Viimeisin levyostos

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Viimeisin levyostos

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

16.01.16 klo 01:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Edellisestä viestistä on parikymmentä levyä aikaa, joten päivitelläänpä..


Pomo -boksissa Springsteenin seitsemän ensimmäistä albumia. Bruce -tuntemukseni rajoittui tätä ennen noin viiteen biisiin. Laatikko on komea ja huolella tehty, yksi parhaista omistamistani julkaisuista millä tahansa mittarilla mitattuna - ja onhan Pomo artistinakin aivan omaa luokkaansa. Samantyylistä ameriikanrokkia olin aiemmin diggaillut lähinnä vain John "Cougar" Mellencampin mahtavien kasarilevyjen muodossa.


Kaksi Curea. Pornography kuuluu monen mielestä joukon huippuhetkiin ja Kiss Me Kiss Me Kiss Me:ssä on yksi maailman hirveimmistä kansikuvista. Jälkimmäiseltä, melkoisen pitkältä levyltä löytyy mm. sellainen kultakimpale kuin Just Like Heaven.


"Van Hagar"in ensimmäinen levy. Oikein hyvä kokonaisuus, vaikka meno onkin vähän vähemmän hard rock kuin D.L. Rothin laulamat aiemmat albumit. Lisäksi Kolmannen Naisen 2013 -lätyskä tuli hyvällä hinnalla vastaan. Me ollaan ne kuulosti silloin radiosoiton aikana perushyvältä rallilta, mutta nyt myöhemmin se iski aika kovaa.


Kaksi äärimmäisen kovaa kokoelmaa. Suosikkeihini kuuluvalta Joy Divisionilta alkaa minulla olemaan pikkuhiljaa kaikki biisit, tai niin ainakin toivon. Tuohon aikaan jotkut bändit väänsivät aika paljon albumeiden ulkopuolisia raitoja, kuten teki myös The Smiths. The World Won't Listen -kompilaatiolta löytyy iso läjä sinkkubiisejä, joita ilman ei voisi olla.


Tupla-annos Pelle Miljoonaa. Moottoritien olen kuunnellut ja voin huoletta sanoa sitä kertakaikkisen hienoksi rocklevyksi, jolla on myös aika fantastista syntetisaattorinkäyttöä.


Muutamaa viikkoa ennen suuren taiteilijan kuolemaa ostin pari Bowien levyä. Oikealla on anti-ikonisella kansitaiteella varustettu toiseksi viimeinen levy ja vasemmalla Space Oddity jonka überultralegendaarinen nimibiisi oli ensimmäinen kuulemani biisi äijältä - musiikkivideon kera. Punainen mulletti jäi yhtä hyvin mieleen kuin biisikin, ja siitä asti olen artistista pitänyt. Levyjä keksin kuitenkin alkaa hankkimaan vasta vuoden 2015 lopussa.



Pixiesin maineikas eka ja kova kolmas, Teena Marien huikea kakkonen (+kaksi muuta, joista yksi tuli minulle peräti Japanista asti) sekä Pate Mustajärveä. Ikurin Turbiini ei ole mikään älyttömän arvokas levy, koska jokainen biisi on cover, mutta kyllä sitä ihan mielellään vaikkapa autoillessa kuuntelee. Onhan mukana yksi Juicen ja Mikon yhteislevyn kipalekin.


Mukava pikku kokoelma Herbba Hancockin instrumentaalimusiikkia. Alun jazzahtavat jamit eivät hirveästi iskeneet mutta muutoin jees.


On suoranainen ihme, ettei Kinda Kinks -levyä ole nykyisin sensuroitu tai kielletty sen kannen kirjainkorostusten takia. Nykyajan ilmapiirissä nimittäin jokainen sanomamme asia voidaan jollain tavalla yhdistää rasismiin tai muuhun turhaan paskaan, varsinkin netissä, missä jokaisella on tarve olla jonkinlainen sankari.


Enyan Watermark oli kiinnostellut jo muutaman vuoden ajan nähtyäni sen "100 best selling albums of the 80's" -kirjassa. Genremäärittelyihin en tämän tapauksessa kehtaa ryhtyä, mutta sen voin sanoa, että levyn soundimaailma on aivan omaa.. no, maailmaansa. Tähtäimessä on myös artistin vastikään julkaistu uutuus, jolta on lohkaistu pari maittavaa videobiisiä.


Tyypillisen proggahtavalla kuvituksella varustettua Yesmeininkiä. Bändin lyhempään ja kuulijaystävällisempään osastoon kuuluva Wonderous Stories on jo itsessään pieni ihme, joka riittää tekemään kenestä tahansa yhtyeen fanin.


Mike Oldfieldin toinen jatko-osa Tubular Bellsille. Mukana on aika pajon ajan ('98) hengelle tyypillistä konemusiikkia, josta huippumuusikon käsissä syntyy hyvää jälkeä. Man in the Rain puolestaan on fantastinen popralli, sopi se albumin kontekstiin tai ei.


?!?!? No mutta tässähän on Apulannan mystinen Aivan kuin kaikki muutkin. Etu- ja takakansissa ei ole minkäänlaista tekstiä, eikä levyn biiseillä ole nimiä, muuta kuin "001", "002" ja niin edelleen. Epäkaupallinen lausunto? Joka tapauksessa omistamistani seitsemästä Apulannasta tämä on paras.

dbgirl
Käyttäjä
56 viestiä

17.01.16 klo 21:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ihanan monipuolisesti sää kuuntelet musaa :)

Miihkali
Moderaattori
1903 viestiä

18.01.16 klo 12:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

dbgirl kirjoitti:

Ihanan monipuolisesti sää kuuntelet musaa :)

Asiaa sivuten: yläasteella monipuolinen musiikkimaku tarkoitti sitä, että osasi nimetä mahdollisimman monta hevin alagenreä. Nykyään se ainakin minun kirjoissani tarkoittaa päinvastaista.

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

18.01.16 klo 21:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajattelutapani on, että ei ole huonoja genrejä - huonous on aina kappaleessa.. :P

dbgirl
Käyttäjä
56 viestiä

18.01.16 klo 23:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Miihkali kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:

Ihanan monipuolisesti sää kuuntelet musaa :)

Asiaa sivuten: yläasteella monipuolinen musiikkimaku tarkoitti sitä, että osasi nimetä mahdollisimman monta hevin alagenreä. Nykyään se ainakin minun kirjoissani tarkoittaa päinvastaista.

Heheh :D Meidän yläasteella se tarkoitti et kuunteli jotain muutakin bändiä kuin AC/DC:tä tai Iron Maidenia :D

Itse kyllä osasin kuunnella jo vähän laajemmin jo silloin. Klassinen ei kyllä mene oikein vieläkään lukuunottamatta muutamaa (Chopinin) pianokappaletta, siihen kun pääsisi sisälle...

dbgirl
Käyttäjä
56 viestiä

18.01.16 klo 23:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nosfecoff kirjoitti:

Ajattelutapani on, että ei ole huonoja genrejä - huonous on aina kappaleessa.. :P

Erinomainen ajattelutapa! Mullekin on periaatteessa ihan sama mitä sitä kuuntelee kunhan vain biisi on hyvä. Minua ainakin välillä ahdistaa kun törmää tyyppeihin jotka ei kuuntele kuin sitä yhtä ja samaa vuodesta toiseen eikä edes yritä löytää muuta. Mukavia tyyppejähän he voivat olla, mutta näin musafanina...

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

25.01.16 klo 22:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Uusi vuosi, uudet temput. Olen muutaman viikon aikana rakentanut
vinyylilevykokoelman tynkää, ja tässä ensimmäiset edustajat..
Heti alkuun sellainen varoitus, että koska kirjoitin tämän "muistiolla", meni tekstin rivitys aivan törkeästi päin perkelettä :(


Kauko Röyhkän Onnenpäivä ( ) on
kansitarran mukaan 300 kappaleen rajoitettu uusintapainos.
Onneksi kerkesin ostaa, sillä se on todella hyvä albumi ja CD on
harvinaisuus. Levyn sävy on paljon edellisiä Kaukoja
positiivisempi - ihan tarkoituksella, koska edelliset,
"ärsyttävät" albumit saivat aika paljon haukkuja.

Olin alusta asti sitä mieltä, että ainakin yksi ABBA on
aivan pakko saada tässä formaatissa. Voulez-Vous (
) on myös uusintapainos ja aivan järkyttävän
fantastinen teos. Hyvyys ei pääty siihen, sillä mukana on levyn
MP3-latauskoodi - mutta virheen vuoksi sainkin koodilla toisen
ABBAlevyn, The Albumin - ilmaiseksi! Se on toistaiseksi ainoa MP3-albumini.

(Uusia)


Rakastan Dire Straitsia, ja vasemmalla on siitä tutun David
Knopfler
in soololevy. Oikealla taas Stevie Nicksin
80-luvun päättävä levytys. Kannen tarran mukaan levyn mukana on
hologrammi, ja mukavasti edellinen omistaja oli onnistunut sen
säilyttämään. Kulunut, mutta hauska pieni muistoesine! Albumin
kuvasto on kertakaikkisen upeaa ja avausbiisin perusteella
sellaista on myös sen musiikki.
(Käytettyjä)


Pave Maijasen sekä Sakari Kuosmasen levyt vuosilta
84 ja 85. Kumpikin on ehdottomasti tähden arvoinen.
Paven Lähtisitkö on suomirockin huikeimpia piisejä koskaan ja Sakun albumia on ollut mukana tekemässä muunmuassa sellaisia vaatimattomia nimiä kuin Karjalainen, Leskinen ja Syrjä. Loistoahan siitä syntyi.
(Käytettyjä)


"Dylan on messias. Dylan on vapahtaja. Dylan meidät pelastaa, mennään Dylania kumartamaan", lauloi Eppu Normaali. Erittäin merkittävinä pidettyjen klassikkolevyjen uusintapainokset innostivat sitten minutkin tutustumaan Highway 61 Revisitediin ( ) sekä Blonde on Blondeen, kaikkien aikojen ensimmäiseen (?) tupla-LP:hen. Sitten vielä myöhemmän Street Legalin CD.
(Uusia)


Heartin peräkkäiset levytykset Heart ( ) sekä Bad Animals. Nämä ovat yhtyeen erittäin kasarilta aikakaudelta, eivätkä siksi miellytä ihan kaikkia bändin 70-luvun hardimman rockin faneja. Nimettömällä levyllä on muutama oikein mainio kibale ja sen kansikuva on ihan huikea. Se on myös listattu kuutisen vuotta sitten hankkimassani "100 Best selling albums of the 80's" -kirjassa.
(Käytettyjä)


Kaksi kovaa Rogeria. Taylor on Queenin muutamassa kappaleessa laulajanakin toiminut rumpali. Levyllä on Springsteen-coveri sekä Dylan-coveri. Daltrey on The Who'n laulaja, ja kansikuva on aika mahtava.
(Käytettyjä)


Queenista puheen ollen. Yhtyeen kakkosalbumi oli aivan pakko ottaa, vaikka olin muutamaa viikkoa aiemmin tilannut (poikkeuksellisen kauan viipyvän) CD:n. Ikonisen kansikuvan asetelma päätyi myöhemmin "erään kappaleen" videolle. Tämä ei ole alkuperäinen julkaisu - kannessa on julkaisijan punainen logo ja levyn pussissa mainostetaan muiden artistien levyjä, joiden perusteella tämä painos on aikaisintaan 70-luvun lopulta.
Oikealla Frankie Goes to Hollywood nimisen brittiorkesterin tupla-älpee Welcome to the Pleasuredome ( ). Muutama erittäin hyvä kappale, mutta harmittavan paljon filleriä. Suurin hitti Relax on aika hirveä. Mukana myös Springsteen-coveri Born to Run ja erittäin veikeät sleevet, joihin perinteisten sanoitusten sijaan painettiin vähän kaikenlaista hauskaa ja hölmöä.
(Käytettyjä)


Tätä kirjoitettaessa lunastusta vailla oleva Pretenders, jonka lisäsin valokuvaan taidokkaasti ja huippuluokan kuvankäsittelyohjelmaa käyttäen. Levyjlä on sellainen upea poppipala kuin Don't get Me Wrong. Oikealla kyseisen yhtyeen päätekijän toistaiseksi ainoa soololevy. Toivottavasti seuraava levy sijoittuu sitten stockholmin itänaapuriin..
(Käytetty ja uusi)


80-luvun hieno Yeslevy 90125 ( ), joka on jonkinasteinen, muttei kokonaisvaltainen irtiotto aiemmasta progressiivisuudesta. KISSin Animalize ( ) on karmaisevan kansitekstin perusteella TV:STÄ TUTTU (ihan oikeasti) ja se lienee ainut näkemäni albumi, jonka kannessa
bändin logo on merkitty tavaramerkiksi.
Keskellä Iron Maidenin alkuaikojen single Women in Uniform ( ). B-puoli on tämän myötä ensimmäistä kertaa kuulemani Invasion, joka on näistä kahdesta parempi biisi. Kumpikaan ei päätynyt bändin debyyttialbumille.
(Albumit käytettyjä, single uusi)

Spoileri: näytä

Juki
Käyttäjä
1233 viestiä

28.01.16 klo 21:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


2xLP 21,95 €

Chisun uutukainen tuli hommattua tuplavinyylinä kun se nyt vihdoin sellaisena julkaistiin. Hyllystä löytyy jo ennestään levyn CD-painos. Sitä tuleekin kuunneltua lähinnä autoillessa ja kotona levy soi vinyylinä ja joskus myös MP3:na. Omasta mielestäni tähän mennessä paras Chisun levy vaikka edellinenkin (Kun valaistun) oli todella kovaa settiä.

Joku
Käyttäjä
519 viestiä

29.01.16 klo 00:06 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viimeaikona tullu hankittua jokusia levyjä, formaattina cd. Haukkukaa vaan idiootiks "kuka helvetti niitä enää ostaa".

Pakollinen hankinta, loistava bändi ja tosiaan tota Mush -albumia ei oikein löytyny mistään niin ostin sitten tän paketin jossa on ko. bändin kolme ekaa plättyä. Melodista punkrokkia. Vähän tulee Husker Du:n alkupään tuotanto jne mieleen.

Vanhempaa jenkkipunkkia, tälle on monet uudemmat punkrockbändit velkaa ja paljon. Pirun hyvä albumi.

Klassikko, entiä miks puuttu hyllystä. Niintainäin asia on ny korjattu.

Ramonesilta myös puuttuva Acid Eaters coverilevy tuli hankittua hetki sitten.

Ihan jäätävän hieno levy. Tätä on tullu pyöritettyä ja paljon.

Näitten lisäks viimeaikasia hankintoja mm Danzigilta Lucifuge ja se neljäs lätty, enny muista tähän hätää nimee. Black Sabbathin bestoffi löyty kirpparilta edullisesti, samaten myös Ozzyn Ozzmosis ja No rest for the wicked.

Semmosta.

vasara88
Käyttäjä
579 viestiä

29.01.16 klo 16:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Joku kirjoitti:

Haukkukaa vaan idiootiks "kuka helvetti niitä enää ostaa".

Minä ainaskin. Itse olen sen verran vanha-aikainen, että haluan musiikkia yleensä fyysisessä muodossa, ja onhan laatukin paljon parempaa kun paukuttaa CD:tä stereoilla, kuin kuuntelee jostain nykyajan spotifystä yms. CD elää vielä.

Eilen ostin Abbathin soololevyn, ja vielä kivijalka kaupasta.

Juki
Käyttäjä
1233 viestiä

01.02.16 klo 23:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


CD 8,95 €

Jukka Pojan Veikko Lavi -tribuuttilevy tuli tilattua. Muutamaan otteseen aiemmin olen kappaleet kuullut ja tykkäsin paljon, joten piti oikein konkreettinen levykin saada, että voi automatkoillakin soitella. Viime aikoina on kyllä enimmäkseen tullut vinyylejä osteltua, mutta siinä ohessa on myös muutama CD:kin löytänyt tiensä levyhyllyyni.

Joku
Käyttäjä
519 viestiä

05.02.16 klo 17:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kirpparilta tarttu matkaan puuttuva Bad Religionin No Substance. Ei Bad Religionin parhaasta päästä, mutta ihan kelpo plätyskä kuitenkin.

Samasesta paikkaa euron hinnoilla myös Queens of the stone agen Songs for the deaf. Ihan kokeeks ostin. + Kornin Issues. Ihan kelpo levy sekin. Jos Kornista diggailee.

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

09.02.16 klo 22:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Klassikkolevyjä, kummajaisia ja suoranaisia hirvityksiä..


The Poguesin kakkosalbumin kansi mukailee "medusan lautta" -maalausta*. Bändin jäsenten naamat on piirretty vanhojen päälle. Mukavana extrana mukana tuli levyn mp3-latauskoodi. The Stoogesin legendaarisessa maineessa olevan toisen levyn kansi on psykedeelinen mestariteos. Tuijottelin sitä varmaankin tunnin sinä päivänä kun ostin sen. Tuplavinyylin toinen levy sisältää jotain vaihtoehtoisia versioita albumin ralleista.
(uusia)
*


Toiset kaksi 60-luvun Dylania. Bringin it.. alkoi mennä jo sähköisempään suuntaan ja muutamaa vuotta myöhempi Nashville Skyline on jo puhdas kantrialbumi. Yksinkertaista ja lyyrisesti helpommin sisäistettävää Dylania - rento, pienimuotoinen ja ehkä hieman aliarvostettu. Pidin tästä aivan perhanasti. Lisäksi CD-peruskokoelma, jolla niitä tunnetuimpia Bob-biisejä Blowin' in the Windistä Things Have Changediin.
(uusia)


Kasarisuomirokkia kaksin verroin. Broadcastin hitti You Break My Heart oli toki ennestään tuttu ja Who's Got the Ball -albumin ehdoton kohokohta. Laulaja Kim Lönnholmin muistan lähinnä hänen Kummeli-esiintymisestään. Lisäksi Maijasen Paavoa edellisen viestin mainion levyn kaveriksi.
(käytettyjä)


En mitenkään erityisesti metsästä jo cd:nä omistamiani suosikkilevyjä, mutta halpa ja hyväkuntoinen Kate Bush-debyytti oli aika mahdotonta olla ottamatta ihan vaikka keräilymielessä. Vaikuttava lätty. Vieressä Velvet Undergroundin banaanialbumi, joka löytyy jokaiselta parhaidenlevyjen listalta. Onhan tällä monta upeaa biisiä, rauhallisesta ja komeasta popista ankaraan räminään. Lou Reedin rohkeat sanoitukset olivat 60-luvulla jotain uutta, ja hänen lisäksi vokaaleja vetelee mielenkiintoisella aksentilla ja äänellä varustettu Nico. Kyseessä kanneton kuvalevyversio. Komean levyn innostamana päälle VU:n kolmilevyinen kokoelma, jolla on melkein kaikki banaanialbuminkin biisit.


Sen päälle sitten Lou Reedin sooloa viiden albumin verran kätevässä ja hintalaatusuhteeltaan erinomaisessa (10€) kompaktissa paketissa. No, Lou Reed oli aiemmin minulle vähän ristiriitainen mies, koska hänen Metallica-yhteistyölevy Lulu ei kuulu *krhm* suurimpiin suosikkeihini. Se on mitä on, mutta tämän boksin ensimmäinen levy, New York on mielestäni vahva neljän tähden tekele.


Viime vuoden lopussa julkaistu fantastinen Enya-albumi sekä joku perhanan 80-luvun hittituplakokoelma, joka irtosi yhdellä eurolla Goodwillistä. Oli muuten ainoa edes hieman ottamisen arvoinen vinyylilevy kyseisessä kierrätyskeskuksessa kaiken sen venäläisen iskelmän ja klassisen joukossa. On tällä joitankin hyviäkin kappaleita ja ihan kiva kollaasikansi.



Ensimmäinen muistoni Yellosta on Ford Fairlanen DVD, jonka mukaan leffa kulkee "Billy Idolin ja Yellon musiikin tahtiin". Oikeastaan vain paria päivää ennen kuin löysin keltakantisen tupla-Yellon (yllä mainitusta kierrätyskeskuksesta 50 centillä) ajatettelin, että hommaan jonkun levyn heiltä sikäli kun tulee vastaan. Innostuin duosta välittömästi! Tarttuvaa ja hupaisaa konemusiikkia kohtalaisen pervoilla laulusuorituksilla. Babyn otin sitten vähän myöhemmin uutena ja koskemattomana. Yläoikealla aiemmin mainitun artistin vanhempaa tuotantoa, ja aivan upea lätty sekin.


Tottakai kauppojen hyllyt ovat nyt pullollaan Bowieta. Ei siinä mitään, niinhän se aina menee. Hunky Dory on meikäläistä kiinnostanut jo kauan joten mukavaahan se on että löytyi. Tällä raikaa mm. uskomattoman huikea Life on Mars ja hauskasti rokkaava Queen Bitch.
Queenista puheen ollen, heidän kakkosen vinyylin mainitsin jo edellisessä viestissä. Tämän cd-version tilasin marraskuun puolivälissä, eli ihan mutkaton ei sen matka ollut.


Jukka Tolosen instrumentaalialbumi Summer Games sekä blues-mies Stevie Ray Vaughanin Texas Flood. Ihan pirun menevää musiikkia, varsinkin kitaramielessä. Ennen tätä ainoa omistamani blueslevy oli - kenenpä muunkaan kuin Steven Seagalin Mojo Priest.


Fugeesin rap-klassikko . Oikealla [insert genre here]-kaksikko Molokon mainio ja tarttuva levy, joka kuulostaa selkeästi "normaalimmalta" musiikilta kuin heidän kummastuttava aiempi albuminsa..


Lisää 50 centin aarteita. Mortal Kombat -elokuvan soundtrack oli pettymys, koska sillä ei ole legendaarista, idioottimaista teknojumputusraitaa, jossa karjutaan älyttömyyksiä ja mainitaan hahmojen nimiä. Tällä on vain melko mitäänsanomatonta taustamusiikkia. Garbagen levyn tapauksessa kävi hupaisasti, sillä hommasin sen kahdesti. Ensimmäinen osoittautuikin todella paskaksi piraattikopioksi, joka ei edes toiminut levysoittimessa ja tietokoneellakin se oli täynnä pätkimistä. Viikkoa myöhemmin samasta paikasta samaan hintaan löyti ihan kunnollinen painos. Oiken jees levy.


Androgyynisellä äänellä varustetun poplaulajan ylivoimaisesti tunnetuimman hitin mukaan nimetty albumi. Helposti kuunneltavaa, viihdyttävää, kevyttä meininkiä. Jumputustakin löytyy muutamia vuosia sitten diggailemani Pick up the Phonen muodossa.

Viikon 50 centin vitsihirvitys:

Tästä saat keksiä oman esittelytekstisi.

Katmand0r
Käyttäjä
113 viestiä

12.02.16 klo 18:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Abbathiin tutustuin ekan kerran bändin maailman ensi-illassa viime kesän tuskassa. Keikka oli omalla omituisella tavallaan hykerryttävä lähes kliseisetä antiklimaattisuudestaan huolimatta, tai pikemminkin juuri siitä johtuen.

Debyyttialbumi sisältää kahdeksan törkeän kovaa biisiä groovaavaa bläkkistä. Tähän mennessä jokainen kuuntelu on saanut koukutettua minua entistä enemmän.

Juki
Käyttäjä
1233 viestiä

25.02.16 klo 02:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

Levykauppa Äx:


LP 6 €

Pedro Hietasen johtaman Pedro's Heavy Gentlemen -yhtyeen kolmas levy vuodelta 1982 tuli tilattua kun sai halvalla. Levyltä klassikoksi asti on noussut Harri Marstion tulkitsema mainio Romany Violin. Muita levyn kappaleita en muista koskaan kuulleeni.

Juki
Käyttäjä
1233 viestiä

02.03.16 klo 15:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tuohitori, Kokemäki:


LP 10 €

Ensimmäisen kerran tuli käytyä Tuohitorin kirppiksellä ja sieltä vihdoin löytyi tuo pitkän aikaa metsästämäni omalla listallani Yön parhaisiin levyihin lukeutuvan Nuorallatanssijan vinyyliversio. Levy pitää sisällään mm. yhden Yön suurimmista hiteistä, monien rakastaman ja toisten vihaaman Joutsenlaulun. Levy ja kotelo ovat täysin uudenveroisessa kunnossa vaikka julkaisulla onkin ikää jo yli 30 vuotta.

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

09.03.16 klo 23:36 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ylempään viestiin viitaten.. enpä ole itse tainnut yhtäkään Joutsenlaulun vihaajaa kohdata. Onhan kyseessä kenties koko Yön komein laulu, ja huomattava poikkeus bändin tuotannossa. Nuorallatanssija on kyllä mainio levy. Edellisestä viestistäni onkin tasan kuukausi aikaa, joten päivitelläänpä. Tässä ei ole kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. Kaikki vinyymuodossa.


Staying Alive -soundtrack on ehkä upein omistamani esine, sillä gatefold-kansi on läpeensä täynnä hikisiä otoksia elokuvasta. ( :P ) Lienee musiikillisestikin kelpo tapaus, sillä ensimmäinen puoli on kokonaan suuriin suosikkeihini kuuluvaa Bee Geesiä.
Oikealla saksalaisen Nenan kasaripoppia. Oudosti kuitenkin kansien sisältä paljastui heidän pari vuotta aiempi debyyttialbuminsa tämän Feuer & Flammen sijaan. Eipä haittaa, onhan mukana koukuttava mestariteos 99 Luftballons.


Mike Oldfieldin Five Miles Out lähti vitosella, sillä A-puolella on paha naarmu, levy oli irrallaan ja edellinen omistaja oli vielä liimannut sisäpuolelle vanhan valokuvansa. Poguesin debyytin noin vuoden takaisessa painoksessa tuli mukana latauskoodi, mutta lataus ei toimi.
Lisäksi Garfunkelin sooloilua sekä Yesin ja King Crimsonin kaltaisten progebändien jäsenistä koostuvan Asian ensimmäinen. Mukana erinomainen Heat of the Moment.


Asian kakkonen sekä Bob Dylanin arvostetuimpiin levyihin kuuluva Blood on the Tracks. Dylani on vähän rähjäisessä kunnossa, joten toivottavasti toimii. Lisäksi soul-osastolle kuuluvan Simply Redin Picture Book sekä Oldfieldin alkupään teos Ommadawn


Vielä kaksi Mike-lättyä, joista jälkimmäinen on vuoden 2014 pelkästään suoraviivaista rokkia sisältävä tupla Man on the Rocks. Satunnaislöytönä vastaan tuli hänen siskonsa levy, todella loistavaksi osoittautunut Easy.


Paul Simonin There Goes Rhymin Simon ja ABBAn Waterloon yli neljänkymmenen vuoden takainen alkuperäispainos. Äänellisesti se on parhaat päivänsä nähnyt, mutta on hyvässä kunnossa. Eräällä kirpputorilla oli monta levyllistä lähinnä iskelmästään tunnettua Kirkaa, ja niistä nappasin hänen raskaimman albuminsa The Spell, jolta olin yhden mainion kipaleen kuunnellut yhdeksän vuotta sitten. Tämän levyn jälkeen mies palasi takaisin kevyempään ilmaisuun. Alaoikealla Cyndi Lauperin koukuttavien hittien täyttämä debyytti.


Soft Cellin klassikko oli jo tuttu juttu, mutta sen ottamatta jättäminen olisi kuitenkin kaduttanut. New Orderin mystinen kukkalevy ei sisällä minkäänlaista yhtyeen tai levyn nimeen viittaavaa tekstiä. Lisäksi The Doorsin kohta viidenkymmenen vuoden takainen legendaarinen mestariteos sekä Top Gunista repäisty kermavaahtoinen Take My Breath Away -single, jonka otin kolmella jurolla muista kuin musiikillisista syistä.

Joku
Käyttäjä
519 viestiä

10.03.16 klo 10:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yhen suosikkibändeistäni eli kotimaisen hardcorelegenda Terveiden Käsien uusin levy kolahti eilen postiluukusta.

Nosfecoff
Käyttäjä
627 viestiä

03.04.16 klo 17:41 - linkitä tähän kommenttiin: #


Näiden Abbojen myötä enää Super Trouper jää puuttumaan. Mitäpä uutta näistä nyt enää voi sanoa.. Taattua, tuttua laatua.


Pogues-kolmosen myötä voin sanoa bändiä yhdeksi parhaista koskaan. Uskomattoman hyvä levy, jolla on myös runsaasti vaihtelua. 10 / 5 tähteä. Oikealla Palefacen parin vuoden takainen Mull on lupa - single. Oikein hyvää tavaraa näin niinkuin musiikillisesti, mutta parasta tässä on kuitenkin kirkas pinkki levy!
(uusia)


Tuijotuskilpailua Phil Collinsin ja Suzanne Vegan kanssa. Philhän on vanha tuttu, ja tässä hänen ensimmäinen (miljoonia myynyt) soololevynsä - avausraitana toki klassikko In the Air Tonight. Jälkimmäisen tunnetuinta kipaletta Luka on tullut toistettua enemmän kuin pari kertaa, koska se on mahtava.


Elton Johnilta en ole kuullut oikeastaan yhtään mitään. Goodbye Yellow Brick Road -tupla kiinnosti klassikkomaineensa, Wizard of Oziin viittaavan nimensä ja todella upean taiteensa vuoksi (alla kuva). Adamin muurahaisorkesterin levyltä tarkistin yhden videon ja olihan se aika mainio.. muuten bändi on minulle aivan vieras.


Ei selvitty ilman Oldfieldia tälläkään kertaa. Onneksi. Tässä vielä 70-luvun kamaa komealla kaksiosaisella kannella varustettuna. Ja mikä parasta, kyseessä on tupla-älpee.


Sade menee jatsahtavin soul-meininkeineen omassa kokoelmassani Simply Redin viereen. Tämä on sellainen levy, että jos eka biisi iskee, ei ole syytä olla pitämättä muista. Neljä tähteä. Oikealla sitten Human Leaguen synth poppia. Ei missään nimessä genren parhaimmistoa, mutta mukana on yksi oikein hyvä (Darkness) ja yksi törkeän kova (Open Your Heart) ralli. Philip Oakeyn laulusta en kyllä pidä oikein yhtään, ja kansikonsepti on kauniisti sanottuna syvältä!


Vasemmalla on edellisessäkin viestissäni mainittu Nenan albumi - tällä kertaa mukana on tosin oikea levy! Debyytti iski niin kovaa, että pakko oli saada tämäkin. Lisäksi mukana on hulvaton oheistuotekatalogi, josta voi täyttää kupongit ja tilata vaikkapa bändin paidan tai eväslaatikon.. tai olisi voinut 30 vuotta sitten. Voisihan sitä kokeilla. Mukana oli myös levitettävä liite, jossa on bändin vähemmänkin nättien jäsenten naamataulut tyylikkäästi väreittä (kuva alla). Oikealla sitten 90-luvun ensimmäinen Pretenders -lätty.

Singlejä

2x Kate Bush, Mike Oldfield (taas! laulajana toimii tällä kertaa Bonnie Tyler), Pretenders (kovan kakkoslevyn biisi), Marc Almond (Soft Cellin toisen puoliskon voimakasta soolomateriaalia), sekä kanneton Bee Gees (kaksi lohkaisua suurimpiin suosikkilevyihini kuuluvalta Main Courselta). 7-tuumaisiset singlet ovat yleisesti ottaen aika halpaa tavaraa, ja usein niillä on sellaisia biisejä, joita ei pitkäsoitoilta löydy.


CD-osastoa edustakoon nämä klassikot. Pään täyttävää kitaramelua tuottavan My Bloody Valentinen levy on suurin piirtein koko vuosikymmenensä kehutuin. David Bowien "Heroes" on siitä erityisen mielenkiintoinen, että jälkipuolisko on suurimmaksi osaksi instrumentaalista ambienttia.

Tässä voisin sitten tehdä erittäin pikaisia arvosteluja edellisista (nyt kuunnelluista) hankinnoista, niin tiedätte mihin kannattaa vapaa-aika käyttää.

eri esittäjiä: Staying Alive
- Bee Gees -puoli sisältää paljon loistoa, mutta myös turhan lyhennetyn version Staying Alivesta. Kakkospuoli on aika tavanomaista kasarihuttua. Jos olet aina halunnut kuulla Sylvester Stallonen Frank -veljen laulua, niin tämä on sinua varten.
Asia: Asia
- Kovaakin kovempi avausraita Heat of the Moment on pakollinen. Muilta osin tasaisen hyvää, mutta yllätyksetöntä AOR-henkistä rokkia. Ei sitten kannata odottaa mitään progea, vaikka miehistö siihen viittaakin.
New Order: Power, Corruption & Lies
- Aivan uskomaton lätty. Ei sen kummempaa.
Mike Oldfield: Man on the Rocks
- Ei miellytä Tubular Bellsiä palvovia muka-faneja, mutta oikeasti aivan helvetin nautittava rocklevy. Tämänhetkinen Mike-suosikkini.
Huey Lewis & The News: Sports
- Rento meininki, hymy suupielessä, tarttuvilla sävelillä ja paikoin erittäinkin hauskoilla sanoilla (I Want a New Drug). Tämä sopisi varmasti hyvin sporttipubin taustamusiikiksi.
Eurythmics: Revenge
- Sweet Dreams -hitistä tunnetun kaksikon enemmän pop rock-osastolle kuuluva tekele alkaa muutamalla erittäinkin kovalla raidalla ja selviää kunnialla loppuun.

Juki
Käyttäjä
1233 viestiä

21.04.16 klo 00:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nosfecoff kirjoitti:

Ylempään viestiin viitaten.. enpä ole itse tainnut yhtäkään Joutsenlaulun vihaajaa kohdata. Onhan kyseessä kenties koko Yön komein laulu, ja huomattava poikkeus bändin tuotannossa. Nuorallatanssija on kyllä mainio levy.

Joskus muistan nähneeni YouTubessa jotain haukkumisia tuon Joutsenlaulun videon kommenteissa. Itse pidän Joutsenlaulua edelleen koko Yön ja myös Jussi Hakulisen tuotannon parhaana kappaleena. Tosin Rakkaus on lumivalkoinen pääsee aika lähelle, mutta ei ylitä tuota. Ja sitten itse viimeisimpiin levyhankintoihini:

Levykauppa Äx:


CD 19,95 €


CD 19,95 €

Vaikka viime aikoina olenkin keskittynyt lähinnä hankkimaan vinyylinä kaikki levyt, niin nämä kaksi tuli tilattua cd:nä koska niistä ei ole tulossa ainakaan toistaseksi LP-painoksia. Molemmat olivat ennakkotilauksia. Anne Matilan levy ilmestyi jo 18.3. ja Yön levy ilmestyy 20.5.

Keskustelut