Viimeisin levyostos

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Viimeisin levyostos

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

09.08.16 klo 15:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Backstage Rock Shop:


7" vinyylisingle 7,99 €

Levykauppa Äx:


8xLP 143,90 €

Eppujen ensimmäisen singlen uusintapainos vuodelta 2007 seiskatuumaisena vinyylinä sekä Juicen koko Love Records -levy-yhtiön aikainen tuotanto remasteroituna yksissä kansissa. Juicen kokoelmasta on julkaistu vain rajoitettu 500 kappaleen painos eikä uusia painoksia ole luvassa tämän jälkeen. Boksin kansi mukailee vuoden 1974 Per Vers, runoilija -LP:n kantta. Boksista sai lisäksi 17 euroa alennusta, koska kanta-asiakaskorttiini oli ehtinyt kertyä 10 leimaa.

Juice-boksi sisältää 8 LP:tä:
- Juice Leskinen & Coitus Int (1973)
- Per Vers, runoilija (1974)
- Juice ja Mikko (1975)
- Keskitysleirin ruokavalio (1976)
- Lahtikaupungin rullaluistelijat (1977)
- Tauko I (1978)
- Love-singlet 1974-1978

barros
Käyttäjä
1183 viestiä

16.08.16 klo 23:26 - linkitä tähän kommenttiin: #


Ehkä tämän hetken lemppari pändin mättölevy, joka pärjää kehutulle Wolverine Bluesille tuosta noin vaan.








Vähän sekalaisia levyjä metallia ja rockia, joiden taso vaihtelee kivasti. Hintoja en enää muista, mutta parista eurosta lähtien niitä nyt löytyy kokoelmasta. Ei näistä teoksista ainakaan tule pettymään, jos meinaa kuunnella, vaikka Charonia, joka lopetti Wikipedian mukaan v. 2011 toiminnan. Pändi on tehnyt hienompaakin jälkeä, vaikka ensimmäinen ja viimeinen tunnelmallinen track nostaa levyn pojoja.

dbgirl
Käyttäjä
67 viestiä

22.08.16 klo 16:11 - linkitä tähän kommenttiin: #

Vähän ennen juhannusta ostin kivaa kesäistä musaa:

Astrud Gilberto: The Astrud Gilberto Album (CD, Tampereen Äxästä 9, 95)

Sit tilasin puolitoista viikkoo sit pari Cocteau Twinsin levyä, Garlands onkin loppu tukusta joten sitä en viä saanu mut Treasure-CD:n kävin hakeen tänään Tampereen Äxästä hintaan 12,95). Hyvää syksymusaa, vähän mystistä.

Oispa LP-soitin...

EDIT

Tulipa ostettua nyt sitten kotimaista musiikkia kun sellaista oli alennuksessa CDON.comissa hintaan 6,95

Jenni Vartiainen: Seili

Wayne 64
Käyttäjä
260 viestiä

27.08.16 klo 17:02 - linkitä tähän kommenttiin: #


Kaksi lp:eetä kaikkien aikojen suosikkiorkesteriltani eli Pinkkarien ensimmäinen psykedeelinen veto, jossa on kerrassaan tarttuvaa häröilyä. Watersin ajan vikan olen kerran tai pari kuunnellut ja pitänyt ihan hyvänä, joten pitihän se hankkia.

Mielestäni Abban paras levy, joka sisältää joitakin kaikkien aikojen parhaista pop-ralleista, kuten tanssi_kuningatar, ja sitten on vielä se turhan vähällä huomiolle jäänyt nimikappale.

The Beatlesin tunnetuin albumi. Yksinkertaisesti sanottuna upeaa. The Doors onkin sitten yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni.

Nosfecoff
Käyttäjä
663 viestiä

01.09.16 klo 22:59 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tälläisiä tällä erää, kovasta rokista totaaliseen pehmoiluun, 48 vuoden aikaväliltä..


Big Brother & The Holding Company ei bändinä varmasti monelle soita kelloja, joten Cheap Thrills -lp jäi historiaan (todella upean Piece of My Heart -rallin ohella) Janis Joplinin mukanaolon vuoksi. Laulajan omasta Pearlista tuli itselleni sellainen ültramegasuosikkilätty, että tämä sinkosi välittömästi himolistalle. Oikealla Poguesin viides. Bändin ekasta kolmesta on muodostunut itselleni jonkinlainen jumaluuden ruumiillistuma, ja vaikka tämä ei niiden tasoon ylläkään (lähinnä rankasti alkoholisoituneen Shane MacGowanin rappeutuneen laulun ja laulunkirjoituksen vuoksi), on se ehdottomasti hyvä lätyskä. Isot aploodit myös julkaisijalle, jonka ansiosta tämä on jo kolmas omistamani Pogues-vinyylijulkaisu, jonka mp3-latauskoodi ei toimi.


Claptonin ja kavereiden taidokasta musisointia tihkuva Cream -kakkonen Disraeli Gears on yhtä hyvä äänellisesti kuin visuaalisestikin. Ihan totta, tämän albumin kannet ovat lähes yhtä ikoniset kuin samana vuonna julkaistun kersantti pippurin, jota pidetään levynkansien pyhänä graalina. Tauko. Heart-yhtyeen debyytin hankkiminen kuului pääprioriteetteihini, joten olihan se hauska huomata, että se uudelleenjulkaistaan nelkytvuotisen olemassaolon kunniaksi. Kansikuva ei jätä epäselväksi, että siskokset ovat tämän levyn tähdet.


Pianopitoisen tunnelmoinnin taiturin Little Earthquakesin olen halunnut jo vuosien ajan, mutta se nyt vaan on jäänyt. Artistin kolmisen vuotta sitten hommaamani kolmannen ja vähän rockimpaankin suuntaan käyvän neljännen levyn kavereiksi löytyi nyt niiden edeltäjät, ja debyytti osoittautui tosiaankin pitkän odotuksen arvoiseksi. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon kansikuva, joka on muuten sama kuin cd:ssä, mutta sisältäen paljon enemmän valkoista tyhjyyttä; tietokonekielellä sanottuna kuvan "resoluutiota" on nostettu aivan pirusti.


Ensimmäinen jazz-levyni? Virallisesti kyllä, mutta Miles Davisin Bitches Brew on niin pirun kokeellinen ja erikoinen, että sitä ei perinteiseksi jatsiksi voi todellakaan kutsua. Tämä kiinnosti etukäteen meikäläistä juurikin edellä mainitusta syystä. En varmaan olisi keksinyt hankkia tätä ellei olisi tullut sattumalta vastaan. Tuplan ensimmäisen levyn olen kertaalleen kuunnellut, ja olihan se kiehtovaa. Tauko. Usean viime viikon ajan ehkä eniten minua koukuttaneen bändin tittelin taitaa ansaita Garbage. Tämä tupla-lp-julkaisu alunperin syntymävuonnani julkaistusta debyytistä on erityisen spesiaali siitä syystä, että levyt ovat läpinäkyviä ja vaaleanpunaisia eli aivan helvetin hienon näköisiä. Aika pirun kaukana roskasta ovat myös sen sisältämät biisit.


Deee-Liten hillitöntä ysäripsychedeliaa huokuva Groove is in the Heart musiikkivideo on vielä hupsumpi kuin tämän levyn kansikuva, ja se on saavutus. En edes aluksi pitänyt rallista, mutta nyt häpeän sitä, etten aluksi pitänyt siitä. Albumi kokonaisuudessaan on älyttömän viihdyttävää housejumputusta, ja lyyriseltä tasoltaan puolestaan kolmikko jää kakkoseksi ainoastaan Bob Dylanille. (Tuo jälkimmäinen oli vitsi.) Oikealla sitten La Roux'n parin vuoden takaista sopivan retrohenkistä synthpoppia. Yhtä biisiä diggailin jo ilmestyessään, ja vaikka en olisikaan kuullut levyn yltiöhyviä videobiisejä, olisin varmaan hankkinut tämän pelkän käsittämättömän komean kansikuvan vuoksi.


Mitä levyjenkeräilyyn tulee, on Kate Bush meikäläiselle se suurin himon kohde Mike Oldfieldin ohella. Seiskatuumasinglejen hankkiminen brittiamatsoonista on hit or miss, sillä joitakin tuotteita sieltä ei vain yksinkertaisesti voi ostaa, (ja tämän olen kokenut myös tavallisten DVD-koteloiden ja PS1-pelienkin kanssa). Ostoskorissa oli viitisen lättyä, mutta nämä kaksi vain sain. Tuttujen rallien lisäksi löytyy mukavat b-raidat, jotka varmasti löytyvät youtubesta, mutta joita olen pidättäytynyt sieltä etsimästä. (Kai jostain elitistisistä taidehomosyistä?)


CD-puolella lisää Deee-Liteä peräti tunnin pituisen ja vähintään aiemmin mainitun World Cliquen tasoisen toisen levyn muodossa. The Jesus and Mary Chain -nimisen orkesterin Psychocandy on yksi omien kenkien tuijotteluun keskittyvän noisemusiikin pääteoksista. Lisäksi bändin tyypeillä on hauskat tukat. hah hah


Blurin viimeisin levy on melkoinen muutos parinkymmenen vuoden takaiseen erittäin vahvasti brittiläiseen Parklife -levyn meininkiin verrattuna. Vieressä Van Halenin toinen Van Hagar -albumi.


Lisäksi Yesin 90125, joka oli yksi ensimmäisistä vinyylilevyistäni, mutta jonka cd-version hankkimisesta ei ollut mitään haittaa. Levy näyttää myös jääneen historiaan kaikkien aikojen viimeisenä Kotkan Anttilasta ostamanani levynä, sillä kävin siellä vain paria päivää ennen sulkemista.

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

21.09.16 klo 21:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


LP 21,95 €


CD 19,95 €

Ellinooraa on tullut kuunneltua jo muinaisesta "Sellainen mies" -kappaleesta asti. Kyseinen kappale ja sen videohan poistettiin myöhemmin myynnistä ja kaikista digitaalisista musiikkipalveluista. Syynä tähän oli se, että Ellinoora itse alkoi katumaan kappaleen julkaisua, koska halusi tehdä itse omat kappaleensa ja tuo biisi oli muiden käsialaa. Suvi Teräsniskaa on myös tullut kuunneltua jo ensimmäisestä levystä lähtien, eli vuodesta 2008 lähtien. Molemmat ovat ennakkotilauksia. Ellinooran lp ilmestyy 14.10.2016 ja Suvin levy ensi viikon perjantaina eli 30.9.2016.

Nosfecoff
Käyttäjä
663 viestiä

22.09.16 klo 02:01 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levymessusaalis 17.9..


Creamin kolmas, Wheels of Fire. Mukavan mittava tuplalevy. Disraeli Gearsin kuunneltuani oli selvää, että tämä on pakko saada. Joo, Crossroadsia tuli rämpytettyä ensimmäisessä gitar herossa PS2:lla vuosikymmen sitten. Silloin kun se oli vielä "juttu".


Telkkarista tutun Tom Verlainen soololevy täynnä hyvää rokkia marqueemoonin viitoittamalla tiellä. Nimestään huolimatta mitään unimaista tunnelmointimusiikkia ei ole luvassa. Oikealla Tears for Fears, jonka kaksi aiempaa levyä, erityisesti miljoonia myynyt kakkonen, kuuluvat kasaripopin älykkääseen parhaimmistoon. Kovin upealta kuulosti myös tämän avausraita.


Little Featin rentoa rockia 70-luvulta. Ankkalevyn aikoihin 34-vuotias laulumies Lowell George meni kuolemaan, ja bändi ei tehnyt mitään moneen vuoteen. Kansiteksteistä löytyykin pieni tribuutti.

ja muita hankintoja..


Sugarcubes oli islantilainen bändi, jossa Björk lauloi ennen soolouraansa. Hienostihan se rokkikin häneltä sujuu. Vieressä Paul Simonin Still Crazy After All These Years, jonka yhdellä kipaleella vierailee Art Garfunkel, jonka kanssa Simon teki uskomattoman hyvän diskografian.


Róisín Murphyn omat levy ovat kuin Molokoa, mutta parempaa. Nämä ovat viime- ja tältä vuodelta. Uudemman levyn avausraita on yksi 2010-luvun kovimmista biiseistä.. ellei kovin.


CD-puolella Doorsia ja debyytti-Creamia. L.A. Womanin jälkeen James Douglas heitti veivinsä, ja Ovet levyttivät vielä kaksi lätyllistä lauluja ilman häntä.
Fresh Cream on myös biisillisesti kovaa tavaraa, mutta stereomixaus kuulostaa aivan perseeltä. On joissakin muissakin 60-luvun rocklevyissä outoa stereoääntä - kuten Doorsin debyytissä - mutta tämä oikeasti sattuu korviin. Tätä on pakko kuunnella toisiaan lähelle asetetuilla kaiuttimilla, muuten menee hyvä rokki hukkaan ja migreeni iskee.


Limaista ja raskasta Melvinsiä, jolta en ollut kuullut mitään. Varsin hyvä levy. Nirvanamies Kurdt Kobain oli bändin kaveri ja vierailee jollakin kappaleella. Vieressä Stone Rosesin toinen tuleminen eli Second Coming, joka julkaistiin viitisen vuotta legendamaineisen debyytin jälkeen ja joka ei hyvyydestään huolimatta saanut yhtä innokasta vastaanottoa. CD:llä on melkein sata raitaa, sillä viimeisen kappaleen jälkeen tulee n. 70 neljän sekunnin mittaista hiljaisuutta, jonka jälkeen tulee piilobiisi. Turhaa ja outoa kikkailua..


Jumalaisen kuuloisen orkesterin kolmen vuoden takainen neljäs, joka ilmestyi 17 vuoden hiljaisuuden jälkeen. The Muffs -niminen bändi tuli vastaan yllämainittua Melvinsiä youtubesta kuunnellessa, ja punkahtava autotallihenkinen rock iski. Biisien pituus on kahden ja puolen minuutin luokkaa.


Ylistetyn yhtyeen tuotantoa kahdesti. Laulaja David Byrne oli minulle tuttu siitä, että äijän Like Humans Do -niminen kipale löytyi wanhan Windows XP:n musiikkikansiosta näytekappaleena. Muistan biisin ja sen sanat vieläkin, koska kuuntelin sen kakarana niin monta kertaa. Tykin nuorimmat käyttäjät eivät muista.. :)


Jo mainitun artistin ensimmäinen soolo ja Apulannan kansainvälisyyteen tähdännyt enkkulevy, jolla Heinola 10:n laulut vedettiin uusiksi. Moni bändin perusfani ei varmasti edes tiedä tämän olemassaolosta, enkä ihmettele. Hyvä levy, koska biisit ovat kuitenkin samoja.


Saden hiano Smooth Operator -hitillä käynnistyvä ensimmäinen. Ansaitusti viimeisenä mainittakoon pari kuukautta sitten hankkimani Mojo -lehden Dylan-kantisen numeron mukana tullut levy, jolla coveroidaan Bobin huikea klassikkolevy Blonde on Blonde kokonaan. Ikävä kyllä melkein kaikki esitykset ovat helevetin laimeaa indiefolk-inisemistä, joka tappaa tylsyyteen. No, ajatus on tärkein.

barros
Käyttäjä
1183 viestiä

06.10.16 klo 23:58 - linkitä tähän kommenttiin: #
















Sekalainen läjä levyjä, joita omistan ja tullut ostettua eri liikkeistä. Jos olen postannut jonkun, niin ei mahda mitään, mutta arvostelut menee noin 2-4,5 tähteen levyillä. Lintu eli joutsen kuvattuna järvellä on Sara - Meren Äärellä albumi. Kingston Wall, Led Zeppelin ja Pentagrammin levyt taitavat olla masterpiecejä ja Day of Reckoning ainut täydet pojot anstaitseva rieska.

Nosfecoff
Käyttäjä
663 viestiä

25.10.16 klo 01:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kokonainen kuukausi on kulunut. Oiskohan taas näitten aika..


Mike Oldfieldin (olenko maininnut tämän kaverin ennenkin?) ysikytluvun lopun alunperin vain cd:nä julkaistu levy, joka on niin kitarapainotteinen, että sen nimikin on Guitars. Oikealla poguemies Shane MacGowanin sauhuttelua vihreällä vinyylilevyllä, joita tehtiin 1000 kappaletta. Oma numeroni on 576 tai sinne päin. Hienoa kuunneltavaa.


Prince Rogers Nelsonin alkupään tuotantoa tuplasti. Dirty Mindilla on biisejä, joista en pidä, mutta myös When You Were Minen ja Uptownin kaltaisia mahtavuuksia. Edellä mainittu oli minulle tuttu Cyndi Lauperin upeasti coveroimana. Controversy -levyn sisällä on iso ja jokseenkin härski posteri, jossa Prince on suihkussa.. sentään edes jonkilaiset housut jalassa.


Jos aiemmin hommaamani Miles-kiekko Bitches Brew on jotain ihan muuta, niin Kind of Blue on sitä ihan aitoa jazzia. Siis yksi niistä yhden käden sormella laskettavista superlegendaarisesta jazzklassikosta, jotka jokainen tuntee. Levyllä soittelee myös John Coltrane, joka julkaisi pari yhtä suurta levyä itsekin. En osaa "arvostella" jatsia tai puhua siitä, mutta nautin tämän kuuntelemisesta aivan hitosti.
Oikealla Primal Screamin ensimmäinen, jota ei ikinä tunnistaisi samaksi yhtyeeksi kuin muutamaa vuotta myöhemmän happoisen Screamadelica -hulluttelun. Tämä kuulostaa aika paljon joltain Jesus and Mary Chainin popimmalta ja vähemmän meluisalta versiolta.


"Kohtalaisen" hienolla kannella varustettu Ceremonials oli jostain syystä kallein koskaan hankkimani yksittäinen albumi 40 juron hinnallaan. Taisi hypätä lähivuosien suosikkeihini, vaikka tuplan toinen puolisko ei ole soinut sekuntiakaan. Vieressä Trent Reznorin kovaa tykitystä yhdeksäntuumaisten naulojen viimeisimmällä.


Omaperäisen ja joskus provosoivankin MIAn materiaali ei ole aina sitä kaikkein helpointa kuunneltavaa, mutta se on vähintäänkin kiehtovaa. CMX:n 2011-EP, jolla kolme pirun viihdyttävää Iäti -albumilla olematonta laulua. Tätäkin tehtiin 1000 numeroitua painosta, joten hyvä, että vielä oli saatavilla. Seeämäks on minulle bändeistä paras.

Seuraavaksi vanhaa kamaa levymessuilta ja miksei muualtakin..


Stevie Wonder -nimisen kundin soul-klassikko Talking Book. Superstition oli jokseenkin tuttu ja onhan se ihan älyttömän funky kipale. Suzanne Vegan 90-luvun avauslevy oli pakko saada-listan kärkikahinoissa, ja olinkin juuri aikomassa tilata sen cd:llä jostain amazoonista, kun ei ollut tullut vastaan. Tämä LP on Suomessa painettu. Onpa häneltä ihan vasta julkaistu uusikin, jonka jo omistaisin, ellei sen kanssa olisi jotain toimitusongelmia.


Pari peräkkäistä Mikkoa 80-luvulta. Kumpikin näistä löytyi minulta jo vanhemmilta pöllittyinä kasetteina, mutta kyllähäin näistä kiekoista paljon enemmän iloa on. Ikävän karkoitukselta kannattaa tarkistaa välittömästi hulvaton kappale nimeltä Maailmanlopun meininki!


Lauluäänistä puhuttaessa folkleidi Joan Baez on ehkä yksi suosikeistani. Kuulin häntä ensimmäisen kerran Woodstock-leffassa. Tällä vuoden 67 kiekolla on parin oman kipaleen lisäksi trad.-ralleja sekä covereita, mm. Eleanor Rigby (Beatles) sekä Dangling Conversation (Simon & Garfunkel). Erittäin, erittäin miellyttävää kuultavaa alusta loppuun. Oikealla soundtrack Madonnan tähdittämään leffaan, jonka haluaisin nähdä. Omistamisen arvoinen LP neljän aika loistavan Madonna-biisin vuoksi, mutta muiden kappaleista ei juuri iloa irtoa.


Leonard Cohenin ensimmäinen albumi on sellaista viiden tähden tavaraa, ettei mitään rajaa. Tässä kaksi seuraajaa, siis. Edellinen omistaja "Riitta" on katsonut tarpeelliseksi laittaa nimensä valkoiseen kanteen, ettei vain mene levy sekaisin. Pakko myöntää, että olen joskus lapsena itsekin nimmaroinut pari cd-kantta, kunnes tajusin, miten typerää se on. Maalarinteippi on käsittääkseni keksitty?


Tätä ette osanneet odottaa. Jälleen yksi Oldfield! Made in Finland-painos tämäkin. Tässä on malliesimerkki täydellisen olemattomasta kansitaiteesta, mutta musiikki on tuttuun tapaan hyvää, ja onhan tällä erikoisuutena myös coveri ABBAn Arrival -instrumentaalikappaleesta. Oikealla mainiotakin mainiomman Blondie -bändin laulajan sooloilua viihdyttävissä merkeissä. Ei ehkä ihan todella kovan seuraavan albumin tasoinen, mutta kuunnellaan nyt ensin loppuun.


Mitä, vielä kuusi Vanhapeltoa lisää? Ei syytä huoleen, nämä ovat vain singlejä.. Suosikkini näistä on ylärivin keskellä komeileva Guilty, jonka levy on sininen. Take 4 -EP puolestaan on valkoinen.


Yksi hyvin harvoista minulta puuttuvista Hectoreista lähti kasettina, koska cd;tä ei ole koskaan tullut vastaan. Eipä tämä millään tavalla kehnolta kuulosta, mutta kelaaminen ja tietyn biisin kuuntelemisen mahdottomuus tekevät formaatista kömpelön.


Compact Diskeinä vielä Princeä, viimeistä ja parasta Molokoa sekä sen laulajaa entistä dance-popimpana.

barros kirjoitti:

Kingston Wall..in levyt taitavat olla masterpiecejä


Todellakin ovat.

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

28.10.16 klo 21:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kyläkauppa Veljekset Keskinen:


CD


CD


CD

Kyläkaupassa oli tarjous, josta sai kolme cd:tä kympillä, joten pari Popedan klassikkolevyä sekä omasta mielestäni Yön 90-luvun paras levy lähtivät matkaan.

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

13.12.16 klo 23:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 4 €


LP 5 €

Pitkästä aikaa tuli ostettua vinyylejä kirppikseltä. Eli mukaan lähtivät Kim Lönnholmin "Minä olen muistanut" vuodelta 1989 ja Kirkan "Hengaillaan" vuodelta 1984. Molemmat todella hyväkuntoisia. Ensin tosin bongasin tuon Lönnholmin levyn viiden euron hintaisena ja olin sitä jo viemässä kassalle kun onneksi älysin vielä erään levyhyllyn tarkistaa ja sieltä löytyikin sama levy euron halvemmalla sekä myös tuo Kirkan levy.

Nosfecoff
Käyttäjä
663 viestiä

16.12.16 klo 21:56 - linkitä tähän kommenttiin: #

Parin kuukauden aikana on kerääntynyt kelpo lasti. Tässä ois nyt tämmösiä tällä kertaa:


Gibbin veljesten 60-luvun mahtavuutta. Tupla-albumi Odessassa on vielä sellainen erityisyys, että se on normaalien kansien sijaan laatikossa. Luin myös, että paketin materiaali aiheutti allergisia reaktioita joillekin.

Pari Bee Geesiä lisää: To Whom It May Concern on hyvä levy, jonka kansikuvalle kaikki nauravat - miksiköhän - ja Living Eyes toimi 80-luvun avauksena diskoheilumisaikakauden päätyttyä.


Emerson, Lake & Palmerin nimetön debyytti. Pari liveklippiä olin katsonut, ja Greg Lake oli tuttu King Crimsonin taivaallisen ekan levyn erinomaisena laulajana. Huuruinen prog rock on homman nimi, ja ensimmäisen puoliskon perusteella luvassa on loistoa. Vieressä David Bowien kasaridebyytti, jolta löytyy mm. sellainen hienous kuin Ashes to Ashes. Mukana soittelemassa sellaisia sankareita kuin Pete Townshend (Who), Roy Bittan (Pomon E Street Band) ja Robert Fripp (jo mainittu King Crimson)


Ennen Fleetwood Maciin liittymistä Stevie Nicks ja Buckingham tekivät tämmöisen. Tämä on todellinen aarre, sillä tästä ei ole koskaan tehty kunnollista uusintapainosta. Rehellisesti sanottuna en olisi koskaan uskonut edes pitäväni tätä käsissäni. (Kaiken lisäksi se on tuhtia viiden tähden tavaraa.) Lisäksi 12-tuumainen ja 3-biisinen Kate Bush -single.


Maailman parhaasta duosta tutun Garfunkelin ensimmäinen soolo sekä joku Isaac Hayes -albumi, jonka sisällä oli kansikuvasta tehty iso julistekin. Jos nimi on televisiosta tuttu, on syynä South Park, jossa mies esitti huikeasti Chefiä..


B-52's ei ole mikään maailman vakavin yhtye. Vangelis vastasi Blade Runnerin hienosta scoresta, ja siitä lisää alempana..


Terapian tarpeessa hankin tällaiset. Mother Love Bonea en ole vielä kuunnellut, mutta nimi oli tuttu 90-luvun alun Seattle-skenestä (mikä on paras asia ikinä), ja olihan bändissä kaksi tulevan Pearl Jamin soittajaakin.


Pitkälti kannen perusteella hankkimani hieno 60-luvun loppupään levy, jota en osaa kuvailla, sekä M.I.A.n neljäs, jonka kansikuva saa uuden ulottuvuuden vanhoilla kunnon pahvisilla 3d-laseilla tuijotettuna. Kannattaa kokeilla.


Minulla kesti lähes vuosi innostua tästä artistista, mutta sitten kun innostuin, innostuin enemmän kuin mistään koskaan. Vasemmanpuoleinen kaksituntinen tripla(!)levy on Bee Geesin Odessan tavoin laatikossa.


CD-puolella yllä mainitun esittäjän aiempi sekä se Vangelisin Blade Runner -score. Levy julkaistiin vasta vuonna 1994, yli vuosikymmen elokuvan jälkeen. Tätä kuunnellessa tuntee olevansa mestariteosleffan maisemissa.

Vihdoin lisää Patti Smithiä..

Klassikko -Princeä ja ainoana metallimaailman edustajana tämän vuoden Megadethiä

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

18.12.16 klo 00:56 - linkitä tähän kommenttiin: #

CDON.COM:


LP 18,95 €


LP 18,95 €

Parit Helloween-klassikot 1980-luvun lopulta tuli tilattua. Helloween on meikäläiselle varsin uusi tuttavuus, sillä vasta tämän vuoden puolella olen ensimmäisen kerran yhtyeen musiikkia ainakin tietoisesti kuunnellut. Voi olla, että jossain on vuosien saatossa yhtyeen biisejä soinut, mutta silloin en ole niitä tunnistanut. Molemmat ovat uusintapainoksia.

Joku
Käyttäjä
655 viestiä

13.01.17 klo 19:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Onhan noita vinyylejä tullu tässä viimeaikoina osteltua jos jonkinverran. Laitan niitä tylsästi vaan listana tähän kun en yksinkertasesti jaksa tällähetkellä ruveta kuvia kaivelemaan. Tästä lähtee.

Eagles - Hotel California
Eagles - Desperado

Legendaarisen Eaglesin kaksi hyvää lättyä. Hotel California ehkä hiukan enemmän omaan makuun kun Desperado. 10e ja 8e hintaa näillä.

Ramones - Road To Ruin

Yksi omia suosikkibändejä kautta aikain, ja tarkotus oliskin kerätä kaikki ko. bändin levyt. 7e uusintapainos.

Iron Maiden - Iron Maiden

Rautaneidon ensimmäinen levy, jolla laulaa loistava Paul Di Anno. Korjatkaa jos kirjotin nimen väärin. 14 euron hintaan lähti tämä.

Blondie - Parallel Lines

Hyvä lätty. Oikeestaan Blondien paras mun mielestä. Kympin levy.

Leatherface - Mush

Orkkispainos Leatherfacen parhaasta levystä. Ihan tajuttoman kovaa melodista brittipunkia 90-luvun alkupuolelta. Jos tätä bändiä pitäis kuvailla jotenkin, vois ehkä käyttää sellasta yhdistelmää kun jos Motörhead ja Husker Du olis saanu lapsen. Tältä se kuulostais kutakuinkin.

Häiriköt - Iskee kuin miljoona volttia

Kotimaista ramopunkkia. Taitaa olla Häiriköiden uusimman lisäksi ainoa bändin LP:nä julkaistu albumi. Loput löytyy cd:nä hyllystä. 25e levy.

Boston - Boston

Bostonin debyytti täytyy olla parhaimpia rock-debyyttejä ikinä. Toimii kyllä meikäläiselle paremmin ku hyvin. 7e tästä maksoin.

Electric Light Orchestra - Face The Music

Pakkohankinta. ELO toimii aina. Vitosella sain tän plätyn.

W.A.S.P - Inside The Electric Circus

Todella hyvä levy Waspilta. Kyllähän Blackien hoilotuksia aina mielellään kuuntelee. Niputtaisin tän levyn kyllä sinne Waspin parhaimmistoon. Tää oli seittemän tai kahdeksan euroa divarissa.

Uriah Heep - Return To Fantasy
Uriah Heep - Head First

Kaks Uriah Heeppiä. Ei ehkä niitä ihan omia suosikkeja tältä pumpulta, mutta varsin menevää rokkia nämäkin. Hinnat oli jotain vitosen ja kympin väliltä.

Creedence Clearwater Revival - All Time Hits

Aina yhtä mainion CCR:n suomipainos kokoelma. Kahdeksan eugenin levy. Toinen puoli oli vähän heikohkommassa hapessa, siitä luultavasti noinkin alhainen hinta. Toimii kuitenkin ihan jees.

Siouxie and the Banshees - Once Upon a Time/The Singles

Siouxien sinkkukokoelma. Tätä on tullu renkuteltua lävitte ja paljon. Huippukamaa. Tais olla 6e kun tästä joutu pulittaan, on kyllä hinta-laatusuhde vähintäänkin kohdallaan.

AC/DC - The Razor's Edge

Vähän heikompi AC/DC lätty mun mielestä. Muutama varsin toimiva biisi kuitenkin löytyy ja kyllähän tätä taustarenkutteluna kuuntelee mukavasti. Taisin ottaa tän vaihdossa johonkin.

The Cult - Electric

Erittäin toimivaa rokkia. Ehkä The Cultin levyistä se oma suosikki. Sonic Temple tulee aika likelle. Tää oli kans alle kympin levy.

Että semmosta. Vinyylilättyjen keräämiseen ja kuuntelemiseen oon hurahtanu kyllä ihan totaalisesti. Cd:täkin tulee toki ostettua sillontällön, mutta kyllä toi vinyylisoitin varasti paikan cd-soittimelta tässä taloudessa. Eiköhän noita kiekkoja tuu tänäänkin vielä tossa illan mittaa pyöriteltyä.

Joku
Käyttäjä
655 viestiä

26.01.17 klo 19:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muutama viimeaikojen hankintoja:

Häiriköt - Helsinki

Kotimaisen ramopunkbändi Häiriköiden tuotannosta löytyy likipitäen kaikki hyllystä. Tää tuorein LP oli kuitenki jääny puuttumaan ja nyt tuli asia korjattua. Julkaisijalta airiston punklevyiltä tilasin seittemän euron hintaan.

Silmienvaihtajat - 1985-1986 2LP

Legendaarisen Mana Manan keulamiehen Jouni Mömmön (rest in peace), aikaisempi bändi. Paljon biisejä joita myös Mana Mana veti. Hienoa post-punkia erittäin melankolisilla ja psykedeelisillä soundeilla, toimii itelle ku nyrkki silmään. Vaikkakin Mana Mana on vielä enemmän omaan mieleen. 19 egee kirpparilta lähti tää matkaan.

Gary Moore - Wild Frontier

Gary Mooren mainio Wild Frontier tuli divarissa suht huokeella hinnalla vastaan. Oliskohan ollu kahdeksan euroa. Pakkohan se oli talteen ottaa. Muutaman kerran pyöriny soittimessa, ja varsin pätevää rokkiahan tää on. Niin ja kyllä tää Mooren veto Over the hillsistä on paljon parempi kun Nightwishin. Vaikka varsin eeppinen versio sekin on.

EDIT: Ainiin sitten sain vielä siskolta ilmasiks tanskalaisrokkibändi D.A.D:n (Disneyland After Dark) special -kokoelmalp:n vuodelta 1989.

Nosfecoff
Käyttäjä
663 viestiä

02.02.17 klo 00:26 - linkitä tähän kommenttiin: #

yippikaiyei.

Joku kirjoitti:

Paul Di Anno. Korjatkaa jos kirjotin nimen väärin.


Paul Di'Anno. Mainio laulaja. Phantom of the Opera on todellinen jyräbiisi ja Remember Tomorrow rokkaa kans.

Juu, tässä olisi nyt poikkeuksellisen progressiivinen levyläjä tällä kertaa. Toki kaikkea muutakin hauskaa. Ja mainitsematta jääneitä.

ELP:n Trilogyn 2016-uusintapainos sekä pahamaineinen Love Beach. "Love Beach". Huomasin juuri hauskan "progressiivisen" asian levyn pöljässä kansikuvassa: Palmerilla on paita melkein kiinni, Lakella puoliksi auki ja Emerson puolestaan on heittänyt kaikki napit hittoon. Kuuntelin muutaman biisin, ja.. well.. se on semmoista. Hieno löytö joka tapauksessa.
Rest in peace, Keith ja Greg

Upouusi painos Wigwamin albumista Being. Läpikuunneltu ja hienoksi todettu. Sisältää myös Suomen rock-historian parhaimmistoon kuuluvaa, jopa Hectorock ykkösen veroista kuvataidetta.

Rushin merkitys minulle on kohtalaisen monumentaalinen, joten onhan se kiva omistaa bändin kaksi ensimmäistä live-tuplaa alkuperäisissä muodoissaan. Myöhemmän levyn biisilista on Jacob's Laddereineen ja erityisesti Xanaduineen puhdasta kultaa.

Yes -orkesterin useimmilla ja parhailla levyillä soittaneen kitaravelhon kaksi ensimmäistä sooloa. Yesin ja Asian useimmista kansikuvista vastannut Roger Dean tykitti aivan järjetöntä taidetta näillekin.

Tupla-Yes. Drama on hiano kiakko (siitä huolimatta, että sillä ei kuulla suurta ja mahtavaa Jon Andersonia vokaaleissa). Se sisältää myös höpsön lyriikan "I am a camera. Camera, camera". Vieressä bändin vähemmän arvostettua, mutta ehdottomasti viihdyttävää tuotantoa Big Generatorin muodossa.

Hauskana sattumana katsoin pitkästä aikaa Kummelin "efektimiehenä" tunnetun sketsin, ja mikäpä levy siinä Silvennoisen kädessä käykään..

Viimeinen puuttunut James Douglasin aikainen Doors, The Soft Parade sekä Kinksin kivenkova klassikko

..ja aiheeseen liittyen saman albumin cover-versio Eri Vesittäjiltä. Kuten muutama viesti sitten mainitsemani Dylan-homma, tuli tämäkin Mojo-lehden mukana. Kannessa oli Kinksin Ray Davies.

Ennen Dead Hard -filmiä Bruce Wilson teki albumin. Eikä kyseessä ole mikään John McClanen äidin kellarissa äänitetty vitsi, vaan ihan oikea Motown -yhtiön tuotanto. Kannattaa kuunnella vaikkapa sellainen upea balladi kuin Respect Yourself, jos riittävästi itsekunnioitusta löytyy. Albumi irtosi muistaakseni vitosella, mutta en olisi jättänyt Brucea ottamatta viidellätoistakaan. Levy menee sinne John Travoltan kokoelman ja Staying Aliven soundtrackin väliin puristuksiin. Ja hei, lisää Sadea pitää aina olla kanssa.

Nicole Atkinsin tuotanto on kiinnostanut jo varmaankin 6-7 vuoden ajan kuultuani Jools Hollandin livemusiikkiohjelmassa upean biisin. Huikea, odotuksen arvoinen levy. Angel Olsen on uudempi tuttavuus. Tämä levy tuli muutama kuukausi sitten, hommasin sen puoliksi kuunnellun biisin perusteella ja sain silkkaa loistoa.

Jerry Cantrell kuuluu suuriin sankareihini. Tämä toisen sooloalbumin uuspainos ilmestyi aivan vasta äsken, ja koska kyseessä on tuhanteen tai 1500:n (en muista) rajoitettu painos, oli kiva huomata sen olemassaolo ennen kuin se oli liian myöhäistä. Sain hienoimman mahdollisen numeron: 888. Takakantta katsoessani huomasin että levyllä soittelee pian tämän jälkeen Metallican miehistöön liittynyt Rob Trujillo.
Vieressä Talking Heads, jonka edellisen albumin surrealistinen mindfuckmusiikki teki vaikutuksen.

Hienon artistin viimeisin, koska edellinen on aikamoinen mestariteos. Lisäksi Pretendersin kakkonen seinälle ripustettavaksi, koska siinä on #1 upein, jumalaisin ja rockein kansikuva of all time. Kuuntelemisen hoidan enimmäkseen CD-versiolla, jonka hommasin toissa vuonna.


CD-puolelta löytyy uusi ja helevetin hyvä Kate Bush -livelevy. Artisti on minulle tärkeämpi kuin aurinko tai puhdas vesi, joten meinasin ostaa vinyyliversion. Järki voitti, sillä iso loota olisi vienyt liikaa tilaa eikä "ihan ilmainenkaan" ollut.

Tupla-Heart jykevillä kasarisoundeilla ja vähän ylempänä mainitun eka.

Joanna Newsomin kaksi viimeisintä albumia ovat niin kuin olla vain voi, mutta ei tätä kivaa debyyttiäkään voi yhtään väheksyä. Janis Joplinin Pearl on jopa mestariteosten asteikolla jumalainen, joten sen edeltäjä oli pakkohankintalistan yläpäässä.

Apulannan kerrassaan mainio Kolme antaa kalalla piiskaa ja Garbageen olen edelleen koukussa.

Woodstockista tuttu Jefferson Airplane tarjoilee järisyttävän hienoa happo-rockia maineikkaimmalla levyllään. Triviaa: jenkkibändissä soitti mies nimeltä Jorma Kaukonen. Janelle Monaen Archandroid on ollut hetken hakusessa, ja sitä kuunnellessa en ollut uskoa korviani. Tyylikkäintä, mitä 2000-luvulla on tehty. Tai ehkä koskaan.

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

15.02.17 klo 16:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuohitori, Kokemäki:


LP 4,50 €


LP 5 €


LP 3,75 €

Pitkästä aikaa tuli käytyä kirppiksellä ja tämmöiset tarttuivat mukaan. Eli Miljoonasateen debyyttialbumi Pesuhuoneesta keittiöön vuodelta 1987, Ilonan kakkos-LP Ähäkutti vuodelta 1988 sekä Sakari Kuosmasen omaa nimeä kantava ensimmäinen soololevy vuodelta 1985. Miljoonasateen levyltä löytyy mm. superhitti Lapsuuden sankarille, Ilonalta puolestaan Kesäpano ja Kuosmaselta Juice Leskisen kynäilemä Rakkauden haudalla. Kaikki levyt olivat 50% alennuksessa.

dbgirl
Käyttäjä
67 viestiä

20.02.17 klo 18:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Suomalainen klassikko tuli ostettua S-kaupasta hintaan 6,95, elikkäs Hurriganesin Roadrunner- CD, vuoden 1999 remasterointi. Oho, en pahemmin kotimaista osta... Ihan siistii vanhan ajan rokkenrollia! :)

Joku
Käyttäjä
655 viestiä

22.02.17 klo 15:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sitä vois tykittää taas viimeaikojen vinyylihankintoja tähän. Osa on vaihdossa otettu muuta matskua vastaan, cd jne jne, osa ostettu. En näistä ny mitään syvä-analyysia ala vetään, katotaan nopsaan mitä on matkan varrella tarttunu mukaan. Ei muutakun listaa kehiin.

The Doors - Alive, She Cried

Doorsin livelätty vuodelta 1983. Parin kieputuksen jälkeen itseasiassa erittäin hyväks kamaks todettu. Doorsista oon pitäny aina, mut tää puuttu hyllystä. Asia korjattu.

Anthrax - Attack of The Killer B's

Yhen kovimmista rässibändeistä, eli Anthraxin kokoelmalevy. Erittäin menevää pauketta kuten odottaa saattaa. Sisältää myös helvetin hyvän coverin Dischargen Protest and Survivesta. Tykkään.

Acid Reign - Obnoxious

Hyvin samalla linjalla mennään edellisen kanssa. Vaihdossa tän sain. Perkeleen kovaa meininkiä. Paikoittain tuo vähän vanhan Metallican mieleen. Siltä ajalta kun Metallica oli siis vielä kuunneltavaa. Nykyään ei uppoo tipan tippaa. Tää sensijaan potkii täysillä.

Skullreader - Sun of The Blind

Todella tunnelmallinen black metal -levy. En oo ihan kovin montaa kertaa vielä kerinny pyöräyttään.

Saxon - Crusader

Brittiläistä heavymetallia. En oo Saxoniin mitenkään ihan älyttömästi tutustunut. Mutta vaikuttas erittäin pätevältä levyltä tämä. Kansitaiteissa esiintyviä ritareita myöden aika rokkikukkoilumeininkiä.

Genesis - Nursery Cryme
Genesis - Abacab
Genesis - Wind & Wuthering

Kolme Genesistä. Parhaita progerockbändejä kun on, niin pitäähän nää löytyä. Aika kovassa kuuntelussa ollu viimeaikoina.

Cream - Goodbye

Creamin viimeinen studioalbumi. Claptonin kitarointia ja Jack Brucen bassonsoittoo jaksaa kyllä aina kuunnella. Hieno rocklevy tämäkin, kuten aiemmatkin Creamin teokset.

Grand Funk Railroad - Good singin' Good playin'

Tän ostin ihan halvan hinnan perusteella. Neljä euroo. Kunto oli kohtalainen, mutta soittoon mennessä ei noilla kansilla ny aina oo niin väliä. Kunhan levy pyörii ilman ihmeempiä napsuja ja loikkia. Ja pyöriihän se. Tää lättyhän on legendaarisen Frank Zappan tuottama, ja vetääpä äijä yhessä biisissä kitaratkin. Hyvää settiä.

Talking Heads - Remain In Light

Tää puuttu hyllystä. Divarissa näin ja totesin välittömästi että pakko-ostoshan tuo on. Tällä lätyllä ei oo kyllä yhtäkään suvantokohtaa. Loistavaa musaa alusta loppuun.

Tästä alaspäin loput on ilmaseks saatuja lätysköitä.

Morning, Noon & Night - Morning, Noon & Night

Jonkinsortin funkkia tai jotain. Kansi oli sen verran tyylikäs, että pakko ottaa kuunteluun. Saas nähdä.

Hummingbird - Diamond Nights

Tän kanssa vähän sama homma kun edellisessä. Jotain funk-vaikutteista rokkia lienee kyseessä. Kuulosti pikasen kuuntelun perusteella ihan hyvältä jopa.

Over The Top soundtrack

Stallonen toimintapätkän soundträkki.

South's Greatest Hits

Etelärokin parhaita paloja. Tässä näky olevan Lynyrd Skynyrdiä, Allman Brothersia, Outlawsia jne. Ei ehkä ihan osu omaan musiikkimakuun, mutta kai tääkin voi tietyssä mielentilassa vaikka toimia. Lynyrd Skynyrd on toki tehny paljon hyviä veisuja. Muista albumin bändeistä en sano mitään.

Ozo - Museum of Mankind

Jotain brittiläistä(?) reggaee. Hienon kansikuvan perusteella otin. Ihan letkeen olosta meininkiä.

Juki
Käyttäjä
1278 viestiä

24.02.17 klo 07:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuohitori, Kokemäki:


CD+DVD 4 €

Popedan 30-vuotis juhlakokoelma tuli bongattua. Paketissa on siis CD, jolta löytyy Popedan tunnetuimpia biisejä vuosilta 1977-2007 sekä DVD, jolta löytyy mm. "Kuulat sekaisin" -niminen vuodelta 1986 peräisin oleva keikkataltiointi Husulan Casinolta Haminasta. Kyseinen taltiointi on aikaisemmin julkaistu VHS:nä ja LP:nä nimellä Huilut suorina. Aikanaan tuota LP:tä jaettiin Popedan 15 GT Golden Turpo -kokoelman vinyyliversion mukana vuonna 1986.

Edit (2.3.2017):

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 4 €

Ja jälleen kirppislöytö. Eli legendaarisen Raptori-yhtyeen todella hyväkuntoinen esikois-LP Moe! vuodelta 1990. Ja todella halvalla lähti, kun esim. Levykauppa Äx myy tätä käytettynä niinkin kovaan hintaan kuin 17 €. Sisältää mm. hitit Raptori, Rane ja Oi beibi (+ 8 muuta hittiä...). Tuota levyä tuli aikoinaan 26 vuotta sitten soiteltua c-kasettiversiona todella paljon!

Keskustelut