Huippuunsa kustomoidut top-listat

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Huippuunsa kustomoidut top-listat

OneMoreGoddamnHippieAndMyHeadWillExplode
Käyttäjä
19 viestiä

21.02.12 klo 21:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Wikipedia sanoo että musiikki koostuu äänistä jotka tuottavat kuulijalleen kokemuksen. höhö. Itse kuulun niihin törttöilijöihin jotka musiikista kokemuksia hakiessaan loikkivat genrejen ja vuosikymmenten välillä hyvinkin välinpitämättömällä asenteella. Tästä syystä mitään all time favorite -listaa on mahdoton suoltaa ulos, jotenka tämä topicci onkin tarkoitettu top-listoille jotka saa nimetä ihan miten haluaa (genre, alagenre, vuosikymmen, kaikkien aikojen huonoimmat, parhaat kitarasoolot, top-kännäysmusa, artistin sisäinen top-lista, mitä ikinä tuleekaan mieleen siis...)

Aloitan muutamalla omalla listalla. Kaikki linkit johtavat kyseisen biisin youtube -kuunteluun.
Niin juu ja olen ihan tietoisesti laittanut listoille vain yhden kappaleen yhdeltä yhtyeeltä/artistilta, jotta saisin vähän diversiteettiä vielä lisää peliin, mutta voi siis olla ja onkin niin että joidenkuiden artistien monetkin levytykset yltäisivät listoille mutta olen karsinut ne pois ja jättänyt vain parhaimman/tällä hetkellä mielestäni parhaimman jäljelle.
ps. point out jos ja kun tällainen ketju jo löytyy jostakin arkistojen kätköistä. Itse en onnistunut spottaamaan tämänkaltaista topiccia, muttei se vielä oikeastaan mitään kerro.

Top10 1961-1976
1. Hotel California [www.youtube.com] - Eagles, 1976 (pääsee hyvin lähelle kaikkien aikojen paras kappale -titteliä)
2. Turn the Page [www.youtube.com] - Bob Seger, 1973
3. House of the Rising Sun [www.youtube.com] - The Animals, 1964
4. Layla (unplugged) [www.youtube.com] - Eric Clapton, 1970
5. Sound of Silence [www.youtube.com] - Simon&Garfunkel, 1964
6. Knokcin' on Heaven's Door [www.youtube.com] - Bob Dylan, 1973
7. Stairway to Heaven [www.youtube.com] - Led Zeppelin, 1971
8. Stand By Me [www.youtube.com] - Ben E. King, 1961
9. Working Class Hero [www.youtube.com] - John Lennon, 1970
10. For What It's Worth [www.youtube.com] - Buffalo Springfield, 1967

Yhteenvetona 70-luku ottaa meikäläisellä niukan voiton 60-luvusta. Vaikka aika pahahan näitä vanhoja klassikoita on alkaa vertailemaan. Hotel California kuitenkin selvä ykkönen.

Nykypäivän Alternative Rock, Top7
1. Can't Stop [www.youtube.com] - RHCP
1.(jaettu) Hysteria [www.youtube.com] - Muse
3. Duck And Run [www.youtube.com] - 3DD
4. Vox Populi [www.youtube.com] - 30stm
5. Yellow [www.youtube.com] - Coldplay
6. Best Of You [www.youtube.com] - Foo Fighters
7. I Bet You Look Good On the Dancefloor [www.youtube.com] - Arctic Monkeys

Techno, löyhä top5
1. Titanium [www.youtube.com] - David Guetta ft. Sia
2. Some Chords [www.youtube.com] - deadmau5
3. Number One [www.youtube.com] - Max Farenthide (wau...)
4. Infinity [www.youtube.com] - Guru Josh Project
5. Tomorrow Can Wait [www.youtube.com] - David Guetta ft. Chris Willis (jep, Guetta toistamiseen, mutta on vaan niin jäätävä biitti tässä)

Piano instrumenttina top3
1. Nocturno Op 9 No1 [www.youtube.com] - Frédéric Chopin
2. Comptine d'un Autre Été: l'Après-Midi [www.youtube.com] - Yann Tiersen
3. Nothing Else Matters (piano) [www.youtube.com] - Scott D. Davis

gojira
Käyttäjä
231 viestiä

21.02.12 klo 22:50 - linkitä tähän kommenttiin: #

Toisten tekemien Top-listojen selailu on aina mukavaa puuhaa, jotain uutta ja kivaa voi löytyä ja yllättynyt ilme tulee kasvoille, kun huomaa, että joku pitää jostain harvinaisesta biisistä, jota itse on rakastanut jo kauan. Listojen väsääminen puolestaan, ainakin itselleni, on aina yhtä helvetin tuskaa, jos siis sen ottaa vakavasti. Kappaleet vaihtavat aivoissani olevissa top-listoissa paikkaa parhaimmillaan kerran päivässä. Moni joskus hyvänä pitämäni kappale lilluu harmaassa aivokudoksessa vain odottaen, että taas kerran alkaisin sitä kuuntelemaan. Mikään ei pysy ennallaan, vain tietyt ryhmä rämät pysyttelevät tietyillä tasoilla, mutta yksittäiset uutukaiset ja joskus vanhat puhkikuunnellut kipaleet sinkoilevat sinne tänne. Raskas ja erityisesti aikaa vaativa musiikkimakuni ei helpota asiaa laisinkaan. Täysin "raskasgenrepelle" en ole, vaan joitakin hyvinkin kevyitä yhtyeitä tulee välillä kuunneltua, ja toki yksittäisiä onnistumisia. Mutta genret sikseen, sillä ne ovat vain musiikin hakemista varten, jotta lajittelu ja uuden löytäminen olisi helpompaa. Väsätään nyt sitten jotain ihme listoja tähän...

Top-5 Moshaus Biisit aka Niskat niin v***n jumiin
1. Gojira - Embrace The World [www.youtube.com]
2. Stam1na - Luova Hulluus [www.youtube.com]
3. Hypocrisy - Warpath [www.youtube.com]
4. Gojira - Vacuity [www.youtube.com]
5. Mokoma - Sahalaita [www.youtube.com]

Top-5 Eargasm/Häkellyttävät Viisut
1. Khuda - Pirsig [www.youtube.com]
2. Cult Of Luna - Echoes [www.youtube.com]
3. As I Watch You From Afar - DWTDTYH [www.youtube.com]
4. Apocalyptica - Beautiful [www.youtube.com]
5. Animals As Leaders - Odessa [www.youtube.com]

Top-5 Sisimpään iskevät lyriikat
1. Apulanta - Odotus [www.youtube.com]
2. Hector - Kuunnellaan Vaan Taivasta [www.youtube.com]
3. Stam1na - Likainen Parketti [www.youtube.com]
4. Neljä Ruusua - Tie Ajatuksiin [www.youtube.com]
5. Apulanta - Kaukaa Lähelle [www.youtube.com]

Listat tuli tehtyä aika spontaanisti ja äkkipikaisesti, mutta ehkä parempi niin, jospa intuitio olisi yleensä oikeassa. Järjestys voi olla huomenna jo aivan toinen. Jotain valintaa kuitenkin katuu aina.

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

09.08.19 klo 18:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Spontaania listausta ja jutustelua muutamista omista suosikkiyhtyeistä/-artisteista (meni vähän pitkäksi, eikä ihan niin spontaaniksi):

1. System of a Down
- Vaikka System of a Downia ei tule sitäkään enää aivan yhtä intensiivisesti kuunneltua kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, on se mielikuvissa ja ajatuksissa pysynyt läpi vuosien henkilökohtaisena suosikkiyhtyeenäni. Chop Suey! -kappaleen ensikuuntelu syksyllä 2001 nyrjäytti siihenastisen musiikillisen tajuntani, ja Toxicity-albumi on sekin ykköstilalle noustuaan pysynyt kaikkien aikojen suosikkilevynäni. Intensiivisin fanitusvuosi yhtyeen osalta oli 2005, kun viikon sisällä ostin sekä senhetkisen uutuuslevy Mezmerizen kuin aiemmin ilmestyneen Steal This Albumin, sekä myöhemmin samana vuonna tuli luonnollisesti ostettua myös Hypnotize-albumi - myös yhtyeen debyyttialbumin ostin 2000-luvun puolivälin tienoilla kuunneltua sen ensin kirjastolainana.

Yhtye on omiin korviini ollut terävimmillään juuri Toxicityn aikoihin, jolloin yhtyeen aggressiiviseen ulosantiin yhdistyi myös paljon herkkyyttä ja muunkinlaisia tunteita kuin pelkkä paahto. Toxicityn ansio on myös siinä, että sillä yhtyeen selvin päälaulaja oli Serj Tankian: Daron Malakianin lisääntyneet vokalisoinnit ovat pääasiallisin kritiikkini Mezmerize/Hypnotize-levykaksikkoa kohtaan. Vaikka Malakian ei hänkään laulajana ole heikko ja noidenkin levyjen kappaleet valtaosin mestariluokkaan lasken, jää Malakian tulkinnan moniulotteisuudessa selvästi Tankianin jalkoihin.

2. Judas Priest
- Muutamien levyjen kokonainen kuuntelu on jäänyt välistä, mutta Judas Priestin oleellisin (vanhempi) tuotanto on tuttua, ja tuon perusteella perinnetietoisemman heavyn ykkösbändiksi Judas Priestin olen kirjoissani nostanut. Tämänkin bändin osalta ensitutustuminen ja intensiivisempi vaihe tapahtui 2000-luvun puolivälin tienoilla, kun ensikuuntelu tapahtui British Steel -levyn myötä vuonna 2005, minkä jälkeen yhtyeen keskeisintä tuotantoa tuli hommattua hyllyyn. Vuoden 2008 Nostradamus-levyn ilmestymispäivänä ostaessa tunnustauduinkin jo faniksi.

Sinällään hassu tilanne ensitutustumisen yhteydessä sattui, että Breaking the Law -hitistä ja sen aiheuttamasta mielihyvästä huolimatta British Steel ei levykokonaisuutena ollut täysin mieleeni: tosin noin 10 vuoden jälkeen tapahtunut uudelleenkuuntelu nosti tuonkin levyn yhtyeen huipputeosten joukkoon. Onneksi en antanut ensitutustumista johtuvan lievän pettymyksen haitata, vaan vähän ajan päästä tartuin Screaming for Vengeance -levyyn, joka olikin tiukkuudessa ja tarttuvuudessa - senhetkisillä tiedoilla - jo eri luokkaa, ja tuon jälkeen on moni yhtyeen albumi päätynyt levyhyllyyn tai ainakin kirjastolainaksi. Yksittäisinä suosikkialbumini yhtyeeltä on ollut metallisempi Painkiller, mutta jonkin verran kevyemmät ja hitikkäämmät Screaming for Vengeance sekä Defenders of the Faith ovat nekin itselleni mieluisia: myös Rob Halfordin paluun jälkeiset Angel of Retribution sekä Nostradamus ovat nekin täysiverisiä, joskin tietyiltä osin vanhemmasta tuotannosta eroavia Priest-klassikkoja ainakin omissa kirjoissani.

3. Death
(Deathin ja Judas Priestin keskinäinen järjestys melko tasavahvaa)

- Death metalin (ja muutenkin metallin rankemman saran, genrestä riippumatta) ehdoton suosikkiyhtyeeni, jonka tuotannosta ei muistikuvien mukaan montaa keskinkertaisen puolelle kallistuvaa hetkeä löydy. Olin lukenut yhtyeestä monia ylistäviä muisteluita ja arvioita, ennen kuin spontaanina ostoksena mukaani tarttui Individual Thought Patterns -levy. Yleisesti ajatellen tuo saattaa olla Deathin tuotannosta vaikein levy ensitutustumista ajatellen, mutta omalla kohdallani tuo kuitenkin teki raa'an soitannan ja osittaisten jazz-sävyjen yhdistelmänä suuren vaikutuksen.

Pidän oikeastaan tasavahvasti sekä yhtyeen alkuaikojen raaemmasta death metallista kuin myöhempien vuosien progemmasta materiaalista - Spiritual Healing -levy on yleislinjassa jäänyt itselleni hieman vieraammaksi, vaikka nimibiisi Deathin kärkibiisien joukkoon ehdottomasti kuuluu. Yksittäisinä mainintoina molemmilta aikakausilta olen nostanut esille Leprosy-levyn ja juurikin tuon Individual Thought Patternsin - Leprosyn nimikappaletta olen pitänyt oppikirjaesimerkkinä siitä, mitä on death metal, ja yksittäisistä genren biiseistä se lieneekin suosikkini (ainakin raaemman puolen osalta).

Yksittäisenä mainintana moneen muuhun death metal -akteihin verraten olen Deathissä pitänyt myös siitä, että Chuck Schuldiner vokaaleista ja lauletuista sanoista on pääosin saanut selvää ja sanoituksia on halutessaan tätenkin pystynyt seuraamaan. Tämänkin seikan osalta Schuldiner on death metal -laulajista ehdoton ykkönen.

4. ABBA
- Vaikka ABBAn kaikki levyt eivät kokonaisuuksina täysiä mestariteoksia olekaan, löytyy jokaiselta niistä yksi tai useampi elämää suurempi tai lähelle tuota määritelmää yltävä popklassikko. ABBAn mestarillisuus juuri yksittäisten hittien osaajana tulee ilmi ehkä siitäkin, että syvempi ensikosketukseni yhtyeeseen tapahtui The Definitive Collection -kokoelman myötä, ja vaikka muutama alkuvuosien kappale ei suoria muistikuvia ennen uudelleenkuuntelua herättänytkään, on kokoelma myöhempien vuosien osalta kappalelistaa silmäillen silkkaa pop-hunajaa.

Yksittäisistä albumikokonaisuuksista ABBAn merkittävimmät lienevät kolme viimeistä - joiden teko- ja ilmestymisaikoina kahdesta avioparista koostuneen yhtyeen avioliitot kokivat molemmat loppunsa, mikä tietenkin antaa ominaissävynsä etenkin kahden viimeisen levyn tunnelmaan - ja jotka levykokonaisuuksina onnistuvat yhtyeen uralla parhaiten, eikä täytebiisejä joukkoon mahdu. Näistä kolmesta levystä oma suosikkini on Super Trouper, jonka kaikissa kappaleissa jollain tapaa väreilee surumielinen pohjavire, mutta toiveikkuuttakin on mukana, joten kokonaistunnelma ole millään muotoa musertava.

Yksittäisen ABBAn suosikkikappaleen valinta on tietyiltä osin vaikea tehtävä, mutta melko usein maailman parhaiden kappaleiden joukkoon olen nostanut Dancing Queen -kappaleen, joka reilut 40 vuotta myöhemmin kuulostaa yhä hienolta. Ehkä jotain ABBAn suuruudesta kertoo sekin, että oletettavasti jonkun toisen ABBA-suosikki ei hirveästi poikkea omasta mausta sekään, jolloin jonkinlaista keskinäistä yhteyttä ABBAn musiikista pitäminen voi synnyttää eri ihmisten välille, kenties laajemmin kuin muista kokoonpanoista puhuttaessa.

5. Hassisen kone
- Olisin voinut tähän mainita toki Ismo Alangon kokonaisuudessaan käsittäen niin soolotuotannon kuin Sielun Veljienkin erilaiset rönsyt, mutta tiiviissä tehokkuudessaan Hassisen kone hakenee kuitenkin suomalaisessa rock-historiassa vertaistaan. Vuosien 1980-1982 välille mahtui kolme levyä ja monipuolinen kehitys Täältä tullaan Venäjä -levyn punkista Harsoinen teräs -levyn progemaisemiin, unohtamatta myöskään Rumat sävelet -levyä, jota olen itse pitänyt yhtenä kaikkien aikojen kitaralevyistä, mistä kiitos kuuluu Reijo Heiskaselle. Ehkä ykköslevyksi yhtyeeltä nousee sittenkin viimeisensä Harsoinen teräs, joka sekin loi täysin oman maailmansa niin soitinmaailmaltaan kuin Ismo Alangon sanoitusten osalta: osuvasti suomenkielisen rockin yhtenä isistä pidetty Juice Leskinen on todennut, että hänen lisäkseen myös Ismo Alanko olisi voinut aloittaa oman perinteensä suomenkielisen rock-lyriikan osalta.

6. Nick Cave & The Bad Seeds
- Nick Caven tuotantoon osumatarkkuus on tämän listan osalta varmaankin heikoin, mutta muutamien levykuuntelujen kuin myös yksittäisten kappaleiden osalta herran tuotanto on kyllä tehnyt minuun vaikutuksensa.

Syvempi tutustuminen Caven musiikkiin tapahtui vuoden 1998 Best of -kokoelman kautta, ja tuo lienee nykyäänkin yksi parhaista kuulemistani kokoelmalevyistä, jossa kiehtoo myös se, ettei sitä ole tehty uran myydyimpien kappaleiden tai kronologian ehdoilla, vaan kappalejärjestystä ja muuta tunnelmaa on mietitty samalla tapaa kuin studiolevytystä lähestyttäen. Kokoelman jälkeen ei levyhyllyyni ole päätynyt muita levytyksiä kuin Murder Ballads, mutta yksittäisiä kappalekuunteluita olen yhtyeen uraan tehnyt tosiaan aikalailla. Tuolta kokoelmalta suosikeiksi ovat nousseet mm. monen muunkin suosikki, kuolemaantuomittavan viime hetkistä kertova Mercy Seat, sekä Caven imagoon suhteutettuna huumoria paljon esiintuova ja tummanhilpeä The Weeping Song. Viimeisin Skeleton Tree -levy on syytä myös mainita: erityisesti Girl in Amber on kohonnut viime aikoina omien Nick Cave & The Bad Seeds -suosikkieni joukkoon.

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

09.08.19 klo 23:03 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Spontaania listausta ja jutustelua muutamista omista suosikkiyhtyeistä/-artisteista (meni vähän pitkäksi, eikä ihan niin spontaaniksi):

...

3. Death

...

Leprosyn nimikappaletta olen pitänyt oppikirjaesimerkkinä siitä, mitä on death metal, ja yksittäisistä genren biiseistä se lieneekin suosikkini (ainakin raaemman puolen osalta).

Hauskaa nähdä Mäskipäätäkin pitkästä aikaa, vieläpä näin ilahduttavassa ketjussa. Death lukeutuu itselläkin nimittäin mittapuuksi siitä miten death metalia kuuluisikin tehdä, erityisesti tuo Leprosy-levy. Kahteen viimeiseen yhtyeen tuotoksista en ole kyllä koskaan päässyt kunnolla sisälle, Individual Thought Patternsin opettelin taas joskus lukiossa soittamaan kitaralla.

Onkos sellainen orkesteri kuin Gruesome [www.youtube.com] tuttu? Kyseessä on vanhan liiton Death-levyille kumartavaa tribuuttiheviä, monen mielestä jo ehkä vähän liiankin uskollisesti esikuvalleen kumartavaa kopiokamaa, mutta omaan makuun on vaan hienoa, että joku ylipäänsä pitää tuota vanhan liiton soundiakin vielä elossa. Gruesomen levyjen kansiakin on saatu väsäämään jopa niistä alkuaikojen Deathin levyistä tuttu Ed Repka!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kertana kiellon päälle panen tähän vielä oman suosikkiartistien ja -bändien listani poislukien jo aiemmin mainittu Death:

1. Klaus Schulze
Syntikkamusiikin mestari numero uuno, tehnyt tai ollut mukana kehittämässä käytännössä kaikkea lajiin edes etäisesti liittyvää jo 70-luvun alusta lähtien. Ehkä ainut vanhan ajan saksalaisista guruista, jonka tyyli ja myöhempienkin levytysten taso on kestänyt ajan hammasta. Klasu täytti juuri seitsemisen kymmentä, mutta vuosikymmeniä tauotta eteenpäin puuskuttanut ura elektronisen musiikin parissa jatkuu ennallaan. Klasussa eniten on itseä viehättänyt, että mies kaikista kokeiluistaan huolimatta on aina säilyttänyt oman persoonallisuutensa ja tapansa tehdä musiikkia, eikä heittänyt kerralla kaikkea menemään muodin mukana. Kertoo paljon kaverin omistautumisesta työlleen.

Jos joskus menette hankkimaan Klasua omaan hyllyyn, kannattaa hankkia vuoden 2016 kahden levyn remasteroituna uusjulkaisuna. Sen lisäksi että ne kuulostaa upealta, kahdelle levylle on mahtunut moninkertaisesti enemmän herkkua, osa lisämateriaaleista on jopa alkuperäistä parempia. Tänä kesänä omaan hyllyyn löysi tiensä Klasun Timewind [www.youtube.com], yksi omista suosikkilevyistä koskaan.

2. Dire Straits

Love Over Gold [www.youtube.com]in ja sitä edeltäneiden levyjen Dire Straits on yksi kovimmista yhtyeistä koskaan. En keksi tästä niin paljoa sanottavaa, mutta spontaani tarinankertoja ja urbaani trubaduuri Mark Knopfler parhaimmillaan on aina parasta, miehen käsitys kitaransoitosta ja hienoista melodioista on aivan toiselta planeetalta verrattuna useimpiin tämän maailman kikkakitaristeihin. Livenä mies on yhtyeineen vielä valovuosia parempi kuin levyllä, sillä Knofpler on kaiken muun lisäksi vielä mestarillinen improvisaattori.

Harmittavasti Dire Straits kaupallistui ja meni pilalle Love Over Goldin jälkeen. Money for Nothing on kamala biisi ja levy, siitäkin huolimatta että kyseessä on yksi maailmanhistorian myydyimmistä rock-albumeista.

3. Crimson Glory

Vähän eksoottisempi tapaus. Crimson Glory on omasta mielestä parasta ja näkemyksellisintä vanhan ajan power metalia ilman myöhempiä genren peruskliseitä, kuten korneja fantasialyriikoita, hillittömän overiä kitara-akrobatiaa ja valonnopeudella paukuttavia tuplabasareita. Yhtye teki ainoastaan neljä levyä, joista kaksi ensimmäistä on puhdasta täydellisyyttä, sen jälkeen klassinen kokoonpano hajosi ja loppu onkin ollut melkoista sekoilua. Kahdessa ensimmäisessä levyssä on vieläpä aikansa parhaimpiin tai ainakin mielekkäimpiin lukeutuvat soundit. Tästä [www.youtube.com] pieni työnäyte.

4. Iron Maiden

No-brainer. Maiden ensimmäiset seitsemän levyä edustaa suunnilleen vuosikymmenen parasta meteliä, erityisesti Powerslave, Somewhere in Time ja Seventh Son of the Seventh Son. Siitä eteenpäin on ollut pelkkää alamäkeä, harmittavasti. Kuluneena kesänä on tullut autoiltua paljon, ja seitsemän ensimmäistä Maidenia sopii tarkoitukseen täydelliseksi taustamusiikiksi. Audiofiilin niksinä täytyy kuitenkin sanoa, että ne marketista löytyvät vuoden 1998 remasteroidut uusjulkaisut on pääosain kamalaa jälkeä, joten kannattaa hankkia sitä edeltäneet remasteroimattomat 1994 tai originaalit vaikka kirpparilta tai jostain nettihuutokaupoista. Ei yleensä maksa kovinkaan paljoa.

5. Coroner

Teknistä thrash metalia Sveitsistä, ehkä parasta mitä koko alagenre on ikinä pystynyt tuottamaan. Tämän yhtyeen musiikin kauneuden ymmärtää vasta kun sitä opettelee itse soittamaan, sillä niiden levyjen soundit on tyypillisesti mäyrän kolmannesta reiästä. Tyypillisesti sisältää yllättäviä ja salakavalia tahtilajimuutokisa, kieroutuneita ja hankalia melodioita sekä muuten vain ovelasti rakennettuja biisikokonaisuuksia. Muistan joskus soitin Coronerin biisejä kokonaisen illan ja seuraavana päivänä tuntui kuin olisi älykkyysosamääräkin noussut joku 10 pistettä. Huippukamaa.

Tältä [www.youtube.com] se näyttää ja kuulostaa. En soita videolla itse.

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

20.08.19 klo 22:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Yritin tuohon aikaisempaan suosikkiyhtyelistaukseeni sisällyttää myös CMX:n, koska se ehdottomasti jollekin sijalle olisi sinne kuulunut. Sillä hetkellä ei kuitenkaan mitään järkevää tekstiä aiheesta enää syntynyt, mutta päätinpä kuitenkin kuunnella CMX:n levyjä läpi, ja listailla niiden keskinäisen järjestykseen oman makuni mukaan. Tässä ovat mukana vain ne levyt, jotka ovat haltuuni päätyneet joko levyostosten tai CD-kopiointien kautta: uusia tai aikoinaan läpikuunneltuja levyjä yhtyeeltä en tähän tarkoituksella sisällyttänyt.

---

9. Seitsentahokas

Kuten fraasinomaisesti eri yhteyksissä on todettu, 2000-luvulla CMX:n tuotannon päälinja tuntuu yleisesti olleen “joka toinen levy kunnianhimoisempaa, joka toinen kevyempää”. Niinpä todennäköisesti kepeimmän levynsä Iäti jälkeen yhtye julkaisi ehkä vaikeimman ja sulkeutuneimman levynsä, Seitsentahokas: ehkä ratkaisu oli tuossa vaiheessa yhtyeelle oikea, sillä edellislevyn materiaali vei yhtyeen aivan uuteen maailmaan mm. radiosoiton osalta, ja ehkä antiteesinä tälle seuraavan levyn ykkössinkkuna soikin hittipotentiaalin kannalta hyvin vähän tarttumapintaa tarjoava kahdeksanminuuttinen Kusimyrsky.

Vaikkei kaiken musiikin tarkoitus olekaan jäädä mieleen tai synnyttää vahvoja muistikuvia, tarjoaa Seitsentahokkaan materiaali kokonaiskuuntelussa muihin CMX-levyihin verrattuna poikkeuksellisen harvakseltaan kerrasta mieleenjääviä koukkuja tai muita vastaavia helpotuksia - uusintakuuntelu tosin parantaa tilannetta hieman, ja Seitsentahokas saattaakin kuulua albumeihin, joiden merkitys kasvaa vuosien mittaan. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla mieli takertuu helposti albumin helpoimman kappaleen, Rikkisuudellun huomaan, ja se nousee levyn parhaimmistoon toisen sinkun Kusimyrskyn kanssa: periaatteessa jälkimmäinenkin edustaisi sitä levyn vaikeampaa osastoa, mutta kuitenkin jollain oudolla tavalla tuota pystyy tarttuvanakin pitämään, johtuen ehkä kappaleen tuttuudesta sinkun kautta.

Vaikka Seitsentahokas jääkin omissa kirjoissani takamatkalle valtaosasta muista CMX-levyistä, täytyy antaa kuitenkin kunniaa levyn sujuvalle etenemiselle ja sille taidolle, jolla yhtye ja tuotantotiimi osaavat rakentaa kunkin levynsä omanlaisiksi kuuntelukokemuksikseen.

---

8. Aurinko

Jos Aura-levy vakiinnutti yleisilmeen sille, mille elementeille se ja myöhemmät CMX-levyt tulisivat rakentumaan, kuulostaa Auraa edeltänyt Aurinko tähän verraten omanlaiseltaan kokemukselta, joka koostuu enemmän yksittäisistä kappaleista ja niiden sisäisistä erilaisista maailmoista kuin tiiviiltä ja yhteen hengittävältä levykokonaisuudelta. Tätä ei pidä ottaa kuitenkaan moitteena, sillä kokonaisuutena Aurinko kuulostaa myös mukavan virkistävältä yhtyeen myöhempään ja hiotumpaan tuotantoon verraten.

---

7. Isohaara

Isohaara on ainoa CMX-levy, joka on tullut ihan tuoreeltaan ilmestymispäivänään ostettua. Nykyään Isohaara on jäänyt hieman paitsioon kahden progeteoksen välissä, mutta uudelleenkuunneltua tämänkin levyn hienous palasi kyllä mieleen. CMX:lle tyypillisesti sekä rankempia että kevyempiä kappaleita levy sisältää, ja tämän levyn kohdalla ehkä tuo kevyempi osasto vie hienovaraisesti voiton laadun puolesta: yksittäisenä hetkenä Minun sydämeni on särkynyt lukeutuu yhdeksi omista CMX-suosikeistani.

Jälkiviisaasti ja Cloaca Maxima II -kokoelmaa vuosien aikana kuunnelleena: jos muutama keskinkertaisempi kappale (Veitsenterä, Post Mortem, Lihan syvyyksiin) olisi korvattu joillain tuon aikajakson sinkkujen B-puolilla, olisi Isohaaran pistemäärä voinut olla ainakin puolikkaan tähden verran korkeampi.

---

6. Dinosaurus Stereophonicus

Vaikka kaksoislevy Dinosaurus Stereophonicusta pystyy lähestymään ja kuuntelemaan myös kokonaisuutena, on levyjen välillä myös eroja ja poikkeavuuksia. Erityisesti ykköslevyn kohdalla yleisote on jotenkin nykivä, kun eriparia olevien kappaleiden väliin on lisätty myös pieniä tilkkeitä instrumentaaleiden tai muiden lyhyiden välisoittojen muodossa - vaikka aloitusinstrumentaali Kreetan härkä yksittäisenä kappaleena albumin hienoimpiin hetkiin kuuluukin. Myös esimerkiksi yksi levyn muutoin hienoimmista kappaleista Ei koskaan on häiritsevästi lopetettu synkeisiin rumpujameihin, ja tuo hieman latistaa muun kappaleen loistoa. Valtaosin ykköslevy sisältää kuitenkin mieluisaa soitantaa, ja yksittäisiä suosikkikappaleitani ovat Pelon enkeli ja Kylmänmarja.

Tältä osin kakkoslevy on kuuntelukokemuksen saumattomuuden takia enemmän itseni mieleen, ja sen pystyy vastinpariaan helpommin kuvittelemaan myös yksittäisenä levynä luontevammaksi jatkoksi CMX:n diskografiaan. Kuitenkin jokin häiritsevä epäsuhta tämän kaksikon välillä on - tuntuu, että kakkoslevy on joltain osin tarkoituksellisen kevyt, ja yksittäiset rankemmat hetket on tarkoituksella ajoitettu valtaosin ykköslevylle - mutta ehkä sen kuuluukin olla niin.

---

5. Iäti

Ilmeisesti moni ylenkatsoo Iäti-levyä sen - muuhun CMX-tuotantoon verraten - kepeyden ja hitikkyyden vuoksi, mutta minulle tämä on ollut virkistävä poikkeus CMX:n tuotannossa. Jollain tavalla levyltä välittyy muita CMX-levyjä enemmän herkkyys ja koskettavuus sekä kappaleiden yleistunnelmassa kuin A. W. Yrjänän laulutavassakin. Toki levylle mahtuu myös vähemmän herkkiä hetkiä, mutta kuitenkaan aivan niin jyrkkiä reunat eivät muuhun CMX-tuotantoon verrattuna ole.

Tällä kuuntelukierroksella Iäti kasvoi albumikokonaisuuksena eniten, kun aiemmin muistojen ennakkoluuloissa keskinkertaisempina pitämäni Totenmann- sekä Kättenpäällepanijat-kappaleet solahtivat nekin olennaisiksi osaksi levykokonaisuutta.

---

4. Aura

Kuuntelin Auran ensi kertaa aikoinani hieman huonona hetkenä - okei, krapulassa - jolloin albumin raskaammat kappaleet (Raskas - hö-höö - sekä Työt ja päivät) olivat hieman liikaa mielelle, ja Aura-levyä kohtaan tulikin jonkinlainen kammo moneksi vuodeksi. Monta vuotta myöhemmin Aura päätyi kuitenkin levyhyllyyni, ja kyllähän sen CMX:n mestariteosten joukkoon nykyään pystyy laskemaan.

Ehkä Ruoste ja Kultanaamio - kenties Elokuun kruunukin - ovat vuosien saatossa tulleet turhankin tutuiksi, mutta hienoja kappaleita ne ovat toki vieläkin, ja onneksi albumilta löytyy myös muuta tutkittavaa ja löydettävää useammankin kuuntelukerran tarpeiksi.

---

3. Vainajala

Ensimmäinen ostamani ja kuuntelemani CMX-levy aikoinaan, eikä suhdetta yhtyeeseen olisi vuosituhannen lopun tienoilla oikein muullakaan albumilla paremmin voinut aloittaa. Enhän sitä silloin tiennyt, mutta yhtye oli keventänyt ilmaisuaan jonkin verran, jolloin Vainajalasta syntyi vaikutelma, että tässähän on pelkkää hittiä hitin perään. Raskaammat vedot (kuten Surunmurhaaja, Ei yksikään, Laulu palavasta linnusta) sekä kevyemmät kappaleet (mm. Vierasta viljaa, Arkangeli, Vanha talvitie) ovat yhdistelmineen tasapainossa keskenään, jolloin Vainajala vaikuttaa yhtyeen historiaa myöhemmin enemmänkin tuntien luontevalta jatkolta ja esiosalta muille CMX-levyille.

Vaikka tällä listalla kaksi levyä menee Vainajalan edelle, on tämä kuitenkin itselleni rakkain CMX-levy, ja luultavasti Vainajalan valitsisin, jos vain yhdellä CMX-levyllä pitäisi loppuelämä tulla toimeen. Mukavaa tämä levy oli taas kuunnella, sillä hieman on tämänkin albumin kuuntelukerrat hiipuneet 20 vuoden takaiseen tehokuunteluun verrattuna.

---

2. Rautakantele

Jollain tavalla Rautakantele ennakoi “joka toinen”-periaatetta, joka tuntuu yleistyneen CMX:n 2000-luvun levyillä: albumi tarjoaa kärjistettynä joka toisella kappaleella menevämpää runnontaa ja joka toisella aavistuksen rauhallisempia sävyjä. Tällaisena yhdistelmänä ja kappalemateriaali huomioiden Rautakantele iski aikoinaan omaan hermooni, ja kuten sijoituksesta näkee yhdeksi CMX:n huipputeoksista levyn lasken.

Rautakanteleella jollain tavalla välittyy sekä Yrjänän teksteistä että sovitusratkaisuista henkisyys (vaikkakaan tätä ei tule lukea suorana uskonnollisuutena tai pelkästään sinä), ja tässä mielessä Rautakantele lienee CMX:n mystishenkisin albumi. Tämä korostuu mm. päätöskappaleessa, pelkäksi kuorolauluksi sovitetussa Hiljaisuuteen-virressä, jonka vastaparina sitä edeltää toisenlaista henkistä vastaparia kuvaava Pirunmaitoa-kappale, joka on yksi Rautakanteleen ja CMX:n huipputeoksista.

---

1. Aion

On oikeastaan sattumasta kiinni, kohoaako omilla listoillani CMX:n parhaaksi levyksi Aion vai Rautakantele, mutta tässä järjestyksessä on ajatuksissa menty jo jonkin aikaa.

Pahuutta käsittelevänä teema-albumina Aion on yhtyeen tiukin kokonaisuus, jossa kappaleet hengittävät samaa ilmaa ja albumi huokuu kestonsa ajan tummanhämärää, muttei täysin lohdutonta voimaa.

Aion-levyn kappaleista on vaikea nostaa yksittäistä ylitse muiden, sillä kokonaisuuden kannalta niillä kaikilla on paikkansa siinä, eikä heikkoja lenkkejä biisimateriaalista löydy. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla hieman vierastin Kyyn pimeä puoli -kappaleen alastomuutta ja keveyttä muuhun levyyn verrattuna - soitinmateriaalilta, ei niinkään sanoiltaan tai tunnelmaltaan - mutta vuosien saatossa sekin on löytänyt paikkansa omassa mielessäni oleellisena osana levyn draamankaarta.

---

Bonuslista: Yksi johdatus Cloaca Maximaan (yksi valinta siis kultakin listan levyltä: listauksessa yritetty ajatella myös kokonaisuutta levyjulkaisun tavoin. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä mietteitä biisilistaus herättää, jos tämän pohjalta kuuntelua siis tapahtuu.)

Sametinpehmeä (Aura)
Katariinanpyörä (Aurinko)
Taivaan lapset (Vainajala)
Päänsärkijä (Isohaara)
Kirosäkeet (Rautakantele)
Taistele (Iäti)
Sivu paholaisen päiväkirjasta (Aion)
Kusimyrsky (Seitsentahokas)
Suurta yötä päin (Dinosaurus Stereophonicus)

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

27.08.19 klo 20:35 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tämänpäiväisen ajatusmaailman mukaiset top 5 -listat extreme metalin neljän perustyylin alaisista kappaleista (kaikki valinnat eivät välttämättä miellytä tiukempaa katsantokantaa omaavaa metalliväkeä, mutta omaan tulkintaani ja muihin lähteisiin vedoten itse tämänsuuntaiset genremäärittelyt tällä kertaa tein). PS: linkit toimivat tai eivät toimi, jos katselet tätä myöhemmässä vaiheessa.

Black metal:
1. Mayhem: Freezing Moon (demoversio Deadin vokaaleilla) linkki
2. Thy Serpent: Flowers of Witchery Abloom linkki
3. Summoning: Long Lost to Where No Pathway Goes linkki
4. Monde Celeste: Untitled IV linkki
5. Immortal: Blashyrkh (Mighty Ravendark) linkki

Death metal:
1. Death: Leprosy linkki
2. Arch Enemy: Nemesis linkki
3. Morbid Angel: Immortal Rites linkki
4. Deicide: Dead By Dawn linkki
5. Entombed: Left Hand Path linkki

Doom metal:
1. Swallow The Sun: The Giant linkki
2. Ahab: The Hunt linkki
3. Candlemass: Assassin of the Light linkki
4. Reverend Bizarre: Cirith Ungol linkki
5. Skepticism: Sign of a Storm linkki

Thrash metal:
1. Destruction: Thrash Till Death linkki
2. Kreator: Destroy What Destroys You linkki
3. Tankard: Die with a Beer in Your Hand linkki
4. Vio-lence: Kill on Command linkki
5. Forced Entry: Anaconda linkki

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

27.08.19 klo 22:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jatkanpa suoraan edellisestä power metalin, speed metalin, perinteisen peruskeskiverto heavy metalin ja tukkahevin voimin. Näissäkin mennään vähän oman tulkinnan ja eri lähteiden mukaan, monessa on sekaisin vähän useampaa eri alagenreä.

Power metal:
1. Vicious Rumors - Don't Wait For Me linkki [www.youtube.com]
2. Crimson Glory - Valhalla linkki [www.youtube.com]
3. Persuader - The Hunter linkki [www.youtube.com]
4. Thaurorod - Victor linkki [www.youtube.com]
5. Medieval Steel - Medieval Steel linkki [www.youtube.com]

Speed metal:
1. Razor - Take This Torch linkki [www.youtube.com]
2. Riot - Thundersteel linkki [www.youtube.com]
3. Agent Steel - Agent Steel linkki [www.youtube.com]
4. Hallows Eve - Metal Merchants linkki [www.youtube.com]
5. Helloween - Ride the Sky linkki [www.youtube.com]

Perinteinen perus heavy metal, mutta huippuunsa viritettynä:
1. King Diamond - Sleepless Nights linkki [www.youtube.com]
2. W.A.S.P - Arena of Pleasure linkki [www.youtube.com]
3. Black Sabbath - When Death Calls linkki [www.youtube.com]
4. Iron Maiden - Hallowed be thy name linkki [www.youtube.com]
5. Judas Priest - Beyond the Realms of Death linkki [www.youtube.com]
6. Leatherwolf - Wicked Ways linkki [www.youtube.com]
7. Ozzy Osbourne - Bark at the Moon linkki [www.youtube.com]
8. Black Sabbath - Heaven and Hell linkki [www.youtube.com]
9. Black Sabbath - Die Young linkki [www.youtube.com]
10. Lizzy Borden - Red Rum linkki [www.youtube.com]
11. Savatage - Hall of the Mountain King linkki [www.youtube.com]

Samperi kun tämä perushevi on niin väljä alagenre, että voisi pistää vaikka kunka paljon. Tyydyn yhteentoista.

Tukka- eli pophevi:

1. White Lion - Lady of the Valley linkki [www.youtube.com]
2. Extreme - Pornograffiti linkki [www.youtube.com]
3. Warrant - Uncle Tom's Cabin linkki [www.youtube.com]
4. Ratt - Lay it down linkki [www.youtube.com]
5. Def Leppard - Billy's Got a Gun linkki [www.youtube.com]
6. Icon - Danger Calling linkki [www.youtube.com]

Bonus: Triumph - Headed for Nowhere linkki [www.youtube.com].

Viimeinen taitaa olla lähempänä AOR:rää ja perinteistä hard rockia kuin mitään glam metalia, joten ei kehdannut pistää samaan syssyyn.

Keskustelut