Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Foorumin päävalikkoonLeffat yleisesti › Viimeksi katsottuja elokuvia (ei parhaita)

Brutus
Käyttäjä
595 viestiä

31.12.18 klo 16:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jos ei edellisvuoden kaltaista erillistä ketjua ole tulossa, niin tiivistänpä omankin vuoteni taas lyhyesti tähän.

Katsottuja pitkiä ja lyhyitä leffoja yhteensä +- 551, joista lähes kaikista on tullut kirjoitettua jotain, pitkiä arvosteluja aika tarkkaan tasan 300 ja muita pitempiä kommentteja ym. loput. Suurimpia katselumaita on olleet luonnollisesti Japani, Neuvostoliitto, Saksa ja Tsekkoslovakia. Jenkkileffoja on tullut tehtyä vaan jokunen ennen tätä, niistäkin taisi olla vaan yksi tai kaksi jotain uusia. Vajaa puolet kaikista on ollut pelkästään mykkäleffoja, etenkin kesällä ja nyt viimeisen viikon aikana on tullut ahnehdittua oikein kunnolla.

Karkeasti parhaat tänä vuonna katsotut ja arvostellut leffat on järjestyksessä:

1. Sana
2. Ikiru - tuomittu
3. Soy Cuba
4. The Holy Mountain
5. Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives
6. Taivas ja helvetti
7. Rashômon - paholaisen temppeli
8. The Fifth Seal
9. Seitsemän samuraita
10. Marketa Lazarova
11. Tropical Malady
12. Liike pääkadulla
13. Vihan päivä
14. Tokyo Twilight
15. Ritual
16. Seittien linna
17. Viisi vuodenaikaa
18. O'Haru - naisen tie
19. Ugetsu - kalpean kuun tarinoita
20. Syndromes and a Century
21. Memories of Matsuko
22. Battle Royale
23. What Time Is It There?
24. Slnko v sieti
25. Iivana Julma
26. Kurjet lentävät
27. Mies ja elokuvakamera
28. Kadonnut
29. Gorkin nuoruus
30. Maailmalla
31. Uusi Babylon
32. Ajomies
33. Maksimin nuoruus
34. Valkoinen kyyhkynen

Tossa on pelkästään leffat mitkä on nousseet omalle suosikkien listalle tänä vuonna ja muutama mitkä on vaan parantaneet sijoitustaan. Varsinaisia tosi luokattoman huonoja leffoja on tullut tänä vuonna tehtyä niin vähän ettei niistä varmaan tarvitse erikseen mainitakaan.

Ehkä vahvimmin mieleen on taas jäänyt sellainen georgialainen leffa kuin Katumus, joka on vähän kuin Chaplinin Diktaattorin ja Vankileirien saariston risteytys, mutta pureutuu ensimmäistä huomattavasti syvemmälle kaikkien maailman tyrannien ja tyrannioiden ytimeen. Mielettömän hyvä ja ajatuksia herättävä teos, etenkin jos on paikallista historiallista tai kulttuurista tietoutta sen verran että ymmärtää kaikki viittaukset.

Toinen mieleen jäänyt on Vain neljä päivää joka vaan on yksinkertaisesti niin kaunis leffa, että sitä tulee pienissä pätkissä aina silloin tällöin katsottua ja näytettyä muillekin.

Miihkali
Moderaattori
2290 viestiä

01.01.19 klo 18:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Elokuvankatseluvuosi alkoi lupaavasti, mutta loppua kohden tahti hyytyi pahan kerran arkikiireistä johtuen. Esimerkiksi joulukuussa katsoin vain neljä elokuvaa, joista kolme tapaninpäivänä putkeen yhden kaverin kanssa. Yhteensä olen tehnyt tänä vuonna Leffatykin tietokantaan 104 pisteytystä, joista osa uusintakatselun päätteeksi muuttunut arvosana.

Uusintakatselut pois rajaten annoin tänä vuonna peräti kolmelle elokuvalle täydet viisi tähteä. Ne ovat RoboCop, Excalibur - sankarin miekka ja Hurja joukko. Huonoimman mahdollisen arvosanan eli puoli tähteä sai yksi elokuva: Ready Player One.

Minulla on tapana katsoa elokuvasarjoja järjestelmällisesti, mutta tänä vuonna katsoin vain yhden uuden sarjan, eli Child's Playn jatko-osineen. Olin myönteisesti yllättynyt elokuvien laadusta, sekä sarjan itseironiasta ja kyvystä uudistua ajan mukana. Toki pari heikompaakin esitystä oli joukossa.

Lisäksi katsoin Perjantai 13. -elokuvat uudelleen, tällä kertaa ilmestymisjärjestyksessä. Samaa soopaa ne ovat, oli järjestys mikä tahansa.

Joku
Käyttäjä
975 viestiä

01.01.19 klo 23:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Noniin, sanoin kans tekeväni jossain kohtaa ton läpileikkauksen 2018 vuodesta elokuvien parissa.

Kokonaismäärällisesti tuli ihan mukava satsi leffoja näemmä katsottua. 348 filmiä. Mukana muutamia uusintakatseluja taas, mutta suurin osa uutta ja ihmeellistä. Kokonaismäärä näyttää tällähetkellä IMDB:n puolella 2012 vuoden elokuusta tähän päivään meikäläisen katsoneen 1549 leffaa.

Täysiä viiden tähden pisteytyksiä oon antanu kahdeksalle elokuvalle:

The Last Boy Scout (uusintakatselu, Die Hardin ohella oma suosikki Willisiltä)
Rumble (myös uusintakatselu, nostin pisteet täppiin neljästä tähdestä)
Heavy Metal
All Dogs Go To Heaven (Don Bluthin paras filmi, lapsuudesta asti suosikki)
Once Were Warriors
The VVITCH: A New England Folktale
The Hunting Party (1971 western)
Hell Or High Water

Neljä ja puoli tähteä, eli todella erinomaisia nämäkin, on saanut peräti 18 leffaa:

Clerks
Blood In, Blood Out
Dersu Uzala
Re-Animator
Timecrimes
A Bronx Tale
The Land Before Time (uusintakatselu)
Leaving Las Vegas
Repo Man
Barfly
Midnight Run
Brawl In Cell Block 99
Invasion of the Body Snatchers (1978 versio)
Buffalo '66
For a Few Dollars More (uusintakatselu)
To Live and Die in L.A
Trading Places (uusintakatselu)
Midnight Express

Loistavia elokuvia tuli todella monia katsottua, vähän itekkin yllätyin kuinka kovia pätkiä onkin tullu 2018 aikana vastaan.

Tietysti sekaan mahtuu myös sitä ripuliosastoa. Huonoimmat 2018 katsomani leffat tulee tässä.

Puhtaita yhden tähden paskaläjiä oli kymmenen kappaletta. Hyi olkoon.

Blair Witch Project 2
Kärlekens Språk (2004 versio)
Scary Movie 5
Dangerous Water
Pi..pil..pilleri
Hercules In New York (hyvällä tavalla huono!)
Yön saalistajat
Monster in the Closet
Ghost Ship (2002)
Police Academy 7

Ja puolentoistatähden roskaa oli myös kymmenen filmiä.

Sharknado 3: Oh Hell No!
Hatchetman
Bodom
The Spirit (2008)
Absolon
Hells Angels on Wheels
I Spit on Your Grave 3
Police Academy 4
Police Academy 5
Shriek! If You Know What I Did Last Friday the Thirteenth (voi kun oli perseestä kirjottaa toi nimi)

Hauska huomio, että Poliisiopisto -komediasarjan elokuvista kolme pääsi tälle listalle.

Sitten oli vielä kaksi leffaa jotka sai meikäläiseltä harvinaisen luokituksen, puoli tähteä. Näitä välttäkää kuin ruttoa.

Frostbite (2005)
Plump Fiction

Uusin 2018 vuonna katsomani leffa oli tuorein Halloween, joka käytiin vaimon kanssa teatterissa katsomassa, mun synttärilahjana. Vanhin puolestaan oli vanha tuttu Leone-klassikko Kourallinen dollareita (1964).

Tykkään kans katsella elokuvia sarjoittain. Tulikin jokunen leffasarja ja trilogia tihrusteltua läpi. Toiset parempia, toiset huonompia.

Critters 1-4
Sam Raimin Hämähäkkimies-trilogia
Rambo trilogia
Rush Hour trilogia
Scary Movie 1-5 (nelonen ja vitonen, helvetti mitä paskaa, oikeesti)
Mariachi trilogia
Poliisiopisto 1-7 (mahdollisesti tuskallisin katsomiskokemus kahlata läpi viimeset osat)
Hobitti trilogia
Christopher Nolanin Nahkhiir mees -trilogia
I Spit on Your Grave remaket 1-3
Clerks 1 & 2 (näihin rakastuin välittömästi)

Semmonen kooste. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille tykkiläisille!!!

Juki
Käyttäjä
1386 viestiä

02.01.19 klo 15:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vuoden 2018 viimeisen kuukauden katsotut leffat tulevat tässä. Lopussa yhteenveto koko vuodesta.

Charles Chaplin: Nykyaika (1936):

Ensimmäinen koskaan katsomani Chaplinin leffa. Ensimmäisen kerran tämä tuli nähtyä jo joskus 10-vuotiaana ja tykkäsin jo silloin tosi paljon vaikken ihan kaikkea leffasta silloin ymmärtänytkään. Chaplin tekee loistavan roolin eriskummallisena kulkurina, joka pimahtaa kun työpaikalla oleva syöttökone lyhentää ruokatunnin 15 minuuttiin. Chaplin hoitaa ohjauksen loistavasti ja myös herran säveltämä dramaattinen musiikki sopii leffaan hienosti. Vaikka tämä komediaksi luokitellaankin, niin löytyy tästä myös Chaplinin tyyliin paljon myös vakavampiakin aiheita, kuten köyhyys ja työttömyys, mutta hauskalla tavalla nekin on toteutettu. Parasta antia pätkässä oli syöttökoneen testaus.

David Jackson: Kuoleman juna (1993):

Kerran katsottava jännäri. Toimintaa toki on ja juonikin vaikutti paperilla ihan mielenkiintoiselta, mutta toteutus ei ole onnistunut oikein ollenkaan. Vaikka mukana heiluu varsin nimekäs näyttelijäkaarti (mm. Pierce Brosnan, Patrick Stewart ja Christopher Lee), niin eivät hekään tätä onnistu pelastamaan. Todella tylsää menoa! Kaksi pistettä kuitenkin tarinasta ja hyvästä yrityksestä.

Darren Aronofsky: The Wrestler - painija (2008):

Mickey Rourke vetää mainion roolin ja myös leffan painikohtaukset on hienosti toteutettu. Strippikohtaukset olivat leffan tylsintä antia ja niillä taidettiin vain yrittää shokeerata, kuten ohjaajalla tuntuu vähän joka leffassa olevan tapana tehdä. Vaikka tämä ei komedia olekaan, niin itseäni ainakin suuresti nauratti se kun Randy oli töissä siellä kaupassa ja pimahti lopulta. Ei ole ohjaajansa parhaita vaikka ihan ok pläjäys onkin. Loppu oli vähän surullinen.

Roman Polanski Oliver Twist (2006):

Todella hyvä ja hieman jopa koskettavakin elokuva. Nuori Barney Clark tekee hienon suorituksen nuorena Oliverina ja myös konkariherra Ben Kingsley on hauska roolissaan, varsinkin leffan loppupuolella. Polanskin hoitaa ohjauksen mallikkaasti ja leffa etenee myös vauhdikkaasti. Kyseessä on siis elokuva, jonka parissa viihtyy ihan kivasti, jos vain tämmöiset historialliset tarinat kiinnostavat

Nikolaj Arcel: Musta torni (2017):

Kirjasarjaan en ole tutustunut, joten ennen leffan katsomista en tiennyt lainkaan mistä tämä kertoo. Leffa oli siis todella tylsä ja meinasin jopa nukahtaakin leffan puolivälissä, mutta jaksoin kuitenkin sinnitellä loppuun saakka. Matthew McConaughey tekee ihan hyvän suorituksen, mutta se ei yksistään tätä riitä pelastamaan. Toimitaakin on, mutta ei sekään niin näyttävää ole kuin odotin. Tylsin näkemäni Kingin kirjoista tehty leffa.

Steven Spielberg: Vakoojien silta (2015):

Vaikka hyvä leffa onkin, niin ei tämä silti ihan sinne Spielbergin parhaimpien leffojen joukkoon nouse. Tom Hanks sopii rooliinsa hyvin ja myös leffan lavastus on upeaa katsottavaa. Myös Spielberg hoitaa ohjauksen hyvin. Suurimpana yllätyksenä ainakin minulle tuli se kun lopputeksteissä näkyi käsikirjoittajien kohdalla Coenin veljesten nimet. Hyvää työtä ovat veljekset tehneet. Leffa pitää hyvin otteessaan vaikka kestoa onkin reilusti yli 2 tuntia.

Denis Villeneuve: Blade Runner 2049 (2017):

Visuaalisesti hienoa katsottavaa, mutta pituutta leffalla on vähän liikaa. Leffa oli myös paikoin aika hidastempoinen ja tylsiäkin hetkiä mukaan mahtui jonkin verran. Onneksi leffa kuitenkin parani loppua kohti. Ei tämä kuitenkaan mikään mestariteos ole, mutta plussaa kuitenkin siitä, että muutama vanha starakin oli saatu mukaan. Lehdistössä kovasti hehkutettu Krista Kososen rooli oli aika turha. Pelkästään sitä odottavien on turha tätä katsoa.

Bennett Miller: Capote (2005):

Aika hidsatempoinen ja paikoin tylsäkin. Hoffmanin roolisuoritus pelastaa paljon ja hän tekeekin Capoten roolissa puhetyyliä myöten todella hienon ja todentuntuisen suorituksen. Muut näyttelijät eivät sitten yhtä hyviin suorituksiin ylläkään. Ilman Hoffmania leffa olisi varmasti ollut paljon tylsempi kuin mitä se loppujen lopuksi oli.

Penny Marshall: Big - isoksi yhdessä yössä (1988):

Ihan hauska komedia, jossa Tom Hanks tekee hauskan roolin ja hänen sekoilulleen saakin nauraa eniten koko leffassa. Pianokohtaus on legedaarinen. Ei mikään komedian helmi, mutta ihan kivasti tämän parissa kuitenkin viihtyy.

Matti Kassila: Lasisydän (1959):

Ihan hauska leffa, vaikka ei Kassilan parhampia olekaan. Juonensa puolesta leffa ei ole mitenkään erikoinen, mutta Toivo Mäkelä ja Jussi Jurkka pelastavat paljon. Toivo Mäkelä tekee jopa leffan parhaan roolin kulkurina, joka lyöttäytyy Jussi Jurkan esittämän lasitaiteilijan matkaan kiertelemään ympäri kesäistä Suomea. Pienessä sivuosassa piipahtaa myös Jurkan tuolloinen vaimo Maikki Länsiö. DVD-julkaisulle sen sijaan tulee rutkasti miinusta. Ensinnäkin leffan kuvanlaatu on paikoin todella surkeaa, jopa VHS-laatuakin huonompaa ja monessa kohtauksessa kuvassa näkyy paljon häiritsevää roskaisuutta. Toinen miinus tulee ääniraidalle, joka on osittain todella pahasti kohinainen eikä hahmojen puheesta meinaa saada kunnolla selvää. Vaikka tämä ei mikään mestariteos olekaan, niin sen luokan klassikko kuitenkin, että olisi kyllä ansainnut paljon parempilaatuisen julkaisun.

Elokuva:
DVD:

Susanne Bier: Kosto (2010):

Erittäin hyvä ja paikoin myös koskettavakin pätkä. Beck-leffoista tuttu Mikael Persbrandt tekee hyvän suorituksen, mutta leffan tähdiksi nousevat ehdottomasti nuoren Markus Rygaard ja William Jøhnk Nielsen. Ajatuksia herättävä leffa, joka jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa leffan päätyttyä. Ehdottomasti Oscarinsa ansainnut!

Rob Reiner: Stand by Me - viimeinen kesä (1986):

Monet kerrat nähty klassikko, johon ei koskaan kyllästy. Yksi parhaista Stephen Kingin tarinaan perustuvista elokuista. Rob Rainer hoitaa ohjauksen hienosti ja myös nuoret näyttelijät River Phoenixin ja Corey Feldmanin johdolla tekevät hyvät suoritukset. Myös nuori Kiefer Sutherland on hyvä koviksena. Ainut miinuspuoli oli se typerä piirakkakilpailukohtaus.

Tomas Alfredson: Lumiukko (2017):

Ihan hyvä jännäri vaikka ei mestariteos olekaan. Paikoin aika raaka, mutta myös hieman tylsäkin leffa. Jaksaa kuitenkin pitää otteessaan loppuun saakka. Loppu oli yllätys vaikka sitä osasi jo vähän aavistella leffan edetessä. Val Kilmerin rooli ei ollut kovin ihmeellinen. Lumiset norjalaismaisemat olivat upeita.

Burny Mattinson: Mikin jouluaatto (1983):

Ensimmäinen Mikki Hiiri -lyhytelokuva lähes 30 vuoteen. Todella hyvä ja opettavainen joulutarina Charles Dickensin klassikkotarinasta siirrettynä Disney-maailmaan. Disneyn tyyliin tarinasta löytyy paljon hauskuutta, haikeutta ja myös vähän pelottaviakin juttuja. Roope Ankka on itseoikeutetusti laitettu saituri Scroogen rooliin. Myös Mikki ja Aku siinä sivussa ovat mainioita. Tarina on oikein leppoisa ja hyvin opettavainen ja hauska, mutta lopussa nähtävää Musta Pekka -kohtausta (tulevien joulujen haamu) saattavat aivan perheen pienimmät vähän pelätä. Elokuvan nimi on hieman harhaanjohtava, sillä Mikkihän ei tässä ole pääosassa vaan sivuhahmona Roopen heiluessa pääroolissa. Legendaarisen Clarence "Ducky" Nashin (1904-1985) viimeinen suuri rooli Aku Ankan äänenä.


Kari Juusonen, Michael Hegner: Niko - lentäjän poika (2008):

Suomalaiseksi animaatioksi ihan hyvin toteutettu. Ääninäyttelykin on paikoin aika hauskaa kuultavaa, varsinkin Minttu Mustakallio sen puudelin äänenä ja myös Vesa Vierikko susien johtajana on mainio. Vaikka tämä lastenelokuva onkin, niin välttämättä ihan niille perheen pienimmille naperoille en tätä suosittele, sillä nuo leffan susikohtaukset saattavat olla vähän liian pelottavia.

Mauri Kunnas, Pekka Lehtosaari: Joulupukki ja noitarumpu (1996):

Nykyään joka joulun pakollinen klassikkoleffa. Tosin itse olen tykännyt tästä jo joulusta 1996 lähtien, jolloin leffa esitettiin tv:ssä ensimmäisen kerran. Tarina on Kunnaksen tyyliin humoristisen hauska ja ääninäyttelijöinä kuullaan monta tuon ajan huippua, kuten Esa Saario, Ulla Tapaninen, Vesa Vierikko ja Aarre Karén. Myös J. Karjalainen tunnusbiisi on todella svengaava ja sen kertosäe jopa jää päähän soimaan vielä leffan loputtua. Yksi parhaista suomalaisista jouluelokuvista.

Olli Saarela: Rölli ja metsänhenki (2001):

Ihan kiva fantasiaseikkailu, vaikka tässä ei kovinkaan paljoa yhtäläisyyksiä vanhaan tv-sarjaan olekaan. Röllin hahmostakin on tehty todella erilainen kuin sarjassa, mutta samoja tuttuja sutkauksia hän suustaan tässäkin päästelee. Röllin lisäksi hauskin hahmo oli Peter Franzénin esittämä lakeija. Myös Iso-Rölli oli aika hauska. Lapsille tämä leffa sopii mielestäni ensimmäistä leffaa paremmin, sillä tässä ei ole oikeastaan mitään hirveän pelottavaa. Enemmän tässä mennään koomisesti seikoillen. Aikuiseen makuun tämä kuitenkin oli liian lapsellinen (kuten lastenleffat yleensä) ja myös hieman liian mahtipontinen. Puvustus ja maskeeraus oli onnistunut hienosti ja kaikki hahmot olivat aika hilpeän näköisiä.

Olli Saarela: Lunastus (1997):

Lavastus ja tapahtumapaikat olivat hienoja ja Kari Heiskanenkin veti roolinsa hyvin, mutta muuten leffa oli aika tylsä ja vähän hidastempoinen.

Marjut Komulainen: Me Rosvolat (2015):

Muutamissa kohdissa nauruhermoja kutkuttavan hauska ja varsinkin Kari Väänäsen Hurja-Kaarlo -hahmolle sai paikoin nauraa oikein kunnolla. Itse asiassa kaikki leffan näyttelijät tekevät hyvät suoritukset. Kokonaisuutena leffa on kuitenin aikamoista kohellusta ja sekoilua ja taas kerran aikuiseen makuun liian lapsellinen, mutta lapsille (ja lapsenmielisille) tämä onkin ensisijaisesti suunnattu. Leffan puvustus on onnistunut hienosti ja hahmot ovat aika hauskoja.

Richard Lester: Miten voitin sodan (1967):

Tosi omituinen ja sekopäinen sotaleffa, jonka parissa sai kerankin nauraa enemmän kuin yleensä sotaleffaa katsoessa. Lennon teki mainion suorituksen ja myös muut näyttelijät olivat ihan hyviä. Mukana on kuitenkin sen verran paljon myös tylsempiäkin hetkiä, ettei tätä ihan mestariteokseksi voi kutsua, mutta on tämä mainiota sekoilua kuitenkin.

Tepppo Airaksinen: Juice (2018):

Suomirockin isähahmon, Juice Leskisen tarina 1970-luvun alusta 1980-luvun lopulle on humoristinen ja vakavampaakin menoa sisältävä nostalginen draama. Mukana on paljon Juicen klassikkobiisejä ja mikä parasta, Riku Nieminen esittää ne itse ilman mitään playbackia. Konserttikohtauksia leffassa oli ehkä aavistuksen liikaa, mutta ihan hyvin nekin oli toteutettu.

Riku Nieminen tekee Juicen roolissa todella hienon suorituksen ja myös maskeeraus on onnistunut hienosti. Välillä tuntui siltä kuin leffassa olisikin häärännyt itse maestro Juice eikä näyttelijä Riku Nieminen. Harri Rinteen hahmo sen sijaan oli pieni pettymys, sillä hänestä oli tehty vähän liian tärkeilevä ja muita vähättelevä. Mikko Alatalo sen sijaan oli oikein onnistunut.

Minulle itse leffa ei paljon uutta tarjonnut, sllä olen suuri Juicen musiikin ystävä ja myös hänen elämänkertansa on tullut paristakin kirjasta luettua (myös siitä johon leffa perustuu). Muutamia keskeisimpiä tapahtumia (kuten levytyssopimus Love Recordsille, levytysmatkat legendaariselle Abbey Roadille Lontooseen sekä Marcus Musicille Tukholmaan) oli jätetty pois. Mutta niinhän se aina näissä elämänkertaleffoissa menee, että kaikkea on täysin mahdotonta saada tungettua yhteen leffaan, ilman että leffasta tulee sekava tai liian informatiivinen paketti.

Pienistä vioistaan huolimatta Juice on erittäin viihdyttävä ja suositeltavaa katsottavaa kaikille herran musiikista pitäville!

Brian De Palma: Sodan arvet (1989):

Hyvin totetutettu ja hieman erilainen kuin sotaleffat yleensä. Oma suosikkini Michael J. Fox tekee erinomaisen roolisuorituksen ja myös Sean Penn inhottavana kersanttina on kaikessa iljettävyydessään myös loistava. Itse olisin Erikssonin saappaissa ampunut koko joukon ennen kuin ehtivät tehdä mitä sitten lopulta tekivät. Taistelukohtaukset olivat myös hienosti toteutettu ja Brian De Palman ohjaus on tälläkin kerralla onnistunut hyvin. Ennio Morriconen upea musiikki kruunasi kaiken!

Gus Van Sant: Will Hunting - syntynyt neroksi (1997):

Leffa alkoi ihan lupaavasti ja ensimmäinen vartti olikin leffan parasta antia, mutta sitten leffa muuttuikin aika tavanomaiseksi draamaksi ja muutamia tylsiäkin hetkiä mukaan mahtui. Ben Affleckista en edelleenkään tykkää, mtta Stellan Skarsgård ja Robin Williams tekivät hienot roolit ja kyllähän se Matt Damonkin ihan kivan roolin veti.

Aki Kaurismäki: Leningrad Cowboys Meet Moses (1994):

Huumori on sitä samaa sekopäistä tasoa kuin ensimmäisessäkin Leningrad Cowboys -leffassa. Tarina on mielenkiintoinen, mutta edelliseen leffaan verrattuna tämä jatko-osa oli huomattavasti hidastempoisempi ja tylsempi kuin edeltäjänsä. Matti Pellonpää viimeisessä valkokangasroolissaan Mooseksena tekee hulvattoman hauskan suorituksen ja paikoin myös itse Cowboysien touhullekin saa nauraa oikein kunnolla, tosin touhuilua enemmän huvitti Cowboysien tyyli eli tötterötukat ja kengät. Kari Väänäsen suorituksesta ei ole oikein muuta sanottavaa kuin, että taitaapa olla herran huonoin. Ohjaus on tutun pelkistettyä Kaurismäkeä ja hyvin hän ohjauksen tälläkin kertaa hoitaa.

Ja tähän loppuun vielä vuoden 2018 topit ja flopit, eli ensin ne joille olen antanut tähtiä neljästä viiteen ja sitten ne joille on lävähtänyt tähtiä nollasta kahteen. Leffat ovat satunnaisessa järjestyksessä.

TOPIT:

1. Ikitie (2017)
2. Blow (2001)
3. School of Rock (2003)
4. Kala nimeltä Wanda (1988)
5. Varasto (2011)
6. Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet (1977)
7. Il Capitano - nuori kapinallinen (1991)
8. 48 tuntia (1982)
9. Minun elämäni (1989)
10. Tummien perhosten koti (2007)
11. Suomen hauskin mies (2018)
12. Blues Brothers (1980)
13. Kova kuin kivi (1969)
14. Arvet (1987)
15. Toiset 48 tuntia (1990)
16. Tuomas Murasen rikos (1994)
17. Kätkäläinen (1980)
18. Uuno Epsanjassa (1985)
19. Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986)
20. Neljä naurettavaa naapuria (1933)
21. Tyttö nimeltä Varpu (2016)
22. Lahjomattomat (1987)
23. Huuliharppukostaja (1968)
24. Mies joka ei osannut sanoa ei (1975)
25. Pako Alcatrazista (1979)
26. The Hateful Eight (2015)
27. Tootsie - lyömätön lyyli (1982)
28. Likainen tusina (1967)
29. Sukellusvene U-96 (1981)
30. Alien - kahdeksas matkustaja (1979)
31. Aliens - Paluu (1986)
32. Alien 3 (1992)
33. Batman (1989)
34. Batman - paluu (1992)
35. Full Metal Jacket (1987)
36. Tanssii susien kanssa (1990)
37. Seitsemän samuraita (1954)
38. Red Sun - Verenpunainen aurinko (1971)
39. Panic Room (2002)
40. Kova kuin kivi (2010)
41. Papillon (1973)
42. Upseeri ja herrasmies (1982)
43. Melkein julkkis (2000)
44. Seittien linna (1957)
45. Yojimbo - onnensoturi (1961)
46. Blue Velvet - ja sinisempi oli yö (1986)
47. Gladiaattori (2000)
48. Scarface - arpinaama (1983)
49. Kaupungin valot (1931)
50. Saksikäsi Edward (1990)
51. Chinatown (1974)
52. Carlito's Way (1993)
53. Olavi Virta (2018)
54. Lemmy (2010)
55. Armomurhaaja (2016)
56. Blood Father (2016)
57. Joy Ride (2001)
58. Rikos auringon alla (1982)
59. Harjunpää ja pahan pappi (2010)
60. Prinssille morsian (1988)
61. Million Dollar Baby (2004)
62. Infernal Affairs (2002)
63. Infernal Affairs II (2003)
64. Serkkuni Vinny (1992)
65. Slasher-filmien nousu ja tuho (2006)
66. Kultakuume (1925)
67. Oliver Twist (2006)
68. Vakoojien silta (2015)
69. Kosto (2010)
70. Stand by Me - viimeinen kesä (1986)
71. Mikin jouluaatto (1983)
72. Joulupukki ja noitarumpu (1996)
73. Juice (2018)
74. Sodan arvet (1989)

FLOPIT:

1. Luolakarhun klaani (1986)
2. Nuotin vierestä (2016)
4. Yön kansa (1990)
4. Paha poliisi (1992)
5. Perjantai 13. päivä, osa 3 (1982)
6. Barb Wire (1996)
7. Koirankeksit (1930)
8. Alien - ylösnousemus (1997)
9. Alien: Covenant (2017)
10. Batman Forever (1995)
11. Batman & Robin (1997)
12. 8. kadun ihme (1987)
13. Apollo 18 (2011)
14. Prizzin kunnia (1985)
15. Varasto 2 (2018)
16. Independence Day: Uusi uhka (2016)
17. Pahan kukat (2016)
18. Once Upon a Time in Venice (2017)
19. Tuijottava katse (1980)
20. Häiriötekijä (2015)
21. Kuinka miljonääri naidaan (1953)
22. Kuoleman juna (1993)
23. Musta torni (2017)

Yhteenveto: Vuonna 2018 katsoin 45 kotimaista ja 147 ulkomaista elokuvaa. Yhteensä koko vuonna katsottuja leffoja kertyi 192 kappaletta. Hiljaisin kuukausi oli tilastojen mukaan toukokuu, jolloin katsoin vain kaksi elokuvaa (Tuomas Murasen rikos ja Kaikki pelissä). Eniten elokuvia (32 kpl) katsoin elokuussa.

Näin katsoin:

Elokuvateatteri: 3
DVD: 144
BLU-RAY: 9
TV: 5
MUUT (Yle Areena, Netflix ja muut suoratoistopalvelut): 31

Nosfecoff
Käyttäjä
726 viestiä

02.01.19 klo 20:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Perinteinen vuosikatsaus (jee)

Pisteytysten määrä (leffat): 173 (viime vuonna kammottavan alhainen 84)
Pisteytysten määrä (sarjat) 0 (viime vuonna 2, toissa vuonna myös 0)

Vuoden pisteytykset julkaisuvuodesta riippumatta:

Gonin ¤ The Merry Gentleman ¤ The Disaster Artist ¤ Isle of Dogs ¤ Rakkauden Risti ¤ Three Billboards ym. ¤ Valkoinen peura ¤ Samson and Delilah ¤ Bridge on the River Kwai ¤ Hana-bi ¤ A Touch of Zen ¤ Farewell my Concubine ¤ Police Story 2 ¤ Moon Warriors ¤Tuntematon sotilas (alkup.filmatisointi)

Vuoden 2018 parhaat:
Isle of Dogs
The Equalizer 2
Searching
Aquaman
Megalodon
Juice
Mile 22

Vuoden 2018 kuraisimmat läntit: (pls älkää loukkaantuko)

"Häh, mitä vikaa mun leffassa on?"

Ready Player One
Black Panther
Rampage - Apina kohtaa apinamman
Day of the Dead: Bloodline
Mandy
Venom
Infinity War

Muut puolen tai yhden tähden pommit:

The Mummy (2017) ¤ Killing Gunther ¤ Lara Croft Tomb Raider (2001) ¤ Life's a Beach (2010) ¤ Paratiisin Lapset (1994) ¤

Elokuvateatterikäyntien määrä: 29

Keskustelut