Arvostele edellinen biisi

Foorumin päävalikkoonDuuri vai molli? › Arvostele edellinen biisi

Katmand0r
Käyttäjä
145 viestiä

21.02.19 klo 20:33 - linkitä tähän kommenttiin: #

Radiohead - Everything In Its Right Place

Herättipäs paljon fiiliksiä tää biisi. Eteerisen mutta yllätyksellisen syntikkamelodian päällä on avantgardistisia lauluraitoja, jotka lausuvat korkealentoisia totuuksia, joiden tulkinta olisi ihan oma hommansa. Biisi kuitenkin sanoo paljon ilman ymmärrystä sen lyyrisestä neroudestakaan: itse koin biisin jollain tapaa tiivistävän nyky-yhteiskunnan hektisyyden ja kaoottisuuden, jonka keskeltä puskee esiin kuitenkin ne aidot inhimilliset tunteet iloineen ja suruineen. Myös video tukee ideaa hektisyyden ja inhimillisyyden vastakkainasettelusta: paljon asioita tapahtuu mutta katsoja on jotenkin onnistuttu jättämään siitä ulkopuoliseksi, vaikka onkin niiden ytimessä. Erilainen, omaperäinen ja rohkea biisi!

Seuraavalle Larkin Poe - Mad As A Hatter [www.youtube.com].

barros
Käyttäjä
1353 viestiä

21.02.19 klo 21:05 - linkitä tähän kommenttiin: #


Tunnelmapala, joka näyttää mistä pesee ja tarvittaessa linkoaa. Laulu on kepeän oloista, mutta vahvaa menoa. Sanoituksiin en ota kantaa, kun Liisa Ihmemaassa tyyppi tuntuu kertosäkeessä lausuttavan ja en nyt muista ulkoa kaikkia hahmojen merkityksiä tarinassa.

Soitanta on perusfolkkia sanan psykedeelisessa merkityksessä. Täytyy ottaa pändi lähemmin tarkasteluun ja etenkin tän levyn osalta. :)

https://www.youtube.com/watch?v=Cjs_23X4Sco

* Melissa Auf der Maur - Meet Me On the Dark Side *

Smashing Pumpkins yhtyeessä vaikuttanut naikkonen sitten tummanpuhuvan videon kera.

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

21.02.19 klo 22:14 - linkitä tähän kommenttiin: #

barros kirjoitti:


https://www.youtube.com/watch?v=Cjs_23X4Sco

* Melissa Auf der Maur - Meet Me On the Dark Side *

Smashing Pumpkins yhtyeessä vaikuttanut naikkonen sitten tummanpuhuvan videon kera.

Ihan menevää vaihtoehtorokkiahan tämä on, tykkäsin tämän pelkistetystä ja simppelistä tyylistä. Toi hyvällä tavalla mieleen jonkun uuden aallon viritelmät. Video oli vielä kaiken muun lisäksi ihan tyylikäskin.

Seuraavalle:

Apocalyptica - Seemann [www.youtube.com]

Kaverin pikkuserkku soittaa muistaakseni tässä orkesterissa.

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

23.02.19 klo 18:18 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Apocalyptica - Seemann [www.youtube.com]

Rauhallisen alun jälkeen ja Apocalyptican aiempaa tuotantoa tuntien pystyi arvaamaan, että jossain vaiheessa on metelöintiä odotettavissa, joten tässä suhteessa hieman ennalta-arvattava ja vähemmän yllätyksetön kappale. Alun, keskivaiheen ja lopun hitaampaa soitantaa olisi mieluusti kuunnellut pidempäänkin.

Nina Hagen käänsi kappaleen kuitenkin keskivertoa positiivisemmaksi tapaukseksi. Olen luultavasti kuullut hänen vanhempaakin tuotantoaan, vaikka yksittäisten kappaleiden nimiä ei mieleen tulekaan. Persoonallisen äänen ja esiintymistavan olen häneen kuitenkin joidenkin kuulopuheiden kautta osannut yhdistää. Ja Nina Hagenin persoonallinen ääni tosiaan pelasti valtaosin tämänkin kappaleen: teknisesti parempaa laulamista lienee maailma täynnä, mutta tuollainen karheus ja lievä puhemaisuus antaa mukavan persoonallisen ilmeen ainakin tälle kappaleelle.

Kokonaisuutena siis ihan toimiva kappale, josta välittyy jollain tapaa syksyinen tunnelma, jota myös musiikkivideon ilme tukee hyvin.

- - -

Kælan Mikla - Kalt

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

19.03.19 klo 23:02 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tulin ihan huvikseni taas kommentoimaan tätä ketjua, eikä kyllä mikään osannut valmistaa mitä tuolta sun linkin takaa pompahti. Kælan Mikla on siis nuorista naisista koostuva islantilainen syntikkapunk-bändi, joka ammentaa selvästi jonkun Gary Numanin ja vastaavien tuotannosta.

Tykkäsin kovasti tuon minimalistisesta koleasta tunnelmasta, vaikka en saanut sanoituksista yhtään mitään selvää. Näin yksinkertaiselle biisille melkein neljän minuutin pituus oli kait ehkä hiukan liikaa.

Seuraavalle lisää syntikkaa: Tangerine Dream - Phaedra [www.youtube.com]

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

13.10.19 klo 22:45 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Seuraavalle lisää syntikkaa: Tangerine Dream - Phaedra [www.youtube.com]

Tuon genren ja aikakauden kokoonpanoista on tullut kuunneltua tarkemmin niin ikään Saksasta ja samansuuntaisesta äänimaailmastakin tulevaa Kraftwerkia, mutta satunnaisessa kuuntelussa myös Tangerine Dream on ollut enimmäkseen hyvää elektronista musiikkia.

Nykyisellä tuotantonsa tuntemuksella Phaedra ei aivan parhaiden Tangerine Dream -kappaleiden joukkoon yllä, mutta on tässäkin paljon samaa kuin yhtyeen omaan korvaani hienommissa teoksissa. Tuo tietynlainen monotonia ja vähäisten elementtien käyttö pitkien teoksiensa rakennuspuina on muidenkin Tangerine Dream -kappaleiden kohdalla tehnyt vaikutuksen. Phaedra ei kuitenkaan ole lisäsävyiltään esim. sovituksellisesti ihan yhtä rikas kuin muut yhtyeen kappaleet, joten hieman tämä jää muutaman kuuntelijaystävällisemman Tangerine Dream -kappaleen varjoon. Tunnelmanluonnissa yhtye on kuitenkin taidokas, ja Phaedra sopinee sekä intensiivisempään kuunteluun kuin taustamusiikiksikin.

Pituutensa osalta Phaedra voitaneen jakaa kahteen osaan, jossa syntikan päälle rakennettu melodisen osuuden jatkoksi noin kolmasosa kappaleesta sisältää ambientmaisempaa tunnelmointia. Tangerine Dream tuntuu olevan pitkissä kappaleissa taidokas tunnelman ylläpidossa, ja tämänkin kappaleen kohdalla kaksi keskenään erilaista elementtiä sulautuvat onnistuneeksi kokonaisuudeksi.

- - - -
Muokkaus: muutetaanpa jatkokappale toiseksi: She Past Away - Kasvetli Kutlama

Alkuperäinen valintani: näytä

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

15.12.19 klo 16:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jos ketään ei heti perään kiinnosta arvioida toista Tangerine Dream -kappaletta, niin vaihdoin sen tilalle aiemmin linkkaamani Kælan Miklan Kalt-kappaleen videosuosituksena tullutta vastaavaa meininkiä Turkista.

barros
Käyttäjä
1353 viestiä

03.02.20 klo 16:49 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:

Jos ketään ei heti perään kiinnosta arvioida toista Tangerine Dream -kappaletta, niin vaihdoin sen tilalle aiemmin linkkaamani Kælan Miklan Kalt-kappaleen videosuosituksena tullutta vastaavaa meininkiä Turkista.

Mukavaa syntikkapoppia ja kaikuva laulu sointuu soljuvasti eteenpäin. Komean näköinen naisvokalisti ja hyvin yhteen soittava pumppu kyllä. Indie artisti taitaisi olla tässä kyseessä. Melankolinen fiilis ja haikea tunnelma meinaa musertaa kuuntelijan, kunnes taas sama ei-niin-vaihteleva melodia valloittaa mielen.

https://www.youtube.com/watch?v=GIuZUCpm9hc

Seuraavaksi Toolahdus matikkametallii.

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

04.02.20 klo 20:39 - linkitä tähän kommenttiin: #

barros kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=GIuZUCpm9hc

Seuraavaksi Toolahdus matikkametallii.

Klassista Toolia, kuusiminuuttinen biisi rakennettu yhden loputtomasti jatkuvan hypnoottisen riffin ympärille. Päälle jutustelun, puhelaulun ja silkan huutamisen ympärille rakennettu laulusuoritus ja hitaasti loppua kohden kasvava intensiteetti. Tämmöistähän voisi veivata vaikka kuinka paljon tylsistymättä.

Joskus nuorempana tuli kavereiden kanssa hakattua näitä biisejä vaikka kuinka paljon, mutta nyt lähinnä nolostuttaa tunnustaa, etten vielä ole kertaakaan kuullut sitä niiden uusinta levyä. Annetaan hypen nyt laskeutua vielä ja katsotaan sitten.

Seuraavalle maailman omituisin [www.youtube.com] lastenlaulu, jota on myös lapsiprogeksi joskus jossain luonnehdittu. Kahteen minuuttiin saatu mahdutettua aika paljon hämäriä tahtilajeja.

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

11.03.20 klo 16:23 - linkitä tähän kommenttiin: #

Brutus kirjoitti:

Seuraavalle maailman omituisin [www.youtube.com] lastenlaulu, jota on myös lapsiprogeksi joskus jossain luonnehdittu. Kahteen minuuttiin saatu mahdutettua aika paljon hämäriä tahtilajeja.

Tämäkin Allu Tuppuraisen Rölli-kappale on vuosien saatossa - aikuisiälläkin kuunneltuna - tullut melko tutuksi, mutta enpä ole aiemmin ajatellut (tai törmännyt muunkaan ajattelevan) Omituisten otusten kerho -kappaletta Brutuksen mainitseman lapsiprogen tapaan. Kuvittelin tähän nyt Tool-soundit taustalle, ja kyllähän tästä kappaleesta tuolla kierteellä täysverisen progemetalliteoksen voisi saada aikaan.

Omituisten otusten kerho on yksittäisenä teoksena Rölli-kappaleiden kärjen tuntumassa, ja tässäkin Rölli-laulussa on tasoja ja sanoma, jonka merkityksen ymmärtää ehkä paremmin aikuisiällä - Omituisten otusten kerhon kohdalla sanoma lienee kaiketi oman itsensä hyväksyntä sellaisena kuin on, ja että maailmassa on monia muitakin hivenen omituisia, mutta aivan yhtä arvokkaita yksilöitä. Muutamia Rölli-kappaleita ja -tarinoita tuli itsekin lapsena C-kaseteilta kuunneltua ja Omituisten otusten kerhokin luultavasti tähän joukkoon kuului, mutta en nyt pysty muistamaan, miten kunkin kappaleen ja tarinan sanoman lapsuusaikana käsitin, ja tosiaan Allu Tuppuraisen hienoja sanoituksia olen syvemmin ja tarkemmalla korvalla vasta näin aikuisiässä ihastellut.

Kuten Brutus mainitsi, nyt keskittyneesti kappaleeseen perehtyen tästä löytyy monenlaista erikoista musiikillista ratkaisua, jotka luovat kappaleelle hieman nyrjähtäneen tunnelman. Omasta mielestäni kappaleen hauskimmat kohdat ovat Röllin loppukiekaisut yksittäisten säkeiden lopussa (mm. pesäkoloSI/oloSI, meluNA/peruNA...).

----

Aikaisemmin mainittua Toolin uutuuslevyä olen itse yhtyeen viralliselta YouTube-kanavalta kuunnellut, ja samaisella metodilla on tullut myös Slipknotin uutukainen otettua haltuun, ja itselleni Slipknotin viimeisin on iskenyt melko lujaa. Levyn tarttuvinta materiaalia edustaa Nero Forte, jonka video on keskimääräistä Slipknot-kuvastoa kepeämpi, ja itselleni video tuo paikoin hymyn huulille.

Slipknot - Nero Forte

Nosfecoff
Käyttäjä
752 viestiä

11.03.20 klo 20:34 - linkitä tähän kommenttiin: #

Tykkäsin vuosia, vuosia sitten Slipknotin vihaamisesta ja pilkkaamisesta. Yhdessä parodiavideossa aikanaan yhtyeen nimi väännettiin muotoon "Skipslut", ja se naurattaa edelleen. Vaikka esimerkiksi Spit it Outin kaltaisesta menosta en edelleenkään nauti, niin olen viime aikoina kuullut yhtyeeltä myös sellaista matskua josta pidän. Nero Forte on varsin hyvä kappale mukavilla moshausriffeillä ja väliosuutta lukuunottamatta koko kappaleen ajan säilyvällä melko yhtenäisellä tempolla ilman liiallista kikkailua. Corey "Niska" Taylorin vihainen nopea "puhelaulu" on yksi niistä Slipknotin pääelementeistä minkä suurin fani en ole, mutta tämä biisi on muuten niin hyvä, ettei sekään häiritse.

Tässä kolmen minuutin punk-raita vuodelta 98. https://www.youtube.com/watch?v=OqmZ8Mb3PqA

Joku
Käyttäjä
1169 viestiä

12.03.20 klo 20:58 - linkitä tähän kommenttiin: #

No joo, aukasin linkin katsomatta välilehteen ja tunnistin heti ekasta kitaran soinnusta että mitä on luvassa. Täähän on nimenomaan ysärillä velloneen "skeittipunkin" klassikoita. Menee samaan kastiin kun NOFX, Offspring, Pennywise jne. Hyvä biisi, ja jotenkin nostalginen, kun tätähän kuultiin jossain Tony Hawkin prooskeittauspelissäkin. Joku näissä melodisemman punkrockin edustajissakin aina osin vetoaa muhun. Tarttuvia melodioita ja mukavan nopsakka poljento.

Kyllä tälle kolme ja puol tähtee lohkeis helposti. Pienessä nousukkaassa ja toni-haukka telkkarin kuvaruudulla rutistais varmaan vielä sen nostalgian voimalla biisin neljään tähteen.

Seuraavaks lisää punkkia, tietysti. Jatketaan viä tällä melodisemmalla osastolla.

https://www.youtube.com/watch?v=gPTvzF02PY8

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

26.03.20 klo 00:07 - linkitä tähän kommenttiin: #

Leatherface - Do The Right Thing

Kun ensimmäistä kertaa kuulin kappaleen ja sen alkusoinnut, ajattelin mielessäni: "Taas tätä." Jonkin verran on siis soinniltaan samantapaista vauhtipunkkia tullut vuosien saatossa vastaan - ei kuitenkaan voida puhua omalla kohdallani alan asiantuntemuksesta - joten ajattelin tämänkin kappaleen solahtavan samaan genren keskikastiin.

Kuitenkin laulajan soundi oli sellainen, että kappale kohosi reippaasti keskiverron yläpuolelle. Kokonaisuutena ei tämä nyt edelleenkään omiin korviini mitään maata mullistavaa punkkia ole, mutta laulajana (jos Wikipedia-artikkelin pohjalta oikeat analyysit tein) toimineen Frankie Stubbsin laulutapa tuntuu kuitenkin sen verran persoonalliselta (käheys ja likaisuus tulivat itselleni ensimmäisinä adjektiiveina mieleen), että kyllä tämä edukseen alan keskinkertaisimpiin akteihin verrattuna kääntyy. [Lisäys: ja mitä pikaisella selailulla yhtyeestä tietoa etsin, niin muutkin ihmiset ovat Stubbsin laulutyyliin positiivisella tavalla kiinnittäneet huomiota.]

---

Kantria seuraavaksi:
John Denver - Thank God I'm A Country Boy

Miihkali
Moderaattori
2618 viestiä

26.03.20 klo 09:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

John Denver - Thank God I'm A Country Boy

Oli aika, jona olisin pyyhkinyt John Denverin vinyylillä perseeni ja kehoittanut hillbillyjä menettelemään samoin. Mutta mutta, iän myötä olen oppinut arvostamaan tätä(kin) musiikinlajia.

Amerikkalaisessa perinnemusiikissa minua viehättää erityisesti sen maalaama kuva toisesta ajasta ja paikasta. Se tarjoaa amerikkalaista mielenmaisemaa viattomammalta ja yksinkertaisemmalta ajalta. Kiinnostavaahan tässä on, että sieltä löytyy paljon muutakin kuin vain kuluneita kliseitä — ei paukkuwesternejä ja dollaritukkoja, vaan kollektiivinen kokemus, jossa toisiinsa nivoutuvat elannon raapiminen maaperästä, teollistuminen, suuri lama, orjuus, sodat ja monet muut arjen onnet ja surut.

Ameriikanmaan kantri, folk ja blues käsittelevät siis viime kädessä hyvinkin samankaltaisia aiheita kuin suomenkielinen rock, johon jo varhain vakiintui pienten ihmisten ongelmista laulaminen. Onkin merkillepantavaa (ja ilahduttavaa), että suomirokkarit järjestään hakivat aiheensa Bob Dylanin kaltaisilta tarinanikkareilta. Amerikkalaisessa rockissahan on perinteisesti ollut tapana laulaa siitä, kuinka hyvin menee. Englantilaiset rokkarit taas suosivat mukasyvällisiä, abstrakteja aiheita.

Tarttuvakin tämä Thank God I'm A Country Boy on. Omaan makuuni se tosin ehkä kallistuu aavistuksen liikaa renkutuksen puolelle. Suosin itse ”juntimpaa” kantria, jossa raavitaan peukalolla riitasointuja banjosta ja röhistään viskiraspilla epämääräisiä elämänviisauksia.

Rock-Ola & The Charades: Merceyn Rannalla [www.youtube.com]

Jurpo
Tähtääjä
1131 viestiä

28.03.20 klo 00:47 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rock-Ola & The Charades: Merceyn Rannalla

Jokseenkin tämä on sellaista musiikkia jota Topi Sorsakoski lauloi ja soveltuu Kaurismäen elokuvan vähemmän laahaavaan osioon. Minulle suurin ongelma on juurikin lyriikoiden puutteessa ja tällä tavalla sävelletty kappale ei oikein toimi ilman niitä.

Ihan vaan lukaisin lööpistä että Rammsteinin Till Lindemann on sairastunut coronaan ja sen takia valintani on Rammstein - Rosenrot [www.youtube.com].

the grandi-ma
Käyttäjä
180 viestiä

29.03.20 klo 00:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Rammstein - Rosenrot

Ei yksi suosikki-Rammstein-kappaleistani, mutta kertosäe herättää minussa vahvoja tunteita ja taustan vokaali-samplet ovat hyvin erikoisia, mutta sopivia muuten tavalliseen Rammstein-saundiin.

Seuraavaksi ruotsalaista cloud rap-musiikkia ja samalla kaikkien aikojen suosikkikappaleeni:

Bladee - Deletee [www.youtube.com]

barros
Käyttäjä
1353 viestiä

30.03.20 klo 16:44 - linkitä tähän kommenttiin: #

Jotenkin tulee ambient vibat mieleen tästä. Kunhan kappale lähtee hitaasti avautuen liikkeelle, niin pystyy keskittymään ja henkeävällä tavalla tässä nostetta kyllä on.

Seuraavaksi Cure

https://www.youtube.com/watch?v=iNiUG33rSyY

Brutus
Käyttäjä
973 viestiä

09.05.20 klo 17:28 - linkitä tähän kommenttiin: #

Olin jo kirjoittamassa, että tuosta The Curen biisistä tulee mieleen joku 90- ja 2000-luvun välimaaston brittiläinen indie-rock, mutta sehän melkein onkin juuri sitä. Hieno, mukava akustinen biisi, muttei omasta mielestä yhtyeen parasta tuotantoa. Jotain tämäntapaista kaivattiinkin juuri tähän väliin.

Seuraavalle progressiivista funk-jazz-poprockia:

Gino Vannelli - Brother To Brother
https://www.youtube.com/watch?v=4ZrF76MuF0w

mäskipää
Käyttäjä
164 viestiä

24.05.20 klo 22:38 - linkitä tähän kommenttiin: #

... Viime aikoina on vähän laskenut into kirjoitella muutoinkaan mihinkään keskusteluun mitään tai ottaa mihinkään asiaan mitään kantaa, mutta jotta saadaan hyvä keskusteluaihe pidettyä elossa, niin yritetään nyt sanoa jotain - täten pahoittelen, ettei tässä välttämättä taaskaan mitään syviä elämyksiä oman mielipiteeni ilmaisun kautta tule koetuksi ...

- - -

Brutus kirjoitti:

Gino Vannelli - Brother To Brother
https://www.youtube.com/watch?v=4ZrF76MuF0w

Artistinimen ja ensimmäisen mielikuvan perusteella yhdistin teoksen Italiaan ja mantereemme vähemmän tunnettuun (ainakin itselleni), mutta musiikiltaan mielenkiintoisen progressiivisen rockin jatkumoon. Tarkempi tiedonhaku kuitenkin osoitti, että Gino Vannelli on kanadalaisartisti (sukujuuret hänellä ovat kuitenkin Italiassa).

Ehkä artistin kanadalaistaustan kautta ymmärtää vielä paremmin tietyt Rush-kytkennät, jotka Brother to Brother -kappaleesta paikoitellen tulivat mieleen - voihan lievä samankaltaisuus samasta maasta tulevien artistien välillä toki olla sattumaakin.

Kokonaisuutena tämä oli hyvin koossa pysyvä progekappale, joka koostui muutamasta erilaisesta osiosta, mutta soitannallisesti tässä ei lähdetty liikaa pahimpien sovituskikkailujen perässä etenemään. Täten tämän kuunteli useamman kerran putkeen erittäin mielellään. Artistin hyvän vokalisoinnin lisäksi myös muu soitinmateriaali oli mielekästä kuunneltavaa, ja sovituksessa ja osioissa oli käytetty tosiaan monipuolisia keinoja hillityn arsenaalin voimin.

- - -

Seuraavalle halukkaalle:
Miljoonasade - Sähköinen Rouva Maa

Joku
Käyttäjä
1169 viestiä

25.05.20 klo 10:32 - linkitä tähän kommenttiin: #

mäskipää kirjoitti:


Seuraavalle halukkaalle:
Miljoonasade - Sähköinen Rouva Maa

Ite oon pitäny aina Miljoonasadetta yhtenä parhaista kotimaisista rokkibändeistä. Levyjä on kertyny hyllyyn lähes kaikki, osa Salon nimmareilla. Monissa sanoituksissa on sellasta hienoo nostalgiafiilistelyä kuten tässäkin biisissä. Peilailee aika kivasti nykyaikaa ja mennyttä. Sävellys on aika perinteistä Miljoonasadetta. Toimii. Tätäkin tuli ilmestyessään soitettua juovuspäissään aika monesti, nyt olikin jo viime kuuntelukerrasta aikaa joten tää tuli just oikeeseen hetkeen. Monet bändin biisit on myös jotenkin koskettavia, Salolla on hieno tyyli kirjottaa yksinkertaisia mutta silti monisävyisiä ja monitulkinnallisia juttuja. Diggaan kovasti!

Laitetaan ny seuraavallekin vähän samaa orkesteria. Tää on niitä omia lemppareita.

https://www.youtube.com/watch?v=jOohYl6063w

Keskustelut