Ohjaajien leffat järjestykseen

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Ohjaajien leffat järjestykseen

Wayne 64
Käyttäjä
260 viestiä

07.10.16 klo 14:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yritettäiskö vielä?

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

07.10.16 klo 15:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toki. Hyvä topikki.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

07.10.16 klo 17:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Saanko minä ehdottaa jotakin ohjaajaa?

Ehdottaisin Oliver Stone:a

Aluksi haluan sanoa mielipiteeni miehestä.

Vietnamin sodan veteraani, joka on avoimen kriittinen oman maansa hallituksen asioista. Hän tekee erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä elokuvia ja dokumentteja. Hänen elokuvissaan, tarinan (tai tositarinan) henkilöitä ja tapahtumia tarkastellaan moraalisella ja eettisellä pohjalla.

Hänen elokuvissaan on syvällisyyttä, realismia, autenttisuutta ja sanomaa. Hän ei vajoa mihinkään objektiiviseen toiminta paukkeeseen ja räjäyttelyyn, vailla mitään sisältöä. Herra on avoimen humanitäärinen, ja hän on tehnyt useita yhteiskunta aiheisia dokumentteja.

Itseasiassa olen nähnyt todella vähän hänen leffojansa ja dokumentteja. Haluan todellakin nähdä melkein kaiken hänen materiaaliansa, koska diggaan hänen tyylistään ja persoonastaan. Mutta halusin nostaa hänet nyt puheenaiseeksi.

1. Wall Street (1987)

Autenttisuutta ja tietämystä wall streetin rahamaailmasta on nähtävissä jälleen kerran. Hänen isänsähän oli pörssimeklari. Elokuva on erittäin koukuttavaa katsottavaa, kovilla tähdillä ja herkullisella/rikkaalla aiheella maustettuna. Nuori Charlie Sheen on elämänsä parhaassa "Winning" putkessa, ja tekee vaikuttavaa työtä tässä elokuvassa (Henk. koht. mielipiteeni on, että Charlien olisi pitänyt pitäytyä dramaattisissa rooleissa, koska hän mielestäni loistaa siinä edemmän kuin komediassa). Gordon Gekko on erittäin muistettava hahmo, jonka henkilö pistää epäilemään rahan positiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa yleensä. Gekko tuhoaa säälimättä toisten elämän töitä kosiskelemalla ja lupaamalla nostaa yrityksiä nousuun, mutta kuitenkin maksimoi voitot myymällä yrityksen pala palalta, jättäen kymmeniä tuhansia työttömäksi. Gekko toimii elokuvan kantavana voimana, narsistinen ja äärrimmäisen egoistinen, ahne, kaikkia likaisia (laittomia) keinoja käyttävä, säälimätön tuhoaja. Ehdottomasti katsokaa tämä elokuva.

2. Scarface (1983)

Hän ei ole ohjannut kyseistä leffaa, mutta herra on käsikirjoittanut tämän. Toki tämä leffahan oli remake 1932:den Scarface:sta, mutta silti. Kyllä tämä on niin legendaarinen leffa että pakkohan tämä on tänne laittaa. Elokuvan kuvaus gangsteri- huume- maailmasta, äärimmäisen väkivaltaisena ja synkkänä, turvattomana että surullisena, on erittäin koukuttavaa ja nautittavaa katseltavaa. Jos on muita Oliver Stonen leffoja katsonut, voin hänen otteensa tässä elokuvassa nähdä

3. Platoon

Onhan tää kova, ei oo kieltämistä. Sheen loistaa, Tom Berenger on loistava konna. Autenttisuutta löytyy, kun hän on itse ollut vietnamissa

4. Snowden

Ihan Katsottava

barros
Käyttäjä
1311 viestiä

08.10.16 klo 16:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scarface on ilmestymisvuotensa parhaita leffoja, joka on antanut vaikutteita yhteen parhaan soundtrackin omaavista peleistä eli Vice Cityyn. Alexander on yllättävän vetovoimainen leffa ja hyvän näyttelijäkaartin omaava näytelmä ajalta, josta pidän ja kun kaikki oli vielä hyvin. Nuori ja tietämätön barros meni katsomaan tätä leffaa muistaakseni Kajaanissa ensi-iltaan jossain IMAX -teatterissa tms. Tiesin vain kovan nimen (O. Stone) markkinoilla, kun tutustuin siihen aikaan Scarfaceen etunenässä, Raging Bullin ja Serpico nimisiin klassikoihin, jotka kyllä kyseisten näyttelijöiden parhaimpina ainakin tunnetaan. WTC iskusta tunnettu leffa on mielestäni ohjaajan leffoista ainoa mahalasku, jota ei saanut kerralla katsottua loppuun asti sitten ei millään.

Born On The Fourth Of July on kekseliäs, mutta kaatuu myös kankeaan näyttelemiseen ja siihen, että leffa heijastelee juuri omaan elämään liian tuttuja elementtejä. kuten avuton pyörätuolipotilas maailman melskeissä koittaa pärjätä omillaan. Varmaan ainuita leffoja, joita ei ohjaajalta tule enää uudestaan katsottua, vaikka lopussa WTC iskuista kuvataan amerikkalaisten lujuus, yhtenäisyys ja halun auttaa toinen toistaan. Ohjaajan keskitason leffoista oikeastaan muut eivät JFK:n ja Wall Streetin ohella oikein erotu massasta. Ainakaan, mikäli muistan oikein ja vanhoihin pisteytyksiin on luottaminen. Natural Born Killers ja Taivas ja maa olisi syytä katsoa ennen lopullista tuomiota, mutta annetaan kolmonen yleisarvosanaksi tykin tämänhetkisen keskiarvon määrittämänä.

TatiTeThird
Käyttäjä
174 viestiä

11.10.16 klo 18:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Stonen tuotannosta suurin osa näkemättä, kuten JFK, The Doors, Syntynyt 4. heinäkuuta ja Natural Born Killers. Vuosien saatossa olen ennättänyt näkemään vain neljä teosta mieheltä.

1. Platoon

Kaikin puolin erinomainen pätkä. Yksi rajuimmista sotakuvauksista.

2. Wall Street

Hieman jopa yllättäen tämä paljastui varsin viihdyttäväksi tekeleeksi. Olisi voinut luulla, että Wall Street -nimisestä filmistä ei olisi muuksi kuin unilääkkeeksi.

3. Wall Street: Money Never Sleeps

Ihan kiva jatko-osa jos on nähnyt ensimmäisen osan ja se on hyvin muistissa.

4. World Trade Center

Kertakatselun korkeintaan ansaitseva pätkä, jossa draama syntyy tosielämän tragediasta. Nicolas Cage on mies paikallaan kuten aina.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

12.10.16 klo 13:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Stone on tehnyt muutaman klassikoksi laskettavan elokuvan, mutta hän ei kuitenkaan lukeudu suosikkiohjaajiini. Vaikka mies on teknisesti pätevä, hänen elokuvansa tuppaavat olemaan paasaavia ja poliittisesti turhan värittyneitä, lähes propagandistisia. Ne ovat minun makuuni myös hieman liian steriilejä ja tavanomaisia. Stonen tyylille on ominaista poliittinen kantaaottavuus, mutta osaako joku nimetä mieheltä jonkin muun tavaramerkin, joka erottaa hänen tyylinsä muista ohjaajista?

Syntyneet tappajiksi

Stonen ehkä paras elokuva. Natural Born Killers ei saarnaa, mutta pistää kuitenkin miettimään. Lisäksi leffa on erittäin omaperäisesti ja taitavasti kerrottu ja paljon näkemyksellisempi kuin muut Stonen tuotokset. Elokuvan villisti poukkoileva ja mustaa huumoria sisältävä kerronta muistuttaa yllättävän paljon Tarantinoa, joka olikin yksi elokuvan käsikirjoittajista.

JFK - avoin tapaus

Mikä siinä on, että aatteisiin hurahtaneet ihmiset turvautuvat niin mielellään salaliittoteorioihin? JFK - avoin tapaus panee tosiasioita halvalla, minään dokumenttina tätä ei kannata katsoa. Mutta siitä huolimatta elokuva on kyllä piinallisen jännittävä oikeussalidraama, jossa on myös asiaankuuluvaa "ei tää näin voi mennä" -epäreiluutta. Realistisesti kerrottu elokuva, joka mammutimaisesta pituudestaan huolimatta pitää otteessaan.

Talk Radio

Stonen vähemmän tunnetuihin töihin lukeutuva jännäri sijoittuu lähes kokonaan radioasemalle, jossa juontaja jorisee yksikseen mikkiin ja saa jos jonkinlaista puhelua. Yhdessä takaumassa elokuva tosin poistuu asemalta, mikä on virhe ja rikkoo tunnelmaa. Lisäksi leffa on turhan pitkä, puolitoista tuntia tai vähän allekin olisi riittänyt hyvin. Ei millään tavoin erityinen elokuva, mutta kuitenkin toimiva.

Platoon - nuoret sotilaat

Yksi arvostetuimmista Vietnam-elokuvista, en kylläkään ymmärrä miksi. Tai kaipa tämä suuren yleisön makuun menee. Melodramaattinen ja sodanvastaista kritiikkiä lähes rasittavasti alleviivaava elokuva kronikoi "tyypillisen" Vietnam-kokemuksen. Ehkäpä tämä on amerikkalaisille hieman Tuntemattoman sotilaan kaltainen elokuva, joka toisaalta kiteyttää kansakunnan kollektiivisen kokemuksen elokuvalliseen muotoon ja toisaalta antaa synninpäästön niille, joille Vietnamista tuli huono omatunto.

W.

Kohtuullinen draama George W. Bushista. Elokuva pyrkii ymmärtämään Bushien poliittisen dynastian nuorukaiseen kohdistamia paineita ja onnistuu siinä hyvin. Kovinkaan syvällistä henkilökuvaa ei elokuva kuitenkaan hahmottele, vaan Stone kuvaa Bush nuoremman hömelönä peräkammarinpoikana, joka epäonnekseen sattui saamaan liian vastuullisen tehtävän. Elokuva ei siis ole avoimen vihamielinen, kuten olisi voinut olettaa, vaan ainoastaan alentuva.

Aleksanteri

Tyhjänpäiväinen historiallinen spektaakkeli, jolla ei ole suuntaa eikä sisältöä. Tuskallisen pitkä.

Mainittakoon, että Stonen uransa alkupuolella käsikirjoittama Scarface - arpinaama on heittämällä parempi kuin yksikään hänen omista ohjaustöistään. Scarface ei saarnaa, vaan esittelee uskottavia henkilökuvia rikollismaailman huipulta. Lisäksi elokuvassa on mieletön kasarimeininki, minkä ansiosta se toimii pätevänä ajankuvana.

Myöskään Conan barbaari ei ole hullumpi, vaikkakin Stonen osuus elokuvan lopullisesta käsikirjoituksesta oli vähäinen.

Scarface - arpinaama
Conan barbaari

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

13.10.16 klo 19:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Born on the 4th of July, .
Tompan parhaimmistoa ja mielenkiintoinen sotaelokuva siinä mielessä, että taistelukentillä ei juurikaan aikaa vietetä. Umpiamerikkalainen aihepiiri ei ehkä jurooppalaista yleisöä kosketa, mutta elokuvan tasokkuutta ei voi kiistää.

Natural Born Killers, .
Väkivallan tutkiskelua omaperäisellä otteella. Tekeleen psykedeelinen ja surrealistinen tunnelma muistuttaa paikoin kauhuelokuvaa, alkukohtauksessa soi Leonard Cohen ja musta huumori raikaa. Harrelson ja Juliette Lewis tekevät koko vuosikymmenen tyylikkäimpiin kuuluvat suoritukset, toisin kuin aina yhtä kamala Robert Downey. Omistan sekä DVD:n että blu-ray-version, joka on käsittääkseni jokseenkin teurastettu väkivaltaisimmista kohtauksista. En ole vertaillut.

Platoon, .
Vastenmielisiä asioita näyttävä sotakuvaus, jossa ohjaajan visio perustuu oikeisiin kokemuksiin. Muistan erityisesti arpinaamaisen Tom Berengerin häijyn näyttelyn. Ei niitä sisältörikkaimpia sotafilmejä, mutta toimii hienosti.

katsomattomana Blu-rayna Any Given Sunday. Katson lähipäivinä.
erityismaininta genrensä jumala-kastiin kuuluvalle Scarfacelle.

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

13.10.16 klo 21:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

En tiedä mikä käytäntö tässä topikissa on, mutta pitääkö MINUN sitten sanoa KUKA ANTAA SEURAAVAN OHJAAJAN... vai laittaako sen sitten joku ominpäiten?

Stone on puitu erittäin hyvin jo mielestäni. :D

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

14.10.16 klo 11:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Eiköhän seuraavan ohjaajan voi heittää se, joka ehtii ensimmäisenä. Samalla voisi alkaa kerätä jälleen kerran listaa siitä, missä järjestyksessä käyttäjät ehdottavat ohjaajia. Minua ei myöskään haittaa, vaikka ohjaajalista nollattaisiin, niin että uudemmatkin käyttäjät saavat sanoa mielipiteensä sellaisista ohjaajista, jotka on käsitelty tässä ketjussa vuosia sitten.

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

14.10.16 klo 16:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kelpaisiko tovereille Eastwoodin Clint? Oma listani tulee pian.
(Waynen väsäämä vuorolista löytyy edellisen sivun alapäästä, ja jos sen mukaan mennään, olisi JohnRambo vuorossa nyt.)

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

14.10.16 klo 16:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

No tottakai Nostecoff *Thumb's up* :D

pirpana
Käyttäjä
825 viestiä

14.10.16 klo 16:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mielipiteeni Clint Eastwood:ista:

Periamerikkalainen konservatiivi machoilija, niin elokuvissa kuin oikeassa elämässäkin. Hän on ansainnut paikkansa populaarikulttuurissa, ja mielestäni nimenomaan Sergio Leonen kanssa tehdyistä kolmesta länkkäri elokuvasta.

Hän ei kuulu suosikkeihini näyttelijänä eikä ohjaajana, hän on mielestäni erittäin yliarvostettu elokuvien saralla. Yhden naaman mies, samantyyppisissä rooleissa... that's it.

Mitä hänen ohjauksiinsa tulee, vaikka oscareita on saanutkin... niin nääh, aika tylsää peruskauraa ilman mitään omanlaatuisuutta. (Unforgiven:issä apinoi aivan selvästi Sergio Leonen tyyliä).

Hänen ohjaustöitään olen nähnyt TOOOODEEELLLLAAA VÄHÄN. Leffat missä hän pysyy visusti näyttelijänpenkillä taasen on tullut nähtyä paljonkin.

Minulla ei ole hänen ohjaustöistään, paljoa mitään sanottavaa mutta sanotaannyt kuitenkin:

1. Gran torino

Ihan viihdyttävä tarina muita kulttuureja suvaitsemattomasta jäärästä

19. Unforgiven

Hidasta ja tylsää, tarinaltaan köyhää....... *Kova pieru*

Olkaatten hyvä :D

barros
Käyttäjä
1311 viestiä

14.10.16 klo 17:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Clint Eastwood eli itäpuu on tehnyt korvaamattoman määrän leffoja ja vanhoilla päivillään ohjaajan pallilla kunnioitettavan uran kokonaisuudessaan. Leonen leffat ovat tykissäkin kärkipäässä ja muillakin sivuistoilla arvostetuimpien teoksien joukossa. Tärkeimmät teokset on tullut nähtyä ja todettu juurikin neljän viiva viiden tähden pläjäyksiksi. Jopa Clintin vinoileva ilme kaataa vihulaisia, kuten kaunis charmantti herrasmiehen olemus naisia.

Jopa sellainen teos, kuten Hiljaiset sillat herätti mielenkiinnon heti, kun tv:stä tuon katsoin ja Clint vetää rautaisella otteella koko draaman kaaren läpi varmaan heittäen läppää yhteiskunnasta tai naisista noin yleensä. Where eagles dare on yksi parhaista 2MS liittyvä raina ja sisältää tarinan lisäksi tiukkaa toimintaa. Myös Dirty Harryn ikonisesta kyttä hahmosta Clint ei ole tainnut päästä yli eikä ympäri ja leffasarjasta on hyvä aloittaa herran tuotannon katseleminen. Flags of Our Fathers on tosin unettava kertomus, joka pitäisi joskus ottaa uusintakatseluun, kuten aliarvostettu Tehtävä Alpeilla, joka on jopa 4,5 staran kiehahdus pistekattilassa. Rookie leffon katsoin filmografiasta viimeksi ja hyvää vitsintynkää ja romua syntyy kuin sieniä sateella.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

15.10.16 klo 10:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Eastwood-yleissivistyksessäni on ammottavia aukkoja, vaikka olenkin nähnyt mieheltä melko paljon elokuvia. Varsinkin hänen alkupään ohjauksensa ovat jääneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näkemättä. Eastwood on eräs suosikkinäyttelijöitäni. Hänen kurttuinen puunaamansa ja kiukkuinen kähinänsä tuovat sopivaa äijälatausta elokuvaan kuin elokuvaan. Ohjaajana en sen sijaan ole hänestä innostunut, vaikka hän onkin muutaman pätevän leffan ohjannut.

Ruoska

Olen näköjään aikanaan arvostellut leffan seuraavasti: "Hataralla juonella, epäloogisuuksilla ja ilmeettömällä kerronnalla kuorrutettu elokuva kuuluu ehdottomasti huonoimpien koskaan tehtyjen lännenelokuvien joukkoon." Voi olla, että nykyään tykkäisin elokuvasta jonkin verran enemmän. En kuitenkaan muistikuvieni perusteella usko, että se ansaitsisi siltikään kahta ja puolta tähteä enempää.

Ratkaiseva isku

Huonoin Likainen Harry. Pahikset ovat mitäänsanomattomia ja Harry ratkoo rötöstä lähinnä uskomattomien yhteensattumien avulla olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aika lattea elokuva muutenkin, vaikka mukana onkin pari hauskaa kohtausta, joissa Harry pääsee rellestämään kunnolla. "Go ahead, make my day," on mieleenpainuva repliikki toki myös.

Isiemme liput

Kohtuullinen sotaelokuva, joka genrelle poikkeuksellisesti ei juurikaan kuvaa kahinointia vaan propagandakoneistoa ja ihmisiä sen sisällä. Muistaakseni elokuva kuitenkin hukkaa potentiaaliaan melko paljon ja tuntuu haahuilevan hieman päämäärättömästi.

Kirjeitä Iwo Jimalta

Pätevä kuvaus toisen maailmansodan aikaisesta Japanista. Elokuva kuvaa sekä japanilaista yhteiskuntaa että sodankäyntiä, pääpainon ollessa kuitenkin itse Iwo Jiman taistelussa. Leffan suurin heikkous on sen kiltteys: päähenkilöksi on valittu melko amerikkalaismielinen ja maltillinen japanilainen. Näin länsimainen katsoja saa enemmän tarttumapintaa, mutta toisaalta japanilaisten hyvin poikkeukselliseen sotilasetiikkaan ei luoda sellaista katsausta kuin olisi mahdollista. Toisaalta sitäkään ei tuoda esiin, että vaikka japanilaiset kyllä todellisuudessakin kunnostautuivat itsemurhissa ja tuhoon tuomituissa hyökkäyksissä, moni asevelvollinen teki sen kyynelet silmissä ja polvet notkuen.

Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta olisi parivaljakkona ehkä ollut toimivampi, jos Isiemme liputkin olisi keskittynyt itse Iwo Jiman taisteluun. Näin olisi voitu näyttää sama taistelu, mutta rintamalinjojen molemmin puolin. Toisaalta on täysin tervetullutta, että joku tekee sellaisiakin sotaelokuvia, joiden pääpaino ei ole itse tappelemisessa.

Changeling - vaihdokas

Paasaava, mustavalkoinen ja loputtoman ylipitkä elokuva, joka viljelee kipurajoille saakka "I want my son back!" -tyylisiä repliikkejä. Vaihdokkaalta myös puuttuu selkeä painopiste, mikä saa sen tuntumaan harhailevalta ja jopa sekavalta. Lisäksi elokuva mässäilee ikävähköllä tavalla todellisella tragedialla. Elokuvan ilmestymisen aikoihin (2008) oli erittäin tervetullutta ja jopa hämmentävää nähdä Angelina Jolie draamassa. Hänen roolisuorituksensa on yllättävän hyvä, vaikka hahmo onkin huonosti kirjoitettu.

Gran Torino

Toimiva, mutta turhan kiltti ja sovinnainen draama äksyn ukkelin ja maahanmuuttajapojan ystävyydestä. Gran Torinon piti muistaakseni jäädä Eastwoodin viimeiseksi elokuvaksi, mutta toisin kävi.

TatiTeThird
Käyttäjä
174 viestiä

17.10.16 klo 12:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Näyttelijänä Klintti on kuningas mutta ohjaajana ei yhtä hyvä.

1. Armoton

Kova länkkäri kovalla castilla. Tarvitsen uusintakatselun.

2. Gran Torino

Muistan innostuneeni Eastwoodin yrmyilystä tässä. Todella viihdyttävä leffa.

3. Mystic River

Hyvä leffa, joka ei kuitenkaan itselleni herättänyt sen suurempia tunteita.

4. Million Dollar Baby

Mielenkiintoisin osuus alkaa kunnolla vasta suuren käänteen jälkeen, jolloin leffa on erinomainen. Harmi vain, että ennen käännettä leffa on vähän tylsä.

5. American Sniper

Kovin on yksipuolinen kuvaus kiistellystä päähenkilöstään. Sotakohtauksiin on kuitenkin osattu luoda sopiva intensiteetti.

6. Changeling

Alkaa kiinnostavasti mutta muuttuu hyvin nopeasti puuduttavaksi. Perustuu traagiseen tositarinaan, mutta tälle on vähän vaikea liikuttua. Jolien paras roolityö on tässä, vaikka se ei olekaan paljoa sanottu.

JohnRambo
Käyttäjä
239 viestiä

17.10.16 klo 15:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vähän myöhässä oon taas herännyt tähän, mutta messissä joo. Pistetään Stone ja Eastwood kahdessa osassa, en välttämättä kerkea molempia tässä samaan viestiin laittamaan.

Oliver Stonen leffoja kattelin paljon teininä "elokuvasivistyksen" kartoittamiseksi. Monet Stonen leffoista ovat jollain tapaa amerikkalaisen modernin elokuvan arvostettuja tapauksia, sillä monet niistä käsittelevät jollain tapaa tuon kansakunnan historian kipupisteitä. Allekirjoitan kuitenkin Miihkalin toteamuksen siitä, että Stone on tylsän alleviivaava ohjaaja eikä hänellä ole näinkin ison profiilin ohjaajaksi kovin mielenkiintoista audiovisuaalista tai kerronnallista tatsia.

Monet näistä elokuvista on nähty niin kauan sitten, että jätän suosiolla pisteytykset muutamasta pois. En myöskään rankkaa näitä paremmuusjärjestykseen vaan mennään alusta loppuun valmistumisjärjestyksessä.

Platoon - Nuoret sotilaat (1986)
Teininä kattelin tämän pariinkin otteeseen. Muistan tykänneeni aika paljon, vaikka mielikuvissa tämä kuitenkin hävisi aina Kauriinmetsästäjälle, Apocalypse Now'lle ja Full Metal Jacketille Vietnam-leffoissa.

Wall Street - rahan ja vallan katu (1987)
Michael Douglas esitti kapitalismia rakastavaa Wall Street-sikaa. Tämä kiinnostaisi itseasiassa tarkastaa uudelleen. En oikein edes muista miten tämä silloin aikanaan kolisi.

The Doors (1991)
Alunperin silloin 17-vuotiaana kovissa Doors-päissäni tämä kolahti kuin tuhat volttia. Myöhemmin asiaa tarkasteltuna niin bändin historian, kuin myös leffan kerrontatavan kautta olen huomannut, että tämä on niin rankasti romantisoitu versio tosielämästä ettei mitään rajaa. Val Kilmerin roolisuoritus on kaikesta huolimatta aivan huikea.

JFK - avoin tapaus (1991)
Pitkä leffa ja kuiva kuin mikä, lisäksi pääosassa myös yksi inhokeistani eli Kevin Costner. Kuitenkin tavallaan tosi mielenkiintoinen leffa, jossa vahvuutena on mielenkiintoinen keissi tosielämästä. Vois vielä pari vuotta antaa marinoitua ja tsekkaa tämä vielä jossain vaiheessa uudelleen.

Syntyneet tappajiksi (1994)
Muistaakseni tosi vahvasti ysärin näköinen leffa, ja jotenkin epäilen, että tämä ei välttämättä ajansaatossa enää kestäisi kovinkaan hyvin lähempää tarkastelua. En tainnut kyllä silloin ensikatselullakaan tästä kovin paljon innostua.

Minä päivänä tahansa (1999) -
Jotenkin näinkin puhtaana viihdeleffana tämä on mahdollisesti lempparini koko Stonen tuotannosta. Leffa on noussut kaveriporukassani kulttisuosikiksi, jonka parhaita kohtauksia välillä katsellaan Youtubesta nousuhumalassa. "Those six inches are staring in front of your face!", "Four seconds is a lifetime!", Willie Beamen-räppi, alligaattori suihkussa, autonsahaus, Al Pacino huutamassa kymmeniä kertoja ym. ym. Upea leffa!

W. (2008)
Kävin katsomassa leffateatterissa kun tämä tuli ja muistaakseni aivan paska oli.

Näkemättömistä Stoneista mua ei kiinnosta juuri mikään. :D

JohnRambo
Käyttäjä
239 viestiä

17.10.16 klo 21:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pistetääs Clintin ohjauksia jonkinlaiseen järkkään. Näitähän olinkin nähnyt jo paljon enemmän, kuin mitä arvelin. Jätän tähdittämättä ne joiden katsomisesta on liikaa aikaa, mutta koitin laittaa ne tuonne about oikeaan kohtaan järkässä. Clintti on tähtinäyttelijänä parempi kuin ohjaaja ja parhaat miehen pläjäyksethän ovat monesti Leonen tai Siegelin ohjaamia. Mutta muutaman tiukan pätkän on mies itekkin duunannut.

1. Armoton (1992) - -
Mun lemppari länkkäreitä. Jotenkin tyylikäs joutsenlaulu genrelle. Jollain tapaa mielestäni tietty kausi länkkäreistä päättyi Armottomaan. Vaikka westernien kulta-aika oli jo tuolloin ollut aikaa sitten ohi.

2. Gran Torino (2008) -
Ajattelin silloin teatterissa katsoessani, että tämä olisi ollut Clintin viimeinen näyttelyrooli ja olisi kyllä saanut jäädäkin sellaiseksi. Se baseball-leffa muutama vuosi myöhemmin tuntui vähän antikliimaksilta tämän jälkeen. Loistava leffa, jossa karski huumori, lämminhenkinen draama ja jännittävä action sulautuvat hyvin kimppaan.

3. Ratkaiseva isku (1983) -
Mun mielestä tämä on synkkien teemojensa vuoksi kolmanneksi paras Likainen Harry. Tässä oli myös jotenkin karun kaunis kuvaus, etenkin San Franciscon rannoista hämärässä.

4. Yön painajainen (1971) -
Tämä oli tiukka trilleri! Fatal Attraction on ihan surkea copycatti tästä leffasta. Naispääosassa kunnon hullun kiilto!

5. Million Dollar Baby (2004) -
Ihan tiukka nyrkkeilyleffa, jossa näyttelijät pelastivat hyvin paljon. En oikein tykännyt puolessa välissä tapahtuvasta twististä, mutta loistavien näyttelijöiden vuoksi tätä katsoi enemmän kuin mielellään.

6. Luotikuja (1977) -
Henkilökohtaisesti yksi viihdyttävimpiä Clintti-leffoja jotenkin sen lohduttoman mustan huumorin vuoksi. Tämä ei varmaan kaikille uppoa, mutta tämän leffan nerouden voi nähdä sieltä rivien välistä.

7. Tehtävä Alpeilla (1975) - -
Muistaakseni hyvä vuoristoseikkailu, jossa Clintti heitti tippiä naiselle jonka kanssa harrasti seksiä.

8. Menneisyyden ote (2003) - -
Synkkä leffa äijistä, jotka käsittelevät vituksi mennyttä lapsuuttaan. Tämän näkemisestä on aikaa, mutta muistaakseni pääkolmikko Bacon, Penn ja Robbins olivat tässä ihan vitun hyviä.

9. Heartbreak Ridge (1986) -
Intti-Clintti on konseptina sellainen, että äijä olis saanut näitä tehtailla muutaman lisää. Lopputaistelu tässä on aivan liian pitkä ja tylsä, mutta muuten huippu leffa. Clintin pistäessä ruotuun porukan leffan alkupuolella on kohtauksena huippu! :D

10. Hiljaiset sillat (1995) - -
Harvinaisempaa Clinttiä elikkäs nyyhkyosastoa. Muistaakseni tykkäsin tästä silloin kun teininä katsoin tämän kirjaston VHS:ssältä.

11. Space Cowboys (2000) -
Clintti kävi myös avaruudessa.

12. The Rookie - tulokas (1990) -
Clintti kouluttaa Charlie Sheenistä miestä.

13. Rajaton valta (1997) -
Clintti jahtaa limanuljaska-presidentti Hackmania Bill Clintonin aikakaudella tehdyssä tuotoksessa.

14. Pahin rikos (1999) - -
Clintti yrittää todistaa tuomitun mustan miehen syyttömäksi.

15. Verivelka (2002) - -
Clintti on tullut vanhaksi ja murhaaja onkin nuijempi kun mitä aluksi kuvittelis.

16. Valkoinen metsästäjä, musta sydän (1990) - -
Clintti esittää valkoista kolonialistimulkkua (John Hustonia?) Afrikassa norsujahdissa.

17. Täydellinen maailma (1993) - -
Clintti oli hyvä, mutta tässä oli myös Costner.

18. Ruoska (1973) -
Tässä Clintin piti olla joku haamu tai jotain... Meni multa ihan ohi semmonen. Keskivertoa selvästi huonompi länkkäri, jonka huonous saattoi johtua myös katseluajankohdasta.

19. Firefox - tulikettu (1982) -
Huonoimpia Clintti-leffoja. Ei Clintin hävittäjämeiningit tavoita Top Gun-sfäärejä.

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

18.10.16 klo 14:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

1. A Perfect World,
Lienee legendan paras ohjaustyö, ainakin vähän yli viisi vuotta sitten suorittamani toistaiseksi ainoan katselun muistikuvan sekä kommenttini perusteella. Pidän myös Costnerista.

2. American Sniper,
Laitetaan nyt kakkoseksi tämä. Sotimiskohtaukset ovat genren 2010-luvun parhaimmistoa, mutta vielä kiinnostavampaa meno on kotikylillä.

3. True Crime,

Spoileri: näytä

4. Gran Torino,
Karu ja syvällinen. Viisi ja puoli vuotta katselusta.

Neljän tähden elokuvien järjestyksellä ei ole mitään väliä, joten laitan ne kronologisesti

- Play Misty for Me,
Tasokas ohjausdebyytti, jonka yöllinen tunnelma thrillaa oikein mukavasti. Eastwood on itselleen epätyypillisessä roolissa radiojuontajana.

- High Plains Drifter,
Parhaalla suomennosnimellä koskaan varustettu ihailtavan väkivaltainen westerni. Kommenttini perusteella tässä oli "hauskan joe pescimäinen kääpiö, jollaista ei ihan jokaisessa westernissä näe".

- Outlaw Josey Wales,
Komea peruslänkkäri Clintin tutulla karulla tyylillä.

- Honkytonk Man,
Muusikkodraama, josta ei voi olla pitämättä.

- Sudden Impact,
Vanhan DVD:n ikäraja on 18, myöhemmän 15. Joka tapauksessa tämä taisi olla kaikkein väkivaltaisin Harri. Ei mikään yllätys sen ollessa ainoa Clintin itse ohjaama. Tämän osan tavaramerkkejä olivat "Läskipää" -koira, "Swell.." catchphrase sekä klassinen "Make my day" -kohtaus, jossa kuppilaa ryöstävä sucka saa wessonista.

- Pale Rider,
Ensimmäinen omistamani bluray-levy on varsin tutunoloista, erittäin jeessiä länkkäriä.

- Heartbreak Ridge,
Eastwoodin uran hikisin ja äijämäisin elokuva. Jokainen vetää jokaista turpaan, kiroilee ja yrmyilee. Koulutusosuudet ovat tämän leffan sielu.

- Unforgiven,
Lajityyppinsä epäsankarillisinta, joskin komeinta osastoa. Minulla on sellainen kuva että tämän jälkeen lähestulkoon jokainen iso ysäri-western oli joko toimintaleffa tai komedia..

- Blood Work,

Spoileri: näytä

- Million Dollar Baby,
Katsoin juuri eilen Southpawin, joka jälleen muistutti, miten hienoa draamaa nyrkkeilyaiheesta saa osaavien tekijöiden käsissä.

- Sully,
Suora ja kikkailematon kuvaus 2000-luvun tositapahtumasta. Hanks ja Eckhart ovat huikeita. Tällä on tällä hetkellä tykissä peräti kaksinumeroinen määrä pisteytyksiä.

16. The Gauntlet,
En muista tämän leffan perimmäistä juoni-ideaa oikein yhtään. Mieleen jäi lähinnä vain täysin riekaleiksi ammuttava bussi. Ei siis muistettavinta Eastwoodia, mutta kuitenkin aika ainutlaatuinen teos äijän uralla ja katsomisen arvoinen.

17. The Rookie,
Viihdyttävän pöljä vauhtitoiminta, jonka Charlie Sheen yrittää parhaansa mukaan pilata. Onneksi mukana on hulvattoman ilkeä Raul Julia, velmua huumoria sekä aimo annos väkivaltaa. Eastwoodin ohjaustyyli ei selvästi ole sen ajan toimintagenressä aivan omimmillaan, eikä olekaan mikään ihme, että äijä ei tämän jälkeen sellaisia tehnyt.

Katsomattomana DVD:nä The Eiger Sanction.

Nosfecoff
Käyttäjä
733 viestiä

25.10.16 klo 12:42 - linkitä tähän kommenttiin: #

Laittakaahan vaan uutta directoria peliin, jotta pääsee taas listailemaan.

Miihkali
Moderaattori
2437 viestiä

25.10.16 klo 19:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ruggero Deodato.

Keskustelut