Viimeksi kuunneltuja levyjä

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Viimeksi kuunneltuja levyjä

JiiÄr

04.02.09 klo 22:49 - linkitä tähän kommenttiin: #


Coldplay - A Rush of Blood to the Head
Jotkut radiosta kuulemani Coldplay-kappaleet ovat ihan kelvollista stadionpoppia. Tällä albumilla Coldplay löi itsensä todella läpi, ja itse ainakin ihmettelen, että millä eväillä. Itselle ei ainakaan jäänyt käteen muuta kuin ne radiosta tutut kappaleet, jotka tosin nekin alkavat olla jo melko puhkikuluttuja.


Death - Scream Bloody Gore
Pikkuhiljaa sopivien tilaisuuksien tullen karttuu Death-kokoelmani. Piti täydellisesti kutinsa sen suhteen mitä levyltä odotinkin, eli kaikkein suoraviivaisinta Deathia tarjolla. Yksi ensimmäisistä death metal-levyistä, ja pioneerit ovat laadukkaita tässäkin tapauksessa. Ei missään nimessä paras Death-levy, mutta perseelle potkivan suoraviivaisen metallin ehdottomimpia kulmakiviä. (Ja tässä tapauksessa kävi niin, että paras kappale löytyi bonusbiisinä, nimittäin Beyond the Unholy Grave.)

Madmasa
Käyttäjä
572 viestiä

05.02.09 klo 19:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Black Sabbath - Dehumanizer

Minä kuulun niihin Sabbath-faneihin, joita kiinnostavat enemmän esim. Dion ja Martinin aikainen BS, kuin Ozzyn aikainen. Dion ja Martinin aikaiset biisit kolahtavat paremmin, joten muutama levykin on tullut ostettua.
Dehumanizer on pieni mestariteos Sabbath-albumien seassa. Dion karkeampi sävy ja Iommin otteet tekevät tästä aivan helvetin kovan lätyn.
Dion sanoitukset ovat minusta vertaansa vailla ja niiden hyviä esimerkkejä ovat Computer God, I, Master of Insanity. Niissä on taikaa. Tony Iommin riffit loistavat niin kuin aina ja aivan armottomia sävyjä mies on saanut aikaan.
Sanoisin tätä Sabbathin raskaimmaksi levyksi ainakin Dio-eralla ja 90-luvun parhaimmaksi heavy-levyksi. Sama kokoonpano (Heaven & Hell-yhtye) duunaa muuten uutta levyä täksi vuodeksi ja julkaistaan keväällä.. Dio Yearsin uusien biisien mukaan olisi tulossa samanlaista sävyä kuin Dehumanizerissa.

DavidByron

06.02.09 klo 21:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dream Theater - Six Degrees of Inner Turbulence

Joo-o. Dream Theaterin järjestykseltään kuudennes albumi SDOIT, sisältää aika paljon pitkiä kappaleita ja se on osa syy miksi tämä on keskinkertainen levy. Kyllä semmoinen 20 minuutin kappale menee vielä helposti, mutta kun mennään 40 minuuttiin niin sitten pitää jo pureskella vastaan. Onneksi viimeinen biisi oli jaettu kahdeksaan eri osaan, joten kuunteleminen helpottui. Falling into Infinityn jälkeen tuntui pienoiselta pettymykseltä, mutta silti ihan kelpo paketti Dream Theaterilta.

King Crimson: Red

Jälleen loistava taidonnäyte progressiivisen rockin luojilta. Loistavaa tykitystä on jälleen luvassa, eikä kukaan tyylilajin hyvä ystävä tule pettymään. Valitettavasti tämän levyn jälkeen King Crimson hajosi, mutta ei lopullisesti sillä yhtye teki comebackin vuonna 1981 uudella kokoonpanolla, jossa oli ainoastaan yksi perustajajäsen kitaristi Robert Fripp. Levy päättää kolmiosaisen trilogian, joista vielä kuuntelematta on keskimmäinen osa Starless and Bible Black. Fallen Angel on ehdottomasti levyn paras biisi. Kaikille progen diggaajille ja miksei vaikka muillekin, jotka on kiinnostunut kyseisestä genrestä, niin ei kun vaan etsimään Crimsonin levyjä.

Juki
Käyttäjä
1243 viestiä

06.02.09 klo 23:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Viime aikoina on taas tullut pitkästä aikaa kuunneltua hieman vanhaa kunnon kotimaista rock'n'rollia a la Eppu Normaali:

Eppu Normaali: Akun tehdas (1980):

Vaikka Eput monien mielestä siirtyivät tällä levyllä soittamaan ns. lällärikamaa, niin löytyy levyltä monta hienoa biisiä, kuten hiteiksi nousseet Akun tehdas, Suomi-ilmiö ja Puhtoinen lähiöni. Levyn nimi ja kansikuva on "lainattu" suoraan CCR:ltä (Creedence Clearwater Revival). Hieno levy, vaikka vielä parempaa oli tulossa.

Eppu Normaali: Kahdeksas ihme (1985):

Eppujen onnistunein levy, joka ei sisällä yhtään hutia. Tunnettujen hittibiisien lisäksi muutkin levyn biisit hipovat täydellisyyttä. Martin sanoitukset ovat aivan uskomattoman hienoja tällä kertaa. Kahdeksas ihme edustaa Eppuja parhaimmillaan! Levy on myös Eppujen myydyin studioalbumi.

Eppu Normaali: Valkoinen kupla (1986):

Hieman rosoisempi soundi edelliseen levyyn verrattuna, mutta silti lähes yhtä täydellinen kuin Kahdeksas ihme. Sisältää tällä kertaa vain pari hitiksi noussutta biisiä, mutta kyllä muutkin biisit hyviä ovat. Omaksi suosikikseni nousee levyn päättävä kitaristi Juha Torvisen säveltämä upea "Paha taika". Biisin sanoitus on myös erittäin hieno ja kekseliäs. Kahdeksannen ihmeen jälkeen Eppujen toiseksi myydyin studioalbumi.

Hiisi
Käyttäjä
325 viestiä

07.02.09 klo 19:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mjoo. Leikitään nyt sitten vähän levykriitikkoa, kun kerta lupasin tänne joskus kirjoittaa.

Pekka Streng - Magneettimiehen kuolema (1970)
Todella arvokkaasti vanhentunut suomalainen hämyilyklassikko. Pekka Streng sairasti syöpää ja tiesi levyn tehdessään kuolevansa pian. Tämä tekee ainakin omasta mielestäni levystä riipaisevan. Monet kappaleet ovat silti lähinnä toivoa antavia, eikä levy ole todellakaan umpisynkkä. Tunnelma on hauras ja raukea. Hienoimpia kuolemasta kertovia levyjä, vaikka se onkin vain yksi levyn teemoista. Muutama keskinkertainen biisi ei haittaa.

Motörhead - Motörhead (1977)
Tämä motörheadin depyytti on vähän aliarvostettu. Hieman monipuolisempi kuin monet motörheadin levyt. Sisältää joitakin suotta unohdettuja biisejä, kuten lost johnny tai keep us on the road. Tuotanto on rumaa ja sehän sopii mulle.

Reverend Bizarre - Crush the insects (2005)
Olin joskus itsekin Reverend fani, mutta enää ei innosta samalla tavalla. Tämä on mielestäni välityön oloinen ja reverendin huonoin levy. Monta biisiä oli jo entuudestaan tuttuja ja joukosta löytyy keskinkertaista settiä, kuten Slave of Satan, Council of Ten ja Fucking Wizard. Tuotantokaan ei ole aivan kohdallaa, mut se on sivuseikka. Pidin silti tästäkin aikoinaan kovasti.

Pink Floyd - The wall (1979)
Ei paljon lisättävää tohon Juizen kommenttiin, mut mielestäni levyn tunnelma ei ole ahdistava. Lähinnä jotenkin riipaiseva ja vähän epätoivoinen. Pituutensa takia tämä vähän vaikeasti sulateltava möhkäle, mutta selvä mestariteos. Etenkin ensimmäisen levy potkii.

Roxy music - Roxy music (1972)
Tämä vanha roxy music on rosoisempaa ja rankempaa kun myöhempi tuotanto. Hienosti yhdistelty progea, rockia ja iskelmällisiä vaikutteita. Ei välillä meinaa pysyä kasassa, mut ihan sama kun joukosta löytyy ihan saatanan kovia tunnelmallisia biisejä.

Kauko Röyhkä - Onnenpäivät (1983)
Röyhkän ensimmäinen popahtava levy. Monet biisit on nostalgisia-henkisiä ja unenomaisia. Muutamat kappaleet on röyhkäksi turhankin pop-renkutuksia, mutta joukosta löytyy monta miehen uran hienoimpia biisiä, kuten onnenpäivät ja nivelet. Vähän epätasainen, mutta koskettava ja nautittava levy.

DavidByron

08.02.09 klo 00:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

En nyt haluais nussia pilkkua, mutta toi The Wall levy on tehty vuonna 1979 eikä 1982. Vuonna 1982 tehtiin kyseiseen levyyn perustuva elokuva samalla nimellä.

Hiisi
Käyttäjä
325 viestiä

08.02.09 klo 01:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

^ Juu. Sen elokuvan takia menin näköjään sekaisin. Korjattu.

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

10.02.09 klo 16:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

DavidByron kirjoitti:

Valitettavasti tämän levyn jälkeen King Crimson hajosi, mutta ei lopullisesti sillä yhtye teki comebackin vuonna 1981 uudella kokoonpanolla, jossa oli ainoastaan yksi perustajajäsen kitaristi Robert Fripp.

Muistetaan, että King Crimsonissa ei ollut alkuperäisiä jäseniä enää vuonna 1970, joten Redin aikoihin olivat muut alkup. jäsenet olleet jo pitkään poissa.

DavidByron

10.02.09 klo 16:22 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scarface kirjoitti:
DavidByron kirjoitti:

Valitettavasti tämän levyn jälkeen King Crimson hajosi, mutta ei lopullisesti sillä yhtye teki comebackin vuonna 1981 uudella kokoonpanolla, jossa oli ainoastaan yksi perustajajäsen kitaristi Robert Fripp.

Muistetaan, että King Crimsonissa ei ollut alkuperäisiä jäseniä enää vuonna 1970, joten Redin aikoihin olivat muut alkup. jäsenet olleet jo pitkään poissa.

Totta. Kiitoksia korjauksesta.

JiiÄr

11.02.09 klo 20:00 - linkitä tähän kommenttiin: #


Individual thought patterns
2½ vuotta sitten ostamani ensimmäinen Death-levy, ja edelleen paras kuulemani levy yhtyeeltä.

Pidän Individual thought patterns-levyä parhaimpiin lukeutuva kitaralevynä, oli kyseessä mikä tahansa genre. Metallilevyille poikkeuksellisesti levyllä on myös hyvin selvästi kuultavia basso-osuuksia, jotka tuovat levylle tietynlaista jazzmaista tunnelmaa.

Levyn jokainen kappale on oma itsenäinen ja helposti mieleenjäävä teos, mutta samalla levy on hyvin tiivis kokonaisuus. Overactive imagination- ja In human form-kappaleet aloittavan levyn iskuilla palleaan, mutta mahtuu joukkoon mm. kauniin kosketinintron sisältävä Destiny. Kappaleet ovat kautta linjan monimutkaisia, mutta kaikki 10 kappaletta kestävät kukin alle 5 minuuttia, joten turhan massiivinen levy ei teknisyydestään huolimatta ole.

Joku voinee valittaa vokalisti Chuck Schuldinerin vokalisoinnin yksiulotteisuudesta, mutta itselleni kyseessä on yksi legendaarisimmista metallilaulajista, ja hänen sanoistaan saa (tällä levyllä ainakin) selvän, mikä ei nyt hirveän yleistä death metalista puhuttaessa ole.

Individual thought patterns herättää monenlaisia tunteita. Paikoin se on rujo, paikoin koskettava, mutta koko 40 minuuttisen kestonsa ajan ehdottoman vaikuttava teos. Levyä voi suositella jokaiselle raskaamman musiikin ystävällä, jolle perinteisyydestä poikkeaminen ei ole ongelma.

Miihkali
Moderaattori
1914 viestiä

11.02.09 klo 20:10 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olen tässä pari viimeistä päivää ollut vähän... oudossa mielentilassa. Tähän on kuulunut kahden seuraavan levyn kuunteleminen, joista toinen taisi tehdä tämän mielentilan vielä oudommaksi ja toinen taas toimi tehokkaana terapiana.

Venom: Welcome to Hell

Hulppea proto-bm-albumi Venomilta. Todella tiukka levy. Rokkaavia riffejä, rajua paahtoa, hyviä sanoituksia ja toimiva kokonaisuus. Soitto ja soundit on asiaankuuluvan rupisia, mikä ei toki ole missään mielessä huono asia. Jos jotain huonoja puolia halutaan hakea, niin parissa biisissä (Live Like an Angel ja In League With Satan) lauluun on pistetty aika ärsyttävä kaiku lauluun. Jälkimmäisestä biisistä on tosin sanottava, että se teki minuun tällä kuuntelukerralla ja täysin keskittyen uskomattoman suuren vaikutuksen. Siis sitä biisiä kuunnellessa sen sanat, hypnoottinen hidas rumpumättö ja junnaava riffi loivat jotenkin suggestiivisen vaikutelman. Biisi loi mieleen todella ahdistavan kauhuntunteen enkä pystynyt tekemään muuta kuin kuuntelemaan sitä biisiä. Olisipa kaikki bm näin tunnelmallista.

Lapinlahden Linnut: Elämä janottaa

Yksi Lapinlahden Lintujen klassikkolevyistä. Jonkinlainen mielipiteenjakaja, toisten mielestä pelkkä rahat-pois -hengessä tehty Seitsemän kuolemansyntiä -soundtrack, mutta itse kuulun siihen toiseen joukkoon, jonka mielestä kyseessä on LLL:n parhaita levyjä. Lyhyt levy on, totta - verrattuna bändin yleensä 14 tai jopa 16 biisiä sisältäviin albumeihin Elämä janottaa:n 11 biisiä on suorastaan säälittävä suoritus. Mutta toisaalta monia muita Lapparialbumeita riivaavat täytebiisit loistavat poissaoloaan ja jokaisella biisillä on tarkoituksensa kokonaisuudessa. Linnuille aika poikkeuksellisesti levy myös muodostaa selkeän kokonaisuuden edeten alun rock-meiningistä ensin huumoriviisujen kautta lopun rauhallisempiin biiseihin.

vomppa
Käyttäjä
663 viestiä

15.02.09 klo 17:48 - linkitä tähän kommenttiin: #

Äsken tuli soittimessa pyöritettyä:

Iron Maiden - Iron Maiden

Elikkä Iron Maidenin samanniminen debyyttialbumi. En ole mikään Iron Maiden-fani, mutta täytyy sanoa, että tämä levy kyllä iski. Levyn aloittaa erinomainen kappale ja sen lopettaa erinomainen kappale. Täydellinen levy ei kuitenkaan ole, koska muutamia vaisujakin biisejä löytyy. Sisältää myös aivan upeita lauluttomia kappaleita. Kuitenkin kolme kappaletta nousee lopulta ylitse muiden: Remember Tomorrow, Phantom Of The Opera ja Transylvania. Huonompia taas ovat Sanctuary ja Running Free , mutta nämäkään eivät ole varsinaisesti surkeita. Yhteenvetona levy on erittäin hyvä.

Juki
Käyttäjä
1243 viestiä

17.02.09 klo 15:04 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tällaista tässä viime aikoina tullut kuunneltua:

Jussi Hakulinen: Vaaleanpunainen majatalo (1985):

Jussi Hakulisen soolouran aloituslevy. Levy on täynnä upeita biisejä, joista myöhemmin hiteiksi ovat nousseet Vaaleanpunainen majatalo, Varkaat, kulkurit sekä Yö jota ei ollutkaan. Levyn hienoin biisi on mielestäni kuitenkin Juice Leskisen sanoittama Joonatan, jonka sanat Juice teki vuonna 1985 syöpään kuolleen ystävänsä, kitaristi Petteri Salmisen muistoksi. Vaaleanpunainen majatalo on ehdotonta klassikkokamaa ja pakollista kuuneltavaa kaikille Jussi Hakulisen faneille.

Jussi Hakulinen & Kinsky: Valtaa ja voimaa (1986):

Vuonna 1985 Hakulinen jätti Yö-yhtyeen perustaakseen oman, valitettavan lyhytikäiseksi jääneen Kinsky-yhtyeen. Yhtye julkaisi vuonna 1986 ainoaksi jääneen albuminsa Valtaa ja voimaa. Valtaa ja voimaa ei ole ehkä ihan Vaaleanpunaisen majatalon veroinen klassikko, mutta kyllä tältäkin levyltä löytyy monta loistavaa biisiä, kuten Valtaa ja voimaa, Kristallikyyneleet, Lumilinna ja Serpentiinit. Myös Muska-laina Kirjoita postikorttiin soi hyvin Kinskyn versioimana. Tämän levyn jälkeen Hakulinen piti viiden vuoden tauon levytysrintamalla ennen kuin seuraava levy Pennitön Onassis näki päivänvalon.

Lordi-fani
Käyttäjä
647 viestiä

18.02.09 klo 21:16 - linkitä tähän kommenttiin: #


KISS - Unmasked
Tuli hankittua Unmasked, joka on KISSin kaikkien aikojen popahtavin ja kevyin lätty. Yleisesti fanit pitävät tätä huonona juttuna (tai ainakin levyn julkaisun aikoihin pitivät), mutta itse ainakin pidän tästä muutoksesta. Tietenkin bändin juuret ovat raskaassa rockissa, mutta se ei muuta sitä faktaa, että Unmasked on oikeasti hyvä levy. Mukaan mahtuu joitain heikompiakin kappaleita, mutta suurimmaksi osaksi levy on täynnä mahtikappaleita. Parhaimpia ovat levyn avausraita ja hienolla pop-melodialla varustettu Is That You?, Australiassa listoille päässyt hempeilykappale Shandi sekä hieno hoilotuskappale Tomorrow. Mainitsemisen arvoinen on myös riffi kappaleessa Torpedo Girl. Kokonaisuudessaan hieno poprock-levy, jota jaksaa kuunnella monta, monta kertaa. Ehkei sitä perinteisintä KISSiä, mutta se ei minua ainakaan haittaa.

mbay
Käyttäjä
1496 viestiä

20.02.09 klo 17:08 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rotting Christ - Triarchy of the Lost Lovers

Kolmas pitkäsoitto, ja edellisen Non Serviamin tapaan, ulosanti muuttuu yhä melodisemmaksi ja omanlaiseksi. Sakisin rohinat ovat yksi lukuisista tavaramerkeista, joilla yhtye erottuu edukseen. Levyn kappalemateriaali on melko tasaista, paikoin jopa tasapaksua, mutta raidat kuten King of a Stellar War, Archon ja One With a Forest kuitenkin parantavat kokonaisuutta. Loppujen lopuksi levynä suht mainio, mutta ottaen huomioon yhtyeen aiemmat levytykset, huomaa että jo tällä mentiin heikompaan suuntaan.

Rotting Christ - Passage to Arcturo

Pimeää, melodista, raakaa ja tunnelmallista black metallia, vaikka bm:ksi onkin helvetin kaukana jostain skandinaavivingutteluista. Mukana myös joitain death metal-aineksia jotka parantavat soppaa entisestään. Kaikki kappaleet ja releasella mukana tulevat bonarit aivan ensiluokkaista materiaalia, ehkä Mystical Meetingin ollessa se heikoin (kulunein), vaikka kova kipale tuokin. Varauksettomat suosittelut jos metallimusiikki noin yleensäkin kolahtaa.
Old Coffin Spiriiiitt [www.youtube.com]!!!!!!

Camel - Mirage

Yleisesti ottaen mulle yksi parhaista proge-levyistä. Latimer on hieno mies, taikoo skittallaan tunnistettavia sointuja ja lurittaa päälle vokaalit tunteella. Lady Fantasy on henk'kohtasesti yksi kovimmista vedoista ikinä. Klassikko.

Solitude Aeturnus - Through the Darkest Hour

Robert Lowe hoilaa kuulijan suohon, samalla temperamentilla mitä herra nykyään harjoittaa myös toisen epic doom-ryhmän Candlemassin riveissä. Melko hitaasti aukeava tunninmittainen doom-levy, jossa on yksi (pakollinen) tarttuva hitti, ja paljon hidasta heviä, jossa kitarat rouhivat matalalta. Muuten täysien pisteiden lätty, mutta parin kappaleen liiasta pituudesta hieman sakkoa.

Myös Rotting Christin Non Serviam ja Thy Mighty Contract ja Cryptopsyn Blasphemy Made Flesh tullut pyöräytettyä muutamaan kertaan, mutta niistä ei enempää ainakaa tähän hätään löydy tekstiä.

EDIT:

Miihkali kirjoitti:

King Diamond: Abigail:
Pirun hyvä levy. Siitä harvinainen kauhuhevikonseptilevy, että levy on ajoittain jopa oikeasti pelottava. En minä tästä nyt kuoliaaksi säiky, eikä tarvitsekaan, mutta tarinaltaan ja tunnelmaltaan kuitenkin niin jännittävä kuin musiikki ylipäänsä voi olla. Tiukka lätty, jossa kuitenkin Kuningas Timantin ajoittain koomisiksi äityvät kiekumiset ja turhan pirteät kikkelisoolot syövät kauhulta tunnelmaa.

Btw, täysin suoraan kuin omasta suustani.

Lordi-fani
Käyttäjä
647 viestiä

21.02.09 klo 11:53 - linkitä tähän kommenttiin: #


KISS - Music From "The Elder"
Tuli vihdoinkin hankittua tämä kyseinen levy, joka on saanut aika pahan maineen fanien ja bändin keskuudessa. :D Tämä on kaikista KISSin levyistä se, joka eroaa täysin kaikesta muusta, mitä bändi on tehnyt. Kyseessä on hyvä levy vaikka se ei sovikaan KISS-imagoon. Tätä kuunnellessa olin tyytyväinen albumiin, mutta samaan aikaan päässäni pyöri hyvin hämmentynyt "WTF?". Tämä on hieno levy, mutta KISSiä ajatellen mennyt niin pahasti metsään kuin vain voi mennä. Ei näin. Levyllä on joitain erittäin erikoisia sinfonisia kappaleita, mutta perinteisiä KISS-rallejakin löytyy. Parhaat kappaleet löytyvät levyn puolestavälistä. Näitä ovat tunteellinen balladi A World Without Heroes, raskaasti rullaava The Oath ja rumpukompillaan pelaava Mr. Blackwell. Myös Ace Frehleyn laulama Dark Light on kova biisi. "The Elder" on hieno konseptialbumi ja juuri sellainen, kuin konseptialbumin mielestäni pitää olla. Levyä kuunnellessa tuntuu kuin meneillään olisi elokuva musiikin muodossa. Tämä levy ei kuitenkaan ollut KISSiltä kovin viisas veto, tämä ei vain sovi kyseiselle bändille. "The Elder" on todella hieno levy, mutta kammottavan huono KISS-levy. Itsenäisenä teoksena tämä kuitenkin toimii.

Juki
Käyttäjä
1243 viestiä

24.02.09 klo 00:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

Juice Leskinen & Coitus Int (1973):

Legendaarisen Juice Leskinen & Coitus Int -bändin legendaarinen esikoislevy vuodelta 1973. Vaikka musiikki ei olekaan kovin erikoista, niin sanoitukset ovat täyttä rautaa, kuten levyn aloitusraita Heinolassa jyrää sekä Hengitä sisko ja hieman kyseenalaiset sanat omaava Jeesus pelastaa sekä levyn päättävä rempseä Rokkaan. Juicen lisäksi laulamassa kuullaan mm. Mikko Alataloa, urkuri Pentti Penninkilampea sekä rumpali Heikki "Hessu" Jokelaa. Sanoitukset ovat aika seksuaalissävytteisiä (hyvinä esimerkkeinä mm. Tulppaani ja Zeppeliini).

Kokonaisuutena Juice Leskinen & Coitus Int. on hyvä debyyttilevy, ei kuitenkaan mikään mestariteos. CD:n vuonna 2003 remasteroidulla versiolla vielä bonuksena vuoden 1974 single Marilyn/Einarin polkupyörä, joista etenkin jälkimmäisessä on hyvin humoristinen sanoitus ("nyt on iloinen Einari se kun pyörä ei narise"). Riimien teossa Juice oli suorastaan nero. Levyllä on mukana myös alkuperäisen LP:n kansitaide.

Sleepy Sleepers - Eurowiisut - Terveisiä perseestä (2007):

Legendaarinen lahtelainen huumori-punk/rock-bändi pureutuu uusimmalla levyllään versioimaan suomalaisia euroviisujen edustusbiisejä. Biisit on tehty (ja myös nimetty) Sliipparimaisen humoristisesti, mutta tällä kertaa ne eivät oikein iske. Mm. Kirkan "Hengaillaan" on saanut niinkin karmean nimen kuin "22 ja kullishow" ja Katri Helenan "Katson sineen taivaan" on taipunut Sliippareiden käsissä muotoon "Katson blondin poveen". Levyllä soi ehkä hieman liian räväkkä rock eikä se mielestäni oikein sovi Sleepy Sleepersin tyyliin. Eurowiisut - Terveisiä perseestä on ehdottomasti huonoin Sleepy Sleepers -levy kautta aikojen ja se olisi mielestäni saanut jopa jäädä tekemättä. Tuskin kukaan paljoa menettää vaikka jättäisi tämän uutuuden kuuntelematta. Itselleni levy ainakin oli todella suuri pettymys.

Loppuun voisi vielä laittaa legendaariselta Mopott Show -levyltä (1979) peräisin olevan lausahduksen: "Pitäkää nenästänne kiinni, nyt tulee paskaa tuutin täydeltä!" Tuo pitää täydellisesti paikkansa tämän levyn kohdalla.

Lordi-fani
Käyttäjä
647 viestiä

26.02.09 klo 22:17 - linkitä tähän kommenttiin: #


KISS - Lick It Up
Ja lisää tuli hankittua KISSiä, tällä kertaa bändin ensimmäinen levy ilman tunnettuja maskejaan. Lick It Up on hieno hevirock-levy täynnä hienoja kappaleita. Se on myös hyvä kokonaisuus. Levyllä on heikompiakin kappaleita, kuten yleensä parhaimmillakin levyillä on, mutta niitä muutamaa heikompaa korvaa useampi mahtava kappale. Parhaat kappaleet ovat levyn tunnettu nimikkobiisi Lick It Up ja (ainakin minun mielestäni) eeppinen A Million To One. Levyltä löytyvä kappale Gimme More on myös varmaankin KISSin ronskeimmat sanoitukset omaava. Kokonaisuutena Lick It Up on hieno levy, jonka kappaleet ja soundit ovat bändin parhaimmistoa. Levy on sopivan rankka, mutta myös hittilevyn piirteet löytyvät.

Scarface
Tykittäjä
2431 viestiä

27.02.09 klo 21:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

Kuunteletko jätkä mitään muuta kuin Kissiä?

El Wray
Käyttäjä
484 viestiä

28.02.09 klo 00:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

Scarface kirjoitti:

Kuunteletko jätkä mitään muuta kuin Kissiä?

Varmaan myös Lordia.

Keskustelut