Viimeisin levyostos

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Viimeisin levyostos

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

25.04.16 klo 11:53 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


LP 8 €


LP 5 €


LP 8 €

Tämmöistä tällä kertaa, eli legendaarisen Seppo Närhen kolme 1970-luvun vinyyliä lähti matkaan. Ovat käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Seppo Närhi on siis laulaja Laura Närhen isä.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

02.05.16 klo 23:22 - linkitä tähän kommenttiin: #


Edellisen sivun alussa mainitsemaani seitsemän levyn Pomo-boxia on tullut kuunneltua niin ahkerasti, että tuli tarve saada lisää. Wrecking Ball on Springsteenin toiseksi uusin levy, vuosimallia 2012. Kuulostaa muutaman kipaleen perusteella erittäin tutulta ja ennen kaikkea helvetin hyvältä. Mukavana lisänä mukana tuli cd-versio, jotta levyä pääsee tien päälläkin jytäämään. Oikealla Heart-yhtyeen suuresti himoitsemani toinen levy. Heidän 80-luvun materiaali on ehdottomasti jees, mutta tämä on pienimuotoinen mestariteos.
(uusia)


Nämäkin kuuluivat "pakko saada -listan" yläpäähän. Yesin legendaarinen nelonen (5 tähteä!) sekä Pretendersin kolmonen. Upeita. Edellä mainitulla kiekolla on ikää n. 45 vuotta, mutta nätisti soi eikä kannesta ruttuja löydy. Vähän normaalia enemmän suostuin siitä maksamaankin.


Suomirokkia kahdesti. J. Karjalaisen Lumipallo on ensimmäinen Poko-vinyylini (vihdoinkin) ja Kuosmasen kakkonen kiinnosti, koska ensimmäinen oli kova. Sellaiseksi osoittautui myös tämä.


Paul Simonin ensimmäinen soololevy Garfunkelin kanssa muodostetun duon hajottua. Kaksikon levyt kuuluvat massiivisiin suosikkeihini, joten on tämäkin ollut jo aikoja hakusessa. Muutamaa viikkoa sitten hankkimani Suzanne Vegan kakkonen oli niinikään sen verran mestarillinen, että eihän siitä voinut kuin innostua. Tässä hieno debyytti, joka jostain syystä sisältää vihkosen, jossa levyn sanoitukset saa luettua peräti kolmella eri kielellä alkuperäisten enkkuversioiden lisäksi. Jos tarkoituksena on kielten oppiminen, niin sanoisin ettei käännetyt laulut ja runot ole sitä kaikkein parasta materiaalia..


Public Image Limitedin viihdyttävää kasarisoundirokkia, vaikka ei ihan bändin parhaimpiin kuulukaan. Erityisesti kitarapuoli toimii hienosti. Vieressä Pixiesin neljäs. Sen verran mestarillista tavaraa on näiltä tullut aiemmilla levyillä, että tältäkin sopii odottaa jotain.


Tulihan se sieltä! Eli taas lisää Oldfieldiä. Tämän levyn uusintapainosta olen ollut aikeissa ostaa, mutta rutkasti halvempi käytetty tulikin vastaan. Kerrassaan hieno kiekko jälleen.


Ja sitten se viimeinen puuttuva Abba. Minulla on nyt heiltä 2 cd:tä, 1 mp3-albumi, 5 vinyyliälpeetä ja 1 dvd.



Björkin 90-luvun tuotanto uusintapainos-älpeinä. Homogenic kuulosti niin hyvältä että pakko oli hommata nuo kaksi muutakin.


Queen -mies Brian Mayn sooloilua myöhäis-ysäriltä. Tästä saatiin jo esimakua bändin tuotannossa, sillä hänkin vetäisi lead-vokaaleja muutamissa ralleissa (mm. Long Away sekä suuri suosikkini '39). Oikealla Kirsty MacColl, joka on kaikille Pogues-faneille tuttu bändin legendaarisimman kipaleen toisena laulajana. Artistin oma materiaali on lähinnä rentoa ja viihdyttävää pop-rockia.

Viikon juusto: John Travolta Fever!


Tämä tekee kaikki yllä mainitut albumit turhiksi. Vaikka jopa viiden suurimman suosikkinäyttelijäni joukkoon kuuluva John lauloikin hirveässä Greasessa, en tiennyt että hän oli sitä ennen tehnyt ihan levyjäkin. Tässä kahden (!) levyn mittainen kokoelma, joka suomenkielisen kansitarran mukaan sisältää John Travolta julisteen. Pettymys oli melkoinen, kun juliste oli tismalleen sama kuva kuin levyn kannessa. Ei muuten ole vaikea päätellä, millaiselle kohdeyleisölle tämä "fever" on suunnattu.
Kaukana ovat vielä ne päivät, kun kalju ja runsaasti kiroileva John ammuskelee sadoittain roistoja Pariisissa.. tai räjäyttää vahingossa auton takapenkkimatkustajan pään.

barros
Käyttäjä
1162 viestiä

14.05.16 klo 02:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kirpparilta:

The Genius of ENNIO MORRICONE



Voisin päivitellä levyostoksia useammankin kerran. Jumalten aika maksoi muistaakseni 20 € Anttilasta ja Morriconen levy 3 €. Pidempi raportti, kun olen kuunnellut hieman useamman kerran, mutta ihan kuunneltavaa musiikkia artistit ovat suoltaneet. :)

Brutus
Käyttäjä
113 viestiä

20.05.16 klo 17:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pari levyä tuli taas äxästä noudettua kun sopivan halvalla lähti:

Van Der Graaf Generator - Pawn Hearts

Yksi suosikkilevyistäni koskaan, aivan tajuttoman hienoa ja kurinalaisesti soitettua progea ilman genren kliseitä tai sudenkuoppia. Yhtyeen levyistä ehkä vähän riisutumpi ja kolkompi Godbluff on vieläkin parempi. Pawn Hearts oli aikoinaan valtava hitti Italiassa, jossa Generatormania villitsi kansaa kuin Beatles konsanaan.

Supertramp - Even the quietest moments...

Supertramp on vähän kuin Pink Floyd, mutta kaupallisempaa. Itse pidän yhtyeen musiikista erittäin paljon. Tämä levy on mielestäni ehkä Crime of the centuryn jälkeen yhteen paras, erityisesti levyn kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä biisiä ovat tajuttamon vetävää pop-progea. Ranskassa Supertramp on vähän samanlaisessa asemassa kuin joku Queen tai Dire Straits Suomessa. Yhtyeen tästä seuraavana julkaistu Breakfast in America oli melkein kaksikymmentä vuotta maan myydyin levy, mutta jossain vaiheessa se hävisi Celine Dionille. Suomessa taidan olla ainut joka tästä tykkää; ehkä se on liian positiivista useimmille meikäläisille.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

20.05.16 klo 21:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


CD 10,95 €

Hassisen Koneen comeback-keikka 16 vuoden takaa tuli tilattua. Koska tätä ei ole julkaistu LP:nä, niin piti tilata sitten cd:nä. Itse olen tutustunut yhtyeeseen vasta vuonna 2000, jolloin Koneen hajoamisesta oli kulunut 18 vuotta ja yhtyeeltä ilmestyi kokoelma Tarjolla tänään.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

24.05.16 klo 00:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämmösiä tänäänkin:


Bob Dylanin Desire (76) ja John Wesley Harding (67). Desire on vanha ja John puolestaan uuspainos. Dylan -fanius on omalla kohdallani noussut jo huikeisiin mittoihin, ja esimerkiksi Blood on the Tracks on suurin piirtein yksi kovimmista levyistä koskaan.


Therapy?n alkupään kamaa debyytti-EP:n ja ensimmäisen pitkäsoiton muodossa. Kolmikolla on spesiaali paikka sydämessäni, koska kävin heidän keikallaan viime syksynä.


Vaikka olenkin usein haukkunut televisiota, päätin hommata 70-luvun ylistetyimpiin rokkikiekkoihin kuuluvan Marquee Moonin. Totean vain, että ylistykselle on hyvät syyt. Nimimerkkiä Joku lainaten: "Ihan jäätävän hieno". Ja laatu jatkuu, sillä Suzanne Vegan parin vuoden takainen on kaikin puolin loistava.


Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Road oli sen verran huikea tupla, että eihän siitä voinut olla innostumatta. Tässä siis sitä edeltävä Elttoni, jolta minulle oli ennestään tuttu sellainen klassikkobiisi kuin Rocket Man, Kate Bushin coverina tosin. Komeasti soi myös alkuperäinen. Vieressä Bostonin debyytti, joka aikojen saatossa näyttäisi jättäneen yhtyeen muut tuotokset aika vahvasti varjoonsa. Tuttu biisi tältä oli upea More Than a Feeling, jota näpräsin vuosia sitten PS2:n alkuperäisessä Guitar Herossa. Silloin, kun se oli vielä "juttu".


16 Kauko Röyhkän lätyn omistajana nostaisin Etelän peto -levyn yhdeksi suosikeistani, vaikka joka ikinen onkin mainio. Viereinen Madonna onkin sitten jotain aika erikoista, nimittäin se koostuu enimmäkseen kolmen ensimmäisen älpeen kipaleitten (hillityistä) remixeistä. Ne ovat pidempiä ja entistäkin "tanssittavampia". Mukana kuitenkin kaksi niiltä löytymätöntä rallia. Vähän alle 50 minuuttia täyttä tauotonta tykitystä! Silkkaa viihdettä vailla sen kummempia sanomia.


Eurythmicsiä ja electropop-suosikkeihini kuuluvaa Soft Celliä ajalta 83-84.


Vain päiviä ennen Princen poismenoa meinasin hankkia poikkeuksellisen tyylikkäällä kuvastolla varustetun Around the World in a Dayn. Sitten mies kuoli, ja toteutin aikomukseni. On muuten erittäin hyvä kiekko, kuten on myös..

Purple Rain. En innostunut tämän levyn hiteistä samaisen elokuvan katsomisen yhteydessä pari vuotta sitten, mutta kun tämän CD:n pistää pauhaamaan, en voi käsittää, miksi. Aivan helvetin kovaa tavaraa, ainakin Darling Nikkiä lukuunottamatta, eikä sekään huono ole. Rip.


Vaatimattomalla 80 minuutin kestolla siunattu progesinfonia Yes -tyyliin. Ei nauti ihan samanlaista arvostusta kuin mestariteokset, joiden välissä ilmestyi.

Seuraavaksi seedeitä..


Ovien eka ja toka. Yltiöloistavan debyytin omistan myös peräti alkuperäispainoksena, mutta otin hyvyyden maksimoimiseksi myöhemmin myös kompaktin version. Runsain mitoin loistoa löytyy myös Strange Days -kakkoselta. Senkin olen nähnyt vanhana älpeenä, joka (taloudellisista syistä?) jäi ottamatta.


Little Feat -nimisen southern rock-orkesterin toinen ja kolmas. Rentoa ja hienoa ameriikanmeininkiä kerrakseen. Dixie Chickenin olen nähnyt myös vanhana vinyylinä samassa paikassa kuin yllämainitun Doorsinkin.


Stone Rosesin legendaarinen ensimmäinen. Sattumaako, että juuri nyt yhtye on todella pitkän levytystauon jälkeen tekemässä uutta musiikkia? Ensimmäisen kerran kuulin näitä kundeja PS1:n BMX-pelissä todella kauan sitten arviolta 5-6-vuotiaana. Fools Gold olikin mielestäni pelin paras biisi jo silloin. Ei ikävä kyllä löydy tältä levyltä kyseistä rallia. Viereinen artisti onkin jo mainittu, ja itseäni toistaen totean tämänkin olevan erittäin, erittäin jees.


Rushin toistaiseksi viimeisin vuodelta 12, joka itselleni täysin tuntemattomista syistä jäi silloin ostamatta. Neljä vuotta on ihmeen pitkä aika ottaen huomioon, että kyseessä on meikäläiselle aivan käsittämättömän suuren suosikin asemassa jo noin viiden vuoden ajan ollut orkesteri. Lisäksi Pomo Springsteenin parin vuoden takainen High Hopes ja Karjalaisen seuraaja suorastaan jumalaiselle Et ole yksinille.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

26.05.16 klo 10:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 5 €

Kirppikseltä löytyi jälleen täydennystä vinyylikokoelmaan. Eli Bonnie Tylerin kolmoslevy Diamond Cut avattavilla kansilla vuodelta 1979. Ennestään hyllystä löytyy Tyleria jo neljän normi-LP:n ja yhden kokoelma-LP:n verran.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

26.05.16 klo 22:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuohitori, Kokemäki:


5 € / LP

Ja taas tuli käytyä kirppiksellä bongailemassa levyjä. Mukaan tarttuivat siis Hectorin Nuku idiootti vuodelta 1987 ja Riki Sorsan Kellot ja peilit vuodelta 1984. Tuo Rikin levy oli muuten ensimmäinen suomalainen CD-julkaisu. Hectoria löytyy hyllystä nyt neljä LP:tä ja Rikiä vasta yksi.

Edit (2.6.2016):

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 3 €


LP 2 €


LP 5 €

Ja taas muutama kirppislöytö. Bogartilta olin aikaisemmin kuullut vain pari hittiä (All the Best Girls ja Princess), en sen enempää. Jamppa sen sijaan on kuulunut suosikeihini jo 5-vuotiaasta alkaen, eli lähes 30 vuotta.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

03.06.16 klo 01:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Koska täällä ei älytöntä viestitulvaa ole, niin voihan sitä joskus laittaa lyhyemminkin:



Tuli pikainen tarve saada legendaarisen Patti Smith (Group)in 70-luvun tuotantoa. Tässä ensimmäinen, kolmas ja neljäs levy. Tuttu nimi jo ties kuinka monta vuotta, mutta nyt vasta tutustuin ja sehän kannatti. Onpahan aivan tolkuttoman tyylikästä kansikuvaakin saatu näihin sekä eteen että taakse. Wave -levyn jälkeen jatkoa seurasi sitten melkein vuosikymmenen päästä.


Monivaiheisen mestarin ehkä vähiten rakastetun vaiheen, eli voimakasta usko- ja gospelhenkeä huokuvan trilogian keskiteos Saved. Kansikuva kertoo levyn aihealueesta jo paljon, ja uskonkin että kuulijoiden korvissa ongelma ei ole niinkään musiikillinen (koska se on ainakin meikäläisen kuuloaistille todella hyvänkuuloista), vaan kristillisissä sanoituksissa. Joka tapauksessa Saved EI saanut kunniaa olla ensimmäinen Dylan-levy, josta en pidä. Ehkä sellainenkin joskus löytyy. Läpykkäni kansineen on ikäisekseen aika koskemattoman näköisessä kunnossa. Ehkä edelliset omistajat eivät ole uskaltaneet sitä paljoa pyöritellä..

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

10.06.16 klo 15:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 6 €

Yön todella hyväkuntoinen kolmoslevy tuli bongattua vinyylinä eikä hintakaan päätä huimannut. Nyt hyllystäni löytyy vinyyliversioina omasta mielestäni Yön kolme parasta levyä eli Varietee (1983), Nuorallatanssija (1984) ja Myrskyn jälkeen (1985).

barros
Käyttäjä
1162 viestiä

13.06.16 klo 03:51 - linkitä tähän kommenttiin: #




En muista hintoja, mutta levy-eskoilla Joensuussa asioin usein. Levyjä löytyy, mutta täytyy jyvät erottaa akanoista ja laittaa tykkiin parhaat kiekat joskus. Em. pändejä tullut seurattua jo tovi. Eiköhän nuo euroissa lasketa, miten paljon hintaa per levy ja Katatonian uusin on n. 20 e.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

14.06.16 klo 17:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 1 €


LP 2 €

Parit kirppislöydöt jälleen. Eli Boycottin esikoislevy vuodelta 1987 ja Taneli Mäkelän esikoislevy vuodelta 1988.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

29.06.16 klo 00:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässähän näitä taas..


Mike Oldfieldin toinen levy Hergest Ridge, jolla huomaa jo selkeää kehitystä tubulaarisista kelloista. Hienoa kuultavaa kertakaikkiaan. Lisäksi electronisen musiikin edelläkävijöiden, Kraftwerkin Computer World. Jos valinnanvaraa olisi ollut, olisin mieluummin ottanut levyn saksankielisen version, mutta komea meiniki tässäkin on. Biisien nimet ovat bestiä ever: "Taskulaskin", "Tietokonerakkaus", "Kotitietokone", sekä tietysti "Tietokonemaailma".


Hankin Doorsin debyytin maaliskuussa, ja olen kuunnellut sen arviolta 5423 kertaa. Morrison Hotel vaikuttaisi olevan entistä vahvemmin blues-pohjaista rokkia, ja kosketinmies Ray Manzarek heittää edelleen aivan huikeaa tykitystä. Peace Frog -biisi on tuttu 11 vuoden takaisesta Tony Hawk's -pelistä. Vieressä Poguesin nelibiisinen EP, jonka erikoisuutena on "erittäin rajoitettu" nätti punainen levy.


Kaksi hillittömän erinomaista lätyskää uudelta supermegasuosikiltani. Kakkoslevy meni suurten feivörittilevyjen joukkoon ensikuuntelulla. 80-luvun ainoa Patti Smith-levy Dream of Life on selvästi perinteisempää ja kevyempää meininkiä. Lisäksi hommasin kuvan ulkopuolisen CD:n Gone Again, joka on.. erinomainen.


Bjorkin Vespertine on taas niitä tuplalevyjä, jotka ovat noin viisi minuuttia liian pitkiä mahtuakseen yhdelle läpyskälle. Se ei haittaa, koska flippailu on kivaa. Artistin ysärituotanto on fantastista, ja sellaiselta vaikuttaa myös tämä. Vieressä koko 2000-luvun ylistetyimpiin rokkilevyihin kuuluva Funeral, Arcade Firen debyytti. Minulla oli ennestään bändin viimeisin, Reflektor -niminen tupla-CD.


Omaperäistä poppia 2010-luvulta. Viime vuonna julkaistu kiekko on aika huikeaa kamaa ja jo fyysisiltä ominaisuuksiltaankin tasokas julkaisu, koska mukana on kasa tyylikkäitä kuvituksia erillisillä läpysköillä. Olipa sillä hintaakin 35€, mitä aika harvoin yhdestä lätystä viitsii pulittaa.


Stone Temple Pilotsin kaksi ekaa ovat semi-kiinnostaneet jo kuutisen vuotta. Kuuntelin Plush -biisiä pakkomielteisesti pelatessani PSP:n Gran Turismoa. Parin ajomatkakuuntelun perusteella kumpikin levy rokkaa aika pirun kovaa. Eikä siitä ole kuin kuukausia, kun huumeongelmainen vokaalimies Scott Weiland heitti veivinsä alle viisikymppisenä. Harmittaa vieläkin.


Woodstockin sankareita, Santanaa ja Jimiä. Abraxasia pidetään yleisesti Carlosin porukan parhaana ja komealtahan se kuulostaa. Kansikuva on mielestäni yksi parhaista koskaan. Fleetwood Mac-coveri Black Magic Woman oli meikäläiselle vuosia sitten suuri naurun ja pilkan aihe, mutta nyt sekin iskee. Hendrix ei minulle kolahda niin paljon kuin monille, mutta onhan tämä klassikko.


Suomiproggista Wigwamin tyyliin. Vaikuttaa melko mestarilliselta teokselta. Poguesin neljäs lp vie bändin musiikkia moneen eri suuntaan, ja onhan vaihtelevuus kivaa.


Björkin viimeisin ja "Fab Fourin" singlebiisikokoelma. Kiinnostuin vastikään maailman suosituimmasta bändistä, ja tyyriiden levyjen hankkimisen odottelua helpottaa hieman tämä lätty. Hey Jude, Let It Be ja Penny Lane ovat tiukimmat ässäbiisit. Jälkimmäisenä mainittu myös muistuttaa, että Rööperiin onkin aika hirveä.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

30.06.16 klo 23:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 6 €


LP 4 €

Parit kirppislöydöt jälleen, eli Mikko Alatalon ensimmäinen lastenlevy Eläimiä suomalaismetsissä sekä Kari Tapion levy Jää vierellein. Molemmat vuodelta 1981. Mikon levy sisältää mm. hitit Känkkäränkkä ja Taitaa tulla kesä sekä Syksyn sävelen 1981 voittokappaleen Mummoni ja moukarinheitto.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

06.07.16 klo 19:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 4 €


LP 3,5 €

Kirppislöytöjä taas: eli Veskun Helismaa-tulkintoja vuodelta 1977 sekä Gary Mooren levy vuodelta 1987, joka sisältää mm. hitin Over The Hills And Far Away, josta Nightwish teki joitain vuosia sitten varsin mainion cover-version. Veskua hyllystä löytyy jo kolmen lp:n verran, Moorea vasta yksi lp.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

09.07.16 klo 19:07 - linkitä tähän kommenttiin: #


Kaksi kuusikymmentäluvun klassikkoa uusintapainoksina. Beach Boysin Pet Sounds on yksi populaarimusiikin suurimmista teoksista näin niinkuin yleisen mielipiteen mukaan, enkä itse sen kuunneltuani voinut olla pätkääkään eri mieltä. Todella loistava teos. Joitakin kuukausia sitten hankin yhtyeen kokoelma-cd:n, jonka parhaat hetket ovat juurikin tältä levyltä, ja onhan se myös bändin ylivoimaisesti tunnetuin. Oikealla Santanan hyökkäävällä kannella varustettu debyytti, jolla on sellaisia aarteita kuin Evil Ways ja Soul Sacrifice, jotka kuultiin myös Woodstockissa.


Koska Cyndi Lauperin debyytti on yksi 80-luvun kovimmista ja koukuttavimmista poplevyistä, kuului tämä kakkosalbumi himolistani kärkipäähän. Kiva kansikin. Oikealla Yes-mies Jon Andersonin soolotuotantoa 80-luvun alkupäästä, jolloin hän oli bändistä poissa. Eiköhän tämä kovalle Yes-fanille viihdykettä tarjoa. Tyylikäs kansikuva tässäkin.


Jokin vähäiselle huomiolle jäänyt poplevy joltain Michael Jacksonilta. Vahvaa matskua, varsinkin ne tutuimmat hitit, ja olihan tämä erittäin pakko hankkia, koska se nyt vain on Thriller. Vieressä Peter Gabrielin So -klassikkolevyltä poimittu Sledgehammer, jolla myös pari albumilta löytymätöntä raitaa. Biisin videohan lienee yksi kuuluisimmista koskaan, ja se kannattaa katsoa, jos ei ole vielä sitä hienoutta kokenut.


Mike Oldfield -intohimoni on varmaan tullut tässä topikissa selväksi.. no, tässä vähän lisää. Kaksitoistatuumaisia singlejä miehen 80-luvun tuotannosta. Folkvaikutteinen To France löytyy Discovery-levyltä ja on yksi suosikeistani Miken pop-kappaleista.


Ei ilmene kuvasta, mutta nämä ovat pienempiä singlejä. Eli vielä yksi Oldfield, samalla kannella varustetun Five Miles Out levyn nimiraita sekä Lauperin yllämainitulta pitkäsoitolta poimittu kappale plus hupaisaa Goonies -elokuvaa varten tehty B-puoli, jota ei lp:ltä löydy, vaikka kuinka etsisi.

Juki
Käyttäjä
1209 viestiä

31.07.16 klo 23:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Friitalan Löytötori, Ulvila:


LP 5 €

Pave Maijasen kolmas soolo-lp tuli bongattua. Levy sisältää mm. hitit Keskiyön aurinko, Palava sydän ja Jano, joka on yksi Pave Maijasen tunnetuimmista ja suosituimmista kappaleista.

Nosfecoff
Käyttäjä
597 viestiä

01.08.16 klo 19:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Juki kirjoitti:

Pave Maijasen kolmas


Aika erinomainen levy meikäläisen mielestä. Edellisen levyn cover-lauluista jotkut olivat jokseenkin vaisuja äijän omiin verrattuna, ja koska tältä ei lainabiisejä löydy, on kokonaisuus vahvempi.


Songs of Leonard Cohen on erittäin arvostettua ja vähäeleistä folkkia. Aiemmin olin ainoastaan kuunnellut vanhempien hyllystä löytämääni 80-luvun puolivälin Cohenlevyä, joka sisältää aivan erilaista tyyliä. Vieressä Remu Aaltosen Viittä vaille kaks, joka ei todellakaan ole Hurriganesin tyylistä get on-rokkia. Mitä viihdyttävintä musiikkia. Kannattaa tarkistaa nimibiisi, jonka olen viime vuoden aikana kuunnellut varmasti parisataa kertaa:
https://www.youtube.com/watch?v=fnHGo7CJ1KA
Tässä ainoat käytetyt, sillä muutamien viikkojen ajan olen keskittynyt lähinnä uusiin levyihin ja uusintapainoksiin..


Janis Joplinin Pearl kuuluu sarjaan "mestariteokset, joiden suosiosta artisti ei päässyt nauttimaan", kuten vaikkapa Jäniksen vuosi -leffa. Yksi levyn kipaleista on instrumentaali, koska laulaja kuoli ennen sen äänittämistä. Aika mahtava älpee, ihan kansikuvia myöten.
Vieressä Rival Sons -nimisen kovaa "retrorokkia" soittavan jenkkibändin uusin. Hommasin, koska äijät soittivat vakuuttavan keikan Black Sabbathin lämmittelijöinä muutama viikko sitten Helsingissä. Mukana myös Opeth (jonka levyistä ennen nautin, mutta joilta en enää kovin monesta biisistä jaksa innostua) sekä maailman paras metalliyhtye Amorphis. Melkoinen show..


Kraftwerkin legendalevy, jonka olisin (jälleen) hankkinut mieluummin saksankielisenä, mutta käy tämä näinkin. Mukana myös hienoilla kuvilla täytetty kirjanen. Lisäksi Telkkarin kakkonen, koska debyytti oli yltiökova. Hienoa musaa, mutta levyssäni on pieni vika.. [www.youtube.com] (pls sub)


Minulle tuli äkillinen tarve saada rapmusiikkia vinyylilevyllä. Parasta siis aloittaa klassikoista: Eazy-E:n ensimmäinen oma pitkäsoitto viihdyttää yhtä hyvin kuin Straight Outta Compton, ja sitä voisi käytännössä kutsua N.W.A:n levyksi, koska Dre, Yella, Ren ja Ice Cube ovat sillä merkittävästi mukana. Vieressä A Tribe Called Quest, jonka "letkeä" meininki iskee lujaa.


Björkin tuotanto on koukuttanut niin paljon, että tässä vähän lisää. Tämä on jaettu kahdelle levylle, vaikka kestoa on alle 50 minuttia. Garbagen loistavassa ja tunnelmallisessa uutuudessa on niinikään kaksi kiekkoa, mutta viimeisellä puolella on vain yksi bonusraita ja tyylikkäitä kaiverrettuja kuvioita.


Kirkkaalle siniselle levylle painettu Dylan -7"single viime vuodelta hauskaksi keräilijän esineeksi.

Muutama CD



Ovien vahva ja psychedeelinen kolmas levy, My Bloody Valentinen kenkiintuijottelua, Siouxsie & The Bansheesin kova coverlevy jonka omistin jo älpeenä, Suzanne Vegaa ja Wigwamia.

gerbba
Käyttäjä
2 viestiä

01.08.16 klo 21:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:


Supertramp - Even the quietest moments...

Supertramp on vähän kuin Pink Floyd, mutta kaupallisempaa. Itse pidän yhtyeen musiikista erittäin paljon. Tämä levy on mielestäni ehkä Crime of the centuryn jälkeen yhteen paras, erityisesti levyn kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä biisiä ovat tajuttamon vetävää pop-progea. Ranskassa Supertramp on vähän samanlaisessa asemassa kuin joku Queen tai Dire Straits Suomessa. Yhtyeen tästä seuraavana julkaistu Breakfast in America oli melkein kaksikymmentä vuotta maan myydyin levy, mutta jossain vaiheessa se hävisi Celine Dionille. Suomessa taidan olla ainut joka tästä tykkää; ehkä se on liian positiivista useimmille meikäläisille.

Nyt on kyllä pakko kysyä, että mikä kyseisessä bändissä on yhtään Pink Floydin tyylistä?

Keskustelut