Ohjaajien leffat järjestykseen

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Ohjaajien leffat järjestykseen

Joku
Käyttäjä
1053 viestiä

25.10.16 klo 20:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ruggero Deodatolta itse en oo harmi kyllä nähny muutakun kaks teosta. Ehdottomasti miehen tuotanto kiinnostais, ja pitäiskin tutustua siihen tarkemmin. Etenkin I predatori di Atlantide eli tuttavallisemmin Atlantiksen kostajat ja House on the Edge of the Park olis pakko nähdä.

No ne nähdyt filmit on sitten:

Cannibal Holocaust.

Loistava kannibaalileffa. Oikeestaan alagenrensä paras. Kaikkihan tuntee tarinat siitä miten tää otettiin liiankin todesta, enkä ihmettele, tehosteet on aikaansa nähden pääosin huippuluokkaa. Cannibal Holocaustin kruunaa vielä Riz Ortolanin älyttömän kova tunnari, joka sopii kaikessa rauhallisuudessaan tämmöseen elokuvaan kun nyrkki silmään. Miinusta täytyy antaa elokuvassa olleista aidoista eläintapoista. Alkuasukkaat kuuleman mukaan söi ne elukat tappamisen jälkeen, mutta se tappamistapa (kidutus) on erittäin vastenmielistä ja mukana vaan shokkiarvon takia. Nyt ennenkun menee liian hippipuheiks niin toteen vaan, että on tää kova pätkä.

Last Cannibal World.

Tää oli eräänlaisessa cannibal-collection boksissa mukana jonka taannoin ostin, kun halvalla sain. Hyvin pitkälti samantyylistä kamaa kun myöhemmin ilmestynyt Cannibal Holocaust. Jää kuitenkin edellämainittuun verrattuna melko vaisuksi. Musiikeista taas plussaa.

Brutus
Käyttäjä
734 viestiä

25.10.16 klo 23:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Deodatolta nähnyt ainoastaan kaksi elokuvaa:

1. Barbaarit

Deodaton ehdoton mestariteos ja barbaarielokuvien klassikko vailla vertaa. Vähän kuin Conan Barbaari kahdella muskeliarskalla ja puolikkaalla aivokapasiteetilla. Paljasta pintaa ja öljyttyjä lihaksia piisaa enemmän kuin tykötarpeiksi, tarinassa on aukkoja kuin haavissa ja pääosa etenkin barbaarikaksosten dialogista koostuu lähinnä sattumanvaraisesta mölinästä ja örinästä. Barbaarit on omalla tavallaan äärimmäinen camp-elämys. Suosittelen ehdottomasti.

2. Cannibal Holocaust

Eiköhän tämä ole suunnilleen kaikille tykkiläisille tuttu elokuva. Found footage -genren klassikko, väkivaltaisuudessaan raju kuvaus sivistyneen yhteiskunnan ja villi-ihmisten kohtaamisesta. Pakollista katsottavaa ihan kaikille.

JohnRambo
Käyttäjä
239 viestiä

28.10.16 klo 00:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hieno mies. Nähty livenä aikaisemmin tänä vuonna ja odotettu jonossa vierekkäin tuota poliisileffaa venatessa.

1. Cannibal Holocaust (1980) -
Kaikkien aikojen parhaita leffoja, jonka rujoa kauneutta en ala tässä avaamaan koska olen laiska, enkä osaa moniin tästä lukemiini arvosteluihin juuri lisäämään mitään.

2. Talo puiston laidalla (1980) -
Minä 31.05.2014: Talo puiston laidalla lainaa konseptinsa ja päänäyttelijänsä Cravenin Last House on the Leftistä, mutta onnistuu kasaamaan samoista aineksista vielä jännittävämmän elokuvan. Omalla tavallaan Craven onkin tehnyt pohjatyön Deodatolle valmiiksi, sillä elokuva ei leikkaamattomanakaan ole niin raaka, kuin väitetään tai voisi yleisesti luulla. Se kuitenkin pelaa jatkuvalla väkivallan uhkalla. Silloin, kun tässä elokuvassa väkivaltaa näkyy niin se on realistisen näköistä ja vastenmielistä katsottavaa. Koin kuitenkin loppujen lopuksi tämän erityisesti ahdistavalla tunnelmalla varustettuna psykologisena trillerinä.

Pääosin yhteen huoneeseen sijoittuva elokuva tuo todella hyvin esille uhrien selviytymisvietin. Poikkeuksellista kyllä halvan budjetin kauhuelokuvaksi, jokainen elokuvan näyttelijä on mielestäni oikeasti hyvä roolissaan. Pääpahista (jälleen kerran) näyttelevä David Hess saa muihin näyttelijöihin luotua niin uskomattoman realistisen kemian, että heidän pelko tuntuu aidolta.

Elokuvan soundtrack oli todella hyvä.

3. Kylmät tyypit, kuumat raudat (1976) -
Minä 15.04.2016: Viihdyttävä eurocrime-leffa Ruggero Deodatolta. Leffan starttaava kymmenen minuutin moottoripyörätakaa-ajokohtaus Rooman keskustassa on syystäkin se juttu mistä leffa muistetaan. Kohtaus kuvattiin ilman lupia Deodaton lahjoessa poliiseja joka kadunkulmassa. Takaa-ajo pistää syystäkin sydämen pamppaamaan sillä mopoilla hurjastelu aidossa liikenteessä on sitä aitoa itseään jota on jännittävä katsoa, oli sen toteutustavasta eettisesti mitä mieltä vaan.

Leffan päähenkilöt ovat kaksi sadistista ja seksististä kusipääpoliisia, jotka olivat juuri siitä johtuen jollain tapaa pidettäviä. Leffa ei kuitenkaan erityisemmin tee päähahmojen eriskummallisuudesta mitään numeroa, eikä Deodatokaan oikein ymmärtänyt leffan jälkeisessä Q&A-sessiossa, että mikä heissä muka oli outoa. En tiedä oliko yleisön ja ohjaajan välillä jonkinlainen kulttuuri- ja kielimuuri, mutta jotenkin se teki keskustelun kiusallisuudesta vielä hauskemman. Elokuvan poliisit oikein silmin nähden nauttivat aiheuttamastaan kivusta ja kuolemasta (enemmän, kuin leffan rikolliset) eivätkä myöskään arastele ahdistella naisia. Leffa kuittaa kaiken etelä-eurooppalaiseen tyyliin, "pojat ovat poikia"! Heh!

Toki Live Like A Cop, Die Like A Man sisältää myös kaiken maailman suvaintovaiheita siellä ja täällä, mutta se on kuitenkin yllättävän hyvin kasassa pysyvä poliisitarina, jota värittää vielä vinksahtanut moraalinen näkökulma. Deodaton näkeminen livenä oli myös kokemuksena hieno, ja tämä leffa oli kyllä just semmonen että se toimii nimenomaan juuri Night Visionsissa.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

01.11.16 klo 09:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ruggero Deodato on eräs lempiohjaajistani. Äärimmäisen taitava mies, joka kuitenkin pienten budjettien pakottamana joutui tekemään paljon huttua. Niin tai näin, hänen parhaimmat työnsä lukeutuvat italialaisen B-elokuvateollisuuden merkittävimpiin saavutuksiin. Harva ohjaaja on myöskään osannut kuvata väkivaltaa niin inhorealistisesti kuin Deodato.

Kylmät tyypit, kuumat raudat

Vauhdikas poliisirymistely. Mitään ihmeempää jännitystä elokuvassa ei pääse syntymään ja juoni koostuu lähinnä sarjasta irrallisia episodeja, joilla alleviivataan päähenkilöiden äijyyttä. Ja juuri keskushahmoina toimiva poliisikaksikko on elokuvan ehdoton vahvuus. Marc Porel ja Ray Lovelock tekevät erinomaista työtä. Elokuva on kuin jonkun pikkupojan unelma siitä, millaista olisi olla poliisi. Ei mitään tylsää rikospaikkatutkimusta tai lakipykälien räknäämistä, vaan moottoripyörällä huristelua ja konnien kurittamista. Mainio leffa, jonka vauhti ei kuitenkaan pysy ihan koko aikaa yllä.

Cannibal Holocaust - kannibaalien polttouhrit

Varmaankin ainoa kannibaalielokuva, jota voi kutsua oikeaksi elokuvaksi (Viimeiset kannibaalit on tosin näkemättä). Elokuva on teknisesti oikein toimiva - erikoistehosteet ovat karmivan aitoja, erityisesti seivästetty nainen - ja käsikirjoitus nerokas. Myös ääniraita on erinomainen. Jostain syystä elokuvasta jää kuitenkin puuttumaan viimeinen nyrkinisku, joka oikeasti murjoisi leffan sanoman katsojan päänuppiin.

Cannibal Holocaust kyllä pitää teemaansa jatkuvasti esillä ja käsittelee sitä monelta kantilta, mutta tehoa syö se, että pääosa elokuvassa kuvatusta väkivallasta on kuitenkin niiden kannibaalien tekosia. Pahat länsimaalaiset sikailevat kyllä oman osansa hekin. Lopullinen vaikutelma onkin se, että kaikki ihmiset ovat häijyjä mulkkuja. Vain hieman eri tavoin.

Myöskään mitään aitoa kauhutunnelmaa elokuvaan ei synny, jos se nyt on ollut edes tarkoituksena. Täytyy kuitenkin nostaa hattua mukadokumentaarisuudesta, jonka suhteen Deodato oli kauhurintamalla vuosikymmeniä aikaansa edellä. Toisaalta juuri dokumentaarisuus aiheuttaa sen, ettei elokuva provosoivuudestaan huolimatta kykene vetoamaan tunteisiin silloin, kun se palvelisi elokuvan sanomaa kaikkein tehokkaimmin.

Talo puiston laidalla

Lopputwisti on äärimmäisen epäuskottava ja oikeastaan tarpeeton. Muutoin erittäin ahdistava ja tiivistunnelmainen jännäri, joka Cannibal Holocaustin tavoin käsittelee kiinnostavia teemoja provosoivan väkivallan kautta. Musiikin käyttö on loistavaa, samoin David Hess.

Atlantiksen kostajat

Maailmanlopun on nähty elokuvissa koittavan monessa eri muodossa, mutta atlantislaiset moottoripyöräjengit taitavat olla ainutlaatuinen tapaus. Todella tykkiä toimintaa, jossa ei pysähdytä vetämään henkeä hetkeksikään. Järjen hiventä tässä ei ole, mutta eipä sitä tarvitakaan. Mukana on camp-arvoja ja muita idioottimaisuuksia, jotka tuovat hupiin oman lisänsä. Kuitenkin leffa toimii myös aitona toimintaelokuvana. Hahmogalleria on laaja ja yllättävän monipuolinen, jokaisella hahmolla on joku hauska luonteenpiirre, joka jää mieleen. Leffan tunnari on muuten kännykkäni soittoäänenä.

Kuvaa ja pakene!

Kömpelömpi kannibaalielokuva, jossa ei ole sen enempää shokkiarvoja kuin kiinnostavaa juontakaan. Michael Berryman on kuitenkin aina mukava nähdä kohkaamassa, vaikkakin hänen hahmonsa jää melko vähälle huomiolle ja kuolee pöhkön epämiehekkäällä tavalla.

Body Count - shamaani

Todella kehno yhdistelmä teinikohellusta ja slasher-kauhua. Deodato kuulemma vihaa leffaa itsekin.

Barbaarit

Tämä leffa on semmoinen pläjäys, että on vaikea uskoa sen edes olevan olemassa. Brianin elämän ohella en ole mitään leffaa katsoessani nauranut näin paljon. Barbaareja tehdessä on otettu kunnon "ei tästä kuitenkaan tule hyvää" -asenne, ja se kantaa hämmästyttävän pitkälle. Elokuva on uskomattoman typerä ja barbaariveljekset todellisessa luonneroolissa. Barbaareilla on myös erityinen paikka sydämessäni, sillä oma elokuvaharrastukseni lähti siitä liikkeelle. Se osoitti minulle, että elokuvat voivat olla muutakin kuin Hollywood-huttua ja Suomi-filmejä.

Off Balance

Toimiva jännäri, jossa Deodaton taidot pääsevät hyvin esille. Näyttelijätkin ovat pääosin hyviä, erityisesti Michael York ja sivuroolissa vilahtava Giovanni Lombardo Radice / John Morghen. Donald Pleasence sen sijaan näyttelee kuin pystyyn kuollut muumio. Käsikirjoittajalta taas tuntuvat loppua kohden käyvät ideat vähiin ja elokuva taantuu tyypilliseksi murhakauhuiluksi, jossa ainoa jännite syntyy uusien ruumiiden odotuksesta. Lopputulos on kaikesta huolimatta kohtuullisen hyvä, muttei kuitenkaan millään tavoin erityinen. Kuten sanottu, Deodato on joka tapauksessa hyvä ohjaaja ja se näkyy myös tässä elokuvassa.

Paholainen soittaa

Puhelimet vainoavat mallityttöä. Koko elokuvan ajan katsoja odottaa, että asialle annettaisiin järkevä selitys - esimerkiksi giallo-perinteiden mukainen kajahtanut vainolainen, joka on lopussa paljastuu oman lähipiirin jäseneksi. Vaan ei. Murhanhimoisia ovatkin ne puhelimet itse. Leffassa on mm. kamera-ajoja, jotka seuraavat lattialla itsekseen liukuvia murhaajapuhelimia. Hui! Pääosaa esittävän Charlotte Lewisin karisma, Deodaton ohjaajantaidot sekä Claudio Simonettin syntikkapop pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

01.11.16 klo 12:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

En ole yhtään ainutta Ruggero Deodata leffaa nähnyt, tekstejänne luettuani minulle on tullut pakottava tunne löytää herran teoksia ( oikein hyviä tekstejä teillä :D ).

Cannibal Holocaustista olen kuullut kyllä aikoja sitten, ja täytyy ihan rehellisesti sanoa, että EN ole sitä uskaltanut katsoa ELÄINTEN OIKEAN TEURASTUKSEN TAKIA. Vai onko tämä vain urbaani legendaa?

Wikipedia ainakin väittää niitä aidoiksi. :(

Ps. Ruggerolla hauska cameo " Hostel 2":sessa.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

01.11.16 klo 15:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ikävä kyllä asia taitaa olla niin, että elukat saivat Cannibal Holocaustin kuvauksissa maistaa viidakkoveistä ihan aikuisten oikeasti. Asia jakaa kriitikkoja, ymmärrettävistä syistä. Joidenkin mielestä eläintapot tehostavat elokuvan provosoivaa luonnetta ja saavat sillä tavoin katsojan pohtimaan sanomaa aivan eri tavalla kuin muuten tulisi pohdittua. Toisten mielestä ne tekevät koko elokuvasta niin vastenmielisen, että sitä voi vain vihata.

Itse asetun välimaastoon. Mielestäni elokuva tulee arvioida sen omien ansioiden, ei sen tekotavan tai arvomaailman mukaan. Siinä suhteessa Cannibal Holocaust on hyvin onnistunut elokuva. Se todella pistää pohtimaan väkivaltaa, mukaan luettuna sitä, miten kohtelemme eläimiä osana jokapäiväistä elämäämme ja siihen liittyvää kulutushyödykkeiden tuotantoa. Toisaalta eläintapot eivät mielestäni myöskään tuo Cannibal Holocaustiin (eläinsuojelunäkökohdan ohella) mitään, mitä ei olisi voinut toteuttaa erikoistehosteilla. Se, mitä valkokankaalla tapahtuu, ei loppujen lopuksi ole yhtään niin merkityksellistä kuin se, millaisia vihjauksia elokuva antaa väkivallan uhasta. Tässä mielessä Cannibal Holocaustin överiväkivaltaisuus kääntyy jopa itseään vastaan. Elokuva on inhottava, mutta ei erityisen ahdistava tai pelottava. Vanhan viisauden mukaan pelottavinta on se, mitä ei näe.

Kun eläintapoista puhutaan, kannattaa muistaa, että niihin suhtautuminen on kovin kaksinaismoralistista. Sellaisissa klassikkoelokuvissa kuin Ilmestyskirja. Nyt, Tule ja katso sekä Andrei Rublev osa 1 kuvataan aitoa eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa. Silti monet Cannibal Holocaustia suomivat kriitikot eivät koe tunnontuskia ylistäessään vaikkapa Ilmestyskirja. Nytiä.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

11.11.16 klo 11:29 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onko Nosfecoffilla nähtynä Deodaton leffoja? Jos on, niin olisi kiinnostava kuulla mietteitä niistä. Jos ei, niin joku voisi pistää uuden ohjaajan kehiin.

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

11.11.16 klo 12:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pelkkä Holokausti. tähteä olen antanut ja parikolme kertaa katsonut. Äärimmäisen hyvin toteuttua väkivaltakuvastoa, pysäyttävää ihmiskunta/yhteiskuntakritiikkiä, nerokas "found footage" -juoni ja yksi parhaista introista ikinä.

Seuraavaa ohjaajaa vain, kuka kerkiää ja jonkun hyvän keksii. Järjestyksellä ei nähtävästi enää ole väliä..

Wayne 64
Käyttäjä
260 viestiä

11.11.16 klo 14:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onhan tämä ketju aikamoiseen anarkiaan romahtanut, mutta mielestäni tällä on ollut positiivisia seurauksia. Mitäpä jos seuraavaksi laitettaisiin järjestykseen Andrei Tarkovskin elokuvia?

Wayne 64
Käyttäjä
260 viestiä

03.06.17 klo 19:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jos ei Tarkovski uppoa, niin joku voi laittaa trendikkäämmän ohjaajan.

norman_bates
Käyttäjä
14 viestiä

03.07.17 klo 10:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Taitaa olla tämä keskustelu hieman kuollut. Voisin kuitenkin yrittää tätä vielä herätellä, ja laittaa ilmoille Stanley Kubrickin. Ja kyllä, herra lienee ollut tässä keskustelussa aiemminkin, mutta koska keskusteluun on liittynyt uusiakin jäseniä, mukaan lukien minä, olisi hauska nähdä ihmisten mielipiteitä Stanleyn leffoista.

Brutus
Käyttäjä
734 viestiä

03.07.17 klo 21:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nähtyjä Kubrickeja kronologisessa järjestyksessä:

Peli on menetetty
Film noiria Kubrickin tyyliin. Näyttelijät ovat toisinaan puisevia, mutta tarinan todellinen päätähti onkin sen nerokas leikkaus. Tohtori Ben Casey eli karvarintainen ja übercool Vince Edwards heittää tässä pienen roolin. No homo.

Kunnian polut
Ranskan armeijan johto päättää uhrata rivimiehiään kukkulan valtauksessa. Operaatio epäonnistuu ja rangaistukseksi johto järjestää rivimiesten rankaisemiseksi näytösoikeudenkäynnin.

Parempi kuin edellinen. Kirk Douglas on aina äijä ja kaikki mahdollinen on perinteiseen Kubrickin tyyliin hiottu viimeisen päälle. Parhaiten tästä on jäänyt mieleen tulevan Tyrell-korporaation pomon eli Joel Turkelin teloitus. Lopetuskohtaus on legendaarinen.

Spartacus
Tämän leikatun version näkemisestä on niin paljon aikaa, etten osaa kauhean tarkkaan kuvailla mitä tässä oli. Spartacus johtaa orjat kapinaan rappioitunutta imperiumia vastaan. Elokuvan käsikirjoitti patavasemmistolainen Dalton Trumbo ja legioonalaisina nähdään Espanjan armeijan sotilaita. Leikkamattomassa versiossa taidettiin ihan homostellakin. Perus miekka ja sandaali.

Lolita
Keski-ikäinen mies rakastuu teini-ikäiseen mimmeliin. Ihan okei, muttei omasta mielestä likimainkaan Mestarin parhaita. Välityö.

Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia
Kaikkien aikojen hauskimpia ja älykkäimpiä komedioita. Seonnut jenkkikenraali laukaisee hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Elokuvan päättyy maailmanloppuun. Tohtori Outolemmen hahmo on napattu suoraan Fritz Langin Metropoliksesta.

2001: Avaruusseikkailu
Avaruuseepposten avaruuseeppos ja vuosisadan tärkeimpiä ja parhaita tieteiselokuvia. Jos ei tätä ole nähnyt niin ei tiedä mistään mitään. Enemmän kuin pelkkä mestariteos. Jumalelokuva.

Clockwork Orange - Kellopeliappelsiini
Jengipomo joutuu koekaniiniksi poliitikkojen aivopesukokeeseen ja kusisen järjestelmän rattaisiin. Oma suosikki kaikista Kubrickin leffoista.

Kubrickin dystopia on paitsi moraalisesti myös esteettisesti äärimmäisen rappioitunut paikka. Tämä on siis tarkoituksella suunniteltu mahdollisimman rumaksi ja banaaliksi; kuvauspaikoiksikin on tarkoituksella valikoitu ankeimpia teräsbetonihirvityksiä joita maa päällään kantaa.

Barry Lyndon
Kubrick suunnitteli pitkään omaa näkemystään Napoleonista, mutta sen tilalla saatiinkin Barry Lyndon, eli tarina piireihin pääsevästä juonivasta irkkuhuijarista. Maalauksellinen ja joka suhteessa pikkutarkan realistinen kuvaus elämästä barokkiajan Euroopassa. Tykkään.

Hohto
Jack Torrance perheineen jää talveksi loukkuun tyhjään Overlook-hotellin ja Jack menettää lopunkin järkensä. Tämän nerouden tajuamiseen meni ehkä eniten kaikista Kubrickin elokuvista. Lavasteet ja kuvaus on suunniteltu siten, ettei tilaan pääse tottumaan ja jokaisessa kuvassa huoneet näyttävät täysin erilaisilta. Homma menee edetessään aina vain klaustrofobisemmaksi kun pimeys laskeutuu ja kohtaus toisensa perään tapahtuu täysin suljetuissa huoneissa ja loputtomissa käytävissä. Taustalla kuuluu voimistuva kaikuefekti. Kannattaa katsoa hyvällä kotiteatterijärjestelmällä ja pimeyden laskeutuessa niin saa parhaat vibat irti.

Full Metal Jacket
Vietnamin sota oli karmia. Kubrickin vietnamissa ei taistella viidakossa eikä nähdä kertaakaan oikeaa vihollista. Rivisotamies ei tiedä ketä vastaan taistelee ja miksi. Katsojalle näytetään vain ruumiiskasoja ja joukkohautoja. Kaupunkien savuavista raunioista pilkistää suuryhtiöiden logoja. Propagandaa on kaikkialla.

Joker on sotilaista älykkäin ja vastustaa sotaa ja raaistavaa järjestelmää. Vapaa-ajattelun symbolina mies pitää rauhanmerkkiä kypärässään. Lopussa merkki häviää ja Jokeri marssii muiden mukana laulaen lastenlauluja savuavilla raunioilla. Koulutus on ohi.

Eyes Wide Shut
Tomppa käy salaseuran orgioissa. Mystinen ja älykäs elokuva. Kubrickin parhaita.

William Wernus Film
Käyttäjä
97 viestiä

14.07.17 klo 00:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muutama on vielä näkemättä, mutta tässä on mielipiteeni:

Kronologisessa järjestyksessä:

Tri Outolempi

2001: Avaruusseikkailu

Kellopeliappelsiini

Hohto

Full Metal Jacket

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

14.07.17 klo 03:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kopioitu tästä ketjusta 10.11.2015.

Nosfecoff kirjoitti:

1. A Clockwork Orange,
2. 2001: A Space Odyssey,
3. Barry Lyndon,
4. Eyes Wide Shut,
5. The Shining,
6. Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb,
7. The Killing,
8. Paths Of Glory,
9. Spartacus,
10. Full Metal Jacket,
11. Lolita,

Steven Spielberg
Käyttäjä
4 viestiä

12.07.19 klo 20:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miten laittaisitte järjesttykseen Akira Kurosawan elokuvat. Itse olen suuri fani ja tässä on minun ranking mestarin leffoista, jotka on nähty. Paljon vielä näkemättä, mutta kiinnostaa nähdä loputkin :)
1. Seven Samurai (Mestariteos ja yks suosikki elokuvistani.)
2. High and Low
3. Ikiru
4. Rashomon
5. Ran
6. Sanjuro
7. Yojimbo (Ei mun mielestä yhtä hyvä kuin jatko-osa)
8. Kagemusha
9. The Hidden Fortress
10. Throne of Blood
11. Drunken Angel
12. Akira Kurosawa's Dreams
13. Dersu Uzula

Brutus
Käyttäjä
734 viestiä

12.07.19 klo 21:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Akira Kurosawa kuuluu itselläkin kaikkien aikojen top3-suosikkiohjaajiin ja miehen leffat ehdottomiin suosikkeihin. Itselle järjestys on

1. Ikiru.

- Tässä Tolstoi-filmatisoinnissa on kyllä aivan kaikki kohdallaan, tyyli on vähän kuin klassisen kauden parhaissa Hollywood-leffoissa, mutta sielua ja sydäntä on valovuosia enemmän. Olen kuullut ihmisten nillittävän miten tässä murehditaan kuolemaa, mutta oikeasti kyseessä on erittäin elämänmyönteinen tarina hyvän tekemisestä. Ikiru sanana tarkoittaa elämistä.

2. Taivas ja helvetti.

- Kurosawan aliarvostetuin leffa. Kysessä on nimensä mukaisesti hengellisen allegorian ympärille rakennettu trilleri, jossa erilaisia teemoja ja ajatusta on varmaan eniten kaikista Kurosawan leffoista. Omasta mielestä tässä on eräänlainen Kurosawan art house -jännärin vastine Hitchcockin Vertigolle.

3. Rashomon.

- Murhamysteeri, jossa jokainen todistaja muistaa väärin tai valehtelee. Moni on ymmärtänyt tämän jonkinlaiseksi postmoderniksi vetoomukseksi totuuden suhteellisuudesta, mitä se ei kyllä ehdottomasti ole. Leffalla nimittäin on ihan looginen ratkaisu ja sanomakin, jotka olisi kumpikin relativistisen tulkinnan mukaan täysin yhdentekeviä.

4. Seitsemän samuraita.

- Tämä on niitä leffoja, jotka on kehittäneet koko länsimaiseen populäärikulttuuriin niin paljon uusia kerronnallisia ideoita ja arkkityyppejä, ettei koko jutun merkitystä moni enää ymmärräkään nykyään. Tätä on jälkikäteen tituleerattu ensimmäiseksi nykyaikaiseksi toimintaleffaksi - ja ihan syystä.

5. Punaparta.

- Kurosawan klassisten töiden ja teemojen kokoelma, vaatii todennäköisesti täyteen nautintoon jonkinlaista erityistietämystä miehen tempuista. Tässä yhdistyy oikeasti kaikki, mikä tekee klassisesta Kurosawasta klassisen Kurosawan.

6. Seittien linna.

- Kurosawa muuntaa tässä Shakespearen klassiseksi japanilaiseksi samuraiteatteriksi ja edelleen elokuvaksi. Näyttelijöiden yli- ja alinäyttelyä suosiva tyyli, tietyt hahmoarkkityypit ja lavastuksen yksityiskohdat ym. on suoraan japanilaisesta teatterista repäisty ja kuuluu asiaan.

Kaikkein paskimpia Kurosawan leffoja on ehdottomasti The Most Beautiful, Idiootti ja Skandaali. Ensimmäisen kohdalla antaa paljon anteeksi, koska kyseessä on sotapropagandaa ja miehen toinen varsinainen ohjaustyö. Skandaali taas on pelkästään Kurosawan katkera ja asenteellinen tilitys toimittajia ja mediaa vastaan, joita Kurosawa vihasi koko ikänsä. Idiootissa mies yritti tyhmästi filmata Dostojevskin tiiliskiven suoraan kirjan pohjalta. Alkuperäisellä oli mittaa muistaakseni joku yli viisi tuntia, mutta tuotantoyhtiö päätti jossain vaiheessa viheltää pelin poikki ja saksia edes etäisesti katselukelpoisen version. Lopputulos on silkkaa unilääkettä.

Jautsi
Käyttäjä
56 viestiä

29.07.19 klo 14:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Wayne 64 kirjoitti:

Käytetyt ohjaajat:

-Quentin Tarantino
-Wes Craven
-Aleksi Mäkelä
-Terry Gilliam
-Francis Ford Coppola
-Hayao Miyazaki
-Neil Marshall
-Peter Berg
-Stanle Kubrick
-David Fincher
-Peter Greenaway
-John Carpenter
-Steven Spielberg
-Tim Burton
-Peter Weir
-Renny Harlin
-Spike Jonze
-Guy Ritchie
-David Lynch
-Luis Buñuel
-Spike Lee
-Aki Kaurismäki
-Lukas Moodysson
-Coenin veljekset
-Tobe Hooper
-Luc Besson
-Matthew Vaughn
-Michael Haneke

Laitan tähän joitakin mielipiteitäni em. ohjaajien niistä ohjaustöistä, joita satun tuntemaan jotenkin ja joista satun vieläpä pitämään:

Quentin Tarantino: Jackie Brown. Moneen kertaan katsottu, hyvin otteessaan pitelevä elokuva.
Terry Gilliam: Brazil ja Kaksitoista apinaa. Kivoja molemmat.
Stanley Kubrick: Kunnian polut: Upeasti toteutettu sotilaskuria käsittelevä elokuva. Tohtori Outolempi: Järkyttävän hauska kuvaus pelottavasta aiheesta. Avaruusseikkailu: Toimii alkupuolelta, koskaan en ole saanut selville mitä lopussa on tapahtuvinaan. Kellopeliappelsiini: Nuorempana jotenkin löysin tästä jotain, jonka onneksi vanhemmiten olen kadottanut. Hohto: Tässä on jotain, mutta enpä tiedä viitsinkö enää katsella. Full Metal Jacket: Hieno sotaelokuva. Tässäkin järjetön sotilaskuri saa iskunsa. Niin kyllä kaikki muutkin. Eyes Wide Shut: Ihmettelen miksi Kubrick halusi tehdä elokuvan tällaisesta aiheesta!
David Finch: Muutaman olen hänen ohjauksistaan nähnyt ja haluan mainita Benjamin Buttonin elämän. Hauska ajatusleikki.
Steven Spielberg: Pitkä luettelo tulisi. Kolme ekaa Indiana Jonesia ovat seikkailuelokuvien parhaimmistoa. Pelastakaa sotamies rannalta ja Schindlerin lista kertovat kumpikin omanlaisensa tarinan maailmansodasta. Jurassic Park on upea mielikuvitustarina, E.T. saa kyynelehtimään vieläkin, tosin en jaksa aina katsella sitä. Ota kiinni jos saat ja Terminaali ovat kivoja. Tappajahai on inehmo vastaan luonto -elokuvien suuria onnistumisia.
Tim Burton: Ohjaajan nimi ei paljon kertonut, mutta Saksikäsi Edward, Big Fish sekä Jali ja suklaatehdas sanovat sitäkin enemmän. Upeita tarinoita kaikki!
Peter Weir: Todistaja tuli katseltua useita kertoja. "You be careful out there among the English!" on meillä tuttu toivotus kotoa lähtijälle. Kuolleiden runoilijoiden seurassa on kivoja kohtia. Master and Commander sisältää mahtavia kohtauksia ja hyvää musiikkia.
Renny Harlin: Tunnen ennen kaikkea elokuvat Cliffhanger, josta pidän ja The Long Kiss Goodnight, jossa on joitakin meneviä kohtauksia.
Spike Jonze: Being John Malkovich ja Her ovat upeita elokuvia, jälkimmäinen ehkä se vieläkin parempi.
David Lynch: Elefanttimies on hieno elokuva, muut ovat vähäsen vaikeampia minulle.
Luis Buñuel: Los olvidados tuntui viimeksi ihan katottavalta. Päiväperhosta pidin joskus nuoremmuutani, nyt saattaisin katsella Kamarineidon päiväkirjan uudemman kerran, kun ei tarvitse niin jännittää mitenkä tässä käypi.
Aki Kaurismäki: Eniten minua viehättävät Kaurismäen elokuvat Hamlet liikemaailmassa, I Hired a Contract Killer ja Juha. Myös muissa on paljon kivoja juttuja, mm. Tatjanassa se, kun nuori herra kotiin palattuaan päästää muorin komerosta kahvinkeittoon.
Lukas Moodysson: Hieno inhorealistinen ohjaaja. Viimeksi katselin Liljan ja tykkäsin. Mammutti taitaa tulla tv:stä lähiaikoina tai sitten on jo digiboxilla, katselen sen sitten joku päivä.
Coenin veljekset: Tykkään varsinkin elokuvasta Voi veljet, missä lienet? Se on merkillinen otusseijja jostain USA:n eteläosista. Musiikki on meillä cd:llä. Elokuvassa Pariisi, rakkaudella on Coenin veljesten ohjaama jakso Tuileries'n kaupunginosasta, oikein anarkistisen hauska. A Serious Man sisältää myös hauskoja käänteitä ja yllättäviä tilanteita, taitaa siinä jotain musiikkiakin olla. Voisin katsella uudestaan.
Luc Besson: The Fifth Element on vauhdikas scifi-elokuva, jonka olen nähnyt monet kerrat ja katselen varmaan vieläkin. Meillä on bluray elokuvasta pula-ajan varalle. Joo, on Nikitassa, Leonissa ja Suuressa sinisessä myös omat iskevät sivalluksensa.
Michael Haneke: Valkoinen nauha, Rakkaus ja Kätketty puhuttelevat minua sellaisella tavalla, jolla tahdon tulla puhutelluksi. Ja mainitsemassani järjestyksessä.

Steven Spielberg
Käyttäjä
4 viestiä

05.08.19 klo 16:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajattelin tässä, että näin uuden Tarantinon elokuvan tulevan kohta meillekkin teattereihin, voisin laittaa järjestykseen häneltä katsomani elokuvat. Jackie Brown on vielä kahtomatto, mutta aattelin vilkasta ennen seuraavaa ohjaajan mesteriteosta. Kovat odotukset pian katsontaani päätyvää Olipa Kerran Hollywoodissa kohtaan. Olkaapa hyvät, tässä listani. Saattaa olla jotain spoileria, varoitan vain etukäteen.
1. Pulp Fiction
Tätä alkaa olemaan mahdotonta päihittää. Täyteläinen klassikko upeine aromeineen.

2. Kill Bill
Tarantinon rakkaus elokuvaan näkyy jälleen vahvasti. Nyt todistetaan, miten hauska ja väkivaltainen elokuva voi samaan aikaan olla. Silkkaa taidetta, toivottavasti kolmatta osaa ei koskaan tule, sillä tämä on tälläisenään täydellinen kokonaisuus :). The Whole Bloody Affair...

3. Inglorious Basterds
Meinasin pari kertaa leffan aikana tukehtua poppareihin niin nauramisesta kuin järkyttymisestä. Pulpin jälkeen parhaiten kirjoitettu Tarantinon tarina ja Waltzin uran hienoin suoritus. Alun kohtaus on yksi elokuvahistorian parhaimpia.

4. The Hateful Eight
Aliarvostettu. Tämä on pirun jännittävä ja siinä löytyy jälleen intohimoinen tyyli kanavoida vanhaa uuteen muottiin.

5. Django Unchained
Tämä olisi voinut toimia paremmin. Kuitenkin kahtomisesta on jonkin aikaa, mutta paikoitellen tuntuu liian pitkältä, vaikka turhaa läskiä ei ookkaan mukana. Mielenkiintoa olisi voinut lisätä, jos elokuva olisi alkanut Candylandin shootoutista ja Django olisi alkanut tästä kertomaan tarinaa. Mutta jooh, kyllä tämä silti 4,5/5

6. Reservoir Dogs
Ei minun mielestäni tässä ongelmia ole. Joidenkin mukaan hakee vielä tyyliään, mutta minusta tämä on vielä paljon enemmän Tarantinomainen kuin pari muuta Tarantinoa. Erittäin hyvä, mutta kilpailu on tasokas.

7. Death Proof
Njooh, ei huono, mutta ei kummoisen hyväkään. Tykkäsin tyylistä, mutta dialogi ei ole Quentin parasta eikä näyttelykään Russelin onnistunutta suoritusta lukuunottamatta kovinkaan muistettavaa.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

05.08.19 klo 21:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

1. Reservoir Dogs (1992)

Siististi paketissa pysyvä napakka rikosjännäri, jossa nähdään monta mieleenpainuvaa roolisuoritusta, parhaina Steve Buscemi sekä erityisesti Harvey Keitel. Ahdistunut tunnelma kolhossa varastossa on hyvin kuvattu, samoin painajaismainen tunne ajan loppumisesta ja voimattomuudesta jatkuvasti lähestyvän kuoleman edessä. Pidän myös tavasta, jolla elokuva alkaa tapahtuneista tosiasioista, ja takaumien ja dialogin kautta vähitellen avataan, kuinka tähän on tultu.

2. Jackie Brown (1997)

Oivallinen heist-elokuva, joka on ennen kaikkea Pam Grierin ja Robert Forsterin juhlaa. Jackie Brown oli mielestäni viimeinen Tarantinon oikea, omilla jaloillaan seisova elokuva. Sen jälkeen intertekstuaalisuus ja itsetietoinen silmäniskuhuumori veivät huomion itse tarinalta.

3. Pulp Fiction - tarinoita väkivallasta (1994)

Toimiva rikosleffa, kuitenkin lievästi yliarvostettu. Pituutta on ehkä aavistus liikaa ja kokonaisuus on välillä sekavahko. Mutta ei tämä huonokaan ole.

4. The Hateful Eight (2015)

Jos Jackie Brown oli Tarantinon viimeinen omilla jaloillaan seisova elokuva, niin The Hateful Eight oli tavallaan paluu juurille. Reservoir Dogsin tapaan kyseessä on käytännössä yhden tapahtumapaikan elokuva, joka nojaa ennen kaikkea vahvaan näyttelijäkaartiin ja jonka voisi helposti sovittaa teatterin lavalle. Pienimuotoisemmat puitteet toimivat hyvin eikä itsetietoisuutta nähdä kuin yhdessä kohtauksessa, nimittäin väliajan kertojaäänessä, joka on kaiken lisäksi kokonaisuuden kannalta ihan turha. Spagettilänkkärien hengen hienosti tavoittavasta tunnelmasta plussaa.

5. Kill Bill: Volume 2 (2004)

Huomattavasti harhailevaa ja epäuskottavaa ykkösosaa hallitumpi kokonaisuus, jossa kostotarina huipentuu ja keskeiset hahmot saavat lihaa luiden ympärille. Uma Thurmanin ja David Carradinen kohtaaminen elokuvan lopussa on jopa liikuttava, kierolla tavalla haikea ja romanttinen.

6. Kunniattomat paskiaiset (2009)

Ihan hauska, mutta omaan nokkeluuteensa kompuroiva ylipitkä kokonaisuus. Hyvät, pahat ja rumat -viittauksia viljelevä alku juutalaisten piilopaikassa on elokuvan parasta antia. Sen jälkeen koko touhu lähtee pahasti sivuraiteelle ja paskaa jauhetaan kyllästymiseen asti. Brad Pittin ”italialainen” aksentti on jäänyt lopusta mieleen hauskana yksityiskohtana.

Katsokaa mieluummin Panssarijunalla helvettiin.

7. Django Unchained (2012)

Ihan hauska, mutta omaan nokkeluuteensa kompuroiva ylipitkä kokonaisuus. Parasta elokuvassa on Franco Neron lyhyt cameo sekä Samuel L. Jacksonin itseironinen roolisuoritus orjuutta vakaasti kannattavana vanhuudenhöperönä miespalvelijana. Myös Leopardi DiCaprisin roolisuoritus on mainio: mammanpoikamaisista unelmavävyrooleistaan tunnetusta DiCapriosta kuoriutuu yhtäkkiä hyytävä partasuti rasisti.

8. Grindhouse: Death Proof (2007)

Simppeli, välityön makuinen elokuva, muttei millään muotoa varsinaisesti huono. Ehkä tyylikkäintä elokuvassa on alun pitkitetty kohtaus jenkkikuppilassa: estetiikka ja kerrontatyyli jäljittelevät 60- ja 70-luvun eksploitaatioelokuvia, mutta kännykät kavaltavat ajankohdan 2000-luvuksi. Kurt Russel hulluna stunttimiehenä ja stunttinainen Zoë Bell ”omana itsenään” nostavat leffan arvoa huimasti.

9. Kill Bill: Volume 1 (2003)

Tässä elokuvassa Tarantinolta karkasi mopo pahasti käsistä. Lopputulos on täysin käsittämätön kavalkadi itsetioisia silmänvinkkauksia suoraan yleisölle. Yksittäiset kohtaukset toimivat ajoittain, mutta kokonaisuus on piinallista seurattavaa. Ehkä tästä tykkäisi enemmän, jos ei tuntisi B-elokuvien historiaa. Silloin lainaukset ja viittaukset eksploitaatiogenren klassikoihin voisivat tuntua aidosti tuoreilta. Minusta ne ovat olleet aina pelkästään väkinäisiä.

Kiinnostava huomio. Miltei kaikissa Tarantinon elokuvissa, erityisesti Jackie Brownin jälkeen tehdyissä, mieleenpainuvinta on pitkän linjan julkkisnäyttelijöiden epäsovinnainen roolitus. Mammanpojista tehdään hirvittäviä roistoja ja toimintasankareista psykopaattisia pahiksia.

JuicyFruity
Käyttäjä
23 viestiä

09.08.19 klo 21:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jackie Brown
Paranee joka katselukerralla. Aluksi en tykännyt tästä ollenkaan Neljä tähteä XXXX

Pulp Fiction
Se paras aikoinaan. John Travolta ja Uma Thurman pirtelöbaarissa. Neljä tähteä XXXX

Reservoir Dogs
Väkivallan mestariteos olematta väkivaltainen elokuva. Neljä tähteä XXXX

Keskustelut