progressiivista...

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › progressiivista...

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

05.11.06 klo 12:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Proge on kyllä musiikista mitä parhainta.

Mitä nyt jotain suosikki progebändejä olis niin...

Rush

Ei progea ehkä samoissa määrin kuin Yes ja KC ja joidenkni mielestä menee varmasti Progemetallin puolelle, mutat kyllä tällä hetkellä Rush on mulle "se" bändi. Levyistä suosittelen A Farewell to kingsiä, Hemispheresiä, Moving Picturesia, Signalsia ja Prestoa.

King Crimson

King Crimsoniahan kutsutaan kaikkienaikojen ensimmäiseksi progebändiksi ja onhan In The Court of the Crimson King levy, joka kaikkien tulisi kuulla. Bändin nykyisessä kokoonpanossa on alkuperäisistä jäsenistä vain yksi jäljellä, perustaja, kitaristi Robert Fripp. Fripphän sanookin ettei KC ole bändi vaan tapa tehdä asioita ja ymmärrään kyllä mitä hän tarkoittaa. Levyistä suosittelen In The court of the Crimson kingiä, In The Wake of Poseidonia, Larks' tongues in aspicia ja Rediä.

Emerson, Lake & Palmer.

Monella menee ELP yli runsaiden kosketinsoittimien takia, mutta mulle ELp on aina ollut raikasta ja elävää musiikkia. Rummut-Basso-Koskettimet kombo toimii moitteeta ja eihän sitä kitaraa edes jää kaipaamaan. Karn Evil 9 on yksi parhaita progebiisejä ja loistavassa 30 min kestossaan ei ole edes huonoa hetkeä. Levyistä suosittelen Debyyttiä, Tarkusta, Trilogya ja Brain Salad Surgerya. (Jos aijot tutustua ELPiin älä vaan osta Love Beach levyä!!)

Yes

Näistä 70-luvun progesuuruuksista Yes iskee kaikista vähiten. Kenties musiikki on turhan steriiliä välillä, mutta edes keskinkertaiseksi bändiksi en Yesiä menisi väittämään. Loistavaa kamaa, jossa soittotaidot oikeasti vedetään äärirajoille, eikä lopputulos ole DT tyylistä paskaa. Steve Howe on loistava kitaristi, Chris Squire loistava basisti ja Rick Wakeman on loistava syntikkavelho. Levyistä suosittelen Yes Albumia, Fragilea ja Close to the edgea. Relayer on kanssa hyvä, mutta siihen ei aloittelijan kannata heti koskea. (Saati sitten tales From the Topographic oceans levyyn!)

Muita progebändejä mihin pitäisi tutustua on nyt ainakin Van der graaf generator ja Camel. Näistä uusista en välitä. Hyvänä esimerkkinä Coheed&Cambria, jota en progeksi sanoisi vaan pelkäksi komepleksiksi EMO paskaksi.

IdigN1
Tähtääjä
4372 viestiä

05.11.06 klo 14:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Uusiakin loistavia progebändejä on olemassa kuten Spock's Beard ja TransAtlantic. Kannattaa tarkistaa jos eivät ole tuttuja. SB:n Snow-albumi ja TA:n smpTe ovat silkkaa parhautta.
Myös Porcupine Treessä on paljon progea, ja kannattaa sekin tsekata. Ja noista vanhoista suosittelen vielä omaa suosikkiani Genesistä, jossa Collins osoittaa olevansa yksi parhaista progerumpaleista kautta aikojen. Levyt Selling England by the pound, Nursery Cryme, Foxtrot ja The lamb lies down on broadway ovat todellisia progeklassikoita jotka jokaisen itseään kunnioittavan progediggarin pitäisi tuntea. Mielipiteeni.

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

05.11.06 klo 16:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kyllähän Genesis on loistava bändi ja kyllähän Selling England by the Pound löytyy hyllystä. Loistava levy, vaikka siinä onkin pari tylsää hetkeä.

J.Sinivuori
Käyttäjä
555 viestiä

05.11.06 klo 21:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Progea josta diggailen

RUSH

Kuten Scarface mainitsikin ei ehkä niin proge bändi, mutta progea kuitenkin. Vähän aika sitten tutustuin ja mahtavalta meno maistuu.

Jethro Tull

Se mistä proge innostus sai alkunsa. Isä kuunnellu koko ikänsä ja onhan se minuunkin tarttunut. Poikkihuilu on kauniin kuuloinen soitin ja Anderson on soittimen mestari. Erittäin Folk vaikutteista, paljon akustisia osuuksi, mutta kyllä Barré taitaa sähkökitaran ja rankemmat osuudet ovat bändin parasta antia.

Pink Floyd

Pink Floyd on mahtava progebändi jos haluaa kuullu miltä kaunis kitara kuullostaa. Biisit omalla tavallaa tarttuvia, sanoitukset nerokkaita ja soolot ovat täyttä rautaa.

Kingston Wall

Suomen proge bändi numero 1. Walli on virtuoosimainen kitaristi ja herran ääni on jotain aivan mahtavaa.

Baikonur
Käyttäjä
69 viestiä

06.11.06 klo 20:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pistetäänpä myös hieman listausta parhaista proge-orkestereista:

Pink Floyd

Aivan mahtava bändi, tietyllä tavalla maailman paras. Loistavat biisit ja sovitukset, Gilmourin kitarointi, Watersin sanoitukset ja Wrightin koskettimet ovat jotain uskomattoman hienoa. Musiikkia jota kuunnellessa ajantaju katoaa.

Rush

Bändi, jossa virtuoosimainen soittotaito sekä hyvät ja sielukkaat biisit yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla. Neil Peartin sanoitukset ovat myös erittäin mielenkiintoisia ja oivaltavia. Bändi isolla B:llä.

Yes

Yksi progen peruskalliobändeistä, jonka sävellykset ja soitto vievät kauas progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan.

The Beatles

Hieman yllättävä valinta listalle ehkäpä, mutta kyllähän Beatlesin loppuaikojen tuotanto oli osittain äärimmäisen progressiivista ja kokeilevaa. Oikeastaan jo Revolveria vuodelta -66 voisi kutsua jonkinlaiseksi progelevyjen esi-isäksi, vaikka perusluonteeltaan onkin pop-levy. Kuunnelkaapa vaikka Tomorrow Never Knows.

mokoma
Käyttäjä
850 viestiä

06.11.06 klo 20:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mulla tälläinen tehokas suosikki trio kuin: Goblin, Pink Floyd ja ELP. Mitään suurempia perusteluja en pistä kuin että jumaliuta kuulostaa niin hyvältä että huhhuh! 8)

Ame
Käyttäjä
78 viestiä

10.11.06 klo 19:43 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scarface kirjoitti:


Muita progebändejä mihin pitäisi tutustua on nyt ainakin Van der graaf generator ja Camel. Näistä uusista en välitä. Hyvänä esimerkkinä Coheed&Cambria, jota en progeksi sanoisi vaan pelkäksi komepleksiksi EMO paskaksi.


Van der graaf generatorilta kannattaa ehdottomasti kuunnella Pawn Hearts, erinomainen levy, varsinkin kolmas ja viimeinen raita "A Plague Of Lighthouse Keepers". Camelilta ehdottomasti Mirage, loistava levy sekin.

Voisin suositella kokeiltavaksi vielä Gentle Giantin Octopusia, erikoinen levy. 8)

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

10.11.06 klo 20:31 - linkitä tähän kommenttiin: #

Van Der Graaf Generatorilta olis tarkotus kuunnella Pawn Hearts ja Godbluff. Camelilta Mirage, Snow Goose ja Moonmadness.

J.Sinivuori
Käyttäjä
555 viestiä

12.11.06 klo 21:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

Frank Zappa kuuluu myös suosikki proge artisteihinin. Miehen jazz vaikutteiset biisit hipovat outoudellaan täydellisyyttä. Silkka nero.

Korpijaakko
Käyttäjä
58 viestiä

10.02.07 klo 20:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pink Floyd rulettaa kaikessa omituisuudessaan. Lisäksi Jim Morrisonin ja The Whon biiseissä on havaittavissa tietynlaista psykedeelisyyttä.

Kannattaa myös etsiä käsiinsä progekuoromusaa kuten Vangelista, Karl Jenkinsiä ja japanilaista Geinoh-Yamashiro Gumia, joka teki musiikit esim. Akiraan. Niillä hemmoilla on todella kummallisia biisejä, joissa latina, japani, arabia ja epäkieli yhdistyvät ihan mukavasti patarumpuihin, viuluihin ja taustahyminöihin. Outoa, mutta -ah- Niin ihanaa.

The Wolf
Tähtääjä
2949 viestiä

10.02.07 klo 21:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tällainen minua pitempään askarruttanut kysymys: Laskisitteko te asiantuntijat The Doorsia progeen?

Söpö
Ylläpitäjä
2869 viestiä

11.02.07 klo 00:12 - linkitä tähän kommenttiin: #

The Wolf kirjoitti:

Tällainen minua pitempään askarruttanut kysymys: Laskisitteko te asiantuntijat The Doorsia progeen?


Ja ei-asiantuntija vastaa: psykedeliarockiin kyllä, mutta varsinaiseen progeen ei.

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

13.02.07 klo 18:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Psychedelinen rock on niin läheisesti kytköksissä Progeen, että The Doorsissa on elementtejä progebändiksi.

Söpö
Ylläpitäjä
2869 viestiä

13.02.07 klo 20:55 - linkitä tähän kommenttiin: #

^Niin noh, jos kerma ja juusto ovat kerran kumpikin maitotuotteita, miksei toista voisi sen toisen sijasta panna kakun päälle...

(Sulatejuustoleivoksetkin ovat hyviä.)

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

13.02.07 klo 23:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ja lisäsihän kaikkitietävä www.progarchives.com sivusto tietokantaansa The Doorsin ja ala-genreksi Psychedelic/Space-Rock. 8)

Lamourhaaja

13.02.07 klo 23:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ The Doors ei todellakaan ole mitään progea. Jos kappale kestää pidempään kuin kuusi minuuttia, ei se muutu progeksi. Ihan perus blueskaavan mukaan pojat aika pitkälle vetivät. Kuten ei Led Zeppelin ja Jimi Hendrixkään ole progea. Progarchives laskee krautinkin progeksi,vaikka se on enemmänkin vastaisku sille... Söpön sanomat asiat space rockista ja progesta ovat varsin pätevät. Space Rock on lähempänä ihan perus avantgarderockia (Radiohead etc.), jota myös neo-progeksi harhaanjohtavasti voidaan kutsua.

King Crimson sen sijaan on progeista progeinta. Ostin juuri sunnuntaina priimakunnossa olevan Redin vinyyliversiona. Aijaijai, kyllä nyt kelpaa. Kunnon rytinää.

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

12.03.07 klo 21:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Voisin tässä heittää hiukan mietteitä omista suosikki progebändeistä.

King Crimson
Omana: In the Court of the Crimson King, In the Wake of Poseidon, Lizard, Islands, Larks' Tongues in Aspic, Starless & Bible Black, Red.

Jos multa nyt satuttaisiin kysymään mikä on maailman progein bändi niin vastaisin luultavasti King Crimson. Jokainen levy on edeltäjäänsä nähden mukavasti erilainen (Paitsi bändin kakkoslevy on melkein suora kopio debyytistä, ei takerruta siihen) ja muusikot ovat aina olleet soittimiensa kanssa huippuja. Fripp on varmasti kummallisin tyyppi mitä musiikista tiedän. Suosikkilevy on ehdottomasti debyytti joka on myös maailman toisiksi paras levy, häviten ainoastaan Rushin Moving Picturesille. Toinen suosikki on Lizard jota pidän vähintäänkin yhtä hyvänä kuin debyyttiä. Myös Islands levy on suosikki, käsittämättömän aliarvostettu mestariteos. Ainut bändin levy jota en yleensä kuuntele on In the Wake of Poseidon, vaikka pidän siitäkin paljon. Starless & Bible Black on kanssa tutustumisen arvoinen, vaikea levy monella tapaa, kesti pitkään ennenkuin aukesi kokonaan.

Emerson, Lake & Palmer
Omana: Emerson, Lake & Palmer, Tarkus, Pictures at an Exhibition, Trilogy, Brain Salad Surgery ja I Believe in Father Christmas.

ELP on toinen bändi, joka on ollut kuuntelussa jostain lokakuusta ja jo nyt on noussut suosikkibändien joukkoon. Paras levy on ehdottomasti Brain Salad Surgery ja levyn painopiste, kaikkien aikojen paras biisi (Ehkä) karn Evil 9. Hyvänä kakkosena tulee bändin debyytti jota ei vaivaa ollenkaan se "teennäisyys" mikä Tarkuksella alkoi hiipiä bändin musaan. (Itteäni tää ei oo koskaan häirinny). Trilogy on ainut levy jolle en ole vielä 100% lämmennyt, mutten sitä huonoksi mene sanomaan, en edes keskinkertaiseksi. Toi joululevy voidaan kyllä jättää käsittelemättä. :D

Yes
Omana: Yes Album, Fragile, Close to the Edge. Tales from the Topographic Oceans, Relayer.

Yesiin tutustuin jo ennen kuin aloin varsinaisesti progea kuuntelemaan. Yes Album oli mun ensimmäinen Yes levy ja pidän sitä edelleen parhaana, nostalgia-arvon ja sen raikkauden vuoksi mikä puuttuu kaikilta levyiltä ainakin osittain Fragilen jälkeen. Close to the Edge (Soi juuri nyt) on Yes albumin jälkeen se rakkain teos, en yhtään ihmettele 1. sijaa progarchivesissa. Relayer on aikalailla tasoissa edellämainitun kanssa, mieletön teos, Wakemanin puuttuminen ei haittaa ollenkaan. Tales from the Topographic Oceans on taas sellasta A-luokan paskaa, että hyi. Kummalista kun levyn nimi ja kansi on kovalaatusempaa kuin itse musiikki, hieno unilääke ainakin jos ei muuta. Levyn tiivistäminen kahteen hiukan yli 20 minuuttiseen biisin ja pieni trimmaus niin kyseessä olisi voinnut olla CttE:n ohella kaikkien aikojen Yes levy. Going for the One pitäs vielä kerätä ostaa.

Pink Floyd
Omana: Piper at the Gates of Dawn, Meddle, Dark Side of the Moon, Wish You Weere Here, Animals.

Ikisuosikki, olen kuunnellut Pink Floydia erittäin pitkään, ihan siitä asti kun "Kaikki on vittu paskaa paitsi vittu hevi". Vasta viime kesänä uskalsin ostaa ekat levyni. Suosikki on DSotM, mutta Animals ei kyllä kaukana ole. PF:n levyillä on sitä kuuluisaa tunnelmaa, ajatukset siirtyy aina täysin pois kaikesta muusta. Atom Heart Mother olisi seuraavaksi tarkoitus ostaa, parin biisin perusteella loistava levy.

Rush
Omana: Rush, Fly by Night, Caress of Steel, 2112, All the World's a Stage, A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves, Moving Pictures, Exit... Stage Left, Signals. Grace Under Pressure, Power Windows, Hold Your Fire, A Show of Hands, Presto, Roll the Bones, Counterparts, Test for Echo, Different Stages, Vapor Trails, Feedback, Rush in Rio, R30 ja Rush Replay x3.

Ehdottomasti suosikkibändini kautta aikain, muuttanut elämääni monella tapaa, sekä sanojen, että musiikkinsa kautta. MP on se universuminen paras levy, muita suosikkeja loistava Presto, Signals ja progemestariteokset Hemispheres ja A Farewell to Kings. Geddy Lee on suosikkilaulajani ehdottomasti. 1.5. ilmestyy bändin uusin levy Snakes and Arrows, jotka odotan vesi kielellä, varsinkin uuden singlelohkaisun perusteella kuuulosti todella hyvältä, paljon paremmalta kuin Vapor Trails.

Yksi progetuttavuus jota tulee kuunneltua on Van der Graaf Generator, mutta pelkän yhden levyn (Pawn Hearts) perusteella en uskalla liikaa lähteä analysoimaan.

Mitäs mieltä muut ovat näistä edellämainituista bändeistä. Rohkeesti vaan mielipiteitä.

Lamourhaaja

12.03.07 klo 21:46 - linkitä tähän kommenttiin: #

King Crimson, Pink Floyd, Rush ja jossain määrin ELP:kin menevät vielä musiikkina. Erityisesti Crimsonin tuotanto noin yleensä ja muutamat Floydin levyt (Wish You Were Here ehkä suurimpana suosikkina). Mutta Yes ei vaan iske, progen perusta ei pitäisi olla siinä kikkailussa, vaan tuotantosoundissa. Pari levyä menee vielä, mutta muu tuotanto on kyllä aika kaameaa kuraa. Siitä tykkää, jos siihen on kasvanut kiinni, mutta muille ihmisille en kyllä suosittelisi.

Ame
Käyttäjä
78 viestiä

13.03.07 klo 01:09 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yesin Close to the edge on kyllä mahtava. Varmasti yksi hienoimmista hetkistä jonka voi musiikin parissa kokea on alla oleva kohta kyseisestä biisistä (jossain 10min tuntumassa):

In her white lace
You can clearly see the lady sadly looking.
Saying that she'd take the blame
For the crucifixion of her own domain.

I get up, I get down,
I get up, I get down.
Two million people barely satisfy.
Two hundred women watch one woman cry, too late.
The eyes of honesty can achieve.
How many millions do we deceive each day?

[Thru the duty she would coil their said
amusement of her story asking only interest
could be laid upon the children of her domain]

I get up, I get down.
I get up, I get down.

In charge of who is there in charge of me.
Do I look on blindly and say I see the way?
The truth is written all along the page.
How old will I be before I come of age for you?
I get up, I get down.
I get up, I get down.
I get up, I get down.

John Doe
Käyttäjä
56 viestiä

05.04.07 klo 11:25 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pedro kirjoitti:

Eikö kukaan todellakaan kuuntele Camelia? :shock: Nyt heti mars ->tänne [www.progarchives.com]<- ja rullatkaa vähän alaspäin ja imuttakaa ainakin biisit Lady Fantasy ja Rhayader.


Tommosta vähän vanhempaa quotea mutta väliäkö sillä. Kiitos vinkistä, jotenkin oli jäänyt Camel koekuuntelematta vaikka 70-luvun progea on paljon tullut kuunneltua ja Camel on tietty nimenä ollut tuttu. Toi Lady Fantasy oli aivan loistava ja nyt lähti Rhayader hieman Jethro Tull -henkisine huiluineen liikkeelle, jeps.

Omalla kohdallani progressiivisen musiikin kuuntelu lähti Dream Theaterista, vaikkakin broidi avovaimoineen yrittivät jo monta vuotta tuotta ennen saada jotain aikaiseksi antamalla Jethro Tullin kokoelman joululahjaksi 8) .. ja 70-luvun bändeistä Uriah Heepiin olin jostain syystä tutustunut aika laajaltikin jo nuorempana eli ennen Dream Theater -fanitusta.

Dream Theateriin on kiinnostus hieman hyytynyt vuosien varrella, toki vieläkin käyn keikoilla jos niitä lähellä sattuu olemaan kuten vajaa puolitoista vuotta sitten kun soittivat täällä Bangkokissa viimeksi.

King Crimsonin varhaisempaa tuotantoa on aina ipodissa muutama siivu, Genesiksen klassikoita (esim. Firth of Fifth) tulee soitettua silloin tällöin, ja uudemmista progressiivisista bändeistä Tool ja Opeth ovat aivan ehdottomia suosikkeja.

Keskustelut