Inhokkibiisit.

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Inhokkibiisit.

Dekkari
Käyttäjä
255 viestiä

20.09.18 klo 18:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Muistan että joskus 8-15 vuotiaana vihasin esim. iskelmämusiikkia yli-kaiken. Jos kuulin että joku kappale on iskelmää, niin se oli välittömästi viha sitä kohtaan. En tiedä mistä tämä tunne tuli.

Esimerkiksi yön rakkaus on lumivalkoinen oli sellainen kappale että teki mieli tukkia korvat jos sen jossain kuuli. Myös suurlähettiläiden maailman laidalla oli jotenkin vastenmielinen kappale.

Kuitenkin nykyään pidän noista kappaleista. Pidän nykyään myös iskelmästä ja kotimaisesta musiikista (Suurimmasta osasta suomi-räppiä en tosin välitä).

En tiedä miksi, ehkä jokin nostalgia on saanut mielen muuttumaan. Olen myös huomannut että kun kotona kuunneltiin R.E.M:iä, Sealia, Simply Rediä, Sarah Brightmanin timeless levyä, niin en noistakaan hirveästi pienempänä välittänyt, mutta nykyään pidän yhtyeistä hyvin paljon.

Minulla ei varsinaisesti mitään inhokki biisiä ollut, mutta Abnerin laittama Apua! orkesterin - me olemme velkaa on oikeasti kamala. Rupes ihan vituttamaan kun kuulin ton. Abneri ja Brutus laittoi jo hyvin miksi kappale on huono. Suomi ei ole mitenkään vastuussa mistään kehitysmaasta. Kappale voisi olla siedettävä jos sanat olisivat olleet ihan yleisesti vaikka auttamisen halusta, mutta ihan oikeasti suomen kielellä lauletaan miten valkoiset ihmiset on niin pahoja.

En meinannut saada unta kun tuo kappale pyöri mielessä. Nyt olen varmaan rauhoittunut.

E: Huomasin, että tota tekemässä oli hyviä kotimaisia muusikoita. Miksi menivät tuohon? Julkisuus, raha?

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

29.05.19 klo 22:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Harvemminpa tullut tännekään työ- ja opiskelukiireiden vuoksi viime aikoina kirjoiteltua, ja ehkä siksi vähän noloa että ne harvatkin töräytykset on sangen negatiivissävytteisiä, mutta minkäs teet kun stressi ja yleinen henkinen kyrpiintyminen syö miestä ja sisäiset demonitkin on jotenkin selätettävä.

Tietysti tämänkertainen nillityksen aihe löytyy musiikista. Olen varmaan jo useamman viestin verran kitissyt ties mistä artistista ja biisistä, mutta tällä kertaa joutuu jo ottamaan askelen taakse ja nostamaan hatunkin pois päästä kunnioituksesta miten puistattavaa kamaa Arttu Wiskarin tuotanto oikeasti on. En tiedä miten olen onnistunut tämän mestarin aiemmin ohittamaan, mutta elämä taannoisen epämukavan ensikohtaamisen jälkeen ei enää ole ollut entisensä. Muutaman viikon jälkeenkin olo on syyllinen ja alakuloinen, epäpuhdas kuin henkisesti raiskatulla.

Wiskariahan on muusikkona moni ehtinyt vertaamaan jo Jope Ruonansuuhunkin, mutta Jopesta poiketen Artun näkemys suomeksi lauletusta iskelmä-popista on "hauskaa" vain tahattomasti, jos varsinaisesti sittenkään. Henkilökohtaisesti Wiskarin lapsellisen amatöörimäinen "musiikki" kammottavine Gösta Sundqvistia kömpelösti apinoivine lyriikoineen aiheuttaa lähinnä fyysistä tuskaa ja sanoinkuvaamattomia kauhuelämyksiä, joiden kuvaamiseen ei mikään kielellinen ilmaisu täysin taivu. Vielä en ole ainuttakaan maestron hittiä kyennyt vapaaehtoisesti kuuntelemaan loppuun asti hamuamatta huomaamattani refleksinomaisesti taskusta jotain pistoolia tai syanidikapselia päättääkseni tuskani siihen paikkaan.

Vedänkin tässä välissä rehellisesti sanojani takaisin useimmista aiemmista inhokeistani ja pahoittelen syvästi, sillä en osannut arvatakaan, että tällaista settiä oikeasti voi olla olemassa. Arttu Wiskari muutti käsitykseni huonosta ja epämukavasta musiikista pysyvästi. Rima on nyt laskettu oikeasti niin alas, että melkein kuka ja mikä tahansa pystyy sen ylittämään, paitsi tietysti Espoon Mozart itse. Arttu Wiskari on varmasti luonnossa ihan hyvä tyyppi ja lahjakas ääninäyttelijä, mutta olisi voinut jättää suosiolla nämä hommat oikeasti osaaville.

Itse työskelen vielä yhdessä firmassa, jossa on about kymmenkunta ihmistä ja yksi radio, enemmistön suosikkikanavalta tulee tämän Wiskarin tuotantoa vähintään joka toinen biisi. Omia kuulosuojaimia tai kuulokkeitakaan ei oikein voi siellä käyttää, joten periaatteessa ainut pakomahdollisuus siinä on koettaa juoksuttaa mahdollisimman paljon itseään ettei tule kiinnittäneeksi huomiota ympäristöä piinaavaan melusaasteeseen. Paranee se tuottavuus kai näinkin.

Pirullisen nerokasta.

Miihkali
Moderaattori
2618 viestiä

30.05.19 klo 13:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yksi tuttu kertoi joskus yötöiden jälkeen katsoneensa telkkaria ja nähneensä siellä Wiskarin ensimmäistä kertaa. Ei kuulemma ollut väsyneenä tajunnut missä mennään, vaan luuli Jope Ruonansuun hassuttelevan Anssi Kelan kustannuksella.

Itse tutustuin Wiskariin lähemmin Tuntematon potilaan soidessa aalloilla taajaan. Vaimo lähti kyseisenä kesänä töihin aina kuuden maissa ja kerran lähtiessään jätti radion päälle. Sikeäunisena minulta kesti pari–kolme tuntia ennen kuin sain kerättyä voimat ja pääsin pehkuista ylös. Sinä aikana Tuntematon potilas täytti eetterin varmaan neljästi tai viidesti.

Minusta Wiskarilla on siellä rasittavien kesähittiyritelmien joukossa jopa muutamia ihan meneviä sävelmänpoikasia, jotka paremmin tuotettuna voisivat toimia kohtalaisen hyvin. Mutta tosiaan se narisevan puhelaulun ja Sundqvistin luuseriestetiikkaa väkinäisesti jäljittelevän siirapin yhdistelmä tappaa tehokkaasti jo lähtökohtaisesti vähäisen potentiaalin.

Jautsi
Käyttäjä
73 viestiä

31.05.19 klo 10:52 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kuuntelin asioikseni tätä Arttu Wiskaria, kun nimi ei tuntunut tutulta. Minusta esim. "Ystävän remppa" on ihan hauska kappale. "Sirpa" vetoaa myös minuun. Sanoitukset vaikuttavat kohtalaisilta, mutta musiikki on aika yksinkertaista, se ei erityisemmin sykähdytä.

On tietysti aika rasittavaa, jos radiokanava suosii liiallisesti jotain tiettyä esiintyjää. Joskus jouduin sietämään eräällä työntapaisella paikalla pitkään muitten suosimaa nuorisokanavaa, kunnes jonakin päivänä aika kuuluvaan ääneen aloin messuta, miten helevetin huonoa musiikkia on pitänyt monta kuukautta kuunnella. Kannattaa varmaan neuvotella työporukan kanssa kuunneltavasta radiokanavasta, ettei sitten kerralla purskauta pahaa oloaan toisille päin korvia.

Kookosbanaani
Käyttäjä
1138 viestiä

02.06.19 klo 13:37 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viime kesän työskentelin päiväpostilla ja niin paljon kuin työstä tykkäsinkin kesän ollessa yksi kuluneen vuosikymmenen parhaimmista, niin itseäni alkoi aina jättöpaikalla postia lajitellessani raivostuttamaan radiosta rallattavat Tuure Kilpeläisen kappaleet. Jos Olli Lindholmin ja Yön kappaleet ärsyttävät, niin tässä jotain astetta pahempaa! En ole oikeasti kuullut limaisempaa ääntä kenelläkään muulla suomalaisella artistilla kuin itse Tuurella.

Itse Kaihon Karavaanin kappaleet ovat lattarimusiikkia niille, jotka eivät tykkää siitä aidosta tavarasta, eli niistä on riistetty kaikki eksoottisuus pois ja kokonaisuus on valettu pateettisen ja puuduttavan suomi-iskelmän muottiin. Muistan jo kuinka lukioaikoina viittä minuuttia vaille eläkkeelle jäävä englannin opettajani soitatti kerran oppitunnilla "Valon pisaroita". Se oli vielä joten kuten siedettävä kappale, mutta ei iskenyt minuun melodramaattisuudessaan. Mutta varsinkin viime kesänä radiosta soineet "Autiosaari", "Tässä menee vielä hetki" ja varsinkin "Eloon" saivat minussa aikaan juuri samanlaisen "tulisieluisen kipinän" kuin Brutuksella muutama viesti takaperin: eli pyrin työskentelmään mahdollisimman tehokkaasti, jotta en tiedostaisi itseäni ympäröivää melusaastetta. Varsinkin viimeksi mainitun kappaleen kertosäe sai minut vain rukoilemaan, että Tuure vetäisi lopulta henkeä ja lopettaisi sen itsensä kituuttamisen.

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

02.06.19 klo 14:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Heh, niin paljon kuin vihaankin tulisesti aivan kaikkea ja kaikkia *sarkasmi*, niin tuo Tuure Kilpeläinen taitaa olla sitten itselle niitä neutraalimpia tapauksia, vaikkei nyt mitään suosikkikamaa likimainkaan ole. Vaihteeksi näinkin päin.

Työmusiikista täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että koetin tuossa männäviikolla ihan huvikseni ottaa mukaan muutama omaa mielilevyä, eikä se homma oikeastaan siitä paljoa parane vaan ne vaan häiritsee sitä tekemistä, koska eihän siinä kiiressä pitäisi mihinkään musiikkiin keskittyä ollenkaan. Imee pitemmän päälle vaan ilonkin niistä suosikkilevyistä.

Neutraali ja huomaamaton musiikki tai täydellinen hiljaisuus on parasta taustakohinaa työpaikalle.

Dekkari
Käyttäjä
255 viestiä

15.08.19 klo 05:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

En vaan pysty käsittämään tätä biisiä. (Varoitus! pitääkää volyymi alhaisella kun alatte kuuntelemaan) https://www.youtube.com/watch?v=GXfhO5vkWXg
Onko tämä vitsi vai oliko tämä joku kannanotto musiikkia kohtaan? Tämä on mielestäni pahimmanlaatuista äänisaastetta. Haneken elokuviin ehkä sopi jotenkin.

Yhtyettä en voi kuitenkaan huonoksi sanoa, sillä Naked Cityn Sunset surfer on oikeasti hyvä biisi mitä olen kuunnellut. Kuunnelkaa mielummin se kuin edellä mainittu. Vaikea uskoa, että sama yhtye kyseessä.
https://www.youtube.com/watch?v=wR4IluV2tmE

Miihkali
Moderaattori
2618 viestiä

15.08.19 klo 11:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ei tuo nyt niin kauheaa ole verrattuna vaikka Tyler, The Creatorin Tamaleen [www.youtube.com]. Möykkäähän tuo on, mutta hallittua möykkää.

Jos meteli kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tutustua Pat Methenyn Zero Tolerance for Silenceen [www.youtube.com]. Perspektiivin saamiseksi voi kuunnella samalta tekijältä myös Last Train Homen [www.youtube.com].

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

15.08.19 klo 16:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dekkari kirjoitti:

En vaan pysty käsittämään tätä biisiä. (Varoitus! pitääkää volyymi alhaisella kun alatte kuuntelemaan) https://www.youtube.com/watch?v=GXfhO5vkWXg
Onko tämä vitsi vai oliko tämä joku kannanotto musiikkia kohtaan?

Ihan normaalia grindcorea? Selvästi Napalm Deathin From Enslavement to Obliteration [www.youtube.com]ia on ainakin kuunneltu tarkkaan.

Kai tuommoisessa se menon yleinen raakuus, likaisuus ja yllätyksellisyys joihinkin vetoaa. Itsellä meni maku noihin core-juttuihin jo kauan sitten, koska tyypillisesti noissa yksittäisten alagenrejen bändit tuppaa kuulostamaan täsmälleen samoilta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehkä niitä core-ja grind-alagenrejä onkin sitten siksi niin paljon.

Huomattavasti inhottavammaksi koin itse sellaisen kotimaisen kesähitin kuin Ikuinen vappu [www.youtube.com]. Kyseessä on Arttu Wiskarin ja Antti Tuiskun kanssa niitä autotunella ja digimetronomilla äärimmilleen prosessoituja muovisia "klassikoita", joita on töissä joutunut kuuntelemaan toukokuusta tähän päivään asti vähintään 30 kertaa joka perhanan päivä. Kokonaisuutena tämä ei ehkä ole ihan niin paha kuin kaksi muuta, mutta ne tietyt yksityiskohdat jaksaa ottaa otsalohkoon siinä määrin, että mielenterveys on ollut ja on edelleenkin oikeasti koetuksella.

Otetaan nyt esimerkiksi tuo kertosäkeessä kuuluva rasittava ulina. Aivan käsittämättömän ärsyttävä, eikä sillä periaatteessa ole edes mitään syytä olla siinä, se ei tuo itse biisiin mitään muuta kuin ylimääräisen vitutusfaktorin. Tämä tuli selväksi ja ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta nyt 34589602458976235 kuuntelun jälkeen tuntuu kuin olisi lobotomialeikkaus tehty, mutta vituttaa silti kahta enemmän.

Sitten on tietysti lyriikat, joista erityisesti kohta

Paska haisee ja banjo soi
joku vessassa vaikeroi

Tätä on suomalainen musiikkilyriikan eliitti 2010-luvulla. Juice Leskinen, Gösta Sundqvist ja Martti Syrjä, eat my ass! Eikö tuohon olisi voinut vielä lisätä jotain ylimääräistä riviä vaikka hien tai kusen hajusta, seinille lentävästä jäätävästä krapularipulista tai edes jostain vielä banaalimmasta. Eikö maailmaan oikeasti mahdu vielä yhtä kliseistä rakkaus- tai ryyppylaulua kun piti tällainen tehdä?

Ennen kuin joku tulee tähän perään inttämään, niin ei se nykypäivän hevirokkikaan aina mitään sen parempaa ole. Jotain Radio Rockin tämän vuoden soitetuimpien listaa [biisit.info] katsoessa esimerkiksi silmään osuu ehkä enintään kaksi tai kolme tolkullista rallia ja loput enemmän tai vähemmän silkkaa roskaa. Ikuisen vapun kohdalla en ole voinut asiaan paljoa vaikuttaa, mutta Radio Rock on pysynyt ainakin varmuudella hiljaisena koko kesän.

Itse asiassa luinkin jostain, että Radio Suomipopin ja Radio Rockin syöpäisistä soittolistoista vastaa yksi ja sama mestari. Selittää oikeasti tosi paljon.

Edit. Tuosta JVG:n biisistä on muuten olemassa ihan hyvä akustinen cover-versio ilmeisesti jostain Vain elämää -sarjasta. Siitä on jätetty nuo samat kohdat ulinoineen pois, joten en ole ainut ketä ne ärsyttää.

Pelimies
Käyttäjä
390 viestiä

17.05.20 klo 16:54 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässä esimerkkinä yksi kaikken aikojen ihnhokkibiisini.

Esa Saarinen- Poikarakkautta: Tämä pärähti vahingossa soimaan joskus kuunnellessani You Tubea ja tämä oli jonkin aikaa korvamatona. Todella tarttuva biisi, mutta aika hirveä, mutta minulla ei ole mitään LGBT-yhteisöä vastaan biisin tarttuvuudesta ja ärsyyntymiskertoimesta huolimatta.

Lisäksi en voi myöskään sietää mitään viimeisen 20 elvytettyä musaa. Oli kyse sitten kotimaisesta tai ulkomaalaisesta tuotannosta.

Nykyään vaikuttaa siltä, että musiikki ei ole entisellään. Nykyään pääasia, vaikuttaa olevan laulajien ulkonäkö. Otetaan esimerkiksi vaikka Robin, Isaac Elliot, Justin Bieber ja Once Directionin kaltaiset kiiltokuvapojat, joiden naamoilla myydään krääsää ja saadaan 98% naisväestöstä sekaisin.

Sitten on nämä nykyiset naisartistit, jotka heiluu puolialastomana lavalla(Lady Gaga ja Rihanna) ja tämä ikävä kyllä näkyy räikeästi katukuvassa kesäisin.

Asiaan pääpointti on se, että nykyartistit saisivat tehdä parempaa musaa ja ottaa mallia nostalgisilta artisteilta. Barry Manilowille riitti vain hienot vermeet ja Heartin sisaruksille taas kasarilla hillittömät kampaukset

Mitä mieltää muut tykkiläiset on? Onko musiikin taso vajonnut alas viimeisen 20 vuoden aikana?

Kirjoitelkaa ja kommentoikaa, jos huvittaa.

Keskustelut