Huttuosasto

Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari Adolf Erik Ehrnroothille järjestetään valtiolliset hautajaiset talvisodan päättymisen muistopäivänä lauantaina 13. maaliskuuta Helsingissä. Hautajaiset toteutetaan sotilaallisin kunnianosoituksin. (Lähde: http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/)

Helsingissä 9.2.1905 syntynyt Adolf Ehrnrooth kuoli 26. helmikuuta Turussa 99 vuoden iässä.

ISO KUVA: http://www.mil.fi/jalkava.../data/images/11_press.jpg

Mitäs te hänestä piditte/mietitte?

'Muistoa kunnioittaen'

Vastustan ainakin noin suuren kuvan lisäämistä foorumiin.

Edit: Poistin ison kuvan, jätin linkin siihen.

Jaqqe Nakuttaja kirjoitti:

Vastustan ainakin noin suuren kuvan lisäämistä foorumiin.

Sama täällä, äkkiä se kuva pois!

Älkää käsittäkö väärin minua, mutta onko aina pakko tehdä aihe jostain joka kuolee, siis "vähemmän tunnetusta" henkilöstä?
Friggin annoying.
Ja jos todellakin tuntee syvää kunnioitusta, niin eikös joku toinen alue olisi parempi kuin HUTTUosasto?

Vähemmän tunnetusta?...ok...Minun mielestäni todella asiallista muistaa tätä hemmoa tällä tavalla ja mitä tuohon kuvaan tulee: voisihan se pienempikin olla

Ottakaa se kuva äkkiä himpskattiin siitä!
On niin hidas netti,että ei tule mitään...

Kuva veks! Mutta ei saatana kyllä Aatu oli äijistä kovin! Kun massateinit vinkuu koulun käytävillä "tuntemattomasta jäbästä" niin tekisi mieli vedellä turpaan sillä Aatu oli, on ja tulee aina olemaan yksi mun esikuvista ja perkeleenmoinen jätkä! Ajatelkaa nyt, mukulatkin se pyöräytti vasta kuusikymppisenä! Siitä miehestä voisi moni ottaa oppia. Hautajaiset on pakko katsoa.

Aadolffi voittaa kyllä aina Tony Halmeet ja muut wannabe-kovikset. Tässä mies, jota voi kunnioittaa!

John Lennonjohto kirjoitti:

Kuva veks! Mutta ei saatana kyllä Aatu oli äijistä kovin! Kun massateinit vinkuu koulun käytävillä "tuntemattomasta jäbästä" niin tekisi mieli vedellä turpaan sillä Aatu oli, on ja tulee aina olemaan yksi mun esikuvista ja perkeleenmoinen jätkä! Ajatelkaa nyt, mukulatkin se pyöräytti vasta kuusikymppisenä! Siitä miehestä voisi moni ottaa oppia. Hautajaiset on pakko katsoa.

Huoh, mulla on taas sellanen viilis et ainaku joku wannabe on ottanut selvää jostain asiasta, ja sit se kaveri on joku vi*** besserwisser kaikkitietävä *****, ja se on todella rasittavaa. JA älkää luulko että yhdistän tämän johonkin ttiettyyn henkilöön. Mutta oikeesti suurin osa mun ikäluokasta ei takuulla tiedä kuka Adolf oli. Täytyykin tehdä pieni kysely .
Ja älkää kutsuku Adolfia Aatuksi.

JA älkää luulko et oon joku hautakivien kaataja joka ei kunnioita vanhempia tai sotaveteraaneja ym, en vaan tee siitä suurta numeroa

Huoh, miksi meitä elitistejä aina syrjitään? Ja sitä paitsi ainakin meidän luokallamme jok-ikinen tunsi Aadolfin.

Screwball kirjoitti:

Ja älkää kutsuku Adolfia Aatuksi.

Miksei? Olihan jermuillakin tapana etulinjassa todeta tykistökeskityksen keskellä: "Jos Aatu jää tänne, jäämme mekin." älä nyt vaan kuvittele että tällä olisi mitään tekemistä Saksanmaan viiksivallujen kanssa, nyt phutaan vallan eri Aatusta. Ei Ernroothilla itselläkään mitään kyseistä nimitystä vastaan ollut.

Pöh, juuri luin jostain että häntä itseasiassa välillä ärsytti Aatu nimitys.
Elitisti, hahhahaha...
Pystyn sanomaan tältä istumalta että omalta luokaltani Adolfin tuntee vain yksi minun lisäkseni, siis miespuolisista. Tuo on muuten itseasiassa aika surullista..
Ja Johnny, se on Ehrnrooth...

Screwball kirjoitti:

Ja Johnny, se on Ehrnrooth...

Hups! Ylimielinen kaatui omaan kuoppaansa! No, kyllä se on tietysti ikävää ettei tämänhetkinen nuoriso miestä tunne niin hyvin kun olisi suotavaa. Sääli, siinä äijässä oli rautaa! (ihan kirjaimellisestikin)Levätköön rauhassa!

Täytyy tunnustaa, että itselleni mr. Ehrnrooth oli täysin tuntematon tapaus ennen kuolemaansa. Tuskinpa se minusta on silti yhtään huonompaa ihmistä tehnyt, ja onhan se niinkin, ettei sodissa ainakaan oman näkemykseni mukaan synny sankareita.

terwapiru kirjoitti:

ettei sodissa ainakaan oman näkemykseni mukaan synny sankareita.

Ainoat sankarit taistelukentällä ovat he jotka ovat maksaneet siitä hengellään. Maahan ja univormuun katsomatta.

Jaqqe Nakuttaja kirjoitti:

Vastustan ainakin noin suuren kuvan lisäämistä foorumiin.

Edit: Poistin ison kuvan, jätin linkin siihen.

Se kuva oli vähän turhan iso tänne foorumiin

John Lennonjohto kirjoitti:

Ainoat sankarit taistelukentällä ovat he jotka ovat maksaneet siitä hengellään. Maahan ja univormuun katsomatta.

No johan pomppas!
Kuinka voit ajatella noin? Sankareita ovat he jotka kuolivat?
Mun oli pappakin rintamalla ja selvisi siitä ja sitä äijää täytyy kunnioittaa, semmone rautapatu kumminki on.
Grr, että sappeeni kiehuu taas johnny

Screwball kirjoitti:

John Lennonjohto kirjoitti:

Ainoat sankarit taistelukentällä ovat he jotka ovat maksaneet siitä hengellään. Maahan ja univormuun katsomatta.

No johan pomppas!
Kuinka voit ajatella noin? Sankareita ovat he jotka kuolivat?
Mun oli pappakin rintamalla ja selvisi siitä ja sitä äijää täytyy kunnioittaa, semmone rautapatu kumminki on.
Grr, että sappeeni kiehuu taas johnny

Totta helvetissä niitä tyyppejä pitää kunnioittaa, totta helvetissä heitä pitää palvella täysin voimin niin kauna kun heitä vielä on yksikin pystyssä, totta helvetissä meidän pitää tehdä kaikkemme heidän eteensä ja sen eteen että he saisiavat levätä rauhassa sillä he ovat tätä maata puolustaneet. Mutta sankareita he eivät silti ole. Toisen ihmisen tappaminen ei tee koskaan sankaria, oli sota tai ei. Sitä paitsi oli minunkin sukulaisiani sekä toisessa maailmansodassa että kansalaissodassa. Jälkeisessä heitä kuolikin.

Mannerheiminristiä kantaneet on sankareita - he ovat tehneet urotekoja ja natsoihin katsomatta heidät palkittiin. Muut rintamoilla palvelleet tekivät velvollisuutensa - sinänsä sekin on urhoollista, mutta ne jotka ei näin tehneet olivat keskitysleireillä syömässä hevosenraatoja ja sammakoita. Nykykäsitys: sivari.

Suomen kansa oli sotien aikaan kokonaisuudessan sankarimaista, mutta ei kannata yleistää sitä, että minun pappa oli sankari kun hän keitti ruokaa nälkäisille sotamiehille, sillä siellä oli sellaisia jannuja ketkä kantoi kahta jamppaa olalla, vaikka toinen jalka oli mädäntynyt puoliksi irti ja silti ampui samaan aikaan emmalla vihollisia - siinä lienee jo sankarikäsitettä.