Parhaat ohjaajat

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Parhaat ohjaajat

John Lennonjohto
Käyttäjä
5265 viestiä

08.05.04 klo 10:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän. Iniskää porvarit!!! Minä olen teitä ylempänä SS-arvoasteikolla ja voin pamauttaa aivonne niskalaukauksella koska vaan haluan!!! :twisted:

Einy, keskustelu jatkukoon suvaitsevissa merkeissä.

Raato-A
Tykittäjä
5294 viestiä

08.05.04 klo 11:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Lennonjohto kirjoitti:

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän. Iniskää porvarit!!! Minä olen teitä ylempänä SS-arvoasteikolla ja voin pamauttaa aivonne niskalaukauksella koska vaan haluan!!! :twisted:

Einy, keskustelu jatkukoon suvaitsevissa merkeissä.

Ja Kill Billkässärikeskustelu jatkukoon Kill Bill topicissa, jookos?

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

01.06.04 klo 08:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ulkomaalaisista Steven Spielberg ja Tim Burton. Suomalaisista taasen on Matti Kassila.

masahiiri

01.06.04 klo 20:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sergio Leone :D
Martin Scorsese :D
David Lean :D
Stanley Kubrick :D
Alfred Hitchcock :D

SpaceCadet1
Käyttäjä
3045 viestiä

01.06.04 klo 23:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Stanley Kubrick
Charles Chaplin
Quentin Tarantino
David Aronofsky
Francis Ford Coppola
Sergio Leone
M. Night Shamalyan
David Fincher
Tim Burton

Näiden tyyppien tekeleet uppoaa lähes poikkeuksetta.

Screwball
Käyttäjä
2932 viestiä

02.06.04 klo 06:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Huoh, mikä siinä Burtonissa kiehtoo?

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
3248 viestiä

02.06.04 klo 11:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Huoh, mikä siinä Burtonissa kiehtoo?

Ed Wood, Säksikäsi Edward pari kuolematonta mainitakseni. Oikeastaan niiden rinnalle ei edes muuta tarvittaisikaan, sen verran legendoja...

John Lennonjohto
Käyttäjä
5265 viestiä

02.06.04 klo 19:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Huoh, mikä siinä Burtonissa kiehtoo?

Persoona.

J-P
Käyttäjä
444 viestiä

02.06.04 klo 23:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Huoh, mikä siinä Burtonissa kiehtoo?

Tyylitaju.

Kaiser
Käyttäjä
1443 viestiä

03.06.04 klo 00:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässä joitakin laatunimiä:

Kubrick
Coppola
Leone
Scorsese
Coen
Kitano
Lynch
Altman
Tarantino

terwapiru
Käyttäjä
859 viestiä

08.06.04 klo 18:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Lennonjohto kirjoitti:

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän.


Kaikkihan odottivat Tarantinolta älykästä ja nokkelaa sanailua, mutta Vol. 1 tarjoilikin aivan päinvastaista tavaraa. En tiedä oliko tuo harkittu veto, mutta mielestäni Tarantino osoitti Kill Billissä sen, ettei tanssi pätkääkään muiden pillin mukaan, vaan tekee asiat juuri niin kuin itseä huvittaa. Ja sen kyllä huomaa, sillä filmeistä oikein huokuu sellainen tietynlainen itsevarmuus.

Johnny Cool

08.06.04 klo 23:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Screwball kirjoitti:

Huoh, mikä siinä Burtonissa kiehtoo?

Esim. Ed Woodissa se arvostus päähenkilöä kohtaan joka on innostunut jostakin ja tekee mitä haluaa ilman että muut kertovat hänelle mitä tehdä. Burton ei tykkää arvostelijoista.

Siperia Jones
Käyttäjä
649 viestiä

09.06.04 klo 00:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tim Burton
David Lynch
Quentin Tarantino

Onhan niitä muitakin, mutta nämä 3 pamahtivat ensimmäisenä mieleen ja heidän töitään olen seurannut kaikkein eniten.

Scuzzball
Käyttäjä
757 viestiä

09.06.04 klo 02:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suurimmat suosikkini:

Sergio Leone
Stanley Kubrick
Chan-wook Park
Francis Ford Coppola
Takeshi Kitano

Filmer
Käyttäjä
2897 viestiä

09.06.04 klo 10:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scuzzball kirjoitti:

Suurimmat suosikkini:
Chan-wook Park
Takeshi Kitano

:D Loistavat valinnat

John Lennonjohto
Käyttäjä
5265 viestiä

09.06.04 klo 15:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

terwapiru kirjoitti:
John Lennonjohto kirjoitti:

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän.


Kaikkihan odottivat Tarantinolta älykästä ja nokkelaa sanailua, mutta Vol. 1 tarjoilikin aivan päinvastaista tavaraa. En tiedä oliko tuo harkittu veto, mutta mielestäni Tarantino osoitti Kill Billissä sen, ettei tanssi pätkääkään muiden pillin mukaan, vaan tekee asiat juuri niin kuin itseä huvittaa. Ja sen kyllä huomaa, sillä filmeistä oikein huokuu sellainen tietynlainen itsevarmuus.

Erittäin hienona esimerkkinä tästä toimii Kill Billin kakkososa. Uskallan väittää että suurin osa sen kritisoijista on mainstreamteinipeeloja, jotka katsoivat KB 1:n vain ja ainoastaan verenvuodatuksen tähden, haudaten samalla itse loistavan taideteoksen alleen ja kutsuivat tämän johdosta itseään "Tarantino-faneiksi" rakastaen sitä kuinka upeasti japanilaisten mafiosojen raajat ja sisälmykset lakoavat tatamille, mikä ei omasta mielestäni suinkaan ollut Kill Bill 1:n suurin saavutus mutta on ainoa elokuvan aspekti mistä mediassa kohistiin. Sitten tuli henkeä pidetellen odotettu kakkososa. TADAM. Ykkösosan huikeat väkivaltaoopperat on vaihdettu juuri tuohon mainitsemaasi nerokkaaseen dialogiin ja mestarilliseen musiikinkäyttöön, mistä jo saimme ennakkomaistiaisia ykkösen mukana.

Mutta mitä tekevät nämä uudet "Tarantino-fanit"? Poistuvat multiplekseistä megaropkorn-säkin mukana tippa linssissä ja painuvat Irkkeihinsä ja teinixxxxx-foorumeihinsa valittamaan kuinka Tarantino "hylkäsi heidät" ja antavat elokuvalle pyöreän nolla pistettä ja lähes tulkoon lynkkaavat jokaisen oikean elokuvaharrastajan ja Tarantino-friikin joka kehuu elokuvaa. Itse olin sanaton tajutessani Tarantinon nerokkaan kikan: säästetään loppukliimaksi heti saagan alkuun, ja ne jotka putoavat kyydistä, eivät pääse nautiskelemaan upeasta loppuosasta joka vastaisi heidän odotuksiaan. Itselleni molemmat sarjan osat ovat ehdottomasti upeita tutkielmia populaarikulttuurista ja rakastan niitä molempia estotta vaikken yleensä pahemmin Tarantinosta perusta, juuri sen tähden että ne ovat kaikkea muuta kun normaaleja "ropkorni-rainoja". Teinit saavat minun puolestani painua katselemaan vaikka Scary Movieta.

Ville
Tähtääjä
3972 viestiä

10.06.04 klo 19:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Puhut asiaa John. Tuolla arvosteluissa moni tuntui pettyneen Kill Bill vol 2:n verettömyytteen.

ji
Käyttäjä
3800 viestiä

10.06.04 klo 19:21 - linkitä tähän kommenttiin: #

Minun mielestäni Tarantinolla oli homma hanskassa siihen kultakalajuttuun asti. Sitten scripti tipahti alas kuin lehmän häntä. Verettömyys oli positiivinen asia, sillä pystyy sitä ihminen esittämään tappavansa jonkun ilman sen kahti hakkaamistakin.

graniitti
Käyttäjä
917 viestiä

10.06.04 klo 19:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Lennonjohto kirjoitti:
terwapiru kirjoitti:
John Lennonjohto kirjoitti:

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän.


Kaikkihan odottivat Tarantinolta älykästä ja nokkelaa sanailua, mutta Vol. 1 tarjoilikin aivan päinvastaista tavaraa. En tiedä oliko tuo harkittu veto, mutta mielestäni Tarantino osoitti Kill Billissä sen, ettei tanssi pätkääkään muiden pillin mukaan, vaan tekee asiat juuri niin kuin itseä huvittaa. Ja sen kyllä huomaa, sillä filmeistä oikein huokuu sellainen tietynlainen itsevarmuus.

Erittäin hienona esimerkkinä tästä toimii Kill Billin kakkososa. Uskallan väittää että suurin osa sen kritisoijista on mainstreamteinipeeloja, jotka katsoivat KB 1:n vain ja ainoastaan verenvuodatuksen tähden, haudaten samalla itse loistavan taideteoksen alleen ja kutsuivat tämän johdosta itseään "Tarantino-faneiksi" rakastaen sitä kuinka upeasti japanilaisten mafiosojen raajat ja sisälmykset lakoavat tatamille, mikä ei omasta mielestäni suinkaan ollut Kill Bill 1:n suurin saavutus mutta on ainoa elokuvan aspekti mistä mediassa kohistiin. Sitten tuli henkeä pidetellen odotettu kakkososa. TADAM. Ykkösosan huikeat väkivaltaoopperat on vaihdettu juuri tuohon mainitsemaasi nerokkaaseen dialogiin ja mestarilliseen musiikinkäyttöön, mistä jo saimme ennakkomaistiaisia ykkösen mukana.

Mutta mitä tekevät nämä uudet "Tarantino-fanit"? Poistuvat multiplekseistä megaropkorn-säkin mukana tippa linssissä ja painuvat Irkkeihinsä ja teinixxxxx-foorumeihinsa valittamaan kuinka Tarantino "hylkäsi heidät" ja antavat elokuvalle pyöreän nolla pistettä ja lähes tulkoon lynkkaavat jokaisen oikean elokuvaharrastajan ja Tarantino-friikin joka kehuu elokuvaa. Itse olin sanaton tajutessani Tarantinon nerokkaan kikan: säästetään loppukliimaksi heti saagan alkuun, ja ne jotka putoavat kyydistä, eivät pääse nautiskelemaan upeasta loppuosasta joka vastaisi heidän odotuksiaan. Itselleni molemmat sarjan osat ovat ehdottomasti upeita tutkielmia populaarikulttuurista ja rakastan niitä molempia estotta vaikken yleensä pahemmin Tarantinosta perusta, juuri sen tähden että ne ovat kaikkea muuta kun normaaleja "ropkorni-rainoja". Teinit saavat minun puolestani painua katselemaan vaikka Scary Movieta.

John puhut vähän, mutta asiaa.Itse en edes kiinnittänyt vereen hirveämmin huomiota ja toisille se näyttää olevan leffan elinehto, en nyt puhu tämän foorumin henkilöistä.

Johnny Cool

11.06.04 klo 00:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Lennonjohto kirjoitti:
terwapiru kirjoitti:
John Lennonjohto kirjoitti:

Mielestäni Kill Billin kässäri oli törkeän lapsellinen ja se siitä tekeekin helvetin hyvän.


Kaikkihan odottivat Tarantinolta älykästä ja nokkelaa sanailua, mutta Vol. 1 tarjoilikin aivan päinvastaista tavaraa. En tiedä oliko tuo harkittu veto, mutta mielestäni Tarantino osoitti Kill Billissä sen, ettei tanssi pätkääkään muiden pillin mukaan, vaan tekee asiat juuri niin kuin itseä huvittaa. Ja sen kyllä huomaa, sillä filmeistä oikein huokuu sellainen tietynlainen itsevarmuus.

Erittäin hienona esimerkkinä tästä toimii Kill Billin kakkososa. Uskallan väittää että suurin osa sen kritisoijista on mainstreamteinipeeloja, jotka katsoivat KB 1:n vain ja ainoastaan verenvuodatuksen tähden, haudaten samalla itse loistavan taideteoksen alleen ja kutsuivat tämän johdosta itseään "Tarantino-faneiksi" rakastaen sitä kuinka upeasti japanilaisten mafiosojen raajat ja sisälmykset lakoavat tatamille, mikä ei omasta mielestäni suinkaan ollut Kill Bill 1:n suurin saavutus mutta on ainoa elokuvan aspekti mistä mediassa kohistiin. Sitten tuli henkeä pidetellen odotettu kakkososa. TADAM. Ykkösosan huikeat väkivaltaoopperat on vaihdettu juuri tuohon mainitsemaasi nerokkaaseen dialogiin ja mestarilliseen musiikinkäyttöön, mistä jo saimme ennakkomaistiaisia ykkösen mukana.

Mutta mitä tekevät nämä uudet "Tarantino-fanit"? Poistuvat multiplekseistä megaropkorn-säkin mukana tippa linssissä ja painuvat Irkkeihinsä ja teinixxxxx-foorumeihinsa valittamaan kuinka Tarantino "hylkäsi heidät" ja antavat elokuvalle pyöreän nolla pistettä ja lähes tulkoon lynkkaavat jokaisen oikean elokuvaharrastajan ja Tarantino-friikin joka kehuu elokuvaa. Itse olin sanaton tajutessani Tarantinon nerokkaan kikan: säästetään loppukliimaksi heti saagan alkuun, ja ne jotka putoavat kyydistä, eivät pääse nautiskelemaan upeasta loppuosasta joka vastaisi heidän odotuksiaan. Itselleni molemmat sarjan osat ovat ehdottomasti upeita tutkielmia populaarikulttuurista ja rakastan niitä molempia estotta vaikken yleensä pahemmin Tarantinosta perusta, juuri sen tähden että ne ovat kaikkea muuta kun normaaleja "ropkorni-rainoja". Teinit saavat minun puolestani painua katselemaan vaikka Scary Movieta.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Itselleni kakkososa teki suuremman vaikutuksen kuin ykkösosa, joka oli silti loistava. Tarantino työsti molempia varmasti suurella intohimolla, mutta ykkösestä paistoi läpi populaarikulttuuri ja Q:n omat genreleffojen suosikit ja kakkosesta päähenkilöjen Beatrixin ja Billin suhde ja historia. Kakkosta oli mielestäni tehty enemmän tunteen voimin ja ykköstä kieli poskessa.

Keskustelut