Viimeksi kuunneltuja levyjä

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Viimeksi kuunneltuja levyjä

DavidByron

18.01.09 klo 20:17 - linkitä tähän kommenttiin: #

Ajattelin tämmöisen foorumin luoda, kun en semmoista sivustolta löytänyt. Eli tänne saa laittaa viimeksi kuunneltuja levyjä, joita voit pisteyttää ja kommentoida oman mielen mukaan. Vaikka, joku levy on ollut huono, niin voit silti kommentoida sitä täällä. Elikkä ei ainoastaan parhaimpia levyjä vaan myös semmoiset levyt, jotka eivät ole mielyttäneet.

Laitanpä tässä viime aikoina kuunneltuja levyjä:

Wigwam: Fairyport

Taattua Wigwamia. Levyltä löytyy kerrassaan mahtavia biisejä, joista parhaimpia ovat, Losing Hold, Rockin' Ol' Galway, How to make it big in hospital ja Losing Hold/Finlandia. Koko bändi tekee mahtavaa työtä ja Pekka Pohjolan basson soittoa on ihannoitava.

Wigwam: Live Music from the Twilight Zone

Wigwam ei ehkä ole vahvimmillaan tässä livelevyssä, eikä bändi kuulostakkaan kovin hyvältä. Sisäiset ongelmat kalvoivat bändin sisällä ja se saattoi vaikuttaa soittamiseen. Pekka Reckhardin ensimmäinen levy Wigujen leivissä ja vetää kunniakkaasti. Imagine on vedetty paremmin, kuin John Lennonin alkuperäisversio.

Wigwam: Lucky Golden Stripes and Starpose

Petyin suunnattomasti tähän levyyn. Wigwamin kaikkien aikojen parhaan levyn Nuclear Nightclubin jälkeen tämä levy tuntuu täydeltä paskalta. Menty selvästi kaupallisempaan suuntaan, Nightclubin menestyksen myötä. Colossus biisi koituu levyn pelastukseksi.

Pink Floyd: Dark Side of the Moon

Juuri oikea levy, jos aikoo kuunnella Pink Floydia ensimmäisen kerran. Itse olin jo kuunnellut The Wallin ennen tätä levyä. Isoveli suositteli, että Dark Side of the Moonista, Wish you were Herestä ja Animalsista on paras aloittaa Floydin kuuntelu. Ostin sitten noi 3 levyä ja Animals on vielä kuuntelematta. Tämä levy on merkkipaalu Pinkkareiden urassa. Tästä alkoi Pink Floydin suurin suosio. Levyssä jokainen kappale on täydellinen ja täytebiisejä ei ole. Gilmour on kova kepittämään. Money ja Time nousevat levyn parhaimmiksi biiseiksi.

Pink Floyd: Wish you were Here

Jälleen täydellinen levy Pinkkareilta. Have a Cigar ja Wish you were here ovat aivan mahtavia biisejä. Roy Harper vetää Have a Cigarin mahtavasti. Biisejäkin on kiitettävän vähän. Gilmour loistaa jälleen kerran.

Tämmöinen foorumi tuli keksittyä tällä kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan jää tyngäksi.

Miihkali
Moderaattori
1963 viestiä

18.01.09 klo 20:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nojaa, yleensä tulee näitä suosikkilevyjä kuunneltua jne. Tässä kuitenkin joitain levyjä jotka olen ihan äskettäin kuunnellut joko ensimmäsitä kertaa, tai jotka olen aiemmin kuunnellut, mutta joihin olen ihan viime aikoina syventynyt.

Lapinlahden Linnut: Jep

Varsin kiehtova levy. Mitä enemmän Jepiä kuuntelen, sitä enemmän sitä arvostan. Ennen pidin sitä Lapparien tuotannossa keskinkertaisena tai jopa huonona, mutta sittemmin sen monipuolisuus on vakuuttanut minut. Jotkin biisit lähentelevät jopa taiderockia, mitään kolmen soinnun ränttätänttää ei levyltä löydy. Hyvä levy, jonka vinyylipainokselta valitettavasti puuttuu pari biisiä, jotka CD:ltä löytyisivät.

Slayer: Raining Blood

Vihdoin tuli kuunneltua kokonaan tämä thrash metalin klassikko. Slayerin musiikista pidän, vaikkakaan en osaa sitä minään timanttisena thrashina arvostaa. Levyn ehdoton monotoonisuus alkaa pitemmän päälle ärsyttää, ja eikä nopeatempoisuudesta, sahaavista riffeistä ja Tom Arayan räppäävästä ärjynnästä edistytä mihinkään puolentunnin keston aikana. Yksitoikkoisuudesta huolimatta levy ei muodosta selkeää kokonaisuutta, vaan Necrophobicin ja Angel of Deathin kaltaiset huippukohdat erottuvat kokonaisuudesta liian selkeästi.

Darkthrone: Transilvanian Hunger

All music guiden mukaan levy on "epämiellyttävä hampaanporauskokemus, josta vain epäpyhistä epäpyhimmät teeskentelevät pitävänsä". Voin täysin allekirjoittaa tämän, huonoja puoliahan tältä ei löydykään. Tiukkaa mättöä, jossa monotonisuus toimii Slayeriä paremmin, black metal -kikkelin pidennyssyytteistä välittämättä.

Necrophagia: Cannibal Holocaust

Kaivoin tämän "klassikon" hyllystä ja kuuntelin lävitse pitkästä aikaa. Oli jopa paskempi kuin muistin, otti koville kuunnella loppuun asti. Puolikas piste ylimääräistä hyvästä aloitusraidasta, muut huonoudessaan jopa koomista "kauhu"heviä.

King Diamond: Abigail:

Pirun hyvä levy. Siitä harvinainen kauhuhevikonseptilevy, että levy on ajoittain jopa oikeasti pelottava. En minä tästä nyt kuoliaaksi säiky, eikä tarvitsekaan, mutta tarinaltaan ja tunnelmaltaan kuitenkin niin jännittävä kuin musiikki ylipäänsä voi olla. Tiukka lätty, jossa kuitenkin Kuningas Timantin ajoittain koomisiksi äityvät kiekumiset ja turhan pirteät kikkelisoolot syövät kauhulta tunnelmaa.

Walter Carlos: Stanley Kubrick's Clockwork Orange - soundtrack

Mielenkiintoinen score, jossa Walterin/Wendyn omat syntikkasävellykset edustavat kaikkein tunnelmallisinta osaa levystä. Ei kuitenkaan ole musiikillisesti mikään ehyt kokonaisuus, toisin kuin esimerkiksi Vangeliksen Blade Runner -soundtracki (hiton hyvä muuten), vaan muilta lainatut klassiset sävellykset rikkovat jatkuvasti Carlosin omien teosten luoman tunnelman. No, se on soundtrack, mutta kuitenkin.

JiiÄr

19.01.09 klo 17:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hyvä topic, kas kun ei aiemmin ole kukaan keksinyt.


Sepultura - Chaos A.D.
Chaos A.D. toimii ennen muuta kokonaisuutena, joten yksittäisiä hittiraitoja levyltä on avauskappale Refuse/Resistin ohella hankala löytää. Ei mitenkään rankka ja äärimmäinen levy, mutta groovaa aivan pirun hyvin.


Megadeth - Rust in peace
Tämäkin tuli muutama vuosi sitten hieman pettyneenä kuunneltua. Sen jälkeen Countdown to extinction on kohonnut yhdeksi parhaimmista metallilevyistä, joten päätin palata tähän ja todeta, olisiko tästä sittenkin ainesta omalle klassikkolistalle. Valitettavasti ei ollut. Holy Wars... The Punishment Due lupailee oikein mainiota levyä, mutta loppuosa levystä ei irrota oikein minkäänlaista tuntemusta.


Mars Volta - Bedlam In Goliath
Mars Volta on tällä ja aiemmalla levyllään Amputechture saanut aikaan musiikkia, jota ei voi verrata mihinkään muuhun nykybändiin. Aina en edes ymmärrä, mitä yhtye haluaa musiikillaan viestittää, mutta upealta se silti kuulostaa.


Sapattivuosi - Sapattivuosi
Ihan hyvän kattauksen suomennettua Black Sabbathia tarjoaa tämäkin, mutta ei yllä biisimateriaaliltaan aivan samaan monialaisuuteen kuin seuraajansa. Sisältää tämä sentään versiot sellaisista Sabbath-klassikoista kuin Children of the grave (Hautuumaan lapset), Snowblind (Hankikanto) sekä Iron man (Rautamies). (Harmi vain, ettemme ole levyllä kuulleet Paranoid-suomennosta Metsän poika tahdon olla sankar jylhän kuusiston.)

El Wray
Käyttäjä
484 viestiä

19.01.09 klo 19:00 - linkitä tähän kommenttiin: #

Laitan parista uudesta levystä lyhyesti tarinaa.

Gojira - The Way Of All Flesh
Tätä on hehkutettu vähän joka paikassa, joten päätin itsekkin tutustua. Helvetin teknistä ja helvetin hienoa. Rumpali on aika helvetin taitava ja biisimateriaalista ei löydy heikompia kohtia. Tällä hetkellä paras biisi taitaa olla The Art of Dying, jossa on aivan loistava intro. Tästä innostuneena piti mennä ostamaan myös From Mars To Sirius, mutta sitä en ole vielä kerennyt tarpeeksi kuuntelemaan.

Impaled Nazarene - Suomi Finland Perkele
Nappasin levykaupasta mukaan, vaikka bändi oli täysin entuudestaan tuntematon. Onneksi otin, sillä tämä oli varsin positiivinen yllätys. Soundit ovat rosoiset, kuten varmasti pitääkin ja meininki on kova. Pauhaa niin perkeleesti läpi pituutensa. Parhaita biisejä on vaikea lähteä etsimään. Mukana tuli myös Motörpenis -ep, jonka nimi puhukoon puolestaan.

Maj Karman Kauniit Kuvat - Metallisydän
Ihan vitun hyvä. Kauniit kuvat on vielä mukana ja meno on huomattavasti tylympää kuin seuraavalla levyllä, joka oli pieni pettymys. Tykkään Ylpöstä tulkitsijana, sopii teksteihin kuin nyrkki perseeseen. Ja tekstit ovatkin sitten ihan parhautta. Huonoja biisejä ei oikeastaan ole, ainoastaan uusintapainokseen lisätty Hän Puhuu Kuin Noituisi on hieman kokonaisuudesta irrallaan.

Maj Karma - Ukkonen
Samalla bändillä jatketaan, vaikka nimi kokikin pieniä muutoksia välissä. Aika popahtava levy, mutta ei välttämättä huonolla tavalla. Tekstit ovat selkeämpiä ja suoraviivaisempia, mutta eivät oikeastaan huonompia. Myös musiikki on suoraviivaisempaa ja hieman rokimpaa. Ylppö on laulajana vain parantunut ja biisien taso on läpi levyn varsin hyvä.

Cavalera Conspiracy - Inflikted
Tykkään vanhemmasta Sepulturasta, Roots oli jo aika heikko levy. Uudempi Sepulturakaan ei ole oikein innostunut, Soulflyn taso on ollut heittelevää, mutta esim. Arisen tasoa ei olla päästy lähellekkään. Mutta tälläpä päästään. Cavaleran pojat ovat jälleen yhdessä ja pojat ovat tehneet sitä mitä parhaiten osaavat. Puhdasta mättöä. Riffit murskaa sieluja, Igor on mainio rumpali ja Max näyttää kaapin paikan. Fuck art, let's kill.

Hiisi
Käyttäjä
325 viestiä

19.01.09 klo 21:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

Hyvä pojat! Täähän on tavalllaan helvetin hyvä idea, vaikka varmana pännii niitä joiden mielestä elokuvafoorumilla ei saisi pulista liikaa mistään ylimääräisestä, ei edes niin kauniista asiasta kuin musiikki. Luupaan kirjoittaa tänne vielä jonkun tiukan katsauksen, sitten kun kerkiän.

Cuomi
Tähtääjä
2684 viestiä

19.01.09 klo 23:16 - linkitä tähän kommenttiin: #

DavidByron

20.01.09 klo 14:15 - linkitä tähän kommenttiin: #

No voihan helvetti. Sulkekaa tää ketju jos näette sen parhaaksi. Näyttää vaan aika kuolleelta toi topic.

Hiisi
Käyttäjä
325 viestiä

20.01.09 klo 17:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mun puolesta tähänkin voisitte jatkaa, kun on jo näin hyvällä alulla. Kuolleiden ketjujen elvytyskin on ärsyttävää, mutta tehkää mitä lystäätte.

Miihkali
Moderaattori
1963 viestiä

20.01.09 klo 17:27 - linkitä tähän kommenttiin: #

Oon samaa mieltä Hiisin kanssa. Muutenkin tämän otsikko on paremmin linjassa yleisten samanlaisten topiccien kanssa (Viimeksi katsottuja elokuvia/luettuja kirjoja). Jos oltaisiin nostettu ylös tuota Viikon kuunnelluimmat levyt -topiccia, olisi taas tullut miinusta ja viestejä "Älä idiootti nosta näitä vanhoja topicceja ylös".

DavidByron

21.01.09 klo 16:13 - linkitä tähän kommenttiin: #

Nyt tuli kuunneltua lisää.

Bob Marley & The Wailers: Legend

Jos haluat rentoutua stressaavan tai rankan työpäivän jälkeen niin tämän miehen musiikki on juuri oikea lääke. Itsekkin olin enemmän progen ja hard rockin ystävia, kunnes kuuntelin tämän miehen biisin Jamming. Iski totaalisesti tajuntaan ja sen jälkeen olen ollut suoraan sanoen koukussa Bob Marleyn musaan. Kokoelmalevy on aivan mahtava, josta löytyy kaikki hitit. Could you be loved ja Jamming ovat ehdottomasti levyn parhaat biisit. Tietty I Shot the Sheriff nostattaa nostalgiaa, mutta ei yllä näiden biisien tasolle. Bob Marley oli aikamme mahtavimpia miehiä, harmi vaan, että miehen elämä jäi liian lyhyeksi.

"Don't gain the world and lose your soul, wisdom is better than silver or gold"

Miihkali
Moderaattori
1963 viestiä

21.01.09 klo 16:24 - linkitä tähän kommenttiin: #

Sama täällä.

Slayer: Live Undead

Lisää Slayeriläistä monotoniaa, tällä kertaa tosin Reign in Bloodia äkäisemmissä merkeissä, mikä on toki plussaa. Soundit on liveksi ihmeen hyvät, koska käsittääkseni tämä on "Live in Studio" pienelle joukolle bändin faneja. Feikkiliveksikin tätä on väitetty, ja voihan se ollakin, mutta kova meno joka tapauksessa. Ihan kiva levy.

Venom: Eine Kleine Nachtmusik:

Komea livelevy. Paljon hyviä biisejä, paljon huudatuksia, paljon mölyä. Black metalin liveversiosta en tykkää (liian iloisen kuuloinen), mutta siltikin Venom rokkaa livenä vielä paljon paremmin kuin studiolevynä. Ainoastaan muutamat oudot biisivalinnat haittaavat kokonaisuutta. Hienosta kansitaiteesta on annettava plussaa.

Venom: Cast in Stone

Jonkunlainen comeback-levy klassiselle Venom-kokoonpanolle. Pienen yömusiikin ajoista on vierähtänyt jo reilu kymmenen vuotta, minkä huomaa monestakin asiasta. Abaddon on oppinut soittamaan, Cronoksen ääni on muuttunut poikamaisesta örinästä miehekkääksi ja matalaksi murinaksi ja Mantasin kitarasoundi tärisyttää koko taloa. Parasta levyllä edustaa nimenomaan soundi, todella jykevän kuuloinen ja Cronoksen kurkkuörinät peittoaa kevyesti monotoniset Behemoth-puhinat, joita nykyörinäbändit suosivat. Biiseissä sen sijaan on puutteita. Evil One ja Bleeding toimivat viellä hyvin hitaammalla, death metallisiakin piirteitä saavuttavalla meiningillään, mutta nopeammat vedot tuntuvat kovasti täytebiiseiltä ja klassisten bm/rokkailuvuosien perään haikailulta.
Parasta materiaalia levyllä on kolmoskiekko, jolta löytyy uudelleenäänitettyinä klassikkobiisejä. Osa uudelleenlevytyksistä on aika onnettomia, mutta osa jopa alkuperäistä parempia. Loppupuolen Warhead-uusintaversio saavuttaa murinoissaan ja soundeissaan niin helvetilliset mittasuhteet, että todella tuo mieleen ydinsodan, ollen samalla teoksen paras biisi.

Jorde
Käyttäjä
126 viestiä

22.01.09 klo 19:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Testament - Formation of Damnation

Saakelin kovaa Thrash Metallia!! Vuoden paras levy heti
Metallican Death Magneticin jälkeen. Suosittelen paljon
faneille, tai vähemmän faneille, ja kannattaa myös
koittaa, vaikka ei oliskaan kuunnellu ikinä Testamentia,
mutta kuuntelee Metallia.

Pojot : 4½

Mokoma - Kuoleman Laulukunnaat

Parhaan Suomi-bändin paras levy.
Ja ehdottomasti myös raskain levy.
Jätkillä monta levyä tätä ennen, mutta itestäni vasta tässä
lätyssä jätkät näyttää mihin pystyy... Heti kun pistää levyn ensimmäisen biisin, Valapaton soimaan, nousee tunnelma
mitä mikä vaan ei ihan helpolla tapa!

Pojot : 4½

mbay
Käyttäjä
1496 viestiä

22.01.09 klo 20:41 - linkitä tähän kommenttiin: #

En ole ehtinyt paljon kokonaisia_levyjä kuunnella, mutta joistain vähän juttua:

Electric Wizard - Witchcult Today
Elämää suurempaa. Aiempien levyjen enimmät stonerit korvattu aidolla tuumilla. Obornin puhtaat vokaalit toimivat hyvin, paremmin kuin Let Us Preyn ja Dopethronen miksatut rähinät. Kappalemateriaali on ensiluokkaista, jonkin verran aiempaa "hittihakuisempaa". Paras kuitenkin viimeinen Saturnine [www.soundike.com], joka laajentaa tajunnan joka kerralla.

Van Der Graaf Generator - Pawn Hearts
Ah ihanata progea. Vokaaleiden vaihto hennosta aggressiiviseen tapahtuu melkein huomaamatta. Kaikki kolme kappaletta erittäin laadukkaita, mutta kovin tottakai A Plague of Lighthouse Keepers. Nää remasterin bonarit on suht turhia, mutta en valita. Täysien pojojen kokonaisuus tämäkin.

Pink Floyd - Animals
Neljästä Floydilta kuulemastani se paras. Erilaiset ääniefektit vähennetty ja korvattu kitaravoittoisella progella. Pigs (3 Different Ones) on saakelin hieno ja hypnoottinen kappale. Kyllä se Waters osaa.

Jotain muutakin tullu kuunneltua

Madmasa
Käyttäjä
572 viestiä

22.01.09 klo 21:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jouluna tuli noita levyjä saatua leffojen kera, eli kuunneltavaa on riittänyt.

Y&T - Ten

Dave Meniketin vetämä Y&T on perin unohdettu yhtye ja edustaa juuri sitä 80-luvun Hard rock/Hair metal-musiikkia. Levy on bändin hyvä suoritus, jonka parhaat biisit ovat mm. Hard Times, She's Gone, Don't Be Afraid of The Dark, City, Come in From The Rain ja jonkinlainen levyn nimikkobiisi Ten Lovers, joka on aikamoinen mestariteos. Suosittelen ehdottomasti, jos on yhtään kiinnostunut kyseisen kaltaisesta musiikista.

Rainbow - The Very Best of

Ritchie Blackmoren ja Ronnie James Dion yhteistyöstä koostui Rainbown upeat klassikot vuosina 1975–1978 unohtamatta sen jälkeisten laulajien Graham Bonnettin ja Joe Lynn Turnerin upeita biisejä. Yksinkertaisesti Rainbow on tehnyt musiikkia, jossa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki toimii täydellisesti. Kun levyllä on Dion Man on The Silver Mountain, Catch The Rainbow, Stargazer ja Long Live Rock N' Roll, Bonnettin Since You've Been Gone ja All Night Long, ja ehkäpä bändin suosikkinilaulajani Turnerin Can't Happen Here, I Surrender, Jealous Lover, Stone Cold, Street of Dreams ja lätyn paras biisi Can't Let You Go ei voi olla antamatta täysiä pisteitä.

Deep Purple - Machine Head

Purplen kuudes albumi on varmaan bändin paras. Levy on melkoista jammailua ja puhdasta 70-luvun Rock n' rollia. Varsinaisia jammausbiisejä ovat Lazy ja Space Truckin' ja pistää varmasti jalat pyörimään. Let's go Space Truckin', C'mon!

TheNameless
Käyttäjä
602 viestiä

27.01.09 klo 16:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Steen1 - Varasta Pomolta

Taitaa olla ensimmäinen levy minkä kuuntelin kokonaan putkeen. Sopivan lyhyt, ei ala toistamaan itseään. Hieno levy, sanoitukset toimii ja Steen1 todellakin osaa räpätä. Tulispa Stenkkaa Voicelta Cheekin tilalla, niin maailma olis helvetisti parempi paikka.

Miihkali
Moderaattori
1963 viestiä

27.01.09 klo 17:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mayhem: De Mysteriis Dom Sathanas

Nyt on tullut luukuteltua taas Mayhemia ahkerasti. Onhan tuo De Mysteriis todella hyvä levy, selkeästi Mayhemin paras, vaikka joskus olen samaa Ordo ad Chaostakin sanonut, täällä tykissäkin. De Mysteriis Dom Sathanas kuitenkin on enemmän kuin osiensa summa, se on painajaismainen ja pelottava levy joka hylkää äärihevin perinteisen meiningin. Ei enää äärimmäisen raskaita kitaravalleja, jykeviä soundeja tai matalaa mörinälauluja, vaan pelottavaa, kylmää, nihilististä ja pimeää musiikkia. Bändi soittaa tiukasti, Euronymouksen harvoin kuultavat soolot ovat silkkaa timanttia ja Attilan laulut tuovat oman lisänsä mielipuolisuuteen. Deadin sanoitukset sopivat musiikkiin täydellisesti ja tuovat siihen jotain toisesta maailmasta.

Mayhem: Deathcrush

Eli kuten sanottu, Mayhemia on tullut kuunneltua. Mukana on perusblackin lisäksi myös death ja thrash metallisia piirteitä ja Maniacin mikkihiirilaulu ei ole ihan niin mahtavaa kuin voisi olla (vaikkakin parempaa kuin Mayhemin myöhemmillä levyillä). Sanoitukset ovat paikoitellen tahattoman koomisia ja biisit yliyksinkertaisia. Sinänsä outo levy, että samaan biisiin saattaa mahtua todella pahaenteisiä ja vihaa uhkuvia lyriikoita ja todella tiukkoja riffejä sekaisin typerän lapsellisen gorevuodatuksen ja kitaristin harjoituksilta kuulostavien "riffien" kanssa. Deathcrush ja Necrolust ovat hyviä biisejä, loppupuolen ambient-häröily saisi olla pitempikin, Pure Fucking Armageddonin alkuriffi potkii perseelle ja Silvester Anfang rumpalointeineen on todellinen sodanjulistus. Vastineeksi mukana on sitten totaalista jämämateriaalia, kuten Chainsaw Guts Fuck tai Venom-cover Witching Hour, joka ei tavoita lainkaan alkuperäisen version vihaisuuden ja riehakkuuden sekoitusta.

Faal: Abhorrence - Salvation
http://www.myspace.com/faaldoom

Tällainen bändi kuin Faal löytyi MySpacesta. Ihan mielenkiintoista örinädoomia, bändi vain alkaa jossain vaiheessa armotta toistaa itseään ja loputtoman junnaavat ja hitaat biisit muuttuvat jossain vaiheessa kuuntelijalle valkoiseksi kohinaksi jota ei enää noteeraa mitenkään. Kyllähän tätä silti (tai ehkä juuri siksi) kuuntelee.

Fatal Frame: Mirror Images
http://www.myspace.com/fatalframeband

Lisää MySpace-bändejä! Tällä kertaa tosin varsin laadukkaassa muodossa. Hienoja biisejä, plagiaatteja tai ei, sanoituksetkin paikoitellen onnistuneita. Suurin puute onkin raivostuttava tapa yhdistellä matalaa mörinää ja kikkeliulinaa sekaisin. Siinä on Mikael Ookkerfelttiltä niin huono keksintö, ettei typerämpää ole aikoihin nähty. Eikä se sovi myöskään tälle hooposti nimetylle Fatal Framelle, jonka hienot biisit tämä paimenpoikajollotus usein jopa pilaa. Soundit ovat demolle todella hienot, mistä plussaa.

DavidByron

27.01.09 klo 17:57 - linkitä tähän kommenttiin: #

Prince: Purple Rain

Tämähän oli ihan kelpo musiikkia. Ensi tutustuminen Princen musaan ja yllätti. Jotkut biisit oli hieman huonompia kuin toiset, mutta When Doves Cry on kyllä levyn paras biisi. Mukavaa kasarimusaa, joka aina viihdyttää. Eipä tässä sen kummempaa.

Yes - Close to the Edge

Uusintakuuntelun jälkeen edelleen Yesin paras levy. Levyllä on vain 3 biisiä, jotka kaikki on nannaa. Koko bändi tekee loistavaa työtä. Close to the Edge on levyn paras biisi, vaikka huonoja ei olekaan. Jon Andersonilla on loistava ääni, joka on kyllä itsellenikin liian korkea. Kerrassaan mahtava levy.

DavidByron

03.02.09 klo 17:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

Dream Theater: Falling into Infinity

Toinen Dream Theaterin levy, joka on tullut kuunneltua. Images and Words on ollut se ainoa levy tähän mennessä ja se oli kyllä mahtava. Falling into Infinity ei yllä läheskään samalle tasolle, kuin Images and Words. Hyviä biisejä löytyy, joista paras on Hell's Kitchen. Pojoja vie myös se, että lainasin levyn kirjastosta ja laatuhan siellä ei ole aina parasta, niin tässäkin joissakin biiseissä pätki aika rajusti, joka haittasi kuuntelukokemusta.

Motörhead - Motörizer

Motörheadin uusin plaatta on erittäin jykevää äijämeininkiä. En oo Moottoripäitä kuunnellut loistavan Ace of Spades -levyn jälkeen. Musiikki on muuttunut rankemmaksi vuosien varrella, mutta silti mahtavaa meininkiä. Levyn parhaiksi biiseiksi nousee Runaround Man, Tell You gow to sing the blues ja Rock out. Ihmettelen vaan, että eikö Lemmyllä ikinä mee toi ääni pilalle varsinkin kun on tuommoinen karhea ääni muutenkin.

King Crimson: Larks' Tongues in Aspic

Aah tätä ihanuutta. Progemiehen unelma. King Crimsonin Larks' Tongues in Aspic aloittaa 3. osaisen trilogian, joista muut osat ovat Starless and Bible Black ja Red. Loistavaa musiikkia, joka hivelee jopa heavy metalia joissain määrin. Koko bändi tekee loistavaa työtä. Parhaat biisit on nimikko kappaleen kaksi osaa. Yhtä biisiä en pystynyt kuuntelemaan jälleen kerran kiitos kirjaston naarmuuntuneen levyn takia, mutta se ei haitannut kuuntelukokemusta paljoa. Loistava levy ja kaikkien progemiehien pitää kuunnella tämä levy ennen hautaan astumista.

Miihkali
Moderaattori
1963 viestiä

04.02.09 klo 16:30 - linkitä tähän kommenttiin: #

Mayhem: Live in Leipzig

Vielä lisää Mayhemiä. Ihan hyvä tämä Leipzig-levy, tuotanto on tunkkaista eikä soitto aina erityisen tarkkaa mutta ei sen välttämättä kuulukaan olla. Deadin laulu sopii joihinkin biiseihin, varsinkin varhaisempaan gore/silpomismeininkiin, mutta paikoitellen röyhtäilyltä kuulostava sanojen latelu ilman mitään laulamisen elkeitä tympii esim. Freezing Moonin tunnelmointiosuuksissa. Hyvä levy kuitenkin, ja tasokas biisimateriaali.

Electric Wizard: Dopethrone

Hyvä bändi tämä Electric Wizard, itselleni suhteellisen uusi tuttavuus, mutta tämmöisen levyn menin ostamaan kaverin suosituksesta. Ja hyvä levyhän tämä on, voi vielä parantua uusintakuunteluiden myötä. Uskomattoman jykevät soundit, vaikkakaan varsinaista murskaavaa äänimassaa ei äänen tietystä tunkkaisuudesta johtuen synny. Tämä voi tosin olla tarkoituskin, ainakin lopputulos toimii. Sopivan omituisia biisejä ja laulut on totaalisen häiriintyneet.

Electric Wizard: We Live

Hyvä levy tämäkin, ei tosin aivan yhtä hyvä kuin Dopethrone. Paikoitellen vähän itseään toistavaa materiaalia, välillä itseään toistavuus tekee musasta hypnoottista, välillä taas vain tylsää. Saturn's Children ainakin on huippubiisi.

Deep Purple: Fireball

Nimibiisiä en koskaan ole osannut kauheasti arvostaa. Muut levyn biisit ovatkin parempia, mutta mitään tajuntaaräjäyttävää Fireball ei sisällä. Jotenkin vain bändi ei pääse tällä levyllä parhaaseen teräänsä, kuten esim. Machine Headilla pääsevät heittäen katsojalle täyden mestariteoksen toisensa perään. Tai ehkä olen sitten vain tällainen hittikuuntelija, joka haluaa kuunnella syötöllä vain Speed Kingin ja Highway Starin kaltaisia jyskeitä. Ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö Fireball voisi olla parempikin.

Kummitus: Kahdet kasvot

Kaverilla oli tällaisen Kummitus-nimisen bändin tuotantoa. Aika huikeaa musiikkia. Sinänsä ihan hyvin soitettua rockia jossa on paikoitellen hauskojakin rock 'n' roll ja progevaihteluita, mutta pääosin tympäisevän yksitotinen levy aivan uskomattoman hoopoilla sanotuksilla. (Hei hei hei, mukaan saavu, nyt svengaa Manala! Hei hei hei, mustakaapu, nyt saapuu Saatana!) Yngh.

Juize
Käyttäjä
390 viestiä

04.02.09 klo 19:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Pink Floyd: The Wall

Ehkäpä Floydin toiseksi tunnetuin levy, ja minun mielestäni paras. Levy sisältää Pink Floydin ehkä tunnetuimman kappalee "Another Brick In The Wall", joka ei ole läheskään Pink Floydin parhaimpia kappaleita. Levyn kappaleet ovat lyhyitä, sillä musiikki piti tehdä myös elokuvaan sopivaksi. Elokuva oli outo, mutta tämä levy on ahdistava. Todellakin, tätä voisi sanoa melkein "musiikilliseksi kauhuksi", sillä välillä on oikeasti todella ahdistava olo. Paras kappale on Hey You, jota ei elokuvassa nähty, mutta se on myöhempiin DVD-versioihin lisätty. Myös Mother-niminen kappale on loistava. Kappaleet hipovat oikeasti täydellisyyttä, ja loistava laulu, sekä tunnelmaan sopivat kitarasoolot ovat hemmetin hienoja.

Keskustelut