. Hyvän elokuvan voi tehdä millä tahansa kameralla, mutta joku on pakko olla. Paraskaan kamera ei kuitenkaan tee elokuvasta parempaa. Juoni on vain osa sitä runkoa johon elokuva rakennetaan. Se millä on merkitystä on kuitenkin elokuvan taiteellinen puoli, ei "kalusto".

Ah, tahalliset väärinkäsitykset ja sanojen tietoiset väärintulkinnat ovatkin jo pitkään olleet suosikkikeskustelutaktiikkani, enkä näköjään ole ainoa.
Enkä voi muutenkaan yhtyä tähän näkemykseen: jos vaikka trillerissä on niin jännä juoni ettei jänskempää elokuvaa ole tehty, ei minulle ole välilä vaikkei elokuvassa olisikaan syvällisempää sanomaa. Elokuva on kuitenkin tällä juonella (jos se onnistutaan toteuttamaan asiallisesti, tietystikin) onnistunut trilleri jonka tarina pelaa. Taiteellisuudesta tai ei-taiteellisuudestakin voidaan olla montaa mieltä. Toki sanomakin on elokuvassa tärkeä osa, jos sellainen on, mutta myös täysin aivoton viihde on viihdyttävää aika ajoin, vaikkei herättäisikään ajatuksia.

MItä vittua tarkoittaa se, että taiteelliset ratkaisut on tehty juonenkuljetusta palveleviksi? God damn, ens kerralla ku joku ohjaaja käyttää esim. harkiten erikoislähikuvaa, muistan ajatella, että nyt tässä on käytetty tätä kuvaa, koska juoni saneli niin. Eikä esimerkiksi siten, että se aiheuttaa katsojassa tunnelman tiivistymistä (esim. kauhufilmissä) juuri psykologisella tasolla. Juoni on olemassa, jotta nämä asiat voidaan toteuttaa.

Eikä tässä puhuta nyt sanomasta niinkään, vaan juuri siitä, että elokuva on väline. Storytellerille tiedoksi, että esim. eksploitaatio-ohjaajat eivät ajattele taiteellisia ratkaisuja tehdessään elokuvaa, mutta monet tällaiset ohjaajat eivät kyllä juhli palkinnoilla saati lipputuloilla. Kyllä Baynkin Miikkael josta jutellaan kohta varmaan jokaisessa leffatykin topikissa (mikä on toisaalta jollain kierolla tapaa ihan vitun oikein) on pistänyt Armageddonin visuaalisen ilmeen muistuttamaan amerikkalaista 60-lukua ja tietenkin sitä kollektiivisen muistin leimaamaa aikaa, jossa omenapiirakan tuoksu ei ollut vielä kuollut ja Vietnam on vasta kolkuttelemassa ovia: se herättää katsojassa (erityisesti amerikaanossa) väkisinkin tiettyjä nostalgian tunteita. Jos siis tekee filmiä, on tavallaan vähän pakko miettiä sitä "taiteellistakin" ratkaisua. Ollaan taidealalla, jossa tekniset ratkaisut aiheuttavat sen miten yleisö reagoi filmiisi. Sama ku sanoisin, että kirjailijan on ihan sama kiinnittää huomiota siihen, että miten se sanoo asiansa, kunhan juttu tulee kerrotuksi, höh.

Miihkali kirjoitti:

1. Ah, tahalliset väärinkäsitykset ja sanojen tietoiset väärintulkinnat ovatkin jo pitkään olleet suosikkikeskustelutaktiikkani, enkä näköjään ole ainoa.

2. Enkä voi muutenkaan yhtyä tähän näkemykseen: jos vaikka trillerissä on niin jännä juoni ettei jänskempää elokuvaa ole tehty, ei minulle ole välilä vaikkei elokuvassa olisikaan syvällisempää sanomaa. Elokuva on kuitenkin tällä juonella (jos se onnistutaan toteuttamaan asiallisesti, tietystikin) onnistunut trilleri jonka tarina pelaa. Taiteellisuudesta tai ei-taiteellisuudestakin voidaan olla montaa mieltä.

3. Toki sanomakin on elokuvassa tärkeä osa, jos sellainen on, mutta myös täysin aivoton viihde on viihdyttävää aika ajoin, vaikkei herättäisikään ajatuksia.

1. Meitä jotka sen (ja miten se eroaa sarkasmista) tajuaa on siltikin liian vähän.

2. Lihavoin tuon lausahduksen jonka lisäsit ihan vain sivuhuomautuksena sulkeisiin, koska itse siinä niin tehokkaasti kumoat kaiken sen mitä sanot juonen merkityksestä. Sillä ei ole ruplankaan arvoa jos muu toteutus ei toimi, tai sen huonous ei haittaa jos muu toteutus toimii. Mikä sitten edes loppujen lopuksi on hyvä tai huono juoni? En ole vielä törmännyt sellaiseen joka täysin omin avuin, siis kirjallisesti kerrottuna ilman adjektiiveja ja lisiä, ilman merkittävää kontekstia (esim uskonnollinen tarina tai omaan henkilökohtaiseen elämään liittyvä tarina), aiheuttaisi minkäänlaista merkittävää reaktiota. Elokuvan syvällisempi sanoma ei tarvitse ollakaan sen kummempi, kuin että se saa aikaiseksi jonkun reaktion katsojassa. Varsinkin trillereissä, jotka mainitsit esimerkkinä, on "totuuden ekstaasi" paljon tärkeämpi kuin tarina. Kumpikohan tekee suuremman vaikutuksen Psykoa näkemättömälle - sen tarinan kertominen geneerisesti (tyyliin "näin tapahtui") vai sen loppukohtaus ilman minkäänlaista tarinaa tai muuta kontekstia.

3. Mikähän se täysin aivoton viihde tässä tapauksessa on? TOkihan TV:stä katsottuna mikä tahansa kelpaa viihteeksi, sillä TV:n suosio perustunee täysin samaan asiaan kuin nuotion tai takan lumoavuus. Kankaallakin voi toimia mikä tahansa Uwe Bollin roska tai Glen or Glenda, kun annetaan tarpeeksi suuret ärsykkeet. Myös pornon jatkuva suosio kertoo siitä että elokuva voi viihdyttää aivan muilla avuilla kuin kertomalla katsojalle jotain. Mutta yhtälailla se tekee juonen turhaksi. Henkilökohtaisesti olen sellainen elokuvan katsoja joka ei pysty aivotonta elokuvaa katsomaan. Se vaan tuntuu ajan hukalta.

Lamourhaaja kirjoitti:

MItä vittua tarkoittaa se, että taiteelliset ratkaisut on tehty juonenkuljetusta palveleviksi?

Sitä että tehdään Plan 9 From Outer Space

Lamourhaaja kirjoitti:

MItä vittua tarkoittaa se, että taiteelliset ratkaisut on tehty juonenkuljetusta palveleviksi? God damn, ens kerralla ku joku ohjaaja käyttää esim. harkiten erikoislähikuvaa, muistan ajatella, että nyt tässä on käytetty tätä kuvaa, koska juoni saneli niin. Eikä esimerkiksi siten, että se aiheuttaa katsojassa tunnelman tiivistymistä (esim. kauhufilmissä) juuri psykologisella tasolla. Juoni on olemassa, jotta nämä asiat voidaan toteuttaa.

No eikö tuo vitun lähikuva palvellut sitten juonen kehitystä tai ainakin yrittänyt, jos ohjaaja kerran päätti sellaista käyttää? Missä olen väittänyt, että juoni sanelee millaisia kuvia ja kuvakulmia on käytettävä? Sehän riippuu täysin ohjaajan elokuvakieliopillisista näkemyksistä ja kyvystä ylipäänsä antaa sisältöä tarinankerronnalle ja niissä on luonnollisesti suuria eroja.