Parhaat levyt

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Parhaat levyt

M16
Käyttäjä
159 viestiä

08.12.12 klo 14:19 - linkitä tähän kommenttiin: #

Metallica - Ride The Lightning
Morbid Angel - Altars Of Madness
Down II: A Bustle In Your Hedgerow
Nightwish - Once
Sepultura - Arise
Megadeth - Peace Sells... But Who's Buying?
Death - Spiritual Healing
Pantera - A Vulgar Display Of Power

Niin monia hyviä levyjä, mutta tuossa ehkä ne tärkeimmät. Varsinkin Megadeth oli vaikea valita, Countdown To Extinction ja Rust In Peace ovat molemmat myös niin loistavia lättyjä.

Nutipää pohjolasta
Käyttäjä
248 viestiä

22.12.12 klo 13:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Aika päivittää muutaman vuoden takaista listaa.

1. Motörhead - Orgasmatron
Ei pääse yli eikä ympäri, Orgasmatron on maailman paras levy ja piste! Ei yhtäkään huonoa biisiä ja niistä ne parhaat ovat selkeästi parasta Motörheadia ikinä! Deaf Forever, Mean Machine, Ridin' With the Driver, Dr. Rock ja Orgasmatron ovat kaikki klassikkokamaa ja Lemmy laulaa raivokkaammin, kuin koskaan. Tällaista kunnon rock 'n' rollin pitääkin olla. Rujoa ja sperman katkuista turpaan vetoa ilman anteeksi pyytelyä.

2. Iron Maiden - The Number Of the Beast
Henkilökohtaisella tasolla älyttömän tärkeä levytys. Ei ehkä mikään täydellinen mestariteos, mutta sisältää kuitenkin paljon itselleni hyvinkin tärkeitä suosikkikipaleita, kuten The Prisoner, The Number Of the Beast, Run To the Hills ja Hallowed Be thy Name. Maailma olisi huomattavasti köyhempi paikka ilman näitä lajinsa kuolemattomia sävellyksiä.

3. Overkill - The Years Of Decay
Overkill oli ensimmäisiä thrash/speed metal yhtyeitä, jonka musiikkia kuulin. Vielä tuolloin Overkillin levyjä oli melko huonosti saatavilla, mutta onnistuin kuitenkin hamstraamaan ne mitkä käsiini sain. The Years Of Decayn ostin lähinnä komean kansitaiteen takia, mutta kuunneltuani levyn huomasin, ettei bändin musiikkikaan todellakaan mitään läyhätystä ole. Elimination, I Hate, Playing With Spiders/Skullcrusher, The Years Of Decay ja E.N.D. ovat kaikki speed metallin helmiä, jotka jokaisen rässääjän tulisi kuulla edes kerran elämässään.

4. Autopsy - Mental Funeral
Pimeä, synkkä, väkivaltainen ja läpimätä levy, jonka tunnelmaa eivät nykypäivän deathgrind hurjastelijat tule koskaan saavuttamaan yli tuotetulla soitinpornollaan. Autopsy oli yksi ensimmäisistä yhtyeistä, joka yhdisti death metalliinsa doomia ja Mental Funeral kiteyttää yksiin kansiin kaiken sen, mistä oikeassa death metallissa on kyse. Soundit hipovat rujoa täydellisyyttä ja kappaleiden rakenteet ovat aivan jostain muualta kuin käsityskyvyn ulottuvista. Destined To Fester, Torn From the Womb, Hole In the Head, Robbing the Grave, Twisted Mass Of Burnt Decay, Slaughterday ja Dark Crusade kiteyttävät hyvin tämän levyn saastaisen ja brutaalin pahuuden.

5. Malevolent Creation - The Ten Commandments
Tätä aggressiivisempaa levyä saa kyllä hakea kissojen ja koirien kanssa. Nopeaa ja rässäävää paahtamista aivan Premature Burialista bändin omaa nimeä kantavaan lopetusbiisiin asti. Fillereitä ei löydy yhtäkään ja koukkuja tungetaan kirjaimellisesti jokaiseen kuulijan korvakäytävään. Brett Hoffman on yksi parhaista vokalisteista death metallin saralla.

6. Artillery - Fear Of Tomorrow
Hienon yhtyeen hieno debyytti, jolla kaikki pelaa kuin unelma. Kappaleet ovat erinomaisia, soitto taidokasta ja vokalisti Flemming Ronsdorfin laulusuoritukset huikeaa kuultavaa. Deeds Of Darkness on täydellisyyttä hipova sävellys, jota kuunnellessa nousee niskakarvat pystyyn joka ikinen kerta.

7. Bulldozer - IX
Näin sitä rässiä pitää tehdä! Nämä italialaiset olivat aikoinaan hyvin vihaisia ja se kuuluu tältä levyltä paremmin kuin hyvin. Harmittaa vain, että bändi meni kokoamaan itsensä uudestaan ja teki tähän astisen uransa munattomimman levyn, mutta se ei haittaa, nimittäin IX mättää ja viipaloi senkin edestä. Alberto Contini kuulostaa melkoisesti Lemmyltä tällä levyllä ja sehän passaa! Heaven's Jail, Desert!, Rob Klister, The Derby, IX ja kevyempi The Vision Never Fades jyrää kuin metrinen halko.

8. Brocas Helm - Black Death
Uudehko tulokas suosikkilistoillani, mutta sitäkin kovempi. Ei mitään valittamisen aihetta. Tyylitajuista ja hyvin tehtyä heavy metallia omalaatuisella tyylillä. Fly High kruunaa koko levyn upealla kitaroinnilla.

9. Pestilence - Consuming Impulse
Hollannin kovat pojat olivat vielä tällä levyllä elämänsä vedossa. Rujo ja kylmä levy, joka liputtaa perinteisen death metallin nimeen. Chronic Infection on täydellinen kuolonmetallin merkkipaalu ja loputkin kappaleet lähentelevät tätä samaa.

10. Autopsy - Severed Survival
Parhaita debyyttialbumeita, mitä olen ikinä kuullut. Mental Funeraliin verrattuna kuitenkin ehkä hieman tavanomaisempi aikansa tuote, joka kuitenkin potkii kuin mulkkuhullu. Disembowel, Severed Survival, Pagan Saviour, Ridden With Disease ja Embalmed murjovat, raiskaavat, ja repivät korvat palasiksi, mutta juuri siksi tämä on niin loistava. Soundit ovat täydelliset.

11. Motörhead - Sacrifice
Rujoa ja raskasta heavyrockia ja sehän uppoaa meikäläiselle, kuin veitsi voihin. Vaikka Motörheadin cv-stä melkoisesti mitäänsanomattomuuksiakin löytyy, on Sacrifice yksi bändin uran tasaisimmista ja parhaista kokonaisuuksista. Huonoja kappaleita on edes turha etsiä, ja sanomattakin lienee selvää, että ne parhaat vedot ovat jälleen ehtää timanttia.

12. Iron Maiden - No Prayer For the Dying
Ensimmäinen koskaan ostamani heavy metal levy ja sinnittelee edelleenkin korkealla sijalla omilla listoillani. Todella aliarvostettu levy Iron Maidenin tuotannosta. Itseäni miellytti suunnattomasti bändin paluu alkuaikojen rujompaan ja rockaavaampaan ilmaisuun SIT ja SSOASS levyjen jälkeen. No Prayer For the Dying, Tailgunner, Public Enema Number One, Run Silent Run Deep ja Bring Your Daughter To the Slaughter ovat kaikki hienoja helmiä ja ansainneet paikkansa Maidenin diskografiassa.

13. Death - Leprosy
Ensimmäinen ostamani death metal levy ja edelleenkin yksi lajinsa vahvimmista virstanpylväistä. PULL THE PLUG!!!

14. Overkill - Feel the Fire
Klassikkokamaa koko levy täynnä! Rotten To the Core, Overkill, Feel the Fire, Hammerhead... Helvetti, mitä näitä listaamaan? Feel the Fire kuuluu minun kirjoissani ehdottomasti niihin parhaimpiin debyyttilevyihin, mitä on ikinä tehty.

15. Bulldozer - Day Of Wrath
Kuvitelkaa mielessänne Motörheadin ja Venomin ristisiitetty äpärälapsi, niin uskon että saatte parhaimman mahdollisen kuvan tämän levyn sisällöstä. Nopeaa, rujoa ja rienaavaa black metallia ajalta, jolloin genre oli viellä hyvin lasten kengissä. Rähjäiset soundit tekevät vain kunniaa tämän levyn irvokkaille sävellyksille, joiden parasta antia ovat The Great Deceiver, Mad Man, Cut Throat ja Insurrection Of the Living Damned.

16. Accept - Metal Heart
Legendaaristen sakemannien pitkän uran kirkkaimpia hetkiä, joka kestää hyvin kuuntelua vuodesta toiseen.

17. Judas Priest - Painkiller
Varmaankin Priestin metallisin levy, jota kuuntelin yhteen aikaan niin paljon, että mainasin lopulta heittää sillä vesilintua, kun kyllästyminen iski pahanpäiväisesti. Pitkät kuuntelutauot ovat kuitenkin tehneet hyvää, ja joka kerta kuin laitan Painkillerin soimaan alkavat kylmät väreet ja hienot muistot kulkea niskavilloja pitkin. Ehdoton klassikko, jolta ei upeita kappaleita puutu.

18. Motörhead - Bastards
Tasainen kokonaisuus ja törkeä asenne on se seikka, joka tekee tästä levystä niin hienon. Bastards on muistaakseni Lemmyn henkilökohtainen suosikki kaikista Motörheadin levyistä, eikä siinä mitään väärää ole. Erinomainen levy, joka todellakin kuuluu bändin ehdottomiin mestariteoksiin. Burner!

19. Shub-Niggurath - Evilness And Darkness Prevails
Kaikista Morbid Angelin seuraajista Shub-Niggurath on kolahtanut minulle kaikkein eniten. Evilness And Darkness Prevails on itseasiassa niin tajuttoman kova lyhytsoitto, että jopa Morbid Angelin parhaimmatkin levyt kalpenevat sen rinnalla. Seitsemän kappaletta ja vajaat 30 minuuttia silkkaa murhaa Lovecraftin luomusten nimeen ja se jos mikä on musiikkia minun korvilleni.

20. EatMyFuk - Wet Slit & A Bottle Of Whiskey
Hardcore punkkia pornolyriikoilla! Mitä muuta voisi enää hyvän musiikin ystävä toivoa? Muunmuassa Autopsysta ja Abscessista tutut veteraanit, Chris Reifert ja Danny Coralles pitävät huolen siitä, että meininki äityy pahimmillaan/parhaimmillaan todella rivoksi ja koukuttavaksi kahkoamiseksi. Destroy the Factory, Kiss My Fucking Ass, Kneel Before My Cock, I Wanna Be Your Whore ja I Wanna Cum On You naurattavat ja samalla potkivat kuuntelijaansa pahemman puoleisesti persiille.

Thespirit
Käyttäjä
61 viestiä

22.04.13 klo 21:20 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nirpi
Käyttäjä
49 viestiä

12.05.13 klo 12:40 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tässä muutamia helmiä epämääräisessä järjestyksessä:

NIGHTWISH: ONCE
Lukemattomia kuuntelukertoja alttiissa iässä => kasvaminen kiinni tähän levyyn. Oncessa on oma, ainutlaatuinen, kaikista muista NW-levyistä poikkeava soundi, joka on kuultavissa kaikissa levyn biiseissä. Sopivassa suhteessa mänttäystä ja sinfoniaorkesterin viulunvingutusta. Jokainen biisi toimii, ja Marco Hietala ja Tarja Turunen laulavat upeasti yhteen. Levyn parhaita hetkiä ovat creek-intiaanitunnelmointi Creek Mary's Blood, Holopais-sinfonia Ghost Love Score ja kuolleen ystävän muistolle tehty Higher than Hope. Once on NW-paraabelin huippu juustoisten varhaislevyjen ja väkisin väännettyjen ison rahan plattojen välissä.

THE SMITHS: THE QUEEN IS DEAD/STRANGEWAYS, HERE WE COME/HATFUL OF HOLLOW

Rakastan kaikkia Smithsin levyjä, enkä osaa nimetä ehdotonta suosikkiani niistä. Se saattaa olla joku näistä kolmesta, tai sitten vaikkapa Louder than Bombs tai Meat Is Murder. The Queen Is Dead on klassikkolevytys, joka sisältää maailman parhaan biisin (There Is A Light That Never Goes Out), eikä siinä ole yhtään lytkyä täytebiisiä. Toisaalta alun kolme peräkkäistä ruikutusbiisiä (The Queen Is Dead, I Know It's Over ja Never Had No One Ever) ovat kuunneltavissa ainoastaan riittävän melankolisessa mielentilassa.

Strangeways, Here We Come, bändin viimeinen studioalbumi, vaikutti ensin kauhealta, ideattomalta Morrissey-vihaa-kaikkea -potpurilta, mutta mitä enemmän sitä on tullut kuunneltua, sen selvemmäksi on käynyt, että se on Smithsin parhaiten mietitty ja tiukin albumikokonaisuus. Strangewaysiltä löytyy myös hienoja yksittäisiä helmiä, kuten ironinen Girlfriend In A Coma, monitulkintainen A Rush And A Push ja herkkä I Won't Share You.

Hatful of Hollow, joka ei ole varsinaisesti studioalbumi vaan ihmeellinen uusien ja vanhojen biisien blendinki, toimii kaikissa tilanteissa ja sisältää Smithsin lyhyen uran alkupään klassikoita, kuten What Difference Does It Make (se toinen versio), William, It Was Really Nothing ja beatlesmaisen huuliharppuriffin sisältävä, kopea Still Ill. Tunnelma on kautta linjan terapeuttisen katkera, haavellinen ja yksinäinen. Hatful of Hollowin kansi on myös hyvin tyylikäs, kuten muutkin Smiths-levyjen, etenkin sinkkujen kannet. Aiheeseen perehtyneet elokuvatietäjät saavat varmaan paljon hupia bongaillessaan niistä 1950-60-luvun brittiläisten b-leffojen tähtiä.

Meat Is Murder on myös loistava, upea teemallinen albumi, joslta löytyvät Nowhere Fast ja Well I Wonder, esimerkkejä Siishei Oikeesti Hyvistä Biiseistä.

THE EAGLES: THEIR GREATEST HITS

Musiikillista perintöä isältä tyttärelle. Jos lapsesta saakka altistetaan Eaglesille, CCR:lle, lännenfilmeille ja toiminnalle, onko mikään ihme, jos ajautuu musiikin ja "epänaisellisten" elokuvien pariin? Ei ole koskaan kyllä haitannut :D En vieläkään tajua, miten kitaraa voi soittaa niin kuin nuo Eagles-jätkät soittaa. Joka biisissä erilainen, upea saundi, häikäisevät, kekseliäät soolot ja taivaalliset laulustemmat. Hotel Californiakin on hyvä levy, mutta tälle kokoelmalle on kerätty toistaiseksi paras nippu tätä herkkua. Lyriikkapuolella on.. no, eaglesmäistä tarinankerrontaa, josta tietenkin tykkään, esimerkkinä siitä Lyin' Eyes.

THE DOORS: THE BEST OF THE DOORS

Toinen timantinkova kokoelma, koska en osaa nimetä Doorsin parasta albumia. Ehkä se voisi olla L.A. Woman, The Doors, tai Strange Days? Vasta kun kuulee Riders on the Stormin, tietää, mitä tunnelmallinen musiikki on. Doors on niitä bändejä, joiden kuuleminen herkässä teini-iässä muutta hieman koko loppuelämää.

LED ZEPPELIN: HOW THE WEST WAS WON

Kolme levyä käsittävä livetallenne, eli tuntikaupalla hurmioituneita sooloja ja Plantin ääntä. Akustisia vetoja, kelttimeininkiä ja vanhan ajan heavyä. En koe tarpeelliseksi perustella tätä tämän kummemmin. Led Zeppelinin studiolevyt ovat tietysti mahtavia, mutta livelevyllä on aivan eri lailla energiaa ja ukkojen huikea taituruus tulee selvemmin esiin.

BUBBLING UNDER: PINK FLOYD JA ELLIOTT SMITH (XO JA ROMAN CANDLE)

Olen Pink Floydin suuri ystävä, mutta koska olen ostanut bändin tuotannon yksissä kansissa (Venäjältä...), biisejä ei voi kuunnella albumeittain, mikä on melkein rikollista. LP-soitin on saanut kyllä pyörittää The Wall -vinyyliä aika tavalla. Jos ei keksi mitään muuta kuunneltavaa, PF toimii aina.

Elliott Smith pääsee melkein listalle, koska oli pop-musiikin pienimuotoinen pelastaja vuosituhannen lopulla. Harmi, etteivät parhaat biisit tislautuneet yhdelle albumille vaan vähän sikin sokin diskografiassa. XO ja kellarissa äänitetty esikoinen Roman Candle ovat suhteellisen kovia kokonaisuuksia. Muilta levyiltä löytyvät Between the Bars ja Miss Misery ovat kauneimpia kappaleita ikinä. Lepää rauhassa, Elliott!

SUOMI-SARJA: Pariisin Kevät (Astronautti) ja Aino Venna (Marlene)
Viime aikojen parhaita kotimaisia. Kumpikin on omaperäinen, esittäjän huikeasta luovuudesta kielivä albumikokonaisuus. PK:n levyn nimibiisi leijuu omissa sfääreissän, vaikka albumi onkin yhtä mätää Miss Universumia lukuunottamatta täysosuma. Aino Vennalla taas on sellainen ääni, jota jaksaisi kuunnella, vaikka nainen laulaisi Trololoota.

Tästä listauksesta jäi taatusti jotain pois, saatan täydennellä myöhemmin.

Godzilla

01.06.14 klo 12:51 - linkitä tähän kommenttiin: #

Iron Maiden - The Number Of The Beast
Iron Maiden - Seventh Son Of A Seventh Son
Iron Maiden - Piece Of Mind
Iron Maiden - Powerslave

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

20.11.19 klo 18:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kun nyt tuli toisessa ketjussa listattua taloudellisessa mielessä kokoelman helmiä, niin tulkoon tunnearvoltaan tärkeimmät levyt sitten tänne.

1. Marillion - Marbles

Marillionissa on ollut hienoa huomata, miten paljon bändi on musiikillisesti vuosien varrella kehittynyt vähän raaemmasta soundista tällaiseen levollisempaan tunnelmointiin. Marblesissa taitaakin olla koko yhtyeen parhaat ja rentouttavimmat yksittäiset kappaleet - ja pituuttakin kahden levyn verran. Käytettyjen levyjen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä tästä on myös yhden levyn tynkäjulkaisuja, joiden mukana tuli erillinen kertakäyttöinen latauskoodi bändin nettisivuille.

2. KLF - Chill Out

Yksi rentouttavimmista ja yksinkertaisesti mukavimmista ja kivoimmista levyistä kuunnella, mitä hyllystä löytyy. Chill Out eräänlainen kengännauhabudjetilla tehty ambient-sample-konseptilevy, joka kuvaa mielikuvituksellista automatkaa Yhdysvaltojen etelärannikon läpi. Tässä kuullaan mm. mongolialaista kurkkulaulua.

3. Van Der Graaf Generator - Godbluff

Godbluff on hienoin comeback-levy koskaan. Tunnelma tässä on ajalle poikkeuksellisen kolkko ja raaka, monimutkaisia melodioita ja ylitsepursuavaa progekikkailua ei löydy käytännössä ollenkaan, kuten ei kitaroitakaan. Van Der Graafin soundin pohja on urkujen ja saksofonin makoisan rosoinen yhdistelmä plus Peter Hammillin rupinen lauluääni. Synkistely ja uhkaavuus on taitolaji ja Van Der Graaf Generator oli tällä saralla edelläkävijä, mutta siitä progen älyllisemmästä puolesta yhtään tinkimättä. Tämä on muuten Bruce Dickinsonin ja Johnny Rottenin suosikkibändejä.

4. Hot Rats - Frank Zappa

Hot Rats on taatusti maailman groovein levy, joka rakentuu käytännössä pelkkien loputtomien instrumentaalisoolojen ympärille. Tämä oli viime kesänä soittimella varmaan enemmän kuin yksikään toinen albumi. Ihan ansaitusti Zappan suosituimpia ja ylistetyimpiä julkaisuja.

5. Dire Straits - Alchemy Live

Jos 80-luvun alkupuolikkeen Dire Straits on hienoimpia yhtyeitä ikinä, niin tällä levyllä on ne kaikki parhaat puolet siitä vielä hiukan parempana. Straits oli nimittäin parhaimmillaan livenä.

6. Anathema - Weather Systems

Tällä levyllä Anathema viimeistään vaihtoi goottirockista ja doom metalista suoraan herkistelymusiikkiin ja suoraan tunteiluun, teemana levyllä on nimensä mukaisesti luonto ja sääilmiöt. Harmittavasti yhtye ei ole enää jälkeen pystynyt tuottamaan mitään näin hienoa ja kaunista.

7. Klaus Schulze - Timewind

Maestro Schulzen ehkä tunnetuin levy - ja ihan syystä. Timewindin avaruustunnelmoinnin kuunteleminen laadukkaalla äänentoistojärjestelmällä on lähes uskonnollinen kokemus, kuin lähtisi ihan lentoon itsekin. Tämä voitti tekijänsä yllätykseksi aikoinaan ranskalaisen musiikkimedian vuoden parhaalle levylle myönnettävän erityispalkinnon,

8. Iron Maiden - Somewhere in Time

Iron Maidenin magnum opus, yksi kaikkien aikojen huikeimmista metallilevyistä ja elämyksistä. Koko levyllä ei ole ainuttakaan huonoa tai keskinkertaista biisiä, mutta uusintajulkaisujen juosten kustu remiksaus ei tee ollenkaan kunniaa Martin Birchin alkuperäiselle eeppiselle miksaukselle.

9. Dire Straits - Love Over Gold

Taisinkin jo mainita, että Dire Straits oli parhaimmillaan parasta koskaan. Love Over Gold on Straitsin studioalbumeista paras.

10. Ulver - Perdition City

Tämä menee varmaan kokeellisen syntikkapopin genreen. Vaikea kuvailla, mutta melkoinen elämys Perdition Citykin on.

Jautsi
Käyttäjä
73 viestiä

21.11.19 klo 12:05 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tykkään kuunnella monenlaista musiikkia. Levyjä minulla ei tosin ole kovin paljon. Kuuntelen radiota.

Klassisen puolen levyistä tykkään Crusellin klarinettikonsertoista ja Shostakovitshin sellokonsertoista ja sitten minulla on yksi levy, jossa Oxfordin kammarikuoro laulaa 1500-luvun lamentaatioita, Jeremian kirjan pohjalta sävellettyä, piinaviikolla esitettäväksi tarkoitettua hiljaista juhlamusiikkia (luin tämän juuri levyn esittelytekstistä).

Sitten tykkään M.A. Nummisen levystä Aarteeni, juokaamme likööri. Siinä on Nummisen suomentamana vanhoja saksalaisia ja amerikkalaisia iskelmiä, joista varsinkin saksalaiset on alunperinkin tarkoitettu humoristisiksi.

Jatsipuolelta löytyy muutamia levyjä. Niistä tykkään erityisesti joskus aika halvalla hankkimastani levystä nimeltä Ultimate Bossa Nova. No, en tiedä onko se kaikkien mielestä edes jatsia. Samaa voi sanoa kitaristi Jeff Beckistä, jonka levyistä enemmän tykkään Blow by Blow -nimisestä. Olisko se jatsahtavaa progea? Herbie Hancockin levyn The Essential Herbie Hancock ostin joskus sattumalta, se on ältsin hyvä, kuunnelkaa vaikka Watermelon Man. Miles Davisilta minulla on vain Porgy and Bess -musikaalin lauluista tehty tunnelmallinen kooste.

Näin kirkkovuoden lopun lähestyessä mainitsen myös Piirpauke-yhtyeen mainiosta levystä nimeltä Joulu. Perinteistä jouluimellosta on siinä käsitelty kunnioittaen niin että paukkuu, soi ja vonkuu. Perinteistä joulumusiikkia perinteiseen tapaan ellei aika paljon komeamminkin esittää Pentti Hietanen joululevyllään, jonka nimeä en tiedä, sillä ostin sen aikoinaan Viipurin kauppatorilta ja nuoret myyjät sutaisivat sille kannet, joissa Hietasen mainostetaan laulavan jotain italialaisia laulelmia. Olen taiteillut kanteen Pentille tonttuhatun, niin sen tunnistaa siitä joululevyksi.

Joo, ja poppipuolelta saatan kuunnella joskus perjantai-iltana pikku nosteessa Dionne Warwickin levyä, josta en ole varsinaista nimeä löytänyt paitsi Dionne Warwick. Tekisi mieli ostaa myös Demis Roussosin levy Forever and Ever, mutta asia ei ole vielä ajankohtaistunut. Mantovanin ja orkesterin levyä Essential Mantovani kuuntelin joskus useamman kerran. Siinä on kappale nimeltä Charmaine, olen siihen aivan lumoutunut. Se on semmosta vanhempata tanssimusiikkia.

Joskus ostin sellaisen Jim Whiten levyn, jonka nimi taitaa olla Wrong-Eyed Jesus, siinä on hienoa tunnelmaa paikoitellen.

Keskustelut